APS Kamera?

Muistat väärin. 30 kymmentä vuotta sitten 1700-luvulla otettiin vasta ensiaskelia camera obscura -ilmiön tuottaman kuvan säilömiseen pysyvään muotoon.

Tuolloin ei vielä yhdistetty filmiä tai sähkölaitteita, koska kumpaakaan ei oltu keksitty. Sen sijaan ensimmäiset valokuvat tallennettiin hopeanitraatilla käsitellylle paperille. Idea oli, että hopea tummuu valossa, joten camera obscuran avulla voitiin saada paperi tummumaan epätasaisesti kuvan mukaan.

APS oli floppi, vaikka sitä paljon kehuttiin.
Kehitys vielä onnistuu: https://processonephoto.com
Filmiäkin löytyy kun etsii
Cameroita voi etsiä eBay:stä

> Valokuvan alalaitaan tallentuu kuvan tietoja tai haluttaessa takapuolelle. Päivämäärä, kellonaika, valokuvan ottopaikan sijainti, kuvanottosuunta asteina (piiruina?), kuvauspaikan korkeus merenpinnasta.

Höpö höpö. APSissa kuvaan tallentui päivämäärä/aika, haluttu kuvasuhde (valinnanvaraa 3:2 kuvasuhteesta panoraamaan), ehkä jotain valotustietojakin (aukko/aika). Siihen aikaan kun nuo lanseerattiin ei mitkään gepsin sun muut olleet jokapojan vehkeitä hintansa puolesta. Tiedot tallennettiin muistaakseni magneettiraitaan filmin reunassa ja nämä päivämäärät sitten paperivedoksia tehtäessä "poltettiin" kuvan päälle. Tavan filmipokkareistakin osa kykeni valottamaan päiväyksen kuvaan (led-matriisi takakannessa).

Ideana oli tehdä mahdollisimman helppokäyttöinen kamera massoille. Filmiä ei tarvinnut käpälöidä, sen kun vaan tiputti kasetin kameraan. Kuvasuhteen sai valita kuvaa otettaessa, mutta kuvat tehtiin aina 10 cm paperirainalle eli koko oli normi kymppikuva (10x15 cm ... panoraama muistaakseni mitoilla 10x25 cm. Aika säälittävän kokoinen siis tämä panoraama, mutta rahkeet ei suurempaan oikeasti riittänyt, koska käytettävä filmikoko oli kinofilmiä pienempi ja panoraama tehtiin rajaamalla kuvasta ala- ja yläreuna pois.

Periaatteessa kiva idea helppokäyttöiseksi pokkariksi, mutta tuli markkinoille liian myöhään ja joutui digikameroiden jyräämäksi. 80-luvulla olisi onnistunut paremmin.

Tuo on niin kuin nykyiset peilittömät.
Tulevat katoamaan muistojen joukkoon.
Turhuuksina.

Ei ihan 30 vuotta sitten. APS julkaistiin 1996. Idea oli, että filmille magneettisesti tallennettiin jotain tietoja kuten päivämääriä, miten paljon rullasta on käytetty ym. Tosin halvemmissa malleissa tämä tehtiin optisesti.

Formaatti ei ollut kovin suuri menestys kuten mikään kinofilmin korvaaja. Nykyään se on täysin kuollut.

Päivämäärän tallentaminen kuvan alalaitaan ei ollut mitenkään APS:ään sidottu, Menetelmää on käytetty kinokameroissakin.

Vielä... Digikamerat, myös ammattikuvaajan kamerat tuottavat tietokoneella kuvaa suurentamalla vaikkapa kuun kehrästä suttuista kuvaa.
Paras minun mielestäni nyt, on edelleen paras diakuva filmi.
Oikea paraslaatuinen filmi, parhaat kehitys nesteet, paras kolhimaton käsittely, niin avot, minä tykkäisin käsitellä tälläisiä kehitettyjä filmejä ja myös katsella niitä parhaan diaprojektorin kanssa.
APS filmikamerat uusintapainoksena voisivat olla toimiva järjestelmä odotellessa parhaita kuvanluku sensoreita digitaalikameroihin.

Filmiä käyttävät APS-kamerat olivat tavallaan digikameran esiaste. Esimerkiksi digijärkkärien APS/C- kennojen mitta on likimain sama kuin tuon filmin ruudun. Myös käyttöliittymän ja kuvan tietojen tallentamisen osalta APS-kameroita voi pitää digikameran harjoitelmina.

Pari ystävääni osyti aikanaan APS-järkkärit, mutta rungon osalta käyttö jäi melko lyhytaikaiseksi. Objektiiveja saattoi myöhemmin hyödyntää digikameroissa.

Itseasiassa 25 vuotta sitten. Esimerkiksi Canon Ixus oli aluksi APS kamera. Canonilla oli myös APS järkkäri. Idea oli kiinnostava, mutta ongelma oli sama kuin muillakin kinofilmin tappajilla eli ruutu oli pienempi ja siksi laatu huonompi. Nykyään formaatti on täysin kuollut.

APS:ssä filmin saattoi ottaa pois kesken ja sitten jatkaa myöhemmin. Tästä olisi ehkä voinut olla hyötyä, jos vaikka olisi tarvinnut eri valkotasapainon filmejä.

Ensimmäinen kamerani oli Coca-Cola pullokorkeilla maksettu kamera. Se käytti kinofilmiä ns. Rapid-kasetissa.