Miten karma

Kaikkihan alkoi syyskuussa 1976. Sittemmin on karma iskenyt ihan vittu kunnolla.

Etkai sinä tänne ole syntynyt, valehtelet🤭

Anonyymi kirjoitti:

Etkai sinä tänne ole syntynyt, valehtelet🤭

Suomeen olen, mikä on yhtä kuin kylmä pohjola. :(

Parastahan täällä on ... kunnolliset neljä vuodenaikaa.

Anonyymi kirjoitti:

Parastahan täällä on ... kunnolliset neljä vuodenaikaa.

Eipä niitäkään oikein ole ollut enää kun ilmastonmuutos alkaa olla niin paha. Ikävä kunnollisia vuodenaikoja. ;___;

Anonyymi kirjoitti:

Parastahan täällä on ... kunnolliset neljä vuodenaikaa.

Juu, muuten mutta kipukroonikkolle syksy, talvi ja jopa kevät voi olla yhtä tuskaa. Ilmapuntarina eloa. Tasalämpöinen ilmasto olis parempi, aurinko piristää ja lämmittää.

Hyvä karma! Ehdottomasti.

Karmaa ei pysty väistämään.

Anonyymi kirjoitti:

Karmaa ei pysty väistämään.

Hyvin se on tähän asti toiminut.

Partakaweri kirjoitti:

Hyvin se on tähän asti toiminut.

Päätös ei ole sun.

Anonyymi kirjoitti:

Päätös ei ole sun.

On.

Partakaweri kirjoitti:

On.

Ei vaan karman lain

Anonyymi kirjoitti:

Ei vaan karman lain

Lait on tehty rikottaviksi.

Partakaweri kirjoitti:

Lait on tehty rikottaviksi.

Mutta myös lopulta kärsittäviksi.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta myös lopulta kärsittäviksi.

Mä oonkin nopee kun elohopee. Ei se saa mua kiinni :p

Partakaweri kirjoitti:

Mä oonkin nopee kun elohopee. Ei se saa mua kiinni :p

Se ei jahtaa. Se on aina paikalla.

Anonyymi kirjoitti:

Se ei jahtaa. Se on aina paikalla.

Eipä näy. Olen siis selvillä vesillä.

Partakaweri kirjoitti:

Eipä näy. Olen siis selvillä vesillä.

Viimeiset kuuluisat sanat karman kioskijonossa.

Anonyymi kirjoitti:

Viimeiset kuuluisat sanat karman kioskijonossa.

Karma on ihmisten keksintöä. En asioi moisella kioskilla.

Partakaweri kirjoitti:

Karma on ihmisten keksintöä. En asioi moisella kioskilla.

Sen näkee kun kokee.

Anonyymi kirjoitti:

Sen näkee kun kokee.

Kun ei koe eikä näe.

Partakaweri kirjoitti:

Kun ei koe eikä näe.

Ei sun mulle sitä tarvii yötä todistella reppana.

Anonyymi kirjoitti:

Ei sun mulle sitä tarvii yötä todistella reppana.

Ei tarvitsekaan, mutta kun kanssasi on hauska tanssia.

Partakaweri kirjoitti:

Ei tarvitsekaan, mutta kun kanssasi on hauska tanssia.

No hypi ripaskaa :)

Anonyymi kirjoitti:

No hypi ripaskaa :)

Ilolla :D

Partakaweri kirjoitti:

Karma on ihmisten keksintöä. En asioi moisella kioskilla.

Samaa mieltä, mutta kohtalo onkin toinen juttu. Se ei kysele onko minulla bonuskorttia vai ei.
Asiointi on taattua 🤨

Anonyymi kirjoitti:

Samaa mieltä, mutta kohtalo onkin toinen juttu. Se ei kysele onko minulla bonuskorttia vai ei.
Asiointi on taattua 🤨

En usko kohtaloon.

Partakaweri kirjoitti:

En usko kohtaloon.

Kohtaloa ei vois vähempää kiinnostaa uskotko siihen vai et.

Anonyymi kirjoitti:

Kohtaloa ei vois vähempää kiinnostaa uskotko siihen vai et.

Meillä on yhteinen sopimus. En puutu sen asioihin, eikä se minun.

Partakaweri kirjoitti:

Meillä on yhteinen sopimus. En puutu sen asioihin, eikä se minun.

Kohtalo ei tee sopimuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Kohtalo ei tee sopimuksia.

Ei ehkä Pönttöneidin kanssa.

Partakaweri kirjoitti:

Ei ehkä Pönttöneidin kanssa.

Miksi vedit hänet tähän? Sinusta tässä on kysymys.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi vedit hänet tähän? Sinusta tässä on kysymys.

Eikä ole.

Ei sillä ole tekareita 😡

Mites hammas?

Anonyymi kirjoitti:

Mites hammas?

Toisilla tippuu hampaat ja toisilla telkkarit. 🤣

Sillien välliin tai ohtiin.
https://www.youtube.com/watch?v=YAw2DBwtALQ

No voi buhuu. Elämä on. Kasva aikuiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

No voi buhuu. Elämä on. Kasva aikuiseksi.

