Hyvää mielenterveyspäivää

Anonyymi

Kohtaamistanne vaikeuksista huolimatta hyvää mielenterveyspäivää kaikille SSRI-lääkkeiden pitkäaikaishaitoista ja vieroitusoireista kärsiville sekä muille psykiatrian uhreille ympäri maan.

143

887

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Tuota, onko tämä nyt aidosti se tapa jolla haluat vähentää ennakkoluuloja ja leimaa jotka edelleen liittyy mielen sairauksiin?

      • Anonyymi

        Kiitos asiallisesta vastauksesta. Halusin vain tuoda realiteetteja esille. Minulla on itselläni ollut SSRI-lääkitys viimeiset 20 vuotta, joten näin pitkällä ajanjaksolla luulisi jokaiselle normaalijärkiselle olevan ilmiselvää että lääkitys aiheuttaa myös haittoja. Lääke"hoitoni" aloitettiin ollessani vielä alaikäinen. Siitä lähtien on saanut usein selitellä lääkitykseen johtaneita syitä aina terveydenhuollon yksiköissä asioidessaan, eli tavallaan aukoa vanhoja haavoja. Olen siis itsekin joutunut monta kertaa leimatuksi ja stigmatisoiduksi taustani takia.

        Olen myös kärsinyt SSRI-lääkkeen vakavista vieroitusoireista kun ne 2019-2020 vuodenvaihteessa hitaasti, lääkärin valvonnassa lopetin. Keväällä sainkin sitten lähetteen psykiatrian akuuttipolille, kun menin terveyskeskukseen valittamaan fyysisiä vaivojani. Asianmukaisia tutkimuksia ei tehty, vaan oireilu tulkittiin psyykkiseksi. Olihan "alkuperäinen sairaus uusiutunut". Diagnoosina toistuvan(???!) masennuksen vaikea jakso psykoottisilla oireilla. 4 kk kuluttua tästä diagnoosista takaisin työelämässä täysillä työtunneilla, miten ihmeessä tämä on mahdollista?

        20 vuoden aikana kun on käyty armeijat (sotilasarvo alikersantti), ylempi korkeakoulututkinto ja nykysin toimin kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä. Velaton asunto hankittuna. Mites sulla? :)


      • Anonyymi

        Lakataan leimaamasta ihmisiä mielisairaiksi, ehkäpä se vähentää ennakkoluuloja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos asiallisesta vastauksesta. Halusin vain tuoda realiteetteja esille. Minulla on itselläni ollut SSRI-lääkitys viimeiset 20 vuotta, joten näin pitkällä ajanjaksolla luulisi jokaiselle normaalijärkiselle olevan ilmiselvää että lääkitys aiheuttaa myös haittoja. Lääke"hoitoni" aloitettiin ollessani vielä alaikäinen. Siitä lähtien on saanut usein selitellä lääkitykseen johtaneita syitä aina terveydenhuollon yksiköissä asioidessaan, eli tavallaan aukoa vanhoja haavoja. Olen siis itsekin joutunut monta kertaa leimatuksi ja stigmatisoiduksi taustani takia.

        Olen myös kärsinyt SSRI-lääkkeen vakavista vieroitusoireista kun ne 2019-2020 vuodenvaihteessa hitaasti, lääkärin valvonnassa lopetin. Keväällä sainkin sitten lähetteen psykiatrian akuuttipolille, kun menin terveyskeskukseen valittamaan fyysisiä vaivojani. Asianmukaisia tutkimuksia ei tehty, vaan oireilu tulkittiin psyykkiseksi. Olihan "alkuperäinen sairaus uusiutunut". Diagnoosina toistuvan(???!) masennuksen vaikea jakso psykoottisilla oireilla. 4 kk kuluttua tästä diagnoosista takaisin työelämässä täysillä työtunneilla, miten ihmeessä tämä on mahdollista?

        20 vuoden aikana kun on käyty armeijat (sotilasarvo alikersantti), ylempi korkeakoulututkinto ja nykysin toimin kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä. Velaton asunto hankittuna. Mites sulla? :)

        Onnittelut saavutuksistasi ja että selvisit SSRI-kierteestäkin:) Mikä ei tapa, se vahvistaa...

        YLE MOT - Masentavat lääkkeet
        https://www.youtube.com/watch?v=sd0IW_MqJvA

        26.05.2014 YLE TV1 kanavalla esitetty "Masentavat Lääkkeet" MOT dokumentti käsitteli masennuslääkkeiden suosiota. Masennuslääkkeitä kun syödään yhä suurempia annoksia ja entistä kauemmin.

        Ohjelmassa esiintynyt psykologi ja Mehiläisen kuntoutusjohtaja Aku Kopakkala irtisanottiin työpaikastaan vain viikko "Masentavat Lääkkeet" ohjelman jälkeen. Työnantajansa Mehiläinen oli saanut vain yhden puhelinsoiton lääketehtailta ja se riitti irtisanomiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onnittelut saavutuksistasi ja että selvisit SSRI-kierteestäkin:) Mikä ei tapa, se vahvistaa...

        YLE MOT - Masentavat lääkkeet
        https://www.youtube.com/watch?v=sd0IW_MqJvA

        26.05.2014 YLE TV1 kanavalla esitetty "Masentavat Lääkkeet" MOT dokumentti käsitteli masennuslääkkeiden suosiota. Masennuslääkkeitä kun syödään yhä suurempia annoksia ja entistä kauemmin.

        Ohjelmassa esiintynyt psykologi ja Mehiläisen kuntoutusjohtaja Aku Kopakkala irtisanottiin työpaikastaan vain viikko "Masentavat Lääkkeet" ohjelman jälkeen. Työnantajansa Mehiläinen oli saanut vain yhden puhelinsoiton lääketehtailta ja se riitti irtisanomiseen.

        Kiitokset. Tuttu on tämä Kopakkalan tapaus. Hämärää touhua kertakaikkiaan.

        Minulla on ollut suuria vaikeuksia SSRI-lääkkeestä vierottautumisessa, joten vieläkään en ole kierteestä selvinnyt. Aika näyttää kuinka käy. Lääkityksenä ollut siis Optipar 40 mg.

        Alussa vierotusoireina oli sähköiskutuntemuksia päässä, unettomuutta sekä ylenmääräistä huolestuneisuutta, ahdistuneisuutta ja levottomuutta. On ollut myös impulsiivista ja harkitsematonta käytöstä melko pitkään jo lääkkeen käytön aikana. Vielä enemmän lääkkeen lopetettuani. Alkukesästä epäilen saaneeni lievän aivoverenvuodon, mistä johtuneen sekavuuden takia sen kummemmin tutkimatta (pl. verikokeet), yhden käyntikerran perusteella annettiin akuuttipolilla diagnoosiksi "F33.3 TOISTUVAN MASENNUKSEN VAIKEA, PSYKOOTTINEN MASENNUSJAKSO". En mene tarkemmin yksityiskohtiin, mutta koronapandemian osumisella samaan aikaan lääkkeestä vierottautumisen kanssa on osuutta asiaan. Oudointa tässä diagnoosissa on se, että 20 vuoden aikana on käyty armeijat ja korkeakoulut ilman minkäänlaisia masennusjaksoja.

        Lieneekö tässä jokin kostomentaliteetti taustalla psykiatrian taholta kun olen mennyt lääkitykseni lopettamaan? (Kyseenalaistinko heidän uskontonsa tjsp.?)

        Kaiken kokemani jälkeen en enää koe minkäänlaista luottamusta ketään psykiatrian alalla työskentelevää kohtaan. Poikkeuksena ehkä Aku Kopakkala.

        Kiitos kun jaksoit lukea tähän asti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitokset. Tuttu on tämä Kopakkalan tapaus. Hämärää touhua kertakaikkiaan.

        Minulla on ollut suuria vaikeuksia SSRI-lääkkeestä vierottautumisessa, joten vieläkään en ole kierteestä selvinnyt. Aika näyttää kuinka käy. Lääkityksenä ollut siis Optipar 40 mg.

        Alussa vierotusoireina oli sähköiskutuntemuksia päässä, unettomuutta sekä ylenmääräistä huolestuneisuutta, ahdistuneisuutta ja levottomuutta. On ollut myös impulsiivista ja harkitsematonta käytöstä melko pitkään jo lääkkeen käytön aikana. Vielä enemmän lääkkeen lopetettuani. Alkukesästä epäilen saaneeni lievän aivoverenvuodon, mistä johtuneen sekavuuden takia sen kummemmin tutkimatta (pl. verikokeet), yhden käyntikerran perusteella annettiin akuuttipolilla diagnoosiksi "F33.3 TOISTUVAN MASENNUKSEN VAIKEA, PSYKOOTTINEN MASENNUSJAKSO". En mene tarkemmin yksityiskohtiin, mutta koronapandemian osumisella samaan aikaan lääkkeestä vierottautumisen kanssa on osuutta asiaan. Oudointa tässä diagnoosissa on se, että 20 vuoden aikana on käyty armeijat ja korkeakoulut ilman minkäänlaisia masennusjaksoja.

        Lieneekö tässä jokin kostomentaliteetti taustalla psykiatrian taholta kun olen mennyt lääkitykseni lopettamaan? (Kyseenalaistinko heidän uskontonsa tjsp.?)

        Kaiken kokemani jälkeen en enää koe minkäänlaista luottamusta ketään psykiatrian alalla työskentelevää kohtaan. Poikkeuksena ehkä Aku Kopakkala.

        Kiitos kun jaksoit lukea tähän asti.

        Lisäyksenä, että akuuttipolilla määrättiin lisälääkitykseksi Risperidon 0,5mg "unettomuuteen" ja epikriisissä on maininta harkinnasta neuromodulaatiohoitoon. Tarkoituksena paskoa potilaan aivot lopullisesti?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lisäyksenä, että akuuttipolilla määrättiin lisälääkitykseksi Risperidon 0,5mg "unettomuuteen" ja epikriisissä on maininta harkinnasta neuromodulaatiohoitoon. Tarkoituksena paskoa potilaan aivot lopullisesti?

        Huh huh. :(

        Kopakkala on muuten antanut myös kiinnostavan haastattelun Ylen Dosentti-ohjelmassa:

        Psykologi Aku Kopakkala, Dosentti-ohjelma, Onko Suomi sairas lääkkeistä?
        https://www.youtube.com/watch?v=UYNqCCqUzow


      • Anonyymi

        En ole aloittaja, mutta mielestäni hyviä keinoja vähentää leimaa mielen sairauksiin liittyen on luopua heikon tai olemattoman reliabiliteetin omaavista psykiatrisisten häiriöiden diagnooseista täysin. Toinen hyvä keino on ratkaista psykiatriaan ja lääketieteelseen muutenkin aika vahvasti kytkeytyvä rakenteellisen korruption ongelma ja se, että kun suurinta osaa tutkimuksista rahoittaa kaupalliset intressit, niin silloin vähemmän tuottaville hoitomuodoille ja niiden tutkimukselle ei löydy riittävästi rahoitusta. Tästä hyvänä esimerkkinä on Keroputaassa kehitetty avoimen dialogin malli, jolla on tutkimusten mukaan todella paljon paremmat tulokset pitkällä aikavälillä psykoosisairauksien hoidossa. Ongelma on siinä, että mallissa käytetään paljon vähemmän lääkitystä ja vältetään antamasta potilaille erityisen leimaavia diagnooseja, minkä takia se ei herätä Suomessa psykiatrien keskuudesssa laajaa innostusta. Mieluummin lääkitään hengiltä potilaat raskailla hermomyrkyillä kuin yritetään hoitaa yksilöllisiä haasteita ja ongelmia, jotka voivat rajustikin erota toisen saman diagnoosin saaneen potilaan ongelmista.

        Jos haluat vähentää itse leimaa mielisairauksien yltä, niin voit yrittää nähdä ihmisen diagnoosin taakse ja hahmottaa, että psykiatriset häiriöt ovat sosiaalisia konstruktioita, eivät lääketieteellisiä sairauksia. Jos ymmärrät tieteestä senkään vertaa, sinun on helppo käsittää mitä tarkoitan. Et puhu masentuneesta ihmisestä masentuneena, koska se ei kerro juuri mitään ihmisen varsinaisesta ongelmasta. Se jopa piilottaa sen, koska onhan se eri asia kärsiä kilpirauhasen vajaatoiminnasta, menettää puolisoinsa äkillisessä onnettomuudessa tai tulla kiusatuksi elämänsä ensimmäiset kymmenen vuotta vertaisten toimesta. Päihderiippuvaisen syrjätyneen ihmisen masennus on erilainen ilmiö, kuin huonoitsetuntoisen suorittajan alakulo. Niihin tepsii erilaiset lääkkeet. Kun ymmärrät, että mielen sairaudet ovat sosiaalisesti rakennettuja, sinulla on myös itselläsi välineitä vähentää niitä suhtautumalla toisiin ihmisiin kunnioittavasti ja pyrkimällä ymmärtämään, miksi ihminen kokee maailman niin kuin kokee. Joudut siinä hyödyntämään empatiaa, jota sinun ei tarvitse hyödyntää, kun käsketä stigmatoituja mielisairaita syömään lääkeensä ja olemaan hiljaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole aloittaja, mutta mielestäni hyviä keinoja vähentää leimaa mielen sairauksiin liittyen on luopua heikon tai olemattoman reliabiliteetin omaavista psykiatrisisten häiriöiden diagnooseista täysin. Toinen hyvä keino on ratkaista psykiatriaan ja lääketieteelseen muutenkin aika vahvasti kytkeytyvä rakenteellisen korruption ongelma ja se, että kun suurinta osaa tutkimuksista rahoittaa kaupalliset intressit, niin silloin vähemmän tuottaville hoitomuodoille ja niiden tutkimukselle ei löydy riittävästi rahoitusta. Tästä hyvänä esimerkkinä on Keroputaassa kehitetty avoimen dialogin malli, jolla on tutkimusten mukaan todella paljon paremmat tulokset pitkällä aikavälillä psykoosisairauksien hoidossa. Ongelma on siinä, että mallissa käytetään paljon vähemmän lääkitystä ja vältetään antamasta potilaille erityisen leimaavia diagnooseja, minkä takia se ei herätä Suomessa psykiatrien keskuudesssa laajaa innostusta. Mieluummin lääkitään hengiltä potilaat raskailla hermomyrkyillä kuin yritetään hoitaa yksilöllisiä haasteita ja ongelmia, jotka voivat rajustikin erota toisen saman diagnoosin saaneen potilaan ongelmista.

        Jos haluat vähentää itse leimaa mielisairauksien yltä, niin voit yrittää nähdä ihmisen diagnoosin taakse ja hahmottaa, että psykiatriset häiriöt ovat sosiaalisia konstruktioita, eivät lääketieteellisiä sairauksia. Jos ymmärrät tieteestä senkään vertaa, sinun on helppo käsittää mitä tarkoitan. Et puhu masentuneesta ihmisestä masentuneena, koska se ei kerro juuri mitään ihmisen varsinaisesta ongelmasta. Se jopa piilottaa sen, koska onhan se eri asia kärsiä kilpirauhasen vajaatoiminnasta, menettää puolisoinsa äkillisessä onnettomuudessa tai tulla kiusatuksi elämänsä ensimmäiset kymmenen vuotta vertaisten toimesta. Päihderiippuvaisen syrjätyneen ihmisen masennus on erilainen ilmiö, kuin huonoitsetuntoisen suorittajan alakulo. Niihin tepsii erilaiset lääkkeet. Kun ymmärrät, että mielen sairaudet ovat sosiaalisesti rakennettuja, sinulla on myös itselläsi välineitä vähentää niitä suhtautumalla toisiin ihmisiin kunnioittavasti ja pyrkimällä ymmärtämään, miksi ihminen kokee maailman niin kuin kokee. Joudut siinä hyödyntämään empatiaa, jota sinun ei tarvitse hyödyntää, kun käsketä stigmatoituja mielisairaita syömään lääkeensä ja olemaan hiljaa.

        Hienosti kirjoitettu! Kiitos! Tuo Keroputaan malli kuulostaa mielenkiintoiselta, täytyypä tutustua tarkemmin. Terv. aloittaja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienosti kirjoitettu! Kiitos! Tuo Keroputaan malli kuulostaa mielenkiintoiselta, täytyypä tutustua tarkemmin. Terv. aloittaja

        Avoimen dialogin hoitomalli eli ns. Keroputaan malli, esim. Wikipediassa:

        https://fi.wikipedia.org/wiki/Avoimen_dialogin_hoitomalli

        Youtubesta löytyy myös dokumentti, joka on kuvattu Keroputaan sairaalassa. Linkki voi hävitä jos laitan mutta filmi löytyy haulla "avoin dialogi dokumentti".
        AnonyymiTänään 16:49


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos asiallisesta vastauksesta. Halusin vain tuoda realiteetteja esille. Minulla on itselläni ollut SSRI-lääkitys viimeiset 20 vuotta, joten näin pitkällä ajanjaksolla luulisi jokaiselle normaalijärkiselle olevan ilmiselvää että lääkitys aiheuttaa myös haittoja. Lääke"hoitoni" aloitettiin ollessani vielä alaikäinen. Siitä lähtien on saanut usein selitellä lääkitykseen johtaneita syitä aina terveydenhuollon yksiköissä asioidessaan, eli tavallaan aukoa vanhoja haavoja. Olen siis itsekin joutunut monta kertaa leimatuksi ja stigmatisoiduksi taustani takia.

        Olen myös kärsinyt SSRI-lääkkeen vakavista vieroitusoireista kun ne 2019-2020 vuodenvaihteessa hitaasti, lääkärin valvonnassa lopetin. Keväällä sainkin sitten lähetteen psykiatrian akuuttipolille, kun menin terveyskeskukseen valittamaan fyysisiä vaivojani. Asianmukaisia tutkimuksia ei tehty, vaan oireilu tulkittiin psyykkiseksi. Olihan "alkuperäinen sairaus uusiutunut". Diagnoosina toistuvan(???!) masennuksen vaikea jakso psykoottisilla oireilla. 4 kk kuluttua tästä diagnoosista takaisin työelämässä täysillä työtunneilla, miten ihmeessä tämä on mahdollista?

        20 vuoden aikana kun on käyty armeijat (sotilasarvo alikersantti), ylempi korkeakoulututkinto ja nykysin toimin kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä. Velaton asunto hankittuna. Mites sulla? :)

        "20 vuoden aikana kun on käyty armeijat (sotilasarvo alikersantti), ylempi korkeakoulututkinto ja nykysin toimin kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä. Velaton asunto hankittuna. Mites sulla? :)"

        Eli huomattavasti paremmin kun mulla! Tulkitsen tämän niin, että lääkitys on onnistunut todella hyvin, tai aianakin paremmin kuin meikäläisellä.

        Mutta siinä olen kyllä samaa mieltä, että kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksia. Kyse on tasapainoilusta hyötyjen ja haittojen välillä.

        Omasta puolestani käypähoitosuositustakin voisi ruuvata.
        Tai siis tuntuu että SSRI lääkkeet kyllä saa helposti, mutta se muu tuki jää vaillinaiseksi.

        Terapiatakuu, lienee yksi asia, mistä tovotaan apua tilanteeseen. Tuoko se sitä, vaikea sanoa, mutta itse toivon niin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitokset. Tuttu on tämä Kopakkalan tapaus. Hämärää touhua kertakaikkiaan.

        Minulla on ollut suuria vaikeuksia SSRI-lääkkeestä vierottautumisessa, joten vieläkään en ole kierteestä selvinnyt. Aika näyttää kuinka käy. Lääkityksenä ollut siis Optipar 40 mg.

        Alussa vierotusoireina oli sähköiskutuntemuksia päässä, unettomuutta sekä ylenmääräistä huolestuneisuutta, ahdistuneisuutta ja levottomuutta. On ollut myös impulsiivista ja harkitsematonta käytöstä melko pitkään jo lääkkeen käytön aikana. Vielä enemmän lääkkeen lopetettuani. Alkukesästä epäilen saaneeni lievän aivoverenvuodon, mistä johtuneen sekavuuden takia sen kummemmin tutkimatta (pl. verikokeet), yhden käyntikerran perusteella annettiin akuuttipolilla diagnoosiksi "F33.3 TOISTUVAN MASENNUKSEN VAIKEA, PSYKOOTTINEN MASENNUSJAKSO". En mene tarkemmin yksityiskohtiin, mutta koronapandemian osumisella samaan aikaan lääkkeestä vierottautumisen kanssa on osuutta asiaan. Oudointa tässä diagnoosissa on se, että 20 vuoden aikana on käyty armeijat ja korkeakoulut ilman minkäänlaisia masennusjaksoja.

        Lieneekö tässä jokin kostomentaliteetti taustalla psykiatrian taholta kun olen mennyt lääkitykseni lopettamaan? (Kyseenalaistinko heidän uskontonsa tjsp.?)

        Kaiken kokemani jälkeen en enää koe minkäänlaista luottamusta ketään psykiatrian alalla työskentelevää kohtaan. Poikkeuksena ehkä Aku Kopakkala.

        Kiitos kun jaksoit lukea tähän asti.

        Näitä tapauksia HUS haluaa salata , vieroitusoireet ja fyysiset vaivat haudataan psyykkisiksi ongelmiksi ettei potilas pystyisi todistamaan hoitovirheitä

        Suosittelenkin kaikille potilaille lääkärintapaamisten nauhoittamista

        Lääkärit ja lääkeyhtiöt ovat luoneet hienon ja hyvän bisneksen höpö höpö diagnoosilla jotka eivät perustu mihinkään todelliseen

        Hyvää päivää minunkin puolesta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näitä tapauksia HUS haluaa salata , vieroitusoireet ja fyysiset vaivat haudataan psyykkisiksi ongelmiksi ettei potilas pystyisi todistamaan hoitovirheitä

        Suosittelenkin kaikille potilaille lääkärintapaamisten nauhoittamista

        Lääkärit ja lääkeyhtiöt ovat luoneet hienon ja hyvän bisneksen höpö höpö diagnoosilla jotka eivät perustu mihinkään todelliseen

        Hyvää päivää minunkin puolesta

        Terapiatakuu on hyvä suunta vaan saa nähdä onko siitä mihinkään.


    • Anonyymi

      Psykiatreja pitäisi valvoa paremmin. Myös yksityisellä sektorilla työskenteleviä psykiatreja ja niitä psykiatri-psykoterapeuttipaikkoja, joiden johto ei välitä siitä, mitä niiden vastaanottotiloissa psykiatrit puuhastelevat.

      Psykiatriassa potilasturvallisuuden valvonta on potilaiden harteilla. Psykiatrit eivät väärin toimivista ja ammattitaidottomista kollegoistaan valvojille ilmoita. Psykiatrit osaavat pelkästään katsoa kollegan epäasiallisuuksien ja ammattitaidottomuuden ohi, sekä pestä käsiään milloin yhteiskuntaa, milloin potilaita syyllistämällä.

      Yleisellä tasolla esimerkkinä vaan, kun nämä ovat mediaan mielipiteitään kirjoittaneet, niin mitäköhän kaikkea näistä psykiatrien mielipidekirjoituksista voisikaan päätellä, jos vähän kaivelisi osaamisalueistaan enemmän tietoja - googlaa otsikot ja mieti,

      1) -Mitä jos energia ei enää riitä sängystä nousemiseen
      2) -Pitkiäkin kuntoutuspsykoterapioita tarvitaan

      Tiedän, että potilasta, joka on aikonut valittaa yksityissektorilla vastaanottavan psykiatrin väkivaltaisesta puhetavasta ja potilaansa hyväksikäyttämisestä ja totuudenvastaisista potilasmerkinnöistä ja vääristä diagnooseista ja haitallisesta lääkitys- ja terapiahoidosta, jotka veivät potilaan lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle, niin tällöin potilasta on jopa uhattu, että potilas joutuu maksamaan työkyvyttömyyseläkkeet takaisin, jos psykiatrin tekemät diagnoosit ja hoidot osoitetaan vääriksi.

      Niin että kyllä aloittaja ansaitsee kiitokset kun tuo esille psykiatrian pimeää puolta!

      • Anonyymi

        Kuulostaa suorastaan mafiamaiselta tuollainen potilaan uhkailu. T. AP


      • Anonyymi

        Kaikkia lääkäreitä yms. pitäisi valvoa paremmin.
        Ihan hirveästi tehdään hoitovirheitä Suomessa terveydenhuollossa, mutta niitä ei ikinä tuoda rehellisesti ilmi mediassa tai missään muutenkaan julkisesti - joten virheistä ei opita vaan sellaiset vain toistuu.
        Esim. kaikki leikkaukset pitäisi kuvata ja potilaan luvalla ottaa opetuskäyttöön, hyvin onnistuneet ja ne missä tehtiin virheitä kun asia on tutkittu. Kuvaamisesta saa todisteet, että miten toimittiin, mutta kuvausmateriaali auttaa korjaamaan opettamaan ja korjaamaan niitä virheitä.

        Muihin terveysalanjuttuihin taas niihin sopiva valvonta. Sosiaalihuoltoon kanssa. Sosiaalitöihin eksyy paljon ihmisiä jotka jopa tarkoituksella haluaa hallita ja tehdä pahaa. Terveydenhuollossa sellaiset usein lopulta jää kiinni, mutta sosiaalihuollon puolella ne saa heikompien kanssa olla valvomatta aika vapaasti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikkia lääkäreitä yms. pitäisi valvoa paremmin.
        Ihan hirveästi tehdään hoitovirheitä Suomessa terveydenhuollossa, mutta niitä ei ikinä tuoda rehellisesti ilmi mediassa tai missään muutenkaan julkisesti - joten virheistä ei opita vaan sellaiset vain toistuu.
        Esim. kaikki leikkaukset pitäisi kuvata ja potilaan luvalla ottaa opetuskäyttöön, hyvin onnistuneet ja ne missä tehtiin virheitä kun asia on tutkittu. Kuvaamisesta saa todisteet, että miten toimittiin, mutta kuvausmateriaali auttaa korjaamaan opettamaan ja korjaamaan niitä virheitä.

        Muihin terveysalanjuttuihin taas niihin sopiva valvonta. Sosiaalihuoltoon kanssa. Sosiaalitöihin eksyy paljon ihmisiä jotka jopa tarkoituksella haluaa hallita ja tehdä pahaa. Terveydenhuollossa sellaiset usein lopulta jää kiinni, mutta sosiaalihuollon puolella ne saa heikompien kanssa olla valvomatta aika vapaasti.

        Kirjoitat: "Muihin terveysalanjuttuihin taas niihin sopiva valvonta. Sosiaalihuoltoon kanssa. Sosiaalitöihin eksyy paljon ihmisiä jotka jopa tarkoituksella haluaa hallita ja tehdä pahaa. Terveydenhuollossa sellaiset usein lopulta jää kiinni, mutta sosiaalihuollon puolella ne saa heikompien kanssa olla valvomatta aika vapaasti."

        Olen samaa mieltä.

        - Kuntien sosiaalitoimen pahin valvontaongelma on esimiesjohto ja sen haitallisen toiminnan hyväksyvät vastuutahot, eli ylin johto ja lautakunnan poliittiset jäsenet.

        - Omavalvonnassa lautakunnalla on viimesijainen vastuu valvoa kunnan toiminnan laillisuutta niin ettei lautakuntapäätöksillä nyt ainakaan jatketa haitallisen sote-toiminnan aiheuttamia vaaratilanteita asiakkaille ja potilaille.

        - Sosiaalitoimessakaan ei saa peitellä omia virheitä kirjoittamalla asiakastietoihin valheellisia tulkintoja, joilla ei ole ollut tulkintahetkelläkään mitään todellisuuspohjaa. Eikä vääriksi tiedettyjä kirjauksia missään tapauksessa saa tahallaan jättää tietoihin vaarantamaan asiaakkan turvallisuutta, terveyttä ja henkeä.

        - Jos kunnan ylin johto ja lautakunta hyväksyvät tällaisen toiminnan, niin silloin päätöksen tehneiden keskuudessa hyväksytään tietoisesti asiakas/potilasturvallisuuden vakavan vaarantumisen jatkuminen, eli aiheutetaan tahallaan asiakas/potilasturvallisuuden vakavan vaarantumisen jatkuminen.

        - Sosiaalityöntekijöiden velvollisuus ilmoittaa valvontaviranomaiselle palvelupuutteista ja asiakkaan terveyden ja turvallisuuden vaarantumisesta on kirjattu lakiin.

        - Joskus kuntien johto toimii niin että siellä salataan sosiaalityöntekijän tekemät virheet erilaisin kikoin. Esimerkiksi väitetään 'emme ole saaneet tietoa asiasta' tai pomputellaan asiakkaita tekemään kerta kerran päälle kirjallisia ilmoituksia samoista virheistä, jotka kunnan sisäinen selvitys on jo havainnut, mutta niitä ei haluta myöntää asiakkaille, koska virheen myöntämisen yhteydessä saattaisi paljastua eri valvontatahoille esimerkiksi virhevyyhti, joka liittyy kunnan hankkimien / maksamien palvelujen omavalvontaan, jossa olisi pitänyt huolehtia potilaiden/asiakkaiden turvallisuudesta ja terveydestä ja hengestä.

        - Joskus kuntien johto toimii jopa niin että sosiaalityöntekijät eivät uskalla ilmoittaa tietämistään vakavistakaan virheistä valvoville viranomaisille silloinkaan kun yksittäisen työntekijän toiminta tai esimiehen tai johdon toiminta on aiheuttanut vakavaa haittaa asiakkaan kohdalla. Esimerkiksi lain mukaan sosiaalityöntekijöiden on ilmoitettava valvontaviranomaisille ja poliisille heti ne tilanteet, joissa huomaa, että asiakas on joutunut esimerkiksi taloudellisesti hyväksikäytetyksi terveydenhuollon ammattihenkilön hoidossa, tai saanut ammattitaidottomalta lääkäriltä- haitallista hoitoa, vääriä diagnooseja, vammautunut...

        - Kun tai jos ns. vakavia tapahtumia ja niiden seurauksena syntyneitä vakavia lisäongelmia aletaan myöhemmin selvittää muissa viranomaistahoissa, niin silloin saattaa todellakin käydä niin kuin kirjoitat väärin toimivista terveydenhuollon ammattihenkilöistä ("Terveydenhuollossa sellaiset usein lopulta jää kiinni"), ja silloin terveydenhuollon organisaatioissa ongelmiin puututaan ja tehdään toimintaan korjauksia.

        - Mutta sosiaalitoimessa virheitä useinkaan ei haluta korjata, mikä aiheuttaa sen, että virheiden kohteena olevan ihmis(t)en terveyden ja turvallisuuden vaarantuminen jatkuu myös terveydenhuollon puolella.

        - Joku on joskus sanonut, että asioitaan hoitamaton sosiaalitoimi tahallaan lapioi ihmisiä terveydenhuollon potilaiksi silloin kun sosiaalitoimi tietoisesti pitää asiakkaita valitusketjussa, eikä korjaa omatoimisesti tekemiään virheitä, eikä edes ilmoita valvontaviranomaisille sote-palveluissa havaitsemistaan ongelmista, puutteista ja virheistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuulostaa suorastaan mafiamaiselta tuollainen potilaan uhkailu. T. AP

        Kun potilaita uhkaillaan niin siitä hiljenee potilaat, eihän potilaita muuten uhkailtaisi. Ja hyödyt kerää potilaita uhkailevat...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoitat: "Muihin terveysalanjuttuihin taas niihin sopiva valvonta. Sosiaalihuoltoon kanssa. Sosiaalitöihin eksyy paljon ihmisiä jotka jopa tarkoituksella haluaa hallita ja tehdä pahaa. Terveydenhuollossa sellaiset usein lopulta jää kiinni, mutta sosiaalihuollon puolella ne saa heikompien kanssa olla valvomatta aika vapaasti."

        Olen samaa mieltä.

        - Kuntien sosiaalitoimen pahin valvontaongelma on esimiesjohto ja sen haitallisen toiminnan hyväksyvät vastuutahot, eli ylin johto ja lautakunnan poliittiset jäsenet.

        - Omavalvonnassa lautakunnalla on viimesijainen vastuu valvoa kunnan toiminnan laillisuutta niin ettei lautakuntapäätöksillä nyt ainakaan jatketa haitallisen sote-toiminnan aiheuttamia vaaratilanteita asiakkaille ja potilaille.

        - Sosiaalitoimessakaan ei saa peitellä omia virheitä kirjoittamalla asiakastietoihin valheellisia tulkintoja, joilla ei ole ollut tulkintahetkelläkään mitään todellisuuspohjaa. Eikä vääriksi tiedettyjä kirjauksia missään tapauksessa saa tahallaan jättää tietoihin vaarantamaan asiaakkan turvallisuutta, terveyttä ja henkeä.

        - Jos kunnan ylin johto ja lautakunta hyväksyvät tällaisen toiminnan, niin silloin päätöksen tehneiden keskuudessa hyväksytään tietoisesti asiakas/potilasturvallisuuden vakavan vaarantumisen jatkuminen, eli aiheutetaan tahallaan asiakas/potilasturvallisuuden vakavan vaarantumisen jatkuminen.

        - Sosiaalityöntekijöiden velvollisuus ilmoittaa valvontaviranomaiselle palvelupuutteista ja asiakkaan terveyden ja turvallisuuden vaarantumisesta on kirjattu lakiin.

        - Joskus kuntien johto toimii niin että siellä salataan sosiaalityöntekijän tekemät virheet erilaisin kikoin. Esimerkiksi väitetään 'emme ole saaneet tietoa asiasta' tai pomputellaan asiakkaita tekemään kerta kerran päälle kirjallisia ilmoituksia samoista virheistä, jotka kunnan sisäinen selvitys on jo havainnut, mutta niitä ei haluta myöntää asiakkaille, koska virheen myöntämisen yhteydessä saattaisi paljastua eri valvontatahoille esimerkiksi virhevyyhti, joka liittyy kunnan hankkimien / maksamien palvelujen omavalvontaan, jossa olisi pitänyt huolehtia potilaiden/asiakkaiden turvallisuudesta ja terveydestä ja hengestä.

