Suosikkilainaukset Tolkien-kirjoista

Höh, jospa osaisin kirjoittaakin välillä. Mutta kopioin tekstin ihan paperikirjasta.

Tässä lainauksessa näkyy miten haltiat näkevät ajan kuolemattomana rotuna (jonka jäsenet voi herättää Mandosissa henkiin kuolemankin jälkeen).

"Sam istui naputellen miekkansa kahvaa sormillaan…

… »Minä muistan kolme yötä ihan varmasti ja taidan muistaa useampiakin, mutta voisin vaikka vannoa että me ei oltu siellä (Lothlórienissa) kokonaista kuukautta. Voisi luulla että aikaa ei siellä olekaan!»
»Je ehkä niin oli», sanoi Frodo. »Siinä maassa me olimme ehkä ajassa, joka muualla on jo mennyt. Minusta tuntuu että vasta kun Hopeajuopa oli kuljettanut meidät takaisin Anduiniin, me palasimme aikaan, joka virtaa kuolevaisten maiden läpi Suureen Mereen. Enkä minä muiska kuuta ollenkaan Caras Galadhonista, en ylä- enkä alakuuta: vain öidet tähdet ja päivien auringon.»
Legolas liikahti veneessään. »Ei, milloinkaan ei aika hidastu», hän sanoi, »mutta muuttuminen ja kasvu ei ole kaikessa ja kaikkialla samanlainen. Haltioiden mielestä maailma liikkuu, ja se liikkuu sekä hyvin nopeasti että hyvin hitaasti. Nopeasti, sillä he itse muuttuvat vähän ja kaikki muu kiitää heidän ohitseen; se on heidän murheensa. Hitaasti, koska he eivät laske vuosien virtaa, eivät omasta puolestaan. Ohikiitävät vuodenajat ovat kuin aina toistuvia väreitä pitkän pitkässä joessa. Mutta auringon alla täytyy kaiken viimein kulua loppuun.»"

Tämä lähinnä siksi koska se kuvaa miten erilaisia suurhaltioita Noldorin suvussa on. Temperamenttisia joka tapauksessa.

"Noldorin ruhtinaat pitivät sitten neuvoa Mithrimissä, ja Angrod tuli sinne Doriathista tuoden kuningas Thingolin viestin. Kylmänä pitivät noldor tätä vastaanottoa, ja Fëanorin pojat vihastuivat Thingolin sanoista; mutta Maedhros nauroi ja sanoi: »Kuningas on se joka mahtaa pitää kiinni omastaan, muuten on se nimi tyhjän pantti. Thingol lupaa meille maat jossa hänellä ei ole valtaa, ei muuta. Ja jolleivät noldor olisi tulleet, ei hänellä muuta valtakuntaa olisikaan kuin Doriath. Hallitkoon siis Doriathissa, ja iloitkoon siitä että hänellä on Finwën poikia naapurinaan, eikä niitä Morgothin örkkejä jotka me täältä tapasimme. Muualla teemme niin kuin hyväksi näemme.»
Mutta Caranthir joka ei tuntenut rakkautta Finarfinin poikia kohtaan ja oli veljeksistä rajuin ja äkkipikaisin, huusi ääneen: »Enemmän! Mitä Finarfinin pojat juoksevat täällä ja tuolla ja puhuvat pimentohaltian kanssa hänen luolassaan? Kuka teki heistä meidän puhemiehiämme? Ja vaikka he ovat tulleet Beleriandiin, älkööt unohtako että isä heillä on noldorin ruhtinas vaikka äiti on toista sukua.»
Silloin vihastui Angrod ja lähti pois neuvonpidosta. Maedhros tosin nuhteli Caranthiria; mutta molemmista noldorin haaroista suurin osa ei pitänyt kuulemastaan ja he pelkäsivät Fëanorin poikien ilkeää luontoa joka, kuten näytti, yhtenään purkautui äkkipikaisiin sanoihin taikka väkivaltaan. Mutta Maedhros hillitsi veljiään…"

Finarfinin lasten (jotka ovat minulle rakkaita) äiti oli sukua Thingolille mikä oli yksi ilmeinen syy heidän toimimiseensa lähettiläinä.

(Silmarillion / Noldorin Paluu)