Maanantai tunnustus

Anonyymi

Olen tehnyt täällä monta avausta liittyen eri aikakausia ja kokemuksia elämässäni, upeita, hyviä, huonoja ja yksi kamalakin avaus. Helpotti kun sai tuosta viimeisen vihdoin sanottua ääneen. Kommentoinnut myös muiden avauksia mutta en ole sortunut haukkumaan ketään.

Kiitos teille kaikille, niin mukaville kun ilkeillekin kommentojille. Autoitte minua omalla tavallanne. Ajauduin tänne koska löysin upean ihmisen jonka kanssa en kuitenkaan voi yhteistä elämää saada, ei vaan onnistu. Onko hän täydellinen? ei tietenkään. Onko hän jotain sellaista mitä en koskaan aikaisemmin ole kohdannut? Ehdottomasti.

Tietää kun kohtaa ihmisen jonka kanssa on vaan helppo ja mukava olla ja aluksi tunne olikin molemminpuolinen. Jännittävää, ihanaa ja yleinen hyvän olon tunne. Sitten kaikkea sattui ja tapahtui ja enään emme ole yhteydessä. Kohtaamisetkin todella hankalia kun en oikeen tiedä mitä hän ajattelee mutta ilmeisesti en mitään lämpimiä ajatuksia hänessä enään herätä. Koko hänen olemus käskee jättämään rauhaan ja poistua.

Vika oli varmasti minussa mitä en yhtään ihmettelesi koska olen vähän tai aika paljonkin omanlainen persoona. Hän opetti minulle kuitenkin että liian kantikkaat mielipiteet ja ennakkoluulot ei kanna mihinkään ja rikkoi niistä monia vaikka vähän niistä kärsikin. Tärkein kuitenkin se että maailmassa on vielä aidosti mukavia ihmisiä ja se aitous minun mielenkiinnon herättikin.

Joskus kohtaat sellaista mitä et olettanut olevan ja väärään aikaan tai ei muuten vaan sovittu yhteen? Kukaan ei tiedä. Herätit nuorempi mies minut unesta ja tarvitsin juuri sinunlaisen, aidon, ihmisen elämääni siinä hetkessä. Älähän muutu.

19

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Aidot oman tiensä kulkijat ovat ihania. Niin hyvässä kuin pahassakin. Olet onnekas jos sait sellaisen kohdata.
      Aitous kunniaan!
      Tässä muovin ja kertakäyttökulttuurin - ja puhun ihmissuhteista - aikana, aito on katoavaa kansanperinnettä. Aina ollaan esittämässä itseänsä parempaa, eikä tyydytä olemaan sitä mitä ollaan.
      Sinunkin elämäsi on varmaan rikastunut, kun sait kohdata aidon ihmisen.. vaikka elämää yhdessä ei ollutkaan tarkoitettuna...
      Ihminen on rikkaus itsessään.
      Myös ne itselle vieroksuttavat ja liian erilaiset ihmiset.

      • Anonyymi

        Onhan se nykyään harvinaista että kohtaa ihmisen joka osaa olla aidosti läsnä, juuri siinä hetkessä. Kokemuksena en ottaisi pois vaikka osittain raastavaa olikin. Oppiihan sitä aina itsestään kun kohtaa eri ihmisiä mutta tämä henkilö pisti hetkeksi paletin aivan sekaisin vaikka itseni järkeväksi ihmiseksi miellänkin. Olet selvästi itsekkin kohdannut aidon ihmisen?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onhan se nykyään harvinaista että kohtaa ihmisen joka osaa olla aidosti läsnä, juuri siinä hetkessä. Kokemuksena en ottaisi pois vaikka osittain raastavaa olikin. Oppiihan sitä aina itsestään kun kohtaa eri ihmisiä mutta tämä henkilö pisti hetkeksi paletin aivan sekaisin vaikka itseni järkeväksi ihmiseksi miellänkin. Olet selvästi itsekkin kohdannut aidon ihmisen?

        Kyllä, montakin. Olen aika avomielinen, joten ihmisten skaala on laajempi. En sulje ihmisiä pois elinpiiristäni vaikka olisivatkin kovin erilaisia ja jopa hieman vastenmielisiä.

        Ja sellaiset jotka eivät minusta tykkää, pysyttelee minusta kaukana - tunne on yleensä molemminpuolinen.

