Etsimisestä
Ihminen etsii tietä parempaan. Ihmisellä on illuusioita. Jos elää vaikeissa olosuhteissa, sitä enemmän on haavekuvia kauniista ja hyvästä. Pienenä ei tajunnut välttämättä, että muunkinlaisia todellisuuksia voisi olla, kuin se mitä eli. Ei tiennyt, että jossakin on lapsia, joita rakastetaan, jotka saavat ilmaista tunteitaan, joiden elämää ei hallitse pelko. Ei tiennyt myöskään niistä, jotka joutuivat maalla väkivallan uhreiksi, hakattaviksi, raatamaan, näkemään nälkää. Kun tässä valossa miettii omaa todellisuutta, oli elämä aineellisesti jopa yltäkylläistä. Maalla oli tosi köyhiä koteja, joissa elettiin nälässä. Koulussa kävi riukukinttuisia tyttöjä, joiden ihon alta pullottivat siniset suonet. He kärsivät nälkää, muistuttivat television välittämiä kuvia afrikan kurjuuden keskuksista ja pakolaisleireistä.
Monesti sitä huomaa etsivänsä elämästä huonoja puolia, muistelevansa lapsuuden tragedioita ja traumaattisia jälkiä jättäneitä tapahtumia. Mutta on myös syytä tyytyväisyyteen. Voi etsiä sitä kaikkea hyvää, jota maalaiselämään sisältyi. Lihaa käytiin tiinusta. Tiinuissa oli myös puolukoita ja sieniä. Jos tuli nälkä, teurastettiin vasikka ja tehtiin ”sylttyä” ( = aladoopi).
Monen mökin asujan mielestä meidän elämämme oli mässäilyä.
Henkiset puutteet korvasi aineellinen hyvinvointi. Kaikki on suhteellista. Meidän elämämme sai varman perustan ja meistä tuli ns. hyvin toimeentulevia ihmisiä. Mökeistä ja kurjuuden tiivistymistä lähti maailmalle tuhoon tuomittuja nuoria, joille oli varattuna viinan ja kärsimysten kyllästämää elämää vain puoli vuosisataa, jos sitäkään. Mitä minä siis etsin? Eikö minun pitäisi olla tyytyväinen? Kurjuudessa elänyt huomaa oikeasta perspektiivistä katsoessaan osansa ruhtinaalliseksi. Yltäkylläisyydessä elänyt löytää puutteita, jos niitä haluaa hakea.
Etsiminen jatkuu näilläkin riveillä. Löydänköhän jotakin tärkeää?
Ihminen etsii tietä parempaan. Ihmisellä on illuusioita. Jos elää vaikeissa olosuhteissa, sitä enemmän on haavekuvia kauniista ja hyvästä. Pienenä ei tajunnut välttämättä, että muunkinlaisia todellisuuksia voisi olla, kuin se mitä eli. Ei tiennyt, että jossakin on lapsia, joita rakastetaan, jotka saavat ilmaista tunteitaan, joiden elämää ei hallitse pelko. Ei tiennyt myöskään niistä, jotka joutuivat maalla väkivallan uhreiksi, hakattaviksi, raatamaan, näkemään nälkää. Kun tässä valossa miettii omaa todellisuutta, oli elämä aineellisesti jopa yltäkylläistä. Maalla oli tosi köyhiä koteja, joissa elettiin nälässä. Koulussa kävi riukukinttuisia tyttöjä, joiden ihon alta pullottivat siniset suonet. He kärsivät nälkää, muistuttivat television välittämiä kuvia afrikan kurjuuden keskuksista ja pakolaisleireistä.
Monesti sitä huomaa etsivänsä elämästä huonoja puolia, muistelevansa lapsuuden tragedioita ja traumaattisia jälkiä jättäneitä tapahtumia. Mutta on myös syytä tyytyväisyyteen. Voi etsiä sitä kaikkea hyvää, jota maalaiselämään sisältyi. Lihaa käytiin tiinusta. Tiinuissa oli myös puolukoita ja sieniä. Jos tuli nälkä, teurastettiin vasikka ja tehtiin ”sylttyä” ( = aladoopi).
Monen mökin asujan mielestä meidän elämämme oli mässäilyä.
Henkiset puutteet korvasi aineellinen hyvinvointi. Kaikki on suhteellista. Meidän elämämme sai varman perustan ja meistä tuli ns. hyvin toimeentulevia ihmisiä. Mökeistä ja kurjuuden tiivistymistä lähti maailmalle tuhoon tuomittuja nuoria, joille oli varattuna viinan ja kärsimysten kyllästämää elämää vain puoli vuosisataa, jos sitäkään. Mitä minä siis etsin? Eikö minun pitäisi olla tyytyväinen? Kurjuudessa elänyt huomaa oikeasta perspektiivistä katsoessaan osansa ruhtinaalliseksi. Yltäkylläisyydessä elänyt löytää puutteita, jos niitä haluaa hakea.
Etsiminen jatkuu näilläkin riveillä. Löydänköhän jotakin tärkeää?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.