8-kuinen kettuterrieri ei alunperin päässyt sänkyyn nukkumaan, mutta viimeaikoina hyppäsi sinne aina salaa kun nukahdettiin. Alussa ajettiin havahduttuamme alas, mutta annettiin periksi, koska jokaöinen huuto ja lattialle raahaaminen (ei hievahdakaan ALAS-komennosta yöllä) herättelee turhan taajaan jokaisen.
Ongelmaksi homma muodostui, kun koira ryhtyi murisemaan, jos kävi vaikka vessassa yöllä ja tuli takaisin sänkyyn. Makuuhuoneen liukuovi ei pidättele koiraa ja telkeäminen huoneeseen merkitsee unetonta yötä jatkuvan raapimisen ja huudon kera.
Vielä ei ole purrut, mutta hyökkii myös kohti, kun on esim. vaatekappaleen saanut varastettua jostakin (yleensä on yritetty nostaa pois ulottuvilta).
Kysymys kuuluukin: miten toimia?
Pitäisikö välttää tällaisia tilanteita vai maanitella vaihtokaupalla (esim. varastelun yhteydessä), käyttää kovalle koiralle kovia otteita?
Ongelmaksi homma muodostui, kun koira ryhtyi murisemaan, jos kävi vaikka vessassa yöllä ja tuli takaisin sänkyyn. Makuuhuoneen liukuovi ei pidättele koiraa ja telkeäminen huoneeseen merkitsee unetonta yötä jatkuvan raapimisen ja huudon kera.
Vielä ei ole purrut, mutta hyökkii myös kohti, kun on esim. vaatekappaleen saanut varastettua jostakin (yleensä on yritetty nostaa pois ulottuvilta).
Kysymys kuuluukin: miten toimia?
Pitäisikö välttää tällaisia tilanteita vai maanitella vaihtokaupalla (esim. varastelun yhteydessä), käyttää kovalle koiralle kovia otteita?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oletteko kokeilleet sille omaa unilelua? "Lelu" voisi tässä tapauksessa ihan luvallisesti saatu vaatekappale sille rakkaalta ihmiseltä. Huom! Vaatteen pitää olla juuri käytetty koska silloin siinä on sen rakkaan ihmisen haju.
Oletteko hyväksyneet sen huonekaveriksi? Auttaisikohan siinä tapauksessa sekin, että siirrätte koiran punkan omaan huoneesenne?
Ensimmäinen virheenne tuli siinä kun annoitte periksi. Koiranne kuvittelee aivan selvästi että se on laumanne pomo jos se murisee teille.
Meillä oli sama ongelma samanikäisen noutajan kanssa ja nosta nyt sitten 25 kiloinen kultsu alas sängystä. Ei siinä mitään huutamista tarvitse, parempi muutenkin komentaa koiraa mahdollimman hiljaisella ja tiukalla äänellä muuten se oppii että vain huutamista pitää kuunnella.
Meillä se ongelma poistui kun koira nostettiin lue: raahattiin lattialle joka kerta. Monta unetonta yötä mutta eipähän enään tule sänkyyn.
Päivällä tein myös sitä että menin sänkyyn lukemaan kirjaa ja tarkkailin koiraa, kun se harkitsi hyppäämistä sanoin ei ja äkkiä namu ja kehuja. Meillä sänky oli myös täksi ajaksi laitettu seinän viereen niin että se pääsi vain toiselta puolelta joten oli helppo kieltää.
Ei tuohon muu auta kuin vain systemaattisesti pentu alas sängystä ja turha sille on huutaa ja hokea sitä alas sanaa jos se ei sitä tottele. Tai miten se voisi edes totella kun ei sitä osaa vielä. Toinen tapa on se että kun pentu hyppää sänkyyn tapahtuu jotain joka pelästyttää sen ja näin ollen sängystä tulee ei kiva paikka. Hieman vaikea toteuttaa koska luultavasti olette unessa kun se sinne hyppää.
Jos koiralla on jotain luvatonta niin vaihtokauppa vain vähin äänin. Turha alkaa meuhkaamaan ja eitä kiljumaan.
Jos kovalle koiralle käyttää kovia otteita se koventuu entisestään.
Olen jokaisen koirani saanut koulutettua niin että ääntä ei ole kertaakaan tarvinnut nostaa puheääntä kovemmaksi ja koiraa ei ole ikinä lyöty. Se ei ole edes vaikeata. Kyse on siitä mihin koira tottuu. Jos se tottuu siihen että aina huudetaan ja revitään ja riehutaan se ei tottele kuin silloin. Jos se tottuu siihen että ei sanotaan tiukasti ja vihaisella äänensävyllä se tottelee sitä.