Ei mua ahdista mun mennyt elämäni, ei ollenkaan, vastasin vain ap:n kysymykseen, mikä näyttää monille tuottavan vaikeuksia. Kovin kurjaa, että sua ahdistaa, jos joku viitsii oikeasti vastata aloitusten kysymyksiin. Buhuu?

Anonyymi kirjoitti:

No voi buhuu. Elämä on. Kasva aikuiseksi.

Kasva sinä, keskenkasvuisen pennun kommentti. Noloo

Anonyymi kirjoitti:

Kasva sinä, keskenkasvuisen pennun kommentti. Noloo

Sähän oot loistava :)
Vetelit sitten kuuteen sanaan kaksi teinien yleisintä "natsi-korttia" somessa ja puhut kasvamisesta, se vaatii taitoa.
Jatka vaan, hyvin menee.

Niin mikä tuossa olikaan se väärin tehty juttu?

Sekö että lähtee suhteesta, jossa toinen osapuoli ei halua keskustella? Vai se että ylipäätään haluaa/toivoo/vaatii suhdetta, jossa keskustellaan? Jossa haluaa olla onnellinen?

Minä väitän ettei onnellista suhdetta ole mahdollista löytää ja luoda, ellei ensin ole saanut ensikäden kokemusta siitä, millaista suhdetta ei todellakaan halua. Ilman muutamaa eroa ei vain voi tietää, millaisen ihmisen kanssa oikeasti sopii yhteen ja voi olla onnellinen.

Minä ymmärsin melko nuorena, etten yhtään tule toimeen sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät halua puhua itselleen tai minulle tärkeistä asioista. Myöhemmin ymmärsin, etten viihdy myöskään sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät halua/osaa kuunnella toisia.

Sinuun tämä liittyy nyt siis siten, että eikö sinulla nyt vasta ole parhaat mahdollisuudet sellaiseen suhteeseen, jossa voisit olla onnellinen? Sydänsurut ovat ikäviä, mutta ne ovat vain uuden, paremman suhteen synnytyspolttoja.

randombypasser kirjoitti:

Sähän oot loistava :)
Vetelit sitten kuuteen sanaan kaksi teinien yleisintä "natsi-korttia" somessa ja puhut kasvamisesta, se vaatii taitoa.
Jatka vaan, hyvin menee.

Lue lisää

Mulla meneekin hyvin. Nuo buhuu ja yhyy kommentit on noloja ja vielä enemmän jos asialla on muka joku aikuinen. Sehän kertoo vaan siitä että henkinen kapasiteetti on lapsen tasolla 😂

Anonyymi kirjoitti:

Niin mikä tuossa olikaan se väärin tehty juttu?

Sekö että lähtee suhteesta, jossa toinen osapuoli ei halua keskustella? Vai se että ylipäätään haluaa/toivoo/vaatii suhdetta, jossa keskustellaan? Jossa haluaa olla onnellinen?

Minä väitän ettei onnellista suhdetta ole mahdollista löytää ja luoda, ellei ensin ole saanut ensikäden kokemusta siitä, millaista suhdetta ei todellakaan halua. Ilman muutamaa eroa ei vain voi tietää, millaisen ihmisen kanssa oikeasti sopii yhteen ja voi olla onnellinen.

Minä ymmärsin melko nuorena, etten yhtään tule toimeen sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät halua puhua itselleen tai minulle tärkeistä asioista. Myöhemmin ymmärsin, etten viihdy myöskään sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät halua/osaa kuunnella toisia.

Sinuun tämä liittyy nyt siis siten, että eikö sinulla nyt vasta ole parhaat mahdollisuudet sellaiseen suhteeseen, jossa voisit olla onnellinen? Sydänsurut ovat ikäviä, mutta ne ovat vain uuden, paremman suhteen synnytyspolttoja.

Lue lisää

Väärin tehty...
Kokeneempana sanoisin, että tein väärin sen, etten "uhannut" erolla eli kertonut, että vaihtoehdot on ero tai sitten aletaan puhumaan asioista, molemmat. Keskustelun torjunnan, muutamankin jälkeen jäin omaan nurkkaani miettimään tilannetta, sen sijaan että olisin "pakkosyöttänyt" oman näkömykseni toiselle.
Toinen väärin tehty asia oli hypätä uuteen suhteeseen kipikapi, vaikka kokemuksena se oli loistava, erittäin opettavainen myöhemmän ajattelun kannalta. Vaikka tiesin, ettei nyt ole hyvä hetki eivätkä syyt oikeat, lähdin siihen mukaan silti. Kaunista, kiihkeää, kaikkea sellaista, mutta tuhoon tuomittua alkuunsa ja sen tiesin kyllä. Kuten todettua, opettavaista, eikä sinällään väärin, mutta karma.

Arvostan suuresti kertomiasi näkemyksiä kokemuksen hankkimisesta ja puhumisesta (suhteessa), kiteytät asiat todella hyvin ja sitä kautta annat ajateltavaa omista kokemuksistasi. Olet kokenut paljon ja ehkä ajatellut kokemaasi senkin edestä, siltä se minusta näyttää. Tartun mielessäni erityisesti tuohon toisen kuulemiseen ja olen 100% varma siitä, että siinä minulla on vielä paljon opeteltavaa, lopun ikää.