        - Joskus kuntien johto toimii jopa niin että sosiaalityöntekijät eivät uskalla ilmoittaa tietämistään vakavistakaan virheistä valvoville viranomaisille silloinkaan kun yksittäisen työntekijän toiminta tai esimiehen tai johdon toiminta on aiheuttanut vakavaa haittaa asiakkaan kohdalla. Esimerkiksi lain mukaan sosiaalityöntekijöiden on ilmoitettava valvontaviranomaisille ja poliisille heti ne tilanteet, joissa huomaa, että asiakas on joutunut esimerkiksi taloudellisesti hyväksikäytetyksi terveydenhuollon ammattihenkilön hoidossa, tai saanut ammattitaidottomalta lääkäriltä- haitallista hoitoa, vääriä diagnooseja, vammautunut...

        - Kun tai jos ns. vakavia tapahtumia ja niiden seurauksena syntyneitä vakavia lisäongelmia aletaan myöhemmin selvittää muissa viranomaistahoissa, niin silloin saattaa todellakin käydä niin kuin kirjoitat väärin toimivista terveydenhuollon ammattihenkilöistä ("Terveydenhuollossa sellaiset usein lopulta jää kiinni"), ja silloin terveydenhuollon organisaatioissa ongelmiin puututaan ja tehdään toimintaan korjauksia.

        - Mutta sosiaalitoimessa virheitä useinkaan ei haluta korjata, mikä aiheuttaa sen, että virheiden kohteena olevan ihmis(t)en terveyden ja turvallisuuden vaarantuminen jatkuu myös terveydenhuollon puolella.

        - Joku on joskus sanonut, että asioitaan hoitamaton sosiaalitoimi tahallaan lapioi ihmisiä terveydenhuollon potilaiksi silloin kun sosiaalitoimi tietoisesti pitää asiakkaita valitusketjussa, eikä korjaa omatoimisesti tekemiään virheitä, eikä edes ilmoita valvontaviranomaisille sote-palveluissa havaitsemistaan ongelmista, puutteista ja virheistä.

        Tiedä sitten kuka tutkisi kun poliisikin on paras salaamaan omat virheensä.
        Pitäisi olla erilliset tutkintaryhmät vaikak ihan EU:n toimesta tutkimassa terveyden- ja turvallisuus alan viranomaisten toimintaa. Suomessa nämä ympyrät on niin pienet, että kaikilla heillä on vähintään se yksi kaveri jossain niin tarvittaisiin joku toimiva ulkopuolinen tutkija ryhmä, joka kaivaa myös salatut materiaalit esille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun potilaita uhkaillaan niin siitä hiljenee potilaat, eihän potilaita muuten uhkailtaisi. Ja hyödyt kerää potilaita uhkailevat...

        Tähän epäkohtaan puuttumisessa voisi olla hyvä, jos olisi jonkin ulkomaisen tarpeeksi vaikutusvaltaisen potilaiden oikeuksia ajavan järjestön tuki takana.

        Olisiko esim. tämä sellainen:
        https://www.cchr.org/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tähän epäkohtaan puuttumisessa voisi olla hyvä, jos olisi jonkin ulkomaisen tarpeeksi vaikutusvaltaisen potilaiden oikeuksia ajavan järjestön tuki takana.

        Olisiko esim. tämä sellainen:
        https://www.cchr.org/

        Kyllä nämä suomalaisen oikeusvaltio-järjestelmän puitteissa pitää pystyä selvittämään. Onhan rikollisia lääkärisuhmurointeja ennenkin selvitetty käräjille asti.

        Asioiden selvittelyissä yhden solmun avaaminen johtaa toisen solmun avaamiseen jne. koska lääkärit akavat laulaa kollegan suhmuroinnista heti kun itse jäävät kiinni. Ovat ne sen verran tasapuolisuuden kannattajia, että jos itse jää kiinni niin jo yhdenvertaisuuden vuoksi kollegasuhmuroijankin pitää jäädä kiinni. Sellaista se on suhmurointimaailmassa, johon vain pieni vähemmistä lääkäreistä kuuluu, ja josta oikein toimivat lääkärit kärsivät, potilaskärsijöistä puhumattakaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tähän epäkohtaan puuttumisessa voisi olla hyvä, jos olisi jonkin ulkomaisen tarpeeksi vaikutusvaltaisen potilaiden oikeuksia ajavan järjestön tuki takana.

        Olisiko esim. tämä sellainen:
        https://www.cchr.org/

        CCHR on skientologijärjestö että tiedoksi. Jos teitä kiinnostaa viedä psykiatrillenne pätevää tekstiä lääkkeistä, suosittelen hankkimaan tieteellisiä ja muuten hyvistä lähteistä olevia tekstejä, mistä on nähtävissä lääkkeiden harmeja, jos lääkärinne ei niitä usko.

        Voisin niitä linkkailla, mutta linkit lähtee helposti täältä Suomi24:sta.

        Vieroitusoireiden vaikeus masennuslääkkeissä ei pitäisi enää olla lääkärille vieras asia, koska siitä on isot mediatkin uutisoineet (esim. Yle, HS, MTV3). Se on ihan yleistä tietoa. Lisätietoa on saatavilla esim tutkimuksista tai ulkolaisesta mediasta, jos kotimaisen median lähteet ei riitä lääkärillenne. Mutta minkäs sille tekee, että lääkärisetänne ja tätinne ei ole saaneet koulussansa kovin paljon tietoa lääkkeiden harmeista ja vieroitusoireista ja osa suorastaan on maagisessa uskossa ettei masennuslääkkeissä ole harmia, tutkimusnäytöistä huolimatta, mitä kyllä löytyy kun niitä alkaa penkoa. Maagista uskoa on hankalampi muuttaa. Oma lääkärini oli ihan arvovaltaisa psykiatri, joka kyseenalaisti vieroitusoireeni ja väitti niiden olevan relapsi ja ajatteli että minun lääkintä pökkyrään on paras idea. Harmi kasvoi, haitat kasvoi ja jossain vaiheessa lakkasin kuuntelemasta tuota ihmistä, joka tuhosi terveyttäni !

        Jo maalaisjärjellä voi tajuta, että jos vuositolkulla käyttää jotain lääkkeitä, ei se ihme ole jos siitä jotain harmia saa ja nekin haitat mitkä ei ole yleisimpiä, saattaa jossain vaiheessa koskea myös itseä. On aivan käsittämätöntä että tieto masennuslääkevieroituksen vaikeudesta tuntuu vasta viimevuosina tulleen pinnalle ja milloin nämä lääkkeet tulikaan markkinoille? Ei vala uskoa kyllä omaan käsitykseeni siitä mitä on potilasturvallisuus lääkkeissä. Potilaan tiedon saanti lääkkeistä on suorastaan vitsi kun lääkettä määrätään.


      • Anonyymi

        Psykiatreilla on pelottavan paljon valtaa ja kannatan suuresti suurempaa tarkkailua heidän työtään kohtaan ja tutkimusta heidän työnsä tuloksista - eli potilaspalautteen kuuntelua, potilaskokemuksia lääkkeistä (myös elämänlaatu - miten ihmiset kokee elämänsä lääkkeissä !). Pitäisi myös hälytyskellot soida jos yhä enemmän ihmisiä käyttää yhä pitkäaikaisemmin esim masennuslääkityksiä (huomioiden nämä vieroitusongelmat!). Kyllä varmaan keinoja olisi tutkia sitä miten ihmiset kokee psykiatrisen hoitonsa. Harmia saaneiden pitäisi saada oikeutta. Systeemi voisi myös tarkastella itseään kun ihmisiä vain laitetaan lääkkeille ilman riittäviä kontrolleja tietäen kuinka heikko tutkimusnäyttö pitkäaikaiskäytöstä on.

        Kyseinen ammattikunta on liian kauan saanut pimennossa touhuta. Nykypäivänä se ei enää SOMEn aikana onnistu, koska tiedot heidän lääkitysmääräystensä harmeista valuu sinne. Likaisen työn perseillen tehdyistä vieroituksista tekee vieroituspalstat mistä ihmiset hakee apua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        CCHR on skientologijärjestö että tiedoksi. Jos teitä kiinnostaa viedä psykiatrillenne pätevää tekstiä lääkkeistä, suosittelen hankkimaan tieteellisiä ja muuten hyvistä lähteistä olevia tekstejä, mistä on nähtävissä lääkkeiden harmeja, jos lääkärinne ei niitä usko.

        Voisin niitä linkkailla, mutta linkit lähtee helposti täältä Suomi24:sta.

        Vieroitusoireiden vaikeus masennuslääkkeissä ei pitäisi enää olla lääkärille vieras asia, koska siitä on isot mediatkin uutisoineet (esim. Yle, HS, MTV3). Se on ihan yleistä tietoa. Lisätietoa on saatavilla esim tutkimuksista tai ulkolaisesta mediasta, jos kotimaisen median lähteet ei riitä lääkärillenne. Mutta minkäs sille tekee, että lääkärisetänne ja tätinne ei ole saaneet koulussansa kovin paljon tietoa lääkkeiden harmeista ja vieroitusoireista ja osa suorastaan on maagisessa uskossa ettei masennuslääkkeissä ole harmia, tutkimusnäytöistä huolimatta, mitä kyllä löytyy kun niitä alkaa penkoa. Maagista uskoa on hankalampi muuttaa. Oma lääkärini oli ihan arvovaltaisa psykiatri, joka kyseenalaisti vieroitusoireeni ja väitti niiden olevan relapsi ja ajatteli että minun lääkintä pökkyrään on paras idea. Harmi kasvoi, haitat kasvoi ja jossain vaiheessa lakkasin kuuntelemasta tuota ihmistä, joka tuhosi terveyttäni !

        Jo maalaisjärjellä voi tajuta, että jos vuositolkulla käyttää jotain lääkkeitä, ei se ihme ole jos siitä jotain harmia saa ja nekin haitat mitkä ei ole yleisimpiä, saattaa jossain vaiheessa koskea myös itseä. On aivan käsittämätöntä että tieto masennuslääkevieroituksen vaikeudesta tuntuu vasta viimevuosina tulleen pinnalle ja milloin nämä lääkkeet tulikaan markkinoille? Ei vala uskoa kyllä omaan käsitykseeni siitä mitä on potilasturvallisuus lääkkeissä. Potilaan tiedon saanti lääkkeistä on suorastaan vitsi kun lääkettä määrätään.

        Käynyt mielessä, että ylläpito on laittanut sinun linkkisi mustallelistalle? Jos olet se joka huutaa lääkkeistä joka saumaan ja ei yhtään katso keskustelun aihetta sekä mikä on tunnelma tai tilamnne. Varsinkin lapsille, jotka etsii vain apua sellainen tyyppi on täällä huudattanut mielipuolisesti ja yrittänyt, ettei lapsi hakisi apua.
        Arvaan, että ehkä mahdollisesti siinä vaiheessa vedettiin raja, että nyt loppu.

        Alkaa epäilyttää, että ihan syystä on joitain hyvä lääkitä jos ei muuten osaa olla tekemättä vahinkoa muille. Etenkin alaikäisille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käynyt mielessä, että ylläpito on laittanut sinun linkkisi mustallelistalle? Jos olet se joka huutaa lääkkeistä joka saumaan ja ei yhtään katso keskustelun aihetta sekä mikä on tunnelma tai tilamnne. Varsinkin lapsille, jotka etsii vain apua sellainen tyyppi on täällä huudattanut mielipuolisesti ja yrittänyt, ettei lapsi hakisi apua.
        Arvaan, että ehkä mahdollisesti siinä vaiheessa vedettiin raja, että nyt loppu.

        Alkaa epäilyttää, että ihan syystä on joitain hyvä lääkitä jos ei muuten osaa olla tekemättä vahinkoa muille. Etenkin alaikäisille.

        Jaahas aika pitkälle meneviä johtopäätöksiä olet tehnyt kyllä enkä ole kyllä väittämäsi postaaja. Täältä lähtee linkit helposti, ihan sama kuka postaaja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        CCHR on skientologijärjestö että tiedoksi. Jos teitä kiinnostaa viedä psykiatrillenne pätevää tekstiä lääkkeistä, suosittelen hankkimaan tieteellisiä ja muuten hyvistä lähteistä olevia tekstejä, mistä on nähtävissä lääkkeiden harmeja, jos lääkärinne ei niitä usko.

        Voisin niitä linkkailla, mutta linkit lähtee helposti täältä Suomi24:sta.

        Vieroitusoireiden vaikeus masennuslääkkeissä ei pitäisi enää olla lääkärille vieras asia, koska siitä on isot mediatkin uutisoineet (esim. Yle, HS, MTV3). Se on ihan yleistä tietoa. Lisätietoa on saatavilla esim tutkimuksista tai ulkolaisesta mediasta, jos kotimaisen median lähteet ei riitä lääkärillenne. Mutta minkäs sille tekee, että lääkärisetänne ja tätinne ei ole saaneet koulussansa kovin paljon tietoa lääkkeiden harmeista ja vieroitusoireista ja osa suorastaan on maagisessa uskossa ettei masennuslääkkeissä ole harmia, tutkimusnäytöistä huolimatta, mitä kyllä löytyy kun niitä alkaa penkoa. Maagista uskoa on hankalampi muuttaa. Oma lääkärini oli ihan arvovaltaisa psykiatri, joka kyseenalaisti vieroitusoireeni ja väitti niiden olevan relapsi ja ajatteli että minun lääkintä pökkyrään on paras idea. Harmi kasvoi, haitat kasvoi ja jossain vaiheessa lakkasin kuuntelemasta tuota ihmistä, joka tuhosi terveyttäni !

        Jo maalaisjärjellä voi tajuta, että jos vuositolkulla käyttää jotain lääkkeitä, ei se ihme ole jos siitä jotain harmia saa ja nekin haitat mitkä ei ole yleisimpiä, saattaa jossain vaiheessa koskea myös itseä. On aivan käsittämätöntä että tieto masennuslääkevieroituksen vaikeudesta tuntuu vasta viimevuosina tulleen pinnalle ja milloin nämä lääkkeet tulikaan markkinoille? Ei vala uskoa kyllä omaan käsitykseeni siitä mitä on potilasturvallisuus lääkkeissä. Potilaan tiedon saanti lääkkeistä on suorastaan vitsi kun lääkettä määrätään.

        Sellaista kriisiä elämässäni ei enää tule että psykiatrin apuun turvautuisin. Kutsut psykiatreja lääkäreiksi?

        Luottamus on mennyt eikä takaisin palaa.

        t. AP


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        CCHR on skientologijärjestö että tiedoksi. Jos teitä kiinnostaa viedä psykiatrillenne pätevää tekstiä lääkkeistä, suosittelen hankkimaan tieteellisiä ja muuten hyvistä lähteistä olevia tekstejä, mistä on nähtävissä lääkkeiden harmeja, jos lääkärinne ei niitä usko.

        Voisin niitä linkkailla, mutta linkit lähtee helposti täältä Suomi24:sta.

        Vieroitusoireiden vaikeus masennuslääkkeissä ei pitäisi enää olla lääkärille vieras asia, koska siitä on isot mediatkin uutisoineet (esim. Yle, HS, MTV3). Se on ihan yleistä tietoa. Lisätietoa on saatavilla esim tutkimuksista tai ulkolaisesta mediasta, jos kotimaisen median lähteet ei riitä lääkärillenne. Mutta minkäs sille tekee, että lääkärisetänne ja tätinne ei ole saaneet koulussansa kovin paljon tietoa lääkkeiden harmeista ja vieroitusoireista ja osa suorastaan on maagisessa uskossa ettei masennuslääkkeissä ole harmia, tutkimusnäytöistä huolimatta, mitä kyllä löytyy kun niitä alkaa penkoa. Maagista uskoa on hankalampi muuttaa. Oma lääkärini oli ihan arvovaltaisa psykiatri, joka kyseenalaisti vieroitusoireeni ja väitti niiden olevan relapsi ja ajatteli että minun lääkintä pökkyrään on paras idea. Harmi kasvoi, haitat kasvoi ja jossain vaiheessa lakkasin kuuntelemasta tuota ihmistä, joka tuhosi terveyttäni !

        Jo maalaisjärjellä voi tajuta, että jos vuositolkulla käyttää jotain lääkkeitä, ei se ihme ole jos siitä jotain harmia saa ja nekin haitat mitkä ei ole yleisimpiä, saattaa jossain vaiheessa koskea myös itseä. On aivan käsittämätöntä että tieto masennuslääkevieroituksen vaikeudesta tuntuu vasta viimevuosina tulleen pinnalle ja milloin nämä lääkkeet tulikaan markkinoille? Ei vala uskoa kyllä omaan käsitykseeni siitä mitä on potilasturvallisuus lääkkeissä. Potilaan tiedon saanti lääkkeistä on suorastaan vitsi kun lääkettä määrätään.

        Luotan skientologeihinkin enemmän kuin suomalaisiin psykiatreihin.

        t.AP


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        CCHR on skientologijärjestö että tiedoksi. Jos teitä kiinnostaa viedä psykiatrillenne pätevää tekstiä lääkkeistä, suosittelen hankkimaan tieteellisiä ja muuten hyvistä lähteistä olevia tekstejä, mistä on nähtävissä lääkkeiden harmeja, jos lääkärinne ei niitä usko.

        Voisin niitä linkkailla, mutta linkit lähtee helposti täältä Suomi24:sta.

        Vieroitusoireiden vaikeus masennuslääkkeissä ei pitäisi enää olla lääkärille vieras asia, koska siitä on isot mediatkin uutisoineet (esim. Yle, HS, MTV3). Se on ihan yleistä tietoa. Lisätietoa on saatavilla esim tutkimuksista tai ulkolaisesta mediasta, jos kotimaisen median lähteet ei riitä lääkärillenne. Mutta minkäs sille tekee, että lääkärisetänne ja tätinne ei ole saaneet koulussansa kovin paljon tietoa lääkkeiden harmeista ja vieroitusoireista ja osa suorastaan on maagisessa uskossa ettei masennuslääkkeissä ole harmia, tutkimusnäytöistä huolimatta, mitä kyllä löytyy kun niitä alkaa penkoa. Maagista uskoa on hankalampi muuttaa. Oma lääkärini oli ihan arvovaltaisa psykiatri, joka kyseenalaisti vieroitusoireeni ja väitti niiden olevan relapsi ja ajatteli että minun lääkintä pökkyrään on paras idea. Harmi kasvoi, haitat kasvoi ja jossain vaiheessa lakkasin kuuntelemasta tuota ihmistä, joka tuhosi terveyttäni !

        Jo maalaisjärjellä voi tajuta, että jos vuositolkulla käyttää jotain lääkkeitä, ei se ihme ole jos siitä jotain harmia saa ja nekin haitat mitkä ei ole yleisimpiä, saattaa jossain vaiheessa koskea myös itseä. On aivan käsittämätöntä että tieto masennuslääkevieroituksen vaikeudesta tuntuu vasta viimevuosina tulleen pinnalle ja milloin nämä lääkkeet tulikaan markkinoille? Ei vala uskoa kyllä omaan käsitykseeni siitä mitä on potilasturvallisuus lääkkeissä. Potilaan tiedon saanti lääkkeistä on suorastaan vitsi kun lääkettä määrätään.

        SSRI-kritiikkiä sisältävät internet-linkit tosiaan hupenevat äkkiä tästäkin ketjusta.
        Syitä voi vain arvailla.

        Me, ketä aihe koskettaa, tarvitsemme selkeästi vapaan keskustelufoorumin tätä aihetta varten ulkomaiselle palvelimelle, suojattujen yhteyksien taakse.

        t.AP


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaahas aika pitkälle meneviä johtopäätöksiä olet tehnyt kyllä enkä ole kyllä väittämäsi postaaja. Täältä lähtee linkit helposti, ihan sama kuka postaaja.

        Linkit häviävät täältä tosiaan sattumanvaraisesti, sen olen ainakin minä huomannut kun olen palstan keskusteluja seurannut ja joskus itsekin yrittänyt jotain täysin asiallista ja sääntöjenmukaista linkkiä lisätä.

        Yleisesti ottaen, psyykenlääkkeistä saa tutkittua tietoa ja käyttäjäkokemuksia esim. Mad in Finland -sivustolta:
        https://madinfinland.org/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tähän epäkohtaan puuttumisessa voisi olla hyvä, jos olisi jonkin ulkomaisen tarpeeksi vaikutusvaltaisen potilaiden oikeuksia ajavan järjestön tuki takana.

        Olisiko esim. tämä sellainen:
        https://www.cchr.org/

        Tämä Amerikan skientologia-juttu on ihan onneton. Siellä kun psykiatrialla on vielä paljon enemmän valtaa kuin meillä ja potilaiden oikeudet vielä paljon huonommat, niin "vastapainoa" ei tahdo miltään taholta oikein löytyä. Ainakaan sellaiselta taholta, jolla olisi tarpeeksi valtaa ja resursseja vaikuttaa asioiden tilaan: lainsäädäntöön, mediaan jne. Siihen rakoon iski jo pari vuosikymmentä sitten skientologia-liike. Tai pitäisikö sitä sanoa enemmänkin firmaksi. Niillä on valtavasti rahaa takanaan, ja ne nettoavat elämäänsä tasapainoa etsivillä ja traumatisoituneilla ihmisillä. Järjestivät näille ensin "uskonnon", ja sitten kun huomasivat uuden markkinaraon, kehittivät näennäistä "psykiatriakritiikkiä" sen kylkeen. Onnettomat ihmiset, joita yhteiskunta on hylkinyt ja jotka eivät ole saaneet mistään apua, ja jotka ovat saaneet psykiatriastakin vain traumoja, turvautuvat Jenkeissä usein skientologiaan.

        Skientologit ovat kaiken lisäksi niin ovelia, että osaavat hyödyntää mediaa ja julkista keskustelua viedäkseen kilpailijoiltaan uskottavuuden. Usein kun joku vilpitön psykiatriakriittinen mielenterveysalan asiantuntija Jenkeissä tai Britanniassa uskaltaa sanoa suorat sanat psykiatrian aiheuttamista haitoista, ja kritisoida mt- järjestelmää oikein kunnolla - perustellusti - niin skientologit yrittävät antaa kuvaa, että hän muka kuuluu heihin. Näin on huijattu esim. tohtori Paula Caplania, joka toi esiin DSM-komitean epätieteelliset toimintatavat. Sekä mielenterveysjärjestelmän käytäntöjä syvältä uudistavan Power Threat Meaning Framework-mallin kehittäneiden tutkijoiden uskottavuutta on koetettu nakertaa skientologiasyytöksin.

        Onneksi on viime aikoina tullut vaihtoehtoja, jos on kyllästynyt psykiatriaan eikä halua silti hurahtaa mihinkään lahkoon. Esimerkiksi tutkivan journalistin Robert Whitakerin perustama ruohonjuuritason kansalaisliike Mad in America, joka kokoaa yhteen psykiatristen palvelujen käyttäjiä, tutkijoita ja mt-ammattilaisia keskustelemaan ja kehittämään uusia toimintatapoja. Liikkeellä on Suomessa aktiivinen osasto Mad in Finland.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä Amerikan skientologia-juttu on ihan onneton. Siellä kun psykiatrialla on vielä paljon enemmän valtaa kuin meillä ja potilaiden oikeudet vielä paljon huonommat, niin "vastapainoa" ei tahdo miltään taholta oikein löytyä. Ainakaan sellaiselta taholta, jolla olisi tarpeeksi valtaa ja resursseja vaikuttaa asioiden tilaan: lainsäädäntöön, mediaan jne. Siihen rakoon iski jo pari vuosikymmentä sitten skientologia-liike. Tai pitäisikö sitä sanoa enemmänkin firmaksi. Niillä on valtavasti rahaa takanaan, ja ne nettoavat elämäänsä tasapainoa etsivillä ja traumatisoituneilla ihmisillä. Järjestivät näille ensin "uskonnon", ja sitten kun huomasivat uuden markkinaraon, kehittivät näennäistä "psykiatriakritiikkiä" sen kylkeen. Onnettomat ihmiset, joita yhteiskunta on hylkinyt ja jotka eivät ole saaneet mistään apua, ja jotka ovat saaneet psykiatriastakin vain traumoja, turvautuvat Jenkeissä usein skientologiaan.

        Skientologit ovat kaiken lisäksi niin ovelia, että osaavat hyödyntää mediaa ja julkista keskustelua viedäkseen kilpailijoiltaan uskottavuuden. Usein kun joku vilpitön psykiatriakriittinen mielenterveysalan asiantuntija Jenkeissä tai Britanniassa uskaltaa sanoa suorat sanat psykiatrian aiheuttamista haitoista, ja kritisoida mt- järjestelmää oikein kunnolla - perustellusti - niin skientologit yrittävät antaa kuvaa, että hän muka kuuluu heihin. Näin on huijattu esim. tohtori Paula Caplania, joka toi esiin DSM-komitean epätieteelliset toimintatavat. Sekä mielenterveysjärjestelmän käytäntöjä syvältä uudistavan Power Threat Meaning Framework-mallin kehittäneiden tutkijoiden uskottavuutta on koetettu nakertaa skientologiasyytöksin.

        Onneksi on viime aikoina tullut vaihtoehtoja, jos on kyllästynyt psykiatriaan eikä halua silti hurahtaa mihinkään lahkoon. Esimerkiksi tutkivan journalistin Robert Whitakerin perustama ruohonjuuritason kansalaisliike Mad in America, joka kokoaa yhteen psykiatristen palvelujen käyttäjiä, tutkijoita ja mt-ammattilaisia keskustelemaan ja kehittämään uusia toimintatapoja. Liikkeellä on Suomessa aktiivinen osasto Mad in Finland.

        Kiitos valaisevasta kirjoituksesta skientologeihin liittyen. On mukavaa huomata että ihmiset ovat perillä asioista.

        Mad in Finland on harvoja tahoja Suomessa, jotka tuovat SSRI-lääkkeiden haitoista ja vieroitusoireista kärsivien ääntä kuuluviin.

        t.AP


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sellaista kriisiä elämässäni ei enää tule että psykiatrin apuun turvautuisin. Kutsut psykiatreja lääkäreiksi?

        Luottamus on mennyt eikä takaisin palaa.

        t. AP

        En suosita menemään psykiatrille. Olen vain itse siellä vieroituksen aikana asioidessani ottanut materiaalia mukaan tukemaan mitä sanon, jotta sanomisiani ei katsota jonkun mt diagnoosin kautta. Pitää osata pelata oikein mitä sanoo koska heillä on kaikki valta kirjoitella sinusta mitä sattuu potilasasiakirjasi täyteen, josta voi koitua lisäharmia. Itselläkin luotto mennyt täysin. Kävin psykiatrilla vain koska tarvin lääkkeet vieroitukseen . Esitin kuuliaista potilasta koska he haluavat nähdä ihmiset tuossa roolissa, liika kriittisyys ja tunnereaktiot voidaan nähdä diagnoosien kautta. Ylikriittisyydestä ei hyvää seuraa.

        Kyllä psykiatreilla on lääkärin pohjakoulutus, ihme kyllä ja ovat lääkiksen käyneet. Heidän oman erikoistumisensa on omissa silmissäni pseudotiedettä ja satuttaa ihmisiä suureksi osaksi. Tutkimusnäyttö millä lääkkeitä suositellaan vuosiksi on hatara. psykiatria ei anna kunnon informaatiota lääkkeistä ihmisille ja jopa valehdellen määrää niitä epämääräisin teorioin. Miten he voi edes ajatella että nuo lääkkeet suojaa aivoja? Sitten "paskottuaan" ihmisten aivoja ja hermostoa vuosien lääkekyllästyksellä tarjolle on sitä samaa vain pahempana versiona jatkossa, jos saakin tuosta harmia. Kun potilas saa harmia hän voi nähdä kuinka heikoilla hän valta asemassa psykiatriinsa nähden on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä Amerikan skientologia-juttu on ihan onneton. Siellä kun psykiatrialla on vielä paljon enemmän valtaa kuin meillä ja potilaiden oikeudet vielä paljon huonommat, niin "vastapainoa" ei tahdo miltään taholta oikein löytyä. Ainakaan sellaiselta taholta, jolla olisi tarpeeksi valtaa ja resursseja vaikuttaa asioiden tilaan: lainsäädäntöön, mediaan jne. Siihen rakoon iski jo pari vuosikymmentä sitten skientologia-liike. Tai pitäisikö sitä sanoa enemmänkin firmaksi. Niillä on valtavasti rahaa takanaan, ja ne nettoavat elämäänsä tasapainoa etsivillä ja traumatisoituneilla ihmisillä. Järjestivät näille ensin "uskonnon", ja sitten kun huomasivat uuden markkinaraon, kehittivät näennäistä "psykiatriakritiikkiä" sen kylkeen. Onnettomat ihmiset, joita yhteiskunta on hylkinyt ja jotka eivät ole saaneet mistään apua, ja jotka ovat saaneet psykiatriastakin vain traumoja, turvautuvat Jenkeissä usein skientologiaan.

        Skientologit ovat kaiken lisäksi niin ovelia, että osaavat hyödyntää mediaa ja julkista keskustelua viedäkseen kilpailijoiltaan uskottavuuden. Usein kun joku vilpitön psykiatriakriittinen mielenterveysalan asiantuntija Jenkeissä tai Britanniassa uskaltaa sanoa suorat sanat psykiatrian aiheuttamista haitoista, ja kritisoida mt- järjestelmää oikein kunnolla - perustellusti - niin skientologit yrittävät antaa kuvaa, että hän muka kuuluu heihin. Näin on huijattu esim. tohtori Paula Caplania, joka toi esiin DSM-komitean epätieteelliset toimintatavat. Sekä mielenterveysjärjestelmän käytäntöjä syvältä uudistavan Power Threat Meaning Framework-mallin kehittäneiden tutkijoiden uskottavuutta on koetettu nakertaa skientologiasyytöksin.

        Onneksi on viime aikoina tullut vaihtoehtoja, jos on kyllästynyt psykiatriaan eikä halua silti hurahtaa mihinkään lahkoon. Esimerkiksi tutkivan journalistin Robert Whitakerin perustama ruohonjuuritason kansalaisliike Mad in America, joka kokoaa yhteen psykiatristen palvelujen käyttäjiä, tutkijoita ja mt-ammattilaisia keskustelemaan ja kehittämään uusia toimintatapoja. Liikkeellä on Suomessa aktiivinen osasto Mad in Finland.

        Mad in Finland -sivustoa ylläpitää vapaa ja avoin kansalaisryhmä, joka perusti Tarpeenmukainen hoito (TaHo) yhdistyksen 2016 joulukuussa.

        Yhdistyksen tarkoituksena on mahdollistaa kaikille heidän itse haluamansa, heidän tarpeensa mukainen, psyykkinen hoito mielen pulmatilanteissa. Yhdistyksen innoittajana on ollut mm. avoimen dialogin hoitomalli Keroputaalla.

        Yhdistys suhtautuu kriittisesti vallitsevaan biolääketieteelliseen lähestymistapaan ja sen sovelluksiin mielen pulmatilanteissa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mad in Finland -sivustoa ylläpitää vapaa ja avoin kansalaisryhmä, joka perusti Tarpeenmukainen hoito (TaHo) yhdistyksen 2016 joulukuussa.

        Yhdistyksen tarkoituksena on mahdollistaa kaikille heidän itse haluamansa, heidän tarpeensa mukainen, psyykkinen hoito mielen pulmatilanteissa. Yhdistyksen innoittajana on ollut mm. avoimen dialogin hoitomalli Keroputaalla.

        Yhdistys suhtautuu kriittisesti vallitsevaan biolääketieteelliseen lähestymistapaan ja sen sovelluksiin mielen pulmatilanteissa.

        TaHo:n alkuunpaneva "moottori" oli psykologi Aku Kopakkala, jonka Mehiläinen irtisanoi kuntoutusjohtajan tehtävästä hänen kerrottuaan psyykenlääkkeiden haittoja koskevista tutkimustuloksista Ylen MOT-ohjelmassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Linkit häviävät täältä tosiaan sattumanvaraisesti, sen olen ainakin minä huomannut kun olen palstan keskusteluja seurannut ja joskus itsekin yrittänyt jotain täysin asiallista ja sääntöjenmukaista linkkiä lisätä.

        Yleisesti ottaen, psyykenlääkkeistä saa tutkittua tietoa ja käyttäjäkokemuksia esim. Mad in Finland -sivustolta:
        https://madinfinland.org/

        Harmi, jos asialliset linkit häviää. Ne mielestäni toimisivat polttoaineena hedelmälliselle keskustelulle. Ilman niitä moni ketju tahtoo juuttua pahan olon purkamiseen, joka toki sekin on tärkeää, mutta ei ehkä niin laajaa mitä toivoisin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Harmi, jos asialliset linkit häviää. Ne mielestäni toimisivat polttoaineena hedelmälliselle keskustelulle. Ilman niitä moni ketju tahtoo juuttua pahan olon purkamiseen, joka toki sekin on tärkeää, mutta ei ehkä niin laajaa mitä toivoisin.

        Asiallisetkin linkit näyttävät lähtevän tosiaan alta aikayksikön reaaliajassa moderoituna. Edes Neuvostoliitto ei toiminut näin tehokkaasti.

        Vaikuttavaa kerrassaan!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käynyt mielessä, että ylläpito on laittanut sinun linkkisi mustallelistalle? Jos olet se joka huutaa lääkkeistä joka saumaan ja ei yhtään katso keskustelun aihetta sekä mikä on tunnelma tai tilamnne. Varsinkin lapsille, jotka etsii vain apua sellainen tyyppi on täällä huudattanut mielipuolisesti ja yrittänyt, ettei lapsi hakisi apua.
        Arvaan, että ehkä mahdollisesti siinä vaiheessa vedettiin raja, että nyt loppu.

