Narsismia on kahtatyyppiä

Narsismi on diagnosoitu psyykkinen sairaus, luonnehäiriö.
Ei sitä todellakaan ole "meissä kaikissa" !
Narsismista paranee harva vaikka kävisi ikänsä terapiassa.

2lesken kirjoitti:

"Ohutnahkainen on narsismin muotona kiinnostavampi, sillä se mahdollistaa paksunahkaisen käytöksen.
Ohutnahkainen on se ylikiltti kympin tyttö, täydellinen vanhempi, marttyyriäiti ja työpaikan uhrautuja. Hän, joka nielee kaiken ja odottaa täyttymystä – palkintoa, jota koskaan ei tule"

Näin kirjoittaa asiantuntija ja asiaa tutkinut.

Mikä on asiantuntijan nimi ?

2lesken kirjoitti:

"Ohutnahkainen on narsismin muotona kiinnostavampi, sillä se mahdollistaa paksunahkaisen käytöksen.
Ohutnahkainen on se ylikiltti kympin tyttö, täydellinen vanhempi, marttyyriäiti ja työpaikan uhrautuja. Hän, joka nielee kaiken ja odottaa täyttymystä – palkintoa, jota koskaan ei tule"

Näin kirjoittaa asiantuntija ja asiaa tutkinut.

Jaa, miksi pojista ei mainita? Eikö ole kympin poikia?

2lesken kirjoitti:

"Ohutnahkainen on narsismin muotona kiinnostavampi, sillä se mahdollistaa paksunahkaisen käytöksen.
Ohutnahkainen on se ylikiltti kympin tyttö, täydellinen vanhempi, marttyyriäiti ja työpaikan uhrautuja. Hän, joka nielee kaiken ja odottaa täyttymystä – palkintoa, jota koskaan ei tule"

Näin kirjoittaa asiantuntija ja asiaa tutkinut.

"Kärsi kärsi, kirkkaamman kruunun saat"

2lesken kirjoitti:

Narsismia pitkään tutkinut Therapeia-säätiön koulutuspsykoanalyytikko Riitta Hyrck.

Tulkitset väärin hänen kirjoituksiaan.

2lesken kirjoitti:

Tunnistatko narsistin?
Asiantuntijan mukaan itsekeskeisen alistajan lisäksi myös marttyyri voi olla narsisti.
Moni uskoo tunnistavansa narsistin – sen sadistisen ja itsekeskeisen henkilön, joka alistaa muita.
Tutkijan mukaan tämä ei ole koko totuus, vaan myös marttyyri voi olla narsisti.
Molempien taustalla vaikuttavat epäinhimilliset vaatimukset.

Miten määrittelet marttyyrin ? Sellaista diagnoosia ei ole.
"Marttyyri" voi hetken olla kuka hyvänsä kehittymätön ihminen,
joka ei saa jotain haluamaansa,
tai esimerkiksi pikkulapsi, kun äiti ei osta tikkaria.

2lesken kirjoitti:

Tunnistatko narsistin?
Asiantuntijan mukaan itsekeskeisen alistajan lisäksi myös marttyyri voi olla narsisti.
Moni uskoo tunnistavansa narsistin – sen sadistisen ja itsekeskeisen henkilön, joka alistaa muita.
Tutkijan mukaan tämä ei ole koko totuus, vaan myös marttyyri voi olla narsisti.
Molempien taustalla vaikuttavat epäinhimilliset vaatimukset.

"Molempien taustalla vaikuttavat epäinhimilliset vaatimukset".
Olet ymmärtänyt väärin lukemasi ja jonkun osatotuuden kirjoittaminen
tänne antaa väärän käsityksen asiasta.

Suutari pysyköön lestissään. Ei kannata alkaa selittelemään asiaa, jota ei ymmärrä.

2lesken kirjoitti:

Miksikö tästä aiheesta kirjoitan?
Näillä palstoilla lähes kaikki äidit ja isät, mummut ja tuffat kehuvat, kuinka hienosti on aina lasten ja lastenlasten kanssa mennyt.
On koulumenestystä, on kaikkea onnistunutta ja onnellista.

Mutta miksi minä vierastan näitä
"tiilitalossa asuu onnellinen perhe" tarinoita.
Ikäänkuin en uskoisi, että sellaisia voisi olla.

Johtuu siitä, kun näin ei ole koskaan ollut, minulla ainakaan.
En ole oikeastaan koskaan uskaltanut edes ajatella, että perheessäämme oli narsismia ja paljon muutakin.
Eihän lapsi sellaista käsitä ja ymmärrä.