Olet oikeassa, omaan nyt paremmat mahdollisuudet löytää itselleni hyvän suhteen. Ja tuo mennyt tapahtumaketju, se suhde josta luovuin, se ero oli siunaus lopulta molemmille, minkä opimme myöhemmin, kun ero oli jätetty taakse ja päädyimme ystäviksi, näemmä iäksi :)

randombypasser kirjoitti:

Väärin tehty...
Kokeneempana sanoisin, että tein väärin sen, etten "uhannut" erolla eli kertonut, että vaihtoehdot on ero tai sitten aletaan puhumaan asioista, molemmat. Keskustelun torjunnan, muutamankin jälkeen jäin omaan nurkkaani miettimään tilannetta, sen sijaan että olisin "pakkosyöttänyt" oman näkömykseni toiselle.
Toinen väärin tehty asia oli hypätä uuteen suhteeseen kipikapi, vaikka kokemuksena se oli loistava, erittäin opettavainen myöhemmän ajattelun kannalta. Vaikka tiesin, ettei nyt ole hyvä hetki eivätkä syyt oikeat, lähdin siihen mukaan silti. Kaunista, kiihkeää, kaikkea sellaista, mutta tuhoon tuomittua alkuunsa ja sen tiesin kyllä. Kuten todettua, opettavaista, eikä sinällään väärin, mutta karma.

Arvostan suuresti kertomiasi näkemyksiä kokemuksen hankkimisesta ja puhumisesta (suhteessa), kiteytät asiat todella hyvin ja sitä kautta annat ajateltavaa omista kokemuksistasi. Olet kokenut paljon ja ehkä ajatellut kokemaasi senkin edestä, siltä se minusta näyttää. Tartun mielessäni erityisesti tuohon toisen kuulemiseen ja olen 100% varma siitä, että siinä minulla on vielä paljon opeteltavaa, lopun ikää.

Olet oikeassa, omaan nyt paremmat mahdollisuudet löytää itselleni hyvän suhteen. Ja tuo mennyt tapahtumaketju, se suhde josta luovuin, se ero oli siunaus lopulta molemmille, minkä opimme myöhemmin, kun ero oli jätetty taakse ja päädyimme ystäviksi, näemmä iäksi :)

Lue lisää

Kommentoin tätä nyt vielä lisää, koska erilaiset "oikean" ja "väärän" perustelut ovat hyvin mielenkiintoisia.

"Kokeneempana sanoisin, että tein väärin sen, etten "uhannut" erolla eli kertonut, että vaihtoehdot on ero tai sitten aletaan puhumaan asioista, molemmat. Keskustelun torjunnan, muutamankin jälkeen jäin omaan nurkkaani miettimään tilannetta, sen sijaan että olisin "pakkosyöttänyt" oman näkömykseni toiselle."

Pahoin pelkään, ettei minkäänlainen "pakkosyöttäminen" tuollaisessa tilanteessa olisi muuttanut asioita miksikään. Osa ihmisistä pitäytyy tiukasti omissa näkemyksissään jopa parisuhteessa ja kulkee laput korvillaan ja silmillään viimeiseen asti. Toiset ehkä poistavat lappunsa ja alkavat kuunnella muita jonkin kriisin seurauksena, toiset eivät silloinkaan. Olenko oikeassa veikatessani, ettei kyseinen henkilö aina muissakaan tilanteissa kovin ahkerasti lotkauttanut korvaansa mielipiteillesi? Jos näin oli, ei se erolla uhkailu olisi varmaankaan tilannetta mihinkään muuttanut.

Minun näkökulmastani terveen parisuhteen merkki on, että yhden osapuolen tärkeät asiat ovat myös toiselle tärkeitä asioita. Varsinkin tuollaisessa tilanteessa, jossa jokin asia vaivaa, kumppanin täytyisi huomata se jo toisen osapuolen ilmeistä ja käyttäytymisestä. Se, että siinä tilanteessa sulkee silmänsä ja korvansa, on minusta pelleilyä. Anteeksi vain.

"Toinen väärin tehty asia oli hypätä uuteen suhteeseen kipikapi, vaikka kokemuksena se oli loistava, erittäin opettavainen myöhemmän ajattelun kannalta. Vaikka tiesin, ettei nyt ole hyvä hetki eivätkä syyt oikeat, lähdin siihen mukaan silti. Kaunista, kiihkeää, kaikkea sellaista, mutta tuhoon tuomittua alkuunsa ja sen tiesin kyllä. Kuten todettua, opettavaista, eikä sinällään väärin, mutta karma."

Milläs perusteella tämän suhteen ajankohta ja syntymissyyt olivat väärät? Koska naistenlehdet ovat niin julistaneet? ;-) Koska jokaisen suhteen täytyisi alkaa silloin, kun tähdet ovat oikeassa asennossa, ja koska minkään suhteen ei koskaan kuuluisi loppua?

Voit hyvällä syyllä katua asioita, jotka satuttavat muita ihmisiä. Ellei tuo jälkimmäinen edesmennyt suhde kohtuuttomasti satuttanut sen toista osapuolta, en oikein ymmärrä logiikkaasi. Parisuhde on yleensä (vain) kahden henkilön sopimus, varsinkin kun molemmat ovat valmiiksi vapaita. Kaikenlaisilla muilla "näin kuuluisi tehdä, koska näin kuuluisi tehdä" -virsillä voi mielestäni heittää vesilintua... Olen itsekin ollut suhteessa, jossa molemmat tiesivät, ettei suhde kestä loppuelämää. Se ei tehnyt siitä mitenkään vähemmän arvokasta elämänkokemuksen ja ihmisenä kasvamisen kannalta.

