Havaintomaailma

KÄSITYKSET ASIOISTA (=HAVAINNOT) SISÄLTÄVÄT AINA TULKINTAA
Ihmeiden Oppikurssi aukeaa uudella tavalla, jos otetaan lähtökohdaksi se, että alue, jolla liikutaan, on aina mielen sisäinen, ajatusten takana oleva mielen todellisuus - ei aistihavaintojen kohteena oleva ulkoinen maailma. Ulkoinen muotojen epätodellinen unimaailma on Ihmeiden Oppikurssin mukaan sisäisen maailman projektio, heijastus. Kun puhutaan aistien/aistielinten kautta tulevista havainnoista, ”aistihavainnoista”, tai “havaintomaailmasta”, nämä sanat viittaavat mielessä tapahtuvaan TULKINTAAN siitä, mitä aistinelinten kautta välittyy aivoihin. Tämä tulkinta perustuu aina menneisyyden kokemuksiin ja on prosessina salamannopeaa ja automaattista. Ajatteleva ja tiedostava tietoinen mieli tulee mukaan vasta jälkeenpäin kun ajattelu tarttuu asiaan ja antaa sanallisen muodon havaitsemisen kohteelle.
Kysymys ei siis ole pelkästään siitä, MITÄ havaitaan, vaan siitä MITEN kyseinen havainto TULKITAAN, mitä siitä AJATELLAAN ja miten havaittuun asiaan SUHTAUDUTAAN. Havaitsemisessa on siis kysymys siitä, mikä KÄSITYS, toisin sanoen, mikä mielipide kyseisestä asioista on vallitsevana. “Havaintomaailma” sijaitsee siis yksilöllisesti jokaisen omassa, kuitenkin usein tiedostamattomassa mielessä. Menneisyyden kokemukset muodostavat tiedostamattoman mielen “havaintomaailman” rakenteet, jotka tulevat “näkyviksi” siinä miten maailman nähdään, miten asioihin suhtaudutaan; siis mitä niistä ajatellaan. Suhtautuminen maailmaan heijastuu meille takaisin, eli projisoituu maailmana ja meille takaisin sellaisena, millaiseksi olemme tulkinneet näkemämme maailman.
“Projisoiminen saa aikaan havaitsemisen. Näkemäsi maailma muodostuu niistä merkityksistä, joita olet siihen sijoittanut, ei sen enempää. Mutta vaikkakaan se ei ole sen enempää, ei se ole sen vähempääkään. Tämän takia näkemäsi maailma on sinulle tärkeä." (T.21.Johd.1:1-8). Suhtautuminen ulkopuolisiin asioihin (myös omaan kehoon) on projisointia. Se ei kuvaa todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan se on ikään kuin yritystä kuvata todellisuutta mielen heijastamien kuvien perusteella. “Se (näkemäsi maailma) todistaa sinun mielesi tilasta, se on sisäisen tilan ulkoinen kuva.” (T.21.Johd.1.5) Sisäisten ongelma- ja kiputilojen parantamiseksi ei siis tarvitse pyrkiä muuttamaan maailmaa, koska kipujen syy ei ole ulkopuolisessa maailmassa, vaan se on kokijan ja ajattelijan omassa mielessä. “Älä sen vuoksi yritä muuttaa maailmaa, vaan valitse mielesi muuttaminen maailman suhteen.” (T.21.Johd.1.7)
“Kadotus on sitä, että tuomitset itsesi, ja projisoit sen maailmaan. Kun näet sen (maailman) kirottuna, et näe muuta kuin sen, mitä teit loukataksesi Jumalan Poikaa (eli Itseäsi). Jos näet tuhoa ja katastrofeja, yritit ristiinnaulita hänet. Jos näet pyhyyttä ja toivoa, yhdyit Jumalan Tahtoon vapauttaa hänet. Näiden kahden päätöksen välillä ei ole muita vaihtoehtoja.” (T.21.Johd.2.2-5). Kysymys on siis joko-tai -tilanteesta. Valinta tapahtuu kahden ajattelujärjestelmän välillä, jotka ovat toisensa poissulkevia. Ne eivät voi sekoittua keskenään, koska toinen perustuu Todellisuuteen joka on Rakkaus, toinen perustuu illuusioon pienen hullun ajatuksen totena pitämiseen, jolloin yritetään ylläpitää ajatusta, että jotakin muuta kuin Rakkaus voisi olla olemassa. tällainen ajatus perustuu pelkästään illuusioille, kuvitelmille (harhalle), koskaTodellisuudelle, eli Rakkaudelle ei ole vastakohtaa.
Maailma on syntynyt pakopaikaksi Todellisuudesta, jonka olemme unohtaneet ja vaipuneet tiedostamattomuuden uneen. Omassa mielessämme on tapahtunut jakautuminen oikea-mieliseen osaan ja egoksi nimittämäämme väärä-mieliseen osaan, jonka olemassaolo ei perustu Todellisuuteen, ollen pelkkää kuvitelmaa. Kumpaakin mielen osaa hallitsee oma sisäisesti johdonmukainen ajattelujärjestelmä. Muisto Todellisuudesta on kuitenkin säilynyt Pyhän Hengem muodossa mielessämme ja palautuu oikeamielisiä valintoja tekemällä. Kurssin opettama todellisen anteeksianto kumoaa pystyttämiämme esteitä Rakkauden toteutumisen tieltä. Muisti, eli tietoisuus Todellisuudesta ja omasta alkuperäisestä Todellisuudestamme alkaa palata pätkittäin ja mielemme jakautuneisuus paranee. Mielen väärämielinen osa kutistuu ja oikeamielinen osa vastaavasti vahvistuu, kunnes lopulta olemme Totuuden kanssa yhteensopivia, että emme enää tarvitse maailmaa oppimispaikkana.
Ihmeiden Oppikurssissa tämä merkitsee sitä, että havaitsemisen tuolla puolen on tietäminen (Tieto), jolla kuvataan puhtaan Tietoisuuden ja Rakkauden eli ainoaa Todellisuuden tilaa, jota Kurssissa kutsutaan Taivaan Valtakunnaksi. Vaikka onkin aina läsnäoleva, Taivas ei koskaan voi sekoittua illuusiomaailman havaitseminen-, aistihavainto- tai havaintomaailma-käsitteiden kanssa, koska niillä kuvataan ulkoisen maailman kuvitelmiin perustuvaa ja epätodellista tilaa. Taivas on ajasta ja paikasta riippumaton, oikea-mielisyyden mukanaan tuoma taivaallinen mielentila, josta emme aikaisemmin ole osanneet edes uneksia.