Hei ihmiset kellä on cockereita! Kertokaapa vähän luonteesta, perinnöllisistä sairauksista, miten suhtautuu lapsiin, millainen koulutettava ym. Olemme nääs pitkään harkinneet koiran ottoa ja kun mies harrastaa sorsastusta niin se rajoittaa rodun etsintää. Lisäksi meillä on kolme vilkasta lasta ja kissa (sekin vielä, että tuleekohan toimeen kissojen kanssa?)eli täytyisi olla hyvin sopeutumiskykyinen koira . Joten cockeri ihmiset, kertokaahan kokemuksistanne (myös huonoista). Kiitos!
Cockerspanieliko?
Hilarius
5181
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla on cockeri ja olen sen ihanan luonteen ansiosta tullut siihen tulokseen, että se on mulle maailman sopivin rotu. Mun hauveli on luonteeltaan rauhallinen, kiltti, luotettava, sopeutuvainen, oppivainen, leikkisä, sosiaalinen jne.. Aika paljon kertoo se, että mulla on koiran lisäksi marsu ja hevonen, joihin koirani on hyvin tottunut..marsuun jo pentuna, hevoseen vasta aikuisena. Isälläni on vanha kissa, johon koirani tottui helposti ja kissakin tottui suhteellisen hyvin ja nopeasti koiraan. Kuitenkin koirani myös kunnioittaa kissaa, eikä tuppaannu liikaa sen luokse. Koirani on luotettava lasten seurassa ja meillä ei ole ollut mitään ongelmaa koiran kanssa kun siskoni sai vauvan. Vauvankaan lähelle koira ei tuppaanu, vaan tulee luvan kanssa hyvin varovasti nuuhkimaan. Muiden koirien ja kaikkien ihmisten suhteen koirani on hyvin sosiaalinen ja monet urokset, jotka eivät hyväksy muita uroksia, hyväksyvät koirani..en tiedä miksi, mutta se kai vaan on niin ystävällinen ja sosiaalinen, ettei monikaan rupea sen kanssa rähjäämään..Huonoja kokemuksia ei taida edes erityisemmin olla, etenkään mitään mikä liittyisi rotuun tai luonteeseen..sairauksia ei ole ollut silmätulehdusta lukuun ottamatta..muuta ei nyt just tule mieleen..mutta voithan käydä koirani sivuilla : www.eetueewert.cjb.net
jos vaikka sieltä irtoaisi vielä jotain..Toivottavasti tästä oli apua :)
Cockereissakin on luonne eroja ja myös niitä salakavalia purioita. Kirjavat cockerit ovat kuulemma sopivampia lapsiperheeseen.
Punaiset olivat aikoinaa niin suosittuja, että niiden luonteeseen tuli ongelmia. Toki löytyy noita luotettaviakin ja ystävällisiä cockereita punaisistakin.
Meillä oli punainen uros, joka oli salakavala purija siis luonnevikainen ja nytten meillä on musta-valkoinen narttu, joka on erittäin ystävällinen, luotettava ja sosiaalinen. Tulee hyvin toimeen vilkaiden poikiemme kanssa ja kissoistakin pitää. Ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Muutenkin osaa luonnostaan käyttäytyä ja jaksaa leikkiä lasten kanssa, ei karkaile. Korvat on kerran tulehtuneet, muuten ollut terve. Punaisella cockerillamme oli niin tuuheat korva karvat että ne takkuuntuivat hyvin helposti ja iho tulehtui. Tätä ongelmaa ei ole nykyisellä nartullamme. Cockerin hapsut takkuuntuvat helposti ja metsästys reissun jälkeen on hapsut täynnä roskaa ja niiden selvittäminen vie oman aikansa, joten turkinsa puolesta rotu ei ole paras mahdollinen metsästyskoira. Monilla cockereilla taitaa olla metsästysvaistokin kadoksissa.
Mustilla cockereilla on tuuheampi ja vaikeampi hoitoisempi turkki kuin muun värisillä.
Meilläkin oli maailman ihanin cockeri, sekin oli punainen, mutta kun se oli vähän vajaa viisi vuotias se alkoi suojella minua "henkeen ja vereen". Se ei päästänyt enää poikaystävääni viereeni ja se puri häntä heti kun poikaystäväni yritti tulla lähelle minua. Kokeilimme koiraterapeuttia mutta hänestä ei ollut apua. Niinpä rakas koiramme lähti koirien taivaaseen Joulukuussa. Koiramme ei myöskään tullut koskaan toimeen lasten kanssa. Olen kuullut myös että punaiset cockerit ovat kaikkein äksyimpiä eli kannattaa varmaan kokeilla jonkun muun väristä. Joka tapauksessa onnea etsintöihin :)
Moikka! Mulla on 6 kuukautinen cockeripoika joka on aivan ihastuttava "persoona"...todella riehakas, energinen, hauska, jästipää, mutta erittäin oppivainen poika. Lapsia Valtsu rakastaa ja kissan se näki vasta ensimmäistä kertaa ja sai siltä "turpaansa" :), mutta silti menossa heti uudestaan leikkimään. Cockerit kuulemani mukaan, kuten myös meidän yksilö, tulevat perässä vessaan ja saunaan, mutta kärsivällisesti opetettuna sekin varmasti karsiintuu pois. Rakastaa olla ihmisten seurassa, ei viihdy yksin pitkiä aikoja ja meidän cockerilla on todellakin metsästysvaistot tallella. Että siitä vaan, suosittelen todella! Toinen on jo suunnitteilla :)
miten olisi noutava noutaja metsälle mukaan. taatusti rakastaa lapsia ja kaikkea joka liikkuu...
muuten jos haluutte ehdottomasti cockerin ni ota ihmeessä yhteys eri kasvattajiin ja keskustele niiden kanssa. niillä kun on usein enemmän kokemusta omasta rodustaan kun voit tältä palstalta löytää... tosin kannattaa suhtautua varauksella sillä kasvattajallahan on oma lehmä ojassa yrittäessään myydä pentuja. vastuuntuntoinen ja asiallinen kasvattaja osaa taatusti neuvoa...