Koulutytön päiväkirja 9

17.7. jatkuu

- Oi, se oli ihanaa, Anna huokasi tyytyväisenä.
- Niin näytti olevan, kuului ääni ovelta. Käännyimme kaikki kolme hölmistyneinä katsomaan ovelle. Siellä seisoi Vaimo!

--

Vaimon yllättävä saapuminen sai meidät kaikki kolme jähmettymään sijoilleen. Siinä istuin polvillani Annan jalkojen välissä ja tuijotin hämmästyneenä Vaimoa. Miten ihmeessä hän oli päässyt sisään niin, ettei kukaan meistä ollut huomannut mitään? Hän ei ole yleensäkään koskaan tullut käymään minun puolellani ellen ole varta vasten pyytänyt häntä sisään. Marja oli aivan nauliutunut asentoonsa videokamera kädessään. Hän taisi kuvata edelleen, mutta tällä kertaa minun ja Annan sijasta äitinsä ilmeitä.

Vaimon kasvot olivat kuin muumion naamio. Niistä ei voinut lukea mitään, ei kauhista tai järkytystä sen paremmin kuin muutakaan.
- Kertokaapa mitä täällä on tekeillä? Hän kysyi varsin rauhallisella äänellä ja istuutui vapaaseen nojatuoliin korostetun hitaasti. Hän katsoi vuoroin meistä jokaista ja totesi odottavansa vastausta.
- Kertokaa minulle miksi Siinan rinnat on sidottu ja miksi hänen häpynsä on täynnä pyykkipoikia? Saati sitten miksi hän juuri nuoli sinulle Anna orgasmin? Olin erottavinani Vaimon äänessä hienoista väreilyä. En tiedä oliko hän hermostunut, järkyttynyt vai kiihottunut näkemästään. En edes tiennyt kuinka kauan hän oli katsellut meitä.

Rintojeni ympärillä oleva naru alkoi vaikuttaa. Rintani sinersivät hieman ja tuntuivat omituisen turrilta. Hipaisin kuin salaa rintojani. Tässä tilanteessa naru rintojen ympärillä tuntui oikealta häpäisyltä. Häpyhuulissani olevat pyykkipojat olivat saaneet huulet aivan turriksi. Alennettu asemani sai minut häpeämään itseäni. Jollain kieroutuneella tavalla kuitenkin tunsin kiihottuvani lisää tilanteesta. Häpyni sykki entistä kiihkeämpänä.

Hiljaisuus tuntui käsittämättömän tiheältä, Kukaan meistä kolmesta ei osannut, eikä kyennyt vastaamaan Vaimolle. Kun hän nousi tuolistaan ja tuli minua ja Annaa kohti, en tiennyt mitä odottaa. Häpeän puna poskillani painoin päätäni alaspäin.

Vaimon kosketus rinnoillani oli kevyt. Hän veti minut ylös seisomaan. Rauhallisesti hän alkoi avata rintojeni ympäri kiedottua narua. Minä en edelleenkään uskaltanut katsoa häntä. Poskiani poltteli. Voi miten nololta minusta tuntuikaan. Vaimo avasi narut kokonaan auki ja veri tulvehti takaisin rintoihini. Se tuntui kummalliselta, nipistelevältä, polttavalta. Hän silitteli narun jättämiä painalluksia ja mutisi jotain, mistä ei saanut selvää.

Kun Vaimo nosti minut ylös ja polvistui jalkojeni väliin, pidättelin henkeä. Mitä ihmettä hänellä oli mielessään? Hän yllätti minut ja irrotti hitaasti yksi toisensa jälkeen jokaisen häpyhuulissani olleen pyykkipojan. Veri tulvi häpäreihini ja sai aikaan nautinnollisen kivun tulvahduksen. Se sattui ja voih, teki yhtä aikaa niin hyvää. Hellästi hän sipaisi runneltuja häpyhuuliani ennen kuin nousi seisomaan.

