Tämä tarina on todella outo, alistumista ja doiminointia.
Äitini on 43-vuotias ikäisekseen kaikinpuolin sopusuhtainen nainen. Isäni oli muutaman viikon työreissulla, olin edellisenä päivänä riidellyt pahasti äitini kanssa. Olin vasta herännyt.. äitini oli ilmeisesti käynyt jo kaupungilla asioillaan ja palasi takaisin, kolisteli jotakin eteisessä. En tiennyt miten hän suhtautuisi minuun eilisen riidan jälkeen, ja ajattelin koittaa tervehtimistä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Aijoin mennä muka pihalle. Kävelin eteiseen päin ja kun näin äidin tulevan vastaan, sanoin: "Huomenta!" Odotin äitini tekevän samoin, mutta hän pysähtyikin paikalleen ja tuijotti minua. Hänellä oli päällään mustat housut ja punainen hihaton paita. Sukkia ei ollut sillä oli lämmin ilma. Tilanne kävi epämukavaksi, joten ajattelin toimia suunnitelman mukaan, ja livahtaa pihalle. En ehtinyt ottaa askeltakaan ennenkuin äitini avasi suunsa: "Polvillesi!" Sydän jätti varmasti pari lyöntiä välistä, ja tuijotin häntä ällistyneenä. "Polvillesi, sika!" hän toisti. En ymmärtänyt, mitä tämä oikein tarkoitti, mutta en saanut suustani sanaakaan. Äitini osoitti sormellaan maahan. Vapisten laskeuduin polvilleni, niin outo tilanne se oli. "Minä opetan sulle, miten äitiäs kohtelet", äiti sanoi, "suutele jalkojani!" Olin jähmettynyt paikoilleni. Olin polvillani äitini edessä ja tuijotin lasisin silmin hänen jalkojaan. Hän kumartui ja työnsi kädellään päätäni alemmas. Suutelin varovaisesti hänen jalkaansa. "Tuolla et eilistä virhettäsi korjaa. Suutele joka varvasta 2 kertaa!" äiti komensi. Tein epäröiden mitä piti ja olin jo nousemassa ylös, kun äitini komensi: "Konttaa perässä!" Hän käveli edelläni olohuoneeseen. Käveli varmasti tarkoituksellisesti korostautuneen naisellisti. En voinut olla katselematta hänen pyöreää takapuoltaan kontatessani hänen perässään. Hän istahti tuolille, nosti jalkansa säkkituolin päälle ja osoitti sormellaan jalkojansa: "Nuole nuo puhtaaksi!" Nyt, riitti! Hänen jalkapohjansa olivat likaiset, hän oli kävellyt koko päivän ulkona! Tällaiseen touhuun en suostuisi. Olin avaamassa suutani ja nousemassa ylös, kun äitini sanoi: "Niin kauan kuin tässä talossa asut, teet kuten käsken. Jos kielesi ei ole kiinni jaloissani silmänräpäyksessä, pakkaat tavarasi jo tänään." Jähmetyin jälleen. En ollut ikinä ollut pois kotoa kuin muutaman yön. Kavereilla yökylässä.. ja rippileirillä viikonpäivät. "Aika rientää", äiti hoputti. En ollut ikinä nähnyt häntä sellaisena.. hänen täytyi olla hullu. Nyt oli pakko tehdä oikein tai ei hyvää seuraisi. Konttasin hänen jalkopäähänsä ja aloin nuolla hänen jalkojaan. Jalkapohjat olivat melko likaiset, mutta onneksi niissä ei ollut roskia. Pian hän kysyi olinko valmis, ja vastasin kyllä. Hän katsoi jalkapohjaansa ja alkoi nauraa: "Jos et tämän parempaan pysty, voit mennä jo pakkaamaan!" "Mutta tällainen lika lähtee jaloista vain kovalla hinkkaamisella saunassa!" vastustin häntä. "Jos et tee mitä käsken, saat kärsiä seuraukset. Omapahan on ongelmasi. Kielesi tuntui toimivan eilen hyvin, käytä sitä nyt." Hinkkasin kielelläni äitini jalkapohjia yli puolituntia, kunnes hän hyväksyi työni. Kieleni oli tunnoton. "Häivy nyt!" äiti komensi. Nousin ylös ja juoksin pois sekavin tuntein. Mietin pitäisikö tästä ilmoittaa jollekin, ehkä psykiatrille? Loppu päivän äiti kuitenkin käyttäytyi minua kohtaan aivan kuten ennen, joten ajattelin, että kaiki oli OK. Naurahdin itselleni, ainakin sain hyvän opetuksen, enkä toistaisi virhettäni..
