Olen elämässäni edennyt ns. hetero normien mukaan. Eli minulla pitäisi olla elämässä kaikki fine: hyvä aviomies, kolme ihanaa tytärtä, omakotitalo, kultainen noutaja ja menestyvä yritys.
Silti, minulla on tunne että tämä ei ole mun elämää, aika ajoin havahdun ahdistukseen, että mitä hittoa tämä on!
Olen ollut siinä uskossa, että MINUSSA on vikaa, koska ajattelen näin elämästäni, tai minussa on vikaa koska en koe minkäänlaista seksuaalista kipinää tai kiinnostusta miestäni kohtaan, enemmän seksi hänen kanssaan tuntuu todella vastenmieliseltä ja pakko pullalta. Näin on käynyt aina suhteissa miesten kanssa. Alkuhuuma katoaa hyvin nopeaa ja seksi ei miellytä. Kysyn itseltäni, mikä minussa on vikana?
Tämä on ensimmäinen kerta, kun asian tuon muulla tavalla ulos, kuin pelkästään ajatuksen tasolla, ehkä olen lesbo? Tuntuu todella epävarmalta, mistä voi olla varma? Voiko luottaa täysin omaan kroppaan tai mieleen?
Enemmän ajatuksessa epäilyttää se, että olen ns. myöhäisherännyt, 35-vuotias. Ja se, että alkaa pyöritetään tätä ajatusta tilastollisesti, kuinka todennäköistä on että minä olisin lesbo ja veljeni homo ja veljen poikani homo myös? Tiedän, naurettavaa ajatella näin!!
Mutta, kun ajatukseni harhailee tietyntyyppiseen naiseen, niin ajatus naisen kosketuksesta herättää enemmän jotain vatsanpohjassa, kuin ajatus miehen kosketuksesta, joka lähinnä ajatuksena tuntuu todella vastenmieliseltä!
En koe että minulla on ketään kenelle voisin asiasta avautua, heittää ajatukset pitemmälle.
Toki, tämä nyt on ensimmäinen askel, että mä tämän kerron edes jonnekin.
Eniten asian myöntämisessä ahdistaa että tieto menee miehelleni, en muutenkaan koe, että voin hänen kanssaan olla avoin.
Silti, minulla on tunne että tämä ei ole mun elämää, aika ajoin havahdun ahdistukseen, että mitä hittoa tämä on!
Olen ollut siinä uskossa, että MINUSSA on vikaa, koska ajattelen näin elämästäni, tai minussa on vikaa koska en koe minkäänlaista seksuaalista kipinää tai kiinnostusta miestäni kohtaan, enemmän seksi hänen kanssaan tuntuu todella vastenmieliseltä ja pakko pullalta. Näin on käynyt aina suhteissa miesten kanssa. Alkuhuuma katoaa hyvin nopeaa ja seksi ei miellytä. Kysyn itseltäni, mikä minussa on vikana?
Tämä on ensimmäinen kerta, kun asian tuon muulla tavalla ulos, kuin pelkästään ajatuksen tasolla, ehkä olen lesbo? Tuntuu todella epävarmalta, mistä voi olla varma? Voiko luottaa täysin omaan kroppaan tai mieleen?
Enemmän ajatuksessa epäilyttää se, että olen ns. myöhäisherännyt, 35-vuotias. Ja se, että alkaa pyöritetään tätä ajatusta tilastollisesti, kuinka todennäköistä on että minä olisin lesbo ja veljeni homo ja veljen poikani homo myös? Tiedän, naurettavaa ajatella näin!!
Mutta, kun ajatukseni harhailee tietyntyyppiseen naiseen, niin ajatus naisen kosketuksesta herättää enemmän jotain vatsanpohjassa, kuin ajatus miehen kosketuksesta, joka lähinnä ajatuksena tuntuu todella vastenmieliseltä!
En koe että minulla on ketään kenelle voisin asiasta avautua, heittää ajatukset pitemmälle.
Toki, tämä nyt on ensimmäinen askel, että mä tämän kerron edes jonnekin.
Eniten asian myöntämisessä ahdistaa että tieto menee miehelleni, en muutenkaan koe, että voin hänen kanssaan olla avoin.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mietin usein, onko lesboksi muuttuminen lasten jälkeen yksi keski-iän kriisin ilmentymä nykyään kun on suosittua? Toisaalta siinähän löytää uuden suunnan, mikäs toisaalta siinä.
Mun on vaikea kuvitella myöhäänheräämistä. Rakkaus on sen verran voimakas tunne, ettei se kovin helposti mene huomaamatta ohi. Toinen on seksuaalisuus, miten himoa voi olla huomaamatta. Sinänsä ei mitään myöhäänheränneitä vastaan, jokaisen oma asia.
Lepsoko ajattelit olevasi, onneksi olkoon, jos näin on.
Miten ihmeessä olet sen kaiken salannut itseltäsi 35 vuoden ajan? Hyvä itsetuntemus vissiinkin...
Etkö ole nuoruudessa naisiin ihastunut?
Aitoihin ja oikeisiin lepsoihin sinun ei kuitenkaan kannata sekaantua. Me ei hyväksytä varhaisheränneitä, koska on liian suuri riski siihen, että käännyt takaisin miehiin. Lapset ja kaikki vielä siinä sotkussa mukana... Voi, että. Onnea kuitenkin matkaasi. Yritä ensin oppia tuntemaan kuka olet ja sitten vasta uuteen suhteeseen.
