Kertokaa piiskaamisesta ym.

Napsuttele keskenäs sitä katkarapuas

Kun ei nuo piiskaukset kiinnosta pätkän vertaa. Jotakuta ne kyllä kiinnostavat, kun katsoo tarinapalstan etusivua.

Tiistai, siis vasta tiistai - ajattelin kello yhdeksän. Tämä työpäivä kestäisi ikuisuuden, työviikon kestoa en edes halunnut ajatella. Päätin palkita itseni, siis jos pääsisin tästä helvetistä joskus pois, kylmällä oluella. Työpäivän jälkeen ajoin kotiini, oluen maku tuntui jo kielelläni.

Avatessani jääkaapin, en hetkeen sisäistänyt näkemääni. Hillitsemääni mallasjuomaa ei näkynyt tölkin tölkkiä, vaikka olin nimenomaan eilen maininnut asiasta. Siis yksi ainoa tehtävä, ja sitäkään ei oltu saatu hoidettua. Joku saisi vielä maksaa tästä, ja se joku katsoi parhaillaa jotain typerää netflixsarjaa.

Tuu nyt vittu tänne! Huusin.
Kävelet keittiöön, annoit minulle suukon ja tervehdit. Tervehdin toki toki minäkin, poskesi pukeutui tervehdyksestäni.

VILHO TURVAUTUU VITSAAN

Tämä tapahtui 70-luvulla, kun minä olin teini-ikäinen. Minulla oli koulun ulkopuolelle vain yksi poikakaveri, hänen nimensä oli Joe, hän oli paikallinen paha poika. Hän saattoi tunkeutua naapurien rakennuksiin ja otti omaan talteensa jos tarvitsi jotakin. Kyläläiset eivät oikeastaan tienneet miten paljon Joe luuhasi heidän tontillaan ja teki pahojaan.

Oli loppukesä menossa, jolloin illat pimenivät hyvissä ajoin ja siihen alkupimeän aikaan oli joella tapana iskeä. Minulle hän kertoi luottamuksellisesti, tarkoittaa tässä tapauksessa rehvastellen, että oli käynyt Niemessä vähän koristelemassa Vilhon uutta mökkiä. Vilholla oli pieni hirsimökkien rykelmä Niemessä ja sinne Joe oli nyt hyökännyt töhrimään. Syyksi arvelisin pelkän kateuden. Vilho oli sodan käynyt mies, jonka puolella monien sympatiat olivat. Sellaista ylistystä ei häirikkömme kestänyt. Ja minullekin Joe kertoi asiasta varmasti siksi, että ihailisin hänen rohkeuttaan.

Seuraavana iltana, kun arvelin, että Vilho oli jo jättänyt työmaansa, päätin lähteä katsomaan millaista jälkeä Joe oli saanut aikaiseksi. Koska oli jo melkoisen hämärää hurautin polkupyörällä keskelle mökkikylää. Tiesin kyllä mikä mökki oli uusi joten marssin sinne. Meinasin lentää kirjaimellisesti perseelleni sillä oviaukossa minua tuli vastaan Vilho. Ihailin itseäni miten sukkelasti selvisin tilanteesta, kerroin, että olin kuullut mökillä käyneen vandaaleja ja tulin katsomaan miten pahaa jälkeä siellä oli tehty.
- Onhan siellä monta vittua seinällä, ja kun katsot niitä, niin yritä arvioida montako tekijää siinä on ollut.

Minä rupesin asiantuntevasti tutkimaan töherryksiä, enkä seurannut ollenkaan mitä Vilho puuhasi. Seuraavan kerran kun huomasin hänet, oli hän heittänyt naularepun ja takin päältään. Hämärässä huomasin, että hänellä oli monihaarainen koivupiiska.
- Montako niitä tekijöitä on ollut?
Tiesinhän minä sen, joten ilmoitin, että yksi. Minua nolotti ja suututti se, että ääneni värähti sitä sanoessani.
- Ja nyt sitten rikollinen on palannut rikospaikalle, saneli Vilho tiukasti.
- Ei ole minun tekemiä! rääkäisin salamana takaisin.
- Kyllä piiska kertoo totuuden. Tuollaista hulluutta sitä tulee nuorelle miehelle mieleen, kun sillä ei ole minkäänlaista kuria.