Hän katsoi vuoroin jokaista meistä tiukasti.
- Anna, minä tiedän ihan tarkasti, että tämä on sinun aikaan saannoksiasi. Jokainen saa minun mielestäni pitää seksin saralla ihan mistä haluaa, mutta lapsia asiaan ei saa sekoittaa! Vaimon ääni oli kova ja julma hänen tuijottaessa edelleen alastomana lojuvaa tytärtään. Anna ei vaivautunut korjaamaan asentoaan, vaan hän tuijotti haastavasti äitiään.
- Mikä sinä olet sanomaan mitään tähän asiaan? Ei Siina enää mikään lapsi ole, ei tosiaan ja mistä sinä tiedät, vaikka Siina oikeasti haluaisi tätä?
- Minä tiedän kyllä ihan tarkkaan, ettei Siinan kaltainen kiltti tyttö voi haluta oikeasti olla sinun.. Mikä lie orja-tyttösi. Hänellähän on tuskin minkäänlaista kokemusta seksistä tätä ennen. Hänhän ei ole edes kevään ja kesän aikana seurustellut kenenkään kanssa! En minä nyt aivan tietämätön ole siitä, mitä tässä talossa tapahtuu. Ja arvasin heti, kun näin Marjan hakevan sitä narua auton perästä, että sinun hävytön puolesi on taas tullut esiin. Kauan saitkin pidettyä sen kurissa.
- Jospa Siina ei ole seurustellut siksi, että hän pitää enemmän tytöistä? Anna jatkoi ja siveli hävyttömästi omaa häpyään. Hänen sormensa liukui edestakaisin avoimella pillulla, kunnes se pysähtyi klitorikselle. Sormi teki muutaman pyörähdyksen klitoriksen päällä ja sai Annan nytkähtelemään.

Vaimo näytti menettävän hetkeksi rauhallisuutensa. Näin kuinka hänen kaulasuonensa sykki raivosta. Hetken ajan hän aivan kuin haukkoi henkeään, raivostuneena Annan käytöksestä.
- Sinä käyttäydyt kuin mikäkin huora! On aivan sama kuinka käyttäydyt oman perheen kesken. Olen oppinut kestämään kaikki kummalliset päähän pistosi, mutta minusta ei ole aivan sama kuinka käyttäydyt muiden ihmisten aikana! Siina on melkein kuin perhettä, mutta en silti hyväksy, että käytät häntä hyväksesi. Haet selvästi hänen kauttaan tyydytystä pervoille mielihaluillesi! Sitä minä en voi sallia, en ainakaan, kun vielä satutat häntä. Katso nyt kuinka kamalat jäljet se naru jätti hänen rinnoilleen!

Anna hymyili vinosti ja nousi ylös. Hän siveli narujen jälkiä rinnallani kevyesti, omista pillunmehuistaan märillä sormilla. Se tuntui hurjan kiihottavalta, varsinkin, kun tajusin Vaimonkin ymmärtävän tilanteen. Rinnalleni jäi sormista märät jäljet. Anna katsoi leuka ylpeästi koholla äitiään.
- Minusta ne näyttävät kiihottavilta. Tiedän sitä paitsi, että tämä kiihottaa Sinnaakin. Lyön satasen vetoa, että hänen kaunis posliinipimppansa on aivan märkä nytkin! Niin se olikin. Pelkäsin, että mahlani vuotavat kohti pitkin reisiä. Tilanteen nolous vielä lisäsi kiihottumistani.

Suljin silmäni ja toivoin, että elin pahan unen keskellä. Jospa heräisin unesta ja kaikki olisivat poissa. Toiveeni ei auttanut. Kaikki olivat paikallaan yhä vielä silmieni aukaisun jälkeenkin. Vaimo seisoi edelleen keskellä lattiaa ja tuijotti vuoroin meistä jokaista. Hän oli taas uskollinen omalle rauhalliselle tyylilleen. Hän oli saanut raivontunteensa kuriin ja hänen kasvonsa olivat nyt aivan tutkimattomat. Ilme ei kertonut, mitä hän oikeasti ajatteli.
- Peseytykää ja pukeutukaa! Tämä määräys koskee jokaista teistä kolmesta. Siistiydyttyänne tulette toiselle puolelle. Juomme siellä jääteetä. Keskustelemme tapahtuneesta mahdollisesti lisää illalla, kun olen puhunut tästä ensin Rehtorin kanssa! Vaimo totesi kolkolla äänellä. Hän käännähti kannoillaan ja poistui asunnostani yhtä hiljaa kuin oli sinne tullutkin.

