Rolling Stones lehden 500 parasta albumia

Olihan tuossa Rolling stonen listassa monia hyviä artisteja ja bändejä ja osa sellaisia, joita itsekin kuuntelen enemmän tai vähemmän esim.Led Zeppelin, Miles Davis, Bob Marley, Bruce Springsteen, Earth wind and fire, Whitney Houston, Willie Nelson, Hank Willias.

Itse en kovin paljon kuuntele kokonaisia levyjä. Kokonaan olen kuunnellut

Led Zeppelinin "Led Zeppelin IV".

Culture clubin kaikki levyt. "Colour by numbers" ja Waking up the house on fire" ovat hyviä levyjä.

Kaikki Judas Priestin levyt vuosilta 1974-1991 ja osan 2000-luvun levyistä. "Britsh Steel", "Screaming for vengeance", "Defenders of the faith" ja "Ram it down" ovat mun suosikkeja, mutta hyviä kappaleita löytyy myös esim. levyiltä "Sad wings of destiny" (esim. Dreamer deceiver) "Sin after sin" (esim. "Last rose of summer")"Stained class" (esim.Exciter")"Killing machine" (esim."Before the dawn"), "Point of entry"("Heading out to the highway", "Desert plains")"Turbo" ("Out in the cold", "Parental guidance")"Painkiller"(esim. "Touch of evil") ja "Nostradamus"(esim. Alone")

Robert Plantin soolouralta olen kokonaan kuunnellut levyt "Now and zen" (1988, tämä on suosikkini, jota kuuntelen aina uudestaan ja uudestaan) ja "Carry fire" (2017). Yksittäisiä kappaleita Plantin soolotuotannosta olen kuunnellut muiltakin levyiltä.

Sekä Bad Copanyn levyt "Bad co" ja "Straight shooter".

Ihme ettei tuossa Rolling stonen listassa ollut yhtään Paul Rodgersin bändien Freen tai Bad Copanyn levyä. Esim. Freellä ei mielestäni edes ole yhtään huonoa kappaletta ja levyä ja Bad Companyllakin hyviä levyjä ja ainakin 2 ekaa ovat tosi hyviä varsinkin debyytti "Bad co". Pidän myös esi. laulaja-lauluntekijä Don McLeanista (tunnettu erityisesti kappaleestaan "American pie"), jota olen nyt viieaikoina kuunnellut.

Ja jotkut Miles Davisin levyt olen kuunnellut.

Culture clun "Waking up with the house on fire" (korjaus)

Yksikään "parhaat" listaus, johon on päästetty rap- taikka perseenpyöritys-pop -sontaa, ei ole missään määrin vakuuttava, eikä edes paikkansa pitävä. Jos edes vähän edellytettäisiin musiikillista laadukkuutta, eikä pelkästään toimittajien omia ihqu-levyjä, niin kaikki tuollainen edellämainittu kuona-aines loistaisi poissaolollaan. Kuinka joku yksinkertainen kolmen soinnun punk-levy voi olla listalla, mutta esimerkiksi niin moni musiikillisesti laadukkaampi progressiivinen metalli-albumi ei? Olen kurkkuani myöten täynnä tuollaisia feikkilistauksia. Nimeäisivät ne edes "toimittajien (tai kenen lie) omat parhaat" -tyyliin.

Ai niin ja olenhan kunnellut kokonaan Rushin levyn "Moving pictures".

Niin ja Beatlesin levyt "Let it be" ja "Abbey road".

Jenkit tykkäävät noista paremmuuslistoista, joissa ei yleensä ole mitään järkeä. Miten arvioida tasapuolisesti eri musiikkityylejä?

Olen myös viime aikoina joskus miettinyt noita erilaisia listoja kuten Rolling stonesin, Loudwiren yms. joissa listataan eri levyjä, parhaimpia bändejä tai menestyneimpiä kappaleita, parhaimpia bändien nokkamiehiä tai naislaulajia yms. että ne ovat aika Usa keskeisiä ja ulkomaalaisista bändeistä ja sooloartisteista, esim. brittiläisistä listaan ovat päätyneet vain ne, joita usalaiset yksityishenkilöt ja/tai musiikkitoimittajat tietävät. Näin ollen sellaiset aikoinaan erittäin suositut ja jo klassikonkin aseman saavuttaneet bändit kuten esim. Status Quo, Slade, Smokie, Culture club eivät yleensä pääse listoille, koske ne eivät ole niitun tunnettuja Valloissa (Culture clubista en ihan tarkkaan tiedä onko yhtään tunnettu Valloissa vai ei), jos ollenkaan ja välillä myös Genesiskin loistaa poissaolollaan samoin kuin Scorpions ja Bee Gees(tämäkin välillä, vaikka oli aikoinaan todella suosittu lähes maailman laajuisesti) puhumattakaan esim. Uriah Heepistä, Sweetistä tai Procol Harumista. Deep Purpleakaan ei kauheasti näy listoilla, muistaakseni.

