NAISEN ILMOITTAESSA ETTÄ LAPSET OVAT AINA YKKÖSENÄ

Anonyymi

https://www.is.fi/perhe/art-2000006697661.html

Nainen totesi että hänen parisuhteessaan lapset kävelevät aina parisuhteen yli, lasten olemalla ykkösiä aina.

Naisen tulisi käsittää perusasia, jossa aikuisten parisuhde on se ykkönen, ja lasten tehtävä on totella aikuisia.

Vai miltä vaikuttaa kun nainen peesaa manipuloivaa lastansa miestä vastaan?
Kersa väittää miehen olevan ulkopuolinen vaikka samaa taloutta ja asuntoa eletään.

Kyllä penikoilla pitää säännöt olla, eikä pennut voi hyppiä ja pomppia silmille miten sattuu, ja tehdä mitä haluavat mukaanluettuna että määräävät kuinka kotona ollaan ja missä se kaappi seisoo.

Kyllä voi sanoa että nämä nelikymppiset naiset ovat aivan pihalla elämän realiteeteistä vielä itsekin.

Nyt kuusikymppisenä ja poika jo armeijan käynyt, tässä kommentoin.

Kun nainen ilmoittaa että hänelle lapset ovat aina ykkösenä, tarkoittaa se että miehen tulee olla alistunut ja tossu.

En ihmettele että nainen saa jäädä yksin kyseisessä tapauksessa. Missä se kumppanuus on jos lasten annetaan silmille hyppiä?

Täydellinen "turn off" tuollainen nainen.

379

2782

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Kyllä lapset tulevat aina ennen uusia kumppaneita. Kumppanit vaihtuvat, lapset ovat ja pysyvät. En ottaisi naista, joka arvottaisi minut lastensa yläpuolelle.

      • Anonyymi

        Pidät alistumisesta ja siitä että lapset käskyttävät sinua, kumppanisi naureskellessa vieressä?
        Tossu luonteeltasi?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pidät alistumisesta ja siitä että lapset käskyttävät sinua, kumppanisi naureskellessa vieressä?
        Tossu luonteeltasi?

        Teet kyllä omituisia johtopäätöksiä.


      • Anonyymi
        Partakaweri kirjoitti:

        Teet kyllä omituisia johtopäätöksiä.

        Sitähän tuo tarkoittaa että miehen tulee olla alistuvaa sorttia


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sitähän tuo tarkoittaa että miehen tulee olla alistuvaa sorttia

        Olet erikoinen kulkija.


      • Anonyymi

        Ap on ihan oikeassa. Perheessä tottakai lasten tarpeet ovat tärkeimpiä, sillä tavalla että niillä on oltava asiat hyvin ja turvallista mutta se että lapset olisivat jotain pomoja joiden ehdoilla aina mennään, ei se voi niin olla koska jos on silloin kasvatetaan kusipäitä.

        Taloudessa aikuiset on aina ykkösiä siinä mielessä että ne tekevät päätökset, lasten parhaaksi toki, mutta ykkösiä ovat komennussuhteita ajatellen 50/50 suhteessa. On siis kaksi ykköstä, äiti ja varaisä ja sitten tulevat lapset joiden parhaaksi nuo ykkäset hommiaan hoitavat.

        Minä en ottaisi varmaan niin pöljää akkaa joka toitottaa tuollaista "lapset on aina ykkösiä", luultavasti ne lapset on jo kieroonkasvaneita pomottajia jotka pyörittää äitiään miten tahtovat.

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ap on ihan oikeassa. Perheessä tottakai lasten tarpeet ovat tärkeimpiä, sillä tavalla että niillä on oltava asiat hyvin ja turvallista mutta se että lapset olisivat jotain pomoja joiden ehdoilla aina mennään, ei se voi niin olla koska jos on silloin kasvatetaan kusipäitä.

        Taloudessa aikuiset on aina ykkösiä siinä mielessä että ne tekevät päätökset, lasten parhaaksi toki, mutta ykkösiä ovat komennussuhteita ajatellen 50/50 suhteessa. On siis kaksi ykköstä, äiti ja varaisä ja sitten tulevat lapset joiden parhaaksi nuo ykkäset hommiaan hoitavat.

        Minä en ottaisi varmaan niin pöljää akkaa joka toitottaa tuollaista "lapset on aina ykkösiä", luultavasti ne lapset on jo kieroonkasvaneita pomottajia jotka pyörittää äitiään miten tahtovat.

        -harmiseikirj-

        Teillä menevät puurot ja vellit sekaisin. Se että lapset asetetaan etusijalla ei tarkoita, että niitä kasvatetaan kieroon. Rajat on rakkautta.


      • Anonyymi
        Partakaweri kirjoitti:

        Teillä menevät puurot ja vellit sekaisin. Se että lapset asetetaan etusijalla ei tarkoita, että niitä kasvatetaan kieroon. Rajat on rakkautta.

        Juuri näin ... rajat on rakkautta ja rajojen asettaminen ja valvominen vie aikaa. Mikään ei olisi helpompaa, kuin antaa lapsen hypätä oman pillinsä mukaan ja "hyppiä nenille". Siihen ei tarvii paljon aikaa eikä vaivaa uhrata. Lapsiin menee aikaa siinä kohtaa, kun aletaan oikeasti kasvattaa, laittaa rajoja, opettaa tunteiden hallintaa, jne.


      • Anonyymi
        Partakaweri kirjoitti:

        Teillä menevät puurot ja vellit sekaisin. Se että lapset asetetaan etusijalla ei tarkoita, että niitä kasvatetaan kieroon. Rajat on rakkautta.

        Sullahan ne menee ja monella muullakin. Lapsien etua tottakai pitää aina ajatella mutta ei ne mitään ykkösiä voi olla perheessä, nykyään kyllä monessa varmaan ovatkin kun vanhemmat on tehneet itsestään palvelijoita niille juuri tuollaisilla "lapset on ykkösiä" ajatuksilla. Lapset on lapsia, niistä kuuluu huolehtia ja hoivata ja siksi juuri ykkösten eli aikuisten pitää hoitaa hommansa hyvin. Jos otat naisen jolle lapset on joka asiassa ykkösiä käytännössä ne lapset ohjaa koko laivaa ja sinä olet alhaisin kansien kuuraaja sillä aluksella.

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ap on ihan oikeassa. Perheessä tottakai lasten tarpeet ovat tärkeimpiä, sillä tavalla että niillä on oltava asiat hyvin ja turvallista mutta se että lapset olisivat jotain pomoja joiden ehdoilla aina mennään, ei se voi niin olla koska jos on silloin kasvatetaan kusipäitä.

        Taloudessa aikuiset on aina ykkösiä siinä mielessä että ne tekevät päätökset, lasten parhaaksi toki, mutta ykkösiä ovat komennussuhteita ajatellen 50/50 suhteessa. On siis kaksi ykköstä, äiti ja varaisä ja sitten tulevat lapset joiden parhaaksi nuo ykkäset hommiaan hoitavat.

        Minä en ottaisi varmaan niin pöljää akkaa joka toitottaa tuollaista "lapset on aina ykkösiä", luultavasti ne lapset on jo kieroonkasvaneita pomottajia jotka pyörittää äitiään miten tahtovat.

        -harmiseikirj-

        Allekirjoitan täysin mitä olet tuonut esille. Ap teksti ei ole aivan niin selkokielinen kuin omasi, mutta samaa asiaa vaikuttaa tarkoittavan. Hienoa -harmiseikirj-. Sinä osaat käyttää tuota sanan miekkaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sullahan ne menee ja monella muullakin. Lapsien etua tottakai pitää aina ajatella mutta ei ne mitään ykkösiä voi olla perheessä, nykyään kyllä monessa varmaan ovatkin kun vanhemmat on tehneet itsestään palvelijoita niille juuri tuollaisilla "lapset on ykkösiä" ajatuksilla. Lapset on lapsia, niistä kuuluu huolehtia ja hoivata ja siksi juuri ykkösten eli aikuisten pitää hoitaa hommansa hyvin. Jos otat naisen jolle lapset on joka asiassa ykkösiä käytännössä ne lapset ohjaa koko laivaa ja sinä olet alhaisin kansien kuuraaja sillä aluksella.