Vilho oli pitkä ja harteikas mies, vaikka hän oli jo 50-vuotias, niin hänen kanssaan ei kannata käsikähmään ruveta.
- Laskepa housut alas, niin minä piiskaan sinut!
Hädissäni ilmoitin, että olin jo 17 täyttänyt, enkä...
Lauseeni jäi kesken, kun Vilho ilmoitti, ettei ikä häntä haittaa. On hän isompiakin miehiä piiskannut kuin minä.

Veljeni ja minä ollaan yhtä pitkiä 181 senttisiä. Teini-iässä minä painoin 67 kg ja veli 93 kg. Veli oli vähän pullukka, mutta komeat hauikset sillä oli verrattuna minun pulkannaruihin. Minä tietenkin kateuksissani härkin sitä ja se vastasi yleensä vanhalla fraasilla: Läski on voimaa.

Minä ilmoitin, että niinhän se on, mutta kovin lyhytkestoista.
Veljen mielestä se kestää kuitenkin sen aikaa, että hän kerkeää minut piiskaamaan.

Niinhän siinä kävi, että taistelu alkoi heti ja minä jäin alimaiseksi, enkä sieltä enää ylös päässyt. Parin minuutin kuluttua housuni oli painettu alas ja veljen kämmen alkoi rummuttaa pakaroitani. Veli vaati minut tunnustamaan, että hänen kuntonsa kestää tarpeeksi pitkään. Kun tunnustin tuon tosiasian, niin veli päästi minut pinteestä.

Ei ole nolottanut tuo häviö sen enempää kuin painimatsissa häviäminen. Oma painoni on nykyään n. 75 kg ja veljellä satanen meni rikki. Luultavasti minun ei kannata vieläkään veljeä haastaa.

Luulin aina, että minulla on piiskausfetissi, kunnolla piiskaa paljaalle pyllylle toiselta mieheltä olisi jotakin. Mutta siinä oli pari ongelmaa. Harvassa on miehet, jotka yksin pystyisi toisen miehen piiskaamaan. Toinen ongelma on se, että meikäläisen takamus on melkoisen kipuherkkä, itse asiassa pelkäsin melkoisesti piiskan saantia.

Kesti kauan, kunnes tajusin, että minun fetissini onkin voimakas mies, komeine hauiksineen ja leveine hartioineen. Lievää ylipainoakin sallitaan, sillä se tekee kaverista voimakkaan näköisen. Tuollainen voimanpesä alistajana saa minut melkoiseen kiihkoon. Ei sivullinen arvaa mikä kaikki voi saada aikaan stondiksen minun pöksyissäni. Siihen riittää kunnon lumipesu tai kädenväännössä häviäminen. Vaatteet päällä kaveri heittää minut veteen tai pistää väkisin lukkojen taa. Piiskaaminenkin kiihottaa, varsinkin ne alkuvalmistelut, mutta se kipu ei hirveästi houkuttele. Mutta jos kaveri pystyy piiskaamaan, niin hänellä on siihen oikeus. Tuollainen vahvemman oikeus on mukava asia ainakin silloin, jos fetissinä on voimakkaat miehet.

Minulla n sellainen fantasia, että meitä on kolme alta parikymppistä jätkää ja kärähdetään pahanteosta. Talon isäntä tulee paikalle ja näkee, että oma poika kahden kaverinsa kanssa on pahan teossa. Isäntä tyrkkää meidät yksitellen niskasta aittaan ja pistää oven lukkoon ja lähtee hakemaan koivuvitsaa.

