Aihe

Tarvitsen apua (transmies)

Anonyymi

Olen 20 -vuotias transmies enkä ole vieläkään päässyt edes aloittamaan tutkimuksia saatika että olisin päässyt hormonihoitoihin tai leikkauksiin. Syynä ovat muut mielenterveyden ongelmani. Kannattaako minun alkaa valehtelemaan kaikille auttaville tahoille vaikka olen ihan itsemurhan partaalla? Jos alan valehdella olevani kunnossa, joka varmasti olisi haitallista siltä kannalta, että joutuisin pullottamaan tunteitani, niin päästäisivätkö ne ihmiset TAYSsisa minut vihdoin tutkimuksiin?! Olen yrittänyt päästä sinne esiteini iästä asti. Olen lopen uupunut tähän kehoon ja väärin sukupuolitteluun. Pitääkö minun muuttaa eri maahan, käydä läpi jokainen suomen lääkäri kunnes joku antaa hormoonireseptin, valehdella psykiatreille yms vai onko tässä edes mitään tehtävissä..? Minulla on ongelmia menneisyydestäni jotka minua vaivaavat mutta eniten minua masentaa ja saa haluamaan päättää elämäni transsukupuolisuus ja se kun minua ei kukaan auta. Luulisi että kun on syntynyt väärään kehoon niin ihmistä yritettäisiin auttaa mahdollisimman pian, varsinkin kun kokemus on lapsesta saakka. Mutta mielummin ihminen eristetään eikä häntä auteta koska hänellä on hankalaa. Ja miksiköhän on hankalaa? Kohta sitä vasta on hankalaa kun olen puolitiessä keski-ikään ja olen vieläkin jumissa väärässä kehossa eikä elämäni etene ennen hoitoja. Että kiitos helvetisti. Ymmärtäisin jos olisin joku nuori tyttö joka seuraa muotitrendiä tai on psykoosissa, mutta kun en ole. Enkä tietenkään halua tehdä mitään laittomuuksia kuten testosteronin tilaaminen. Mutta jos minua ei kohta auteta niin en pysy enää hengissä.

17

111

    Vastaukset

    • En suosittele valehtelua, se kostautuu itsellesi myöhemmin.
      Toivottavasti saat hyvää terapiaa joka auttaa jaksamaan ja jäsentelemään ajatuksiasi, voimia!

      • AP tässä. Olen ollut terapiassa ja psykiatreilla ja ties missä puhumassa, että siitä ei ole pulaa, pikemminkin olen puhunut liikaa totta, koska herkkäuskoisena olen uskonut kun ihmiset ovat neuvoneet sen rehellisenä olemisen kannattavan ja sillä saavan nopeammin apua ja pääsevän tutkimuksiin. Mutta se on kostautunut pahimmalla tavalla kun olen saanut muutamankin mielisairauden diagnoosin, joka nyt viivyttää ja kenties jopa estää minua pääsemästä tutkimuksiin; en enää tässä kohtaa tiedä kun sinne on yritetty niin monta kertaa. Tiedän kyllä että minulla on mielenterveysongelmia, kelläpä ei olisi jos on sietämättömät dysforiat ollut niin kauan kuin muistan ja jos on traumaattinen menneisyys joka ihmiseen nyt yleensä vaikuttaa. Mutta ei ole mitään seksuaalista väkivaltaa tai muuta joka vaikuttaisi millään lailla sukupuoleeni, vaikka siitä jaksetaan jauhaa että sukupuoli ja trauma kulkevat käsi kädessä niin minulla ne eivät liity toisiinsa pätkän vertaa. Eihän cis ihmisilläkään naiseus tai miehyys tule mistään traumasta. Toki ymmärrän jos joku on kokenut traumoja ja siitä sitten yrittää irtautua identiteetistään transsukupuolisuuden varalla tai on esimerkiksi dissosiatiivinen, mutta minä nyt vaan olen mies joka on joutunut kestämään vähän rankempaa elämää. .Ja joudun yhä sillä töistä tai opiskeluista ei tule mitään siihen asti kun ihmiset näkevät minut väärin. Olen yrittänyt jaksaa arkea sen vuoksi että minua autettaisiin, mutta viimeksi kun minut käännätettiin pois poliklinikalta, se oli viimeinen tippa, olen niin kauan yrittänyt jaksaa, jotta minua autetaan, mutta jos se sukupuolen vääryys on isoin ongelma, niin ei siinä mitenkään jaksa jos koskaan ei auteta, jossain kohtaa epätoivo voittaa. Suurimmasta osasta ystäviäkin tässä nuorena aikuisena olen erkaantunut sen vuoksi, etten "mene läpi" miehenä, enkä siksi enää edes kehtaa lähteä minnekkään kun tulee vaan ahdistuneeksi siinäkin. Pikkuhiljaa koko elämä pilalla, kun ei joka paikkaan voi sanoa, että anteeksi olen transsukupuolinen, antakaa mulle 10 vuotta niin elän, ellen vaivu kohta koomaan, josta herättyäni en varmasti siltikään saisi hoitoja, haluaisivat varmaan että toivun ensin koomasta seuraavat 10 vuotta joten turha toivo. No, vitsit sikseen, tuli vähän runsas teksti kun piti vain sanoa, että tosiaan minä puhun mielelläni ja olen todella monia vuosia käynyt puhumassa ammattilaisille, mutta eihän se ole auttanut yhtään, aikaani olen hukannut, saanut diagnoosit jotka sotkevat kuvioitani ja lääkityksen jota en nyt voi lopettaa ilman pitkiä sivuvaikutuksia, vaikka apua niistä ei juuri ole.