        Aidoimmillaan ihminen on vaan oma itsensä ja sitä edellytän lähipiiriltäni minua kohtaan. Ja se omana itsenään ei tarkoita että olisi minulle mieliksi.. yksi tuttavani ilkeilee ja vitt..lee jatkuvasti minulle ja mä tykkään ihan hitokseltaan siitä.. se kettuilu kuuluu hänen luonteeseensa. Aito kun on.. aito, ilkeilevä itsensä.

        Aito, feikkaamaton ihminen vetää puoleensa minua. Arvostan sitä. On vain kovin harvassa sellaiset...


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Kyllä, montakin. Olen aika avomielinen, joten ihmisten skaala on laajempi. En sulje ihmisiä pois elinpiiristäni vaikka olisivatkin kovin erilaisia ja jopa hieman vastenmielisiä.

        Ja sellaiset jotka eivät minusta tykkää, pysyttelee minusta kaukana - tunne on yleensä molemminpuolinen.

        Aidoimmillaan ihminen on vaan oma itsensä ja sitä edellytän lähipiiriltäni minua kohtaan. Ja se omana itsenään ei tarkoita että olisi minulle mieliksi.. yksi tuttavani ilkeilee ja vitt..lee jatkuvasti minulle ja mä tykkään ihan hitokseltaan siitä.. se kettuilu kuuluu hänen luonteeseensa. Aito kun on.. aito, ilkeilevä itsensä.

        Aito, feikkaamaton ihminen vetää puoleensa minua. Arvostan sitä. On vain kovin harvassa sellaiset...

        Oikeassa olet että aidot ihmiset on myös niitä rehellisiä ensitapaamisella vaikuttavat hieman ilkeiltäkin. Mutta kyllä, liian paljon näyttelemistä ja feikkaamista on suomenmaakin täynnä.

        Ja yleensä ne jotka ei seuraani halua, ei sinne löydäkkään..

        Vaikutat hyvin avoimelta ja rennolta tyypiltä, pidä tämä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Oikeassa olet että aidot ihmiset on myös niitä rehellisiä ensitapaamisella vaikuttavat hieman ilkeiltäkin. Mutta kyllä, liian paljon näyttelemistä ja feikkaamista on suomenmaakin täynnä.

        Ja yleensä ne jotka ei seuraani halua, ei sinne löydäkkään..

        Vaikutat hyvin avoimelta ja rennolta tyypiltä, pidä tämä.

        Kiitos. Kyllä pidän.
        Olen pelottavan avoin.. ja joskus se puree persiistä niin maan rajusti etten istu viikkoon...

        Ja tuosta rehellisyydestä, sekin vaihtelee yksilöillä ihan hirveesti. On aika vaikea laji toi rehellisyys, suvaitsen kyllä valehtelevat ihmiset ympärilläni. Kaikki valehtelevat jostakin asiasta, jos muuta väittää - valehtelee itselleen.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Kiitos. Kyllä pidän.
        Olen pelottavan avoin.. ja joskus se puree persiistä niin maan rajusti etten istu viikkoon...

        Ja tuosta rehellisyydestä, sekin vaihtelee yksilöillä ihan hirveesti. On aika vaikea laji toi rehellisyys, suvaitsen kyllä valehtelevat ihmiset ympärilläni. Kaikki valehtelevat jostakin asiasta, jos muuta väittää - valehtelee itselleen.

        Pelottavan avoin kuulostaa oikeen hyvälle. Voi se kostautua mutta maailma tarvitsee myös sinulaisia ihmisiä. Kaikki omat piirteet puree periiksistä väillä ja joskus sitä on hyvä oppia välttämäänkin.

        Kyllä rehellisyys ja luottamus vaihtelee yksilöittäin. Kaikki valehtelee ja se vaan itse pitää tietää mitä kestää ja minkä kanssa voi elää. Jotkut värittää tapahtumia aikalailla ja jotkut vaan ikäänkuin suojelee itseään.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pelottavan avoin kuulostaa oikeen hyvälle. Voi se kostautua mutta maailma tarvitsee myös sinulaisia ihmisiä. Kaikki omat piirteet puree periiksistä väillä ja joskus sitä on hyvä oppia välttämäänkin.

        Kyllä rehellisyys ja luottamus vaihtelee yksilöittäin. Kaikki valehtelee ja se vaan itse pitää tietää mitä kestää ja minkä kanssa voi elää. Jotkut värittää tapahtumia aikalailla ja jotkut vaan ikäänkuin suojelee itseään.

        Juur näin .. asiaa puhut.
        Ja tuohon itselleen valehtelemiseen pätee samat mainitsemasi asiat.