        -harmiseikirj-

        Sulla on edelleenkin vellit sekaisin. Lue kommenttini oikein ajatuksella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ap on ihan oikeassa. Perheessä tottakai lasten tarpeet ovat tärkeimpiä, sillä tavalla että niillä on oltava asiat hyvin ja turvallista mutta se että lapset olisivat jotain pomoja joiden ehdoilla aina mennään, ei se voi niin olla koska jos on silloin kasvatetaan kusipäitä.

        Taloudessa aikuiset on aina ykkösiä siinä mielessä että ne tekevät päätökset, lasten parhaaksi toki, mutta ykkösiä ovat komennussuhteita ajatellen 50/50 suhteessa. On siis kaksi ykköstä, äiti ja varaisä ja sitten tulevat lapset joiden parhaaksi nuo ykkäset hommiaan hoitavat.

        Minä en ottaisi varmaan niin pöljää akkaa joka toitottaa tuollaista "lapset on aina ykkösiä", luultavasti ne lapset on jo kieroonkasvaneita pomottajia jotka pyörittää äitiään miten tahtovat.

        -harmiseikirj-

        "Komennussuhteet" voivat olla 50/50 siinä kohtaa, kun aikuisten käsitykset kasvattamisesta ovat samanlaiset. Se ei käy, että yksi vaatii yhtä ja toinen toista. Ensiksi pitää siis tosiaan päästä samalle aaltopituudelle siitä kasvattamisesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Allekirjoitan täysin mitä olet tuonut esille. Ap teksti ei ole aivan niin selkokielinen kuin omasi, mutta samaa asiaa vaikuttaa tarkoittavan. Hienoa -harmiseikirj-. Sinä osaat käyttää tuota sanan miekkaa.

        Joo, tuon helposti semmoiset ymmärtävät väärin jotka ei edes yritä hiffata mitä ap siinä oikeasi tarkoittaa.

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Komennussuhteet" voivat olla 50/50 siinä kohtaa, kun aikuisten käsitykset kasvattamisesta ovat samanlaiset. Se ei käy, että yksi vaatii yhtä ja toinen toista. Ensiksi pitää siis tosiaan päästä samalle aaltopituudelle siitä kasvattamisesta.

        Nimenomaan noin. Lasten kannalta varmaan pahinta ovat haparoivat, ei-johdonmukaiset ja asioissa eri suuntiin vetävät vanhemmat. Vaikka miten olisi uusioperhe, varaisä tai äiti tms. siinä niin ne aikuiset ovat lapsille auktoriteetteja joiden pitää vetää yhtä köyttä, jos asioista pitää neuvotella niin tehkööt sen muualla kuin lasten nähden, lapset ansaitsevat johdonmukaisia perusteltuja ratkaisuja joiden takana kumpikin vanhempi taloudessa seisoo, silloin on lasten helppo olla ja elää.

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nimenomaan noin. Lasten kannalta varmaan pahinta ovat haparoivat, ei-johdonmukaiset ja asioissa eri suuntiin vetävät vanhemmat. Vaikka miten olisi uusioperhe, varaisä tai äiti tms. siinä niin ne aikuiset ovat lapsille auktoriteetteja joiden pitää vetää yhtä köyttä, jos asioista pitää neuvotella niin tehkööt sen muualla kuin lasten nähden, lapset ansaitsevat johdonmukaisia perusteltuja ratkaisuja joiden takana kumpikin vanhempi taloudessa seisoo, silloin on lasten helppo olla ja elää.

        -harmiseikirj-

        Ja juuri tästä syystä ne lapset on syytä pistää sinne ykkösprioriteetiksi. Siellä lasten paikka on. Lasten tarpeet huomioidaan ensiksi, sillä lapset eivät voi itse huolehtia itsestään. Yksi lasten suurimmista tarpeista on tulla kasvatetuksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja juuri tästä syystä ne lapset on syytä pistää sinne ykkösprioriteetiksi. Siellä lasten paikka on. Lasten tarpeet huomioidaan ensiksi, sillä lapset eivät voi itse huolehtia itsestään. Yksi lasten suurimmista tarpeista on tulla kasvatetuksi.

        Lasten tarpeet ja turvallisuus ovat ykkäsprioriteetti toki, mutta perheessä vanhemmat ovat ne ykköset jotka tekevät päätökset lasten parhaaksi, Tuossa varmaan monissa perheissä menee vikaan kun lapset on ykkösiä, käytännössä päättävät asioista ja vanhemmat on palvelijoita. "Mihin mennään kesälomalla?" lapset päättää "me halutaan linnanmäelle!", ei niin vaan että lapsilta kysytään "Mihin te haluaisitte kesälomalla?" lapset ehdottaa "Me voitais haluta linnamäelle", vanhemmat sitten puntaroi asiaa, voi olla että linnanmäelle mennään tai sitten jonnekin muualle mukavaan paikkaan, voi olla varmaan joskus hyvä että mennäänkin jonnekin mikä on kokonaisuuden kannalta paras paikka, lapset ei kuole vaikka se ei olisikaan linnanmäki sillä kertaa.

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lasten tarpeet ja turvallisuus ovat ykkäsprioriteetti toki, mutta perheessä vanhemmat ovat ne ykköset jotka tekevät päätökset lasten parhaaksi, Tuossa varmaan monissa perheissä menee vikaan kun lapset on ykkösiä, käytännössä päättävät asioista ja vanhemmat on palvelijoita. "Mihin mennään kesälomalla?" lapset päättää "me halutaan linnanmäelle!", ei niin vaan että lapsilta kysytään "Mihin te haluaisitte kesälomalla?" lapset ehdottaa "Me voitais haluta linnamäelle", vanhemmat sitten puntaroi asiaa, voi olla että linnanmäelle mennään tai sitten jonnekin muualle mukavaan paikkaan, voi olla varmaan joskus hyvä että mennäänkin jonnekin mikä on kokonaisuuden kannalta paras paikka, lapset ei kuole vaikka se ei olisikaan linnanmäki sillä kertaa.

        -harmiseikirj-

        Sitähän se just tarkottaa, kun lapsi pistetään prioriteeteissa ykköseksi. Sellaisesta lapsesta aikuiset huolehtivat. Sellaisen lapsen tarpeet täytetään, eikä lasta pistetä tekemään ikätasoon sopimattomia päätöksiä. Lapsi pistetään päättämään ja määräämään asioista, kun ei jakseta nähdä vaivaa, vasn mennään siitä missä aita on matakin. Se on se kaikkein helpoin tie, jossa oma itse ja oma napa on ykkösenä, ei lapsi.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ap on ihan oikeassa. Perheessä tottakai lasten tarpeet ovat tärkeimpiä, sillä tavalla että niillä on oltava asiat hyvin ja turvallista mutta se että lapset olisivat jotain pomoja joiden ehdoilla aina mennään, ei se voi niin olla koska jos on silloin kasvatetaan kusipäitä.

        Taloudessa aikuiset on aina ykkösiä siinä mielessä että ne tekevät päätökset, lasten parhaaksi toki, mutta ykkösiä ovat komennussuhteita ajatellen 50/50 suhteessa. On siis kaksi ykköstä, äiti ja varaisä ja sitten tulevat lapset joiden parhaaksi nuo ykkäset hommiaan hoitavat.

        Minä en ottaisi varmaan niin pöljää akkaa joka toitottaa tuollaista "lapset on aina ykkösiä", luultavasti ne lapset on jo kieroonkasvaneita pomottajia jotka pyörittää äitiään miten tahtovat.

        -harmiseikirj-

        ”Minä en ottaisi varmaan niin pöljää akkaa joka toitottaa tuollaista "lapset on aina ykkösiä", luultavasti ne lapset on jo kieroonkasvaneita pomottajia jotka pyörittää äitiään miten tahtovat.”

        Ikävä kyllä minä pidän lapset ykkösenä koska niiden kasvu EI saa mennä kieroon ja oltava kuri joten se vaatii vanhemmilta enemmän sitoutumista kuin myös terveelliseen elämän tapaan pyrkimystä


      • Näppäsin sulle eilen peukun, fiksusti ajattelet. :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ap on ihan oikeassa. Perheessä tottakai lasten tarpeet ovat tärkeimpiä, sillä tavalla että niillä on oltava asiat hyvin ja turvallista mutta se että lapset olisivat jotain pomoja joiden ehdoilla aina mennään, ei se voi niin olla koska jos on silloin kasvatetaan kusipäitä.