      • Anonyymi kirjoitti:

        AP tässä. Olen ollut terapiassa ja psykiatreilla ja ties missä puhumassa, että siitä ei ole pulaa, pikemminkin olen puhunut liikaa totta, koska herkkäuskoisena olen uskonut kun ihmiset ovat neuvoneet sen rehellisenä olemisen kannattavan ja sillä saavan nopeammin apua ja pääsevän tutkimuksiin. Mutta se on kostautunut pahimmalla tavalla kun olen saanut muutamankin mielisairauden diagnoosin, joka nyt viivyttää ja kenties jopa estää minua pääsemästä tutkimuksiin; en enää tässä kohtaa tiedä kun sinne on yritetty niin monta kertaa. Tiedän kyllä että minulla on mielenterveysongelmia, kelläpä ei olisi jos on sietämättömät dysforiat ollut niin kauan kuin muistan ja jos on traumaattinen menneisyys joka ihmiseen nyt yleensä vaikuttaa. Mutta ei ole mitään seksuaalista väkivaltaa tai muuta joka vaikuttaisi millään lailla sukupuoleeni, vaikka siitä jaksetaan jauhaa että sukupuoli ja trauma kulkevat käsi kädessä niin minulla ne eivät liity toisiinsa pätkän vertaa. Eihän cis ihmisilläkään naiseus tai miehyys tule mistään traumasta. Toki ymmärrän jos joku on kokenut traumoja ja siitä sitten yrittää irtautua identiteetistään transsukupuolisuuden varalla tai on esimerkiksi dissosiatiivinen, mutta minä nyt vaan olen mies joka on joutunut kestämään vähän rankempaa elämää. .Ja joudun yhä sillä töistä tai opiskeluista ei tule mitään siihen asti kun ihmiset näkevät minut väärin. Olen yrittänyt jaksaa arkea sen vuoksi että minua autettaisiin, mutta viimeksi kun minut käännätettiin pois poliklinikalta, se oli viimeinen tippa, olen niin kauan yrittänyt jaksaa, jotta minua autetaan, mutta jos se sukupuolen vääryys on isoin ongelma, niin ei siinä mitenkään jaksa jos koskaan ei auteta, jossain kohtaa epätoivo voittaa. Suurimmasta osasta ystäviäkin tässä nuorena aikuisena olen erkaantunut sen vuoksi, etten "mene läpi" miehenä, enkä siksi enää edes kehtaa lähteä minnekkään kun tulee vaan ahdistuneeksi siinäkin. Pikkuhiljaa koko elämä pilalla, kun ei joka paikkaan voi sanoa, että anteeksi olen transsukupuolinen, antakaa mulle 10 vuotta niin elän, ellen vaivu kohta koomaan, josta herättyäni en varmasti siltikään saisi hoitoja, haluaisivat varmaan että toivun ensin koomasta seuraavat 10 vuotta joten turha toivo. No, vitsit sikseen, tuli vähän runsas teksti kun piti vain sanoa, että tosiaan minä puhun mielelläni ja olen todella monia vuosia käynyt puhumassa ammattilaisille, mutta eihän se ole auttanut yhtään, aikaani olen hukannut, saanut diagnoosit jotka sotkevat kuvioitani ja lääkityksen jota en nyt voi lopettaa ilman pitkiä sivuvaikutuksia, vaikka apua niistä ei juuri ole.

        Itselläni oli vähän sama tilanne, mutta sain kyllä lopulta diagnoosin ja hoidot. Lohduttaudu sillä, ettei kroppasi enää tuossa iässä mitenkään naisistu enää, joten hoidoilla ei siinä mielessä ole akuutti kiire. Tulet pääsemään hoitoihin ja se tulee olemaan sen arvoista.

        En minä sitä nyt mitenkään suosittele, mutta aikoinaan, kun hoitoihin pääsy oli huomattavasti hitaampaa todella moni hankki itse hormonit.


