Ihailen...

Ihailen harkitsevia viilipyttyjä.
Beng

Hyvän puheen kolme sääntöä:

1. Olkoon sinulla jotain sanottavaa.
2. Sano se.
3. Älä sano muuta.

Jos ei ole tähdellistä sanottavaa, ei sanavalmiudessa ole mielestäni ihailemisen aihetta.

Omat sanani eivät ole valmiina koskaan, sillä harrastan tilannekomiikkaa ja sanat tulevat aivan omia aikojaan. Ex tempore.
- On paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärrä huumoria.
- On osa sellaisia, jotka pohtivat hetken, ennen kuin menee perille.
- Onneksi loput ovat sellaisia jotka räjähtävät nauramaan ja se vapauttaa tilanteen.
- Onpa ollut tilanteita, että joku sanonut, lopeta jo tai tulee k*set housuun.
- No, olen kyllä kohdannut kysymyksenkin, miksi sinä aina olet noin vakava? Hä?

Tykkään rennoista lupsakoista ihmisistä, joiden huumori perustuu lämpimälle elämänviisaudelle, tekemällä tehdyt vitsit ei kiinnosta.

Määrä/laatu.

Aika usein määrä korvaa laadun, ääntä kyllä lähtee, mutta sisältö vähäinen. Kyllähän puhetaito ja vaikkapa verbaalinen akrobatia hyviä asioita on, mutta kun se sisältö aina tärkein. Ilman asiaa oikeestaan turha kenenkään edes avata suutaan.

Sitten on tämä, että muoto tahtoo mennä asian edelle. Itellä aika usein siinä ongelmaa. Joskus alkaa selittämään jotain asiaa ja ihmiset luulee sitä läpänheitoksi, alkavat ehkä nauramaan kesken asiaa, ihan väärässä kohdassa. Tai sitten ovat kuuntelevan näköisiä, mutta eivät ymmärrä koko asiaa. Keskittyvät kai nimenomaan ilmaisuun ja sisältö jää huomioitta.

Yleisesti ottaen ite arvostan kai eniten tarkkaa ja nasevaa, sekä tiivistä puheenvuoroa. Koittanut itekkin perehtyä sellaiseen. Siis turhat pulinat ja läpätykset pois, asia lyhyesti, mutta tehokkaasti.

Niin, puhuminen ja kirjoittaminen itellä tahtoo olla kai jaariteltavankin pitkää ja sisältää kaikenlaisia sinällään nokkelia ilmaisuja. Toki asia tulee esiin ja siinä sanoessa koitan perustellakin sanomaani. Se kans yks ongelma, mutta pelkkä tokaisukaan ei oikein aina mene kuulijoilla kaaliin. Tekstiviestit toimii paremmin, mun sormilla kun ei kännykkää kovin pitkästi viiti näpytellä.

Tärkeintä on, on jotain sanottavaa ja saa sen sanottua ymmärrettävästi. Muu enenpi muotoseikkoja.

=DW=

Moni olisi edukseen kun ei sanaista arkkuaan avaisi.

Joo-o, sanavalmius on hyvä ja hieno juttu, jos on oikeaa asiaa. Se on myös aivan eri asia kuin se, että on ns. moottoriturpa. - Nm. Tietyin ehdoin

Tilannehuumori on paras huumori. Ihailen heitä joilla heti leikkaa sopivat nokkeluus keskustelun lomassa.

En ihaile, mutta kieltämättä joskus vähän kadehdin. Kuitenkin, paljot, tyhjät sanat ovat merkityksettömiä. Mieluummin vähemmän sanoja, mutta sydämestä tulevia, aitoja sanoja.

Ihailen sanavalmiita ihmisiä siinä tapauksessa, jos jutut ovat omaa tuotantoa, eikä kuluneita fraaseja. Kaksimielisiä vitsejä kertovia en suosi, koska kaksimielisten vitsien kertojat ovat yleensä alkeellisia tyyppejä.

Ihailen rohkeita totuudenpuhujia, kuten Juri Dmitrijevia.
Auttaisin jos tietäisin miten.

Tuolla oli mainittu kadehtia, se olisi vaihtoehto, mitä alunperin tarkoitettu.
Osata sanoa/keksiä tilanteessa kuin tilanteessa heti siihen tilanteeseen sopiva kommentti. Näppärä näpäytys tai hauska sutkautus, mitä sitten onkaan ollut aiheena.
Kun ei ole kovin sanavalmis, keksii hyvin, mutta ei just sillä hetkellä.
ap