        Taloudessa aikuiset on aina ykkösiä siinä mielessä että ne tekevät päätökset, lasten parhaaksi toki, mutta ykkösiä ovat komennussuhteita ajatellen 50/50 suhteessa. On siis kaksi ykköstä, äiti ja varaisä ja sitten tulevat lapset joiden parhaaksi nuo ykkäset hommiaan hoitavat.

        Minä en ottaisi varmaan niin pöljää akkaa joka toitottaa tuollaista "lapset on aina ykkösiä", luultavasti ne lapset on jo kieroonkasvaneita pomottajia jotka pyörittää äitiään miten tahtovat.

        -harmiseikirj-

        Aaa, mä en osannut ajatellakaan että joku ajattelisi lapsien olevan pomoja ja estävän äidin elämästä tai isän yhtä hyvin. Nojoo, ei silleen tietenkään ykkösiä, että sabotoi vanhemman elämää, mutta vanhemmankin on oltava tarkkana missä se raja kulkee.

        Mikä on kohtuullista lapsen huomionkipeydessä ja onko siinä takana se, ettei äidin tai isän uusi koetaan uhaksi. Joskus on varmaan fiksua istua alas juttelemaan vanhemmankin omista tarpeistaan ja sopia pelinsäännöistä joilla uusioperhettä mahdollisesti rakennetaan. Hyvä on silti lapsiakin kuunnella, vaikkei heille päätävaltaa kokonaan luovutakkaan, niin heilläkin on mielipiteensä mitä kannattaa kuunnella.

        Kai puhumalla ja sopimalla pääsee etenemään, jos ei niin sitten on vaan osattava itse vetää ne rajat aikuisena.

        Luulen, etä lapsille on järkevää antaa riittävästi aikaa sopeutua ajatukseen uudesta kumppanista vanhemmalla. ettei oitis joku ukko tai akka ryyhää nurkkiin asumaan ja pärmättämään. :)

        Itse varmaan rakentaisin muutenkin ystävyyspohjalta koko hommaa, ettei siihen heti mitään romanttisia kuvioita ymppäisikään. En edes osaisi suin päin rynnätä mihinkään rakkaussuhteeseen tai parisuhteeseen, koska vaadin itsekin aikaa tutustua ihmisenä kunnolla ja ehkä joskus sitten herää muutakin, jos on herätäkseen...


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ap on ihan oikeassa. Perheessä tottakai lasten tarpeet ovat tärkeimpiä, sillä tavalla että niillä on oltava asiat hyvin ja turvallista mutta se että lapset olisivat jotain pomoja joiden ehdoilla aina mennään, ei se voi niin olla koska jos on silloin kasvatetaan kusipäitä.

        Taloudessa aikuiset on aina ykkösiä siinä mielessä että ne tekevät päätökset, lasten parhaaksi toki, mutta ykkösiä ovat komennussuhteita ajatellen 50/50 suhteessa. On siis kaksi ykköstä, äiti ja varaisä ja sitten tulevat lapset joiden parhaaksi nuo ykkäset hommiaan hoitavat.

        Minä en ottaisi varmaan niin pöljää akkaa joka toitottaa tuollaista "lapset on aina ykkösiä", luultavasti ne lapset on jo kieroonkasvaneita pomottajia jotka pyörittää äitiään miten tahtovat.

        -harmiseikirj-

        Lapset tulevat ensin, eli ovat ykkösiä, mikä ei tarkoita että olisivat pomoja. Jokainen järkevä tuon nyt ymmärtää, tai ainakin pitäisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ap on ihan oikeassa. Perheessä tottakai lasten tarpeet ovat tärkeimpiä, sillä tavalla että niillä on oltava asiat hyvin ja turvallista mutta se että lapset olisivat jotain pomoja joiden ehdoilla aina mennään, ei se voi niin olla koska jos on silloin kasvatetaan kusipäitä.

        Taloudessa aikuiset on aina ykkösiä siinä mielessä että ne tekevät päätökset, lasten parhaaksi toki, mutta ykkösiä ovat komennussuhteita ajatellen 50/50 suhteessa. On siis kaksi ykköstä, äiti ja varaisä ja sitten tulevat lapset joiden parhaaksi nuo ykkäset hommiaan hoitavat.

        Minä en ottaisi varmaan niin pöljää akkaa joka toitottaa tuollaista "lapset on aina ykkösiä", luultavasti ne lapset on jo kieroonkasvaneita pomottajia jotka pyörittää äitiään miten tahtovat.

        -harmiseikirj-

        Pahimmin epäonnistuvat kuitenkin ne vanhemmat, joilla on tiukahko kuri ja lapsia käytetään siivousapuna yms. On kotiarestit ja rangaistukset... Ihan havainnomalla olen nähnyt, että noista lapsista kasvaa niitä jotka lähtevät kaidalle tielle.. Halutaan jo teininä kokeilla tupakkaa ja alkoholia, omat vanhemmat on heidän mielestään "ääliöitä" yms. Pahoinvointi voi näkyä myös toisten kiusaamisena koulussa. Eli kapinoidaan sitä kuria vastaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pahimmin epäonnistuvat kuitenkin ne vanhemmat, joilla on tiukahko kuri ja lapsia käytetään siivousapuna yms. On kotiarestit ja rangaistukset... Ihan havainnomalla olen nähnyt, että noista lapsista kasvaa niitä jotka lähtevät kaidalle tielle.. Halutaan jo teininä kokeilla tupakkaa ja alkoholia, omat vanhemmat on heidän mielestään "ääliöitä" yms. Pahoinvointi voi näkyä myös toisten kiusaamisena koulussa. Eli kapinoidaan sitä kuria vastaan.

        Voi tietty olla, että kyse ei ole kurista tai sen puutteesta.Vaan siitä miten lapsi kokee tulevansa rakastetuksi.. ehkäpä on ihan sama millainen se kuri on, jos lapsi tuntee ja tietää että vanhemmat välittää... Silloin lapsi kunnioittaa ja rakastaa myös vanhempiaan eikä halua niille mielipahaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi tietty olla, että kyse ei ole kurista tai sen puutteesta.Vaan siitä miten lapsi kokee tulevansa rakastetuksi.. ehkäpä on ihan sama millainen se kuri on, jos lapsi tuntee ja tietää että vanhemmat välittää... Silloin lapsi kunnioittaa ja rakastaa myös vanhempiaan eikä halua niille mielipahaa.

        Kunnioittamista oppii, vain kun itsekin tulee kunnioitetuksi. Ihan jokainen kapinoisi epäreiluksi kokemaansa komentelua vastaan. Lapset kyllä ymmärtävät niiden sääntöjen tarkoituksen ja tajuavat lopulta jos jossakin ei ole mitään järkeä. Kunnioitusta, vastuuta ja luottamusta, ikätasoon sopivalla tavalla. Se on myös tärkeeä. Kuten tuossa ylempänä sanottiin, niin rajojen pitää olla rakkautta eikä mielivaltaa.


      • Anonyymi
        valtakunta kirjoitti:

        ”Minä en ottaisi varmaan niin pöljää akkaa joka toitottaa tuollaista "lapset on aina ykkösiä", luultavasti ne lapset on jo kieroonkasvaneita pomottajia jotka pyörittää äitiään miten tahtovat.”

        Ikävä kyllä minä pidän lapset ykkösenä koska niiden kasvu EI saa mennä kieroon ja oltava kuri joten se vaatii vanhemmilta enemmän sitoutumista kuin myös terveelliseen elämän tapaan pyrkimystä

        Sinä nyt käsität tuon sanan eri tavalla kuin minä, ajattelet sitä että lasten etu = lapset aina ykkönen, niin minäkin ajattelen että lasten etu pitää huomioida ykkösenä mutta että ei ne lapset kaikissa asioissa ole ykkösiä, kuin vaikkapa siinä että moneltako mennään nukkumaan, mitä syödään jne. Itsekin tuossa sanot että oltava kuri jne. niin te vanhemmathan siinä kurinpitoasiassa ja miten käyttäydytään olette ykkösiä, eivät lapset kun ei siitä mitään tulisi jos ne joka asiassa olisi talouden ykkösinä asioista päättämässä.