        Rehellisyys lähtee siitä että on itselleen rehellinen. Lopettaa sen älyttömän itsensä suojelemisen ja värittämisen itselleen. Jotkut syyllistyvät itsepetokseen herkemmin kuin toiset, mutta jokainen tekee sitä tavallaan.
        Ihan pienissäkin asioissa. Myös minä.


      • Anonyymi
        Pikku-pirpana kirjoitti:

        Juur näin .. asiaa puhut.
        Ja tuohon itselleen valehtelemiseen pätee samat mainitsemasi asiat.

        Rehellisyys lähtee siitä että on itselleen rehellinen. Lopettaa sen älyttömän itsensä suojelemisen ja värittämisen itselleen. Jotkut syyllistyvät itsepetokseen herkemmin kuin toiset, mutta jokainen tekee sitä tavallaan.
        Ihan pienissäkin asioissa. Myös minä.

        Pahin tilanne se on että valehtelee itselleen. Oli sitten positiivisessa mielessä tai negatiivisiessa. Pitkä päälle molemmat ei tuota kuin harmia. Olen syyllistynyt liian montaa kertaa siihen että kertonut itselleni valheita ja ottanut siten syyt asioista itse, vaikka olisin tilanteeseen täysin syytön. Esimerkiksi.

        Kaikki sitä varmaan tekee? Tällaisista tavoista on hankala päästä eroon mutta toivotaan että asian kun tiedostaa on jo menossa parempaan suuntaan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pahin tilanne se on että valehtelee itselleen. Oli sitten positiivisessa mielessä tai negatiivisiessa. Pitkä päälle molemmat ei tuota kuin harmia. Olen syyllistynyt liian montaa kertaa siihen että kertonut itselleni valheita ja ottanut siten syyt asioista itse, vaikka olisin tilanteeseen täysin syytön. Esimerkiksi.

        Kaikki sitä varmaan tekee? Tällaisista tavoista on hankala päästä eroon mutta toivotaan että asian kun tiedostaa on jo menossa parempaan suuntaan.

        Kyllä näin on. Itselleen rehellisenä oleminen on kaikesta vaikein rehellisyyden muoto. Kun pitää ite hokata et hei, mähän valehtelen itselleni...
        Ja joskus siitä on vaikeaa luopua, siitä itselleen valehtelusta. On niin kivaa katsella ruusunpunaisten lasien läpi. Ja realiteetit unohtuvat. Tähän syyllistyn itsekin yhä vain uudestaan.


    • Disse

      En ole lukenut kuin tämän. Mutta hyvältä kuullostaa, että olet löytänyt jotain itsestäsi, jonkun kohtaamalla.

      Me jokainen ollaan peilejä toisillemme, jotkut osaa näyttää sen niin, että nähdäänkin itsessämme jotain.

      Vaikka enää ei ihmistä näkisikään ikinä, paras kiitos on jatkaa sitä minkä hän aloitti. Se on lahja.

      Tsemppiä. 😊

      • Anonyymi

        Onhan se hieno mutta samalla pelottava kokemus. Joutui peilamaan itsensä niin hyvässä kuin pahassakin. Huomasin että menneisyys on tehnyt syvemmät haavat kuin tiesinkään ja se lopulta rikkoi tämän yhteyden tai teki sen mahdottomaksi. Taistele ja pakene.

        Olihan se lahja jota en kysynyt, pyytänyt tai tiennyt edes tarvitsevani. Pelkään että kohtaan hänet koska kaikki muurit mitä yrittää rakentaa suojellakseen itseään sortuu samantien kun hänet näkee. Mielenkiintoinen vaikutus minulle tuntemattomaksi jäänneellä ihmisisellä.

        Kyllä tämä voitoksi vielä muuttuu, kiitos.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onhan se hieno mutta samalla pelottava kokemus. Joutui peilamaan itsensä niin hyvässä kuin pahassakin. Huomasin että menneisyys on tehnyt syvemmät haavat kuin tiesinkään ja se lopulta rikkoi tämän yhteyden tai teki sen mahdottomaksi. Taistele ja pakene.

        Olihan se lahja jota en kysynyt, pyytänyt tai tiennyt edes tarvitsevani. Pelkään että kohtaan hänet koska kaikki muurit mitä yrittää rakentaa suojellakseen itseään sortuu samantien kun hänet näkee. Mielenkiintoinen vaikutus minulle tuntemattomaksi jäänneellä ihmisisellä.

        Kyllä tämä voitoksi vielä muuttuu, kiitos.

        No itse joskus pidemmässä suhteessa koin kipuja ja heräsin näkemään juuri itseni niin hyvässä kuin huonossa. Onneksi koin sellaisen.