      • Anonyymi kirjoitti:

        AP tässä. Olen ollut terapiassa ja psykiatreilla ja ties missä puhumassa, että siitä ei ole pulaa, pikemminkin olen puhunut liikaa totta, koska herkkäuskoisena olen uskonut kun ihmiset ovat neuvoneet sen rehellisenä olemisen kannattavan ja sillä saavan nopeammin apua ja pääsevän tutkimuksiin. Mutta se on kostautunut pahimmalla tavalla kun olen saanut muutamankin mielisairauden diagnoosin, joka nyt viivyttää ja kenties jopa estää minua pääsemästä tutkimuksiin; en enää tässä kohtaa tiedä kun sinne on yritetty niin monta kertaa. Tiedän kyllä että minulla on mielenterveysongelmia, kelläpä ei olisi jos on sietämättömät dysforiat ollut niin kauan kuin muistan ja jos on traumaattinen menneisyys joka ihmiseen nyt yleensä vaikuttaa. Mutta ei ole mitään seksuaalista väkivaltaa tai muuta joka vaikuttaisi millään lailla sukupuoleeni, vaikka siitä jaksetaan jauhaa että sukupuoli ja trauma kulkevat käsi kädessä niin minulla ne eivät liity toisiinsa pätkän vertaa. Eihän cis ihmisilläkään naiseus tai miehyys tule mistään traumasta. Toki ymmärrän jos joku on kokenut traumoja ja siitä sitten yrittää irtautua identiteetistään transsukupuolisuuden varalla tai on esimerkiksi dissosiatiivinen, mutta minä nyt vaan olen mies joka on joutunut kestämään vähän rankempaa elämää. .Ja joudun yhä sillä töistä tai opiskeluista ei tule mitään siihen asti kun ihmiset näkevät minut väärin. Olen yrittänyt jaksaa arkea sen vuoksi että minua autettaisiin, mutta viimeksi kun minut käännätettiin pois poliklinikalta, se oli viimeinen tippa, olen niin kauan yrittänyt jaksaa, jotta minua autetaan, mutta jos se sukupuolen vääryys on isoin ongelma, niin ei siinä mitenkään jaksa jos koskaan ei auteta, jossain kohtaa epätoivo voittaa. Suurimmasta osasta ystäviäkin tässä nuorena aikuisena olen erkaantunut sen vuoksi, etten "mene läpi" miehenä, enkä siksi enää edes kehtaa lähteä minnekkään kun tulee vaan ahdistuneeksi siinäkin. Pikkuhiljaa koko elämä pilalla, kun ei joka paikkaan voi sanoa, että anteeksi olen transsukupuolinen, antakaa mulle 10 vuotta niin elän, ellen vaivu kohta koomaan, josta herättyäni en varmasti siltikään saisi hoitoja, haluaisivat varmaan että toivun ensin koomasta seuraavat 10 vuotta joten turha toivo. No, vitsit sikseen, tuli vähän runsas teksti kun piti vain sanoa, että tosiaan minä puhun mielelläni ja olen todella monia vuosia käynyt puhumassa ammattilaisille, mutta eihän se ole auttanut yhtään, aikaani olen hukannut, saanut diagnoosit jotka sotkevat kuvioitani ja lääkityksen jota en nyt voi lopettaa ilman pitkiä sivuvaikutuksia, vaikka apua niistä ei juuri ole.