Seuraavana päivänä äiti tuntui olevan muuten normaali, mutta hän oli pukeutunut hyvin paljastavasti. Päällä oli lyhyt musta mihihame, jollaista en hänellä ikinä ollut ennen nähnytkään. Paidan kaula-aukko oil erittäin paljastava, ja jaloissa oli kesäsandaalit pienellä korolla. Kynnet oli lakattu kiiltävän vihreällä. Äitini sanoi, ettei jaksaisi laittaa tänään ruokaa, vaan kävisimme hakemassa jotain läheisestä kebab-paikasta. Minä lähdin jo autoon, hän aikoi tulla perästä. Kyytiin tullessaan hän vilautteli minulle selvästi rintojaan, ja hänen istuuduttuaan oli vaikea olla katselematta hänen muhkeaa reittään. Hän tiesi sen. Perillä tilasimme annoksemme ja palasimme kotiin. Keittiössä äiti kaivoi kotipakettiaan. Päällimäisenä oli minun annokseni. "Tämä taitaa olla sinun", äiti sanoi ja heitti paketin lattialle. Olin hieman ymmälläni ja juuri kun olin aikeissa nostaa paketin, taphtui jälleen. Äitini sandaali tallasi paketin päälle, se tallasi toisen kerran, ja kolmannen. Muovinen paketti halkeili ja mureni. Kebabit ja ranskalaiset levisivät maahan. "Kontallesi!" äiti komensi taas. En kestänyt enää, vaan käännyin ja lähdin kävelemään pois. Kuulin äidin askeleet takanani, ja pian tunsin käden joka tarrasi hiuksiini. Äiti raahasi minut takaisin keittiöön, paiskasi maahan ja huusi: "Tämä oli viimeinen kerta, kun armahdin sinut. Jos et tämän jälkeen tee niinkuin sanon, saat katua!" En ollut nähnyt äitiäni ikinä sellaisena. Peloissani kompuroin maahan. Äiti riisui sandaalinsa ja alkoi paljain jaloin talloa ruoka-annostani. Hän talloi ja talloin, useita minuutteja, kunnes ruoka oli yhtä mössöä. Sitten hän lopetti ja istuutui pöydän ääreen ja avasi oman annoksensa. "Voit alkaa syödä", äiti sanoi, "mutta ensin puhdistat jalkani tästä iljettävästä mössöstä.. nuolemalla!" Hän istui risti-istunnassa ja vaihtoa jalkaa vuoron perään, sitä mukaan kun olin saanut sen puhtaaksi. Voiko nöyryytetymmäksi tulla? Makasin äitini jalkojen juuressa ja nuolin ruokaa hänen jalkapohjistaan! Olin jo siirtynyt omalle muussatulle annokselleni, kun äiti sanoi: "Ai ai, sinulta jäi varpaanvälit. Rangaistukseksi peset illalla pikkupyykkini.. suullasi! Ja minä valvon, että joka ikinen haarakiila tulee puhtaammaksi kuin se oli uutena! Nyt, nuole varpaanvälini, koira!" Äitini levitti varpaitaan. Minua yökötti, mutta tein mitä käskettiin ja sainkin suuhuni aimo annoksen kebabbia, ranskanperunoita ja kastiketta. Äitini sai annoksensa syötyä ja oli lähdössä keittiöstä. "Nyt syöt tuon mössösi ja puhdistat lattian. Sandaalini kaipaavat myös kiillotusta, muista käyttää kieltäsi, kulta", äitini sanoi ja käveli pois keittiöstä. Hän ei ollut ikinä puhutellut minua tuolla tavalla. Edessäni oli kasa epämääräistä mössöä, jonka päällä äitini oli juuri useita minuutteja kävellyt. Se piti syödä, lattia ja äidin sandaalit nuolla. Tämä ei voinut olla totta...
Tämä ei liity mitenkään itseeni tai äitiini. Jos joku haluaa tarinalle jatkoa niin huikatkaa.