        Alkaa epäilyttää, että ihan syystä on joitain hyvä lääkitä jos ei muuten osaa olla tekemättä vahinkoa muille. Etenkin alaikäisille.

        Anonyymille 12.10.2020 23:24 sellaista tietoa, että Sinähän se tässä olet se, joka mielipuolisesti huutaa joka tilanteeseen muille potilaille vahingollista viestiä, kun selittelet että muilla ei ole oikeutta puhua lääkehaitoistaan ilman Sinun hyväksyntää. Sinun kommenttisi on, se mikä estää muita, myös lapsiakin, hakemasta apua. Sinun kommenttisi tekee vahinkoa muille, koska pelottavintahan se alaikäisillekin on huomata, että joku pitää oikeana sitä, että _hänitse_ saa määrätä, mitä kukakin saa sanoa ja mitä ei, ja mistä ongelmista saa puhua ja mistä ei.

        Oikea syy linkkien poistumiselle on se, että ne poistuvat automaattisesti, jos ne sisältävät sanoja lääkeaineista tai lääkenimistä. Linkkien sijaan kannattaa laittaa kommenttiin hakusanat, joilla lähde- tai lisätieto löytyy googlesta.

        Keskustelu tärkeästä asiasta jatkukoon!


    • Anonyymi

      Palveluala on outoa, kun sinne pääsee vain rahalla. En ole vakuutusalalla en.

    • Anonyymi

      Psykiatriaa käytetään hyväksi gang stalking-vainossa. Ensin rääkätään, kidutetaan,huumataan, myrkytetään,mustamaalataan ja valvotetaan ( 2 h unta yössä). Sitten ihminen, joka tuskin jaksaa seistä haetaan ambulanssilla poliisipartio apuna ja moottorisahamies mukana, siltä varalta, etten avaisi ovea. Sairaalassa heti vahva lamaava lääkitys. Ja kun kerron olevani gs-vainon kohde, niin harhaluuloisuus häiriö tuli dg:ksi.

      GS-kohteelle hankitaan diagnoosi, jotta uskottavuus menisi.

      • Anonyymi

        Saakeli, että suutuin. Ja ryhdyin toimiin. Puoli Suomea tietää, kuka on Riksun vainottu.


    • Anonyymi

      Duodecimin blogissa 'Potilaat mukaan! Blogi -13.2.2020' toivotetaan siis potilaat mukaan... Mutta toivotus ei koske kaikkia potilaita.

      • Anonyymi

        Psykiatrian "Käypä hoito" -suosituksia laadittaessa ovi taatusti paiskataan tylysti kiinni potilaan nenän edestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrian "Käypä hoito" -suosituksia laadittaessa ovi taatusti paiskataan tylysti kiinni potilaan nenän edestä.

        Ottakaapa Suomi Britanniasta mallia. Googlatkaa " royal college of psychiatrists antidepressant withdrawal " ja klikatkaa eka hakutulos stopping antidepressants (linkki poistetaan, siksi kirjoitin näin)

        Uusi hyvä vieroitusmateriaali jossa huomioitu vieroitusoireiden vaikeus paremmin. Sitä ollut tekemässä tutkija/lääkäri Mark Horowitz joka itse vieroittautunut masennuslääkkeistä. Käsittääkseni sitä mukana tekemässä myös vieroituspalstaa pitänyt henkilö jotka tekemisissä lukuisten vieroittautujien kanssa kellä ongelmia päästä eroon.

        Kannattaa myös tutustua Britannian hoitosuositusten muutokseen jossa potilaita pitää varoittaa vieroitusoireista.

        Kuinkakohan moni on ollut täydellisessä pimennossa masennuslääkkeiden haitoista kun niitä määrätty? Sanottu kaunisteltu kuva. Lääkärit moni luulee vieläkin että nämä tosi haitattomia mitä ne ei ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ottakaapa Suomi Britanniasta mallia. Googlatkaa " royal college of psychiatrists antidepressant withdrawal " ja klikatkaa eka hakutulos stopping antidepressants (linkki poistetaan, siksi kirjoitin näin)

        Uusi hyvä vieroitusmateriaali jossa huomioitu vieroitusoireiden vaikeus paremmin. Sitä ollut tekemässä tutkija/lääkäri Mark Horowitz joka itse vieroittautunut masennuslääkkeistä. Käsittääkseni sitä mukana tekemässä myös vieroituspalstaa pitänyt henkilö jotka tekemisissä lukuisten vieroittautujien kanssa kellä ongelmia päästä eroon.

        Kannattaa myös tutustua Britannian hoitosuositusten muutokseen jossa potilaita pitää varoittaa vieroitusoireista.

        Kuinkakohan moni on ollut täydellisessä pimennossa masennuslääkkeiden haitoista kun niitä määrätty? Sanottu kaunisteltu kuva. Lääkärit moni luulee vieläkin että nämä tosi haitattomia mitä ne ei ole.

        Arvovaltaisen Royal College of Psychiatristin vasta julkaistussa "Stopping Antidepressants" - materiaalissa esim. paroksetiinia ohjeistetaan vähentämään 10 prosenttia edellisestä annoksesta 2-4 viikon välein. Mitenköhän Suomessa ihmisiä otetaan kyseisestä lääkkeestä irti? Käsittääkseni esim. paroksetiini ja venlafaksiini ovat sellaisia masennuslääkkeitä joissa on tunnetusti hankalia vieroitusoireita. Tässäkin ketjussa taisi yksi paroksetiinin lopettelija olla. Laitoin ohjeen materiaalin google hakuun ylemmässä viestissä.

        Jos epämiellyttäviä oireita tulee heti alussa vähennystä tai myöhemmissä vähennyksissä, suositellaan stoppaamaan vähennys ja menemään edelliseen annokseen missä olo oli siedettävä ja odottamaan milloin vähentää uudelleen - kenties tehden vielä varovaisemman vähennyksen, pudottaen kerralla 5-10 prosenttia

        Matsku kannattaa lukea jos on hankaluuksia vieroittautumisessa. Tämä ei ole mikään höpömateriaali, vaan taustalla on tieteellistä tutkimusta (kannattaa tutustua mm Mark Horowitzin tutkimuksiin, jossa on nähty käsittääkseni hyötyjä juuri hitaammassa pieniannoksisemmassa vähennyksessä jossa annospudotukset pienenee loppua kohti) ja materiaalin julkaisija on Britannian vaikutusvaltainen psykiatrian taho, joka kouluttaa psykiatreja.

        Monet ihmiset on suoraan sanottuna heitetty helvettiin vieroitusohjeilla mitä lääkäreiltä kuulee. Monen lääkärin asiantuntemus vieroitusoireissa on erittäin epäpätevää ongelmien kohdalla ja niitä ollaan heti näkemässä yksilön ongelmina ja lisälääkkeiden tarpeena kenties pahentaen tilannetta entisestään. Minun kohdallani kävi näin. Lääkärillä oli pokkaa väittää kaksi kuukautta myöhemmin lopetuksesta, että ongelmani ei liity vieroitukseen vaikka oireeni on esim luettavissa RCPsychin uudesta materiaalista! Kyse ei ollut masennuksesta!

        Kyseistä matskua kannattaisi todellakin linkkailla myös Suomen psykiatrian tahoille, jotka tekevät näitä vieroitusoppaita. Toivon että Suomessa otetaan Britanniasta mallia, joka on edelläkävijä. Monelle ei todellakaan onnistu pillerin puolitus vaan se synnyttää tarpeettomia vieroitusoireita mitkä voitaisiin välttää vähentelemällä pienempiä määriä.

        Riski saada vieroitusoireita on erityisesti niillä ketkä on käyttäneet lääkettä pitkään (lähde; masennuslääkepaketti pakkausseloste) ja isoina annoksina. Ja tietenkin jos lääkettä lopetellaan seinään. Huonoin tapa miten vieroitusta voi tehdä on lopettaa seinään tai vaihdellen annosta isompaan ja pienempään.

        Koska ihmisiä on laitettu niin suuria määriä masennuslääkkeille, niitä ketkä saa vieroitusongelmia on myös sellainen määrä, ettei sitä voi pitää merkityksettömänä.
        Ihmisten elämä voidaan tuhota pitkiksi ajoiksi liian nopeilla huonosti toteutetuilla vieroituksilla. Normaali elämää voi olla hankala pyörittää vieroitusoireista kärsivänä.
        Riski on myös saada pitkäaikaisia vieroitusoireita eli pitkittynyt vieroitusoireyhtymä, mistä itse kärsin.

        Olen havainnut potilaana, että lääketiede ei juuri vaikuta kiinnostuneelta potilasharmeista. Potilaana saa aikalailla jäädä yksin, jos tutkimusnäyttöä aiheesta ei juuri ole. Ihmisiä ollaan kyllä innokkaasti laittamassa lääkkeille. Alkuvaiheessa lääkkeiden ilmestymistä markkinoille tieto lääkkeiden ongelmista on vajavaista. Monet potilasryhmät joutuvat käytännössä kamppailemaan ja järjestäytymään saadakseen oikeutta ja ymmärrystä. Netistä löytyy esim Facebookissa ja muilla foorumeilla ryhmittymiä potilaita eri lääkkeillä, joille on esim. tullut vieroitusongelmia niistä, missä on tuhansia potilaita.

        T: Aiheesta vuosia lukenut, typeriä vieroitusoireita lääkäriltä saanut joka löysi apua netistä vieroitukseen. Jouduin käymään läpi uudet turhat lääkkeet masennuslääkevieroituksen jälkeen, kiitos typerien ja piittaamattomien psykiatrian tahojen

        Ps. Hyvää mennyttä mielenterveyspäivää masennuslääkkeistä harmia saaneille. Meidän kokemuksemme helposti jää kuulumatta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrian "Käypä hoito" -suosituksia laadittaessa ovi taatusti paiskataan tylysti kiinni potilaan nenän edestä.

        Suomen käypähoitosuositukset masennuksen hoidossa on maailman lääkekeskeisimmät, on psykiatri Ben Furman todennut. Paras palvelus itselle on kriittisyys ja maalaisjärjen käyttäminen - ja myös oma tiedonhankinta - lyhyisiin lääkärikontakteihin puutteellisin resurssein toimivassa terveydenhoitosysteemissä ei kannata liikaa valaa uskoa. Lääkäriä en itse pitäisi minään "ylipäällikkönä", jonka ohjeita aina noudattaisin vailla mitään kritiikkiä -
        sen opin masennuslääkefarssista. Jos teille määrää masennuslääkkeitä lääkäri, joka on tuntenut teitä muutaman minuutin ajan, ei ole juuri kartoittanut elämääsi syvemmin mitä sinulle on tapahtunut, eikä kerro mistään vaihtoehtoisista hoitomuodoista, ja antaa puutteellisen infon lääkkeiden harmeista, itse miettisin kaksi kertaa alanko pillereitä vetää.


    • Anonyymi

      "Despoottisen globaalikapitalismin pieni ahne ja sosiopaattinen rahaeliitti tuhoaa kansakuntien sosiaalisia rakenteita ja haluaa tuottaa massaihmisiä. Se ei halua edistää yhteiskunnan toimimista yhteisen hyvän pohjalta siten, että se tuottaisi yksilöitä, jotka pystyisivät toimimaan epäitsekkäällä ja sosiaalista vastuuta kantavalla tavalla.

      Sosiaalinen infrastruktuuri on tärkeä kasvu- ja turvaverkko ja sen tuhoutuessa ihmiset jäävät turvattomuuteen, jota on helppo hyödyntää eliitin päämärien mukaisesti. Siihen juuri valta- ja rahaeliitti nyt näyttäisi pyrkivänkin.

      Turvaton, hädässä oleva ihminen on aina helppo saalis. Häntä on helppo hallita ja käyttää hyväksi ja jos hän alkaa pullikoida vastaan tai kuluttaa voimansa loppuun, niin hänet on helppo leimata psykitarisella diagnoosilla."

    • Anonyymi

      THL:n asiantuntijapsykiatri on kuulema aivan viime aikoina alkanut puhua joissain medioissa siihen malliin, että vastaanotoilla masennuspotilaiden elämäntilannetta ei kartoiteta kuten pitäisi, ja että masennuspotilaita lääkitään liikaa, ja että lyhytterapiat ovat suositeltavia terapioita.

      Korjatkaa jos olen väärässä, jos kuulema-tieto ei pidä paikkaansa. En ole seurannut aktiivisesti mediaa viime aikoina, en löydä tähän just nyt heti vahvistusta.

      Mutta jos tuo kuulema-tieto pitää paikkaansa, niin silloin jotain muutosta masennuksen hoidon ohjeistuksissa on tapahtunu, sillä ei aiemmin ole sanottu avoimesti ja julkisesti psykiatria-asiantuntijoiden suusta, että masennuspotilaita lääkitään liikaa.

      Ja eikös psykiatriakerholaisten, joita käsittääkseni THL myös edustaa, keskuudessa ole pikemminkin hymyilty ivallisesti Ben Furmanin perusteluille, kun hän on puhunut lyhytterapioiden hyödyistä verrattuna pitkiin psykoterapioihin. Ja edellä joku jo mainitsikin Furmanin kannanotot masennuksen käypä hoito -suosituksen lääkityksiin.

      Melko erikoista on muuten sekin tieto, että masennuksen käypä hoito -suosituksiin on nyt pitänyt oikein erikseen kirjoittaa lääkäreille ohjeet siitä, että lääkityksen haittoja on seurattava aktiivisesti. Eikös tämän pitäisi olla sellainen itsestään selvyys, mikä lääkärikoulussa opitaan ja mitä täydennyskoulutuksissa kerrataan!

      Mutta jos lääkehaittojen seuraaminen ei ole lääkäreille itsestään selvää, niin on sekin melko jännä juttu, ettei tuota asiaa ole kirjattu jo ajat armaat sitten masennuksen käypä hoito -suositukseen. Onko asian kirjaus vaan unohtunut, vai onko nyt tullut sellaisia vakavia huolimattomuusseikkoja lääkehaittojen seurannassa Duodecimin tietoon, että on päädytty kirjaamaan lääkärikoulun perusasioita masennuksen käypä hoito -suositukseen?!?

      Niin tai näin, omalla kohdallani "psykiatrian erikoispuoli" ei ole kyennyt tekemään korjauksia mihinkään väärään toimintaansa, josta on koitunut mittavat haitat ja vahingot. Korjauksia on tehty perusterveydenhuollon puolella. En ihmettele sitä, että viime aikoina on siellä sun täällä jaksettu väsymättä puhua perusterveydenhuollon resurssien lisäämisen puolesta. Taidetaan siellä sun täällä tietää tosiseikkoja myöten, mitä tapahtuu kun perusterveydenhuollon resurssit ovat liian vähäiset. Vähäiset eivät ehdi tehdä kaikkea mitä heille kuuluu, kun kaiken päälle joutuvat vielä korjaamaan esim. psykiatrian erikoispuolenkin aiheuttamia ongelmia.

      ***
      Onkohan nyt niin että elämme aikoja, jolloin väärien tulkintojen, diagnoosien ja hoitojen kohteeksi joutuneen potilaan paras potilasturvallisuustae jatkossa on hoitotahtoon tehty elvytyskielto, josta terveyskeskuslääkäri tekee merkinnän Kantaan potilastietoihin?! Tähän kysymykseen päädyin, kun meneillään olevassa "vastuullisten hakemisvaihessa" sain sellaisenkin ohjeen, että jos joudun menemään päivystykseen, niin minun tulisi ottaa mukaani _kaikki_ paperilla olevat muiden tahojen tekemät tiedot ja antaa ne päivystyslääkärille, jotta hän havaitsee niistä syyt aiemmin tehdyille virheille ja ymmärtää olla itse toistamatta vanhoja virheitä ja tulkintoja. Justjoo, kyllähän tämän tietysti tajuissaan voikin tehdä. (Olisi varmaan pitänyt tehdä tuo jo silloin, kun päivystyksestä vastaavan organisaation eräs vastuuylilääkäri kieltäytyi vastaanottamasta potilasasiakirjoja, jotka olisin halunnut sinne hankkia, jotta olisivat saaneet niistä tiedot, mitä on aiemmin diagnosoitu ja miten hoidettu ja millä lääkityksillä, ja näidenkin tietojen perusteella olisivat voineet tehdä tarkistukset ja korjaukset omiin tietoihinsa. Olisi siis pitänyt olla piittaamatta ylilääkärin tietojen vastaanottamiskiellosta, ja tajuta mennä päivystykseen ja antaa päivystyslääkärille potilastiedot, joista paljastuu osaavalle lääkärille tärkeitä seikkoja kuin myös se asia, ettei ne laatinut lääkäri ole ollut ammattitaitonsa suhteen penaalin terävimpiä kyniä, vai onko hänellä ollut peräti lepakoita vintillä.)

      AP:n kanssa olen samaa mieltä.

    • Anonyymi

      Vink!
      Tänään 20.10.2020 vietetään kansainvälistä näyttöön perustuvan terveydenhuollon päivää.

      Vink-vink!
      Tämän päivän Savon Sanomissa ja Turun Sanomissa on yliopistosairaaloiden tutkimusjohtajien kirjoitus, jossa vastataan kysymykseen, mihin perustuu parhaimman ja vaikuttavimman hoidon valinta. Vahva lukusuositus! -> Kirjoitus löytyy netistä, kun googlaa sanat: mihin perustuu parhaimman ja vaikuttavimman hoidon valinta

      Vink-vink-vink!
      Tänään myös twitterissä käydään julkista kansainvälistä keskustelua näyttöön perustuvasta terveydenhuollosta. Hashtagit twitter-keskusteluun ovat:
      #WorldEBHCchat #EducatingEBHC #EBHC

      Ja vielä, #muuten : Potilaan oikeudet voittavat kusettajien oikeudet 6-0
      :)

      • Anonyymi

        Tervetuloa myös Twitter keskusteluun mukaan hashtagilla #prescribedharm jossa psyykenlääkkeistä harmia saaneet ovat jakaneet kokemuksiaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tervetuloa myös Twitter keskusteluun mukaan hashtagilla #prescribedharm jossa psyykenlääkkeistä harmia saaneet ovat jakaneet kokemuksiaan.

        Uskon vahvasti että juuri internet ja sos media on ollut vaikuttamassa siihen että masennuslääkkeiden ongelmia on alettu paremmin tiedostaa. eritoten Britanniassa ja maailmalla on ollut lukuisia aktivisteja ketkä on kampanjoineet pitempiaikaisten ja vaikeiden masennuslääkevieroitusoireiden ja harmien tunnustamiseksi sosiaalisessa mediassa (kuten twitter,) ja myös lehdissä yhdessä kriittisten ammattilaisten kanssa. Tämä on luonut painetta harmien tunnustamiselle. Britannian Royal College of psychiatristin johtohahmo on käynyt vuoropuhelua sosiaalisessa mediassa aktivistien kanssa jotka esim kritisoivat kannanottoja joissa yksi psykiatri väitti lehdessä että vieroitusoireet kestää valtaosalla kaksi viikkoa minkä seurauksena hänen sanomisistaan organisoitiin valitus hänen työpaikkaansa Royal Collegeen. Myöskin painostusta tuli uudkstaa heidän nettisivujensa masennuslääkevieroitusta koskeva osio. Myös erilaisilla vieroitukseen keskittyvillä laajoilla potilasfoorumeilla on ollut varmasti tekemistä harmien tunnustamisessa, sillä niillä on tuhansia ihmisiä ja niiden pitäjät on myös osallistuneet keskusteluun Organisoituminen harmia saaneilla potilailla on tärkeää. Toki vieroituksesta on saatu myös uutta tutkimusnäyttöä

        Suomeen britannian toimilla on ollut vaikutusta siten että kun he muutti hoitosuosituksia huomioimaan vieroitusoireet paremmin ja että niistä pitää varoittaa potilaita mistä uutisoitiin mediassa Suomessakin. Ei voida vain uppiniskaisesti väittää että asia on merkityksetön

        Suomen keskustelukulttuuri on jotenkin rajoittunutta sos mediassa. En tiedä onko Kopakkalan kaltaiset tapaukset saaneet pienenkin keskustelun tyrehtymään jossa kritiikki johti työpaikan menrtykseen. Väittäisin myös että Suomessa keskustrlukulttuuri on myös äärimmäisen auktoriteettiuskovaista jossa status quoa ei juuri uskalleta kritisoida. Onneksi media on viimevuosina alkanut uutisoida myös harmeja saaneista potilaista ja uutisoida esim Britannian käytänteiden muuttumisesta jolla voi olla vaikutuksia tännekin.

        Suositankin kaikkia harmia saaneita jakamaan kokemuksiaan ja tekemään pientä kansalaisaktiivisuutta :) Vielä epäkohtia on!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uskon vahvasti että juuri internet ja sos media on ollut vaikuttamassa siihen että masennuslääkkeiden ongelmia on alettu paremmin tiedostaa. eritoten Britanniassa ja maailmalla on ollut lukuisia aktivisteja ketkä on kampanjoineet pitempiaikaisten ja vaikeiden masennuslääkevieroitusoireiden ja harmien tunnustamiseksi sosiaalisessa mediassa (kuten twitter,) ja myös lehdissä yhdessä kriittisten ammattilaisten kanssa. Tämä on luonut painetta harmien tunnustamiselle. Britannian Royal College of psychiatristin johtohahmo on käynyt vuoropuhelua sosiaalisessa mediassa aktivistien kanssa jotka esim kritisoivat kannanottoja joissa yksi psykiatri väitti lehdessä että vieroitusoireet kestää valtaosalla kaksi viikkoa minkä seurauksena hänen sanomisistaan organisoitiin valitus hänen työpaikkaansa Royal Collegeen. Myöskin painostusta tuli uudkstaa heidän nettisivujensa masennuslääkevieroitusta koskeva osio. Myös erilaisilla vieroitukseen keskittyvillä laajoilla potilasfoorumeilla on ollut varmasti tekemistä harmien tunnustamisessa, sillä niillä on tuhansia ihmisiä ja niiden pitäjät on myös osallistuneet keskusteluun Organisoituminen harmia saaneilla potilailla on tärkeää. Toki vieroituksesta on saatu myös uutta tutkimusnäyttöä

        Suomeen britannian toimilla on ollut vaikutusta siten että kun he muutti hoitosuosituksia huomioimaan vieroitusoireet paremmin ja että niistä pitää varoittaa potilaita mistä uutisoitiin mediassa Suomessakin. Ei voida vain uppiniskaisesti väittää että asia on merkityksetön

        Suomen keskustelukulttuuri on jotenkin rajoittunutta sos mediassa. En tiedä onko Kopakkalan kaltaiset tapaukset saaneet pienenkin keskustelun tyrehtymään jossa kritiikki johti työpaikan menrtykseen. Väittäisin myös että Suomessa keskustrlukulttuuri on myös äärimmäisen auktoriteettiuskovaista jossa status quoa ei juuri uskalleta kritisoida. Onneksi media on viimevuosina alkanut uutisoida myös harmeja saaneista potilaista ja uutisoida esim Britannian käytänteiden muuttumisesta jolla voi olla vaikutuksia tännekin.

        Suositankin kaikkia harmia saaneita jakamaan kokemuksiaan ja tekemään pientä kansalaisaktiivisuutta :) Vielä epäkohtia on!

        Suosittelen kuuntelemaan Royal College of Psychiatristin johtohahmon, Wendy Burnin (vastaa varmaan vaikutusvallassaan aika paljon Suomen johtavia psykiytreja kuten Erkki Isometsää vaikkei käsiytääkseni suoraan ole hoitosuosituksia tekemässä) podcastin jossa hän keskustelee erään vieroitusongelmia lääkkeistä saaneen aktivistin kanssa joka on kertonut kokemuksistaan mediassa ja sos mediassa. james Moore on käsittääkseni ollut myös Mad in American toiminnassa mukana (mad in finlandin emosivusto). Podcast löytyy Royal College of Psychiatristin sivuilta nimellä "stopping antidepressants: Exploring the patients experience". Linkin kun laittaa varmaan poistuu

        Sieltä on myös linkki uusiin masennuslääkevieroituksen ohjeisiin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tervetuloa myös Twitter keskusteluun mukaan hashtagilla #prescribedharm jossa psyykenlääkkeistä harmia saaneet ovat jakaneet kokemuksiaan.

        Kiitos vinkistä. Tänään oli twitterissä harvinaisen suorasanaista puhetta tieteen tekemisestä psykiatriankin alalla. Oli sellaista tabujenkin rikkomista, mistä ei voi seurata suomalaiselle tutkimukselle psykiatriankin saralla muuta kuin hyvää.

        Hienoa että on tällaisia näyttöön perustuvia terveydenhuollon päiviä. Tiede on kiva asia maailmassa vain jos se otetaan vakavasti. Kintaalla viitaten ei huonoon suuntaan mennyt kelkka käänny, isoista laivoista puhumattakaan.


    • Anonyymi

      Ja hyvää päivää myös kaikille meille joiden elämän masennuslääkitys pelasti 😊 kiitos psykiatrian ammattilaisille jotka ovat meitä osanneet auttaa 😊

      • Anonyymi

        Itsekin joskus olisin kirjoittanut kuinka masennuslääkkeet pelasti oman elämän. Vaan Siperia opetti ja hiljalleen lääkkeet tuhosi elämäni. Senkin ajan kun kuvitt Sitten aloin tutustumaan kriittiseen tutkimusnäyttöön lääkkeistä ja tajusin millaisiin hoitosuosituksiin pohjautuvassa ja millaisessa hoitosysteemissä nämä ammattilaiset toimii


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itsekin joskus olisin kirjoittanut kuinka masennuslääkkeet pelasti oman elämän. Vaan Siperia opetti ja hiljalleen lääkkeet tuhosi elämäni. Senkin ajan kun kuvitt Sitten aloin tutustumaan kriittiseen tutkimusnäyttöön lääkkeistä ja tajusin millaisiin hoitosuosituksiin pohjautuvassa ja millaisessa hoitosysteemissä nämä ammattilaiset toimii

        Jäi kirjoitus kesken. Senkin ajan kun koin saaneeni lääkkeistä apua elin pilleririippuvuudessa jossa yksikin unohdettu pilleri toi sähköiskumaisia tuntemuksia päähän ja kärsin haittavaikutuksista mistä ei sanallakaan mainittu määräyshetkellä joista monet luulin kuuluvan sairauteeni jonka olemassaolon lääketieteellisenä diagnoosina olen kyseenalaistanut saatika selityksenä huonolle ololleni koska en enää näe itseäni diagnoosien kautta. Perustelut lääkkeiden määräykselle oli epätieteelliset ja niin myöskin monet päätöket mitä nämä ammattilaiset teki. Vieroitus lääkkeistä tehtiin vastuuttomasti ja vaikeat vieroitusoireet sivuutettiin joista alkoi valua tietoa vuosia myöhemmin mediaankin. Silloin loppui viimeistään luotto psykiatriaan kohdallani ja pidän näitä ammattilaisia lähinnä vaan ihmisinä jotka yrityserehdystekniikalla kokeilevat jotain hataran tutkimusnäytön turvin jossa on monia riskejä potilaalle joista ei koskaan mainita. Usko pillereihin järjestelmässä on kumminkin loputon.

        Lääkehoito kuin venäläistä rulettia jossa jotkut saa harmit toiset hyödyt. Harmien riskiä kasvattaa tietyt tekijät joista ei juuri hoidossa olla kiinnostuneita
        Minä en enää pelaa terveydelläni tätä rulettia. Toivon että olisin saanut joskus lääkekriittisen psykiatrin mutta sain vain vaihtuvia hoitosuhteita ja loputtoman repeat pillerin uusimisen


      • Anonyymi

        Aiheellinen muistutus! Sehän on juurikin noin, että silloin kun psykiatrian erikoislääkärillä on ajantasainen ammatillinen ja eettinen osaaminen kohdillaan, niin ei pääse syntymään sellaisia tilanteita, joissa turhilla ja liiallisilla psyykelääkityksillä tuhotaan potilaiden mahdollisuudet parantua ja pysyä toiminta- ja työkykyisenä. Tällaiset psykiatrit myös noudattavat kaikkia työtään sääteleviä lakeja ja määräyksiä. Joten jos he tekevät virheen, niin he sen myös korjaavat. Ja jos eivät sitä korjausta omin neuvoin pysty tekemään, niin he heti pyytävät ohjausta johdolta ja valvovilta viranomaisilta.

        Nyt on kuitenkin tullut ilmi, että psykiatrian alalla on sellaisiakin psykiatreja (1 - ...), jonka/joiden lääkärintoiminnassa ei ole ollut mitään järkeä. Jo(t)ka ovat aiheuttaneet valtavasti haittaa ja pahaa potilailleen puoskarointia muistuttavilla lääkitys- ja/tai terapiahoidoillaan. Ja jos tarkkoja ollaan niin puoskatointia se kait on ihan lainkin mukaan silloin kun ammattitaitoa ei ole päivitetty sen jälkeen kun lääkäri/terapiakoulusta on päässyt, eikä se oma henkinen terveydentilakaan ole ollut turvaamassa lääkärin/terapeutin toiminnassa tehtäville havainnoille oikeaa suuntaa.

        Etenkin psykiatrien omassa kerhossa, Suomen Psykiatriayhdistyksessä, on pyritty rajaamaan asioita, joista saa julkisesti keskustella. Tästä seurauksena on ollut se, ettei potilailla ole voinut olla aavistustakaan siitä, että ns. arvostetuistakin yksityissektorin psykiatrian poliklinikkapaikoista voivat potilaat saada aikoja sellaisille "pelastaja" psykiatreille, jotka "osaavat auttaa", mutta jotka todellisuudessa ovatkin susia lampaiden vaatteissa. Mikä paljastuukin potilaille vasta sitten kun he kyseenalaistavat saamansa duagnoosit ja hoidon, ja ylipäätänsä sen että tarvitsisivat avukseen jotain "pelastajaa".

        On spekuloitu, että nimenomaan psykiatrian alan maineen suojelun vuoksi jotkut psykiatrikollegat arvostetuissa asemissaankin ovat jättäneet tiettyjen väärin toimivien psykiatrien valvonnan potilaiden harteille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itsekin joskus olisin kirjoittanut kuinka masennuslääkkeet pelasti oman elämän. Vaan Siperia opetti ja hiljalleen lääkkeet tuhosi elämäni. Senkin ajan kun kuvitt Sitten aloin tutustumaan kriittiseen tutkimusnäyttöön lääkkeistä ja tajusin millaisiin hoitosuosituksiin pohjautuvassa ja millaisessa hoitosysteemissä nämä ammattilaiset toimii

        No mun elämän ne sekä tietysti myös psykiatrinen apu pelasti. Olin jo pisteessä missä olin suunnitellut itsemurhani ja etsinyt tietoa sen toteuttamiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jäi kirjoitus kesken. Senkin ajan kun koin saaneeni lääkkeistä apua elin pilleririippuvuudessa jossa yksikin unohdettu pilleri toi sähköiskumaisia tuntemuksia päähän ja kärsin haittavaikutuksista mistä ei sanallakaan mainittu määräyshetkellä joista monet luulin kuuluvan sairauteeni jonka olemassaolon lääketieteellisenä diagnoosina olen kyseenalaistanut saatika selityksenä huonolle ololleni koska en enää näe itseäni diagnoosien kautta. Perustelut lääkkeiden määräykselle oli epätieteelliset ja niin myöskin monet päätöket mitä nämä ammattilaiset teki. Vieroitus lääkkeistä tehtiin vastuuttomasti ja vaikeat vieroitusoireet sivuutettiin joista alkoi valua tietoa vuosia myöhemmin mediaankin. Silloin loppui viimeistään luotto psykiatriaan kohdallani ja pidän näitä ammattilaisia lähinnä vaan ihmisinä jotka yrityserehdystekniikalla kokeilevat jotain hataran tutkimusnäytön turvin jossa on monia riskejä potilaalle joista ei koskaan mainita. Usko pillereihin järjestelmässä on kumminkin loputon.

        Lääkehoito kuin venäläistä rulettia jossa jotkut saa harmit toiset hyödyt. Harmien riskiä kasvattaa tietyt tekijät joista ei juuri hoidossa olla kiinnostuneita
        Minä en enää pelaa terveydelläni tätä rulettia. Toivon että olisin saanut joskus lääkekriittisen psykiatrin mutta sain vain vaihtuvia hoitosuhteita ja loputtoman repeat pillerin uusimisen

        Niin siis kaikkien kannattaa muistaa ja opetella tämä fakta; Ei ole olemassa YHTÄKÄÄN lääkettä joka ei aiheuttaisi kenellekään haittavaikutuksia. Aina kannattaa arvioida riskit; käytkö kemoterapiassa jolla mahdollisesti saadaan syöpä pois ja kestät pahoinvointia, hiustenlähtöä, jne vai oletko käymättä ja mahdollisesti kuolet syöpään. Otatko rokotteen joka voi estää vaarallisen taudin johon kuolee tuhansia vai jätätkö ottamatta koska muutamalle kymmenelle on tullut vakavia terveysongelmia rokotteen vuoksi.
        Suomessa on lain määrittelemä itsemääräämisoikeus jolloin voi kieltäytyä hoidosta. On erittäin harvassa tapaukset joissa täysikäinen ihminen pakotetaan lääkitetyksi.