        Elät tulevissa haaveissa ja ajattelet että elämä alkaa vasta kunnolla sitten kun olet saanut muutoksia kehoosi.
        Samalla tavalla moni ajattelee elämän ja tyytyväisyyden alkavan kun vain on saanut laihduttua tiettyyn painoon tai muutettua jotain muuta itsessään.
        Asia ei vain menen useinkaan näin oikeasti, ulkoinen ei loppuen lopuksi korjaa sisäistä tyytymättömyyttä ainakaan pitkäksi aikaa, aina löytyy uutta jonka muuttamalla vasta elämä aukeaa.
        Olen luullut että muututtuani voisin hyvin, paremmin. Minä muutuin mutta sisältä mikään ei muuttunut enkä ollut tyytyväisempi.
        Oikeaa tasapainoa voi löytää vasta kun ei pane kehon mallille onnellisuustoiveita, tyytyväisyys tulee sisältä ja ajatuksista ei kehosta, siitä mitä tekee eikä siitä mikä on.
        Uskot ja taidat vahvistaa omaa uskoasi siihen että olisit mies ja siitä ongelmasi pääosin johtuisivat ja muutoksilla korjaantuisivat, minä en usko että niin on .
        Jos vahvasti pidät kiinni ajatuksesta että olisit mies, et voi parantua sillälailla transkokemuksesta.
        Mikset haluaisi eroon transkokemuksesta? Miksi haluaisit vaarallisia hoitoja jotka eivät kuitenkaan voi oikeasti muuttaa kehon sukupuolta toiseksi?
        Koetko itsesi naisena vähempiarvoisena kuin miehet?
        Jos on katsottu että sinun kannattaa vielä käydä terapiaa uskon sen olevan hyväksi sinulle.
        Sinulle on lottovoittoon verrattava lykky jos terapiassa pääset muutoshaluistasi, jos et niin ehdit kyllä niitä hormooneja syödä elämässäsi, olethan vasta todella nuori ei ole mihinkään kiire oikeasti.
        Sanot kärsiväsi ettet mene läpi miehenä, mikset sitten yrittäisi olla oma itsesi?
        Olen eri mieltä transasioista kuin sinä mutta toivon silti voimia ja jaksamista ongelmissasi, ja vähän haluan tuoda eriävää vaihtoehtoista ajatusmallia sinulle.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Elät tulevissa haaveissa ja ajattelet että elämä alkaa vasta kunnolla sitten kun olet saanut muutoksia kehoosi.
        Samalla tavalla moni ajattelee elämän ja tyytyväisyyden alkavan kun vain on saanut laihduttua tiettyyn painoon tai muutettua jotain muuta itsessään.
        Asia ei vain menen useinkaan näin oikeasti, ulkoinen ei loppuen lopuksi korjaa sisäistä tyytymättömyyttä ainakaan pitkäksi aikaa, aina löytyy uutta jonka muuttamalla vasta elämä aukeaa.
        Olen luullut että muututtuani voisin hyvin, paremmin. Minä muutuin mutta sisältä mikään ei muuttunut enkä ollut tyytyväisempi.
        Oikeaa tasapainoa voi löytää vasta kun ei pane kehon mallille onnellisuustoiveita, tyytyväisyys tulee sisältä ja ajatuksista ei kehosta, siitä mitä tekee eikä siitä mikä on.
        Uskot ja taidat vahvistaa omaa uskoasi siihen että olisit mies ja siitä ongelmasi pääosin johtuisivat ja muutoksilla korjaantuisivat, minä en usko että niin on .
        Jos vahvasti pidät kiinni ajatuksesta että olisit mies, et voi parantua sillälailla transkokemuksesta.
        Mikset haluaisi eroon transkokemuksesta? Miksi haluaisit vaarallisia hoitoja jotka eivät kuitenkaan voi oikeasti muuttaa kehon sukupuolta toiseksi?
        Koetko itsesi naisena vähempiarvoisena kuin miehet?
        Jos on katsottu että sinun kannattaa vielä käydä terapiaa uskon sen olevan hyväksi sinulle.
        Sinulle on lottovoittoon verrattava lykky jos terapiassa pääset muutoshaluistasi, jos et niin ehdit kyllä niitä hormooneja syödä elämässäsi, olethan vasta todella nuori ei ole mihinkään kiire oikeasti.
        Sanot kärsiväsi ettet mene läpi miehenä, mikset sitten yrittäisi olla oma itsesi?
        Olen eri mieltä transasioista kuin sinä mutta toivon silti voimia ja jaksamista ongelmissasi, ja vähän haluan tuoda eriävää vaihtoehtoista ajatusmallia sinulle.