Ulkomaalaisista bändeistä listoilla ovat usein vain ne, jotka olivat aikoinaan enemmän tai vähemmän suosittuja Usassa tai joista edes kantautui kaikuja Usaan kuten esim. Led Zeppelin, Judas Priest (tosin Priestikin loistaa silloin tällöin poissaolollaan, vaikka yksi heavyn kulmakivistä ja pioneereistä), Bad Company (tämä joillain listoilla mainittu), Queen, Beatles, Kinks, Animals ja Rollings Stones.

Yhdellä (muistaakseni usalainen) listalla oli myös, yllätys yllätys mainittu Freen kappale "All right now"(tosin Freellä hienompiakin kappaleita, vaikka on tuokin ihan hyvä).

Whitesnake on usein listoilta poissa, vaikka bändillä yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä (ja varmasti tunnetuimmista) rockkappaleista, "Here I go again". Ja vaikka Whitesnake menestyi Usassa hyvin kasarin lopulla, niin silti siellä ei ole vaivauduttu ottamaan selvää bändin bluesrockkaudesta (David Coverdale on sanonut, ettei Usassa kauheasti tunneta bändin bluesrockkappaleita ja jos niitä soitetaan keikoilla, niin josksus ihmiset saattavat olla hämmentyneitä, että mitäs musiikkia tämä nyt on).

Näin ollen joidenkin Eurooppalaisten tai jopa Euroopankin ulkopuolisten bändien ja sooloartistien on vaikea päästä Rock n roll hall of fameen, vaikka olisivat suosittuja kansainväliselläkin tasolla, koska jos Usassa ei tunneta, niin vaikeampi päästä Fameen. Tosin esim. Paul Rodgers tunnetaan Bad Companyn ansioista Usassa, mutta hänen Fameen pääsy ei ole ihan läpihuutojuttu niin kuin ei ole myöskään Bad Companyn. Myös Sweetin pitäisi päästä Fameen kuten myös Sladen, koska molemmat glamrockin pioneereja.

Musiikkitoimittajien on hyvä olla laaja-alaisesti selvillä kaikenlaisista bändeistä ja artisteista, ei vain omanmaalasista ja ulkomaalaisistakin vain niistä, jotka oli omassa maassa enemmän tai vähemmän suosittuja, koska silloin jää ulkopuolelle niitä, jotka olivat/ovat tosi suosittuja esim. Euroopassa ja näin ollen kun listataan bändejä ja/tai sooloartisteja, jotka olivat/ovat kunakin aikakautena pinnalla kuva ei ole kokonainen ja lista vedenpitävä, jos pääpaino on vain usalaisissa bändeissä ja niissä ulkomaalaisissa, jotka olivat/ovat siellä suosittuja.

Sitäpaitsi listat olisi hyvä aina rakentaa, jos mahdollista maaosakohtaisesti eli mitkä bändit ja sooloartistit tai mitkä levyt yms. olivat milläkin mantereella ja missäkin maassa kunakin aikakautena suosittuja. Ja vielä niinkin, että minkä perusteella suosittuja, levymyynnin, kappaleiden käännösten lukumäärän, kappaleista tullut klassikkoja, radiossa soitettu paljon jne.

Korjaus: Deep Purple on kyllä listoilla, ainakin välillä. Esim.joskus olen lukenut listaa, jossa on pistetty Purplen levyt paremmuusjärjestykseen.

Tällaisten listojen pitäisi olla objektiivisia eli omasta näkemyksestä/mieltymyksestä riippumattomia ja tasapuolisia ja yleispäteviä.

Aivan kuten lehtien toimittajien on hyvä yleensä kirjoittaa objektiivisestä näkökulmasta, ettei lehtijutusta tule liian henkilökohtainen.

Paska lista. Tehty jenkkien näkökulmasta.

Makuasioista ei kannata kiistellä. Kaikenlaiset listat ovat turhanpäiväisiä. Ehkä niistä voi saada vinkkejä jostakin bändistä, johon voi tutustua, jota ei aiemmin ole kuunnellut. Muuta iloa listauksista ei ole.

Makuasioista on turha kiistellä. Jätä huomioimatta moiset "listat".