Olen nyt 17-vuotias neitokainen ja oikeastaan ensimmäistä kertaa ihastunut niin aidosti, että voisin oikeasti kuvitella seurustelevani. Kyllähän ihastuksia on tullut ja mennyt viimesen viiden vuoden aikana todella huimaa tahtia. Jopa niin huimaa, etten ole kyennyt edes kaikkia tunteitani huomaamaan. Jos kuitenkin olen yllättänyt itseni salaa unelmoimasta jotakuta, julmana tyyppinä olen heti tyrmännyt ajatukseni muuan muassa näillä perustein: "Turha sun on kuvitellakaan saavuttavas noin hyvää ihmistä" tai ylipäänsä "hei, minä olen minä, miksi juttu voisikaan onnistua?" Eli aivan päättömän huonon itsetunnon paljastavia ajatuksia nuo edelliset, senhän huomaa jokainen.
Tällä kertaa ajatuksissani ei kuitenkaan vello moiset tyhmät ajatukset. Ensinnäkin olen ilmeisesti kypsynyt ja rohkaistunut näiden asioiden suhteen, mutta ennen kaikkea nyt edessäni olisi myös oikea tyyppi! Enpä voi näin suorilta sanoa, että "se oikea", mutta tarkotan nyt vain ihmistä, jonka edessä voin olla, ja voisin olla, oma itseni ajasta ja paikasta riippumatta. Tärkeä ja harvinainen juttu mulle se!
Minua ei kukaan hurmaa ulkoisien piirteiden avulla, ja siinä lienekin syy, miksi ihastun niin harvoin. (Siis nyt puhutaan kunnollisesta ihastumisesta.) Yksinkertaisesti vaadin tutusmisajan ihmiseen, vaikkapa näin hänen luonteenpiirteitään sivusta seuraten, kuten tässä tapauksessa olen tehnyt jo muutaman vuoden ajan, kun nyt satutaan olemaan samalla luokallakin.
En todellakaan voi sanoa olleeni ihastunut tähän älyllään mutta myös rentoudellaan säteilevään tyyppiin koko tuntemisaikamme. Eihän me itse asiassa olla edes juteltu koskaan. Muutama hassu sana ollaan joskus vaihdettu, mutta liian harvoin niitäkin...
Voipi olla, että olen tulkinnut kaiken väärin, mutta kyllä tämän ihastumiseni huomasin aivan hänen taholtaan mua kohtaan tulleen huomion ansiosta. Vielä siinäkään vaiheessa en oikein kait ollut uskaltanut paljastaa itselleni tollasia tunteita, sillä en uskonut suhteen mahdollisuuksiin. Tuo pieni huomio mua kohtaan, vaikka olikin vain mitätön karkin tarjoaminen varustettuna syvällä katseella, sai mut huomaamaan, että hän täyttää kaikki kriteerit, joita minä jätkältä vaadin: Hän omaa terävän älyn, mutta ennen kaikkea ei ole liian kiltti. Siis nimenomaan tarkotan tuolla, että hänellä on sitä rentoutta! Nojjoo, lyhyt älkää ntt päätelkö, että kaikki noilla piirteillä varustetut tyypit kelpais, loppulujen lopukshan se ratkasee se paljonpuhuttu kokonaisuus............ Tässä tapauksessa kokonaisuus on kuitenkin aivan hurmaava, omalla tavallaan, ja juuri minun mielestäni.........
Nyt kun mulla tässä kiirekin alkaa tulla, niin selitän homman idiksen ja syvimmän problemani pikasesti. Eli aluksi, tuon ns. huomionosotuksen jälkeen, en oikeen osannut reakoida häneen...hmm... oikealla tavalla. Tilanne tuli liian yllättäen, en ollut odottanut, että voisin ihastua häneen, saatika hän minuun. (Nojoo, hänen ihastumisestahan ei ole vieläkään mitään päteviä todisteita, vain minun kuvitelmia). Nojoo, vielä tuon päivän jälkeenkin sain pitkään jätkältä katseita ja kaikenlaisia eleitä, joista olisin voinut kuitenkin päätellä hänellä olevan jotain kiinnostusta mua kohtaan, mutta se olin vielä minä, joka epäröin reaktioissani. Arrgh, en ymmärrä, miksi! Nyt tää jätkä on sitten alkanut bälttelemään katsettani, kun yritän sitä tavottaa, hän ei välttele sinänsä mua, mutta katsetta. Niin mieluusti haluaisin saada tähän jätkään kontaktin, mutta ujona tyyppinä tarvisin myös jonkinlaista todistusta, että hänelläkin on edes hieman samansuuntasia ajatuksua ennen kuin törmään hänen puheilleen. Toki kaikkein paras, jos moinen tilaisuus tarjoutuis ihan luonnollisesti.
En ti4dä, mitä haen takaa tälllä pitkäveteisellä tekstilläni, mutta auttakaa mua tulkitsemaan jätkien eleistä heidän ajatuksiaan... tai jotain siihen suuntaan...
Tällä kertaa ajatuksissani ei kuitenkaan vello moiset tyhmät ajatukset. Ensinnäkin olen ilmeisesti kypsynyt ja rohkaistunut näiden asioiden suhteen, mutta ennen kaikkea nyt edessäni olisi myös oikea tyyppi! Enpä voi näin suorilta sanoa, että "se oikea", mutta tarkotan nyt vain ihmistä, jonka edessä voin olla, ja voisin olla, oma itseni ajasta ja paikasta riippumatta. Tärkeä ja harvinainen juttu mulle se!