        Tätä on kyllä pohdittu, eihän tässä ole muuta ollut kun aikaa pohtia. Tarkoitin läpimenolla sitä että en ulkoisesti näytä mieheltä ja sehän se onkin että hoitojen pitäisi siinä auttaa, kyllä se minusta auttaisi huomattavasti että poistuisi sosiaalinen dysforia suureksi osaksi edes joka minua paljon piinaa ja voisin opiskella ja käydä töissä ja nähdä ystäviä vapaammin ja tutustua uusiin ihmisiin ilman että ne äänestäni tai muusta tajuavat etten ole cis mies, eikä joka ikinen päivä joku sanoisi minusta väärän sukupuolen termejä tai luulisi minua pieneksi pojaksi. Ja kun minulla on sosiaalista laskemattakin niin uskomattomat dysforiat, että ne eivät ole menossa mihinkään. Minulla olisi tässä vaikka elämäntarina kerrottavana josta ymmärtäisit, mutta en sitä sentään tänne viitsi raapustella. Tiedän myös varsin mainiosti, että minulla on muitakin kuormittavia tekijöitä eikä kaikki korjaannu sukupuolihoidoilla, sanoinkin jo että traumat esimerkiksi ei kokonaan liity tähän. Tulen silti olemaan ahdistunut ja varmasti jokseenkin masentunut siitä etten tule silti olemaan cis mies ja siitä kuinka elämäni on mennyt, ja joidenkin ihmissuhteiden takia, mutta hyviä puolia jo mainitsinkin ja tärkeimpänä minä en olisi jatkuvasti ahdistunut ja vahingoittamassa kehoani tai haluamassa tappaa itseni kehoni ja sukupuoleni takia!! Tietysti toivon että en olisi trans enkä joutuisi tätä kestämään, mutta eiköhän olla sen pohdinnan yli jo.. Sitä on tultu pohdittua että voisiko tästä päästä pois mutta ei pääse. Enkä pysty elämään naisena, en sitä ole muuten kuin biologisesti. Olen siis "elänyt miehenä" julkisesti jo todellakin useita vuosia, en ole koskaan katunut sitä että vaihdoin nimeni ja että olen mies mutta toivonut olen kovasti että voisin vain olla normaali nainen. Laihdutus ja näin iso kehonmuutos kuitenkin aika eri asioita ja tätä väärää kehoa joutuu katsella joka päivä ja en minä niitä bindereitäkään loppuelämää voi pitää ellen halua kaikkia luita sisään. Toki jatkan terapiaa ja tiedoksesi että nekin henkilöt keille käyn puhumassa ovat sitä mieltä että sukupuolenkorjausprosessi tässä minua auttaisi, en minä heitä varsinaisesti syytäkkään. En tässä nyt käynyt läpi kaikkia pointteja mitä halusin, olen aika väsynyt. Olen ketjun aloittaja siis.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tätä on kyllä pohdittu, eihän tässä ole muuta ollut kun aikaa pohtia. Tarkoitin läpimenolla sitä että en ulkoisesti näytä mieheltä ja sehän se onkin että hoitojen pitäisi siinä auttaa, kyllä se minusta auttaisi huomattavasti että poistuisi sosiaalinen dysforia suureksi osaksi edes joka minua paljon piinaa ja voisin opiskella ja käydä töissä ja nähdä ystäviä vapaammin ja tutustua uusiin ihmisiin ilman että ne äänestäni tai muusta tajuavat etten ole cis mies, eikä joka ikinen päivä joku sanoisi minusta väärän sukupuolen termejä tai luulisi minua pieneksi pojaksi. Ja kun minulla on sosiaalista laskemattakin niin uskomattomat dysforiat, että ne eivät ole menossa mihinkään. Minulla olisi tässä vaikka elämäntarina kerrottavana josta ymmärtäisit, mutta en sitä sentään tänne viitsi raapustella. Tiedän myös varsin mainiosti, että minulla on muitakin kuormittavia tekijöitä eikä kaikki korjaannu sukupuolihoidoilla, sanoinkin jo että traumat esimerkiksi ei kokonaan liity tähän. Tulen silti olemaan ahdistunut ja varmasti jokseenkin masentunut siitä etten tule silti olemaan cis mies ja siitä kuinka elämäni on mennyt, ja joidenkin ihmissuhteiden takia, mutta hyviä puolia jo mainitsinkin ja tärkeimpänä minä en olisi jatkuvasti ahdistunut ja vahingoittamassa kehoani tai haluamassa tappaa itseni kehoni ja sukupuoleni takia!! Tietysti toivon että en olisi trans enkä joutuisi tätä kestämään, mutta eiköhän olla sen pohdinnan yli jo.. Sitä on tultu pohdittua että voisiko tästä päästä pois mutta ei pääse. Enkä pysty elämään naisena, en sitä ole muuten kuin biologisesti. Olen siis "elänyt miehenä" julkisesti jo todellakin useita vuosia, en ole koskaan katunut sitä että vaihdoin nimeni ja että olen mies mutta toivonut olen kovasti että voisin vain olla normaali nainen. Laihdutus ja näin iso kehonmuutos kuitenkin aika eri asioita ja tätä väärää kehoa joutuu katsella joka päivä ja en minä niitä bindereitäkään loppuelämää voi pitää ellen halua kaikkia luita sisään. Toki jatkan terapiaa ja tiedoksesi että nekin henkilöt keille käyn puhumassa ovat sitä mieltä että sukupuolenkorjausprosessi tässä minua auttaisi, en minä heitä varsinaisesti syytäkkään. En tässä nyt käynyt läpi kaikkia pointteja mitä halusin, olen aika väsynyt. Olen ketjun aloittaja siis.