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä nyt käsität tuon sanan eri tavalla kuin minä, ajattelet sitä että lasten etu = lapset aina ykkönen, niin minäkin ajattelen että lasten etu pitää huomioida ykkösenä mutta että ei ne lapset kaikissa asioissa ole ykkösiä, kuin vaikkapa siinä että moneltako mennään nukkumaan, mitä syödään jne. Itsekin tuossa sanot että oltava kuri jne. niin te vanhemmathan siinä kurinpitoasiassa ja miten käyttäydytään olette ykkösiä, eivät lapset kun ei siitä mitään tulisi jos ne joka asiassa olisi talouden ykkösinä asioista päättämässä.

        -harmiseikirj-

        Tämä on nyt sanottu jo moneen kertaan, mutta sanon nyt vielä yhden kerran. Lapsi on ykkönen = lapsen ETU menee kaiken muun edelle. Poikkeuksena vain se, jos jonkun muun henki on vaarassa. Kun lapsi jotain tarvii, niin ne muut jutut jää ja lapsen asia hoidetaan. Ne muut jutut jää, vaikka se jotain aikuista alkaisikin kiukuttaa. Aikuinen osaa (pitäisi ainakin osata) hallita ne omat tunteensa ja hänen pitäisi kyetä myös käyttämään järkeään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä on nyt sanottu jo moneen kertaan, mutta sanon nyt vielä yhden kerran. Lapsi on ykkönen = lapsen ETU menee kaiken muun edelle. Poikkeuksena vain se, jos jonkun muun henki on vaarassa. Kun lapsi jotain tarvii, niin ne muut jutut jää ja lapsen asia hoidetaan. Ne muut jutut jää, vaikka se jotain aikuista alkaisikin kiukuttaa. Aikuinen osaa (pitäisi ainakin osata) hallita ne omat tunteensa ja hänen pitäisi kyetä myös käyttämään järkeään.

        Tässä keskustellaankin nyt avauksen aiheesta: "NAISEN ILMOITTAESSA ETTÄ LAPSET OVAT AINA YKKÖSENÄ". Kuten tuossa ylemänpänä olen maininnut lasten etu ja hyvinvointi on aina oltava tärkein prioriteetti, siinä asiassa laspet tulee ykkäsenä mutta lapset ei todellakaan ole aina ykkösenä tai niiden mielipde tärkein monessakaan asiassa koska juuri niiden ykkösten, eli vanhempien tehtävä on hoitaa asiat niin että lapset saa olla lapsia ja kakkosia useimmissa asioissa, ykkösten eli vanhempien vastuulla taas on huolehtia että lapsilla on asiat hyvin ja he saavat olla lapsia.

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tässä keskustellaankin nyt avauksen aiheesta: "NAISEN ILMOITTAESSA ETTÄ LAPSET OVAT AINA YKKÖSENÄ". Kuten tuossa ylemänpänä olen maininnut lasten etu ja hyvinvointi on aina oltava tärkein prioriteetti, siinä asiassa laspet tulee ykkäsenä mutta lapset ei todellakaan ole aina ykkösenä tai niiden mielipde tärkein monessakaan asiassa koska juuri niiden ykkösten, eli vanhempien tehtävä on hoitaa asiat niin että lapset saa olla lapsia ja kakkosia useimmissa asioissa, ykkösten eli vanhempien vastuulla taas on huolehtia että lapsilla on asiat hyvin ja he saavat olla lapsia.

        -harmiseikirj-

        Harmis vaan esittää idioottia. Ei kannata välittää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pahimmin epäonnistuvat kuitenkin ne vanhemmat, joilla on tiukahko kuri ja lapsia käytetään siivousapuna yms. On kotiarestit ja rangaistukset... Ihan havainnomalla olen nähnyt, että noista lapsista kasvaa niitä jotka lähtevät kaidalle tielle.. Halutaan jo teininä kokeilla tupakkaa ja alkoholia, omat vanhemmat on heidän mielestään "ääliöitä" yms. Pahoinvointi voi näkyä myös toisten kiusaamisena koulussa. Eli kapinoidaan sitä kuria vastaan.

        Ei todellakaan pidä paikkaansa tuo. Noista tulee hyviä äitejä ja isejä, joille opetetaan jo lapsena vastuut. En ymmärrä sellaisia vanhempia, jotka eivät esim. opeta lasta siivoamaan lelujaan ja muutenkin huonettaan. Usein tuollaisissa perheissä on muutenkin likaista. Lapset perii saman epäsiisteyden vanhemmilta: muruiset lattiat ja pöydät, haisee, lelut aina lattialla, vessanpönttö likainen aina jne. Kyllä se kuri ja muu pitää olla pienestä pitäen, siihen kasvaa ja tottuu ja pitää normaalina. Jos et opeta lasta siivoamaan, siitä tulee aikuisena hirveä sottapytty. Ehkä jotkut haluaa, että omasta lapsesta tulee sitten sottapytty.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä on nyt sanottu jo moneen kertaan, mutta sanon nyt vielä yhden kerran. Lapsi on ykkönen = lapsen ETU menee kaiken muun edelle. Poikkeuksena vain se, jos jonkun muun henki on vaarassa. Kun lapsi jotain tarvii, niin ne muut jutut jää ja lapsen asia hoidetaan. Ne muut jutut jää, vaikka se jotain aikuista alkaisikin kiukuttaa. Aikuinen osaa (pitäisi ainakin osata) hallita ne omat tunteensa ja hänen pitäisi kyetä myös käyttämään järkeään.

        Lapsen etu menee tai tulisi mennä laillisten huoltajien listalla ensimäiseksi. Ei muiden. Laillinen huoltaja tai huoltajat kantavat tai tulisi kantaa täysi vastuun lapsistaan. Ne ei kuulu tai ei tulisi kuulua koskaan kenellekään muulle. Olethan aikuinen ja ymmärrät tuon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lasten tarpeet ja turvallisuus ovat ykkäsprioriteetti toki, mutta perheessä vanhemmat ovat ne ykköset jotka tekevät päätökset lasten parhaaksi, Tuossa varmaan monissa perheissä menee vikaan kun lapset on ykkösiä, käytännössä päättävät asioista ja vanhemmat on palvelijoita. "Mihin mennään kesälomalla?" lapset päättää "me halutaan linnanmäelle!", ei niin vaan että lapsilta kysytään "Mihin te haluaisitte kesälomalla?" lapset ehdottaa "Me voitais haluta linnamäelle", vanhemmat sitten puntaroi asiaa, voi olla että linnanmäelle mennään tai sitten jonnekin muualle mukavaan paikkaan, voi olla varmaan joskus hyvä että mennäänkin jonnekin mikä on kokonaisuuden kannalta paras paikka, lapset ei kuole vaikka se ei olisikaan linnanmäki sillä kertaa.

        -harmiseikirj-

        Juuri näin. Täysin samaa mieltä. Jämptiys ja jämeryys. Aikuiset ovat aikuisia uusioperheissäkin ja aikuiset ohjaavat (molemmat) lapsia. Kasvatuksessa pitää vetää yhtenäistä linjaa, ei juurikaan niin, että lapset pommittaisivat uusioperheeseen tullutta äiti- tai isäpuolta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri näin. Täysin samaa mieltä. Jämptiys ja jämeryys. Aikuiset ovat aikuisia uusioperheissäkin ja aikuiset ohjaavat (molemmat) lapsia. Kasvatuksessa pitää vetää yhtenäistä linjaa, ei juurikaan niin, että lapset pommittaisivat uusioperheeseen tullutta äiti- tai isäpuolta.

        *pompottaisivat, no melkein sama..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri näin. Täysin samaa mieltä. Jämptiys ja jämeryys. Aikuiset ovat aikuisia uusioperheissäkin ja aikuiset ohjaavat (molemmat) lapsia. Kasvatuksessa pitää vetää yhtenäistä linjaa, ei juurikaan niin, että lapset pommittaisivat uusioperheeseen tullutta äiti- tai isäpuolta.

