AUTTAKAA PLIIS

Anonyymi kirjoitti:

Moi! oon 17 vuotias tyttö, jonka vanhemmat ovat eronneet 2 vuotta sitten. Olen sairastanut syömishäiriötä kohta 3 vuotta. Minulla on melkeinpä aina ollut huonot välit äitiini. Asun isäni luona ja hänen kanssaan on ihan hyvät välit. Minulla ei ole kavereita, eikä oikeestaan muutakaan elämää. Päiväni koostuu siitä, että käyn koulussa ja sen jälkeen kotona katson jotain ohjelmaa, teen kouluhommia ja lenkitän koiran. Mulla on ollut joku vähän yli vuos semmonen tunne, että haluaisin äidin. Sellaisen jonka kanssa tehdä yhdessä asioita ja olla kotona. Olen jo kauan katsonut kateellisena, muita joilla on hyvät välit äitiinsä, ja jotka viettävät aikaa äitinsä kanssa. En voi tälle tunteelle mitään, tiedän olen kohta täysikäinen ihminen, mutta eikö jokainen meistä tarvitse äitiä läpi elämän? Olen löytänyt ihmisen, jonka kanssa juttelen melkein joka päivä viesteillä, ja 1-2 kertaa viikossa livenä. Haluaisin, että tämä kyseinen henkilö olisi äitini, tai semmoinen äiti hahmo, kun ei hän tietenkään biologinen äitini voi olla. Ajattelin ehdottaa tälle henkilölle sellaista tuki juttua, että olisin tyyliin joka toinen viikonloppu hänen luonaan kylässä. En uskalla hänelle asiasta suoraan sanoa, joten ajattelin vihjaista siitä, sanomalla, että olisi kiva jos olisi joku jonka luokse voisi mennä välillä viikonlopuksi. Olen miettinyt jo valmiiksi, että isäni voisi kustantaa ruoat yms silloin viikonloppuna, ettei tälle henkilölle tule mitään kuluja. Tämä henkilö on auttanut minua minun syömishäiriössä, koska hänen lapsellaan on kuulemma ollut syömishäiriö kanssa. Asian ydin ja suurin ongelma onkin se että tämä kyseinen henkilö on saksanopettajani, ja se ei sata varmasti olisi ok, että oppilas ja opettaja olisi edes kavereita, saatika mitään tuommoista. Olen myös varma, että sitä opettajaa ei oikeasti kiinnosta minun jutut, ja että hän juttelee minulle, koska se kuuluu hänen työnkuvaan. Tosin siitä en tiedä, että miksi hän vastaa työajan ulkopuolella minun viesteihi? Myöhäsin aika, jolloin olen häneltä vastauksen viestiini saanut taitaa olla noin klo 21:00 illalla. Kukaan muu ei ole minun syömishäiriötä ymmärtänyt/siinä auttanut, paitsi hän koska hänellä on jonkinlaista kokemusta siitä. Hän kertoo myös paljon minulle omasta elämästään. Olen jopa niin tyhmä/sairas päästäni, että minulla lukee puhelimessa hänen kohalla ”äiti❤️”.. Sekä aina koulussa kun hän juttelee jollekkin muulle oppilaalle, niin tulen kauhean mustasukkaiseksi siitä, ihan kuin 5 vuotias lapsi olisi äidistään mustasukkainen... (yleensä hän juttelee muiden kanssa vain koulujutuista mutta silti) . En nyt tiedä yhtään, että mitä teen tämän asian kanssa.... auttakaa!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä