Vuoden luontokuvat on taas valittu. Voittajasta voidaan olla montaa mieltä. Kaiken kaikkiaan ihan kelpo otoksia suurin osa palkituista. Selkeää suosikkia ei vielä itsellä ole. Ahvenparvi jollakin tapaa miellyttää omaa silmää. Osittain ehkä siksi etten muista samantapaista ennen nähneeni. Kalakuvia kylläkin mutta en vastaavaa ryhmäpotrettia.
http://www.vuodenluontokuva.fi/vlk/palkitut2020
17-vuotias Liina Heikkinen on voittanut nuorten sarjassa Wildlife Photographer of the Year kilpailussa. Kuvaaja on Arto Nybegin haastateltavana tulevana sunnuntaina joten kannattaa katsoa.
https://yle.fi/uutiset/3-11594073
https://www.nhm.ac.uk/wpy/gallery
http://www.vuodenluontokuva.fi/vlk/palkitut2020
17-vuotias Liina Heikkinen on voittanut nuorten sarjassa Wildlife Photographer of the Year kilpailussa. Kuvaaja on Arto Nybegin haastateltavana tulevana sunnuntaina joten kannattaa katsoa.
https://yle.fi/uutiset/3-11594073
https://www.nhm.ac.uk/wpy/gallery
Vastaukset 11
Vanhimmat
Pitkästä aikaa ovat voittajakuvat sellaisia ettei tarvinnut kokea myötähäpeää tuomaristoa kohtaan.
Oliskohan korona vaikuttanut asiaan siten että ihmisillä on ollut enemmän aikaa panostaa kuvaamiseen ja siihen minkä kuvan ovat lähettäneet kisaan.
Kuvasta D.2.Tulen läpi haluaisin nähdä alkuperäisen kuvan. Nyt ollaan käsittelyn kanssa varmaan rajoilla.
MISSÄS KARHUT RAADOLLA???? MISSSSSSÄ !!!!!!!!!!!???????
Vähän epäillen olen voittajakuvaa katsellut. Itse en ole lintukuvaaja joten en ehkä ole oikea henkilö sitä tuomitsemaan. Eihän se nyt huonokaan ole mutta onko se paras. Mielestäni ei. Vanha lehtikuvaaja on samaa mieltä ja aika tyhjentävästi analysoi kuvan:
https://www.youtube.com/watch?v=YUM5SjnOQBw
Kivoja kuvia.
Mutta tarvitseeko sitä aina hampaat irvessä kilpailla?
Eikö valokuvauksen pitäisi olla hauska, miellyttävä harrastus, kuten se useimmille onneksi onkin?
Vielä hullumpaa, jos itse ei ole edes kilpailuun osallistunut, niin mielensä pitää voittajakuvasta aina jonkun siltikin pahoittaa...
Kivoja kyllä mutta hyviä? Ei tarvitse kilpailla aina eikä hampaat irvessä. Vuoden luontokuvakilpailu on kerran vuodessa ja nyt on jälkiraadin vuoro. Valokuvaa voi arvioida monella tapaa mutta jos sitä arvioidaan valokuvana niin siinä on muutama kriteeri jotka pitää onnistua että sitä voidaan pitää hyvänä. Se että pitääkö jostakin kuvasta ei vielä ratkaise sitä onko kuva hyvä tai huono valokuvana. Vuoden luontokuvan valinnassa vaikuttaa todennäköisesti paljon se jos yksittäinen kuva erottuu massasta olemalla erilainen kuin muut. Tämä aiheuttaa sen että tuurilla on suuri merkitys ja se aiheuttaa tietenkin pientä närää. Mutta näin se tuppaa olemaan kaikissa arvostelulajeissa kun ei voida mitata jotain tiettyä asiaa.
Kyllä, valokuvaus on hauska harrastus eikä sitä pidä ottaa liian vakavasti ja sitä voi harrastaa eri tavoin. Harrastajankin kannattaa kuitenkin joskus pysähtyä tutkimaan kuvaa ja miettimään mikä kuvassa on hyvää ja mikä ei. Näin antaa itselleen mahdollisuuden kehittyä kuvaajana ja omien kuvien taso nousee. Ainakin näin kerran vuodessa luontokuvakilpailun aikaan.
No ihan tarpeeksi hyviä ovat. Eikä onneksi yhtään karhu-raadolla -kuvaa.
Katsotaanpa asiaa toisesta vinkkelistä. Nyt kuvien katsominen oli helppoa ja ilmaista. Jos kuvat olisivat olleet maksullisessa näyttelyssä niin olisiko se esimerkiksi ollut 15e arvoinen kokemus, vai tuntuisiko että rahat menivät hukkaan? Entä haluaisitko voittajakuvasta tai ylipäätään mistään printin omalle seinälle esim. 200e hintaan? Vai riittikö kertakatselu? Eräs hyvän kuvan ominaisuus on se että sitä haluaa katsoa uudestaan.
Ai että pitäisi oikein maksaa valokuvien katselusta? Millä vuosisadalla oikein kuvittelet eläväsi?
200 € jostain seinäripustuksesta kun niitä saa eurolla kirpparilta... :-D
Ahvenet, jänisten tanssi ja tuulihaukat on sellaisia, joita voisin seinälle ripustaa.
Voittajakuvaa en. Se on liian väritön ja abstrakti.