        Omalla kohdallani voin kertoa että suurimmat haittavaikutukset minulle on aiheuttanut yksi psyykelääke sekä kortisoni. Ja kortisonin kohdalla oireet olivat pahimmat. Silti uskon ja tiedän että kyseisestä lääkkeestä on paljon hyötyä todella monelle ilman haittavaikutuksia, vaikka itse en enää kyseistä lääkettä voikaan käyttää. En missään nimessä lähtisi kampanjoimaan kyseistä lääkettä vastaan siksi ettei se sopinut minulle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin siis kaikkien kannattaa muistaa ja opetella tämä fakta; Ei ole olemassa YHTÄKÄÄN lääkettä joka ei aiheuttaisi kenellekään haittavaikutuksia. Aina kannattaa arvioida riskit; käytkö kemoterapiassa jolla mahdollisesti saadaan syöpä pois ja kestät pahoinvointia, hiustenlähtöä, jne vai oletko käymättä ja mahdollisesti kuolet syöpään. Otatko rokotteen joka voi estää vaarallisen taudin johon kuolee tuhansia vai jätätkö ottamatta koska muutamalle kymmenelle on tullut vakavia terveysongelmia rokotteen vuoksi.
        Suomessa on lain määrittelemä itsemääräämisoikeus jolloin voi kieltäytyä hoidosta. On erittäin harvassa tapaukset joissa täysikäinen ihminen pakotetaan lääkitetyksi.

        Omalla kohdallani voin kertoa että suurimmat haittavaikutukset minulle on aiheuttanut yksi psyykelääke sekä kortisoni. Ja kortisonin kohdalla oireet olivat pahimmat. Silti uskon ja tiedän että kyseisestä lääkkeestä on paljon hyötyä todella monelle ilman haittavaikutuksia, vaikka itse en enää kyseistä lääkettä voikaan käyttää. En missään nimessä lähtisi kampanjoimaan kyseistä lääkettä vastaan siksi ettei se sopinut minulle.

        " On erittäin harvassa tapaukset joissa täysikäinen ihminen pakotetaan lääkitetyksi."

        EI ole harvinaista, vaan päinvastoin erittäin yleistä. Psykoosidiagnoosi antaa käytännössä luvan pakottaa ja painostaa lääkitykseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin siis kaikkien kannattaa muistaa ja opetella tämä fakta; Ei ole olemassa YHTÄKÄÄN lääkettä joka ei aiheuttaisi kenellekään haittavaikutuksia. Aina kannattaa arvioida riskit; käytkö kemoterapiassa jolla mahdollisesti saadaan syöpä pois ja kestät pahoinvointia, hiustenlähtöä, jne vai oletko käymättä ja mahdollisesti kuolet syöpään. Otatko rokotteen joka voi estää vaarallisen taudin johon kuolee tuhansia vai jätätkö ottamatta koska muutamalle kymmenelle on tullut vakavia terveysongelmia rokotteen vuoksi.
        Suomessa on lain määrittelemä itsemääräämisoikeus jolloin voi kieltäytyä hoidosta. On erittäin harvassa tapaukset joissa täysikäinen ihminen pakotetaan lääkitetyksi.

        Omalla kohdallani voin kertoa että suurimmat haittavaikutukset minulle on aiheuttanut yksi psyykelääke sekä kortisoni. Ja kortisonin kohdalla oireet olivat pahimmat. Silti uskon ja tiedän että kyseisestä lääkkeestä on paljon hyötyä todella monelle ilman haittavaikutuksia, vaikka itse en enää kyseistä lääkettä voikaan käyttää. En missään nimessä lähtisi kampanjoimaan kyseistä lääkettä vastaan siksi ettei se sopinut minulle.

        En koe että masennuslääkkeiden haitoista puhuminen on kampanjoimista näitä lääkkeitä vastaan. Nythän myös esimerkiksi THL:n asiantuntijapsykiatri on tuonut julkisesti esille, että masennuksen hoidossa käytetään liikaa lääkkeitä. Kuin myös sen, että masennuksen hoidossa hoito- ja palveluketjuissa on vakavia ongelmia. Tämän seurauksena potilaiden hoitovastuu onkin usein hukassa, mikä on todella vakava ongelma silloin kun ilmenee hoidon haittoja ja potilasvahinkoja.

        Terveydenhuollossahan on viime vuosina herätty siihen tosiasiaan, että masennuksen hoitoon on määrätty liikaa lääkkeitä ja niitä on määrätty liian pitkiksi ajoiksi. Masennuslääkkeitä tiedetään määrätyn potilaille myös turhaan, mikä on aina haitallista potilaille, ja vaaraksi heidän terveydelleen.

        Terveydenhuollossa tunnustettu tosiasia on myös se, että masennuslääkkeiden haitoista ei ole kerrottu potilaille, ja että niitä määränneet lääkärit eivät ole tunnistaneet haittoja, eivätkä seuranneet haittojen ilmenemistä. Tästä syystä masennuksen käypä hoito suosituksiin jouduttiin lisäämään tieto, että lääkärin on tunnistettava ja seurattava masennukseen hoitoon määräämiensä lääkitysten aiheuttamia haittoja. Tämä itsestään selvyys on katsottu tarpeelliseksi lisäykseksi, koska esim. psykiatrit ovat selvityksiä antaessaan perustelleet runsaasti vakavia haittoja aiheuttaneen lääkityksen jatkamista potilaiden hoitona sillä, että masennuksen käypä hoito -suosituksessa ei ole ohjeistettu haittojen tunnistamiseen ja niiden ilmaantumisen seuraamiseen, ja kun ei ole tunnistettu haittoja eikä seurattu haittoja, niin potilaille kärsimystä aiheuttavaakin lääkitystä on jatkettu koska on luotettu siihen mitä on luultu, eli masennuslääkityksen olevan potilaille aina hyödyksi.

        Valmistuneiden lääkäreiden lääkärinvalan sisältöä on siis pitänyt sisällyttää masennuksen käypä hoito -suositukseen, koska psykiatrian erikoishoidossa ei ole muuten tajuttu, että lääkärinvalan kaikkien kohtien noudattaminen kuuluu lääkärin työhön automaattisesti. Lääkärinvala on nopeasti luettavissa muistin virkistykseksi, vaikka lääkärinkoulutuksen oppeja ei olisi jaksanutkaan kerrata ja päivittää täydennyskoulutuksen avulla.

        Valitettava tieto on se, että suomalaisessa psykiatriassa, muun muassa masennuspotilaiden hoidossa on käytetty menetelmiä, joiden avulla psykiatri on pystynyt kävelemään potilaan/potilaiden tahdon yli.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin siis kaikkien kannattaa muistaa ja opetella tämä fakta; Ei ole olemassa YHTÄKÄÄN lääkettä joka ei aiheuttaisi kenellekään haittavaikutuksia. Aina kannattaa arvioida riskit; käytkö kemoterapiassa jolla mahdollisesti saadaan syöpä pois ja kestät pahoinvointia, hiustenlähtöä, jne vai oletko käymättä ja mahdollisesti kuolet syöpään. Otatko rokotteen joka voi estää vaarallisen taudin johon kuolee tuhansia vai jätätkö ottamatta koska muutamalle kymmenelle on tullut vakavia terveysongelmia rokotteen vuoksi.
        Suomessa on lain määrittelemä itsemääräämisoikeus jolloin voi kieltäytyä hoidosta. On erittäin harvassa tapaukset joissa täysikäinen ihminen pakotetaan lääkitetyksi.

        Omalla kohdallani voin kertoa että suurimmat haittavaikutukset minulle on aiheuttanut yksi psyykelääke sekä kortisoni. Ja kortisonin kohdalla oireet olivat pahimmat. Silti uskon ja tiedän että kyseisestä lääkkeestä on paljon hyötyä todella monelle ilman haittavaikutuksia, vaikka itse en enää kyseistä lääkettä voikaan käyttää. En missään nimessä lähtisi kampanjoimaan kyseistä lääkettä vastaan siksi ettei se sopinut minulle.

        Minulle lääkkeet määrättiin nuorena jolloin ei voitu olettaa että ymmärrän tällaisia asioita vielä. Perustelut masennuslääkkeen käytölle oli epätieteelliset (väite että ne korjaa aivoissani masennuksen aiheuttamaa kemiallista häiriötä). Annetut tiedot lääkkeestä oli huonot ja kaunistelivat totuutta eivätkä antaneet oikeaa kuvaa masennuslääkkeiden riskipuolista etenkään jatkuvassa käytössä Mielrstäni psykiatrian tarjoama kuva masennuslääkkeistä on vääristelevä ja niitä määrätään miten sattuu, ja yleisterveydenhuolto joka määrää lääkkeitä ja purkaa lääkkeitä tekee siitä vielä enemmän villin lännen. En saanut punnita oikeasti hyötyjä ja haittoja. Kaikki ei lääkepaketissa lue ja niitä voi olla hankala suhteuttaa potilaana, etenkin nuorena Elin pimennossa lääkkeiden vaikutuksesta itseeni vuosia (spellbinding tilaksikin tätä voi sanoa). Vasta lopetuksen jälkeen käsitin mitä lääke minulle teki. Oppien kaiken kantapään kautta. Vieeoitusvaiheessa koin jatkuvaa vähättelyä läåkäreiltä vieroitusoireista mikä johti ongelman pahentamiseen lääkkeillä, joia johtu pitkittyneisiin vieroitusoireisiin mitä edelleenkään ei tiedosteta tarpeeksi. Lääkkeistä voi jäädä myös pysyvää vahinkoa

        En kampanjoi suoraan masennuslääkkeitä vastaan vaan niiden haittojen tunnustamiseksi, jossa potilaalle kerrotaan realistisempi kuva lääkkeistä. Minun kuvani lääkkeiden vaikutusmekanismista on erilainen kuin psykiatrian joka tarjoaa selitystä lääkkeen toiminnalle siitä kuin ne hoitaisi / korjaisi biologisesti sairautta/häiriötä. Minä näen nämä lääkkeet toisen toimintamekanismin kautta nykyään
        ja jos on kiinnostunut aiheesta Joanna Moncrieffin models of drug action (drug centered model) on paras selitys aiheesta ja lisäksi hänen selityksensä miksi psyykenlääkkeet eroaa fyys vaivojen hoitoon tarkoiretuista lääkkeistä,joten en suoraan vertaisi masennuslääkkeitä esim insuliiniin. En jaksa alkaa tätä tarkemmin eritellä Olen myöskin pitkään kirjoittanut vaikeista ja pitkäkestoisista masennuslääkevieroitusoireista ja vasta viime vuosina media on alkanut myös kunnolla kirjoittaa aiheesta ja näitä on alkanut ilmestyä esim Britannian hoitosuosituksiin jossa potilaita pitää varoittaa etukäteen vieroitusoireista. Tunnen tarvetta kampanjoida aiheesta edwlleen sillä mielestäni edelleenkin hoitosuositukset ei ota aihetta riittävän vakavasti eikä hoidossa kunnolla minimoida haittoja tai ymmärretä iatrogeenista harmia läåkkeiden kohdalla Toisaalta suhtaudun kyynisesti siihen että nykyinen terveydenhuoltojärjestelmä haluaa tai kykenee resursseiltakaan määräämään masennuslääkkeitä turvallisesti.

        Paras keino välttää harmia on olla juuri hyvin valistunut kansalainen. Valitettavasti nuoret lääkäriin luottavat ihmiset ei sitä ole

        Toivon myös että nykyinen lääke - ,ja diagnoosikeskeinen paradigma psykiatriassa romutetaan ja tilalle rakennetaan uusi jossa ihmiset voi saada matalan kynnyksen apua ilman leimoja ja saman tien reseptivihon kaivuuta, jossa lääkehaitat otetaam vakavasti eikä nähdä toedon puutteessa oikeudeksi paskoa joidenkin terveyttä. Jossa haittoja pyritään ehkäisemään. Jossa haittaa saaneiden ääni pääsee kuuluviin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulle lääkkeet määrättiin nuorena jolloin ei voitu olettaa että ymmärrän tällaisia asioita vielä. Perustelut masennuslääkkeen käytölle oli epätieteelliset (väite että ne korjaa aivoissani masennuksen aiheuttamaa kemiallista häiriötä). Annetut tiedot lääkkeestä oli huonot ja kaunistelivat totuutta eivätkä antaneet oikeaa kuvaa masennuslääkkeiden riskipuolista etenkään jatkuvassa käytössä Mielrstäni psykiatrian tarjoama kuva masennuslääkkeistä on vääristelevä ja niitä määrätään miten sattuu, ja yleisterveydenhuolto joka määrää lääkkeitä ja purkaa lääkkeitä tekee siitä vielä enemmän villin lännen. En saanut punnita oikeasti hyötyjä ja haittoja. Kaikki ei lääkepaketissa lue ja niitä voi olla hankala suhteuttaa potilaana, etenkin nuorena Elin pimennossa lääkkeiden vaikutuksesta itseeni vuosia (spellbinding tilaksikin tätä voi sanoa). Vasta lopetuksen jälkeen käsitin mitä lääke minulle teki. Oppien kaiken kantapään kautta. Vieeoitusvaiheessa koin jatkuvaa vähättelyä läåkäreiltä vieroitusoireista mikä johti ongelman pahentamiseen lääkkeillä, joia johtu pitkittyneisiin vieroitusoireisiin mitä edelleenkään ei tiedosteta tarpeeksi. Lääkkeistä voi jäädä myös pysyvää vahinkoa

        En kampanjoi suoraan masennuslääkkeitä vastaan vaan niiden haittojen tunnustamiseksi, jossa potilaalle kerrotaan realistisempi kuva lääkkeistä. Minun kuvani lääkkeiden vaikutusmekanismista on erilainen kuin psykiatrian joka tarjoaa selitystä lääkkeen toiminnalle siitä kuin ne hoitaisi / korjaisi biologisesti sairautta/häiriötä. Minä näen nämä lääkkeet toisen toimintamekanismin kautta nykyään
        ja jos on kiinnostunut aiheesta Joanna Moncrieffin models of drug action (drug centered model) on paras selitys aiheesta ja lisäksi hänen selityksensä miksi psyykenlääkkeet eroaa fyys vaivojen hoitoon tarkoiretuista lääkkeistä,joten en suoraan vertaisi masennuslääkkeitä esim insuliiniin. En jaksa alkaa tätä tarkemmin eritellä Olen myöskin pitkään kirjoittanut vaikeista ja pitkäkestoisista masennuslääkevieroitusoireista ja vasta viime vuosina media on alkanut myös kunnolla kirjoittaa aiheesta ja näitä on alkanut ilmestyä esim Britannian hoitosuosituksiin jossa potilaita pitää varoittaa etukäteen vieroitusoireista. Tunnen tarvetta kampanjoida aiheesta edwlleen sillä mielestäni edelleenkin hoitosuositukset ei ota aihetta riittävän vakavasti eikä hoidossa kunnolla minimoida haittoja tai ymmärretä iatrogeenista harmia läåkkeiden kohdalla Toisaalta suhtaudun kyynisesti siihen että nykyinen terveydenhuoltojärjestelmä haluaa tai kykenee resursseiltakaan määräämään masennuslääkkeitä turvallisesti.

        Paras keino välttää harmia on olla juuri hyvin valistunut kansalainen. Valitettavasti nuoret lääkäriin luottavat ihmiset ei sitä ole

        Toivon myös että nykyinen lääke - ,ja diagnoosikeskeinen paradigma psykiatriassa romutetaan ja tilalle rakennetaan uusi jossa ihmiset voi saada matalan kynnyksen apua ilman leimoja ja saman tien reseptivihon kaivuuta, jossa lääkehaitat otetaam vakavasti eikä nähdä toedon puutteessa oikeudeksi paskoa joidenkin terveyttä. Jossa haittoja pyritään ehkäisemään. Jossa haittaa saaneiden ääni pääsee kuuluviin

        Masennuslääkkeisiin on sisältynyt paljon suorastaan taianomaisia odotuksia terveydenhuollossa ja tavassa määrätä lääkkeitä jota ei välttämättä tue tiede tai on kriittistä näyttöä joka kritisoi tapaa määrätä lääkkeitä näin. Niihin sisältyy ongelmavyyhti jolla voi olla suuri määrä kielteisiä seurauksia potilaan elämälle. Ja lääkkeen harmit voidaan sotkea potilaan ongelmiin. Siksi olen niin kriittinen näiden lääkkeiden määräyksessä.

        Parhaimmillaan asia menee kun potilas reagoi heti annokseen eikä tarvi nostella sitä ja kokeilla lukuisia eri lääkkeitä varsinkaan päällekäin ja lääke ajetaan alas kun potilas ei sitä tarvi. Mutta hommat voi mennä pahasti mönkäänkin niiden kanssa mikä voi johtaa voinnin heikentymiseen ja pillerikierteisiin


      • Anonyymi

        Käytä SSRI-lääkkeitä ensin yli 20 vuotta ja tule puhumaan vasta sitten.

        ":)"

        t. "vaikeasti masentunut"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " On erittäin harvassa tapaukset joissa täysikäinen ihminen pakotetaan lääkitetyksi."

        EI ole harvinaista, vaan päinvastoin erittäin yleistä. Psykoosidiagnoosi antaa käytännössä luvan pakottaa ja painostaa lääkitykseen.

        Laittaisitko linkin johonkin faktatietoon missä kerrotaan kuinka montaa aikuista ihmistä pakkolääkitään vaikkapa vuosittain?
        Psykoosidiagnoosi on erittäin hyvä syy pakkolääkitykseen, tunnen kaksi ihmistä jotka ovat lähes tappaneet itsensä psykoosissa (toinen hyppäsi ikkunasta, toinen veti ranteet auki) ja lääkityksen myötä loppui harhat jotka ajoivat heidät noihin tilanteisiin. Olisiko sinusta ollut parempi että he olisivat ottaneet omat henkensä kuin pakkolääkityksen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käytä SSRI-lääkkeitä ensin yli 20 vuotta ja tule puhumaan vasta sitten.

        ":)"

        t. "vaikeasti masentunut"

        Kyllä se kuule ihan jokaisella on täällä oikeus "puhua", oli sitten vetänyt SSRI-lääkkeitä, mynthoneita tai tikkukaramellejä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Laittaisitko linkin johonkin faktatietoon missä kerrotaan kuinka montaa aikuista ihmistä pakkolääkitään vaikkapa vuosittain?
        Psykoosidiagnoosi on erittäin hyvä syy pakkolääkitykseen, tunnen kaksi ihmistä jotka ovat lähes tappaneet itsensä psykoosissa (toinen hyppäsi ikkunasta, toinen veti ranteet auki) ja lääkityksen myötä loppui harhat jotka ajoivat heidät noihin tilanteisiin. Olisiko sinusta ollut parempi että he olisivat ottaneet omat henkensä kuin pakkolääkityksen?

        -Suomen Psykiatriayhdistys ja THL osaavat vastata kysymykseen pakkolääkittyjen määrästä vaikkapa vuosittain.

        -Psykiatriaa valvovilla viranomaisilla on tietoa ylilääkitsemisestä, vääristä psykoosidiagnooseista ja turhista pakkolääkityksistä, siis näistä aiheista, joita tässä keskustelussa on nostettu vakavana ongelmana esille.

        -STM osaa vastata kysymykseen, miksi valtio ei ole vastuunsa mukaisesti huolehtinut siitä, että mt-potilaiden ihmisoikeuksia ei rikota.

        Mikään se, mitä jollekin toiselle ihmiselle on tapahtunut, tai mitä joku toinen ihminen sairastaa, ei anna psykiatreille oikeutta tehdä vääriä diagnooseja / hoitaa väärällä lääkityksellä / määräämään pakkolääkitystä.

        Tässä ketjussa keskustellaan nyt siitä, mitä on psykiatriassa tehty väärin. Kannattaisiko sinun aloittaa keskustelu haluamastasi aiheesta, masennuslääkityksen hyödyistä, jotta tulisi selkeämmin ja kootusti esille kokemasi ja tietämäsi myönteiset kokemukset?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        -Suomen Psykiatriayhdistys ja THL osaavat vastata kysymykseen pakkolääkittyjen määrästä vaikkapa vuosittain.

        -Psykiatriaa valvovilla viranomaisilla on tietoa ylilääkitsemisestä, vääristä psykoosidiagnooseista ja turhista pakkolääkityksistä, siis näistä aiheista, joita tässä keskustelussa on nostettu vakavana ongelmana esille.

        -STM osaa vastata kysymykseen, miksi valtio ei ole vastuunsa mukaisesti huolehtinut siitä, että mt-potilaiden ihmisoikeuksia ei rikota.

        Mikään se, mitä jollekin toiselle ihmiselle on tapahtunut, tai mitä joku toinen ihminen sairastaa, ei anna psykiatreille oikeutta tehdä vääriä diagnooseja / hoitaa väärällä lääkityksellä / määräämään pakkolääkitystä.

        Tässä ketjussa keskustellaan nyt siitä, mitä on psykiatriassa tehty väärin. Kannattaisiko sinun aloittaa keskustelu haluamastasi aiheesta, masennuslääkityksen hyödyistä, jotta tulisi selkeämmin ja kootusti esille kokemasi ja tietämäsi myönteiset kokemukset?

        Eli koska et osaa vastata kysymyksiin niin sanot että tässä keskustellaan eri asioista? Itsehän paljon selitit tuosta pakkolääkityksestä joten laittaisitko ne luvut esiin ja linkin siihen mistä ne löysit? Sanoit ettei se ole harvinaista joten sinulla varmaan on tiedossa tuhansia tapauksia täältä Suomesta? Sillä tuhatkin tapausta olisi vain murto-osa väestöstä.

        Yksikään psykiatri tuskin tahallaan väärin diagnosoi ketään. Aivan kuten yksikään suutari tuskin tahallaan korjaa kenkiä väärin tai kaupankassa laskuttaa väärin. Hekin ovat ihmisiä ja erehtyminen on inhimillistä. Ja edelleenkin jokaisella on valinnanvapaus; voit olla menemättä suutarille, lääkärille tai kauppaan jos niin hirveästi huolettaa se häviävän pieni mahdollisuus saada väärä diagnoosi/ kenkä/ kauppalasku.

        Yksikään psykiatri ei varmasti määrää erkille pakkolääkitystä vaan koska jorma on psykoosissa, eli tuon väitteesi voit heittää romukoppaan.

        Sinä myöskään et määrää mistä tässä keskustelussa kirjoitellaan; se että itse kirjoitat tänne suurimman osan anti-psyykelääkitys tekstiäsi ei todellakaan tarkoita etteikö muut saisi esittää omia mielipiteitään tai että olisit jotenkin kukkona tunkiolla. Jokaisella on yhtäläinen oikeus kirjoittaa tänne ihan mistä haluaa.
        Mikäli kaipaat keskustelua jossa kaikki ovat samaa mieltä kanssasi niin varmaan kannattaa perustaa oma sivusto jossa voit blokata kaikki toisinajattelijat pois.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli koska et osaa vastata kysymyksiin niin sanot että tässä keskustellaan eri asioista? Itsehän paljon selitit tuosta pakkolääkityksestä joten laittaisitko ne luvut esiin ja linkin siihen mistä ne löysit? Sanoit ettei se ole harvinaista joten sinulla varmaan on tiedossa tuhansia tapauksia täältä Suomesta? Sillä tuhatkin tapausta olisi vain murto-osa väestöstä.

        Yksikään psykiatri tuskin tahallaan väärin diagnosoi ketään. Aivan kuten yksikään suutari tuskin tahallaan korjaa kenkiä väärin tai kaupankassa laskuttaa väärin. Hekin ovat ihmisiä ja erehtyminen on inhimillistä. Ja edelleenkin jokaisella on valinnanvapaus; voit olla menemättä suutarille, lääkärille tai kauppaan jos niin hirveästi huolettaa se häviävän pieni mahdollisuus saada väärä diagnoosi/ kenkä/ kauppalasku.

        Yksikään psykiatri ei varmasti määrää erkille pakkolääkitystä vaan koska jorma on psykoosissa, eli tuon väitteesi voit heittää romukoppaan.

        Sinä myöskään et määrää mistä tässä keskustelussa kirjoitellaan; se että itse kirjoitat tänne suurimman osan anti-psyykelääkitys tekstiäsi ei todellakaan tarkoita etteikö muut saisi esittää omia mielipiteitään tai että olisit jotenkin kukkona tunkiolla. Jokaisella on yhtäläinen oikeus kirjoittaa tänne ihan mistä haluaa.
        Mikäli kaipaat keskustelua jossa kaikki ovat samaa mieltä kanssasi niin varmaan kannattaa perustaa oma sivusto jossa voit blokata kaikki toisinajattelijat pois.

        Täällä on useita kirjoittajia, jotka kritisoivat psykiatrian kielteisiä puolia, kukin painottaen eri näkökohtia. Minä totesin, että pakotettu ja painostettu lääkintä on erittäin yleistä niiden keskuudessa, jotka ovat saaneet psykoosidiagnoosin. Olen eri henkilö kuin se, jolle osoitit äskeisen kiukkuisen viestisi. Hän puolestaan esitti tahoja, joilla on tarkat luvut pakkolääkinnästä. Minä tiedän mielenterveysalan koulutukseni ja kokemukseni perusteella sekä lukuisten tuntemieni, psykiatrisena potilaana olleiden ja psykoosidiagnosoitujen ihmisten kokemusten perusteella, että pakotettu tai painostettu lääkintä on kyseisessä diagnoosiryhmässä yleistä. Niin yleistä, että sen voidaan sanoa olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.
        Suoranaista pakottamista esiintyy sairaalaosastoilla paljon. Painostusta esiintyy eri muodoissa, alkaen vihjauksesta, että jos ei suostu lääkitykseen, ryhdytään pakkokeinoihin. Avohoidossa olevia painostetaan uhkaamalla suoraan tai vihjaillen, että jos he eivät ota lääkkeitään tai suostu injektoitaviksi, heille tehdään tarkkailulähete, joka saattaa johtaa pitkäkestoiseen pakkohoitoon suljetulla osastolla. Psykoosidiagnoosin saaneista osa ottaa varmasti vastaan lääkkeet mielellään, mutta paljon on siis niitäkin, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täällä on useita kirjoittajia, jotka kritisoivat psykiatrian kielteisiä puolia, kukin painottaen eri näkökohtia. Minä totesin, että pakotettu ja painostettu lääkintä on erittäin yleistä niiden keskuudessa, jotka ovat saaneet psykoosidiagnoosin. Olen eri henkilö kuin se, jolle osoitit äskeisen kiukkuisen viestisi. Hän puolestaan esitti tahoja, joilla on tarkat luvut pakkolääkinnästä. Minä tiedän mielenterveysalan koulutukseni ja kokemukseni perusteella sekä lukuisten tuntemieni, psykiatrisena potilaana olleiden ja psykoosidiagnosoitujen ihmisten kokemusten perusteella, että pakotettu tai painostettu lääkintä on kyseisessä diagnoosiryhmässä yleistä. Niin yleistä, että sen voidaan sanoa olevan enemmän sääntö kuin poikkeus.
        Suoranaista pakottamista esiintyy sairaalaosastoilla paljon. Painostusta esiintyy eri muodoissa, alkaen vihjauksesta, että jos ei suostu lääkitykseen, ryhdytään pakkokeinoihin. Avohoidossa olevia painostetaan uhkaamalla suoraan tai vihjaillen, että jos he eivät ota lääkkeitään tai suostu injektoitaviksi, heille tehdään tarkkailulähete, joka saattaa johtaa pitkäkestoiseen pakkohoitoon suljetulla osastolla. Psykoosidiagnoosin saaneista osa ottaa varmasti vastaan lääkkeet mielellään, mutta paljon on siis niitäkin, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa.

        Viestini ei millään tavoin ollut kiukkuinen. Painotin sitä ettei kenelläkään ole mitään oikeutta täällä sanella kuka saa kirjoittaa ja mitä (tutustu sananvapauteen).

        Ja sanon kyllä sen että lähes jokaisessa anti-psyykelääkitys viesteissä on samanlainen kirjoitusasu mikä viittaa siihen että lähes ne kaikki ovat samalta kirjoittajalta. En siis usko hetkeäkään "moneen eri kirjoittajaan".

        Itse työskentelin vuosia mielenterveys- ja päihdepuolella, minne erikoistuinkin. Jos sinä olisit työskennellyt, tietäisit tasan tarkkaan lait jotka pakkohoitoa määräävät ja tietäisit myös että pakkohoitoa voidaan antaa ainoastaan sellaiselle joka katsotaan vaaraksi itselleen ja/ tai muille ja katsotaan etteivät lievemmät keinot auta. Pakkohoidosta joudutaan myös antamaan aika tarkat selvitykset ja sitä muutamaa päivää pidempään jatkettaessa päätös ei todellakaan perustu yhden ihmisen ammatilliseen mielipiteeseen. Koska et selkeästi näitä asioita tiedä, en usko hetkeäkään että olisit kyseisellä alalla työskennellyt. Ellet sitten toiminut siellä siivoojana, tmv, jonka ei tarvitse tietää mitään kyseisestä lainsäädännöstä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Viestini ei millään tavoin ollut kiukkuinen. Painotin sitä ettei kenelläkään ole mitään oikeutta täällä sanella kuka saa kirjoittaa ja mitä (tutustu sananvapauteen).

        Ja sanon kyllä sen että lähes jokaisessa anti-psyykelääkitys viesteissä on samanlainen kirjoitusasu mikä viittaa siihen että lähes ne kaikki ovat samalta kirjoittajalta. En siis usko hetkeäkään "moneen eri kirjoittajaan".

        Itse työskentelin vuosia mielenterveys- ja päihdepuolella, minne erikoistuinkin. Jos sinä olisit työskennellyt, tietäisit tasan tarkkaan lait jotka pakkohoitoa määräävät ja tietäisit myös että pakkohoitoa voidaan antaa ainoastaan sellaiselle joka katsotaan vaaraksi itselleen ja/ tai muille ja katsotaan etteivät lievemmät keinot auta. Pakkohoidosta joudutaan myös antamaan aika tarkat selvitykset ja sitä muutamaa päivää pidempään jatkettaessa päätös ei todellakaan perustu yhden ihmisen ammatilliseen mielipiteeseen. Koska et selkeästi näitä asioita tiedä, en usko hetkeäkään että olisit kyseisellä alalla työskennellyt. Ellet sitten toiminut siellä siivoojana, tmv, jonka ei tarvitse tietää mitään kyseisestä lainsäädännöstä.

        Ai sinäkin olet huomannut, että täällä pyörii se yksi tyyppi joka koko aika sanoo, että lääkkeiden vika? Pahimmillaan yrittää valistuksen varjolla estää muita jopa aloittamasta ehkä heidän pelastavaa lääkitystä.
        Siitä huolimatta syyttää lääkkeitä, vaikka hänen omissa teksteissä on esimerkkejä muista terveydenhoidon jne. virheistä joita ei voi laittaa lääkkeen syyksi.
        (Tämä viesti varmaan poistetaan, koska se varoittaa muita ajattelemaan kriittisesti hänen viestejään, sillävälin hän saa riehua täällä ihan vapaasti ja aiheuttaa vahinkoa.)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai sinäkin olet huomannut, että täällä pyörii se yksi tyyppi joka koko aika sanoo, että lääkkeiden vika? Pahimmillaan yrittää valistuksen varjolla estää muita jopa aloittamasta ehkä heidän pelastavaa lääkitystä.
        Siitä huolimatta syyttää lääkkeitä, vaikka hänen omissa teksteissä on esimerkkejä muista terveydenhoidon jne. virheistä joita ei voi laittaa lääkkeen syyksi.
        (Tämä viesti varmaan poistetaan, koska se varoittaa muita ajattelemaan kriittisesti hänen viestejään, sillävälin hän saa riehua täällä ihan vapaasti ja aiheuttaa vahinkoa.)

        Joo, oon huomannut ihan saman! Ja just tuonkin että yp poistelee asiallisia vastauksia muttei puutu viesteihin jotka pahimmassa tapauksessa saa jonkun uskomaan sen yhden henkilön valheellisia juttuja vaarantaen oman hoitonsa. Uskomatonta 🙄


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli koska et osaa vastata kysymyksiin niin sanot että tässä keskustellaan eri asioista? Itsehän paljon selitit tuosta pakkolääkityksestä joten laittaisitko ne luvut esiin ja linkin siihen mistä ne löysit? Sanoit ettei se ole harvinaista joten sinulla varmaan on tiedossa tuhansia tapauksia täältä Suomesta? Sillä tuhatkin tapausta olisi vain murto-osa väestöstä.

        Yksikään psykiatri tuskin tahallaan väärin diagnosoi ketään. Aivan kuten yksikään suutari tuskin tahallaan korjaa kenkiä väärin tai kaupankassa laskuttaa väärin. Hekin ovat ihmisiä ja erehtyminen on inhimillistä. Ja edelleenkin jokaisella on valinnanvapaus; voit olla menemättä suutarille, lääkärille tai kauppaan jos niin hirveästi huolettaa se häviävän pieni mahdollisuus saada väärä diagnoosi/ kenkä/ kauppalasku.

        Yksikään psykiatri ei varmasti määrää erkille pakkolääkitystä vaan koska jorma on psykoosissa, eli tuon väitteesi voit heittää romukoppaan.

        Sinä myöskään et määrää mistä tässä keskustelussa kirjoitellaan; se että itse kirjoitat tänne suurimman osan anti-psyykelääkitys tekstiäsi ei todellakaan tarkoita etteikö muut saisi esittää omia mielipiteitään tai että olisit jotenkin kukkona tunkiolla. Jokaisella on yhtäläinen oikeus kirjoittaa tänne ihan mistä haluaa.
        Mikäli kaipaat keskustelua jossa kaikki ovat samaa mieltä kanssasi niin varmaan kannattaa perustaa oma sivusto jossa voit blokata kaikki toisinajattelijat pois.