Ääh. Tuossa ei ole mitään väärin tehty. Ihmisellä se nyt vaan on tilaisuuksia ja niihin tarttuu (miksei tarttuisi). Voi tulla ähky tai sitten ei. Jos tulee, mietitään.

Elämä on kuitenkin lyhyt. Tarvitaan toimintaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kommentoin tätä nyt vielä lisää, koska erilaiset "oikean" ja "väärän" perustelut ovat hyvin mielenkiintoisia.

"Kokeneempana sanoisin, että tein väärin sen, etten "uhannut" erolla eli kertonut, että vaihtoehdot on ero tai sitten aletaan puhumaan asioista, molemmat. Keskustelun torjunnan, muutamankin jälkeen jäin omaan nurkkaani miettimään tilannetta, sen sijaan että olisin "pakkosyöttänyt" oman näkömykseni toiselle."

Pahoin pelkään, ettei minkäänlainen "pakkosyöttäminen" tuollaisessa tilanteessa olisi muuttanut asioita miksikään. Osa ihmisistä pitäytyy tiukasti omissa näkemyksissään jopa parisuhteessa ja kulkee laput korvillaan ja silmillään viimeiseen asti. Toiset ehkä poistavat lappunsa ja alkavat kuunnella muita jonkin kriisin seurauksena, toiset eivät silloinkaan. Olenko oikeassa veikatessani, ettei kyseinen henkilö aina muissakaan tilanteissa kovin ahkerasti lotkauttanut korvaansa mielipiteillesi? Jos näin oli, ei se erolla uhkailu olisi varmaankaan tilannetta mihinkään muuttanut.

Minun näkökulmastani terveen parisuhteen merkki on, että yhden osapuolen tärkeät asiat ovat myös toiselle tärkeitä asioita. Varsinkin tuollaisessa tilanteessa, jossa jokin asia vaivaa, kumppanin täytyisi huomata se jo toisen osapuolen ilmeistä ja käyttäytymisestä. Se, että siinä tilanteessa sulkee silmänsä ja korvansa, on minusta pelleilyä. Anteeksi vain.

"Toinen väärin tehty asia oli hypätä uuteen suhteeseen kipikapi, vaikka kokemuksena se oli loistava, erittäin opettavainen myöhemmän ajattelun kannalta. Vaikka tiesin, ettei nyt ole hyvä hetki eivätkä syyt oikeat, lähdin siihen mukaan silti. Kaunista, kiihkeää, kaikkea sellaista, mutta tuhoon tuomittua alkuunsa ja sen tiesin kyllä. Kuten todettua, opettavaista, eikä sinällään väärin, mutta karma."

Milläs perusteella tämän suhteen ajankohta ja syntymissyyt olivat väärät? Koska naistenlehdet ovat niin julistaneet? ;-) Koska jokaisen suhteen täytyisi alkaa silloin, kun tähdet ovat oikeassa asennossa, ja koska minkään suhteen ei koskaan kuuluisi loppua?

Voit hyvällä syyllä katua asioita, jotka satuttavat muita ihmisiä. Ellei tuo jälkimmäinen edesmennyt suhde kohtuuttomasti satuttanut sen toista osapuolta, en oikein ymmärrä logiikkaasi. Parisuhde on yleensä (vain) kahden henkilön sopimus, varsinkin kun molemmat ovat valmiiksi vapaita. Kaikenlaisilla muilla "näin kuuluisi tehdä, koska näin kuuluisi tehdä" -virsillä voi mielestäni heittää vesilintua... Olen itsekin ollut suhteessa, jossa molemmat tiesivät, ettei suhde kestä loppuelämää. Se ei tehnyt siitä mitenkään vähemmän arvokasta elämänkokemuksen ja ihmisenä kasvamisen kannalta.

Lue lisää

Erolla uhkailu tarvitsisi vähän paremman määritelmän. Usein se on hukassa. Tai sekoitetaan juuri kuten tässä kommunikointiongelmiin. Mielestä oikeaa erolla uhkailua on se, että toinen kiristää suutuspäissään tai muuten saadakseen tahtonsa läpi asiassa x. Randombypasserin tapauksessa erolla "uhkailu" olisi liittynyt juurikin noihin vuorovaikutusongelmiin. Hän koki olevansa suhteessa yksin ja oli ainoa "puhuja" (tosin tiettty sitä voi miettiä miksi toinen ei puhu, ja keksiä keinoja että saisi hänet avautumaan - useinhan puhumattomuus on jollaintavalla tunneperäinen ongelma).

Itse ex-liitossani yritin myös rakentavaa keskustelua. Lopulta aloin puhua myös erosta, koska kärsin eikä mikään muuttunut. Kun sitten erosin omasta aloitteesta, ex-mieheni mielestä se oli yllättävä ja hetken mielijohteesta tehty päätös. Vaikka tosiaan asioista oli puhuttu jo kolme vuotta ainakin.

Anonyymi kirjoitti:

Kommentoin tätä nyt vielä lisää, koska erilaiset "oikean" ja "väärän" perustelut ovat hyvin mielenkiintoisia.

"Kokeneempana sanoisin, että tein väärin sen, etten "uhannut" erolla eli kertonut, että vaihtoehdot on ero tai sitten aletaan puhumaan asioista, molemmat. Keskustelun torjunnan, muutamankin jälkeen jäin omaan nurkkaani miettimään tilannetta, sen sijaan että olisin "pakkosyöttänyt" oman näkömykseni toiselle."

Pahoin pelkään, ettei minkäänlainen "pakkosyöttäminen" tuollaisessa tilanteessa olisi muuttanut asioita miksikään. Osa ihmisistä pitäytyy tiukasti omissa näkemyksissään jopa parisuhteessa ja kulkee laput korvillaan ja silmillään viimeiseen asti. Toiset ehkä poistavat lappunsa ja alkavat kuunnella muita jonkin kriisin seurauksena, toiset eivät silloinkaan. Olenko oikeassa veikatessani, ettei kyseinen henkilö aina muissakaan tilanteissa kovin ahkerasti lotkauttanut korvaansa mielipiteillesi? Jos näin oli, ei se erolla uhkailu olisi varmaankaan tilannetta mihinkään muuttanut.

Minun näkökulmastani terveen parisuhteen merkki on, että yhden osapuolen tärkeät asiat ovat myös toiselle tärkeitä asioita. Varsinkin tuollaisessa tilanteessa, jossa jokin asia vaivaa, kumppanin täytyisi huomata se jo toisen osapuolen ilmeistä ja käyttäytymisestä. Se, että siinä tilanteessa sulkee silmänsä ja korvansa, on minusta pelleilyä. Anteeksi vain.

"Toinen väärin tehty asia oli hypätä uuteen suhteeseen kipikapi, vaikka kokemuksena se oli loistava, erittäin opettavainen myöhemmän ajattelun kannalta. Vaikka tiesin, ettei nyt ole hyvä hetki eivätkä syyt oikeat, lähdin siihen mukaan silti. Kaunista, kiihkeää, kaikkea sellaista, mutta tuhoon tuomittua alkuunsa ja sen tiesin kyllä. Kuten todettua, opettavaista, eikä sinällään väärin, mutta karma."

Milläs perusteella tämän suhteen ajankohta ja syntymissyyt olivat väärät? Koska naistenlehdet ovat niin julistaneet? ;-) Koska jokaisen suhteen täytyisi alkaa silloin, kun tähdet ovat oikeassa asennossa, ja koska minkään suhteen ei koskaan kuuluisi loppua?

Voit hyvällä syyllä katua asioita, jotka satuttavat muita ihmisiä. Ellei tuo jälkimmäinen edesmennyt suhde kohtuuttomasti satuttanut sen toista osapuolta, en oikein ymmärrä logiikkaasi. Parisuhde on yleensä (vain) kahden henkilön sopimus, varsinkin kun molemmat ovat valmiiksi vapaita. Kaikenlaisilla muilla "näin kuuluisi tehdä, koska näin kuuluisi tehdä" -virsillä voi mielestäni heittää vesilintua... Olen itsekin ollut suhteessa, jossa molemmat tiesivät, ettei suhde kestä loppuelämää. Se ei tehnyt siitä mitenkään vähemmän arvokasta elämänkokemuksen ja ihmisenä kasvamisen kannalta.

Lue lisää

Kiitos, kiva että jaksat kommentoida, erilaiset näkemykset avartavat :)

"Pahoin pelkään, ettei minkäänlainen "pakkosyöttäminen" tuollaisessa tilanteessa olisi muuttanut asioita miksikään......."

Kyllä sain exän korvat töihin muissa asioissa hyvin, ellei muuten, niin painokkaamin asiani esittäen, mutta tuo yksi asia oli no no no. Arvaisin, että alitajuisesti tiesi, kuinka vaikeita asioita olisi tulossa ja siksi kieltäytyi, kun annoin siihen mahdollisuuden. Siinä mielessä koen, että molempien osalta olisi ollut parempi, jos olisin käärinyt hihat ja istuttanut exän penkille kuuntelemaan.
Kyseisen exän kanssa olimme aika pian eron jälkeen hyvissä väleissä ja ollaan edelleen, menneitä on vuosien varrella toisinaan keskusteltu ja ajan tuoman kypsymisen kautta on voitu neutraalisti vain todeta tapahtuneet.
Ehkä noista johtuen koen, että olisin voinut tehdä paremmankin valinnan kuin antaa hankalan keskustelun olla, koska toinen torjui sen toistuvasti. Varmasti tuolloin nuorena on itseäkin pelottanut, toisaalta tiettyä ylpeyttä ja/tai jääräpäisyyttäkin siinä on ehkä ollut.