        Mikä sinua oikeasti estää heittämästä bindereitä nurkkaan ja käyttämään oikeaa nimeäsi?
        Silloin sinun ei tarvitsisi yrittää mennä jostain josta sanot ettet mene, eli miehestä.
        Ihmiset näkevät kehosi ja tunnistavat kehosi sukupuolen oikein, miksi se satuttaa?
        Ei sillä haluta sinua loukata, naiseus kun ei ole mitään miestä vähempiarvoisempaa tai huonompaa.
        Traumat ovat vaikeita mutta lupaan että niistä selviää, itsekin selvittelin iässäsi menneisyyden traumojapitkät jaksot.
        Tsemppiä äläkä luovuta, sinulle on valtava lahja annettu, nimittäin olet ilmeisesti fyysisesti terve ja se on paljon se.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mikä sinua oikeasti estää heittämästä bindereitä nurkkaan ja käyttämään oikeaa nimeäsi?
        Silloin sinun ei tarvitsisi yrittää mennä jostain josta sanot ettet mene, eli miehestä.
        Ihmiset näkevät kehosi ja tunnistavat kehosi sukupuolen oikein, miksi se satuttaa?
        Ei sillä haluta sinua loukata, naiseus kun ei ole mitään miestä vähempiarvoisempaa tai huonompaa.
        Traumat ovat vaikeita mutta lupaan että niistä selviää, itsekin selvittelin iässäsi menneisyyden traumojapitkät jaksot.
        Tsemppiä äläkä luovuta, sinulle on valtava lahja annettu, nimittäin olet ilmeisesti fyysisesti terve ja se on paljon se.

        Transmies ei pidä naiseutta yhtään sen vähempiarvoisena kuin transnainen pitäisi mieheyttä vähempiarvoisena. Ihminen nyt vaan haluaa tulla nähdyksi sinä ihmisenä kuin sisimmässään on. Jos ap aikanaan saa diagnoosin hormonit tekevät hänestä miehen oloisen ja häntä aletaan pitää miehenä, ainakin uudessa yhteisössä, jossa hänen taustansa ei ole tiedossa. Leikkauksia tähän ei tarvita, ellei ap itse niitä halua. Hoidot eivät ole vaarallisia ainakaan aikuisille.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Transmies ei pidä naiseutta yhtään sen vähempiarvoisena kuin transnainen pitäisi mieheyttä vähempiarvoisena. Ihminen nyt vaan haluaa tulla nähdyksi sinä ihmisenä kuin sisimmässään on. Jos ap aikanaan saa diagnoosin hormonit tekevät hänestä miehen oloisen ja häntä aletaan pitää miehenä, ainakin uudessa yhteisössä, jossa hänen taustansa ei ole tiedossa. Leikkauksia tähän ei tarvita, ellei ap itse niitä halua. Hoidot eivät ole vaarallisia ainakaan aikuisille.

        Näin juuri, kiitos tästä. Tosiaan kun tässä iässä jo ollaan en näe miten ne hoidot nyt olisivat erittäin vaarallisia, tiedän veritulppien riskit ja nämä mutta tietääkseni kaikessa lääkityksessä on riskejä. En ylipäätään käsitä mitä tuo aiempi henkilö yritti ajaa takaa, ei tässä ole kyse mistään, että naiset olisivat vähemmän arvoisia?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Näin juuri, kiitos tästä. Tosiaan kun tässä iässä jo ollaan en näe miten ne hoidot nyt olisivat erittäin vaarallisia, tiedän veritulppien riskit ja nämä mutta tietääkseni kaikessa lääkityksessä on riskejä. En ylipäätään käsitä mitä tuo aiempi henkilö yritti ajaa takaa, ei tässä ole kyse mistään, että naiset olisivat vähemmän arvoisia?

        "ei tässä ole kyse mistään, että naiset olisivat vähemmän arvoisia?"

        - Kyllä minä uskon että "transmies" pitää naiseutta alempiarvoisena ja "transnainen" taas mieheyttä, miksi olisi muuten niin kova viha omaa sukupuoltaan kohtaan?

        Jos sinä AP et inhoa naiseutta niin miksi häpeät omaa naiseuttasi? Miksi haluat peitellä naisellisia muotojasi?
        Uskon että itseäni ahdistaisi kovasti jos yrittäisin mennä miehen näköisestä, aina olisi kiinnijäämisen pelko. Sellaisen täytyy käydä raskaaksi varsinkin pitemmän päälle.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "ei tässä ole kyse mistään, että naiset olisivat vähemmän arvoisia?"

        - Kyllä minä uskon että "transmies" pitää naiseutta alempiarvoisena ja "transnainen" taas mieheyttä, miksi olisi muuten niin kova viha omaa sukupuoltaan kohtaan?

        Jos sinä AP et inhoa naiseutta niin miksi häpeät omaa naiseuttasi? Miksi haluat peitellä naisellisia muotojasi?
        Uskon että itseäni ahdistaisi kovasti jos yrittäisin mennä miehen näköisestä, aina olisi kiinnijäämisen pelko. Sellaisen täytyy käydä raskaaksi varsinkin pitemmän päälle.