        Sori, olisi pitänyt tuohon kommenttiini, johon vastaat, kirjoittaa myös, että en ole henkilö jolle kysymyksen esitit, mutta vastaan silti jos sopii; ja vastasin. Mukavaa uuden päivän jatkoa sinulle :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sori, olisi pitänyt tuohon kommenttiini, johon vastaat, kirjoittaa myös, että en ole henkilö jolle kysymyksen esitit, mutta vastaan silti jos sopii; ja vastasin. Mukavaa uuden päivän jatkoa sinulle :)

        Tottakai sulla on oikeus vastata ja erittäin hyvää päivänjatkoa myös sinulle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai sinäkin olet huomannut, että täällä pyörii se yksi tyyppi joka koko aika sanoo, että lääkkeiden vika? Pahimmillaan yrittää valistuksen varjolla estää muita jopa aloittamasta ehkä heidän pelastavaa lääkitystä.
        Siitä huolimatta syyttää lääkkeitä, vaikka hänen omissa teksteissä on esimerkkejä muista terveydenhoidon jne. virheistä joita ei voi laittaa lääkkeen syyksi.
        (Tämä viesti varmaan poistetaan, koska se varoittaa muita ajattelemaan kriittisesti hänen viestejään, sillävälin hän saa riehua täällä ihan vapaasti ja aiheuttaa vahinkoa.)

        Jäin miettimään tätä nyt sen verran että haluan lyödä faktat tiskiin ettei oikeasti kukaan masentunut tai muuten sairas jätä hakematta apua koska täällä pelotellaan valheellisilla asioilla.

        Eli pakkohoidosta (johon siis pakkolääkitys sisältyy):

        "Psykiatrisissa sairaaloissa annettavaa tahdosta riippumatonta hoitoa säätelee Suomessa mielenterveyslain toinen luku ( https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19901116#L2P8 ).
        Suomen mielenterveyslakia laadittaessa on huomioitu Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen periaate, joka koskee tahdosta riippumattomaan hoitoon otetun henkilön oikeusturvaa. Tämän periaatteen mukaan henkilö tulee määrittää mielenterveyshäiriöstä kärsiväksi vain lääketieteellisin perustein. Pakkohoidon hyvä soveltaminen edellyttää biolääketieteen keskeisten eettisten periaatteiden - autonomian kunnioittamisen, oikeudenmukaisuuden, hyvän tekemisen ja pahan välttämisen - noudattamista siten, että eettiset hyödyt ylittävät eettiset kustannukset."

        "Täysi-ikäinen henkilö voidaan toimittaa ja määrätä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon vain, jos seuraavat kolme edellytystä vallitsevat samanaikaisesti:

        1. Henkilön on oltava mielisairas eli psykoottinen.
        2. Henkilö on mielisairautensa hoidon tarpeessa siten, että hänen hoitoon toimittamatta jättämisensä pahentaisi hänen mielisairauttaan, vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan tai vakavasti vaarantaisi muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta.
        3. Mitkään muut käytettävissä olevat mielenterveyspalveluiden vaihtoehdot eivät sovellu käytettäviksi tai ovat hoidollisesti riittämättömiä.

        Tahdosta riippumattomaan tarkkailuun lähettäminen edellyttää lääkärin kirjoittamaa M1-lausuntoa, jonka perusteella henkilöä tutkinut lääkäri katsoo olevan lain määräämät edellytykset tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon toimittamiselle. Korkeintaan kolme vuorokautta vanhan M1-lausunnon perusteella sairaalan lääkäri voi ottaa henkilön enintään neljän päivän ajaksi tahdosta riippumattomaan tarkkailuun sairaalaan, jos hän lähettävän lääkärin tavoin katsoo edelleen hoitoon määräämisen edellytysten todennäköisesti olevan olemassa. Viimeistään neljäntenä päivänä sairaalaan otosta on tarkkailusta vastaavan lääkärin annettava kirjallinen M2-lausunto, jonka tulee sisältää perusteltu kannanotto, ovatko hoitoon määräämisen edellytykset tahdosta riippumatta edelleen olemassa. Jos tarkkailun aikana ilmenee, että mielisairaslain määrittelemät edellytykset eivät toteudu, henkilö on heti päästettävä pois sairaalasta hänen niin halutessaan.

        Päätöksen tahdosta riippumattomasta hoidosta (M3-lomake) tekee tarkkailulausunnon perusteella sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava ylilääkäri tai hänen estyneenä ollessaan tehtävään määrätty psykiatrian erikoislääkäri. Ennen päätöstä tahdosta riippumattoman sairaalahoidon jatkamisesta potilaan tai hänen ollessaan alaikäinen myös huoltajien mielipidettä on kuultava. Tarkkailulausuntoa ei voi antaa tarkkailulähetteen kirjoittanut lääkäri, eikä hoitoon määräämisestä voi päättää tarkkailulausunnon kirjoittanut lääkäri. Päätös tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisestä perustuu lain mukaan näin ollen aina kolmen eri lääkärin näkemykseen hoitoon määräämisen tarpeellisuudesta. (Lähde: Duodecim)"

        Eli toisinsanoen EI ole mahdollista että yksi henkilö tai edes kaksikaan henkilöä päättää sen että sinä joudut nyt hoitoon näin ja näin pitkäksi ajaksi. Kolmen ammattilaisen tulee olla sitä mieltä että kaikki edellämainitut 3 kriteeriä täyttyvät.
        Mielenterveyslaissa määrätään myös että potilaalla on oikeus pyytää ulkopuolinen (alan ammattilainen) arvioimaan ja/ tai hoitamaan häntä.

        Entisen työni kautta tiedän että pakkohoitolähetettä ei tehdä kevyin perustein eikä sitä jatketa kevyin perustein, sillä vastassa on myös hallinto-oikeus jonne selvitykset näistä tehdään.

        Niin ja lisätään tähän loppuun vielä tämäkin tieto: Suomessa voimassa olevan mielenterveyslain mukaan avohoidossa olevan henkilöllä on oikeus kieltäytyä lääkärin määräämistä hoidoista.
        Eli kun täällä on joku väittänyt että avohoidossa on pakotettu ottamaan lääkkeitä niin se on ollut ihan valehtelua.
        Sanon myös sen että jos itse sairastuisin psykoosiin, todellakin toivon että minut otettaisiin pakkohoitoon etten satuta itseäni tai muita. Olisi aivan hirveää selvitä psykoosista myöhemmin ja kuulla että on pahimmassa tapauksessa vienyt hengen joltakulta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jäin miettimään tätä nyt sen verran että haluan lyödä faktat tiskiin ettei oikeasti kukaan masentunut tai muuten sairas jätä hakematta apua koska täällä pelotellaan valheellisilla asioilla.

        Eli pakkohoidosta (johon siis pakkolääkitys sisältyy):

        "Psykiatrisissa sairaaloissa annettavaa tahdosta riippumatonta hoitoa säätelee Suomessa mielenterveyslain toinen luku ( https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1990/19901116#L2P8 ).
        Suomen mielenterveyslakia laadittaessa on huomioitu Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen periaate, joka koskee tahdosta riippumattomaan hoitoon otetun henkilön oikeusturvaa. Tämän periaatteen mukaan henkilö tulee määrittää mielenterveyshäiriöstä kärsiväksi vain lääketieteellisin perustein. Pakkohoidon hyvä soveltaminen edellyttää biolääketieteen keskeisten eettisten periaatteiden - autonomian kunnioittamisen, oikeudenmukaisuuden, hyvän tekemisen ja pahan välttämisen - noudattamista siten, että eettiset hyödyt ylittävät eettiset kustannukset."

        "Täysi-ikäinen henkilö voidaan toimittaa ja määrätä tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon vain, jos seuraavat kolme edellytystä vallitsevat samanaikaisesti:

        1. Henkilön on oltava mielisairas eli psykoottinen.
        2. Henkilö on mielisairautensa hoidon tarpeessa siten, että hänen hoitoon toimittamatta jättämisensä pahentaisi hänen mielisairauttaan, vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan tai vakavasti vaarantaisi muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta.
        3. Mitkään muut käytettävissä olevat mielenterveyspalveluiden vaihtoehdot eivät sovellu käytettäviksi tai ovat hoidollisesti riittämättömiä.

        Tahdosta riippumattomaan tarkkailuun lähettäminen edellyttää lääkärin kirjoittamaa M1-lausuntoa, jonka perusteella henkilöä tutkinut lääkäri katsoo olevan lain määräämät edellytykset tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon toimittamiselle. Korkeintaan kolme vuorokautta vanhan M1-lausunnon perusteella sairaalan lääkäri voi ottaa henkilön enintään neljän päivän ajaksi tahdosta riippumattomaan tarkkailuun sairaalaan, jos hän lähettävän lääkärin tavoin katsoo edelleen hoitoon määräämisen edellytysten todennäköisesti olevan olemassa. Viimeistään neljäntenä päivänä sairaalaan otosta on tarkkailusta vastaavan lääkärin annettava kirjallinen M2-lausunto, jonka tulee sisältää perusteltu kannanotto, ovatko hoitoon määräämisen edellytykset tahdosta riippumatta edelleen olemassa. Jos tarkkailun aikana ilmenee, että mielisairaslain määrittelemät edellytykset eivät toteudu, henkilö on heti päästettävä pois sairaalasta hänen niin halutessaan.

        Päätöksen tahdosta riippumattomasta hoidosta (M3-lomake) tekee tarkkailulausunnon perusteella sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava ylilääkäri tai hänen estyneenä ollessaan tehtävään määrätty psykiatrian erikoislääkäri. Ennen päätöstä tahdosta riippumattoman sairaalahoidon jatkamisesta potilaan tai hänen ollessaan alaikäinen myös huoltajien mielipidettä on kuultava. Tarkkailulausuntoa ei voi antaa tarkkailulähetteen kirjoittanut lääkäri, eikä hoitoon määräämisestä voi päättää tarkkailulausunnon kirjoittanut lääkäri. Päätös tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisestä perustuu lain mukaan näin ollen aina kolmen eri lääkärin näkemykseen hoitoon määräämisen tarpeellisuudesta. (Lähde: Duodecim)"

        Eli toisinsanoen EI ole mahdollista että yksi henkilö tai edes kaksikaan henkilöä päättää sen että sinä joudut nyt hoitoon näin ja näin pitkäksi ajaksi. Kolmen ammattilaisen tulee olla sitä mieltä että kaikki edellämainitut 3 kriteeriä täyttyvät.
        Mielenterveyslaissa määrätään myös että potilaalla on oikeus pyytää ulkopuolinen (alan ammattilainen) arvioimaan ja/ tai hoitamaan häntä.

        Entisen työni kautta tiedän että pakkohoitolähetettä ei tehdä kevyin perustein eikä sitä jatketa kevyin perustein, sillä vastassa on myös hallinto-oikeus jonne selvitykset näistä tehdään.

        Niin ja lisätään tähän loppuun vielä tämäkin tieto: Suomessa voimassa olevan mielenterveyslain mukaan avohoidossa olevan henkilöllä on oikeus kieltäytyä lääkärin määräämistä hoidoista.
        Eli kun täällä on joku väittänyt että avohoidossa on pakotettu ottamaan lääkkeitä niin se on ollut ihan valehtelua.
        Sanon myös sen että jos itse sairastuisin psykoosiin, todellakin toivon että minut otettaisiin pakkohoitoon etten satuta itseäni tai muita. Olisi aivan hirveää selvitä psykoosista myöhemmin ja kuulla että on pahimmassa tapauksessa vienyt hengen joltakulta.

        Plaaplaaplaaplaaplaa. Summa summarum. Ihmisiä joutuu pakkohoitoon Suomessa, missä heitä väkivaltaisin keinoin pakkoinjektoidaan turruttavilla voimakkailla terveydellekin haitallisilla mönjillä mitkä voi hankaloittaa potilaan kykyä ilmaista itseään ja sedatoida häneltä tajun kankaalle. Keinona on väkivalta, tuloksia voi miettiä, väkivallalla ja pakottamisella kun ei usein saa hyviä hoitotuloksia. Perusteena voi olla pelkkä epäilys psykoosista. Missään muualla yhteiskunnassamme.ei tuollaista saisi tehdä vaan tuo nähtäisiin rikoksena jossa yksilön perusoikeuksia ja koskemattomuutta ja valinnanvapautta on vahvasti loukattu ja syytteeksi rapsahtaisi varmaan pahoinpitely. Pakkohoitoon voi joutua osaston sisälläkin jolloin yhtäkkiä vapaaehtoishoito muutetaan pakoksi ja ovet ei aukene ja pillerit menee potilaan kehoon vaikka väkisin.. Tätä ennen potilaalle on voitu syöttää lukuisia eri mönkjiä. Psykiatrit on lojaaleja toisilleen ja kun yksi sanoo että potilas pakkohoitoon niin se vaikuttaa myös toisten mielipiteeseen jolloin toiset toimii kumileimasimena toisen psykiatein tahdolle. Valtaepäsuhta potilaan ja psykiatrin välillä on suuri ja potilas on alakynnessä. Aivot lääkkeissä voi olla hankala valittaa oikeusasteisiin ja kuka kuuntelee potilasta kun lääkärillä kaikki valta? Kuinka hyvin pakkohoitoa suunnitellessa otetaan huomioon huonot lääkereaktiot tai muut lääkkeistä koituneet ongelmat kuten vieroitusoireet?

        Tällaisissa toimenpiteissä voi olla tuloksena traagisia ihmiskohtaloita koska psykiatria lakkaa kuuntelemasta potilaan tahtoa. Eikä vain mieleltä parantuneita hoidosta kiitollisia potilaita. Lääkehaitat voi koskea myös pakkohoidettuja jolloin heitä käytännössä kidutetaan laillisesti eivätkä he pysty välttämättä lääkittynä edes ilmaisemaan itseään kunnolla.

        Psykiatriseen pakkohoitoon joutumista voi välttää välttämällä hakeutumista suljettujen ovien taakse psykiatriseen hoitoon. Tällöinkin joku voi toki toimittaa potilaan hoitoon, etrnkin jos hänellä löytyy tiettyjä leimoja joiden kohdalla kontrollia käytetään herkemmin. Psykiatriassa on vallankäytöllisiä ja sosiaalisen kontrollin ulottuvuuksia. Toki kaikessa suojellaan ihmishenkiä, vaikka vähän liioitellen ja rapatessa saa psykiatriassa roiskua. Ihmishenkiä saa suojella lääkitsemällä toista väkisin ja aiheuttamalla hänen terveydelle ja hyvinvoinnilleen potentiaalisia haittoja.

        Ei puhuta kaunokielisesti kauniiden lakitekstien kautta joiden kaunopuheiden kautta saamme nätin kuvan tämän ikävän pakkokeinon käytöstä. Puhutaan suoraan. Veikkaan että kaikki potilaat ei tokene tuollaisesta kokemuksesta ihan heti ja voivat menettää loputkin luottamukset


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai sinäkin olet huomannut, että täällä pyörii se yksi tyyppi joka koko aika sanoo, että lääkkeiden vika? Pahimmillaan yrittää valistuksen varjolla estää muita jopa aloittamasta ehkä heidän pelastavaa lääkitystä.
        Siitä huolimatta syyttää lääkkeitä, vaikka hänen omissa teksteissä on esimerkkejä muista terveydenhoidon jne. virheistä joita ei voi laittaa lääkkeen syyksi.
        (Tämä viesti varmaan poistetaan, koska se varoittaa muita ajattelemaan kriittisesti hänen viestejään, sillävälin hän saa riehua täällä ihan vapaasti ja aiheuttaa vahinkoa.)

        Täällä on useampia ihmisiä eikä vain yksi ihminen. Usko nyt.
        Et itse salli kriittisiä mielipiteitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Plaaplaaplaaplaaplaa. Summa summarum. Ihmisiä joutuu pakkohoitoon Suomessa, missä heitä väkivaltaisin keinoin pakkoinjektoidaan turruttavilla voimakkailla terveydellekin haitallisilla mönjillä mitkä voi hankaloittaa potilaan kykyä ilmaista itseään ja sedatoida häneltä tajun kankaalle. Keinona on väkivalta, tuloksia voi miettiä, väkivallalla ja pakottamisella kun ei usein saa hyviä hoitotuloksia. Perusteena voi olla pelkkä epäilys psykoosista. Missään muualla yhteiskunnassamme.ei tuollaista saisi tehdä vaan tuo nähtäisiin rikoksena jossa yksilön perusoikeuksia ja koskemattomuutta ja valinnanvapautta on vahvasti loukattu ja syytteeksi rapsahtaisi varmaan pahoinpitely. Pakkohoitoon voi joutua osaston sisälläkin jolloin yhtäkkiä vapaaehtoishoito muutetaan pakoksi ja ovet ei aukene ja pillerit menee potilaan kehoon vaikka väkisin.. Tätä ennen potilaalle on voitu syöttää lukuisia eri mönkjiä. Psykiatrit on lojaaleja toisilleen ja kun yksi sanoo että potilas pakkohoitoon niin se vaikuttaa myös toisten mielipiteeseen jolloin toiset toimii kumileimasimena toisen psykiatein tahdolle. Valtaepäsuhta potilaan ja psykiatrin välillä on suuri ja potilas on alakynnessä. Aivot lääkkeissä voi olla hankala valittaa oikeusasteisiin ja kuka kuuntelee potilasta kun lääkärillä kaikki valta? Kuinka hyvin pakkohoitoa suunnitellessa otetaan huomioon huonot lääkereaktiot tai muut lääkkeistä koituneet ongelmat kuten vieroitusoireet?

        Tällaisissa toimenpiteissä voi olla tuloksena traagisia ihmiskohtaloita koska psykiatria lakkaa kuuntelemasta potilaan tahtoa. Eikä vain mieleltä parantuneita hoidosta kiitollisia potilaita. Lääkehaitat voi koskea myös pakkohoidettuja jolloin heitä käytännössä kidutetaan laillisesti eivätkä he pysty välttämättä lääkittynä edes ilmaisemaan itseään kunnolla.

        Psykiatriseen pakkohoitoon joutumista voi välttää välttämällä hakeutumista suljettujen ovien taakse psykiatriseen hoitoon. Tällöinkin joku voi toki toimittaa potilaan hoitoon, etrnkin jos hänellä löytyy tiettyjä leimoja joiden kohdalla kontrollia käytetään herkemmin. Psykiatriassa on vallankäytöllisiä ja sosiaalisen kontrollin ulottuvuuksia. Toki kaikessa suojellaan ihmishenkiä, vaikka vähän liioitellen ja rapatessa saa psykiatriassa roiskua. Ihmishenkiä saa suojella lääkitsemällä toista väkisin ja aiheuttamalla hänen terveydelle ja hyvinvoinnilleen potentiaalisia haittoja.

        Ei puhuta kaunokielisesti kauniiden lakitekstien kautta joiden kaunopuheiden kautta saamme nätin kuvan tämän ikävän pakkokeinon käytöstä. Puhutaan suoraan. Veikkaan että kaikki potilaat ei tokene tuollaisesta kokemuksesta ihan heti ja voivat menettää loputkin luottamukset

        Ei, ei ja ei. Älä valehtele. Pelkkää epäilys psykoosista EI vie ketään pakkohoitoon. Niin kauan kuin et esitä minkäänlaisia todisteita väittämiesi perusteiksi, ne ovat vain valheellisia väittämyksiä. Voin minäkin täällä jankuttaa sinisestä yksisarvisesta päivieni loppuun saakka mutta niin kauan kun en esitä siitä mitään todisteita, on se kaikille epätosi.
        Pakkohoitoa EI tehdä ellei henkilö vaaranna omaa tai toisen henkeä. Suomessa on pelastettu paljon henkiä pakkohoidon keinoin. Eihän sitä tietenkään sairas henkilö näe mutta kun hän paranee, suurin osa varmasti ymmärtää että se on ollut ainoa toimiva ja paras keino.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Plaaplaaplaaplaaplaa. Summa summarum. Ihmisiä joutuu pakkohoitoon Suomessa, missä heitä väkivaltaisin keinoin pakkoinjektoidaan turruttavilla voimakkailla terveydellekin haitallisilla mönjillä mitkä voi hankaloittaa potilaan kykyä ilmaista itseään ja sedatoida häneltä tajun kankaalle. Keinona on väkivalta, tuloksia voi miettiä, väkivallalla ja pakottamisella kun ei usein saa hyviä hoitotuloksia. Perusteena voi olla pelkkä epäilys psykoosista. Missään muualla yhteiskunnassamme.ei tuollaista saisi tehdä vaan tuo nähtäisiin rikoksena jossa yksilön perusoikeuksia ja koskemattomuutta ja valinnanvapautta on vahvasti loukattu ja syytteeksi rapsahtaisi varmaan pahoinpitely. Pakkohoitoon voi joutua osaston sisälläkin jolloin yhtäkkiä vapaaehtoishoito muutetaan pakoksi ja ovet ei aukene ja pillerit menee potilaan kehoon vaikka väkisin.. Tätä ennen potilaalle on voitu syöttää lukuisia eri mönkjiä. Psykiatrit on lojaaleja toisilleen ja kun yksi sanoo että potilas pakkohoitoon niin se vaikuttaa myös toisten mielipiteeseen jolloin toiset toimii kumileimasimena toisen psykiatein tahdolle. Valtaepäsuhta potilaan ja psykiatrin välillä on suuri ja potilas on alakynnessä. Aivot lääkkeissä voi olla hankala valittaa oikeusasteisiin ja kuka kuuntelee potilasta kun lääkärillä kaikki valta? Kuinka hyvin pakkohoitoa suunnitellessa otetaan huomioon huonot lääkereaktiot tai muut lääkkeistä koituneet ongelmat kuten vieroitusoireet?

        Tällaisissa toimenpiteissä voi olla tuloksena traagisia ihmiskohtaloita koska psykiatria lakkaa kuuntelemasta potilaan tahtoa. Eikä vain mieleltä parantuneita hoidosta kiitollisia potilaita. Lääkehaitat voi koskea myös pakkohoidettuja jolloin heitä käytännössä kidutetaan laillisesti eivätkä he pysty välttämättä lääkittynä edes ilmaisemaan itseään kunnolla.

        Psykiatriseen pakkohoitoon joutumista voi välttää välttämällä hakeutumista suljettujen ovien taakse psykiatriseen hoitoon. Tällöinkin joku voi toki toimittaa potilaan hoitoon, etrnkin jos hänellä löytyy tiettyjä leimoja joiden kohdalla kontrollia käytetään herkemmin. Psykiatriassa on vallankäytöllisiä ja sosiaalisen kontrollin ulottuvuuksia. Toki kaikessa suojellaan ihmishenkiä, vaikka vähän liioitellen ja rapatessa saa psykiatriassa roiskua. Ihmishenkiä saa suojella lääkitsemällä toista väkisin ja aiheuttamalla hänen terveydelle ja hyvinvoinnilleen potentiaalisia haittoja.

        Ei puhuta kaunokielisesti kauniiden lakitekstien kautta joiden kaunopuheiden kautta saamme nätin kuvan tämän ikävän pakkokeinon käytöstä. Puhutaan suoraan. Veikkaan että kaikki potilaat ei tokene tuollaisesta kokemuksesta ihan heti ja voivat menettää loputkin luottamukset

        No sulla on varmasti sitten esittää faktoja; linkki lakikohtaan jossa sanotaan että pelkkä psykoosiepäily riittää pakkohoitoon? Linkkejä luotettaviin, riippumattomiin tahoihin joissa tulee ilmi kaikki nää lukuisat laittomat pakkohoidot?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No sulla on varmasti sitten esittää faktoja; linkki lakikohtaan jossa sanotaan että pelkkä psykoosiepäily riittää pakkohoitoon? Linkkejä luotettaviin, riippumattomiin tahoihin joissa tulee ilmi kaikki nää lukuisat laittomat pakkohoidot?

        Epäily psykoosista riittää pakkohoitoon ja psykiatrin väittämä että muut hoitomuodot ei riitä. Toki myös muiden kohtien pitää täyttyä, esim. psykiatrin tulkinta siitä että potilas on vaaraksi itselleen. Kaikki on psykiatrin tulkintoja asiasta

        Jos potilas on reagoinut huonosti lääkityksiin, silläkään ei ole mitään merkitystä vaan potilasta voidaan pakkolääkitä lisää eri lääkkeillä. Eikä sillä mikäli potilaan pahan olon on puhkaissut lääkkeet. Potilaan voi olla vaikea voimakkaiden lääkkeiden takia lisäksi ilmaista itseään ja kaikkea mitä hän sanoo voidaan käyttää perusteluna lisähoidolle, miksi moni varmaan mielummin vaikenee ja vain tottelee lääkäreitä. Tämän takia näen pakkohoitotoimenpiteet vieläkin haitallisempina. Mitään oikeutta potilas ei välttämättä tule saamaan haitallisesta hoidosta, koska hän on valtahierarkiassa niin alhaalla, ja tietyillä leimoilla hänen sanojaan ei oteta todesta. Moni tuskin jaksaa enää hoidosta päästyään alkaa käydä taistelua oikeuden saamiseksi. Pakkoa käyttäessä "rapatessa roiskuu" - se hyväksytään. Myöskin hiljainen hyväksyntä tuntuu laajemminkin olevan, että psykiatriassa osa potilaista saa vaikeampaakin harmia.

        Lääkkeet voi myös aiheuttaa itsetuhoista, kiihtynyttä, ym sairaana pidettävää käytöstä ja varmaan joillekin voi lisätä itsetuhoista käytöstä, jos niitä vielä pakotetaan. Samaten potilas ei välttämättä reagoi tavallisella tavalla hoidossa, koska se on normaalista poikkeava tilanne, joten kyseenalaistan myös diagnoosien luotettavan teon tällaisissa olosuhteissa. Lääkkeiden harmeja voidaan tulkita potilaan lisääntyvinä diagnoosina ja sairauksina jotka voi johtaa kierteeseen harmeja.

        Esim. antipsykoottisiä lääkkeitä käytetään pakkohoidossa paljon, jotka myös tukevat hoidon intressejä, koska sen lisäksi että niillä saadaan taltutettua potilas tekemästä mitä hän tekee/tuntee minkä hoito kokee (potilaalle) haitallisena, usein potilas saadaan myös hiljennettyä ja häntä saadaan kontrolloitua paremmin. Hoidoksi en niitä kutsuisi, ellei potilas oikeasti suostu niitä käyttämään ja koe niistä hyötyä ja oikeasti halua ottaa lääkkeitä vapaaehtoisesti vointiansa parantamaan. Hoito sanan on määritellyt auktoriteetti tahot kuvaamaan potilaalle tehdyt toimenpiteet oikeutetumpana. Hoito - käsitettä en käyttäisi lääkkeiden väkivaltaisesta pakottamisesta toisille ihmisille, jotka kokevat lääkkeet haitallisena tai reagoivat niihin saaden niistä vointia heikentäviä haittavaikutuksia tai ympäristöstä jonka potilas kokee itselleen haitallisena. Pakkohoidossa on käytettävissä lukuisia turruttavia sedatoivia lääkkeitä. Samoja lääkkeitä käytetään myös ns käytöshäiriöisten vanhusten ja lasten hoidossa. Ne sopii sosiaaliseen kontrolliin kuin rusinat pullaan ja syy on se, että niissä on ominaisuuksia, jolla ihmisiä saadaan kontrolloitua. Tämä aihe on keskusteltavaksi tabu ja ymmärrän, jos se herättää joissain pakkohoidon kannattajissa närää.

        Mielestäni aina pakkohoidosta puhuttaessa pitäisi ymmärtää käsite valta minkä käyttäjiä psykiatrit tällaisissa instituutioissa ovat. He ovat vallankäyttäjiä. Heillä on valtion oikeutus tehdä ihmisille näitä toimenpiteitä.. Aina kun on kyse vallankäytöstä ihmisiin, siitä pitäisi mielestäni käydä hyvinkin avointa kriittistä keskustelua. Psykiatrit perustavat tekonsa senhetkiseen psykiatriseen tutkimustietoon, mikä vaihtelee aikojen saatossa (ja voi olla erilaisia oppisuuntia joista tietynlaista saatetaan suosia hoitosuosituksissa) ja pakkohoitoa oikeutetaan sillä, että potilas on sairas. Se mitä pidetään sairaana on vaihdellut aikojen saatossa ja se millaisia toimenpiteitä potilaille on pakolla oikeutettu tehtäväksi.
        On myös erilaisia näkemyksiä, miten esim asiaa psykoosi voidaan lähestyä, ja osa esimerkiksi kyseenalaistaa sen että ensipsykoosissa potilas pitää heti laittaa lääketokkuraan ja käsittelyssä käytetään dialogisia keinoja, mitä ei kylläkään monillakaan osastoilla käytetä, mutta potilaalla ei ole valinnanvapautta. Joillakin psykiatreilla on esim sellainen käsitys, että psykoosi olisi aivosairaus, joka voi johtaa aivojen vaurioitumiseen ja antipsykooteilla olisi neuroprotektiivisia ominaisuuksia. Tämäkin voi olla täysin kyseenalaistettava käsitys joidenkin mielestä ja antipsykootit itsessään aiheuttavat vauriota aivoille. On olemassa tutkimuksia, jossa antipsykooteista on negatiivista tutkimusnäyttöä. Jotkut psykiatrit saattavat ajatella, että onhan se ikävää lääkitä potilasta ja voi tulla vähän harmiakin, mutta se on silti oikeutettua, koska psykoosi. Minä olen valinnanvapauden kannalla, jossa potilaiden ääntä kuunnellaan mahdollisimman paljon, kriittistä keskustelua käydään, ja mahdollisia vaihtoehtoisia hoitomuotoja tutkitaan lääkehoidon rinnalle ja niiden vaikuttavuutta. Ongelma on että psykiatriassa ei ole intressiä tehdä ei lääkkeisiin keskittyvää tutkimusta tietyistä aiheista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Epäily psykoosista riittää pakkohoitoon ja psykiatrin väittämä että muut hoitomuodot ei riitä. Toki myös muiden kohtien pitää täyttyä, esim. psykiatrin tulkinta siitä että potilas on vaaraksi itselleen. Kaikki on psykiatrin tulkintoja asiasta

        Jos potilas on reagoinut huonosti lääkityksiin, silläkään ei ole mitään merkitystä vaan potilasta voidaan pakkolääkitä lisää eri lääkkeillä. Eikä sillä mikäli potilaan pahan olon on puhkaissut lääkkeet. Potilaan voi olla vaikea voimakkaiden lääkkeiden takia lisäksi ilmaista itseään ja kaikkea mitä hän sanoo voidaan käyttää perusteluna lisähoidolle, miksi moni varmaan mielummin vaikenee ja vain tottelee lääkäreitä. Tämän takia näen pakkohoitotoimenpiteet vieläkin haitallisempina. Mitään oikeutta potilas ei välttämättä tule saamaan haitallisesta hoidosta, koska hän on valtahierarkiassa niin alhaalla, ja tietyillä leimoilla hänen sanojaan ei oteta todesta. Moni tuskin jaksaa enää hoidosta päästyään alkaa käydä taistelua oikeuden saamiseksi. Pakkoa käyttäessä "rapatessa roiskuu" - se hyväksytään. Myöskin hiljainen hyväksyntä tuntuu laajemminkin olevan, että psykiatriassa osa potilaista saa vaikeampaakin harmia.

        Lääkkeet voi myös aiheuttaa itsetuhoista, kiihtynyttä, ym sairaana pidettävää käytöstä ja varmaan joillekin voi lisätä itsetuhoista käytöstä, jos niitä vielä pakotetaan. Samaten potilas ei välttämättä reagoi tavallisella tavalla hoidossa, koska se on normaalista poikkeava tilanne, joten kyseenalaistan myös diagnoosien luotettavan teon tällaisissa olosuhteissa. Lääkkeiden harmeja voidaan tulkita potilaan lisääntyvinä diagnoosina ja sairauksina jotka voi johtaa kierteeseen harmeja.

        Esim. antipsykoottisiä lääkkeitä käytetään pakkohoidossa paljon, jotka myös tukevat hoidon intressejä, koska sen lisäksi että niillä saadaan taltutettua potilas tekemästä mitä hän tekee/tuntee minkä hoito kokee (potilaalle) haitallisena, usein potilas saadaan myös hiljennettyä ja häntä saadaan kontrolloitua paremmin. Hoidoksi en niitä kutsuisi, ellei potilas oikeasti suostu niitä käyttämään ja koe niistä hyötyä ja oikeasti halua ottaa lääkkeitä vapaaehtoisesti vointiansa parantamaan. Hoito sanan on määritellyt auktoriteetti tahot kuvaamaan potilaalle tehdyt toimenpiteet oikeutetumpana. Hoito - käsitettä en käyttäisi lääkkeiden väkivaltaisesta pakottamisesta toisille ihmisille, jotka kokevat lääkkeet haitallisena tai reagoivat niihin saaden niistä vointia heikentäviä haittavaikutuksia tai ympäristöstä jonka potilas kokee itselleen haitallisena. Pakkohoidossa on käytettävissä lukuisia turruttavia sedatoivia lääkkeitä. Samoja lääkkeitä käytetään myös ns käytöshäiriöisten vanhusten ja lasten hoidossa. Ne sopii sosiaaliseen kontrolliin kuin rusinat pullaan ja syy on se, että niissä on ominaisuuksia, jolla ihmisiä saadaan kontrolloitua. Tämä aihe on keskusteltavaksi tabu ja ymmärrän, jos se herättää joissain pakkohoidon kannattajissa närää.