"Milläs perusteella tämän suhteen ajankohta ja syntymissyyt olivat väärät?...... "

Naistenlehtien julistuksista en tiedä, mutta itsestäni tiedän. Tässä asiayhteydessä sen, etten ollut ensinkään valmis uuteen täysipainoiseen suhteeseen. Ja vaikka tiesin ennalta, ettei se suhde tule kestämään, minkä tiesi toinenkin, on niihin liki poikkeuksetta ladattu se tiedostamaton odotusarvo, että jospa tämä sittenkin kestäisi. Toista kohtaan tuskin tein väärin, asia on keskusteltu moneen kertaan auki, mutta itselleni tein hallaa sivuuttamalla edellisestä suhteesta kunnollisen irtautumisen ennen uutta suhdetta. Ja sitten niitä olikin kaksi mietittävänä, tietyllä tapaa kahdet sydänsurut sylissä yhdellä kertaa.
Em. toimintamalli varmaan toimii toisilla hyvin, yhdestä suhteesta toiseen ja jätetään asioiden miettiminen muille, mutta itselläni se ei toimi. Kun suhde päättyy, tarvitsen paljon aikaa sen suhteen lopettamiseen mielessäni ja tunteissani.

"Minun näkökulmastani terveen parisuhteen merkki on, että yhden osapuolen tärkeät asiat ovat myös toiselle tärkeitä asioita......."
Ei mitään anteeksi pyydettävää, olen täysin samaa mieltä kanssasi. En ehkä sanoisi pelleilyksi, mutta jonkinlainen torjunta siinä tapahtuu ja aika hankalassa paikassa. Eikä tuossa tilanteessa kyseisen kaltainen toiminta ainakaan paranna tilannetta.

En suinkaan kadu menneitä suhteitani, edes sitä, etten ole aina niissä toiminut hyvillä tavoilla. En muutenkaan jää katumaan asioita, vaan hyväksyn virheeni kohtalaisen nopeasti sekä pyydän anteeksi mahdollisesti tekemiäni vääryyksiä tarvittaessa, sitten jatkan matkaa. En kuitenkaan unohda niitä asioita, vaan tiedostan niistä niitä asioita, joita voi myös virheiksi kutsua, vaikka termi onkin harhaanjohtava. Muistelen, mietin, tutkin, kysyn, keskustelen, opettelen. Ja sikäli se on juuri tuota, elämäkokemuksen kerryttämistä ja kasvamista.

Nythän kyse oli karmasta, alkujaan.
Tiedostin tehneeni vähemmän hyviä valintoja ainakin itseäni kohtaan, ehkä jossain mielessä toisiakin kohtaan, vaikken sinällään olekaan vastuussa toisten onnesta. Koska tein ainakin itseni kannalta valintoja, joilla siirsin asioita eteenpäin, sain myöhemmin ne eteeni yhdellä kertaa, sanotaan vaikka käsiteltäviksi. Tämä siksi, että omaa elämäänsä ei ole helppo paeta ja toisaalta jotta voisin opetella elämään paremmin itselleni, kasvaa ihmisenä, jos vain suostun siihen. Siispä karma.

Anonyymi kirjoitti:

Erolla uhkailu tarvitsisi vähän paremman määritelmän. Usein se on hukassa. Tai sekoitetaan juuri kuten tässä kommunikointiongelmiin. Mielestä oikeaa erolla uhkailua on se, että toinen kiristää suutuspäissään tai muuten saadakseen tahtonsa läpi asiassa x. Randombypasserin tapauksessa erolla "uhkailu" olisi liittynyt juurikin noihin vuorovaikutusongelmiin. Hän koki olevansa suhteessa yksin ja oli ainoa "puhuja" (tosin tiettty sitä voi miettiä miksi toinen ei puhu, ja keksiä keinoja että saisi hänet avautumaan - useinhan puhumattomuus on jollaintavalla tunneperäinen ongelma).

Itse ex-liitossani yritin myös rakentavaa keskustelua. Lopulta aloin puhua myös erosta, koska kärsin eikä mikään muuttunut. Kun sitten erosin omasta aloitteesta, ex-mieheni mielestä se oli yllättävä ja hetken mielijohteesta tehty päätös. Vaikka tosiaan asioista oli puhuttu jo kolme vuotta ainakin.

Lue lisää

"Erolla uhkailu tarvitsisi vähän paremman määritelmän. Usein se on hukassa. Tai sekoitetaan juuri kuten tässä kommunikointiongelmiin......"

Olet oikeassa, edellä käyttämäni käsite oli hyvin lavea ja todellakin liittyy suoraan kommunikaatio-ongelmiin. En tuolloin ollut hyvä puhumaan suhteen asioista ja tunteista itsekään, ihan pikkukakara, mutta ehkä hieman valmiimpi kuin toinen kuitenkin.

Tuossa asiayhteydessä se erouhkaus olisi tarkoittanut sitä, että olisin kertonut exälleni erittäin selvin sanoin, että ellemme pysty puhumaan minun (ainakin) pahoinvoinnistani suhteessamme, koen että on viisaampi erota ja etsiä onneaan toisaalta, koska puhumatta emme voi viedä suhdetta eteenpäin. Tavallaan kyse olisi ollut painostuksesta, kiristyksestä, vaikkakin ehkä sinällään perustellusti. Tiedän, että tuolloin muutaman yrityksen myötä koin tilanteen niin, että ellei hyvällä, niin väkisinkään en ala toista puhuttamaan, olkoon sitten kaikki. Yksi mahdollinen ajattelumalli, kokemattoman nuoren ihmisen, nyttemmin ajattelen ja tekisin toisin.