        Ja jatkan, että jokainen selväpäinen aikuinen tajuaa ettei tee vastakkainasetelmaa ”mun lapset-uusi puoliso”. Aikuiset ovat yhdenveroisina niin ettei toiselle aikuiselle tule olo ”olen vieraana tuon ja sen lasten luona”. Lapsien pitää kunnioittaa uutta kumppania aikuisena ja täysivaltaisena perheenjäsenenä, joka myös mahd. alaikäisten asioihin puuttuu. Ei tässä pitäis olla epäselvää. Se vanhempi, joka ajattelee uusissa suhteissa toisin, ei varmasti siihen uutta kumppania tarvitsekaan.


      • Anonyymi
        Partakaweri kirjoitti:

        Harmis vaan esittää idioottia. Ei kannata välittää.

        Sinun ei tarvitse esittää :D

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sinun ei tarvitse esittää :D

        -harmiseikirj-

        Sittenhän meitä on kaksi.


      • Anonyymi
        Partakaweri kirjoitti:

        Harmis vaan esittää idioottia. Ei kannata välittää.

        Täytyy kyllä ollakin vähän idiootti, jos haluaa noin valtavasti sellasta esittää 😂


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei todellakaan pidä paikkaansa tuo. Noista tulee hyviä äitejä ja isejä, joille opetetaan jo lapsena vastuut. En ymmärrä sellaisia vanhempia, jotka eivät esim. opeta lasta siivoamaan lelujaan ja muutenkin huonettaan. Usein tuollaisissa perheissä on muutenkin likaista. Lapset perii saman epäsiisteyden vanhemmilta: muruiset lattiat ja pöydät, haisee, lelut aina lattialla, vessanpönttö likainen aina jne. Kyllä se kuri ja muu pitää olla pienestä pitäen, siihen kasvaa ja tottuu ja pitää normaalina. Jos et opeta lasta siivoamaan, siitä tulee aikuisena hirveä sottapytty. Ehkä jotkut haluaa, että omasta lapsesta tulee sitten sottapytty.

        Ei nyt puhuttu siitä ettei lapsen tarvitse koskaan siivota, kyse oli siitä etä jotkut vanhemmat sysäävät kaiken siivousvastuun esim. murrosikäisille lapsilleen jotta voisivat itse laiskotella vähän enemmän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei todellakaan pidä paikkaansa tuo. Noista tulee hyviä äitejä ja isejä, joille opetetaan jo lapsena vastuut. En ymmärrä sellaisia vanhempia, jotka eivät esim. opeta lasta siivoamaan lelujaan ja muutenkin huonettaan. Usein tuollaisissa perheissä on muutenkin likaista. Lapset perii saman epäsiisteyden vanhemmilta: muruiset lattiat ja pöydät, haisee, lelut aina lattialla, vessanpönttö likainen aina jne. Kyllä se kuri ja muu pitää olla pienestä pitäen, siihen kasvaa ja tottuu ja pitää normaalina. Jos et opeta lasta siivoamaan, siitä tulee aikuisena hirveä sottapytty. Ehkä jotkut haluaa, että omasta lapsesta tulee sitten sottapytty.

        "yllä se kuri ja muu pitää olla pienestä pitäen, siihen kasvaa ja tottuu ja pitää normaalina. Jos et opeta lasta siivoamaan, siitä tulee aikuisena hirveä sottapytty. Ehkä jotkut haluaa, että omasta lapsesta tulee sitten sottapytty."

        Ei pidä ollenkaan paikkaansa. tuo.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "yllä se kuri ja muu pitää olla pienestä pitäen, siihen kasvaa ja tottuu ja pitää normaalina. Jos et opeta lasta siivoamaan, siitä tulee aikuisena hirveä sottapytty. Ehkä jotkut haluaa, että omasta lapsesta tulee sitten sottapytty."

        Ei pidä ollenkaan paikkaansa. tuo.

        Jotkut lapset osaavat ajatella myös itse ja oppivat ymmärtämään vaikka sen siivoamisen tärkeyden, eli tekevät ihan oma-aloitteisesti koska haluavat auttaa vanhempiaan. Kaikkea ei vanhempien tarvitse edes opettaa. Tämä edellyttää sitä että lapsi tuntee olevansa rakastettu ja arvostettu. Jotkut vanhemmat eivät sitä rakkautta osaa oikein näyttää, kaikki on pelkkää opettamista ja kuria.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri näin. Täysin samaa mieltä. Jämptiys ja jämeryys. Aikuiset ovat aikuisia uusioperheissäkin ja aikuiset ohjaavat (molemmat) lapsia. Kasvatuksessa pitää vetää yhtenäistä linjaa, ei juurikaan niin, että lapset pommittaisivat uusioperheeseen tullutta äiti- tai isäpuolta.

        Jokainen deitti ei ole "isä tai äitipuoli". Jokainen deitti ei muuta samantien saman katon alle. Deiteillä ei ole minkäänlaista kasvatusvastuusta toisen osapuolen muksuista.

        Eronneella vanhemmalla on usein lapsivapaillaan aikaa treffailla ja viettää aikaa uuden kumppanin kanssa. Ei sitä uutta kumppania tarvitse lapsille pitkään aikaan edes esitellä. Vanhemmilla on oikeus aikuiseen elämään ilman että tarvitsee lapsille raportoida.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja jatkan, että jokainen selväpäinen aikuinen tajuaa ettei tee vastakkainasetelmaa ”mun lapset-uusi puoliso”. Aikuiset ovat yhdenveroisina niin ettei toiselle aikuiselle tule olo ”olen vieraana tuon ja sen lasten luona”. Lapsien pitää kunnioittaa uutta kumppania aikuisena ja täysivaltaisena perheenjäsenenä, joka myös mahd. alaikäisten asioihin puuttuu. Ei tässä pitäis olla epäselvää. Se vanhempi, joka ajattelee uusissa suhteissa toisin, ei varmasti siihen uutta kumppania tarvitsekaan.

        Tässä keskustelussa ilmeisesti kukaan ei tee vastakkainasettelua mutta jokainen kuitenkin priorisoi. Usein eronnut vanhempi priorisoi itsensä ja lapsensa ensin ja sitten vasta uuden puolison. Jos uusi puoliso on lapseton, eronnut vanhempi voi erehtyä luulemaan ja vaatimaan, että uuden lapsettoman puolison tulisi priorisoida eronneen vanhemman lapsia niin kuin eronnut vanhempi itse priorisoi. Tuossa kohtaa eronnut vanhempi osoittaa sen, että hän ja hänen lastensa tarpeet menevät uuden lapsettoman kumppanin edelle. Eronnut vanhempi osoittautuu myös kovin itsekkääksi. Itsekkyys on helpointa suhteessa, jossa uusi kumppani on lapseton. Ikävää sille uudelle kumppanille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei nyt puhuttu siitä ettei lapsen tarvitse koskaan siivota, kyse oli siitä etä jotkut vanhemmat sysäävät kaiken siivousvastuun esim. murrosikäisille lapsilleen jotta voisivat itse laiskotella vähän enemmän.

        Harvoissa perheissä noin tapahtuu. Jokaiselle lapselle kuuluu tehtävät oman kehityksen ja iän mukaan. Joissakin perheissä teineille maksetaan tavallista suurempi viikkoraha siitä, että siivoavat perheen koko kodin. Jos taloa siivoaa 2-3 teiniä kerran viikossa, se tulee äkkiä siivottua ja kaikki voittaa: vanhemmat aikaa ja teinit rahaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jokainen deitti ei ole "isä tai äitipuoli". Jokainen deitti ei muuta samantien saman katon alle. Deiteillä ei ole minkäänlaista kasvatusvastuusta toisen osapuolen muksuista.

        Eronneella vanhemmalla on usein lapsivapaillaan aikaa treffailla ja viettää aikaa uuden kumppanin kanssa. Ei sitä uutta kumppania tarvitse lapsille pitkään aikaan edes esitellä. Vanhemmilla on oikeus aikuiseen elämään ilman että tarvitsee lapsille raportoida.