        En ole ap, mutta sanonpa sen, että kyllähän sitä naiseutta tavallaan joo inhosi, koska se aina liitettiin minuun. Transsukupuolisuudessa nyt vaan ei sinänsä ole kyse mistään inhosta naiseutta tai mieheyttä kohtaan. Prosessin jälkeen naiseus tuntuu täysin neutraalilta ja tavallaan olen jopa kateellinen naisille monista asioista. Saattaisin jopa haluta olla nainen, jos voisi valita - valitettavasti sukupuoli nyt vaan ei ole valintakysymys.

        Eipä tuo miehenä eläminen ole tässä parin vuosikymmenen aikana kovin raskaalta tuntunut, kun se tulee luonnostaan. En edes ajattele eläväni miehenä vaan ihmisenä. Toki sinänsä olet oikeassa, että kyllä paljastumisen pelkoa joskus on. On niin mahtavaa saada elää tavallisena ihmisenä, etten haluaisi kenenkään saavan tietää ja alkaa pitämään friikkinä tai jotenkin vähemmän miehenä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        En ole ap, mutta sanonpa sen, että kyllähän sitä naiseutta tavallaan joo inhosi, koska se aina liitettiin minuun. Transsukupuolisuudessa nyt vaan ei sinänsä ole kyse mistään inhosta naiseutta tai mieheyttä kohtaan. Prosessin jälkeen naiseus tuntuu täysin neutraalilta ja tavallaan olen jopa kateellinen naisille monista asioista. Saattaisin jopa haluta olla nainen, jos voisi valita - valitettavasti sukupuoli nyt vaan ei ole valintakysymys.

        Eipä tuo miehenä eläminen ole tässä parin vuosikymmenen aikana kovin raskaalta tuntunut, kun se tulee luonnostaan. En edes ajattele eläväni miehenä vaan ihmisenä. Toki sinänsä olet oikeassa, että kyllä paljastumisen pelkoa joskus on. On niin mahtavaa saada elää tavallisena ihmisenä, etten haluaisi kenenkään saavan tietää ja alkaa pitämään friikkinä tai jotenkin vähemmän miehenä.

        Kyllä se näyttää monella "transnaisella" aika teennäistä ja ylinäyteltyä se heidän "naiseus" olevan.
        Olen nähnyt että jotkut miehet jopa ostavat naisellisuusvalmentajan opetusta, valmentaja opettaa korkkareilla kävelyä, naisellista elekieltä ja muuta jota naisten ei tarvitse ajatellakaan vaan se on luontaista käytöstä eikä muuten osaisi olla.
        Usein "transnaisten" käytös onkin lähempänä dragaajia kuin naisia, ".transmiehet" taas elehtivät yleensä kuin tavalliset naiset eli luonnollisemmin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se näyttää monella "transnaisella" aika teennäistä ja ylinäyteltyä se heidän "naiseus" olevan.
        Olen nähnyt että jotkut miehet jopa ostavat naisellisuusvalmentajan opetusta, valmentaja opettaa korkkareilla kävelyä, naisellista elekieltä ja muuta jota naisten ei tarvitse ajatellakaan vaan se on luontaista käytöstä eikä muuten osaisi olla.
        Usein "transnaisten" käytös onkin lähempänä dragaajia kuin naisia, ".transmiehet" taas elehtivät yleensä kuin tavalliset naiset eli luonnollisemmin.

        Kaikkea mahtuu maailmaan. Suurin osa missi-ja mallikursseilla kävijöistä on cisnaisia. Ja sitten on siilitukkaisia, androgyynejä lesboja. Transmiehissä on painonnostajaäijiä ja neitihomoja.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kaikkea mahtuu maailmaan. Suurin osa missi-ja mallikursseilla kävijöistä on cisnaisia. Ja sitten on siilitukkaisia, androgyynejä lesboja. Transmiehissä on painonnostajaäijiä ja neitihomoja.

        Missi ja mallikurssit ovat mielestäni eri juttu, siinähän opetetaan ammattia ja poseerausta, ei naisena olemista muuten.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se näyttää monella "transnaisella" aika teennäistä ja ylinäyteltyä se heidän "naiseus" olevan.
        Olen nähnyt että jotkut miehet jopa ostavat naisellisuusvalmentajan opetusta, valmentaja opettaa korkkareilla kävelyä, naisellista elekieltä ja muuta jota naisten ei tarvitse ajatellakaan vaan se on luontaista käytöstä eikä muuten osaisi olla.
        Usein "transnaisten" käytös onkin lähempänä dragaajia kuin naisia, ".transmiehet" taas elehtivät yleensä kuin tavalliset naiset eli luonnollisemmin.