Kyseessä olisi ollut siis vain työkalu kommunikaation herättämiseen, herätys toiselle, että todella voin huonosti ja pyyntöni keskustella asioista eivät suinkaan ole toissijaisia tai sivuutettavissa kevyin perustein. Paitsi tietysti jos toinen itse haluaa erota (ei halunnut), on asia ratkaistu edellisen esityksen myötä nopeasti.

Olen tuon menneen suhteen osalta kuitenkin melko varma siitä, ettei exänikään voinut suhteessa hyvin, mikä ei ole ollenkaan ihme, jos ei ole kunnon keskusteluyhteyttä. Hän ei luultavasti vain ilmaissut sitä sellaisella tavalla, että olisin sen silloin ymmärtänyt, taas palaamme heikkoon kommunikaatioon. Vaikkei ehkä kaikilla, niin useimmilla pareilla koko keskinäinen yhteys on rikki jos keskusteluyhteys on rikki eikä siinä tilanteessa kumpikaan voi voida hyvin. Jää jäljelle vain muut syyt, miksi edelleen pysytään yhdessä, yleensä erilaisiin pelkoihin liittyvät syyt.

Olen myös kohtalaisen varma, että esittämällä kovemmat kortit pöytään, olisi myös exäni olisi hiljalleen alkanut puhumaan, kun koko suhde olisi vaakalaudalla. Ja olen melko varma, että puhuessaan hän olisi itse tiedostanut paremmin, ettei suhteemme ollut hyvässä tilanteessa, ettei hän voinut siinä hyvin, kuten en minäkään ja tuosta kaikesta olisi voinut avautua jotain aivan erilaista. Tai vain ero, mutta mahdollisuudet olisivat olleet muihinkin tulevaisuuksiin.

Monesti törmään parisuhdeasioista keskustellessa paradoksiin, jossa toisaalta pelätään eroa, toisaalta pelätään itsen avaamista toiselle, kun hirveän usein ensimmäinen on seurausta jälkimmäisestä.

randombypasser kirjoitti:

Kiitos, kiva että jaksat kommentoida, erilaiset näkemykset avartavat :)

"Pahoin pelkään, ettei minkäänlainen "pakkosyöttäminen" tuollaisessa tilanteessa olisi muuttanut asioita miksikään......."

Kyllä sain exän korvat töihin muissa asioissa hyvin, ellei muuten, niin painokkaamin asiani esittäen, mutta tuo yksi asia oli no no no. Arvaisin, että alitajuisesti tiesi, kuinka vaikeita asioita olisi tulossa ja siksi kieltäytyi, kun annoin siihen mahdollisuuden. Siinä mielessä koen, että molempien osalta olisi ollut parempi, jos olisin käärinyt hihat ja istuttanut exän penkille kuuntelemaan.
Kyseisen exän kanssa olimme aika pian eron jälkeen hyvissä väleissä ja ollaan edelleen, menneitä on vuosien varrella toisinaan keskusteltu ja ajan tuoman kypsymisen kautta on voitu neutraalisti vain todeta tapahtuneet.
Ehkä noista johtuen koen, että olisin voinut tehdä paremmankin valinnan kuin antaa hankalan keskustelun olla, koska toinen torjui sen toistuvasti. Varmasti tuolloin nuorena on itseäkin pelottanut, toisaalta tiettyä ylpeyttä ja/tai jääräpäisyyttäkin siinä on ehkä ollut.

"Milläs perusteella tämän suhteen ajankohta ja syntymissyyt olivat väärät?...... "

Naistenlehtien julistuksista en tiedä, mutta itsestäni tiedän. Tässä asiayhteydessä sen, etten ollut ensinkään valmis uuteen täysipainoiseen suhteeseen. Ja vaikka tiesin ennalta, ettei se suhde tule kestämään, minkä tiesi toinenkin, on niihin liki poikkeuksetta ladattu se tiedostamaton odotusarvo, että jospa tämä sittenkin kestäisi. Toista kohtaan tuskin tein väärin, asia on keskusteltu moneen kertaan auki, mutta itselleni tein hallaa sivuuttamalla edellisestä suhteesta kunnollisen irtautumisen ennen uutta suhdetta. Ja sitten niitä olikin kaksi mietittävänä, tietyllä tapaa kahdet sydänsurut sylissä yhdellä kertaa.
Em. toimintamalli varmaan toimii toisilla hyvin, yhdestä suhteesta toiseen ja jätetään asioiden miettiminen muille, mutta itselläni se ei toimi. Kun suhde päättyy, tarvitsen paljon aikaa sen suhteen lopettamiseen mielessäni ja tunteissani.

"Minun näkökulmastani terveen parisuhteen merkki on, että yhden osapuolen tärkeät asiat ovat myös toiselle tärkeitä asioita......."
Ei mitään anteeksi pyydettävää, olen täysin samaa mieltä kanssasi. En ehkä sanoisi pelleilyksi, mutta jonkinlainen torjunta siinä tapahtuu ja aika hankalassa paikassa. Eikä tuossa tilanteessa kyseisen kaltainen toiminta ainakaan paranna tilannetta.