        Mielestäni aina pakkohoidosta puhuttaessa pitäisi ymmärtää käsite valta minkä käyttäjiä psykiatrit tällaisissa instituutioissa ovat. He ovat vallankäyttäjiä. Heillä on valtion oikeutus tehdä ihmisille näitä toimenpiteitä.. Aina kun on kyse vallankäytöstä ihmisiin, siitä pitäisi mielestäni käydä hyvinkin avointa kriittistä keskustelua. Psykiatrit perustavat tekonsa senhetkiseen psykiatriseen tutkimustietoon, mikä vaihtelee aikojen saatossa (ja voi olla erilaisia oppisuuntia joista tietynlaista saatetaan suosia hoitosuosituksissa) ja pakkohoitoa oikeutetaan sillä, että potilas on sairas. Se mitä pidetään sairaana on vaihdellut aikojen saatossa ja se millaisia toimenpiteitä potilaille on pakolla oikeutettu tehtäväksi.
        On myös erilaisia näkemyksiä, miten esim asiaa psykoosi voidaan lähestyä, ja osa esimerkiksi kyseenalaistaa sen että ensipsykoosissa potilas pitää heti laittaa lääketokkuraan ja käsittelyssä käytetään dialogisia keinoja, mitä ei kylläkään monillakaan osastoilla käytetä, mutta potilaalla ei ole valinnanvapautta. Joillakin psykiatreilla on esim sellainen käsitys, että psykoosi olisi aivosairaus, joka voi johtaa aivojen vaurioitumiseen ja antipsykooteilla olisi neuroprotektiivisia ominaisuuksia. Tämäkin voi olla täysin kyseenalaistettava käsitys joidenkin mielestä ja antipsykootit itsessään aiheuttavat vauriota aivoille. On olemassa tutkimuksia, jossa antipsykooteista on negatiivista tutkimusnäyttöä. Jotkut psykiatrit saattavat ajatella, että onhan se ikävää lääkitä potilasta ja voi tulla vähän harmiakin, mutta se on silti oikeutettua, koska psykoosi. Minä olen valinnanvapauden kannalla, jossa potilaiden ääntä kuunnellaan mahdollisimman paljon, kriittistä keskustelua käydään, ja mahdollisia vaihtoehtoisia hoitomuotoja tutkitaan lääkehoidon rinnalle ja niiden vaikuttavuutta. Ongelma on että psykiatriassa ei ole intressiä tehdä ei lääkkeisiin keskittyvää tutkimusta tietyistä aiheista.

        Ja lisättäköön, että vaikka psykiatrit perustavat tekonsa sen hetkiseen tutkimustietoon, heidän tekemänsä toimenpiteet eivät välttämättä ole "evidense based" eli näyttöön pohjautuvia. Tästä esimerkkinä esimerkiksi useiden eri lääkkeiden päällekkäinen määräys. Tai tutkimusnäytön puute lääkkeiden kohdalla. Potilaalle lääkkeen määrääminen pitkäksi aikaa josta ei ole pitkäaikaista tutkimusnäyttöä Jne.

        Tutkimusnäytöstä huolimattakin, monet psykiatrit tuntuvat silti olevan turhan itsevarmoja tietämään lääkkeistä ja jopa väittämään mitä potilas ei voi kokea lääkkeiden seurauksena ja milloin se on relapsi.

        Onko heidän potilaansa aivoissa ylipäätään mikään vialla mitä lääkkeillä korjattaisiin tai millä oikeutettaisiin biologisen tason interventio? Pakkohoidossa tällaiset interventiot hyväksytään, jopa sillä tasolla, että potilaalle aiheutetaan mahdollista henkistä järkytystä pakkolääkinnällä. Mitään testejä ei tehdä kuten muussa lääketieteessä paljastamaan oikeasti joku biologisen tason häiriö.
        Millä sitten käyttöä oikeutetaan, kun lääkkeistä ei edes täysin tiedetä mikä niiden toimintamekanismi on? Tutkimusten perusteella jossa ne on muutaman viikon kohdalla koettu että ne toimii tietyllä potilasryhmällä? Psykiatrin oman kliinisen kokemuksen perusteella jossa on havaittu että ne toimii potilailla jotka alisteisessa asemassa nielevät lääkärien määräämiä lääkkeitä pakkohoito-olosuhteissa? Potilailla joista he ei monesta välttämättä juuri kuule hoidon jälkeen miten he hoitonsa kokivat. Heitä pakotettiin suuressa kontrollissa tietty aika nielemään lääkkeitä kunnes he parantumisen jälkeen tai sen jälkeen kun tajusivat olla hiljaa ja syödä lääkkeensä ja olla kritisoimatta lääkäriä (jotta pääsisi pois osastolta), lähtivät kotiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja lisättäköön, että vaikka psykiatrit perustavat tekonsa sen hetkiseen tutkimustietoon, heidän tekemänsä toimenpiteet eivät välttämättä ole "evidense based" eli näyttöön pohjautuvia. Tästä esimerkkinä esimerkiksi useiden eri lääkkeiden päällekkäinen määräys. Tai tutkimusnäytön puute lääkkeiden kohdalla. Potilaalle lääkkeen määrääminen pitkäksi aikaa josta ei ole pitkäaikaista tutkimusnäyttöä Jne.

        Tutkimusnäytöstä huolimattakin, monet psykiatrit tuntuvat silti olevan turhan itsevarmoja tietämään lääkkeistä ja jopa väittämään mitä potilas ei voi kokea lääkkeiden seurauksena ja milloin se on relapsi.

        Onko heidän potilaansa aivoissa ylipäätään mikään vialla mitä lääkkeillä korjattaisiin tai millä oikeutettaisiin biologisen tason interventio? Pakkohoidossa tällaiset interventiot hyväksytään, jopa sillä tasolla, että potilaalle aiheutetaan mahdollista henkistä järkytystä pakkolääkinnällä. Mitään testejä ei tehdä kuten muussa lääketieteessä paljastamaan oikeasti joku biologisen tason häiriö.
        Millä sitten käyttöä oikeutetaan, kun lääkkeistä ei edes täysin tiedetä mikä niiden toimintamekanismi on? Tutkimusten perusteella jossa ne on muutaman viikon kohdalla koettu että ne toimii tietyllä potilasryhmällä? Psykiatrin oman kliinisen kokemuksen perusteella jossa on havaittu että ne toimii potilailla jotka alisteisessa asemassa nielevät lääkärien määräämiä lääkkeitä pakkohoito-olosuhteissa? Potilailla joista he ei monesta välttämättä juuri kuule hoidon jälkeen miten he hoitonsa kokivat. Heitä pakotettiin suuressa kontrollissa tietty aika nielemään lääkkeitä kunnes he parantumisen jälkeen tai sen jälkeen kun tajusivat olla hiljaa ja syödä lääkkeensä ja olla kritisoimatta lääkäriä (jotta pääsisi pois osastolta), lähtivät kotiin.

        Suoraan sanottuna, en jaksanut lukea koko tuota höpinää, koska huomasi ettei siinä taaskaan ollut minkäänlaisia faktoja väittämien tueksi. Annat ainoastaan väittämiä, et mitään muuta. Ja maailmaan kyllä mahtuu mielipiteitä; on monia jotka uskovat keijukaisiin, yksisarvisiin ja enkeliparantajiin. Jokaisella on oikeus uskoa mitä haluaa. Uskomus ei kuitenkaan tee niistä faktoja.

        Mutta mielestäni (ilmeisesti sinun kommentti?) "Ihmishenkiä saa suojella lääkitsemällä toista väkisin ja aiheuttamalla hänen terveydelle ja hyvinvoinnilleen potentiaalisia haittoja." oli todella outo. Oletko siis sitä mieltä että muille vaarallista ihmistä ei saisi lääkitä vaarattomaksi jottei kaiken maailman mielensäpahoittajat kiukustu?

        "Epäily psykoosista riittää pakkohoitoon ja psykiatrin väittämä että muut hoitomuodot ei riitä." Tämä kommenttisi on edelleenkin valhetta, kuten sen selvensinkin jo aikaisemmassa kirjoituksessani. Mielestäni tein aika selväksi lakien kautta miten asia etenee, ehkäpä vain päätit olla lukematta ne tai sitten olet vain ihminen joka ei suostu näkemään metsää puilta vaikka sitä miten heilutettaisiin naaman edessä.

        Tässäpä muuten mielenkiintoinen artikkeli;
        https://www.apu.fi/artikkelit/nain-toimii-pakkohoito-olen-mieluummin-elossa-hoidon-aiheuttamien-traumojen-kanssa-kuin-kuollut

        Vaikkakin pakkohoitoon joutunut kertoo sen olleen kauhea kokemus, toteaa hän "– Olen kaikesta huolimatta mieluummin elossa pakkohoidon aiheuttamien traumojen kanssa kuin kuollut. "
        Parannuttuaan kyseinen ihminen on kyennyt näkemään että kaikki tehtiin hänen parhaakseen "Rissanen ymmärtää hyvin oman sairautensa hoitamisen haasteet. Hän päätti jo kauan sitten, ettei hän aio olla katkera.
        – Vaikka osa tilanteista olisi voitu tehdä toisin, ne tehtiin hyvin aikein ja parhaan tiedon mukaan."

        Itse vertaisin asiaa siten että saan sydänkohtauksen ja lopetan hengittämisen. Minut elvytetään henkiin mutta samalla minulta katkeaa kylkiluita ja aivoni ovat kerenneet kärsiä hapenpuutteesta. Sen sijaan että kiittäisin henkeni pelastaneita, syyttäisin heitä kylkiluideni katkomisesta ja aivojeni vaurioitumisesta.

        Tässäpä toinen artikkeli, joka on myös ihan mielenkiintoinen, pitää yrittää katsoa itsekin tuo video myöhemmin vaikken enää alalla työskentelekään;
        https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/10/18/pakkohoito-on-monelle-lottovoitto

        Tuossa ilmeisesti haastatellaan mm. psykoosipotilaan äitiä, joka kokee että pakkohoitoon pääseminen on erittäin vaikeaa. Ja näin se onkin. Näin vuosien aikana monia tapauksia joissa ehdottomasti ihminen olisi tarvinnut pakkohoitoa koska ei enää itse sairautensa vuoksi hahmottanut mikä on harhaa ja mikä ei ja aiheutti vaaraa itselleen sekä muille; silti lääkärit eivät kirjoittaneet pakkohoitolähetteitä. Joten tiedän kyllä mistä puhun.

        Niuvanniemen sairaalan ylijohtaja Eila Tiihonen: "En tiedä miten on mennyt niin hankalaksi, ettei tahdosta riippumatonta hoitoa oikein ole enää. Näen täällä seurauksia siitä”


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suoraan sanottuna, en jaksanut lukea koko tuota höpinää, koska huomasi ettei siinä taaskaan ollut minkäänlaisia faktoja väittämien tueksi. Annat ainoastaan väittämiä, et mitään muuta. Ja maailmaan kyllä mahtuu mielipiteitä; on monia jotka uskovat keijukaisiin, yksisarvisiin ja enkeliparantajiin. Jokaisella on oikeus uskoa mitä haluaa. Uskomus ei kuitenkaan tee niistä faktoja.

        Mutta mielestäni (ilmeisesti sinun kommentti?) "Ihmishenkiä saa suojella lääkitsemällä toista väkisin ja aiheuttamalla hänen terveydelle ja hyvinvoinnilleen potentiaalisia haittoja." oli todella outo. Oletko siis sitä mieltä että muille vaarallista ihmistä ei saisi lääkitä vaarattomaksi jottei kaiken maailman mielensäpahoittajat kiukustu?

        "Epäily psykoosista riittää pakkohoitoon ja psykiatrin väittämä että muut hoitomuodot ei riitä." Tämä kommenttisi on edelleenkin valhetta, kuten sen selvensinkin jo aikaisemmassa kirjoituksessani. Mielestäni tein aika selväksi lakien kautta miten asia etenee, ehkäpä vain päätit olla lukematta ne tai sitten olet vain ihminen joka ei suostu näkemään metsää puilta vaikka sitä miten heilutettaisiin naaman edessä.

        Tässäpä muuten mielenkiintoinen artikkeli;
        https://www.apu.fi/artikkelit/nain-toimii-pakkohoito-olen-mieluummin-elossa-hoidon-aiheuttamien-traumojen-kanssa-kuin-kuollut

        Vaikkakin pakkohoitoon joutunut kertoo sen olleen kauhea kokemus, toteaa hän "– Olen kaikesta huolimatta mieluummin elossa pakkohoidon aiheuttamien traumojen kanssa kuin kuollut. "
        Parannuttuaan kyseinen ihminen on kyennyt näkemään että kaikki tehtiin hänen parhaakseen "Rissanen ymmärtää hyvin oman sairautensa hoitamisen haasteet. Hän päätti jo kauan sitten, ettei hän aio olla katkera.
        – Vaikka osa tilanteista olisi voitu tehdä toisin, ne tehtiin hyvin aikein ja parhaan tiedon mukaan."

        Itse vertaisin asiaa siten että saan sydänkohtauksen ja lopetan hengittämisen. Minut elvytetään henkiin mutta samalla minulta katkeaa kylkiluita ja aivoni ovat kerenneet kärsiä hapenpuutteesta. Sen sijaan että kiittäisin henkeni pelastaneita, syyttäisin heitä kylkiluideni katkomisesta ja aivojeni vaurioitumisesta.

        Tässäpä toinen artikkeli, joka on myös ihan mielenkiintoinen, pitää yrittää katsoa itsekin tuo video myöhemmin vaikken enää alalla työskentelekään;
        https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/10/18/pakkohoito-on-monelle-lottovoitto

        Tuossa ilmeisesti haastatellaan mm. psykoosipotilaan äitiä, joka kokee että pakkohoitoon pääseminen on erittäin vaikeaa. Ja näin se onkin. Näin vuosien aikana monia tapauksia joissa ehdottomasti ihminen olisi tarvinnut pakkohoitoa koska ei enää itse sairautensa vuoksi hahmottanut mikä on harhaa ja mikä ei ja aiheutti vaaraa itselleen sekä muille; silti lääkärit eivät kirjoittaneet pakkohoitolähetteitä. Joten tiedän kyllä mistä puhun.

        Niuvanniemen sairaalan ylijohtaja Eila Tiihonen: "En tiedä miten on mennyt niin hankalaksi, ettei tahdosta riippumatonta hoitoa oikein ole enää. Näen täällä seurauksia siitä”

        Mutta olen nyt omalta osaltani tänne linkittänyt lakitekstiä ja muuta josta jokainen voi itse halutessaan katsoa mitkä ovat perusteet pakkohoidolle ja jokainen varmasti, jolla on mieli avoin eikä pinttynyt uskomaan yhteen asiaan sokeasti, pystyy noista tekemään päätelmät miten yleistä pakkolääkitys Suomessa on. Omalta osaltani tämä keskustelu oli tässä, hyvää mielenterveyttä kaikille :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei, ei ja ei. Älä valehtele. Pelkkää epäilys psykoosista EI vie ketään pakkohoitoon. Niin kauan kuin et esitä minkäänlaisia todisteita väittämiesi perusteiksi, ne ovat vain valheellisia väittämyksiä. Voin minäkin täällä jankuttaa sinisestä yksisarvisesta päivieni loppuun saakka mutta niin kauan kun en esitä siitä mitään todisteita, on se kaikille epätosi.
        Pakkohoitoa EI tehdä ellei henkilö vaaranna omaa tai toisen henkeä. Suomessa on pelastettu paljon henkiä pakkohoidon keinoin. Eihän sitä tietenkään sairas henkilö näe mutta kun hän paranee, suurin osa varmasti ymmärtää että se on ollut ainoa toimiva ja paras keino.

        Hyvä, että korjasit tuota vainoharhaa. Minun kohdalla oli vahva epäilys psykoosista ja oikein tuli tietoa useammalta testaajalta ja ammattilaiselta, että olen psykoosi riksi. Ihmeteltiin jopa kuin en ole jo psykoosissa.
        Pakkohoidoista ei mitään puhettakaan, päinvastoin - minulle oli mahdotonta löytää tarpeellista hoitoapua. Kaikki mahdolliset yritettiin hakea, minun sen hetkinen hoitoryhmä auttoi, ja lopulta jäin sinne heidän asiakkaaksi kellumaan selalisena, että kun on aikaa niin hoidetaan.

        Olen saanut päivystyksissäkin ja muualla kipujen ja väsymyksen takia hermoromahduksia - sanottiin kyllä, että johtuu mielenterveysongelmista, mutta silloinkin vain heitettiin ulos ja sanoivat, että mene kotiin ja rauhoitu.
        Jälleen kerran ei tullut mitään pakkohoitoa. Samoja ongelmia on ollut ainakin viimeisen 10 vuoden ajan kavereilla ja tutuilla, että vaikka tarkoituksella yrittäisi päästä johonkin laitokseen, että vihdoin saa hoitoa niin silti.. Millään ei pääse.
        Kertaakaan ketään ei olla pakotettu mihinkään, enemmänkin mt-apua tarvitsevien pitää vuosia pakottaa lääkäreitä yms. vihdoin ottamaan heidät johonkin hoitoon.

        Aika mielenvikaista porukkaa olen kohdannut ja itsekin ollut korkea psykoosi riski, että täytyy olla ollut aidosti aika sekaisin jos on pitänyt laittaa ainakin julkisen puolen toimesta pakkohoitoon. Tai narsistiset sukulaiset, jotka onnistuneet huijaamaan hoitohenkilökuntaa, että sukulainen on sairaampi mitä on. Näitäkin virheitä joskus harvoin tapahtuu, etenkin vanhemmat vs. lapsi, mutta yleensä hoitolaitoksessa viimeistään huomataan, että kuka se oikeasti sitä hoitoa tarvitsee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täällä on useampia ihmisiä eikä vain yksi ihminen. Usko nyt.
        Et itse salli kriittisiä mielipiteitä.

        Niin joo.. Olette kultti, mutta siitä on usein vaikea erottaa muita, koska he kuulostavat niin samalta. Yhteinen identiteetti kun on se juttu. Tietenkin sen yleensä aloittaa vain yksi henkilö, joka vetää toiset mukaansa.
        Tässä ei ole enää ollut kyse pitkään aikaan mistään kriittisistä mielipiteistä vaan toisille ihmisille vaaraa ja häiriötä aiheuttavasta käytöksestä, mille näemmä Suomi24 ei tee mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin joo.. Olette kultti, mutta siitä on usein vaikea erottaa muita, koska he kuulostavat niin samalta. Yhteinen identiteetti kun on se juttu. Tietenkin sen yleensä aloittaa vain yksi henkilö, joka vetää toiset mukaansa.
        Tässä ei ole enää ollut kyse pitkään aikaan mistään kriittisistä mielipiteistä vaan toisille ihmisille vaaraa ja häiriötä aiheuttavasta käytöksestä, mille näemmä Suomi24 ei tee mitään.

        Käytät olkiukko argumentointia kutsumalla eri tavoin ajattrlijoita kultiksi Lisäksi heittelet auktoriteettiuskovaisena jotain lakitekstejä linkeiksi ja Ylen artikkeleiden nyyhkytarinoita jotka on kirjoitettu usein auktoriteetin tai läheisten näkökulmasta eikä siinä kuvata haitallisia kokemuksia pakkohoidosta ja täten journalismi on puutteellista. Esim Ylen MOT ohjelmassa klotsapiinista saatiin kattavampi kuva puolesta ja vastaan lääkkeestä. Joillekin esim neuroleptien käyttö voi olla kaukana myönteisestä kokemuksesta, ei tehoa kaikille ja kaiken päälle voi olla este päästä kunnolla eteenpäin elämässä lääketokkuroissa. Sama pätee pakkohoitoon, jollekin se voi olla niin huono kokemus että se voi vaikuttaa heihin enemmännegatiivisesti. Ollaanko näiden ihmisten kokemuksista kiinnostuneita? Ei. Kukaan ei kysele heiltä palautetta hoitojakson jälkeen vaikka he voisivat vielä huonommin pakkolääkintänsä jälkeen

        Unohdat sen faktan että pakkohoitoon joutuneet eivät ole aina vaarallisia ja kuinka Avoimen dialogin mallissa psykoosin kokeneita ei hoideta niin lääkekeskeisesti ja siellä on paremmat hoitotulokset . Lisäksi pakkohoidossa pakkolääkityksi tulevat voi kärsiä lääkehaitoista ja pakkolääkinnästä joten oikeutat heidän kiduttamisensa . Luulet että pakkohoidetut on jotain "hullumurhaajia" ilmeisesti mitkä pitää lääkitä kanveesiin

        Onko oik
        En laita linkkejä koska ne poistetaan ja tämä on arvokeskustelu. Minä olen eri mieltä kuin sinä ja minulla on oikeus olla eri mieltä.

        Olen pro valinnanvapaus ja vastustan pakkolääkintää. Nykyinen pakkolääkintään nojaava pakkohoitosysteemi omaa lukuisia epäeettisiä piirteitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin joo.. Olette kultti, mutta siitä on usein vaikea erottaa muita, koska he kuulostavat niin samalta. Yhteinen identiteetti kun on se juttu. Tietenkin sen yleensä aloittaa vain yksi henkilö, joka vetää toiset mukaansa.
        Tässä ei ole enää ollut kyse pitkään aikaan mistään kriittisistä mielipiteistä vaan toisille ihmisille vaaraa ja häiriötä aiheuttavasta käytöksestä, mille näemmä Suomi24 ei tee mitään.

        Miten eri mieltä oleminen aiheuttaa toisille vaaraa?

        Millaisina idiootteina sinä ihmisiä pidät? Jokainen ihminen ajattelee omilla aivoillaan ja tekee omat päätöksensä. En kiellä ketään hakeutumasta psykiatriseen hoitoon. En ole ottamassa keneltäkään lääkkeitä pois. Itse olen saanut siitä merkittävää harmia ja olen kyseenalaistanut psykiatrian hoitokeinoja ja nykyistä paradigmaa monin tavoin kokemukseni jälkeen. Se minulla on oikeus sanoa. Lisäksi kaikilla muilla ketkä on saaneet harmia ja ajattelevat toisin on oikeus sanoa oma mielipiteensä ilman että sitä sensuroidaan tai väitetään että se on vaaraksi toisille. Sinun kokemuksesi on erilainen ok.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten eri mieltä oleminen aiheuttaa toisille vaaraa?

        Millaisina idiootteina sinä ihmisiä pidät? Jokainen ihminen ajattelee omilla aivoillaan ja tekee omat päätöksensä. En kiellä ketään hakeutumasta psykiatriseen hoitoon. En ole ottamassa keneltäkään lääkkeitä pois. Itse olen saanut siitä merkittävää harmia ja olen kyseenalaistanut psykiatrian hoitokeinoja ja nykyistä paradigmaa monin tavoin kokemukseni jälkeen. Se minulla on oikeus sanoa. Lisäksi kaikilla muilla ketkä on saaneet harmia ja ajattelevat toisin on oikeus sanoa oma mielipiteensä ilman että sitä sensuroidaan tai väitetään että se on vaaraksi toisille. Sinun kokemuksesi on erilainen ok.

        Ja vertauksesi elvytyksestä jonka seurauksena sinulla on aivovamma ei ole kovin hyvä vertaus johonkin jota pakkolääkitään psykoosissa. Mitä jos ihminen reagoi huonosti lääkkeisiin? Onko hänen aivoissaan todettu joku biologinen häiriö joka oikeuttaa biologisen intervention lääkkeillä joista esim on nähty että ne voi vaikuttaa aivojen rakenteeseen ja joilla voi olla runsaasti terveyshaittoja kuten diabetes? Löytyy googlaamalla esim olanzapine brain structure. Diabetes eli lilly

        Mitä jos potilaalla on entistä huonompi olo lääkkeissä? Hän reagoi niihin huonosti? Hänen huonontunut vointinsa nähdään mielenterveyden huonontumisena ja määrätään lisää lääkkeitä? Potilas kärsii

        Onko tämä kaikki ok sen takia että hänellä on psykoosi ? Mitäpä jos pakottamiset triggeröi potilaalla traumamuistoja jostakin ja pahentaa oloa?

        Olisiko muita keinoja auttaa kärsivää ihmistä?

        Mutta kyllä, en jatka kanssasi enää keskustelua koska et selvästi kykene ajattelemaan mistään muusta näkökulmasta.

        Ymmärrän millä pakottamista tavallaan perustellaan mutta koska olen pro valinnanvapaus, pro lääketurvallisuus niin suhtaudun kriittisesti ihmisten pakkolääkitsemiseen.


    • Anonyymi

      Masennuslääkkeet ei ole se ongelma vaan se kuinka niitä määrätään liian helposti ja tarjotaan parannuksena kuin antibioottia. Lääkevastaiset huutaa liian usein heti alkuun lääkkeiden kaikista pahoista oireista, lääkkeen syy, älä ota sitä, kaikki paha johtuu siitä jne. mutta lääkitys ei olisi ongelma, jos olisi järjestelmä joka valvoisi ja hoitaisi sen oikein.
      Suomessa ei toisaalta valvota minkään järjestelmän toimivuutta. Ainoastaan silloin on kova kuri jos joku on saanut valtiolta tai jostain vähänkin liikaa rahaa. Silloin vain heti huomataan kun kaikki muu on valvonnassa ja ohjeistuksessa ihan v**uillaan.

      Olen monta kertaa psyk.polilla ja muutenkin terveydenhuollossa kohdannut hetkiä jollain niillä ei ole mitään ohjeistusta mitä tehdä minun kohdalla. Kun hakemukset, lähetteet tai muut viralliset ohjeistetut jutut ei ole menneet läpi, mutta minua pitäisi silti jotenkin hoitaa tai saada eteenpäin.. Siinä onkin ollut kaikki vähän öööö ja tehdään nyt sovitusti jotain.

      • Anonyymi

        Joo siis kaikista absurdeinta on just tuo että väitetään masennuslääkkeiden aiheuttavan masennusta. Eihän kukaan ihminen ala vetämään masennuslääkkeitä tosta vaan, vaan ne määrätään just siihen masennukseen. Eihän mun masennusta ole voinut aiheuttaa masennuslääkitys jos mä en sellaista ikinä ollut käyttänyt kun masennus iski.

        Fakta on se että harva löytää heti sen masennuslääkkeen joka toimii täysin ilman haittavaikutuksia. En mäkään löytänyt. Mutta lopulta löytyi lääke jonka ansiosta en enää miettinyt itseni tappamista joka päivä melkein joka hetki, tai saanut noin 30 itkukohtausta joka päivä ja pystyin jopa olemaan sängystä poissa yli vartin ja jopa menemään ulos.
        Jokaisella on oikeus olla lääkkeistä mitä mieltä tahansa mutta mua harmittaa se että joillakin tuntuu olevan elämäntehtävä kuuluttaa ihmisille pelkkää huonoa masennuslääkkeistä kun monessa tapauksessa se pelastaa ihmishenkiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo siis kaikista absurdeinta on just tuo että väitetään masennuslääkkeiden aiheuttavan masennusta. Eihän kukaan ihminen ala vetämään masennuslääkkeitä tosta vaan, vaan ne määrätään just siihen masennukseen. Eihän mun masennusta ole voinut aiheuttaa masennuslääkitys jos mä en sellaista ikinä ollut käyttänyt kun masennus iski.

        Fakta on se että harva löytää heti sen masennuslääkkeen joka toimii täysin ilman haittavaikutuksia. En mäkään löytänyt. Mutta lopulta löytyi lääke jonka ansiosta en enää miettinyt itseni tappamista joka päivä melkein joka hetki, tai saanut noin 30 itkukohtausta joka päivä ja pystyin jopa olemaan sängystä poissa yli vartin ja jopa menemään ulos.
        Jokaisella on oikeus olla lääkkeistä mitä mieltä tahansa mutta mua harmittaa se että joillakin tuntuu olevan elämäntehtävä kuuluttaa ihmisille pelkkää huonoa masennuslääkkeistä kun monessa tapauksessa se pelastaa ihmishenkiä.

        On totta että joitakin masennuslääkkeet ovat auttaneet, ole 21:18 onnellinen siitä että kuulut tähän joukkoon. Kaikea hyvää ja menestystä jatkossakin elämääsi.

        On myös totta että on valtava määrä ihmisiä jotka ovat tulleet entistä huonokuntoisemmaksi masennuslääkkeistä. Silti heitä pakotetaan jatkamaan lääkkeen syömistä ja pian heitä hoidetaan kroonisina potilaina. Alkuperäinen vaiva on muuttunut uudeksi lääkkeen aiheuttamaksi sairaudeksi, saa uuden diagnoosin entisen lisäksi, jota nyt hoidetaan ja uskotellaan että se on oikeasti hänen omaa sairautta, vaikka onkin lääkärin aiheuttamaa. Lääkkeen lopetus on mahdotonta koska lääkärit eivät tue siinä millään tavoin.

        Kyllä näiden kummankin ryhmän ihmisillä on oikeus kertoa täällä kokemuksiaan opiksi ja tiedoksi muillekin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On totta että joitakin masennuslääkkeet ovat auttaneet, ole 21:18 onnellinen siitä että kuulut tähän joukkoon. Kaikea hyvää ja menestystä jatkossakin elämääsi.

        On myös totta että on valtava määrä ihmisiä jotka ovat tulleet entistä huonokuntoisemmaksi masennuslääkkeistä. Silti heitä pakotetaan jatkamaan lääkkeen syömistä ja pian heitä hoidetaan kroonisina potilaina. Alkuperäinen vaiva on muuttunut uudeksi lääkkeen aiheuttamaksi sairaudeksi, saa uuden diagnoosin entisen lisäksi, jota nyt hoidetaan ja uskotellaan että se on oikeasti hänen omaa sairautta, vaikka onkin lääkärin aiheuttamaa. Lääkkeen lopetus on mahdotonta koska lääkärit eivät tue siinä millään tavoin.

        Kyllä näiden kummankin ryhmän ihmisillä on oikeus kertoa täällä kokemuksiaan opiksi ja tiedoksi muillekin.

        Masennuslääkkeet aiheutti minulle qmapatian tunnettq, kyken


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Masennuslääkkeet aiheutti minulle qmapatian tunnettq, kyken

        *apatiaa ja kykenemättömyyttä itkeä. En kokenut empatiaakaan kuten ennen. Välinpitämätön olo. Nämä oli merkkejä tunnetason leikkautumisesta mitä masennuslääkkeet voi tehdä. Ei mitään mainintaa asiasta seksihalujen latistumisesta puhumattakaan psykiatrilta. Isompi lääkeannos pahensi asiaa. Alussa haitat ei olleet niin pahoja kuin vuosien edetessä jolloin lääke tuntui yhä enemmän haitalliselta

        Ja ps kaikilla omat kokemuksensa, tämä minun


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On totta että joitakin masennuslääkkeet ovat auttaneet, ole 21:18 onnellinen siitä että kuulut tähän joukkoon. Kaikea hyvää ja menestystä jatkossakin elämääsi.

        On myös totta että on valtava määrä ihmisiä jotka ovat tulleet entistä huonokuntoisemmaksi masennuslääkkeistä. Silti heitä pakotetaan jatkamaan lääkkeen syömistä ja pian heitä hoidetaan kroonisina potilaina. Alkuperäinen vaiva on muuttunut uudeksi lääkkeen aiheuttamaksi sairaudeksi, saa uuden diagnoosin entisen lisäksi, jota nyt hoidetaan ja uskotellaan että se on oikeasti hänen omaa sairautta, vaikka onkin lääkärin aiheuttamaa. Lääkkeen lopetus on mahdotonta koska lääkärit eivät tue siinä millään tavoin.

        Kyllä näiden kummankin ryhmän ihmisillä on oikeus kertoa täällä kokemuksiaan opiksi ja tiedoksi muillekin.

        Totta, varmasti löytyy erilaisia kokemuksia suuntaan jos toiseen.
        Mutta jos tilanne on se että on niin pahasti masentunut että suunnittelee itsensä tappamista, ei mikään lääkitys voi viedä huonompaan suuntaan eli silloin ei ole mitään menetettävää, lääkitys sellaisessa tilanteessa ei tee mitään muutosta tai sitten parantaa tilannetta.
        Itselläni tilanne oli juurikin tuo.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On totta että joitakin masennuslääkkeet ovat auttaneet, ole 21:18 onnellinen siitä että kuulut tähän joukkoon. Kaikea hyvää ja menestystä jatkossakin elämääsi.

        On myös totta että on valtava määrä ihmisiä jotka ovat tulleet entistä huonokuntoisemmaksi masennuslääkkeistä. Silti heitä pakotetaan jatkamaan lääkkeen syömistä ja pian heitä hoidetaan kroonisina potilaina. Alkuperäinen vaiva on muuttunut uudeksi lääkkeen aiheuttamaksi sairaudeksi, saa uuden diagnoosin entisen lisäksi, jota nyt hoidetaan ja uskotellaan että se on oikeasti hänen omaa sairautta, vaikka onkin lääkärin aiheuttamaa. Lääkkeen lopetus on mahdotonta koska lääkärit eivät tue siinä millään tavoin.

        Kyllä näiden kummankin ryhmän ihmisillä on oikeus kertoa täällä kokemuksiaan opiksi ja tiedoksi muillekin.

        Ammattitaidottomat lääkärit ja terveydenhoito ei ole lääkkeiden vika.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta, varmasti löytyy erilaisia kokemuksia suuntaan jos toiseen.
        Mutta jos tilanne on se että on niin pahasti masentunut että suunnittelee itsensä tappamista, ei mikään lääkitys voi viedä huonompaan suuntaan eli silloin ei ole mitään menetettävää, lääkitys sellaisessa tilanteessa ei tee mitään muutosta tai sitten parantaa tilannetta.
        Itselläni tilanne oli juurikin tuo.

        Väärin. Lääkitys voi viedä huonompaan suuntaan vaikka olisi itsemurha ajatuksia ja jopa pahentaa niitä. Jotkut voi reagoida huonosti lääkkeisiin, tai saada esim. akatisian lääkkeistä haittavaikutuksena tai muita lievempiä oireita kuten lisääntynyttä levottomuutta tai ahdistuneisuutta. Vieroitusoireet voi myös olla pahempaa kuin se tila mihin niitä alkoi syödä.

        Kritisoin väittämää "ei ole mitään menetettävää". Aina ihminen ei tajua että asiat voi olla huonomminkin mutta ne voi olla.

        Itse vaikka kuinka huonosti voisin en enää koskisi lääkkeisiin


    • Anonyymi

      En kyllä yhtään halua olla potilaana tai osallisena niiden lääkärien hoitoihin, jotka kuuluu tuohon worldebhcday, madfinland ja näihin vastaaviin juttuihin.
      Olisihan tuollainen voinut olla ideana hyvä ja toimiakin, mutta ainoa mitä olen oppinut tähän mennessä varmana heidän asianaan on, että LÄÄKKEET ON AINA PAHOJA ja älä käytä niitä!

