Olen alle kolmekymppinen kolmen lapsen äiti. Pari vuotta takaperin tulin yllättäen raskaaksi. Alku oli hankala. Kärsin omituisista pahoinvointikohtauksista. Tuo pahaolo ajoi minut lääkäriin, jossa raskauteni huomattiin. En siis edes tiennyt vielä olevani raskaana. Olin luullut kiinnittymisvuotoa normaaliksi kuukautisvuodoksi. Kroppani tuntui menevän aivan sekaisin. Huimasi niin että meinasin välillä kaatua ja huono olo pisti väkisin makaamaan. Olo oli niin epämukava etten pystynyt kunnolla nukkumaan. Vatsa oli koko ajan sekaisin, ja milloin tärisin kylmästä ja milloin hikoilin. Aurinkoa en sietänyt ollenkaan. Sain syödä usein yöllä ja lihoinkin kymmenisen kiloa. Myös verenpaineeni nousi (140/98). Ajattelin etten selviä hengissä siitä odotuksesta. No se raskaus menikin viikolla 11 kesken. Minulla meni vuosi että sain elimistöni tasapainoon. Minulla oli kipirauhasarvot nousseet liian suuren lääkityksen takia, myös maksa-arvot olivat korkeat. Sain ruokatorventulehdusken, koska joutusin närästyksen takia syömään usein öisinkin. Olen joutunut joka raskauden aikana dietille, korkeiden sokeriarvojen takia. Minulla onkin sokeritasapaino järkkynyt, en siis siedä liian pitkiä ateria välejä vaikka en ole raskaana(pitkäaikaissokeri on kuitenkin hyvä). Vauvakuume painaa, mutten tiedä uskallanko tulla raskaaksi. En haluaisi joutua raskauden aikana enää sokerirasituskokeeseen(joka tulisi olemaan tukala), voisikohan pyytää lähetettä suoraan vuorokäysikäyrään? Vai kannattaakohan minun enää rasittaa raskaudella elimistöä? Vai onkohan se todennäköistä että seuraava raskaus olisi vielä pahempi?????
Uskallanko...
yrittää vauvaa??
0351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.