En suinkaan kadu menneitä suhteitani, edes sitä, etten ole aina niissä toiminut hyvillä tavoilla. En muutenkaan jää katumaan asioita, vaan hyväksyn virheeni kohtalaisen nopeasti sekä pyydän anteeksi mahdollisesti tekemiäni vääryyksiä tarvittaessa, sitten jatkan matkaa. En kuitenkaan unohda niitä asioita, vaan tiedostan niistä niitä asioita, joita voi myös virheiksi kutsua, vaikka termi onkin harhaanjohtava. Muistelen, mietin, tutkin, kysyn, keskustelen, opettelen. Ja sikäli se on juuri tuota, elämäkokemuksen kerryttämistä ja kasvamista.

Nythän kyse oli karmasta, alkujaan.
Tiedostin tehneeni vähemmän hyviä valintoja ainakin itseäni kohtaan, ehkä jossain mielessä toisiakin kohtaan, vaikken sinällään olekaan vastuussa toisten onnesta. Koska tein ainakin itseni kannalta valintoja, joilla siirsin asioita eteenpäin, sain myöhemmin ne eteeni yhdellä kertaa, sanotaan vaikka käsiteltäviksi. Tämä siksi, että omaa elämäänsä ei ole helppo paeta ja toisaalta jotta voisin opetella elämään paremmin itselleni, kasvaa ihmisenä, jos vain suostun siihen. Siispä karma.

Lue lisää

Kiitos kommenteistasi. :)

Se on kyllä totta, että jos kieltäytyy näkemästä jotain tärkeää asiaa elämässään tai muuten laiminlyö jonkin tärkeän jutun, tämä tärkeä juttu olla möllöttää lopulta omassa sylissä niin suurena, ettei asiaa enää pääse pakoon vaan se on pakko käsitellä.

Oppiminen on pakollista, mutta ajankohdan ja tyylin voi päätttää itse. Mainio systeemi, vaikka usein omalla kohdalla helpommin sanottu kuin tehty.

Toimii usein myös positiiviseen suuntaan siten, että kun tarpeeksi ahkerasti pohdiskelee valintojensa syitä ja seurauksia, löytää ympäriltään yhä enenevässä määrin viisaampia ja upeampia ihmisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kommenteistasi. :)

Se on kyllä totta, että jos kieltäytyy näkemästä jotain tärkeää asiaa elämässään tai muuten laiminlyö jonkin tärkeän jutun, tämä tärkeä juttu olla möllöttää lopulta omassa sylissä niin suurena, ettei asiaa enää pääse pakoon vaan se on pakko käsitellä.

Oppiminen on pakollista, mutta ajankohdan ja tyylin voi päätttää itse. Mainio systeemi, vaikka usein omalla kohdalla helpommin sanottu kuin tehty.

Toimii usein myös positiiviseen suuntaan siten, että kun tarpeeksi ahkerasti pohdiskelee valintojensa syitä ja seurauksia, löytää ympäriltään yhä enenevässä määrin viisaampia ja upeampia ihmisiä.

Lue lisää

Kiitos itsellesi, tämä on ollut mainiota aivojumppaa ja pakottanut itsetutkiskeluun :)

"Oppiminen on pakollista, mutta ajankohdan ja tyylin voi päätttää itse. Mainio systeemi, vaikka usein omalla kohdalla helpommin sanottu kuin tehty."

Jotenkin tuntuu, että moni koittaa väistää tuon oppivelvollisuuden, vuosikausiakin, kukaties hautaan asti. Itsekin tulee selvästi toisinaan lintsattua, ehkä joissain asioissa paljonkin luulen. Helppo katsella peruutuspeilistä sellaisia asioita tai ilmiöitä joista sen huomaa, tosin huomaa usein vasta, kun aikaa on kulunut :)

Kyllä, oi ilo ja autuus, että se toimii kahteen suuntaan! :)
Ehkä niitä isompia asioita on joskus vaikea huomata ja kehittyvät usein hitaasti, mutta hyvin helppo tapa kokeilla tuota on päättää hymyillä kaikille päivän aikana kohtaamilleen ihmisille. Se on helppoa ja halpaa, psoitiivisuuden kehä kasvaa ja hymyyn liki aina vastataan hymyllä, usein mukana tulee jotain muutakin, vaikkapa kaupan kassalla iloista ja kohteliasta palvelua.

Kuinka maailmaa säädellään,

on hyvä kysymys.

(naurua)

https://www.youtube.com/watch?v=b6JryO6Czbg

Jossain 'hiljaisessa mielessä' olen ajatellut että tällä tällaisella on jokin idea taustallaan, mutta sillä ei ole.

Olen vakavin vihollisesi ja runsauden sarvesi.

(naurua)

Etkä mitään ole oppinut.

Anonyymi kirjoitti:

Etkä mitään ole oppinut.

Sinäkö tiedät mitä oon oppinut?
Enhän itsestäni puhunut kerroin jo että noin oon oppinut. Lause alkaa” Eih nyt ihan pikku juttuja joutunut oppii”

Odotan nyt milloin vakio trollit tulkitsevat tämän omaan tapaansa.

Anonyymi kirjoitti:

Odotan nyt milloin vakio trollit tulkitsevat tämän omaan tapaansa.

Jääs nähtäväks.

Pikku-pirpana kirjoitti:

Jääs nähtäväks.

Ovat näemmä tylsällä tuulella.