        Deiteillä ei ole tietenkään minkäänlaista kasvatus- ja huoltovastuuta. Ei ole niilläkään, jotka sitten aikanaan esitellään ja joista tulee uusia kumppaneita. Huolto- ja kasvatusVASTUU kuuluu laillisille huoltajille ensisijaisesti. Jos eronnut vanhempi muuttaa yhteen lapsettoman kumppanin kanssa, uusi kumppani jollain tavalla kasvattaa ja on auktoriteetti aikuisena mutta kasvatusVASTUU ei ole silti hänen vaan sen laillisen huoltajan ja huoltovastuu on aina 100% vain laillisilla huoltajilla. VASTUUT on aina vain laillisilla huoltajalla tai lailliselle huoltajalla, jos niitä on jostain syystä vain yksi.

        Jos sitten eronnut vanhempi vie kersansa toisen omistamaan asuntoon ja toiselle on ok ilmaiseksi antaa eronneen vanhemman kersoineen asua, se on sitten sen uuden lapsettoman kumppanin päätös. Tuollaisessa tapauksessa kannattaisi kuitenkin niitä kotitöitä tehdä ahkeraan ja ruoka päivittäin valmistaa sille uudelle kumppanille ilmaista asumista vastaan. Asuminen vie kuitenkin suurimman osan ihmisen tuloista. Kersatkin voi laittaa ikää vastaaviin kotitöihin, jos saavat vanhempansa ohella tämän uudelta kumppanilta ilmaisen asumisen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Deiteillä ei ole tietenkään minkäänlaista kasvatus- ja huoltovastuuta. Ei ole niilläkään, jotka sitten aikanaan esitellään ja joista tulee uusia kumppaneita. Huolto- ja kasvatusVASTUU kuuluu laillisille huoltajille ensisijaisesti. Jos eronnut vanhempi muuttaa yhteen lapsettoman kumppanin kanssa, uusi kumppani jollain tavalla kasvattaa ja on auktoriteetti aikuisena mutta kasvatusVASTUU ei ole silti hänen vaan sen laillisen huoltajan ja huoltovastuu on aina 100% vain laillisilla huoltajilla. VASTUUT on aina vain laillisilla huoltajalla tai lailliselle huoltajalla, jos niitä on jostain syystä vain yksi.

        Jos sitten eronnut vanhempi vie kersansa toisen omistamaan asuntoon ja toiselle on ok ilmaiseksi antaa eronneen vanhemman kersoineen asua, se on sitten sen uuden lapsettoman kumppanin päätös. Tuollaisessa tapauksessa kannattaisi kuitenkin niitä kotitöitä tehdä ahkeraan ja ruoka päivittäin valmistaa sille uudelle kumppanille ilmaista asumista vastaan. Asuminen vie kuitenkin suurimman osan ihmisen tuloista. Kersatkin voi laittaa ikää vastaaviin kotitöihin, jos saavat vanhempansa ohella tämän uudelta kumppanilta ilmaisen asumisen.

        Eiköhän ole itsestäänselvää että jokainen taloudessa asuva tekee ikänsä ja kykynsä mukaan kotitöitä. Jos joku ei osallistu koska "ei huvita" tms, niin sitten lähtee edut samalla. Lapselta voi evätä teknologian käytön/ lelut/ kaverien näkemiset jne...

        Jos puoliso asuu ilmaiseksi eikä myöskään viitsi tehdä kotitöitä, osallistua ruokakuluihin tai olla muutenkaan fiksu kumppani, niin kuvioon tyytymätön sen kun vaihtaa lukot oviin ja ilmoittaa että sopii mennä muualle elätettäväksi. Jos antaa kuspään hyppiä nenille niin siitä ei voi ketään muuta kuin itseä syyttää. Hyväksikäyttäjät - naiset tai miehet - harvoin muuttuvat vaikka miten yrittäisi käydä keskustelua reiluudesta tms.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eiköhän ole itsestäänselvää että jokainen taloudessa asuva tekee ikänsä ja kykynsä mukaan kotitöitä. Jos joku ei osallistu koska "ei huvita" tms, niin sitten lähtee edut samalla. Lapselta voi evätä teknologian käytön/ lelut/ kaverien näkemiset jne...

        Jos puoliso asuu ilmaiseksi eikä myöskään viitsi tehdä kotitöitä, osallistua ruokakuluihin tai olla muutenkaan fiksu kumppani, niin kuvioon tyytymätön sen kun vaihtaa lukot oviin ja ilmoittaa että sopii mennä muualle elätettäväksi. Jos antaa kuspään hyppiä nenille niin siitä ei voi ketään muuta kuin itseä syyttää. Hyväksikäyttäjät - naiset tai miehet - harvoin muuttuvat vaikka miten yrittäisi käydä keskustelua reiluudesta tms.

        Ei se kaikissa perheissä ole selvää. Ei ole edes aikuisten osalta. Olen vieraillut erilaisissa lapsiperhekodeissa ja ero siisteyden tasoissa ja siinä, mitä vastuita lapselle pienestä asti opetetaan, on eroja. Myös vanhemmissa on eroja. Toiset hoitaa kokopäiväisen työn ja jopa kokopäivätyön ja opiskelun ohella ison omakotitalon siistiksi, opettaa lapsille vastuut kotitöistä jne. Ei kaikilla ole pöydät ja lattiat muruissa, haise lemmikkieläimen pissi kodin tekstiileissä, tosin ei kaikilla ole edes lemmikkiä ja silti voi olla sotkuista kuin hävityksen jäljiltä. Kyllä kodeissa on eroja, koska vanhemmissa on eroja.

        Kyllähän moni voi elää toisen ihmisen siivellä vuosia, jopa vuosikymmeniä. Avioliittokin voi olla hyväksikäyttösuhde joillekin ja harmitus voi tulla vasta eron jälkeen sille hyväksikäytetylle, joka jaksoi toista elättää, syöttää, juottaa ja maksaa vuokrat ja muut menot vuosikausia. Jokainen tietysti vastaa siitä itse, jos suostuu vapaaehtoiseksi elättäjäksi toiselle aikuiselle ihmiselle/aviopuolisolle tai uusperheissä sekä uudelle kumppanille että tämän kersoille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se kaikissa perheissä ole selvää. Ei ole edes aikuisten osalta. Olen vieraillut erilaisissa lapsiperhekodeissa ja ero siisteyden tasoissa ja siinä, mitä vastuita lapselle pienestä asti opetetaan, on eroja. Myös vanhemmissa on eroja. Toiset hoitaa kokopäiväisen työn ja jopa kokopäivätyön ja opiskelun ohella ison omakotitalon siistiksi, opettaa lapsille vastuut kotitöistä jne. Ei kaikilla ole pöydät ja lattiat muruissa, haise lemmikkieläimen pissi kodin tekstiileissä, tosin ei kaikilla ole edes lemmikkiä ja silti voi olla sotkuista kuin hävityksen jäljiltä. Kyllä kodeissa on eroja, koska vanhemmissa on eroja.

        Kyllähän moni voi elää toisen ihmisen siivellä vuosia, jopa vuosikymmeniä. Avioliittokin voi olla hyväksikäyttösuhde joillekin ja harmitus voi tulla vasta eron jälkeen sille hyväksikäytetylle, joka jaksoi toista elättää, syöttää, juottaa ja maksaa vuokrat ja muut menot vuosikausia. Jokainen tietysti vastaa siitä itse, jos suostuu vapaaehtoiseksi elättäjäksi toiselle aikuiselle ihmiselle/aviopuolisolle tai uusperheissä sekä uudelle kumppanille että tämän kersoille.

        Niinpä, saahan sitä jokainen tehdä niinkuin lystää - jos antaa jonkun hyväksikäyttää itseään niin se on oma valinta eikä siitä voi ketään muuta syytellä.
        Totta kai kodeissa on eroja, mutta tosiaan parempi katsoa peiliin jos sietää tahtomattaan kumppanin ja/ tai lasten huonoa käytöstä, tekemättä asialle mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Harvoissa perheissä noin tapahtuu. Jokaiselle lapselle kuuluu tehtävät oman kehityksen ja iän mukaan. Joissakin perheissä teineille maksetaan tavallista suurempi viikkoraha siitä, että siivoavat perheen koko kodin. Jos taloa siivoaa 2-3 teiniä kerran viikossa, se tulee äkkiä siivottua ja kaikki voittaa: vanhemmat aikaa ja teinit rahaa.