Kun on ikää kohta 70-vee.
Kun molemmat vanhemmat, mies ja sisko ovat kuolleet, pysähtyy ja palaa menneisyyteen.
Sieltä tulee mustaa ja vieläkin mustempaa mieleen.
Ennen peitin kaiken viinalla.
Nyt olen avoin, ja välillä tuntuu tosi pahalta.
Käperryn yksinäisyyteen. Menen kuoreeni.
En hae koiraa, en vastaa puhelimeen, en mene kauppaan.

Kun luen narsismista, sopii moni asia ja uppoaa.
Ja selittää ja vahvistaa epäluulojani.

Henkinen väkivalta on aina traumatisoivaa ja on kai aika yleistä, että
se lakaistaan maton alle. Myöhemmin ollaan niinkuin ei mitään olisi ollut.
Sekin on huono asia uhrin kannalta. Uhri jää kantamaan taakkaa.

2lesken kirjoitti:

Ano Eilen 16:50

" Mutta samalla tuntuu, että sen sijaan, että vain loukkaannumme ja tuomitsemme heidät perin pohjin, voisimme kestää narsisteja edes hitusen paremmin, jos ymmärtäisimme, että narsismin taustalla on aina syvä haavoittuvuus ja häpeäkokemus.
Moralismilla ei myöskään päästä eteenpäin. Se ei auta narsistia muuttumaan piirun vertaa.

Hyrck muistuttaa, että narsistisen persoonallisuuden pohjalla vaikuttava häpeä on järisyttävä voima, joka saa ihmiset tekemään hirvittäviä asioita.
Kaiken lisäksi häpeä on niin hävettävää, että sen tunnustaminen on usein ison kynnyksen takana.
Moralismi vain vaikeuttaa hä­peän käsittelyä "
Näin kirjoittaa Hyrck.

Kun et ymmärrä, selittäisikö tämä yhtään lisää.

Koska ei ole mitään yhtä tyyppiä narsistia, jonka takana on samanlaiset asiat,
ei voi olla yhtä suhtatumistapaakaan heihin.

2lesken kirjoitti:

Miksikö tästä aiheesta kirjoitan?
Näillä palstoilla lähes kaikki äidit ja isät, mummut ja tuffat kehuvat, kuinka hienosti on aina lasten ja lastenlasten kanssa mennyt.
On koulumenestystä, on kaikkea onnistunutta ja onnellista.

Mutta miksi minä vierastan näitä
"tiilitalossa asuu onnellinen perhe" tarinoita.
Ikäänkuin en uskoisi, että sellaisia voisi olla.

Johtuu siitä, kun näin ei ole koskaan ollut, minulla ainakaan.
En ole oikeastaan koskaan uskaltanut edes ajatella, että perheessäämme oli narsismia ja paljon muutakin.
Eihän lapsi sellaista käsitä ja ymmärrä.

Kun on ikää kohta 70-vee.
Kun molemmat vanhemmat, mies ja sisko ovat kuolleet, pysähtyy ja palaa menneisyyteen.
Sieltä tulee mustaa ja vieläkin mustempaa mieleen.
Ennen peitin kaiken viinalla.
Nyt olen avoin, ja välillä tuntuu tosi pahalta.
Käperryn yksinäisyyteen. Menen kuoreeni.
En hae koiraa, en vastaa puhelimeen, en mene kauppaan.

Kun luen narsismista, sopii moni asia ja uppoaa.
Ja selittää ja vahvistaa epäluulojani.

Nykyisin vanhana olen ajatellut olla omissa oloissani ja tyytyen tähän, että olen jo vanha ja saan olla vanha ja just tämmönen.
Ennen yritin olla pikkasen "nuorekkaampi", nyt en enää. Olla möllötän, enkä juuri ota yhteyttä ihmisiin.
Olen ollut narsistin puoliso ja kokenut myös todella "huonon" lapsuuden ja nuoruuden.

Ajattelen vähän kuin just 2lesken. Otan mieluusti kaljaa eli alkoholia pahaan olooni.
Ehkä siitä joskus pääsen irti tai sitten en.

Lienen myös itse hiukan narsisti, mutta en halua muiden siitä kärsivän.
Haluan mieluummin erakoitua hiukkasen.

2lesken kirjoitti:

Miksikö tästä aiheesta kirjoitan?
Näillä palstoilla lähes kaikki äidit ja isät, mummut ja tuffat kehuvat, kuinka hienosti on aina lasten ja lastenlasten kanssa mennyt.
On koulumenestystä, on kaikkea onnistunutta ja onnellista.

Mutta miksi minä vierastan näitä
"tiilitalossa asuu onnellinen perhe" tarinoita.
Ikäänkuin en uskoisi, että sellaisia voisi olla.