Hahah mikä huumoripläjäys..
No, jos sulla on alkuhuumaa miesten kanssa niin et silloin kyllä lesbo ole. Pitäydy vaan miehissä edelleen.
Mistä olet tällaisen tutkinnon saanut, että näin osaat hienosti päätellä?
No kai sen nyt tyhmempikin tajuaa et toinen ei voi olla lesbo jos on alkuhuumaa miesten kanssa...
Asia on juuri näin.
En heti ensimmäisenä menisi lesboksi sinua leimaamaan. Saatat olla aseksuaali? Tai bi. Lesbosuhteet eivät ole pelkkää hellää hipsuttelua toisen naisen kanssa; kysy itseltäsi, olisitko valmis kohtaamaan maailman avoimesti toisen naisen kanssa elävänä. Jos koti ja lapset olisivatkin vaimosi kanssa yhdessä hankittuja? Häät suvun ja ystävien edessä?
Ja täällä kans, vai olenko ihan varma etten ole koira? Koska lesbo en nyt ainakaan voi olla, koska olen harrastanut seksiä miehen kanssa?
Hieno homma jos ennemmin tai myöhemmin asian uskaltaa itselleen myöntää ja jokaisen oma asia. En kyllä kuitenkaan menisi kyseenalaistamaan toisen ja tuntemattoman sanomisia/tunteita.
Mutta nämä juttupalstat onkin täynnä kaiken maailman omaan elämäänsä kyllästyneitä ja katkeroituneita ja itselleen sitä lisää aiheuttavat suhtautuvalle kaikkeen negatiivisesti.
Miksi reagoit negatiivisesti ja hyökkäävästi asiallisiin kommentteihin, kun itse ensin kuvailet ongelmatilanteen johon etsit ratkaisua. Etkö kykene käsittelemään tosiasioita ollenkaan? Mitä odotat muilta, jos et halua kuulla kenenkään näkökulmia?
Ihastuin yhteen poikaan ala-asteella ja toiseen poikaan ylä-asteella. Ne eivät edenneet mihinkään.
Sit 17 vuotiaana ihastuin ekan kerran palavasti yhteen naiseen. Sen jälkeen kaikki ihastukset olleetkin naisia.😍 Nyt oon 26 v.
Pidättekö mua myös myöhäisheränneenä kun vasta 17 vuotiaana ekan kerran ihastuin naiseen?
Kun kuulee välillä niitä kun jotkut tiesivät jo ihan pienenä lapsena tykkäävänsä tytöistä.
No et todella oo mikään myöhäisherännyt
Olisitko aromanttinen ja aseksuaali, kun sulla on noin latteaa kaikki.
Nämä on niin parhaita, kun nämä oman elämän psykologit osaa yhden kirjoituksen perusteella päätellä kaiken! :) Mihin me enään psykologeja tarvitaan, kun täällä on näin taitavia ihmistuntijoita?
Itsehän kuvasit aloituksessa tunteiden ja seksuaalisuuden puutetta. Etkö ymmärrä ettei ole ihan tavallista, ettei aikuinen ihminen tiedä mitä tuntee tai osaa hahmottaa seksuaalisia halujaan. Eikö se herätä itselläsi mitään kysymyksiä. Turhaan yrität kääntää huomion muihin, se ei edistä asiaasi yhtään. Ongelma on sulla eikä vastaajilla.
Jahans minkäs tyyppinen nainen herättää näitä tuntemuksia?
Mulla on runsaasti kokemusta heteronaisista, jotka huomaa lesboseksin ihanuuden vasta sitten, kun niitä on vähän tönäisty oikeaan suuntaan.
Mun kokemuksen mukaan heteronaisten iskeminen yökerhoista ei ole yhtään sen vaikeampaa kuin miesten kanssa. Ne ei vaan tiedä, mistä ne tykkää, mutta minä opetan.
Pikkuhuppelissa ne on aika vallattomia, eikä niitä kaduta edes seuraavana aamuna.
Ehdotan, että menet rohkeasti sänkyyn naisen kanssa ja testaat, miltä se tuntuu. Kannattaa ekana kokeilla jotain vähän vieraampaa, ettei tule puheita.
Mulla esimerkiksi on tapana ajaa viikonloppuisin Hesasta Turkuun ja iskeä siellä heterosisaria..
Kannattaa yrittää, saat ainakin uusia kokemuksia.
Niin jos haluaa yhden yön juttuja.
Niin. Entä, jos haluaa vaan vakavia suhteita?Mulla on seksiä ollut vasta kun on tunteita ja vähintään ihastumista..
Sama homma.
Tuollaiset yhden illan jutut ei todellakaan sovi mulle.
Jaksat mainostaa ja keksiä olemattomia juttuja......
Vau, mahtava päätelmä! Onneksi tunnet minut niin hyvin että osaat minulle tämän kertoa. Onpa suuri helpotus, voin nyt yöni rauhassa nukkua. :) Kiitos!
Kerrot että sinun on vaikea tunnistaa tunteitasi ja fyysisiä reaktioitasi sekä luottaa niihin. Kerrot myös vaikeudesta syventää tunnesuhdetta toiseen ihmiseen. Näihin asioihin kannattaa paneutua ennen minkään ratkaisun tekemistä, koska ne liittyvät ensisijaisesti itseesi ja tulevat todennäköisesti eteesi riippumatta kumppanisi sukupuolesta.