        Joo no olemme asiasta eri mieltä. Lapsien tehtävänä on hoitaa koulu ja opiskelu, ei stressata kodin siivoamisesta. Käyttäisivät sen siivousajankin vaan läksyihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinpä, saahan sitä jokainen tehdä niinkuin lystää - jos antaa jonkun hyväksikäyttää itseään niin se on oma valinta eikä siitä voi ketään muuta syytellä.
        Totta kai kodeissa on eroja, mutta tosiaan parempi katsoa peiliin jos sietää tahtomattaan kumppanin ja/ tai lasten huonoa käytöstä, tekemättä asialle mitään.

        Kyllä asian voi ottaa puheeksi ja tuoda ilmi, että sille toiselle tulee palaute, vaikka se palaute ei sitä hyväksikäyttäjää muuttaisikaan. Ei se sen hyväksikäytetyn syy ole, että sitä hyväksikäytetty. Se on aina sen hyväksikäyttäjän syy. Vapaaehtoinen elättäminen on vapaaehtoista mutta yleensä se toinen odottaa kuitenkin jonkinlaista vastavuoroisuutta mutta voi katsoa sormien läpi vuosikausia ihmistä, johon on tunneside. Sitten kun vapaaehtoinen elättäminen loppuu tai uhkaa loppua, se hyväksikäyttäjä usein nostaakin kytkintä ja etsii seuraavan, jolta voisi saada jotain.

        Sen peiliin katsojan pitäisi olla se, joka laiminlyö omia vastuitaan, ei se, joka joutuu kestämään sitä, että toinen ei tee omaa osaansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo no olemme asiasta eri mieltä. Lapsien tehtävänä on hoitaa koulu ja opiskelu, ei stressata kodin siivoamisesta. Käyttäisivät sen siivousajankin vaan läksyihin.

        Jotkut teinit hoitaa koulut hyvin ja auttaa kotona. Ei ne ole toistensa poissulkevia asioita. Jotkut auttavat myös pienempien sisarusten kanssa. Teineissä on erilaisia yksilöitä. Ei se, jos auttaa kerran viikossa viikkosiivouksessa estä loistamassa koulussa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jotkut teinit hoitaa koulut hyvin ja auttaa kotona. Ei ne ole toistensa poissulkevia asioita. Jotkut auttavat myös pienempien sisarusten kanssa. Teineissä on erilaisia yksilöitä. Ei se, jos auttaa kerran viikossa viikkosiivouksessa estä loistamassa koulussa.

        Kodin siivoaminen kuuluu myös päivittäisiin askareisiin. Sellainen on hyvin tärkeä osata ettei kotoa lähtiessä osata omaan kotia siivota se on vain lapsen oma tärkeys oppia olevansa aikuisena oman asunnon siivoamisessa myös ahkera kuulua luonnollisesti päivittäin siivota.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Joo no olemme asiasta eri mieltä. Lapsien tehtävänä on hoitaa koulu ja opiskelu, ei stressata kodin siivoamisesta. Käyttäisivät sen siivousajankin vaan läksyihin.

        On hyvä huomata että teet vaan uusavuttomia lapsia jos eivät siivoa omiaan jälkijään tai opi korjaamaan pyöräänsä tai ihan mitä vaan. Läksyt eivät vie paljoa aikaa päivästä kunhan tekee päivittäin ja mitä vanhemmaksi kasvaa ja rutinoituu sitä paremmin se ei tunnu työltä.


      • Anonyymi
        valtakunta kirjoitti:

        Kodin siivoaminen kuuluu myös päivittäisiin askareisiin. Sellainen on hyvin tärkeä osata ettei kotoa lähtiessä osata omaan kotia siivota se on vain lapsen oma tärkeys oppia olevansa aikuisena oman asunnon siivoamisessa myös ahkera kuulua luonnollisesti päivittäin siivota.

        Vaikka kotona miten pakotettaisiin siivoamaan, niin silti aikuisena koti voi olla mitä on... Ja toisaalta joku on saattanut olla lapsena siivoton ja sitten aikuisena pitää oman kodin tiptop. Ei se aina ole vanhempien opettamisestakaan kiinni, olen haivannut tämän itseni ja ystävieni kohdalla.


      • Anonyymi
        valtakunta kirjoitti:

        Kodin siivoaminen kuuluu myös päivittäisiin askareisiin. Sellainen on hyvin tärkeä osata ettei kotoa lähtiessä osata omaan kotia siivota se on vain lapsen oma tärkeys oppia olevansa aikuisena oman asunnon siivoamisessa myös ahkera kuulua luonnollisesti päivittäin siivota.

        Jokaisen tulisi siivota omat jälkensä, kun vaan ikä siihen riittää. Jo pieni lapsi osaa yhdessä vanhemman kanssa keräillä lelut lattialta lelulaatikkoon. Se tehdään alussa yhdessä. Lapsi ei koskaan opi, jos ei opeta ja kehota. Sitten ne kasvaa ja huoneet on aina sotkuiset ja lelut lattialla. Perheet on oikeasti erilaisia sen mukaan, mitä lapsilta on vaadittu ja vaaditaan. Usein se siisteys tai sotkuisuus vanhemmilla ja lapsilla voi olla samaa luokkaa. Kun ei vanhemmatkaan siivoa eikä opeta lapsiaan, ei se lapsikaan opi ja vie ne "opit" kotoaan sitten aikanaan. Tietysti voi olla eroavaisuuksiakin. Ei kaikkien siistien vanhempien lapsista tule yhtä siistejä. Sottapytyn lapsesta voi tulla siisti, jos tämä opettelee siivoamaan jossain vaiheessa elämää.

        Siivoaminen kuuluu jokapäiväiseen kyllä. Esimerkiksi jokaisen tulisi pestä se jäljet, kun käy vessassa. Kyllä jo 10-12v. osaa vessaharjaa käyttää, jos se opetetaan ja opetetaan siivoamaan jälkensä. Ihan samanikäinen osaa myös luuttua käyttää tarvittaessa, jos pöydälle jotain kaataa jne. Se pitää vain opettaa. Ei ole rakettitiedettä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka kotona miten pakotettaisiin siivoamaan, niin silti aikuisena koti voi olla mitä on... Ja toisaalta joku on saattanut olla lapsena siivoton ja sitten aikuisena pitää oman kodin tiptop. Ei se aina ole vanhempien opettamisestakaan kiinni, olen haivannut tämän itseni ja ystävieni kohdalla.

        Sit se on asunto tuhon oma. Ei ne siihen sotkuun kuole enemmikseen vanhempien itsetunnon vie, eikä kylässä ketään käy.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jokaisen tulisi siivota omat jälkensä, kun vaan ikä siihen riittää. Jo pieni lapsi osaa yhdessä vanhemman kanssa keräillä lelut lattialta lelulaatikkoon. Se tehdään alussa yhdessä. Lapsi ei koskaan opi, jos ei opeta ja kehota. Sitten ne kasvaa ja huoneet on aina sotkuiset ja lelut lattialla. Perheet on oikeasti erilaisia sen mukaan, mitä lapsilta on vaadittu ja vaaditaan. Usein se siisteys tai sotkuisuus vanhemmilla ja lapsilla voi olla samaa luokkaa. Kun ei vanhemmatkaan siivoa eikä opeta lapsiaan, ei se lapsikaan opi ja vie ne "opit" kotoaan sitten aikanaan. Tietysti voi olla eroavaisuuksiakin. Ei kaikkien siistien vanhempien lapsista tule yhtä siistejä. Sottapytyn lapsesta voi tulla siisti, jos tämä opettelee siivoamaan jossain vaiheessa elämää.

        Siivoaminen kuuluu jokapäiväiseen kyllä. Esimerkiksi jokaisen tulisi pestä se jäljet, kun käy vessassa. Kyllä jo 10-12v. osaa vessaharjaa käyttää, jos se opetetaan ja opetetaan siivoamaan jälkensä. Ihan samanikäinen osaa myös luuttua käyttää tarvittaessa, jos pöydälle jotain kaataa jne. Se pitää vain opettaa. Ei ole rakettitiedettä.