        Nuo kurssit on enemmänkin transvestiittien "heiniä" ja heille ne onkin suunnattu. Transnainen osaa kyllä elää sisäisen kokemuksensa perusteella tavisnaisen elämää.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Nuo kurssit on enemmänkin transvestiittien "heiniä" ja heille ne onkin suunnattu. Transnainen osaa kyllä elää sisäisen kokemuksensa perusteella tavisnaisen elämää.

        "Transnainen osaa kyllä elää sisäisen kokemuksensa perusteella tavisnaisen elämää."
        - Ainakin dokumenteissa jossa on käsitelty tällaisen valmentajan työtä, malliasiakkaat ovat olleet juuri heitä jotka haluavat vaihtaa sukupuolensa naiseksi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "Transnainen osaa kyllä elää sisäisen kokemuksensa perusteella tavisnaisen elämää."
        - Ainakin dokumenteissa jossa on käsitelty tällaisen valmentajan työtä, malliasiakkaat ovat olleet juuri heitä jotka haluavat vaihtaa sukupuolensa naiseksi.

        Joku amerikkalainen dokkari, jossa on tod.näk. ollut joitakin autogynefiilejä. Kaikki t-naiset eivät tuollaisiin mene eikä suomalaiseen kulttuuriin muutenkaan sovi överinaisellisuus. Tavistransnaiset kävelevät ohitseni tuulipuvussa, etkä edes huomaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se näyttää monella "transnaisella" aika teennäistä ja ylinäyteltyä se heidän "naiseus" olevan.
        Olen nähnyt että jotkut miehet jopa ostavat naisellisuusvalmentajan opetusta, valmentaja opettaa korkkareilla kävelyä, naisellista elekieltä ja muuta jota naisten ei tarvitse ajatellakaan vaan se on luontaista käytöstä eikä muuten osaisi olla.
        Usein "transnaisten" käytös onkin lähempänä dragaajia kuin naisia, ".transmiehet" taas elehtivät yleensä kuin tavalliset naiset eli luonnollisemmin.

        Muistan, kun lapsena, siinä 10-11-vuotiana toimin vahtina (itseäni kun moiset eivät kiinnostaneet) parvekkeella, kun kaverini harjoittelivat meikkaamista ja korkokengillä kävelyä ja piti huutaa, koska kaverin äiti on tulossa, että ehtivät laittaa rekvisiitat pois. Myöhemmin teininä sitten ekat räväkät ja yliampuvat meikit naamassa, kunnes vuosien saatossa kasvoivat fiksuiksi ja vain hillitysti meikkaaviksi naisiksi. Transnaisilla ei ollut mahdollista elää näitä vaiheita lapsena, kun on oli ok olla valtavan kiinnostunut kaikesta naisellisesta ja kokeilla kaikkea rauhassa samanmielisten kaverien kanssa vaan pitäisi olla valmis nainen, vaikkei ole saanut siihen harjoitusta. Joku androgyyni lesbo nyt kommentoi tähän, ettei sellainen naiseus ole kuin päälleliimattua pelleilyä, mutta jokaisella naisella on oikeus olla niin naisellinen kuin haluaa ja toteuttaa itseään.


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tiesikö Martina miehensä taustat?

      Turkkilainen miljonääri onkin irakilainen jolla huikea rikostausta? Askarruttaa tiesikö Martina mistä on kyse vai tuliko yllätyksenä. Joka tapauksessa
      Kotimaiset julkkisjuorut
      410
      21942
    2. Greta Thunberg kritisoi Suomen hallitusta

      ”Tämä on epäonnistuminen”. https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006515088.html Thunberg on liittänyt mukaan perustamansa Fridays for Future -liikkeen
      Maailman menoa
      379
      14539
    3. Korona räjähtämässä käsiin 618 uutta tartuntaa 5 uutta kuolemaa

      Marin ja Kiuru karjaisivat kunnille mm. HUS-alueelle viime hetkellä, eivät ne pysty hoitamaan asioitansa vaan tarvitaan Marinin hallituksen tiukkaa oh
      Maailman menoa
      727
      14355
    4. Seiska: Sedu Koskinen vaihtaa nimensä eksoottiseksi Zedu Di Lucaksi!

      No nyt! Ja nimen takana vanha ystävä Andy McCoy... https://www.suomi24.fi/viihde/seiska-sedu-koskinen-vaihtaa-nimensa-eksoottiseksi-zedu-di-lucaksi-ni
      Kotimaiset julkkisjuorut
      101
      10255
    5. Sedu Koskinen aikoo järjestää isot juhlat

      Näihin julkkiksiin ei näköjään päde mitkään lait tai korona tartu. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007637821.html Kyllä esim. taviksen ylioppilas
      Kotimaiset julkkisjuorut
      140
      5836