Äitini on 43-vuotias ikäisekseen kaikinpuolin sopusuhtainen nainen. Isäni oli muutaman viikon työreissulla, olin edellisenä päivänä riidellyt pahasti äitini kanssa. Olin vasta herännyt.. äitini oli ilmeisesti käynyt jo kaupungilla asioillaan ja palasi takaisin, kolisteli jotakin eteisessä. En tiennyt miten hän suhtautuisi minuun eilisen riidan jälkeen, ja ajattelin koittaa tervehtimistä ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Aijoin mennä muka pihalle. Kävelin eteiseen päin ja kun näin äidin tulevan vastaan, sanoin: "Huomenta!" Odotin äitini tekevän samoin, mutta hän pysähtyikin paikalleen ja tuijotti minua. Hänellä oli päällään mustat housut ja punainen hihaton paita. Sukkia ei ollut sillä oli lämmin ilma. Tilanne kävi epämukavaksi, joten ajattelin toimia suunnitelman mukaan, ja livahtaa pihalle. En ehtinyt ottaa askeltakaan ennenkuin äitini avasi suunsa: "Polvillesi!" Sydän jätti varmasti pari lyöntiä välistä, ja tuijotin häntä ällistyneenä. "Polvillesi, sika!" hän toisti. En ymmärtänyt, mitä tämä oikein tarkoitti, mutta en saanut suustani sanaakaan. Äitini osoitti sormellaan maahan. Vapisten laskeuduin polvilleni, niin outo tilanne se oli. "Minä opetan sulle, miten äitiäs kohtelet", äiti sanoi, "suutele jalkojani!" Olin jähmettynyt paikoilleni. Olin polvillani äitini edessä ja tuijotin lasisin silmin hänen jalkojaan. Hän kumartui ja työnsi kädellään päätäni alemmas. Suutelin varovaisesti hänen jalkaansa. "Tuolla et eilistä virhettäsi korjaa. Suutele joka varvasta 2 kertaa!" äiti komensi. Tein epäröiden mitä piti ja olin jo nousemassa ylös, kun äitini komensi: "Konttaa perässä!" Hän käveli edelläni olohuoneeseen. Käveli varmasti tarkoituksellisesti korostautuneen naisellisti. En voinut olla katselematta hänen pyöreää takapuoltaan kontatessani hänen perässään. Hän istahti tuolille, nosti jalkansa säkkituolin päälle ja osoitti sormellaan jalkojansa: "Nuole nuo puhtaaksi!" Nyt, riitti! Hänen jalkapohjansa olivat likaiset, hän oli kävellyt koko päivän ulkona! Tällaiseen touhuun en suostuisi. Olin avaamassa suutani ja nousemassa ylös, kun äitini sanoi: "Niin kauan kuin tässä talossa asut, teet kuten käsken. Jos kielesi ei ole kiinni jaloissani silmänräpäyksessä, pakkaat tavarasi jo tänään." Jähmetyin jälleen. En ollut ikinä ollut pois kotoa kuin muutaman yön. Kavereilla yökylässä.. ja rippileirillä viikonpäivät. "Aika rientää", äiti hoputti. En ollut ikinä nähnyt häntä sellaisena.. hänen täytyi olla hullu. Nyt oli pakko tehdä oikein tai ei hyvää seuraisi. Konttasin hänen jalkopäähänsä ja aloin nuolla hänen jalkojaan. Jalkapohjat olivat melko likaiset, mutta onneksi niissä ei ollut roskia. Pian hän kysyi olinko valmis, ja vastasin kyllä. Hän katsoi jalkapohjaansa ja alkoi nauraa: "Jos et tämän parempaan pysty, voit mennä jo pakkaamaan!" "Mutta tällainen lika lähtee jaloista vain kovalla hinkkaamisella saunassa!" vastustin häntä. "Jos et tee mitä käsken, saat kärsiä seuraukset. Omapahan on ongelmasi. Kielesi tuntui toimivan eilen hyvin, käytä sitä nyt." Hinkkasin kielelläni äitini jalkapohjia yli puolituntia, kunnes hän hyväksyi työni. Kieleni oli tunnoton. "Häivy nyt!" äiti komensi. Nousin ylös ja juoksin pois sekavin tuntein. Mietin pitäisikö tästä ilmoittaa jollekin, ehkä psykiatrille? Loppu päivän äiti kuitenkin käyttäytyi minua kohtaan aivan kuten ennen, joten ajattelin, että kaiki oli OK. Naurahdin itselleni, ainakin sain hyvän opetuksen, enkä toistaisi virhettäni..