Ekaksi kun koiran ottaa niin pitäis lukea jokin koulutusopas niin vältyttäisiin harhalyönneiltä.
Mitenkä joku VOI antaa koiran hyppiä nenälleen?
No, koska vahinko on nyt käynnissä niin sinun täytyy näyttää kuka määrää. Seuraavalla kerralla kun koira murisee, otat tiukasti niskasta kiinni ja puhut matalalla kiukkusella äänellä aina sen kuonossa kiinni. Jos se rimpuilee tai murisee niin et päästä irti ennenkuin alistuu nuhteluun.
Riippuen paljon koiran omapäisyydestä voit joskus myös läppäistä kuonolle jos ei murinat lopu mutta kokeile sitä vasta jollei puhuttelu auta
Ei hätää.
Olet tehnyt silti virheen jonka suurin osa koiraihmisistä tekee: antanut koiralle vapauksia ymmärtämättä niiden mahdollisia seurauksia.
Yksi mitä itse en lähtisi missään nimessä tekemään on se etten lähtisi huutamaan tai riehumaan koiralle, luonnossa johtajan ei koskaan tarvitse tehdä niin. Eikä myöskään tarvitse kovistella saadaakseen tahtonsa läpi. Tämä ainoastaan viestittää koiralle sen että johtaja on epävarma asemastaan, jolloinka voimankäyttö (huuto, koskettelu tms.) vielä vahvistaa sitä mielikuvaa koiran mielessä.
Mieleeni nousi tälläinen: ehkä koira ei osaa yöllä noudattaa käskyä alas, se ei ole oppinut siis yöllä tekemään niin. Eli on syytä harjoitella alas käskyä myös pimeässäkin, mahdollisesti illalla/yöllä.
Aloita kunnolla. Houkuttele koira alas ja palkitse. Kun "tajuaa" mistä on kyse, liitä sitten vasta sana "alas".
Koira ajaa omaa etuaan myös iinä kuinka mukavaa sillä on, ts. murina johtuu siitä että koira haluaa isomman osan sängystä, kun olet antanut sille mahdollisuuden pieneenkin osaan.
Murina ja hampaiden näyttely on siis sinulle tarkoitettu siksi että koira haluaa välimatkaa. Näytä että olet tiukka ja koiralla on vain pieni osa sängystä ja myös sinä saat ajaa omaa etuasi opettamalla koiralle alas käskyn. Käytä sitä sitten näin: kun koira makaa sängyllä ja alkaa murisemaan/tms. anna käsky tai houkuttele se alas ja mene itse makaamaan sängylle ja pyydä sitten koira viereesi.
varastamisen yhteydessä sama homma. Paitsi että koira ei luota sinuun siinä ettet sinä ottaisi siltä sen "aarretta" pois. Vaihtokaupalla opetat koiralle sen että et ota "aarretta" pois. Muista että koira tekee vaihtokaupan vain jos sen mielestä vaidettava on tarpeeksi mielenkiintoinen ja parempi kuin vaihtuva. Esim. joskus koira pitää kiinni pallostaan mutta vaihtaa sen esim. keppiin.
No ootkin jo varmaan noista edellisistä viesteistä tajunnut sen, että koirasi on ruvennut ottamaan pomon paikkaa asunnossanne ja sängyssänne. Koiranne on nyt luultavasti päättänyt, että sänkynne on hänen uusi petinsä ja te olette kuokkavieraita.
Millainen on koiranne oma alkuperäinen peti? Tehkää siitä yhtä mukava kuin sänkynne, niin ehkä koiranne viihtyisi siinä paremmin. Kehukaa kun se kömpii omalle pedilleen ja kieltäkää jämäkästi, kun se on menossa teidän sänkyynne. Voitte laittaa sen petiin vaikka tyynyn, joka tuoksuu teidän sängyltä.
Kannattaa muutenkin tehdä koirallenne selväksi kuka on lauman johtaja ihan tavallisilla arkipäiväisillä asioilla kuten kuka menee ovesta ensin sisään tai kuka syö ensin jne.
Unohda kovat otteet ja huutaminen. Ne todella harvoin auttavat tilanteeseen, usein vain pahentavat.