      Minä olisin kuollut ilman lääkkeitä. Jos jonkun ihmeen kautta olisin muka elossa niin minä en pystyisi elämään muiden ihmisten kanssa, tekemään töitä tai selviytymään normaalista elämästä ilman lääkkeitä.
      Minun kaverit olisivat kuolleet ympäriltä ilman heidän lääkkeitään. Mikään ihme terapia tai mielipuolinen lääkkeidenvihaaja kultti ei muuta tätä totuutta.

      Sen opin, että pysyn kaukana näistä jutuista mistä täällä huudatetaan ja pidän mielessä kaikkien lääkäreiden ym. nimet jotka noihin liittyy. Kiitos tästä niin tiedän etukäteen ja pystyn varoittamaan myös lähipiiriä tästä kultista.

      • Anonyymi

        Olet oikeassa.Lääkkeet ovat ainoa oikea ratkaisu ja kaikkien on pakko käyttää niitä, koska sinulla ne ovat toimineet.Ne jotka ovat saaneet lääkkeistä haittoja tai kuolleet ovat tehneet sen vain ilkeyttään lääkkeiden maineen pilatakseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet oikeassa.Lääkkeet ovat ainoa oikea ratkaisu ja kaikkien on pakko käyttää niitä, koska sinulla ne ovat toimineet.Ne jotka ovat saaneet lääkkeistä haittoja tai kuolleet ovat tehneet sen vain ilkeyttään lääkkeiden maineen pilatakseen.

        Mukana elämässä, apuna arjessa.
        Yhdessä kulkien ja kokien. Toinen toistamme tukien.

        Olemme erottamattomat. Minä ja SSRI. <3


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet oikeassa.Lääkkeet ovat ainoa oikea ratkaisu ja kaikkien on pakko käyttää niitä, koska sinulla ne ovat toimineet.Ne jotka ovat saaneet lääkkeistä haittoja tai kuolleet ovat tehneet sen vain ilkeyttään lääkkeiden maineen pilatakseen.

        Kuinkahan tervettä tuollainen kärjistäminen on? Yritätkö lukea kuin piru raamattua, kirjoittaja ei kirjoittanut mitään että joku olisi ilkeyttään kuollut. Jos ottaa noin aivoon että joku saa apua lääkkeistä niin happihyppele vaikka ulkona että pahin ketutus menee ohi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinkahan tervettä tuollainen kärjistäminen on? Yritätkö lukea kuin piru raamattua, kirjoittaja ei kirjoittanut mitään että joku olisi ilkeyttään kuollut. Jos ottaa noin aivoon että joku saa apua lääkkeistä niin happihyppele vaikka ulkona että pahin ketutus menee ohi.

        Kirjoittaja vain leimasi kaikki lääkkeiden haitoista puhuvat lääkkeiden vihaajien kultiksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoittaja vain leimasi kaikki lääkkeiden haitoista puhuvat lääkkeiden vihaajien kultiksi.

        Siis luetko sä sama tekstiä kuin minä? Missä kohdassa tämä leimaus tapahtui? Ei nyt millään pahalla, mutta taidat nyt lukea vain sen mitä haluat lukea.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinkahan tervettä tuollainen kärjistäminen on? Yritätkö lukea kuin piru raamattua, kirjoittaja ei kirjoittanut mitään että joku olisi ilkeyttään kuollut. Jos ottaa noin aivoon että joku saa apua lääkkeistä niin happihyppele vaikka ulkona että pahin ketutus menee ohi.

        Kultti?! :D monet tuolla kirjoittavat on satutettuja harmia saaneita potilaita ja kiitos monien kriitikkojen ulostulon, on saatu kriittistä keskustelua aikaan lääkkeistä julkisesti. Itse ottaisin ilomielin kriittisen psykiatrin kuten esim J Moncrieff joka on kirjoittanut esim Mad in America sivustolle. Hän käsittääkseni määrää lääkkeitä mutta suhtautuu niihin kriittisesti ja realistisesti mitä psykiatria ei mielestäni tee. Ei valehtele lääkkeiden toimintamekanismista . Ymmärtää haitat ja on kiinnostunut potilaiden kokemuksista haitoista koska on ollut tekemässä tutkimustakin potilaskokemuksista. On perehtynyt kriittiseen tutkimusnäyttöön.

        Oma motiivini kirjoittaa on lääketurvallisuuden parantaminen ja toivon kyllä salaa myös että nykyinen psykiatrian paradigma romutetaan joka mielestäni itsessään johtaa ongelmien liikamedikalisointiin, ei huomioi harmia saaneiden kokemuksia, ei auta ihmisä harmien kanssa ja on kaukana ihmisyydestä koska avun saamiseksi pitää saada leima. Hoitosuositukset on lääkekeskeiset

        Lääkevihaajakulttisi on todennäköisimmin potilaita jotka on saaneet harmia lääkkeistä. Katsos kun jotkut voi saada harmia lääkkeistä ja hoidoista eikä asia ole aina niin yksioikoinen että kaikille on sopiva lääke. Itse olen vieroituksen jälkeen ollut yliherkkä lääkkeille. Minulla on vuosien kokemusta hoidosta ja näen siinä paljon kehitettävää. Mielestäni lääkkeisiin sisältyy riskejä ja toki kunnon ammattilainen niitä osaisi välttää. Mutta olen kyynisempi siihen nykyään että he osaa tunnistaa lääkehaitat potilaan kokemista ongelmista etenkään näillä resursseilla ja asenteilla mitä heillä on


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kultti?! :D monet tuolla kirjoittavat on satutettuja harmia saaneita potilaita ja kiitos monien kriitikkojen ulostulon, on saatu kriittistä keskustelua aikaan lääkkeistä julkisesti. Itse ottaisin ilomielin kriittisen psykiatrin kuten esim J Moncrieff joka on kirjoittanut esim Mad in America sivustolle. Hän käsittääkseni määrää lääkkeitä mutta suhtautuu niihin kriittisesti ja realistisesti mitä psykiatria ei mielestäni tee. Ei valehtele lääkkeiden toimintamekanismista . Ymmärtää haitat ja on kiinnostunut potilaiden kokemuksista haitoista koska on ollut tekemässä tutkimustakin potilaskokemuksista. On perehtynyt kriittiseen tutkimusnäyttöön.

        Oma motiivini kirjoittaa on lääketurvallisuuden parantaminen ja toivon kyllä salaa myös että nykyinen psykiatrian paradigma romutetaan joka mielestäni itsessään johtaa ongelmien liikamedikalisointiin, ei huomioi harmia saaneiden kokemuksia, ei auta ihmisä harmien kanssa ja on kaukana ihmisyydestä koska avun saamiseksi pitää saada leima. Hoitosuositukset on lääkekeskeiset

        Lääkevihaajakulttisi on todennäköisimmin potilaita jotka on saaneet harmia lääkkeistä. Katsos kun jotkut voi saada harmia lääkkeistä ja hoidoista eikä asia ole aina niin yksioikoinen että kaikille on sopiva lääke. Itse olen vieroituksen jälkeen ollut yliherkkä lääkkeille. Minulla on vuosien kokemusta hoidosta ja näen siinä paljon kehitettävää. Mielestäni lääkkeisiin sisältyy riskejä ja toki kunnon ammattilainen niitä osaisi välttää. Mutta olen kyynisempi siihen nykyään että he osaa tunnistaa lääkehaitat potilaan kokemista ongelmista etenkään näillä resursseilla ja asenteilla mitä heillä on

        Minäkin muuten joskus luulin että lääkkeet on pelastaneet elämäni alkutaipaleella käyttöä. Nykyään lääkkeistä irti kamalien vieroitusoireiden jälkeen ja vuosien pitkän käytön jälkeen tuntuu kuin lääkkeet vaaransi elämäni ja tapa millä ne määrättiin ja miten ne purettiin pitäen pimennossa haitoista. Kaikki haitat ei ole lähteneet pois. Saan vertaistukea onneksi netistä tämän ongelman kanssa kamppailuun ja hoito ei juuri ole vaikuttanut kiinnostuneen haitoista. Hoito vaikuttaa kiinnostuneet potilaista kelle määrätä lääkkeitä mutta jos saa harmia niin ääni kellossa muuttuu. Muutuin yhtäkkiä näkymättömäksi kokemukseni kanssa. Ainoa missä voin tulla ymmärretyksi on muiden harmia saaneiden parissa.

        Tiedostan että jotkut kokee lääkkeistä hyötyä. Se on fine. Hienoa. En halua ottaa lääkkeitänne pois.

        Vastustan myös ihmisten painostamista lääkkeisiin millään tavoin ja olen pro valinnanvapaus. Kannatan lääkehoitojen lisäksi lääkkeettömien mahdollisuuksien lisäämistä ja tutkimista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minäkin muuten joskus luulin että lääkkeet on pelastaneet elämäni alkutaipaleella käyttöä. Nykyään lääkkeistä irti kamalien vieroitusoireiden jälkeen ja vuosien pitkän käytön jälkeen tuntuu kuin lääkkeet vaaransi elämäni ja tapa millä ne määrättiin ja miten ne purettiin pitäen pimennossa haitoista. Kaikki haitat ei ole lähteneet pois. Saan vertaistukea onneksi netistä tämän ongelman kanssa kamppailuun ja hoito ei juuri ole vaikuttanut kiinnostuneen haitoista. Hoito vaikuttaa kiinnostuneet potilaista kelle määrätä lääkkeitä mutta jos saa harmia niin ääni kellossa muuttuu. Muutuin yhtäkkiä näkymättömäksi kokemukseni kanssa. Ainoa missä voin tulla ymmärretyksi on muiden harmia saaneiden parissa.

        Tiedostan että jotkut kokee lääkkeistä hyötyä. Se on fine. Hienoa. En halua ottaa lääkkeitänne pois.

        Vastustan myös ihmisten painostamista lääkkeisiin millään tavoin ja olen pro valinnanvapaus. Kannatan lääkehoitojen lisäksi lääkkeettömien mahdollisuuksien lisäämistä ja tutkimista.

        Olen myös pro lääketurvallisuus. Olen jakanut ketjuun esim turvallisen vieroituksen linkkejä lääkkeistä mitkä ei ole mitään Mad In America linkkejä vaan Britannian virallisen tahon linkkejä turvalliseen vieroitukseen jossa on muuten btw ollut mukana tekemässä esim lääkäri / tutkija joka on itse vieroittautunut lääkkeistä ja saanut apua vieroituspalstoilta ja joka on tehnyt tutkimusta aiheesta. Koen että Suomi tulee jälkijunassa ja edelleen vähättelee ihmisten kokemia ongelmia masennuslääkevieroituksen kanssa vaarantaen joidenkin turvallisuutta. Sille minä en voi mitään että Britannian vaikutusvaltaiset psykiatrit on alkanut kuunnella harmia saaneita potilaita ja tekemään jopa podcasteja tällaisten lääkekulttilaisten kanssa.

        Vastustan pro lääkeihmisten oppinsa ulottamista myös muihin ihmisiin. Esim Suomen käypähoitosuositukset masennuksen hoidossa on maailman lääkekeskeisimmät. Olen myös kohdannur hoitajia jotka on niin pro lääke (itsekin kertonert vetäneensä lääkkeitä) että luulee että kaikkien muiden on napsittava lääkkeitä paremmin voidakseen. Olen myöskin käynyt osastolla joskus ja nähnyt kuinka sairaalloisen lääkekeskeisellä tavalla ihmisiä hoidetaan. Onneksi Suomessa löytyy valonpilkahduksiakin esim avoimen dialogin malli


      • Anonyymi

        Aivan samaa mieltä. Aina löytyy näitä "älä ota lääkkeitä, ne on pahoja" tyyppejä jotka sitten omalla itsekeskeisellä toiminnallaan vaarantaa muiden terveyttä. Hirveesti vouhkataan mutta mitään todisteita ei esitetä, aina vaan jonkun yksittäisen lääkärin mielipidekirjoitusta.
        Mä kuulun myös niihin joiden elämän psyykelääkitys pelasti. Saa nähdä mitä vuodet tuo tullessa mutta ilman niitä en olisi tässä tänään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan samaa mieltä. Aina löytyy näitä "älä ota lääkkeitä, ne on pahoja" tyyppejä jotka sitten omalla itsekeskeisellä toiminnallaan vaarantaa muiden terveyttä. Hirveesti vouhkataan mutta mitään todisteita ei esitetä, aina vaan jonkun yksittäisen lääkärin mielipidekirjoitusta.
        Mä kuulun myös niihin joiden elämän psyykelääkitys pelasti. Saa nähdä mitä vuodet tuo tullessa mutta ilman niitä en olisi tässä tänään.

        Kerrohan, onko vastuullista menettelyä yleis- ja työterveyslääkäreiltä uusia potilaalle SSRI-lääkereseptejä etänä netin kautta tai puhelimitse yli 10 vuoden ajan? Tämä siis niin, että reseptin uusija ei ole tavannut potilasta tuona aikana henkilökohtaisesti kertaakaan. Näin minulle on käynyt. Tähän olisi syytä saada muutos, jotta pillereitä ei määrättäisi potilaille kuin karkkia ilman, että ollaan riittävästi selvillä potilaan todellisesta tilanteesta.

        Niin, kyllä se SSRI-lääkitys itsellänikin alussa auttoi. Sen jälkeen olinkin noin 20 vuotta ylläpitohoidossa, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Sitten tilanteeni vakiinnuttua lääkitys purettiin liian nopeasti, jolloin tuli vakavia vieroitusoireita.

        t. "vaikeasti masentunut"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoittaja vain leimasi kaikki lääkkeiden haitoista puhuvat lääkkeiden vihaajien kultiksi.

        Sanon näin, koska sillä kulttimaisella tavalla sitä on täällä toitotettu ja se on tasan ainoa asia mitä nyt sitten tiedän varmana juttuna. Jos sillä tavoin koko asiaa huudattetaan, mainostetaan ja häiriköidään muita samalla tavoin mittä kulttijäsenet tekee niin tämä on se lopputulos. Tiedän pysyä kaukana, koska tähän mennessä on tullut vain ääriajattelua ja mielipuolista toimintaa jatkuvasti esille. Kaikista pienistäkin jutuista syytetään vain ja ainoastaan lääkkeitä, vaikka ei liity lääkkeisiin mitenkään.

        Olen itsekkin syönyt sopimattomia lääkkeitä, mutta se, että sopivaa ei heti löytynyt ei muuta sitä, että elämässäni aikana on ollut 3 eri neurologista yms. lääkettä jotka ovat pelastaneet elämäni. Minä kuolen jos liityn tuollaiseen kulttiajatteluun ja toimintaan. Omalla kohdallani en kuole edes välttämättä nopeasti vaan hitaasti kituen ilman lääkkeitäni.

        Varmasti pohjalla on hyvä ja toimiva ajatus jossain, mutta se vaikuttaa kadonneen kauan sitten kulttimaiseen käytökseen. Ikävä kyllä mt- puolen potilaat on helppoja uhreja kulteille ja voi vain toivoa, että pystyvät sellaisia ajoissa välttämään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanon näin, koska sillä kulttimaisella tavalla sitä on täällä toitotettu ja se on tasan ainoa asia mitä nyt sitten tiedän varmana juttuna. Jos sillä tavoin koko asiaa huudattetaan, mainostetaan ja häiriköidään muita samalla tavoin mittä kulttijäsenet tekee niin tämä on se lopputulos. Tiedän pysyä kaukana, koska tähän mennessä on tullut vain ääriajattelua ja mielipuolista toimintaa jatkuvasti esille. Kaikista pienistäkin jutuista syytetään vain ja ainoastaan lääkkeitä, vaikka ei liity lääkkeisiin mitenkään.

        Olen itsekkin syönyt sopimattomia lääkkeitä, mutta se, että sopivaa ei heti löytynyt ei muuta sitä, että elämässäni aikana on ollut 3 eri neurologista yms. lääkettä jotka ovat pelastaneet elämäni. Minä kuolen jos liityn tuollaiseen kulttiajatteluun ja toimintaan. Omalla kohdallani en kuole edes välttämättä nopeasti vaan hitaasti kituen ilman lääkkeitäni.

        Varmasti pohjalla on hyvä ja toimiva ajatus jossain, mutta se vaikuttaa kadonneen kauan sitten kulttimaiseen käytökseen. Ikävä kyllä mt- puolen potilaat on helppoja uhreja kulteille ja voi vain toivoa, että pystyvät sellaisia ajoissa välttämään.

        Psykiatria ei niin kaukana kultista itsekään ole. Se seisoo muka tirt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanon näin, koska sillä kulttimaisella tavalla sitä on täällä toitotettu ja se on tasan ainoa asia mitä nyt sitten tiedän varmana juttuna. Jos sillä tavoin koko asiaa huudattetaan, mainostetaan ja häiriköidään muita samalla tavoin mittä kulttijäsenet tekee niin tämä on se lopputulos. Tiedän pysyä kaukana, koska tähän mennessä on tullut vain ääriajattelua ja mielipuolista toimintaa jatkuvasti esille. Kaikista pienistäkin jutuista syytetään vain ja ainoastaan lääkkeitä, vaikka ei liity lääkkeisiin mitenkään.

        Olen itsekkin syönyt sopimattomia lääkkeitä, mutta se, että sopivaa ei heti löytynyt ei muuta sitä, että elämässäni aikana on ollut 3 eri neurologista yms. lääkettä jotka ovat pelastaneet elämäni. Minä kuolen jos liityn tuollaiseen kulttiajatteluun ja toimintaan. Omalla kohdallani en kuole edes välttämättä nopeasti vaan hitaasti kituen ilman lääkkeitäni.

        Varmasti pohjalla on hyvä ja toimiva ajatus jossain, mutta se vaikuttaa kadonneen kauan sitten kulttimaiseen käytökseen. Ikävä kyllä mt- puolen potilaat on helppoja uhreja kulteille ja voi vain toivoa, että pystyvät sellaisia ajoissa välttämään.

        Tarkennetaan sen verran, että tämän osaston keskusteluissa puhutaan psyykenlääkkeistä ei kaikista lääkkeistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanon näin, koska sillä kulttimaisella tavalla sitä on täällä toitotettu ja se on tasan ainoa asia mitä nyt sitten tiedän varmana juttuna. Jos sillä tavoin koko asiaa huudattetaan, mainostetaan ja häiriköidään muita samalla tavoin mittä kulttijäsenet tekee niin tämä on se lopputulos. Tiedän pysyä kaukana, koska tähän mennessä on tullut vain ääriajattelua ja mielipuolista toimintaa jatkuvasti esille. Kaikista pienistäkin jutuista syytetään vain ja ainoastaan lääkkeitä, vaikka ei liity lääkkeisiin mitenkään.

        Olen itsekkin syönyt sopimattomia lääkkeitä, mutta se, että sopivaa ei heti löytynyt ei muuta sitä, että elämässäni aikana on ollut 3 eri neurologista yms. lääkettä jotka ovat pelastaneet elämäni. Minä kuolen jos liityn tuollaiseen kulttiajatteluun ja toimintaan. Omalla kohdallani en kuole edes välttämättä nopeasti vaan hitaasti kituen ilman lääkkeitäni.

        Varmasti pohjalla on hyvä ja toimiva ajatus jossain, mutta se vaikuttaa kadonneen kauan sitten kulttimaiseen käytökseen. Ikävä kyllä mt- puolen potilaat on helppoja uhreja kulteille ja voi vain toivoa, että pystyvät sellaisia ajoissa välttämään.

        Sopivalta tuntuvat lääkkeetkin voi muuttua aikojen saatossa enemmän haittoja omaaviksi ja sopivista lääkkeistäkin voi saada vieroitusoireita. Aina asia ei ole niin yksinkertainen että eikun vaihtaa vaan lääkettä.

        Kenen vika on muuten että potilaan masennuslääkkeet puretaan hoitosuositusten mainitsemalla tavalla aiheuttaen potilaalle vakavia vieroitusoireita? Jolloin voi olla mahdollista että hoitosuositusten tekijätkään eivät täysin ymmärrä mistä on kyse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sopivalta tuntuvat lääkkeetkin voi muuttua aikojen saatossa enemmän haittoja omaaviksi ja sopivista lääkkeistäkin voi saada vieroitusoireita. Aina asia ei ole niin yksinkertainen että eikun vaihtaa vaan lääkettä.

        Kenen vika on muuten että potilaan masennuslääkkeet puretaan hoitosuositusten mainitsemalla tavalla aiheuttaen potilaalle vakavia vieroitusoireita? Jolloin voi olla mahdollista että hoitosuositusten tekijätkään eivät täysin ymmärrä mistä on kyse.

        "Kaikista pienistäkin jutuista syytetään vain ja ainoastaan lääkkeitä, vaikka ei liity lääkkeisiin mitenkään." No kyllä mielestäni masennuslääkkeiden haitat ja vieroitusoireet liittyy aika paljon lääkkeisiin! Hmm... Luepa tämän ketjun aloitusviesti mistä keskustelu lähti.

        "Hirveesti vouhkataan mutta mitään todisteita ei esitetä, aina vaan jonkun yksittäisen lääkärin mielipidekirjoitusta."

        Mistä sinä haluat todisteita? Täällä on hankala linkata mitään, koska linkit lähtee. Vieroitusoireet on ihan yleistä tietoa, niiden pitkäkestoisuus jollakin. Niistä on tullut mediassakin Suomessa tietoa, Yleltäkin, MTV3:lta, HS:stä löytyy kun vähän googlailet. New York Timeskin julkaisi vieroitusoireista pitkän artikkelin Many People Taking Antidepressants Discover They Cannot Quit. Britanniassa muutettiin hoitosuosituksia varoittamaan potilaita vieroitusoireista ja niiden vaikeudesta ja pitkäkestoisuudesta ja tästä Yle mainitsi ohjelmassa vieroitusoireista jossa haastateltiin Käypähoitosuositusten tekijää. Näistä vieroitusoireista on potilaatkin kirjoitelleet mielipidekirjoituksia lehtiin esim tämä jossa kritisoidaan sitä että nykyisillä hoitosuositusten vieroitusohjeilla jotkut potilaat saa pahoja vieroitusoireita:
        https://www.ts.fi/lukijoilta/4641219/Lukijalta Masennuslaakkeiden vieroitusoireet ovat luultua vakavampia
        Tuossa kerrotaan hyvin mikä mättää!

        Britanniassa Royal College of Psychiatrists on uudistanut masennuslääkevieroitusohjeita huomioimaan vaikeita vieroitusoireita saavat paremmin. Miten on Suomen laita?

        Potilaat voi olla vihaisia koska heitä ei ole mitenkään varoitettu asiasta eikä määräyshetkellä ole puhuttu koko vieroitusoireista.

        Vieroituspalstoilla missä on tuhansia ihmisiä jotkut puhuu jopa vuosien palautumisprosessista lääkkeistä jossa vieroituksessa puhkeavat oireet/lääkkeiden käytön aikana syntyneet haitat saattaa kestää pitkään. Tämä ei ole vielä tutkimuskirjallisuudessa.

        Pitkäaikaisemmista haitoista ei ole tehty paljoa tutkimusta, koska me pitkäaikaiskäyttäjä potilaat olemme koekaniineja ja tutkimustietoa valuu vuosikymmeniä myöhemminkin. Oikeaoppisista vieroitusmetodeista on tehty tutkimusta viime vuosina, jota on julkaissut esim. Lancet. Tapering of SSRI treatment to mitigate withdrawal symptoms

        Toisaalta on yleistä tietoa että esim seksuaalihaitat ei poistu kaikilla ketkä lääkkeistä on irti päässeet (esim. luettavissa potilaan lääkärilehdestä ja fimeasta) ja psyykenlääkkeistä voi seurata esim tardiivi dyskinesia joka ei aina poistu kun lääkkeistä pääsee irti. Nämä voi viitata siihen että kaikki haitat ei poistu heti tai ollenkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Kaikista pienistäkin jutuista syytetään vain ja ainoastaan lääkkeitä, vaikka ei liity lääkkeisiin mitenkään." No kyllä mielestäni masennuslääkkeiden haitat ja vieroitusoireet liittyy aika paljon lääkkeisiin! Hmm... Luepa tämän ketjun aloitusviesti mistä keskustelu lähti.

        "Hirveesti vouhkataan mutta mitään todisteita ei esitetä, aina vaan jonkun yksittäisen lääkärin mielipidekirjoitusta."

        Mistä sinä haluat todisteita? Täällä on hankala linkata mitään, koska linkit lähtee. Vieroitusoireet on ihan yleistä tietoa, niiden pitkäkestoisuus jollakin. Niistä on tullut mediassakin Suomessa tietoa, Yleltäkin, MTV3:lta, HS:stä löytyy kun vähän googlailet. New York Timeskin julkaisi vieroitusoireista pitkän artikkelin Many People Taking Antidepressants Discover They Cannot Quit. Britanniassa muutettiin hoitosuosituksia varoittamaan potilaita vieroitusoireista ja niiden vaikeudesta ja pitkäkestoisuudesta ja tästä Yle mainitsi ohjelmassa vieroitusoireista jossa haastateltiin Käypähoitosuositusten tekijää. Näistä vieroitusoireista on potilaatkin kirjoitelleet mielipidekirjoituksia lehtiin esim tämä jossa kritisoidaan sitä että nykyisillä hoitosuositusten vieroitusohjeilla jotkut potilaat saa pahoja vieroitusoireita:
        https://www.ts.fi/lukijoilta/4641219/Lukijalta Masennuslaakkeiden vieroitusoireet ovat luultua vakavampia
        Tuossa kerrotaan hyvin mikä mättää!

        Britanniassa Royal College of Psychiatrists on uudistanut masennuslääkevieroitusohjeita huomioimaan vaikeita vieroitusoireita saavat paremmin. Miten on Suomen laita?

        Potilaat voi olla vihaisia koska heitä ei ole mitenkään varoitettu asiasta eikä määräyshetkellä ole puhuttu koko vieroitusoireista.

        Vieroituspalstoilla missä on tuhansia ihmisiä jotkut puhuu jopa vuosien palautumisprosessista lääkkeistä jossa vieroituksessa puhkeavat oireet/lääkkeiden käytön aikana syntyneet haitat saattaa kestää pitkään. Tämä ei ole vielä tutkimuskirjallisuudessa.

        Pitkäaikaisemmista haitoista ei ole tehty paljoa tutkimusta, koska me pitkäaikaiskäyttäjä potilaat olemme koekaniineja ja tutkimustietoa valuu vuosikymmeniä myöhemminkin. Oikeaoppisista vieroitusmetodeista on tehty tutkimusta viime vuosina, jota on julkaissut esim. Lancet. Tapering of SSRI treatment to mitigate withdrawal symptoms

        Toisaalta on yleistä tietoa että esim seksuaalihaitat ei poistu kaikilla ketkä lääkkeistä on irti päässeet (esim. luettavissa potilaan lääkärilehdestä ja fimeasta) ja psyykenlääkkeistä voi seurata esim tardiivi dyskinesia joka ei aina poistu kun lääkkeistä pääsee irti. Nämä voi viitata siihen että kaikki haitat ei poistu heti tai ollenkaan.

        Kuka ottaa vastuun siitä, että joitakin potilaita on lääkitty lisää, kun he oikeasti kärsivät masennuslääkkeiden vieroitusoireista ja he on saaneet lisälääkinnästä haittaa?


        Kuka ottaa vastuun, että ihmisille ei ole mainittu määräämishetkellä vieroitusoireista vaan sanottu jotain lässynläätä että masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta?


        Näitä pitkäkestoisia oireita ei ole aina tunnistettu tähän asti ja potilaalle on pokkana väitetty pari kuukautta myöhemmin ettei oireilla ole mitään tekemistä enää vieroituksen kanssa vaikka oireet voi kestää pitkäänkin.


        Kuka ottaa vastuun, että Käypähoidon mukaisilla vieroitusohjeilla osa ihmisistä on heitetty helvetillisiin oloihin vieroituksen kanssa vaikka ne olisi voitu välttää toisenlaisella vieroituksella mistä löytyy nykyään tietoa esim. Lancet?


        Kuka ottaa vastuun, että jotkut ihmiset ovat saattaneet virheellisen diagnosoinnin takia joutua jopa työkyvyttömiksi? Kuka maksaa laskun psykiatrian perseilystä?


        Kuka ottaa vastuun iatrogeenisesta tehdystä kärsimyksestä ja harmista jota ihmiset joutuvat kokemaan tietämättömyyden ja typeryyden takia?


        Aivan. Kukaan ei ota vastuuta. Ainoa kuka kaiken tämän hinnan maksaa nahoissaan on potilas ja muut veronmaksajat mahdollisen työkyvyttömyyden takia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka ottaa vastuun siitä, että joitakin potilaita on lääkitty lisää, kun he oikeasti kärsivät masennuslääkkeiden vieroitusoireista ja he on saaneet lisälääkinnästä haittaa?


        Kuka ottaa vastuun, että ihmisille ei ole mainittu määräämishetkellä vieroitusoireista vaan sanottu jotain lässynläätä että masennuslääkkeet ei aiheuta riippuvuutta?


        Näitä pitkäkestoisia oireita ei ole aina tunnistettu tähän asti ja potilaalle on pokkana väitetty pari kuukautta myöhemmin ettei oireilla ole mitään tekemistä enää vieroituksen kanssa vaikka oireet voi kestää pitkäänkin.


        Kuka ottaa vastuun, että Käypähoidon mukaisilla vieroitusohjeilla osa ihmisistä on heitetty helvetillisiin oloihin vieroituksen kanssa vaikka ne olisi voitu välttää toisenlaisella vieroituksella mistä löytyy nykyään tietoa esim. Lancet?


        Kuka ottaa vastuun, että jotkut ihmiset ovat saattaneet virheellisen diagnosoinnin takia joutua jopa työkyvyttömiksi? Kuka maksaa laskun psykiatrian perseilystä?


        Kuka ottaa vastuun iatrogeenisesta tehdystä kärsimyksestä ja harmista jota ihmiset joutuvat kokemaan tietämättömyyden ja typeryyden takia?


        Aivan. Kukaan ei ota vastuuta. Ainoa kuka kaiken tämän hinnan maksaa nahoissaan on potilas ja muut veronmaksajat mahdollisen työkyvyttömyyden takia.

        Ei ihme, että psykiatria alkaa olla huolissaan siitä, että määrätäänkö masennuslääkkeitä liikaa, koska nämä harvinaisempina pidetyt haitat alkaa koskemaan yhä suurempaa osaa ja olemaan yleisessä tiedossa, koska näitä lääkkeitä määrätään sadoilletuhansille. Olisi mielenkiintoista tutkia myös tilastoa pitkäaikaiskäyttäjistä, koska sekin voi viitata jonkinasteisiin lääkepurkuongelmiin vaikka toki en kiellä, että jotkut potilaat voi kokea lääkkeistä hyötyä myös pitemmällä käytöllä (vaan kuinka erottaa hyöty jos lääkärikin on saattanut sotkea vaikeat pitempiaikaiset vieroitusoireet relapsiin). Väittäisin, että homma on jo lähtenyt psykiatrian käsistä tietyllä tavalla ja moni saattaa olla suuttunut koska ei ole tullut informoiduksi esim vieroitusoireista laisinkaan määräyshetkellä. Aika huonoa PR:ää psykiatrialle. Nykyään lääkkeitä määrätään laajemmin kuin koskaan maailmanhistoriassa ja väittäisin että osaksi tämä on tietynlainen ihmiskoe jossa emme vielä ole tienneet tai tiedä kaikkia seurauksia mitä siitä voi olla. Voisi pitää jopa jollain tavoin vastuuttomana määrätä lääkkeitä tässä mittakaavassa ja sitten hupsis vaan myöhemmin hoksataan, että näissähän on pitempiaikaisia ja vaikeampia vieroitusoireita kuin on luultu. Lääkeseurantaan ei juuri olla satsattu koska nää on niin turvallisia hei että niitä voi käyttää vaikka loputtomiin. Mutta homma jatkaa kulkuaan :) Kohta on taas tarjolla uusia "turvallisempia lääkkeitä" jaettavaksi lampaille. Uusia tutkimustuloksia masennuslääkkeiden harmeista odotellessa!


    • Anonyymi

      Tämäkin keskustelu viittaa siihen, että psykiatriassa, sen alaan kuuluvissa diagnosoinneissa ja hoidoissa, on tapahtunut vakavia virheitä, joista ala ei halua käydä julkisesti asiallista asiantuntijavetoista keskustelua.

      Ja kun julkista keskustelua ei ole käyty, eikä kaiketi käydä, niin ne potilaat ,jotka ovat saaneet oikeaa tietoa hoidoistaan, siitä mikä on hyvää mt-hoitoa ja mikä huonoa, luonnollisesti tuntevat huolta ja hätääkin, jos on enemmänkin potilaita, joiden saaman mt-hoidon vaikutuksia ei seurata ammattitaidolla ja eettisyyttä noudattaen. On todella hyvä ja hyödyllistä kaikille potilaille, että edes täältä saa tietoa potilaan oikeudesta laadukkaaseen ja turvalliseen hoitoon. Laadukkaaseen ja turvalliseen hoitoon kuuluu potilaiden oikeuksien noudattaminen, ja siksi esim. hoidon haitoista on kerrottava potilaille ja siksi esim. hoidon haittoja on seurattava, kuten nyt masennuksen käypä hoito -suosituskin lääkäreitä muistuttaa.

      Tietenkin potilailla, jotka ovat saaneet haitallista hoitoa, on oikeus olla siitä vihaisia ja oikeus olla luottamatta enää psykiatriaan, jopa koko terveydenhuoltoon. Menetettyä luottamusta ei palauta muiden hyvät kertomukset hyvistä kokemuksista. Menetetyn luottamuksen aiheuttamia haavoja terveydenhuolto voi parantaa, ja sen niin pitäisi tehdä, puhumalla avoimesti psykiatrian ongelmista, kertomalla missä niitä on ja miksi.

