Meillä elämän kokemusta jo omaavilla on varmaankin kokemuksia siitä, ovatko perheen ainoat lapset pilalle hemmoteltuja. Ovatko sellaiset ihmiset, joilla ei ole ollut veljiä ja sisaruksia jotenkin itsekkäämpiä? Eroavatko useammin. Mulla olisi vähän tällaisia kokemuksia, sisaruksien kanssa eläneet ovat solidaarisempia ja ymmärtäväisempiä.
Tyranni pienenä, tyranni isona
Isaa isoT
6698
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tilastoistahan se selviaa. Yksilon omat kokemukset ovat huuhaata jos kerran oikeasti haluat tietaa vastauksen.
Jos taas et halua vastausta kysymykseesi, miksi sitten taalla kyselet?
vale, emävale, tilasto
ihanaa, suomalaisten ei tarvitse enää keskustella. Tilasto käteen vaan ja kaikki on selvää. Koska tilasto sanoo että enemmistö on naisia niin minäkin olen nainen sitten...
mitäs sitä keskustelemaan kokemuksista siis.
Miksi kysyt itse siis?
tilastoja..kuka käyttää niitä kuka ei..Ylempänä oleva otsikko on otsikko siinä, missä joku toinenkin. Keskustelupalstahan tämä onkin... Saa kai sitä silti kysellä täälläkin tai ottaa kantaa..kaikki me olemme erilaisia...Näkee täällä huonompiakin aloituksia kuin tämä otsikko!
usko että tuolla sisarusmäärällä on lopullista merkitystä asiassa. Itselläni on vain yksi poika eikä kovin hemmotellulta vaikuta (tosin olen kai jäävi itse kommentoimaan mutta eipä hän muidenkaan mielestä kuulu olevan).
Ja tiedän myös ihmisiä ja lapsia jotka ovat tosi itsekkäitä vaikka ois montakin sisarusta.
Kyllä itsekkyys on miun mielestä luonteenpiirre joka esimerkillä ja kasvatuksella joko vahvistetaan tai heikennetään. Tietysti isommassa perheessä on monesti pakko ottaa toiset enemmän huomioon ja voi oppia paremmin sosiaalisen kanssakäymisen mutta ei aina.
Miulla on useampikin sisarus eikä useamman lapsen yhdessä kasvaminen ole eroja estänyt. Joten tilastot tietysti voivat sanoa muuta mutta oma kokemukseni ei tue tuota sisarusten antamaa ymmärrystä. =)
Sisarusparvesa niinkuin muissakin ryhmissä se usein jakautuu niin että yksi on tai joutuu olemaan uhrautuvainen kuin taas toinen on erittäinkin itsekäs,tämä johtuu monestikin siitä että kummallakin vanhemmalla alitajuisesti on suosikkilapsi jota kohdellaan poikkeavasti
perustuu siihen, että ainoa lapsi on vanhemmille entistä rakkaampi ehkä juuri siksi, että hän on ainoa. Ja, kukapa ei hellisi lastaan..Monet sanovat sitä "lellimiseksi", mutta saako sitä lapsena koskaan liikaa..rajat, kun on oltava sen lisäksi! Varsinainen tyranni kasvaa lapsesta, jos aikuinen ei ole toiminut "oikein"..Lapsi on joka tapauksessa alusta asti viaton.