Me olimme edelleen aivan hiljaa. Paitsi Anna. Hän alkoi hieroa pilluaan yhä kiihtyvämmällä vauhdilla.
- Luoja miten kiimainen näky olikaan, kun äiti kumartui jalkojesi väliin. Olisipa hän nuollut sinua. Voi, minä en kestä enää, hän huohotti ja samalla hänen kroppansa alkoi nytkähdellä uuden orgasmin kourissa. Hänellä on melko pienet, lähes poikamaiset rinnat. Rintojen keskellä oli valtavan kokoiset nännipihat ja suuret, kovina seisovat nännit. Miten kauniilta ja kiihdyttävältä hän näyttikään. Hänen härskiytensä teki minuun vaikutuksen. En olisi ikinä voinut puhua samalla tavalla omalle äidilleni, mutta ehkä juuri siksi Annan käytös kiihotti minua.

Katselin hänen masturbointiaan kiihottuneena. Mieleni teki hyväillä häntä ja vielä kerran maistaa hänen kaunista pimppaansa. En vielä ollut koskenut hänen rintoihinsa, en itse asiassa kenenkään naisen rintoihin, ja nyt olisin halunnut imaista myös hänen nänninsä suuhuni, kokeilla niitä. Miltä ne maistuivat ja tuntuivat? Tuntuivatko ne samanlaisilta kuin omat nännini?

- Saanko vielä kerran maistaa sinua? Kysyin Annalta varovasti, vähän arkaillen. Hävettikin kysyä sellaista ja paljastaa kuinka paljon halusin häntä. Hän huokaisi syvään ja nytkähteli vielä hieman käsiensä antamissa jälkimainingeissa.
- Voi, saisit aivan varmasti muuten, mutta nyt ei ole aikaa siihen. On varmaan parasta totella äitiä ja mennä juomaan jääteetä. Meidän ei ehkä kannata ärsyttää häntä enempää. Jos sinun tekee noin paljon mieli pilluani, niin tulen myöhemmin illalla käymään uudestaan. Ehkä saan karattua. Hän hymyili hieman vinosti ja sipaisi poskeani. Kun hän tarjosi sormiaan, joilla oli juuri hyväillyt itseään, minulle, imaisin ne heti suuhuni. Ne tuoksuivat ja maistuivat ihanasti häneltä. Imin sormet puhtaaksi ja tuijotin Annaa silmiin. Hän katsoi minua takaisin yhtä tiiviisti ja tunsin kuinka hänen hengityksensä kiihtyi samaa tahtia kuin omani. Äännähdin pettyneenä, kun hän riisti sormensa suustani.
- Illalla saat ja joudut nuolemaan minulle orgasmin toisensa jälkeen, lupaan sen. Jos olet kiltti tyttö, voi olla että saat itsekin jotain, hän lisäsi ja suuteli minua hellästi.

Kävimme Annan kanssa pikaisesti suihkussa ja pukeuduimme. Marja tuntui olevan aivan järkyttynyt tapahtuneesta ja Anna kysyi, oliko minulla mitään alkoholijuomaa. Keittiössä oli Rehtorilta unohtunut whiskypullo, jossa oli tippa pohjalla ja juotimme sen Marjalle.
- Koita nyt hitossa rauhoittua! Anna ärjäisi hänelle ja sai Marjalle melkein tipan silmään.
- Minun pääni on aivan sekaisin. Sinä käyttäydyit aivan käsittämättömästi äitiä kohtaan, Marja nyyhkäisi.
- Ei tämä nyt ihan tavanomainen kokemus ollut, yritin puolustella Marjaa, mutta Anna mulkaisi minua kiukkuisesti ja käski pitää suuni kiinni.
- Nyt ei auta enää hölmöillä. Ollaan ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja sillä hyvä. Ette kai halua, että tästä tulee vielä isompi juttu? Hän kysyi meiltä. Emme tosiaan halunneet!

