Olavi Paavolainen julkaisi vuonna 1946 "Synkän yksinpuhelun" jonka alaotsikkona on "päiväkirjan lehtiä". Teos sai ristiriitaisen vastaanoton: vasemmisto ja muut uuden politiikan kannattajat ottivat "Kolmannen Valtakunnan vieraana"-kirjoittajan riemumielin joukkoonsa mutta Paavolaisen entinen sosieteetti hylkäsi hänet. Teoksen kritiikki moitti sitä jälkiviisaudesta ja suoranaisista väärennöksistä. Sillä tolalla asiat ovat edelleen.
Kun kyse Paavolaisen itsensä mukaan on hänen päiväkirjastaan, niin miksi ei riidan ratkaisemiseksi tehtäisi kriittistä tutkimusta jossa verrattaisiin alkuperäismateriaalia julkaistuun kirjaan. Luulisi, että materiaali on kustantajan (WSOY) tai esimerkiksi SKS:n hallussa tai Paavolaisen jälkeenjääneissä papereissa (jos niitä on). Jos alkuperäisiä päiväkirjoja ei syystä tai toisesta ole, se luonnollisesti vahvistaa kritiikin oikeellisuutta.
Kun kyse Paavolaisen itsensä mukaan on hänen päiväkirjastaan, niin miksi ei riidan ratkaisemiseksi tehtäisi kriittistä tutkimusta jossa verrattaisiin alkuperäismateriaalia julkaistuun kirjaan. Luulisi, että materiaali on kustantajan (WSOY) tai esimerkiksi SKS:n hallussa tai Paavolaisen jälkeenjääneissä papereissa (jos niitä on). Jos alkuperäisiä päiväkirjoja ei syystä tai toisesta ole, se luonnollisesti vahvistaa kritiikin oikeellisuutta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ketä kiinnostaisi sodanaikaisen homon jutut.
Kyllä mies oli myös naisten mieleen.
Kai ne Kolmannen valtakunnan synnit lankesivat hänen päälleen.
Oli bi-seksuaali.
Synkästä yksinpuhelusta oli tehty elokuva joka tuli jokunen päivä sitten; siitä minäkin sain virikkeen. Se on osa vasemmiston kansalliseeposta edelleen siinä kuin Täällä Pohjantähden allakin.
Ainakin sinä näytät asian huomanneen.
Lukenut Paavolaa usein, edellinen ei tiedä toisten lukumieltymyksiä.
Ihmeellisiä olettamuksia eräillä kun luullaan jokaisen ajattelevan samalla tavalla, joku voi sanoa Trumppi voittaa vaalit kun Biden on voittamassa, samoin kun kyse kirjasta tai ruuasta.
Olen lukenut Paavolaista, hänen maineensa on paljon suurempi kuin kirjojensa
merkitys. Hän leikki kulttuuripiirien dandy-intellektuellia.
Maineko vei yhteen , kun punkkasi yhdessä Hertta Kuusisen kaa loppuvuodet.
Paavolaisella oli käsittämättömiä naissuhteita, mutta samaa voinee kai sanoa toisinpäin.
Mnää muista viäl valla hyvin, et nyto kyl ihan pakko sano simmottis täsä porigiäle opintoje sivus Paavolaisest severtta et hän ol Turus saan perhe ja leivä ja särpime ja siäl ol häne työpaik Silos Kupittal ja hän sit tek yhren eine jälkke elämäns suurimma keksinnö kirjailijan
kun hän tek niil iskulausse
Silo lua sulo, tiäräkte tän?
Ai se on Paavolaisen runosuonesta ?
"Paavolaisella oli käsittämättömiä naissuhteita, mutta samaa voinee kai sanoa toisinpäin"
Vauhtinainen ei-vaitonainen Hertta, hänestä sen verran, että Vennamo pantiin viihdyttämään tämän miestä Leinoa neuvostopelosta, ts. kantamaan viinaa ja sammunutta miestä. Sosdem-kansanedustaja Valfried Eskola oli mukana kerran ryyppäjäisissä, huumoriveikko, kysyi Leinolta, kuules Ykä, millainen tyttö se Hertta oikeasti on?
Leino avasi silmänsä, yritti ryhdistäytyä, " pirun hyvä sängyssä" ja nukahti uudelleen.
Myöhemmin Vennamo kysyi Hertalta, miksi erosit ykkösmiehestä Tuure Lehenistä. Hertta mietti hetken ja vastasi, "Jämsäläinen veri, oli liian hidas minulle"
Hertasta tuli lopulta Suomen puolustaja. Hän alkoi kannattaa isämaallista kivityömies-rintamamies-alikersantti Aarne Saarista
Myös hänen isänsä Otto Ville - olosuhteet huomioonottaen - kehittyi keskitien kulkijaksi vaarallisen Hrushtshovin aikana