Johtuu siitä, kun näin ei ole koskaan ollut, minulla ainakaan.
En ole oikeastaan koskaan uskaltanut edes ajatella, että perheessäämme oli narsismia ja paljon muutakin.
Eihän lapsi sellaista käsitä ja ymmärrä.

Kun on ikää kohta 70-vee.
Kun molemmat vanhemmat, mies ja sisko ovat kuolleet, pysähtyy ja palaa menneisyyteen.
Sieltä tulee mustaa ja vieläkin mustempaa mieleen.
Ennen peitin kaiken viinalla.
Nyt olen avoin, ja välillä tuntuu tosi pahalta.
Käperryn yksinäisyyteen. Menen kuoreeni.
En hae koiraa, en vastaa puhelimeen, en mene kauppaan.

Kun luen narsismista, sopii moni asia ja uppoaa.
Ja selittää ja vahvistaa epäluulojani.

Nykyisin vanhana olen ajatellut olla omissa oloissani ja tyytyen tähän, että olen jo vanha ja saan olla vanha ja just tämmönen.
Ennen yritin olla pikkasen "nuorekkaampi", nyt en enää. Olla möllötän, enkä juuri ota yhteyttä ihmisiin.
Olen ollut narsistin puoliso ja kokenut myös todella "huonon" lapsuuden ja nuoruuden.

Ajattelen vähän kuin just 2lesken. Otan mieluusti kaljaa eli alkoholia pahaan olooni.
Ehkä siitä joskus pääsen irti tai sitten en.

Lienen myös itse hiukan narsisti, mutta en halua muiden siitä kärsivän.
Haluan mieluummin erakoitua hiukkasen.

2lesken kirjoitti:

Miksikö tästä aiheesta kirjoitan?
Näillä palstoilla lähes kaikki äidit ja isät, mummut ja tuffat kehuvat, kuinka hienosti on aina lasten ja lastenlasten kanssa mennyt.
On koulumenestystä, on kaikkea onnistunutta ja onnellista.

Mutta miksi minä vierastan näitä
"tiilitalossa asuu onnellinen perhe" tarinoita.
Ikäänkuin en uskoisi, että sellaisia voisi olla.

Johtuu siitä, kun näin ei ole koskaan ollut, minulla ainakaan.
En ole oikeastaan koskaan uskaltanut edes ajatella, että perheessäämme oli narsismia ja paljon muutakin.
Eihän lapsi sellaista käsitä ja ymmärrä.

Kun on ikää kohta 70-vee.
Kun molemmat vanhemmat, mies ja sisko ovat kuolleet, pysähtyy ja palaa menneisyyteen.
Sieltä tulee mustaa ja vieläkin mustempaa mieleen.
Ennen peitin kaiken viinalla.
Nyt olen avoin, ja välillä tuntuu tosi pahalta.
Käperryn yksinäisyyteen. Menen kuoreeni.
En hae koiraa, en vastaa puhelimeen, en mene kauppaan.

Kun luen narsismista, sopii moni asia ja uppoaa.
Ja selittää ja vahvistaa epäluulojani.

Nykyisin vanhana olen ajatellut olla omissa oloissani ja tyytyen tähän, että olen jo vanha ja saan olla vanha ja just tämmönen.
Ennen yritin olla pikkasen "nuorekkaampi", nyt en enää. Olla möllötän, enkä juuri ota yhteyttä ihmisiin.
Olen ollut narsistin puoliso ja kokenut myös todella "huonon" lapsuuden ja nuoruuden.

Ajattelen vähän kuin just 2lesken. Otan mieluusti kaljaa eli alkoholia pahaan olooni.
Ehkä siitä joskus pääsen irti tai sitten en.

Lienen myös itse hiukan narsisti, mutta en halua muiden siitä kärsivän.
Haluan mieluummin erakoitua hiukkasen.

Kunpa ihmiset tulisivat jotenkin itsensä kanssa toimeen.
Tänä päivänä masentuneisuus ja väkivaltaisuus ovat kait lisääntyneet.
Moniko tapaus liittyy narsismiin, narsistiin?
Minusta se on niin mielivaltainen käsite ja milloin sen käyttely lähtee ihan itsekkäistä syistä.
Minusta, jos ihminen on kade se on kade. Se tiilitalo.....
Jos ihminen ei tykkää kaikista, se ei vain eri syistä pidä. Eivätkä ne ei-pidetyt mitään paskiaisia välttämättä ole vaan erilaisia.

Näillä palstoilla......
Kuka nyt täällä koko elämäänsä alkaa möyhimään? Pientä rajaa sentään.
Kuka nyt täällä kaikkia kokemuksiaan alkaa oksentamaan. Pientä rajaa sentään.
Aloittaja: yritä säilyttää suhteellisuudentaju.