Kiitos neuvoista ja jos johtajuuden osoittaminen olisikin niin helppoa kuin ovista kulkemis- tai ruokailujärjestyksen osoittaminen. Edellinen kettuterrieri hoitui rakkaudella ja hellyydellä, mutta tämän kanssa ollaan todella helisemässä, on ollut johtajuusharjoituksia, huomaamattomuutta ym. Koira osaa peruskäskyt ja totteleekin niitä normaalisti, mutta taas on alkanut jakso, jolloin ei mikään tunnu tehoavan.
Viime yönä koira taas oli tullut sänkyyn (kun käydään nukkumaan koira yrittää tulla mukaan, mutta uskoo EI ja ALAS komentoja) ja heräsimme kun se jostakin syytä murisi (meille?). Yritin työntää koiran alas kädellä (toimi aikaisemmin ilman vastaväitteitä), niin sehän tarrasi käteen ja ryhtyi puremaan. Pienen ottelun jälkeen sain koirasta otteen ja kiikutin kädet veressä sen lattialle, jossa sitten maattiin kunnes osoitti luopumisen merkkejä (ei huutoa, ei hakkaamista).
Loppuyöksi koira pistettiin kylpyhuoneeseen (ainoa paikka johon sen oikeastaan voi eristää). Sinne se jäi kahvaoven ja kodinhoitohuoneen paljeovien taakse haukkumaan ja raapimaan. Aamulla herätessämme koira nukkui tyynesti sängyn jalkopäässä. Nyt se on oppinut sitten avaamaan myös kahvaovet.
Se miten toimitaan purevan koiran kanssa askarruttaa tässä makuuhuoneen oviaukkoon aitaa pystyttäessäni.
Meille tuli ns ongelmakoira taloon, kun se puri edellistä omistajaa ja muutamaa muuta. Kovasti jouduttiin tekemään johtajuusharjoituksia...
Opetimme myös, että meidän käskyjemme totteleminen on kivaa - aluksi paljoilla herkuilla palkitsemisen avulla - ja nykyisinkin tulee silloin tällöin jotain hyvää ja aina paljon kehuja.
Konfliktejakin oli. Pari puremaakin osui minuun alkuaikoina, muttei enää ikinä. Saamme tehdä koiralle mitä vaan ja se vaan on onnellinen huomiosta. :) Koira suorastaan palvoo minua ja miestäni (lapsia ei ole). Toinen koiristamme ei ole ollenkaan samanlainen, vaikka hellyydenkipeä sekin on.
Yksi tärkeä asia meillä näyttää olevan se, että emme koskaan astu koiran yli sen nukkuessa tai muutenkaan väistäm sitä. Sitä käsketään väistämään ja sen on siirryttävä joka kerta. Kerran astuin jo hännänpään päälle, kun ei meinannu lähteä - mutta nykyisin singahtaa ylös heti. :)
Meillä pahin rangaistus oli tuo samainen kylpyhuoneeseen eristäminen - tosin vain lyhyeksi aikaa. Eka sessio oli valot päällä noin minuutti ja sit ovi auki ja komento maahan. Ei muuten aluksi totellut, seisoi ja tuijotti uhmakkasti... sitten lähti valot pois ja samanpituinen jakso ja uusi yritys. Jos ei onnistunut, pitempi pimeä ja taas uusi käsky. (jos makasi valmiiksi, oli käsky ylös ja sitten maahan) Jne, kunnes totteli.
Viimeisin kerta, kun hampaat kolahti mun käteen, ei mun tarvinnu ku huutaa AU! ja leuat irtos ja koira käveli häntä koipien välissä ja pää maata viistäen itse vessaan ja makuulle... :) Suljin oven minuutiksi...
Jos oma koira puree, pitää sen tajuta tehneensä väärin. Jos ei auts-huudosta irrota heti ja tottele kuin enkeli perään, kannattaa sitä vaikka potkaista (en ikinä muuten suosittele koiran fyysistä kuritusta), jotta irtoaa. Ja sitten hirveellä huudolla ja pahalla katseella ajat sen eristyksiin. Ja vaikka tuolin selkänoja ovenkahvan alle... Sinä olet laumanne johtaja - se saa valita elääkö sinun sääntöjesi mukaan vai en... mutta jos ei, niin on aika vaihtaa joko kotia tai luopua elämästä... Ehkä kannattaisi jo pelkästä irvistelystä laittaa se hetkeksi eristyksiin..? (jos siis on varmaa, että se ei ole pelkomurinaa)
Onnea matkaan ja rohkeutta. Ekan kerran kun oma koira puree tuntuu kamalalta, mutta kun tilanteet vihdoin muuttuu oikeiksi, sitä on ÄÄRETTÖMÄN onnellinen, että on saanut koiransa opetettua kunnolliseksi.