Sisällä Vaimo tarjoili jääteetä. En voinut, enkä uskaltanut katsoa häntä silmiin. Hävetti edelleen ja tuntui siltä, että tunne vain voimistui sitä mukaa mitä kauemmin tapahtuneesta oli. Annaa ei sen sijaan tuntunut yhtään hävettävän. Hän käyttäytyi aivan kuin mitään kummallista ei olisi tapahtunutkaan. Hän paimensi lapsiaan, kolme- ja kaksivuotiaita, suikkasi suukon miehensä poskelle ja kiusoitteli Rehtoria tämän palaneesta selästä.
Marja oli selvästi hermostunut. Rehtori kuului kysyvän häneltä, mikä hänen oikein on. Marja mutisi jotain alkavasta päänsärystä ja poistui päiväunille. Rehtori näytti seuraavan häntä kysellen edelleen, että mitä oli tapahtunut.

Istuin keittiössä pöydän vieressä ja join virkistävää teetä. Ajattelin, että on parasta olla mahdollisimman huomaamaton ja luikahtaa niin pian kuin suinkin vain omalle puolelleni. Suljin hetkeksi silmäni ja annoin ajatuksien karata takaisin äskeiseen. Sydämeni syke nopeutui, kun ajattelin Annan poikamaista kauneutta. Hänen häpynsä kuva oli kuin piirtynyt verkkokalvoilleni ja huokaisin kevyesti, kun tunsin tutun poltteen nousevan sisälläni. Tulisiko hän tosiaan, kuten oli luvannut, illalla käymään? Mielessäni risteili tuhat ja yksi kysymystä ja kiihottavaa ajatusta. Sitten päähäni iski järkyttävä ajatus. Vaimo saattaisi heittää minut ulos, koska olin käyttäytynyt niin huonosti! Sitä en missään nimessä halunnut, mutta tehtyä ei saanut tekemättömäksi.

- Olet kovin hiljainen, Vaimo totesi minulle. Säikähdin. Olimme jääneet vahingossa, ainakin minun puoleltani se oli vahinko, aivan kaksin keittiöön. Muut olivat menneet kuka minnekin. Mutisin jotain ympäripyöreää vastaukseksi. En edelleenkään ollut valmis katsomaan häntä silmiin. Sen verran nöyryyttävältä (kiihottavaltakin) tuntui näin jälkikäteen se, että olin nuollut hänen tytärtään hänen katsellessaan.
- En tiedä, mistä rajut leikkinne oikein saivat alkunsa, mutta olen pahoillani sinun puolestasi. Anna on ollut aina outo, voimakas ja hyvin seksuaalinen luonne. Ilmeisesti kaikki teidän touhunne johtuivat hänestä, niin uskon. Pyydän syvästi anteeksi, että hän kävi käsiksi sinuun ja lupaan, ettei se tule ikinä enää, toistumaan. Älä turhaan ala pelätä perhettämme tämän tapahtuneen vuoksi. Pidän hänet kyllä tästä eteenpäin erossa sinusta. Pyydän myös anteeksi Annan puolesta, hän ei sitä itse ymmärrä tehdä. Toivottavasti voit jatkossakin asua sivuasunnossamme? Tuijotin Vaimoa aivan hämmästyneenä ja kaoin kurkkuani selväksi.
- Sinä siis pyydät anteeksi minulta? Tarkoitatko, että saan siis jäädä tänne yhä edelleen asumaan? Kysyin hämmästyneenä häneltä. Vaimo nyökkäsi ja näytti puolestaan nyt hämmästyneeltä.
- Totta kai saat. Miksi ihmeessä sinun pitäisi muuttaa? Olet vain onnettomien tapahtumien uhri. Sinusta on sitä paitsi ollut minulle todella paljon apua. Olet sitä paitsi hoitanut Rehtoria tosi hyvin työ- ja lomamatkojeni aikana. Nyt olen saanut matkustella paljon vapaammin tuntematta huonoa omaatuntoa siitä, että jätän Rehtorin vaille huomiota. Vaimo vastasi.
- Kiva kuulla. Mutta tästä päivällisestä haluaisin vielä sanoa sen verran, että.. Vaimo keskeytti puheeni.
- Annetaan sen jo olla. Usko vain, en syytä sinua yhtään mistään, hän totesi.
- Niin, mutta kun, yritin edelleen kertoa Vaimolle, etten ollut pistänyt yhtään pahakseni päivällä tapahtunutta. Vaimo ei kuitenkaan antanut minulle mahdollisuutta siihen. Hän ei antanut minun puhua.
- Nyt tästä eteenpäin juttelemme mukavammista asioista ja unohdamme tämä ikävän iltapäivän! Vaimo totesi ja taputti minua ystävällisesti olalle.