Seuraavana päivänä äiti tuntui olevan muuten normaali, mutta hän oli pukeutunut hyvin paljastavasti. Päällä oli lyhyt musta mihihame, jollaista en hänellä ikinä ollut ennen nähnytkään. Paidan kaula-aukko oil erittäin paljastava, ja jaloissa oli kesäsandaalit pienellä korolla. Kynnet oli lakattu kiiltävän vihreällä. Äitini sanoi, ettei jaksaisi laittaa tänään ruokaa, vaan kävisimme hakemassa jotain läheisestä kebab-paikasta. Minä lähdin jo autoon, hän aikoi tulla perästä. Kyytiin tullessaan hän vilautteli minulle selvästi rintojaan, ja hänen istuuduttuaan oli vaikea olla katselematta hänen muhkeaa reittään. Hän tiesi sen. Perillä tilasimme annoksemme ja palasimme kotiin. Keittiössä äiti kaivoi kotipakettiaan. Päällimäisenä oli minun annokseni. "Tämä taitaa olla sinun", äiti sanoi ja heitti paketin lattialle. Olin hieman ymmälläni ja juuri kun olin aikeissa nostaa paketin, taphtui jälleen. Äitini sandaali tallasi paketin päälle, se tallasi toisen kerran, ja kolmannen. Muovinen paketti halkeili ja mureni. Kebabit ja ranskalaiset levisivät maahan. "Kontallesi!" äiti komensi taas. En kestänyt enää, vaan käännyin ja lähdin kävelemään pois. Kuulin äidin askeleet takanani, ja pian tunsin käden joka tarrasi hiuksiini. Äiti raahasi minut takaisin keittiöön, paiskasi maahan ja huusi: "Tämä oli viimeinen kerta, kun armahdin sinut. Jos et tämän jälkeen tee niinkuin sanon, saat katua!" En ollut nähnyt äitiäni ikinä sellaisena. Peloissani kompuroin maahan. Äiti riisui sandaalinsa ja alkoi paljain jaloin talloa ruoka-annostani. Hän talloi ja talloin, useita minuutteja, kunnes ruoka oli yhtä mössöä. Sitten hän lopetti ja istuutui pöydän ääreen ja avasi oman annoksensa. "Voit alkaa syödä", äiti sanoi, "mutta ensin puhdistat jalkani tästä iljettävästä mössöstä.. nuolemalla!" Hän istui risti-istunnassa ja vaihtoa jalkaa vuoron perään, sitä mukaan kun olin saanut sen puhtaaksi. Voiko nöyryytetymmäksi tulla? Makasin äitini jalkojen juuressa ja nuolin ruokaa hänen jalkapohjistaan! Olin jo siirtynyt omalle muussatulle annokselleni, kun äiti sanoi: "Ai ai, sinulta jäi varpaanvälit. Rangaistukseksi peset illalla pikkupyykkini.. suullasi! Ja minä valvon, että joka ikinen haarakiila tulee puhtaammaksi kuin se oli uutena! Nyt, nuole varpaanvälini, koira!" Äitini levitti varpaitaan. Minua yökötti, mutta tein mitä käskettiin ja sainkin suuhuni aimo annoksen kebabbia, ranskanperunoita ja kastiketta. Äitini sai annoksensa syötyä ja oli lähdössä keittiöstä. "Nyt syöt tuon mössösi ja puhdistat lattian. Sandaalini kaipaavat myös kiillotusta, muista käyttää kieltäsi, kulta", äitini sanoi ja käveli pois keittiöstä. Hän ei ollut ikinä puhutellut minua tuolla tavalla. Edessäni oli kasa epämääräistä mössöä, jonka päällä äitini oli juuri useita minuutteja kävellyt. Se piti syödä, lattia ja äidin sandaalit nuolla. Tämä ei voinut olla totta...
Tämä ei liity mitenkään itseeni tai äitiini. Jos joku haluaa tarinalle jatkoa niin huikatkaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet sairas!!!!
Vähemmän nuolemista, enemmän toimintaa!
Lisää tällaista!
Irtoaisiko sinult tarinaa miehestä kokonaisen naisjoukon jalkaorjana?
on tuo kyllä aika rajua.. muta annas lisää kuulua.