Kiitos selkeistä ohjeista ja rohkaisuista.
Eilen heitettiin koiranpeti makuuhuoneesta oven toiselle puolelle ja viritettiin oviaukkoon kehikkoaita. Näin koira pääsi seuraamaan nukkumaanmenon ja valojen sammuessa koira kävi petilleen. Noin 15 min. ajatteli: oliko se näin helppoa. Sitten alkoi se hirveä vaikerrus, ulina ja itkeminen, välillä raavittiin aitaa, välillä vaikerrettiin ympäri muuta huoneistoa. Tätä jatkui noin tunnin, jolloin meiltä petti hermot.
Ilman mitään rituaaleja ja sanattomasti koiran peti vietiin kylpyhuoneeseen, koira tuli perässä omin avuin. Ovi kiinni pönkällä ja vain valonkajo kodinhoitohuoneesta seuraksi. Koira lopetti haukunnan ja ulvomisen melko nopeasti.
Aamulla herättyäni koira pääsi erityksestä, eikä ollut moksiskaan, vaan lähdettiin suoraan hakemaan lehteä. Tuhojakaan se ei ollut erityisemmin tehnyt, purut oven alaosasta silikonitiivisteet irti ja hiukan karmeja.
Koiraa ei nyt huomioida kuin ulkoilutten, ruokkien ja komentaen se pois sohvalta ja meidän jaloista. Näytti vielä aamulla pitävän sitkeästi oikeudestaan kiinni käydä sohvalle kerälleen (ei räväyttänyt kuin kulmakarvojaan ALAS-komennosta, vaati Hesarin läjähdysäänen tehosteeksi).
Saas nähdä...
Kuuluuko teillä epäilyttäviä ääniä yöllä?
Meillä 9kk sk.ketteri pitää vahtia vaikka näyttäisikin nukkuvan.
Ja varoittaa ekaksi murisemalla ja sitten köhimällä, lopuksi tulee haukku.
Kerrostalomme on 70-luvulla rakennettu kaikukaappi,
kova kolistelu rappukäytävässä kuuluu ympäriinsä.
Ratkaisuja: pehmustettiin postiluukun läppä niin,
että se ei enää kolahda aamulehden pudotessa klo 03.18.
Viikonloppuöinä soitetaan hiljaisella radiota olohuoneessa, jossa koira nukkuu.
(Klassic radio & balettimusiikki on parasta)
Ja suljetaan auki olevat tuuletusikkunat olohuoneesta.
On ainakin toistaiseksi auttanut.
Köh köh.
KL
Valitettavasti se murina mikä näissä tilanteissa lähti ei ollut sitä kettuterrierimäistä "köhinää" vaan juuri varoittavaa, että kohta saattaa sattua. Muutenkin meidän kk.ketteri on samanoloinen kuin kuvailemasi koiranne.
Se sitkeys ja kovapäisyys (omapäisyys) myös koettelee näissä eristämisissä ja huomioimattomuudessa. Joku täällä käyttää huomioimattomuutta lyhyinä jaksoina, jotkut ovat sitä mieltä, että vähintään viikko. Tälle sällille yritetään nyt vähintään viikon putkea.
Onko tällaisella jaksolla hyvä myös vähentää käsittelytoimia vai päinvastoin. Kynsien leikkuuta tehdään viikoittain, joskin kovasti rimpuilleen ja viimeksi yritti jopa käydä käteen (tapahtui ennen yöpurentaa).
Josko nyt lähtisi sivelemään Tiikeripalsamia ovenkarmeihin (tätä ei olla vielä kokeiltu, muut tuntuu maistuvan ;-)
Älä tee nyt sitä virhettä että alat kurittamaan koiraa kun se puree sinua, viittaan muutamaan ohjeeseen tässä ketjussa. En todellakaan tarkoita että olisit niin tehnyt, taisit kirjoittaakin että olet hoitanut asian rauhallisesti, niin kuin pitääkin.