Kohta hän palaa retkeltään avaa oven, astuu sisälle ja lukitsee oven sisäpuolelta ja pistää avaimen taskuunsa. Sen verran erittyy ainakin minulta adrenaliinia, että hengitys kulkee vapaasti ja on jotenkin sähköinen olo. Ensin tuntuu, että aika on pysähtynyt, ei tapahdu mitään ja kaikki ovat hiljaa. Mutta sitten kuin räjähdyksestä isäntä käy poikaansa käsiksi. Hetkessä pojan sortsit putoavat nilkkoihin ja hän makaa mahallaan isänsä sylissä ja piiskan räpsähtely kuuluu selvästi, kunnes se hukkuu pojan parahteluun.

Tiedän, että jos Markku ja minä kävisimme kolmannen avuksi, niin kyllä me noinkin isolle miehelle pärjättäisiin. Mutta tuosta marisijasta ei taitaisi olla enää avuksi. Hän onkin niin arka, että melkein vapaaehtoisesti antaa itsensä piiskata. Ajattelen miten häpeällisen tempun piiskaaja järjestää pojalleen ja lukitsee meidät vielä katsomaan toimitusta. Itkevä nuorimies vierähtää lattialle ja minä vedän henkeä syvään ja ajattelen, että vidoinkin se on ohi.

En edes kunnolla kerkeä tajuamaan, kun isäntä on Markun kimpussa. Markku on meistä kolmesta vahvin, mutta näyttää häneltäkin housut tipahtavan ja hän taipuu helpon näköisesti isännän polville. Ja piiskaus alkaa. Eikä yhtään kunniakkaammin selviä Markkukaan siitä, ulinaa ja kenkien kolinaa kuluu. Tiedän, että minun pitäisi hyökätä nyt isännän kimppuun ja auttaa Markku vapaaksi. Mutta sitä en tohdi tehdä, koska se päättyisi todennäköisesti minun ankaraan selkäsaunaan, tuskinpa edes Markku tulisi minua auttamaan. Peloissani alan uskotelle itselleni, että isäntä pitää Markkua porukan johtajana ja siksi se saakin piiskasta kunnolla ja oma poika sai siksi vitsaa, että toi meidät tekemään pahojamme tänne. Minä kuljin vain matkassa, en tehnyt muuta.

Kun sitten minun vuoroni koitti, olin jo jähmettynyt melkein sulapatsaaksi. Todellisuuteen heräsin, kun menetin housuni. Samaan syssyyn minut lennätettiin isännän syliin. Jostain kumman syystä minulle tuli mieleen, että meidän munat melkein koskettivat toisiaan. Mutta sellaiset mietteet loppuivat lyhyeen, kun koivuvitsa alkoi pureksia paljasta ihoani. Tein vielä ankaran yrityksen vapautuakseni, mutta tuloksettoman. Loppuaika meni marinaan ja hallitsemattomaan jaloilla sätkimiseen. Ja sitä tuntui kestävän loputtoman kauan. Pelkäsin jo, että minua piestään niin pitkään kuin risu pysyy yhtään kasassa.

Lopulta minutkin pudotettiin lattialle. Yritin varovasti vetää housuja kirvelevän pyllyni peitoksi, mutta se sattui liikaa. Minun oli pakko nousta ylös, vaikka minusta tuntui, että isäntä innokkaana katsoi millaista jälkeä oli saanut aikaiseksi.

10 minuuttia sitten, jos joku olisi sanonut, että tänä päivänä yksi mies piiskaa teidät kaikki, niin taatusti en olisi uskonut. Mutta kuinka tässä kävi näin ja kuinka se oli mahdollista. Akin isä oli 190 senttinen riski mies, hänelle meistä kolmesta ei kukaan taatusti itsekseen pärjäisi, mutta meitä oli kolme. Miten selkäsaunat oli mahdollisia. Jos me olisi tiedetty, että tällainen olisi uhkana, niin me olisimme osanneet valmistautua. Akin syytä koko sotku, kun oli salannut aikaisemmat selkäsaunansa. Mutta suurin tekijä oli kuitenkin piiskaajan karisma, sitä vastaan me emme tohtineet nousta kukaan.

Syksyllä kaikki kolme lähdimme palvelukseen samaan varuskuntaan ja junalle meidät kyyditsi Akin isä. Ja olen varma, että sillä matkalla jokainen meistä mietti ainakin hetken kesäistä piiskausta.