        Nykyään osaan pysähdellä ihan itse miettimään missä mennään. Mitä koen, tunnen ja ajattelen.

        Ja nyt kun vastaan tulee upea mahdollisuus, nappaan ottaa sen ja saan jotain, mitä aina olen halunnut, toivonut, mutta pelännyt... enää ei tarvitse pelätä, kun tietää. 😊


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        No itse joskus pidemmässä suhteessa koin kipuja ja heräsin näkemään juuri itseni niin hyvässä kuin huonossa. Onneksi koin sellaisen.

        Nykyään osaan pysähdellä ihan itse miettimään missä mennään. Mitä koen, tunnen ja ajattelen.

        Ja nyt kun vastaan tulee upea mahdollisuus, nappaan ottaa sen ja saan jotain, mitä aina olen halunnut, toivonut, mutta pelännyt... enää ei tarvitse pelätä, kun tietää. 😊

        Kyllä se elämä opettaa ja opin sen että hyviäkin ihmisiä on. En ole koskaan toivonut liikaa vaan toivonut sitä vääriltä henkilöltä. Olisi olettanut että tämä henkinen kasvu olisi ollut jo aikaisemmassa vaiheessa elämää, mut minun kohdalla näin.

        Kyllä se pitää sitten ottaa jos semmoisen löytää ja haluaa sinut itsekkin. En tiedä sitten onko harvinaista vai ei, riippuu tieten henkilöstä ja "vaatimustasosta".

        Elämä kyllä helpottuu kummasti kun tietää mitä haluaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se elämä opettaa ja opin sen että hyviäkin ihmisiä on. En ole koskaan toivonut liikaa vaan toivonut sitä vääriltä henkilöltä. Olisi olettanut että tämä henkinen kasvu olisi ollut jo aikaisemmassa vaiheessa elämää, mut minun kohdalla näin.

        Kyllä se pitää sitten ottaa jos semmoisen löytää ja haluaa sinut itsekkin. En tiedä sitten onko harvinaista vai ei, riippuu tieten henkilöstä ja "vaatimustasosta".

        Elämä kyllä helpottuu kummasti kun tietää mitä haluaa.

        No sitä ei kannata miettiä miksi herää vasta myöhemmin. Tai jos haluaa, niin ihmisellä menee 20 vuotta kasvaa aikuiseksi iältään ja kropaltaan, hankkia elämä työjuttuineen ja mahdollisine lapsineen seuraavassa 20 vuodessa ja sittenkin on noin puolessa välissä elämää... 😊

        Oikeastaan kun tietää mitä haluaa, niin on minne kulkea, muutenhan sitä vaan koikkelehtii ja kokeilee. 😁


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        No sitä ei kannata miettiä miksi herää vasta myöhemmin. Tai jos haluaa, niin ihmisellä menee 20 vuotta kasvaa aikuiseksi iältään ja kropaltaan, hankkia elämä työjuttuineen ja mahdollisine lapsineen seuraavassa 20 vuodessa ja sittenkin on noin puolessa välissä elämää... 😊

        Oikeastaan kun tietää mitä haluaa, niin on minne kulkea, muutenhan sitä vaan koikkelehtii ja kokeilee. 😁

        Onhan tässä jo puoli elämää siis eletty jossain ihme kuplassa. Onneksi työ- ja perhe-elämä on aina ollut omastakin mielestä onnistuneita mutta parisuhteista on aina jäännyt vähän huono maku suuhun.. nyt tiedän miksi.

        Jotenkin olen pyörinyt ympyrää ja olettanut että tämä on nyt tätä mitä pitäisikin olla parisuhde aspektista. Kuinka väärässä voikaan ihminen olla? Tiedän myös että parisuhdemarkkinat ikäiselläni on heikot tai heikohkot mutta lisähaaste on joskus tervetullut.

        Aina sydämessäni tiennyt mitä halauan mutta en vaan ole kuunnellut sitä. Kun kuuntelee jää paljon aikaa muuhun. Olet ihan viisas mies.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Onhan tässä jo puoli elämää siis eletty jossain ihme kuplassa. Onneksi työ- ja perhe-elämä on aina ollut omastakin mielestä onnistuneita mutta parisuhteista on aina jäännyt vähän huono maku suuhun.. nyt tiedän miksi.

        Jotenkin olen pyörinyt ympyrää ja olettanut että tämä on nyt tätä mitä pitäisikin olla parisuhde aspektista. Kuinka väärässä voikaan ihminen olla? Tiedän myös että parisuhdemarkkinat ikäiselläni on heikot tai heikohkot mutta lisähaaste on joskus tervetullut.