Räyhääminen ja kovat otteet viestii sille koiralle että olet epävarma johtaja, ei mitään kuonolle läpsimistä tai potkimista. (no jos koira jää käteen kiinni niin pakkohan ne leuat on irti saada mutta jos kyse on ihan näykkäisystä niin ei se potkimista vaadi)
Johtajuuteen liittyy myös luottamus ja koira ei luota 100% omistajaan joka edes joskus lyö sitä, tämä on mielipiteeni. Antaako koira käsitellä itseään? esim leikata kynnet ym?
Tuo on myös tärkeä asia, eli käsittele koiraasi päivittäin ja muista että rimpuilevaa koiraa ei saa ikinä päästää irti.
Johtajuudesta sitten, kuten jo mainitsin tuo luottamus liittyy siihen. Koiran on luotettava että sinä käsittelet sitä aina johdonmukaisesti etkä satuta sitä. Olen hieman eri mieltä tuosta että johtaja menee ovesta ensin. Tuo käsitys on mielestäni saanut alkunsa siitä että on koiria jotka kuvittelevat suojelevansa omistajaansa kaikelta ja sen vuoksi ryntäävät ovista ensin. Ei teidän kohdalla siitä ole kyse mutta voithan sinä niin tehdä. Itse en tee ja silti olen laumani pomo;)Koirani tosin joutuvat odottamaan istuen kun avaan oven, ihan vain se vuoksi että jos ne syöksyvät ulos vauhdilla olen rähmälläni...
Se on totta että johtaja syö ensin, eli kun laitat koiralle ruokaa, laita kuppi pöydälle ja kupin reunalle esim keksi. Kun on aika antaa ruoka ja koira katsoo sinua ota se keksi siitä ja syö se hitaasti ja sitten koira saa oman ruokansa mutta sinä johtajana olet ruokaillut ensin.Voit myös kokeilla sitä että syötät koiralle jonkun herkkuluun niin että pidät siitä koko ajan itse kiinni, näin koira oppii että sinä et ota herkkua pois ja voi luottaa sinuun.
Älä anna koiralle huomiota aina kun se sitä pyytää, kuullostaa julmalta mutta toimii. Kutsu sinä sen sijaan koira leikkimään tai raaputtettavaksi koska niin tekee johtaja. Jos se itse hakee huomiota, älä anna sitä. Extreme versio tästä on se kun tullaan kotiin koiraa ei huomioda 15 minuuttiin ja vasta kun se on lopettanut huomion hakemisen se kutsutaan luokse ja sitä tervehditään. Itse myönnän että en pysty tähän, ei meillä mitään ongelmia olekkaan mutta vaikka olisi niin niiden pitäisi kyllä olla todella vakavia jos kotiin tullessa pitäisi päiväni piristäjiä olla rapsuttamatta;)
Näillä asioilla ei suoranaisesti ole mitään tekemistä tuon ongelmasi kanssa mutta epäsuorasti kyllä. Jos luottamus on kunnossa ja johtajuus niin koiran ei pitäisi käyttäytyä noin.
Unohtui mainita että se että koira tottelee istu, maahan, alas ym käskyjä ei tarkoita sitä että se pitää ihmistä johtajana, se vain tottelee. Johtajuus on ihan jotain muuta, kunnioittamista ja luottamista. Koulutus erikseen...
Minulla on ent. ongelmakoira, jonka sain eläinsuojelun kautta itselleni. Alusta asti olin ja olen johdonmukainen tässä johtajuuskoulutuksessa. Johdonmukaisuus, kuri ja lempeys samassa paketissa niin hyvä tulee. Sanomalehti on ollut minullakin apuna ääritapauksissa. Näin koira luottaa, etten lyö, mutta läpsäys tulee ylilyönneistä joko minun käteen tai pahimmassa tapauksessa ison karvaisen otuksen pepulle (ja ei varmasti satu, mutta viesti menee perille). Kerran murisi minulle, kun vein herkkupalan pois suusta. Oli ottanut sen omin lupineen pöydältä. Olin syövinäni tätä herkkua, hyh kun haisi pahalle, ja sen jälkeen annoin takaisin koiralle. Tuo huomioimattomuus puree meillä, mutta harjoitan sitä pieninä arkipaloina. Eli koira huomioidaan viimeisenä, ensin lapset, vieraat ja kissat ja sitten vasta koira. Ja sitten kun huomioidaan, se tapahtuu kunnolla. Paljon rapsutuksia, juttelua, herkkuja tilanteen mukaan ja leikkejä. Tsemppiä, kyllä varmasti onnistuu teilläkin!