Minua ei kukaan hurmaa ulkoisien piirteiden avulla, ja siinä lienekin syy, miksi ihastun niin harvoin. (Siis nyt puhutaan kunnollisesta ihastumisesta.) Yksinkertaisesti vaadin tutusmisajan ihmiseen, vaikkapa näin hänen luonteenpiirteitään sivusta seuraten, kuten tässä tapauksessa olen tehnyt jo muutaman vuoden ajan, kun nyt satutaan olemaan samalla luokallakin.
En todellakaan voi sanoa olleeni ihastunut tähän älyllään mutta myös rentoudellaan säteilevään tyyppiin koko tuntemisaikamme. Eihän me itse asiassa olla edes juteltu koskaan. Muutama hassu sana ollaan joskus vaihdettu, mutta liian harvoin niitäkin...
Voipi olla, että olen tulkinnut kaiken väärin, mutta kyllä tämän ihastumiseni huomasin aivan hänen taholtaan mua kohtaan tulleen huomion ansiosta. Vielä siinäkään vaiheessa en oikein kait ollut uskaltanut paljastaa itselleni tollasia tunteita, sillä en uskonut suhteen mahdollisuuksiin. Tuo pieni huomio mua kohtaan, vaikka olikin vain mitätön karkin tarjoaminen varustettuna syvällä katseella, sai mut huomaamaan, että hän täyttää kaikki kriteerit, joita minä jätkältä vaadin: Hän omaa terävän älyn, mutta ennen kaikkea ei ole liian kiltti. Siis nimenomaan tarkotan tuolla, että hänellä on sitä rentoutta! Nojjoo, lyhyt älkää ntt päätelkö, että kaikki noilla piirteillä varustetut tyypit kelpais, loppulujen lopukshan se ratkasee se paljonpuhuttu kokonaisuus............ Tässä tapauksessa kokonaisuus on kuitenkin aivan hurmaava, omalla tavallaan, ja juuri minun mielestäni.........
Nyt kun mulla tässä kiirekin alkaa tulla, niin selitän homman idiksen ja syvimmän problemani pikasesti. Eli aluksi, tuon ns. huomionosotuksen jälkeen, en oikeen osannut reakoida häneen...hmm... oikealla tavalla. Tilanne tuli liian yllättäen, en ollut odottanut, että voisin ihastua häneen, saatika hän minuun. (Nojoo, hänen ihastumisestahan ei ole vieläkään mitään päteviä todisteita, vain minun kuvitelmia). Nojoo, vielä tuon päivän jälkeenkin sain pitkään jätkältä katseita ja kaikenlaisia eleitä, joista olisin voinut kuitenkin päätellä hänellä olevan jotain kiinnostusta mua kohtaan, mutta se olin vielä minä, joka epäröin reaktioissani. Arrgh, en ymmärrä, miksi! Nyt tää jätkä on sitten alkanut bälttelemään katsettani, kun yritän sitä tavottaa, hän ei välttele sinänsä mua, mutta katsetta. Niin mieluusti haluaisin saada tähän jätkään kontaktin, mutta ujona tyyppinä tarvisin myös jonkinlaista todistusta, että hänelläkin on edes hieman samansuuntasia ajatuksua ennen kuin törmään hänen puheilleen. Toki kaikkein paras, jos moinen tilaisuus tarjoutuis ihan luonnollisesti.
En ti4dä, mitä haen takaa tälllä pitkäveteisellä tekstilläni, mutta auttakaa mua tulkitsemaan jätkien eleistä heidän ajatuksiaan... tai jotain siihen suuntaan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Noh henk.koht en oo tosiaankaa expertti tässä asiassa mutta jos välttelee katsettasi...vaikka siitä syystä ettei uskalla näyttää tunteitaan ja katsoo sinuun silloin kun et itse tajua sitä..
Mutta niin joo..jos menisit vaan puhumaan hänelle tai kun näet niin hymyilisit sillai vallottavasti ja katsoisit silmiin..minä ainakin henk.koht. pitäisin tuosta mutta olen miettinyt miksi naiset kysyy täällä aina näihin neuvoja että..miks sitä ja tätä tottahan toki kunditkin kysyy...mutta heiltähän hyvin usein vaaditaan sitä "aloitetta" *myöntää ettei itse ole koskaan aloitetta tehny * mutta koita saada sen numero maili tai jotain ja tutustu paremmin..
Jos hän on vaikka ujo niin puhuu siksi vähän mutta onnea sen oikeasi kanssa tai no sen saalistamisessa..
Toivottavasti saat hänet...tai hän sinut..kummin päin nyt vain
Mukavaa tekstiä kerrassaan. Kerrankin tällä palstalla näkee noin hyvin laadittua materiaalia.
No joo, kuten aina, mikään mui ei auta kuin se, että menet vain suoraan puhuun sille.
Toihan oli kuin suoraan mun elämästä..täsmälleen samoin aattelen kuin sä. ..ja tämä "oikea" jätkä kun sai mut rakastumaan itteensä..unelmoin seurustelusta ja yhteisestä elämästä hänen kansaan..mutta siitä hänen kiinnostuksesta ei aina ota niin selvää..jätkistä ei koskaan tiedä.