Ohikulkija

Koti, jossa on alistamisen ja vaikenemisen kulttuuri on henkisen väkivallan koti.
Kun ei koskaan puhuta mistään, ei saa neuvoja, ei saa tukea, ei saa näyttää tunteitaan
kasvaa ahdistuneeksi aikuiseksi, joka ei osaa käsitellä tunteitaan eikä myöhemminkään
osaa käsitellä ja ilmaista tunteitaan. Ihmisuhteista voi tulla vaikeita. Ei luota kehenkään.
Ei luota itseensäkään, koska itsetunto on viety lapsena ja nuorena.

Luin. On hyvä artikkeli, linkki olisi kiva. Narsisti on vaikea tapaus. Hän ei "näe" itseään.
Hänelle muut ovat olemassa vain sitä varten, että he nostaisivat hänen itsetuntoaan
palvomalla häntä.

Mitä tulee Trumppiin ja muihin narsistivallanpitäjiin, aiheesta on hyvä kirja,
Francis Fukuyma: "Identiteetti".

Monet vallanpitäjäthän eivät enää ole koko kansan presidenttejä,
kansansa parasta ajattelevia vaan ajattelevat omaa parastaan ja
ajavat omaa etuaan kuten Trump, Orban, Putin, Erdogan ym.
Oma identiteetti ja etu edellä.
Ääripopulismi on identiteettipolitiikkaa.

Anonyymi kirjoitti:

Luin. On hyvä artikkeli, linkki olisi kiva. Narsisti on vaikea tapaus. Hän ei "näe" itseään.
Hänelle muut ovat olemassa vain sitä varten, että he nostaisivat hänen itsetuntoaan
palvomalla häntä.

Mitä tulee Trumppiin ja muihin narsistivallanpitäjiin, aiheesta on hyvä kirja,
Francis Fukuyma: "Identiteetti".

Monet vallanpitäjäthän eivät enää ole koko kansan presidenttejä,
kansansa parasta ajattelevia vaan ajattelevat omaa parastaan ja
ajavat omaa etuaan kuten Trump, Orban, Putin, Erdogan ym.
Oma identiteetti ja etu edellä.
Ääripopulismi on identiteettipolitiikkaa.

Jouduin itsekin ”narsistin” kanssa naimisiin. Siinä sitä sitten aikani ihmettelin ja sitten unohdin, enkä enää välittänyt koko tyypistä.

Ulospäin esitti ”hyvää perheenisää”, muttei hänestä todellisuudessa mihinkään ollut. Oli ”hyvä palkka” oli hieno auto (liisattu). Oli kaikkea, mistä muilta kuulin. Todellisuudessa en tiennyt työpaikkojaan, enkä mistä loppujen lopuksi rahaa ”hankki”. Joutui välillä pidätetyksi rahan hankinnastaan.

Toiset akat minulta niin ”hyvää miestä” kadehtivat. Eivät varmaan olisi uskoneet, jos kaikki satuilunsa olisin kertonut. Eivät edes sukulaisensa tienneet.

Siinä se meni, kun elin omaa elämääni ja pidin lasten elämän normaalina.

Erosin sitten aikanaan ja jotkut ihmiset ihmettelivät, kun niin ”hyvästä” miehestä erosin, enkä enää pitänyt yhteyttä. Eihän sellaiseen ”luonnehäiriöiseen”, joka ei muutu, voi pitää mitään yhteyttä. Eivät pidä lapsetkaan. Joskus käyvät ja jatkavat nopeasti matkaa. Onhan se sääli, että sellaiseen tyyppiin aikanaan törmäsin.

Niin-pä. Vasta kuudes kerta toden sanoi ja hänen kanssaan vietin 25 vuotta, kunnes elämää suurempi voima katkaisi hänen taipaleen joitakin aikoja sitten.
Nyt voi tunnustaa, että jäi myös tyhjä aukko hänen jälkeensä. Onnellisuuttani en ole kyseenalaistanut koskaan. Se johtuu uskostani elämään ja positiivisuudestani.

2lesken kirjoitti:

Ano 10:25
Narsisti ei koskaan kysy, olenko narsisti.
Mene vain rauhassa syömään parhaat palat ja muiden eväät.

Minäpä söinkin paahdettua viiden viljan leipää itsetehdyllä omenahillo kuorrutuksella. Minä poika osaan tehdä omenahillot ilman hiivaakin.

Anonyymi kirjoitti:

Minäpä söinkin paahdettua viiden viljan leipää itsetehdyllä omenahillo kuorrutuksella. Minä poika osaan tehdä omenahillot ilman hiivaakin.

Kiitos kirjoituksista.
Se on moro.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kirjoituksista.
Se on moro.

Hyvästi. Nähdään psykiatrin vastaanotolla nasisti psykiatrin kanssa.