        Aina sydämessäni tiennyt mitä halauan mutta en vaan ole kuunnellut sitä. Kun kuuntelee jää paljon aikaa muuhun. Olet ihan viisas mies.

        No itsekin pysähdyin väkisin, kun vastaan elämässä tuli ihania ihmisiä, naisia, eikä yhteiselo toiminut, vaan kipuilin. Tiesin, että jotain ajatusmaailmassani on ristissä.

        Viisaudesta en tiedä, mutta yksinkertaistaminen helpottaa. 😬

        Mitä simppelimmän asiasta tekee itselleen, sen helpompi siinä on pysyä. 😁


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        No itsekin pysähdyin väkisin, kun vastaan elämässä tuli ihania ihmisiä, naisia, eikä yhteiselo toiminut, vaan kipuilin. Tiesin, että jotain ajatusmaailmassani on ristissä.

        Viisaudesta en tiedä, mutta yksinkertaistaminen helpottaa. 😬

        Mitä simppelimmän asiasta tekee itselleen, sen helpompi siinä on pysyä. 😁

        Joskus se ajatusmaailma on ristissä ja se kipuilu on ihan todellista. Yleensä johtunut siitä että ajatusmaailmat ei ole yhteiset.

        Ylianalysoiminen ja yliajattelu on kyllä sellasia asioita jotka tekee kaikista elämän osa-alueista hankalia jos siihen sortuu. Sortunut siihen liian monta kertaa.

        Viisaus on vastapelurin mielipide mutta en vaihda mielipidettäni. Hyvät jatkot niin palstalla kuin irl.


    • Anonyymi

      Sun maneerit enäänmies on jo aika tutut. Kuinka jaksat jauhaa tätä skeidaa loputtomiin?

      • Anonyymi

        Ihan nainen, enkä ymmärrä tätä enäänmies pelleilyä..


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Trump muka öljyn takia Venezuelaan? Pelkää mustamaalausta

      Kertokaapa mistä tuollainen uutisankka on saanut alkunsta? Näyttäkääpä ne alkuperäiset lähteet, minä en löytänyt mitään
      Maailman menoa
      135
      12579
    2. Kun Arman Alizad puolusti hiihtäjä Vilma Nissilää sanomalla

      "älä välitä sekopäistä Vilma", ja kun siitä kerrottiin täällä, niin sekopäinen mukasuvaitsevainen teki siitä valituksen
      Maailman menoa
      79
      3590
    3. Venezuela on hyvä esimerkki vasemmistolaisten pahuudesta

      Jokainen tietää, että Venezuelassa on pitkään ollut Chavezin ja Maduron vasemmistohallinto. Maan talous on romuttunut,
      Maailman menoa
      91
      2865
    4. Miksei Trump ole kiinnostunut Suomen valloittamisesta?

      Täällähän on enemmän turvetta kuin Norjalla öljyä. Eikö Ttump ole turvenuija?
      Maailman menoa
      35
      1350
    5. Martinalta vahva viesti

      "Suuret unelmat venyttävät sinua, pelottavat vähän ja vievät mukavuusalueen ulkopuolelle. Juuri siellä kasvu tapahtuu. J
      Kotimaiset julkkisjuorut
      267
      1315
    6. Akateemikko Martti Koskenniemi vertaa Trumpia Putiniin

      "-Suomalaisena on syytä olla huolissaan siitä, että Yhdysvallat näin vahvistaa 1800-luvun alkupuolella julistamansa etup
      Maailman menoa
      144
      1269
    7. Jos mies olet oikeasti...?

      Kiinnostunut... Pyydä mut kunnolla treffeille ja laita itsesi likoon. En voi antaa sydäntä jos sinä olet epävarma ja eh
      Ikävä
      112
      1226
    8. Esko Eerikäinen paljastaa järkyttävän muiston lapsuudesta - Isä löytyi alastomana slummista

      Esko Eerikäisen tausta on monikulttuurinen, hän muutti vain 10-vuotiaana yksin kotoaan Kolumbiasta isovanhempiensa luo S
      Suomalaiset julkkikset
      12
      1137
    9. Pitäisikö meidän

      Sitten nähdä ilman että siitä tehdään ongelmaa?
      Ikävä
      80
      1021
    10. Nautitko riidan haastamisesta?

      Itse olen hyvin kärsivällinen ja sopuisa noin yleensä, mutta osaan tarvittaessa olla hankala. Niin metsä vastaa kuin sin
      Sinkut
      184
      923
    Aihe