      Suurin ja vakavin ongelma on se, että psykiatrien antaman hoidon laatua ei pystytä valvomaan läheskään samalla tavalla kuin terveydenhuollon muita aloilla. Psykiatriassa hoitoketjut ovat todella pirstaloituneet. Siksi valvonta ei onnistu. Resurssien puutteen vuoksi valvonta ei vaan ulotu yksityissektorin joka rotankoloon, vaikka tahtoa olisi.

      Tietenkin masennuslääkkeillä on myös paikkansa, mutta ei koskaan niin että psykiatri tieten tahtoen pimittää lääkehaitat potilailtaan, tai jopa käyttää lääkitystä potilaidensa "käsittelyyn".

      Huom! Lääkeaitat on kerrottava potilaille tarkkaan niin että antaa esimerkkejä, miten ne vaikuttavat siinä potilaan omassa elämässä, oman elämän elämisessä, ihmissuhteissa ja toimintakyvyssä.

      Tällä hetkellä psykiatrian sisällä kiehuu, koska siellä tiedetään, että mt-potilaita on joutunut vakavien väärinkäytösten kohteeksi (psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa saaneet haitallista hoitoa, kohdanneet väkivaltaista kohtelua) ja aavistellen tiedetään missä tarkalleen näin on tapahtunut, ja missä ovat olleet kelvottomat kollegat jotka eivät ole ilmoittaneet ongelmista Valviraan. Kiehuminen näkyy nettipalstoillakin.

    • Anonyymi

      Eivät psykiatrit voi kertoa potilailleen lääkkeen tuomista haitoista ja uusista sairauksista koska he eivät itsekään niistä tiedä. Heitä koulutetaan toimimaan juuri niin kuin he toimivat. He uskovat aidosti itsekin hoitavansa potilaita heidän parhaakseen. Psykiatrinen hoitojärjestelmä on nyt vain sitä mitä se on ja lääkäreitä ja hoitohenkilökuntaa on koulutettu ylläpitämään sitä sellaisena.

      • Anonyymi

        Yksi psykiatri sanoi suoraan, että tutkimustietoa esimerkiksi lääkkeiden vieroitusoireista ei ole paljon kun keskustelimme aiheesta. Heiltä puuttuu tutkimustietoa lääkkeistä. Tämä kannattaa ottaa potilaana huomioon! Eli lääkärit määrää lääkkeitä osittain pimennossa niiden haitoista. Kun lääke tulee markkinoille, siitä on käsittääkseni tehty vain hyvin lyhytkestoisia potilastutkimuksia ja voi mennä pitkään kun haitat ymmärretään paremmin, esim. bentsodiatsepiineja määrättiin vuosikymmeniä ymmärtämättä täysin niiden ongelmia. Silti ihmisiä laitetaan lääkkeille vuosiksi. Ihmisille myös määrätään lääkkeitä päällekkäin, mistä on itseasiassa vieläkin vähemmän tutkimusta. Hiljalleen saadaan käsitystä siitä miten ihmiset voi lääkkeillä kun he käyttää niitä pitempiä aikoja. Perusteena pitkäaikaiselle jatkuvalle käytölle voi olla hyvinkin suppeita tutkimuksia, esim. jotka suosittavat jatkuvaa käyttöä esim. kahden vuoden käytön perusteella estämään relapseja.

        Minun mielestäni historia toistaa itseään. Ensin lääkkeestä tehdään kuva kuin se olisi jotain maagisen hienoa ja uutta ja turvallista, ja kappas vain - vuosia myöhemmin havaitaan että siinäkin on omankaltaisia ongelmia jotka voi kappas vain, muistuttaa hyvin paljon edellisten lääkkeiden ongelmia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksi psykiatri sanoi suoraan, että tutkimustietoa esimerkiksi lääkkeiden vieroitusoireista ei ole paljon kun keskustelimme aiheesta. Heiltä puuttuu tutkimustietoa lääkkeistä. Tämä kannattaa ottaa potilaana huomioon! Eli lääkärit määrää lääkkeitä osittain pimennossa niiden haitoista. Kun lääke tulee markkinoille, siitä on käsittääkseni tehty vain hyvin lyhytkestoisia potilastutkimuksia ja voi mennä pitkään kun haitat ymmärretään paremmin, esim. bentsodiatsepiineja määrättiin vuosikymmeniä ymmärtämättä täysin niiden ongelmia. Silti ihmisiä laitetaan lääkkeille vuosiksi. Ihmisille myös määrätään lääkkeitä päällekkäin, mistä on itseasiassa vieläkin vähemmän tutkimusta. Hiljalleen saadaan käsitystä siitä miten ihmiset voi lääkkeillä kun he käyttää niitä pitempiä aikoja. Perusteena pitkäaikaiselle jatkuvalle käytölle voi olla hyvinkin suppeita tutkimuksia, esim. jotka suosittavat jatkuvaa käyttöä esim. kahden vuoden käytön perusteella estämään relapseja.

        Minun mielestäni historia toistaa itseään. Ensin lääkkeestä tehdään kuva kuin se olisi jotain maagisen hienoa ja uutta ja turvallista, ja kappas vain - vuosia myöhemmin havaitaan että siinäkin on omankaltaisia ongelmia jotka voi kappas vain, muistuttaa hyvin paljon edellisten lääkkeiden ongelmia.

        Usko ei ole tiedon väärti.


    • Anonyymi

      LOPETTAKAA JO

      EI KUKAAN JAKSA LUKEA ENÄÄ TÄTÄ KETJUA
      JA
      TAPPELUNNE KÄÄNTYY KUMMANKIN OSAPUOLEN ASIAA VASTAAN

      • Anonyymi

        Ai sinäkö sen päätät milloin asioista saa keskustella?


      • Anonyymi

        Sshh... Antaa jengin riehua täällä niin eivät ole häiriköimässä massateksteillään, fanaattisuudellaan ja linkeillään muita keskusteluja tai ihmisiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sshh... Antaa jengin riehua täällä niin eivät ole häiriköimässä massateksteillään, fanaattisuudellaan ja linkeillään muita keskusteluja tai ihmisiä.

        Niin eikö ole sulle hyvä että hoidosta haittaa saaneilla oma ketju eikä nämä "fanaatikot" haittaa muita jotka voi saada vain hyötyä hoidostaan, eikösjuu.Hoidosta haittaa saaneita usein kohdellaan vähän samalla tavalla terveydenhuollossa. Leikitään kuin heitä ei olisi olemassakaan ja ummistetaan silmät ikäviltä asioilta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin eikö ole sulle hyvä että hoidosta haittaa saaneilla oma ketju eikä nämä "fanaatikot" haittaa muita jotka voi saada vain hyötyä hoidostaan, eikösjuu.Hoidosta haittaa saaneita usein kohdellaan vähän samalla tavalla terveydenhuollossa. Leikitään kuin heitä ei olisi olemassakaan ja ummistetaan silmät ikäviltä asioilta.

        Hyvänkin asian pystyy pilaamaan sillä, että tuo sen ilmi niin, että siitä on haittaa, harmia ja vahinkoa muille ihmisille. Se on hyvä tapa saada ihmiset pois keskustelemasta asiasta tai edes, että haluavat olla yhtään asian puolella.
        Pahan aiheuttaminen ei ehkä ole paras tapa tuoda ihmisiä puolelleen, paitsi ehkä tietyn ajan Saksassa. Jotenkin tuo on vaikea ymmärtää ja heti uhriudutaan, että mitään ei ole tehnyt väärin ja minua vaiennetaan, vaikka vapaasti on saanut huutaa muiden karkoittamiseen asti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvänkin asian pystyy pilaamaan sillä, että tuo sen ilmi niin, että siitä on haittaa, harmia ja vahinkoa muille ihmisille. Se on hyvä tapa saada ihmiset pois keskustelemasta asiasta tai edes, että haluavat olla yhtään asian puolella.
        Pahan aiheuttaminen ei ehkä ole paras tapa tuoda ihmisiä puolelleen, paitsi ehkä tietyn ajan Saksassa. Jotenkin tuo on vaikea ymmärtää ja heti uhriudutaan, että mitään ei ole tehnyt väärin ja minua vaiennetaan, vaikka vapaasti on saanut huutaa muiden karkoittamiseen asti.

        Vai vielä natsejakin tässä ollaan :,)

        En minä ainakaan henk koht tarvitse ketään puolelleni. Mielummin ilmaisen asiat niinkuin ne ovat, kaunistelematta. Jos joku kauhistuu toisten negatiivisista kokemuksista, tai suoraan puhumisesta, se ei olKaikilla on oma mielipiteensä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvänkin asian pystyy pilaamaan sillä, että tuo sen ilmi niin, että siitä on haittaa, harmia ja vahinkoa muille ihmisille. Se on hyvä tapa saada ihmiset pois keskustelemasta asiasta tai edes, että haluavat olla yhtään asian puolella.
        Pahan aiheuttaminen ei ehkä ole paras tapa tuoda ihmisiä puolelleen, paitsi ehkä tietyn ajan Saksassa. Jotenkin tuo on vaikea ymmärtää ja heti uhriudutaan, että mitään ei ole tehnyt väärin ja minua vaiennetaan, vaikka vapaasti on saanut huutaa muiden karkoittamiseen asti.

        onko se sulta jotenkin pois että ihmisiä hoidetaan hyvin, laadukkaasti ja turvallisesti? mitä menetät siinä että potilaita kuunnellaan ja heidän tahtoaan kunnioitetaan? oletko pitänyt suomalaisten terveydenhuollon ammattilaistenkin julkisia kirjoituksia ja keskusteluja haitallisena ja vahinkoa aiheuttavana kun vaativat potilaiden kuuntelua oikeasti ja potilaiden tahdon kunnioittamista?

        sun tyyli keskustella on kummallinen kun vetoat koko ajan siihen että sun kanssa eri mieltä olevat aiheuttavat pahaa ja vahinkoa muille ihmisille. kuitenkin nykyään terveydenhuollossa korostetaan keskustelun tärkeyttä. ja just sitä että potilaita on kuunneltava aidosti jotta lääkäri varmasti saa selville, ja niin että myös ymmärtää esimerkiksi sen, mitä haittaa käytössä oleva psyykelääkitys potilaan elämälle ja pärjäämiselle ja toimintakyylle aiheuttaa. ja jos on niin että lääkitys ei sovi potilaalle niin silloin asia on niin, ja on haettava hoitovaihtoja, niitä on.

        terveydenhuollon ammattilaiset eivät pidä ollenkaan pahana asiana tai minään yhden asian huutamisena sitä että potilaat puhuvat hoidon haitoista. jos lääkäri ei henkisesti kestä potilaan näkemyksiä ja kaikki kokemuksia hoidosta, niin lääkäri on väärällä alalla. näin nykyään lääkäreiden koulutuksessa korostetaan.

        aikoinaan sun lailla suhtautuvia, eri mieltä olevien kammoksujalääkäreitä oli enemmänkin. nykyään lääkärinkoulutus ja kaikki täydennyskoulutussessiot muistuttaa lääkäreitä perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. ja hei, mikä parasta, kuin pakostakin hyvien lääkäreiden hyvät asenteet tarttuvat potilaisiinkin.

        älä ota kaikkea niin henkilökohtaisesti. kiinnostu itse asioista, ohita tunteenpurkaukset, niin kyllä se siitä sunkin olo paremmaksi muuttuu tässä keskustelun tiimellyksessä.


    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Täällä kirjoittelee 10 henkilön ryhmä
      aivan sairaita asioita.Heidän seksuaalisuus
      on mielisairasta ja he kannustavat nuoria
      kaikenlaiseen sairaaseen seksuaalisuuteen.
      Onko näin ,että ateisti kommari määrittelee
      moraalin?Ei ole ihme ,että nuoret ,jotka ottavat mallia mielivaltaista kirjoituksista
      sairastuvat isoin joukoin.On vastuutonta
      kun modlaattori poistaa tekstejä missä
      yritetään estää mielivaltaisen kirjoitusten
      vaikutusta nuoriin.Voiko kukaan auttaa
      kasvavia nuoriso ongelmia ,kun pahikset
      saavat aina tukea joka puolelta.

    • Anonyymi

      Niin, eihän se minulta ole pois, jos käypähoitosuosituksia ja käytäntöjä muutetaan inhimillisempään tai järkiperäisempään suuntaan.

      Mutta se mistä tulen surulliseksi on se, että riippumatta siitä mitä jokin ketju koskee, niin siihen heti perään käydään oksentamassa pahaa oloa.

      Silläkin on toki oma merkityksensä, mutta se harvoin auttaa sitä alkuperäistä kirjoittajaa tai aihetta.

      Esimerkiksi tämä mielenterveyspäivä.

      Jos nyt joku random tulisi ja lukisi tämän ketjun, niin tunteeko hän aitoa halua lähteä ajamaan näiden ihmisten asiaa, vai olisiko sittenkin parempi että heitä hoidetaan "parantavassa mäntymetsässä."?

      Jottei menisi pelkäksi kitinäksi, niin olettekos immeiset miettinyt, että mitäs tapahtuis jos ryhtyis vaikka kokemusasiantuntijaksi, johonkin organisaatioon?

      Sehän ei ole helppoa hommaa, vaan vaatii ihmiseltä todella paljon, mutta lukemieni tekstien perusteella täällä olisi useampikin joka aidosti haluaisi kehittää palveluita, ja se jos mikä olisi suora mahdollisuus päästä keskustelemaan palelun tarjoajien kanssa.

      • Anonyymi

        Hoidon laatuun ja turvallisuuteen potilaat voivat vaikuttaa monella eri tavalla. Minun(kin) tapani johti siihen, että masennuksen käypä hoito -suositukseen kirjattiin tieto, että masennukseen määrättyjen lääkeiden haittoja on seurattava. Sekin on jo jotain, vaikkakin: Ei tässä kaikki :)

        Lisätietoa muistutuksen ja kantelun tekemisestä saa esim. potilasasiamiehiltä.


      • Anonyymi

        Potilasasiantuntijoilla ei ole mitään valtaa hoitokäytäntöjen suhteen, eivätkä he saa kyseenalaistaa hoitosuosituksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Potilasasiantuntijoilla ei ole mitään valtaa hoitokäytäntöjen suhteen, eivätkä he saa kyseenalaistaa hoitosuosituksia.

        "Potilasasiantuntijoilla ei ole mitään valtaa hoitokäytäntöjen suhteen, eivätkä he saa kyseenalaistaa hoitosuosituksia."

        Kuka täällä on puhunut potilasasiantuntijoista? Ja väittänyt tällaisilla olevan valtaa hoitokäytäntöjen suhteen, ja kyseenalaistaneen hoitosuosituksia?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hoidon laatuun ja turvallisuuteen potilaat voivat vaikuttaa monella eri tavalla. Minun(kin) tapani johti siihen, että masennuksen käypä hoito -suositukseen kirjattiin tieto, että masennukseen määrättyjen lääkeiden haittoja on seurattava. Sekin on jo jotain, vaikkakin: Ei tässä kaikki :)

        Lisätietoa muistutuksen ja kantelun tekemisestä saa esim. potilasasiamiehiltä.

        Nimenomaan -> Potilaiden kannattaa käyttää potilaan oikeuksiin kuuluvaa kantelumahdollisuutta. Myös omaiset voivat kannella läheistensä saamasta hoidosta ja kohtelusta, ja juuri tämä onkin tärkeää tietää, koska harva psyykkisesti oireileva jaksaa laatia kantelua perusteellisin tiedoin, etenkään jos on vielä haitallisen hoidon ja kohtelunkin rampauttama.

        Rautalangasta -> Kun valvovat viranomaiset saavat tietoa mt-potilaiden hoitoon ja kohteluun liittyvistä ongelmista ja virheistä, niin asioiden viralliset selvittelyt johtavat esimerkiksi siihen, että myös masennuksen käypä hoito -suosituksen ryhmä saa tietoa esimerkiksi siitä, että psykiatritkin jättävät seuraamatta määräämiensä psyykelääkkeiden haittoja esimerkiksi sillä selityksellä, että he kokevat käypä hoito -suositukset niin pakottaviksi, etteivät tule ajatelleeksi mikä hoitomenetelmä ja lääkitys on potilaan parhaaksi, eli mikä on kullekin potilaalle hyödyksi ja mikä haitaksi. Kun virallisissa selvittelyissä ilmenee, että jopa psykiatrit eivät tunnista määräämiensä psyykelääkkeiden haittoja, tai eivät seuraa määräämänsä psyykelääkityksen vaikutusta haittojen suhteen, tai eivät vaan piittaa siitä, että haitat vaikeuttavat / estävät potilasta parantumasta toimintakykyiseksi työelämään, niin silloin masennuksen käypä hoito -suosituksen ryhmä esimerkiksi keksii päivittää saman tien masennuksen hoitosuositusta niin, että siihen käypä hoitoon kirjataan tieto lääkityksen haittojen seurannasta, jotta potilaat välttyisivät haitalliselta lääkehoidolta.


      • Anonyymi

        Kokemusasiantuntijuus on kaksipiippuinen juttu. Sen pitäisi teoriassa toimia kokijoiden, siis mielenterveysjärjestelmän palveluja käyttävien ihmisen hyväksi, mutta käytännössä siitä vaikuttaa tulleen enemmänkin yksi psykiatrisen järjestelmän lisähaara. Tällaisen artikkelin löysin, sen kirjoittaja on itsekin kokemusasiantuntija:

        Kokemusasiantuntijuuden kriisi ja sen ratkaisu

        https://madinfinland.org/kokemusasiantuntijuus_ratkaisu/


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kokemusasiantuntijuus on kaksipiippuinen juttu. Sen pitäisi teoriassa toimia kokijoiden, siis mielenterveysjärjestelmän palveluja käyttävien ihmisen hyväksi, mutta käytännössä siitä vaikuttaa tulleen enemmänkin yksi psykiatrisen järjestelmän lisähaara. Tällaisen artikkelin löysin, sen kirjoittaja on itsekin kokemusasiantuntija:

        Kokemusasiantuntijuuden kriisi ja sen ratkaisu

        https://madinfinland.org/kokemusasiantuntijuus_ratkaisu/

        Em. artikkelista:
        On myös olemassa näyttöä siitä, että vaikka kokemusasiantuntijuus näyttäytyy hyödyllisenä potilaskohtaamisissa, jos ammattilaiset antavat tilaa, palveluiden kehittämisessä kokemus käytännössä jyrätään ja palvelut ovat “kokemuslähtöisiä” vain siinä tapauksessa, että kokemusasiantuntijat ovat ammattilaisten kanssa samaa mieltä siitä, miten palveluita tulisi järjestää.

        ja toisesta saman kokemusasiantuntijan artikkelista:
        https://madinfinland.org/kokemusasiantuntijuus-psykiatrian-politisoinnin-jarruna/

        Asiantuntijuuden normista kertoo se, että kokemusasiantuntijakoulutuksessa opiskellaan paikoin psykiatriaa, mikä edistää kokijan maailmanhahmotusta samasta teoriapohjasta ja lääketieteellisestä kielestä käsin kuin psykiatrit.

        Ongelma on se, että normina toimii valtaa käyttävä koulutettu asiantuntija, mikä selvästikin on saanut kokijat tavoittelemaan vastaavaa koulutetun asiantuntijan statusta. Kokemusasiantuntijakoulutuksiin on niin paljon halukkaita, että joillakin paikkakunnilla karsintaa koulutukseen hyväksyttävistä joudutaan tekemään rajustikin.

        Tämä kaikki asiantuntijuuden ihailu tekee mielenterveyskentästä epäpoliittisen. Jos palvelujen käyttäjä muistuttaa riittävästi psykiatria, hänestä voi tulla koulutettuna kokemusasiantuntijana merkittävä toimija psykiatrian kentällä. Rationaalinen yhteiskumppani ja siltojen rakentaja.
        -----
        Omana kommenttinani aiheesta, niin minua kyllä hirvittää kuulla ja katsoa esim. netistä joidenkin "koulutettujen kokemusasiantuntijoiden" esityksiä. Kuinka suvereenisti he käyttävätkään esimerkiksi termejä kuten "mielenterveyden häiriöt"...
        Kun kokemusasiantuntijoiden pitäisi, ainakin omasta mielestäni, lähteä siitä että kykenevät kyseenalaistamaan tarvittaessa koko järjestelmän. Pyrkiä tuomaan esiin omaa, aitoa kokemustaan, ja sen kautta dialogiin järjestelmässä toimivien, palkattujen "ammatti-ihmisten" kanssa.

        Mielestäni termin "potilas" saisi heittää näissä asioissa romukoppaan. Ihmiselämän kärsimyksestä on kysymys, ja se on paljon laajempi juttu kuin mikään "psykiatrinen sairaus." Ja siihen pitäisi jokaisella olla oma sanansa sanottavana.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Em. artikkelista:
        On myös olemassa näyttöä siitä, että vaikka kokemusasiantuntijuus näyttäytyy hyödyllisenä potilaskohtaamisissa, jos ammattilaiset antavat tilaa, palveluiden kehittämisessä kokemus käytännössä jyrätään ja palvelut ovat “kokemuslähtöisiä” vain siinä tapauksessa, että kokemusasiantuntijat ovat ammattilaisten kanssa samaa mieltä siitä, miten palveluita tulisi järjestää.

        ja toisesta saman kokemusasiantuntijan artikkelista:
        https://madinfinland.org/kokemusasiantuntijuus-psykiatrian-politisoinnin-jarruna/

        Asiantuntijuuden normista kertoo se, että kokemusasiantuntijakoulutuksessa opiskellaan paikoin psykiatriaa, mikä edistää kokijan maailmanhahmotusta samasta teoriapohjasta ja lääketieteellisestä kielestä käsin kuin psykiatrit.

        Ongelma on se, että normina toimii valtaa käyttävä koulutettu asiantuntija, mikä selvästikin on saanut kokijat tavoittelemaan vastaavaa koulutetun asiantuntijan statusta. Kokemusasiantuntijakoulutuksiin on niin paljon halukkaita, että joillakin paikkakunnilla karsintaa koulutukseen hyväksyttävistä joudutaan tekemään rajustikin.

        Tämä kaikki asiantuntijuuden ihailu tekee mielenterveyskentästä epäpoliittisen. Jos palvelujen käyttäjä muistuttaa riittävästi psykiatria, hänestä voi tulla koulutettuna kokemusasiantuntijana merkittävä toimija psykiatrian kentällä. Rationaalinen yhteiskumppani ja siltojen rakentaja.
        -----
        Omana kommenttinani aiheesta, niin minua kyllä hirvittää kuulla ja katsoa esim. netistä joidenkin "koulutettujen kokemusasiantuntijoiden" esityksiä. Kuinka suvereenisti he käyttävätkään esimerkiksi termejä kuten "mielenterveyden häiriöt"...
        Kun kokemusasiantuntijoiden pitäisi, ainakin omasta mielestäni, lähteä siitä että kykenevät kyseenalaistamaan tarvittaessa koko järjestelmän. Pyrkiä tuomaan esiin omaa, aitoa kokemustaan, ja sen kautta dialogiin järjestelmässä toimivien, palkattujen "ammatti-ihmisten" kanssa.

        Mielestäni termin "potilas" saisi heittää näissä asioissa romukoppaan. Ihmiselämän kärsimyksestä on kysymys, ja se on paljon laajempi juttu kuin mikään "psykiatrinen sairaus." Ja siihen pitäisi jokaisella olla oma sanansa sanottavana.

        En koskaan alkaisi kokemusasiantuntijaksi olemaan niinkuin joku psykiatrian sätkynukke puhumaan heidän termeillään.

        Satutettu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hoidon laatuun ja turvallisuuteen potilaat voivat vaikuttaa monella eri tavalla. Minun(kin) tapani johti siihen, että masennuksen käypä hoito -suositukseen kirjattiin tieto, että masennukseen määrättyjen lääkeiden haittoja on seurattava. Sekin on jo jotain, vaikkakin: Ei tässä kaikki :)

        Lisätietoa muistutuksen ja kantelun tekemisestä saa esim. potilasasiamiehiltä.

        Ei ehkä ihan sitä mitä ajattelin, mutta potilasasiamies on erittäin olennainen osa potilasturvaa. Pointsit siitä.

        En voi kuin suositella sen puoleen kääntymistä, mikäli homma menee pyllylleen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Em. artikkelista:
        On myös olemassa näyttöä siitä, että vaikka kokemusasiantuntijuus näyttäytyy hyödyllisenä potilaskohtaamisissa, jos ammattilaiset antavat tilaa, palveluiden kehittämisessä kokemus käytännössä jyrätään ja palvelut ovat “kokemuslähtöisiä” vain siinä tapauksessa, että kokemusasiantuntijat ovat ammattilaisten kanssa samaa mieltä siitä, miten palveluita tulisi järjestää.

        ja toisesta saman kokemusasiantuntijan artikkelista:
        https://madinfinland.org/kokemusasiantuntijuus-psykiatrian-politisoinnin-jarruna/

        Asiantuntijuuden normista kertoo se, että kokemusasiantuntijakoulutuksessa opiskellaan paikoin psykiatriaa, mikä edistää kokijan maailmanhahmotusta samasta teoriapohjasta ja lääketieteellisestä kielestä käsin kuin psykiatrit.

        Ongelma on se, että normina toimii valtaa käyttävä koulutettu asiantuntija, mikä selvästikin on saanut kokijat tavoittelemaan vastaavaa koulutetun asiantuntijan statusta. Kokemusasiantuntijakoulutuksiin on niin paljon halukkaita, että joillakin paikkakunnilla karsintaa koulutukseen hyväksyttävistä joudutaan tekemään rajustikin.

        Tämä kaikki asiantuntijuuden ihailu tekee mielenterveyskentästä epäpoliittisen. Jos palvelujen käyttäjä muistuttaa riittävästi psykiatria, hänestä voi tulla koulutettuna kokemusasiantuntijana merkittävä toimija psykiatrian kentällä. Rationaalinen yhteiskumppani ja siltojen rakentaja.
        -----
        Omana kommenttinani aiheesta, niin minua kyllä hirvittää kuulla ja katsoa esim. netistä joidenkin "koulutettujen kokemusasiantuntijoiden" esityksiä. Kuinka suvereenisti he käyttävätkään esimerkiksi termejä kuten "mielenterveyden häiriöt"...
        Kun kokemusasiantuntijoiden pitäisi, ainakin omasta mielestäni, lähteä siitä että kykenevät kyseenalaistamaan tarvittaessa koko järjestelmän. Pyrkiä tuomaan esiin omaa, aitoa kokemustaan, ja sen kautta dialogiin järjestelmässä toimivien, palkattujen "ammatti-ihmisten" kanssa.

        Mielestäni termin "potilas" saisi heittää näissä asioissa romukoppaan. Ihmiselämän kärsimyksestä on kysymys, ja se on paljon laajempi juttu kuin mikään "psykiatrinen sairaus." Ja siihen pitäisi jokaisella olla oma sanansa sanottavana.

        Käytin nyt vartin jo muutenkin lyhyestä elämästäni kun yritin sisäistää linkin tekstiä.

        Ymmärsinkö nyt siis oikein, että kokemusasiantuntijaksi ei saa ryhtyä, siksi että lääkkeet ovat pahasta?

        Mitä sitten sanoisin "psykiatrian opiskelusta" niin pakkohan ihmisillä on olla joku yhteinen "kieli" millä he kommunikoivat. Teoriassa se voisi olla esperantto tai klingon, mutta käytännössä sen on pakko olla hyvin lähellä sitä asiaa mitä silllä yritetään kehittää.

        Offtopiccina minau kiinnostaisi, että miten paljon psykiatrian ongelmista johtuu kommunikaation vaikeuksista, tai onko asiaa päästy kunnolla tutkimaan. Itse voin vain todeta, että minun on joskus vaikea löytää asian ydintä, niin täällä foorumilla, kuin joistain blogi kirjoituksistakin. Toki tähän vaikuttaa omat lukihäröni jne.

        Mutta takaisin asiaan. Onko kokemusasiantuntijan pakko aina kyseenalaistaa koko järjestelmä, vai voiko hän vaikuttaa lopputulokseen pienin muutoksin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käytin nyt vartin jo muutenkin lyhyestä elämästäni kun yritin sisäistää linkin tekstiä.

        Ymmärsinkö nyt siis oikein, että kokemusasiantuntijaksi ei saa ryhtyä, siksi että lääkkeet ovat pahasta?

        Mitä sitten sanoisin "psykiatrian opiskelusta" niin pakkohan ihmisillä on olla joku yhteinen "kieli" millä he kommunikoivat. Teoriassa se voisi olla esperantto tai klingon, mutta käytännössä sen on pakko olla hyvin lähellä sitä asiaa mitä silllä yritetään kehittää.

        Offtopiccina minau kiinnostaisi, että miten paljon psykiatrian ongelmista johtuu kommunikaation vaikeuksista, tai onko asiaa päästy kunnolla tutkimaan. Itse voin vain todeta, että minun on joskus vaikea löytää asian ydintä, niin täällä foorumilla, kuin joistain blogi kirjoituksistakin. Toki tähän vaikuttaa omat lukihäröni jne.

        Mutta takaisin asiaan. Onko kokemusasiantuntijan pakko aina kyseenalaistaa koko järjestelmä, vai voiko hän vaikuttaa lopputulokseen pienin muutoksin?

        Eikö kokemusasiantuntijan tehtävä ole kertoa oma kokemuksensa mikä se sitten onkin. Joillekin lääkkeet sopivat joillekin eivät. Voi tietysti kertoa mitä itse ajattelee ja uskoo, mutta lääkkeiden kieltäjäksi tai suosittelijaksi ei pitäisi ryhtyä. Kun hyväksyy oman kokemuksensa, on helpompi hyväksyä myös toisen ihm,isen erilainen kokemus.


    • Anonyymi

      Nuorten mielenterveys johdetaan tahallisesti
      lääkkeiden varaan ,koska on ihmisiä ,jotka
      tarvitsevat nuoria omiin seksifantasioiden
      toteutukseen.Puolueilla ei ole halua nostaa
      rangaistuksia oikealle tasolle ,kun mistään
      pikkujutuista ei ole kysymys .On väärin pilata
      nuorison tulevaisuus ja antaa nuorison lukea
      haitallisia kirjoituksia ,mitkä erottavat nuoren oikeanlaisesta hyvästä kehityksestä.
      Mielenterveyshoitohen raju lisäys on hätähuuto tulevaisuudelle ,joka ei tule muodostumaan kenenkään osalta hyväksi
      kun halutaan viljellä rikkapeltoa.

    • Anonyymi

      *Neuvoja identiteettivarkauden tai tietovuodon uhreille*
      löytyy Traficomin Kyberturvallisuuskeskuksen kotisivuilta.

      Siellä on hyviä, selkeitä ohjeita. Kannattaa tutustua niihin, jos epäilee joutuneensa tietovuodon uhriksi.

    • Anonyymi

      Homeopaattisilla lääkkeillä pääsee paljon pitemmälle, eikä tuu sivuoireita. Itse olen päässyt niillä eroon masennuksesta, vainoharhoista, paniikkihäiriöistä, uneliaisuudesta ja jopa itsemurha-aikeista.

      Sitä ennen käytin viisi vuotta tavallisia lääkkeitä, joista sain kyllä jotain apua, mutta sivuoireita tuli sitten myös samalla mitalla.

      Nykyisin yli kuusikymppisenä hoidan kaikki ongelmani homeopatialla. Jos ei ole varaa suomalaisiin homeopaatteihin, jotka on kalliita, netistäkin löytyy nykyisin halvempiakin homeopaatteja, jotka voi neuvoa lääkkeitä ja itsekin voi googlata mitä homeopaattisia lääkkeitä kannattaa ottaa mihinkin vaivaan.

    • Anonyymi

      Kiirtan ja jooga auttaa aina mielenterveysongelmissa. Ananda Marga mm opettaa näitä. Meditaatio voi aluksi olla vaikeampaa, siksi kiirtan, eli mantran laulaminen ja ajatusten suuntaaminen positiiviseen suuntaan auttavat rauhoittamaan ja tasapainottamaan mieltä. https://www.youtube.com/watch?v=5j7cPuwvUrQ&t=132s

    • Anonyymi

      Minun kokemukseni mukaan psykiatreilla on pitkä ja huono koulutus ja he pelkäävät mielenterveyden häiriöiden tarttuvuutta niin että eivät juuri uskalla keskustella potilaiden kanssa ja kysyä heidän mielipidettään mistä syystä he useimmiten jäävät heidän suhteensa täysin harhaisiksi. Tosiasiassa voi tosin olla niin, että he pelkäävät kohtaamista siksi, että se osoittaisi että kun he kuvittelevat olevansa tekemisissä jonkun idiootin kanssa, idioootti olisikin ehkä aidommin nähtävissä psykiatrin omassa peilissä. Kohtaaminen on äärimmäisen vaikea silloin, jos ei osaa muuta kuin asettua toisen yläpuolelle tekemään henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja erehtyä pitämään sitä ammattitaitona, mitä se ei todellakaan ole.

      • Anonyymi

        Harvinaisen oikeaan osuit.


    Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mielessäni vieläkin T

      Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän
      Ikävä
      40
      2092
    2. Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita

      Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p
      Jyväskylä
      47
      1644
    3. Persut petti kannattajansa, totaalisesti !

      Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,
      Maailman menoa
      29
      1491
    4. Ei luottoa lakko maahan

      Patria menetti sovitun ksupan.
      Suomen Keskusta
      25
      1468
    5. Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa

      Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k
      Isovanhempien jutut
      6
      1441
    6. Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?

      Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.
      Ikävä
      1
      1415
    7. Sinäkö se olit...

      Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis
      Ikävä
      2
      1397
    8. Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat

      Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin
      Vaipat
      1
      1331
    9. Hyvää yötä ja kauniita unia!

      Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä
      Tunteet
      2
      1250
    10. Lepakot ja lepakkopönttö

      Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta
      6
      1229
    Aihe