Jäin hämmästelemään Vaimon suhtautumista. Miksi hän halusi vierittää syyn yksin ja ainoastaan Annan kontolle. Marjasta hän ei ollut sanonut sanaakaan, vaikka Marjakin oli osallisena asiassa. Tosin myönnän, että Anna oli käyttäytynyt aika hävyttömästi Vaimoa kohtaan luonani. En keksinyt mitään muutakaan syytä kuin sen, ettei Vaimo halunnut tietää millainen oikeasti olin. Ehkä hänestä tuntui paremmalta, jos olin kiltti perhetyttö ja pidin silkkaa ystävällisyyttäni huolta Rehtorista. Jos olisin paljastunut samanlaiseksi pahaksi tytöksi kuin hänen Anna-tyttärensä, hän ei olisi voinut pitää minua asumassa kattonsa alla yhtä huolettomin mielin. Näin asian täytyi olla.

Kun Vaimo hetken kuluttua talutti Annan luokseni ja vaati häntäkin pyytämään minulta anteeksi, olin varma Vaimon pupumaisuudesta. Haudataan asia, niin sitä ei ole tapahtunutkaan.
- Anna, pyydät nyt kauniisti anteeksi Siinalta, Vaimo vaati. Kun Anna otti askeleen kohti minua, henkäisin jännityksestä. Hänen pienet, tiukat rintansa painuivat omiani vasten, kun hän rutisti minut syliinsä.
- Anna anteeksi minulle, lupaan tästä eteenpäin olla sinulle tosi ihana, hän sanoi. Anteeksi pyytävän äänen läpi kuulsi lupaus jostain, jota jo odotin.
- Saat anteeksi, unohdetaan ikävät asiat, vastasin hänelle. Hän suikkasi suukon poskelleni ja sai Vaimon vetäisemään terävästi henkeä. Suukko poskelle oli Vaimolle liikaa. Hän nappasi minut kainaloonsa kuin turvaan Annalta.

- No niin, nyt kaikki on hyvin! Vaimo höpötti ja veti meidät olohuoneeseen muiden joukkoon. Lapset kiipeilivät sohvalla isänsä syliin ja takaisin. Rehtori katsoi minua syvälle silmiini, tajusin, että joko Vaimo tai Marja oli kertonut hänelle tapahtuneesta. Rehtori ei tosin näyttänyt yhtään vihaiselta, hänen katseensa oli kiimainen.
- Otetaanpa kaikki lasillinen ihanalle aurinkoiselle päivälle, Rehtori sanoi ja tarjoili meille muille whiskyt. Join omani mahdollisimman nopeasti ja sain yskän kohtauksen. Whisky ei tosiaankaan kuulunut suosikki juomiini! Yskimisen lomassa tajusin, mille olimme maljan juoneet.