        Eihän se ole mutta tavaran paikan sujuvuus on tiedettä😁
        Sekin vaikuttaa erittäin paljon siihen kuin myös tavaran vähyys jos on rahaa, niin on vähän tavaraa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jokaisen tulisi siivota omat jälkensä, kun vaan ikä siihen riittää. Jo pieni lapsi osaa yhdessä vanhemman kanssa keräillä lelut lattialta lelulaatikkoon. Se tehdään alussa yhdessä. Lapsi ei koskaan opi, jos ei opeta ja kehota. Sitten ne kasvaa ja huoneet on aina sotkuiset ja lelut lattialla. Perheet on oikeasti erilaisia sen mukaan, mitä lapsilta on vaadittu ja vaaditaan. Usein se siisteys tai sotkuisuus vanhemmilla ja lapsilla voi olla samaa luokkaa. Kun ei vanhemmatkaan siivoa eikä opeta lapsiaan, ei se lapsikaan opi ja vie ne "opit" kotoaan sitten aikanaan. Tietysti voi olla eroavaisuuksiakin. Ei kaikkien siistien vanhempien lapsista tule yhtä siistejä. Sottapytyn lapsesta voi tulla siisti, jos tämä opettelee siivoamaan jossain vaiheessa elämää.

        Siivoaminen kuuluu jokapäiväiseen kyllä. Esimerkiksi jokaisen tulisi pestä se jäljet, kun käy vessassa. Kyllä jo 10-12v. osaa vessaharjaa käyttää, jos se opetetaan ja opetetaan siivoamaan jälkensä. Ihan samanikäinen osaa myös luuttua käyttää tarvittaessa, jos pöydälle jotain kaataa jne. Se pitää vain opettaa. Ei ole rakettitiedettä.

        Toi on paras lahja minkä lapselle voi antaa itselleen.🥰


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jokaisen tulisi siivota omat jälkensä, kun vaan ikä siihen riittää. Jo pieni lapsi osaa yhdessä vanhemman kanssa keräillä lelut lattialta lelulaatikkoon. Se tehdään alussa yhdessä. Lapsi ei koskaan opi, jos ei opeta ja kehota. Sitten ne kasvaa ja huoneet on aina sotkuiset ja lelut lattialla. Perheet on oikeasti erilaisia sen mukaan, mitä lapsilta on vaadittu ja vaaditaan. Usein se siisteys tai sotkuisuus vanhemmilla ja lapsilla voi olla samaa luokkaa. Kun ei vanhemmatkaan siivoa eikä opeta lapsiaan, ei se lapsikaan opi ja vie ne "opit" kotoaan sitten aikanaan. Tietysti voi olla eroavaisuuksiakin. Ei kaikkien siistien vanhempien lapsista tule yhtä siistejä. Sottapytyn lapsesta voi tulla siisti, jos tämä opettelee siivoamaan jossain vaiheessa elämää.

        Siivoaminen kuuluu jokapäiväiseen kyllä. Esimerkiksi jokaisen tulisi pestä se jäljet, kun käy vessassa. Kyllä jo 10-12v. osaa vessaharjaa käyttää, jos se opetetaan ja opetetaan siivoamaan jälkensä. Ihan samanikäinen osaa myös luuttua käyttää tarvittaessa, jos pöydälle jotain kaataa jne. Se pitää vain opettaa. Ei ole rakettitiedettä.

        Itse joudun oppimaan lasten kera kuin olen monesti huomannut noikin joten arvanet käytin tapaa alkuun, mitä ei pidä käyttää itse siivota muiden jäljet.
        Kyllä se on ihan täysin myös huomioitava niiden lapsien oppivan asian kuin viedä omansa vaatteensa kaappiin. Myös hyvän järjestelmän luominen ja helppous auttaa pitämään päivän järjestyksessä.


      • Anonyymi

        Komppaan tätä itseasiassa ihan täysilla. Lapsen/ lapsien pitäisi tulla aina etusijalla, sekä suhteen miehelle että naiselle. Lapselle tulisi myös opettaa terveet rajat, rakastavasti ja kannustavasti. Tuntuu että suhteet kaatuvat, osin nykymaailman kiireen, sekä omien käsittelemättömien asioiden takia sekä miehillä että naisilla. Kumppanin kanssa ei osata kanavoida ja käsitella asioita kunnioittavasti ja luottamuksella, ajan kanssa. Pelätään itse olla joustavia ja ymmärtäväisiä, suojellaan itseä niin paljon että samalla tullaan tuomituksi se kumppani. Sitten katoaa luotto, yhteys, ja tulee ero. Tästä kärsivät usein lapset suhteen/liiton aikana SEKÄ jälkeenpäin kun lapsesta tulee mahdollisesti kiistakapula tai näkymätön räsymatto jonka yhtäkkiä pitäisi sietää ja tottua isän ja äidin uusiin kumppaneihin. Kolmas tapaus on se että vanhemmat eivät eroa mutta eivät myöskään puhu. Lapsi elää kylmässä perheessä eikä opi mitä rakkaus on. Voin sanoa itse suoraan tulevani tuosta kolmannesta. Mulla on tunne-elämä aivan päin helvettiä, hyvän kallonkutistajan avulla oon oppinut kanavoimaan asioita ja mulla on parhaat kaverit ja tukijoukot jotka ikinä voisin toivoa. Seurustelemaan en pysty. Kun tiedän omat tuomitsevuuteni, en oikein osaa luottaa, itseeni enkä toiseen. Oon todella mustavalkonen. Lapsia en halua hankkia kun tiedostan itsekin etten olisi se paras mahdollinen tuki kun omassa päässä heittää.

        Lapset etusijalle. Ja oma pää sekä arvomaailmat ja asenteet kuntoon ennen kun perhettä lähtee laajentamaan


      • Anonyymi
        Partakaweri kirjoitti:

        Olet erikoinen kulkija.

        Ei oo alistumista jos osaa ajatella aikuisen lailla, lapset on lapsia


    • Kylläpäs toi juttu nyt kuohuttaa..🙄

      Sitä paitsi tuskin tuo mimmi noin vanhaa ukkoa muutenkaan huolis.

      • Anonyymi

        Kysymys onkin periaatteelinen kysymys. En itsekään ottaisi naista jolla pieniä lapsia.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kysymys onkin periaatteelinen kysymys. En itsekään ottaisi naista jolla pieniä lapsia.

        Lasten kuuluu ( totta kai) tulla ensin.. vaikka olis kuinka miesvauva..


      • Anonyymi
        Wwuwuw kirjoitti:

        Lasten kuuluu ( totta kai) tulla ensin.. vaikka olis kuinka miesvauva..

        Tutulle kävi niin, että miehen pitäessä normaalia kuria, ruohot leikataan, renkaat vaihdetaan, ym. (Naisen poika siis velvoitettiin osallistumaan), päätyi nainen toteamaan että "ahistaa" ja lähti menemään.
        Jos ei yhteiselämä suju eikä pelisääntöihin sitouduta, on parempi naisten olla yksin noiden "lastensa" (aikuisten lasten) kanssa.
        Kaverin onneksi kaveri omisti talon ja kiinteistön. Oli selvää ketkä poistuvat kun ei yhteiselo tuntunut maistuvan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tutulle kävi niin, että miehen pitäessä normaalia kuria, ruohot leikataan, renkaat vaihdetaan, ym. (Naisen poika siis velvoitettiin osallistumaan), päätyi nainen toteamaan että "ahistaa" ja lähti menemään.
        Jos ei yhteiselämä suju eikä pelisääntöihin sitouduta, on parempi naisten olla yksin noiden "lastensa" (aikuisten lasten) kanssa.
        Kaverin onneksi kaveri omisti talon ja kiinteistön. Oli selvää ketkä poistuvat kun ei yhteiselo tuntunut maistuvan.

        Millä oikeudella kukaan yksipuolisesti määrittää uusia lapselle kuuluvia tehtäviä? Lähes jokaisessa lapsiperheessä lapselle on jo määritelty ne asiat, jotka hänen kuuluu tehdä. Kyseessä on aikuisten välinen ongelma, johon lapsella ei ole osaa eikä arpaa. Aikuisten kuuluu ensiksi käydä keskenään keskustelu siitä, mitä uusia tehtäviä lapselle laitetaan. Ei niin, että toinen tuosta noin vaan alkaa komentelemaan. Noin ei pitäisi tehdä edes kahden biologisen vanhemman perheessä. Voidakseen sanoa jotain noista varsinaisista tehtävistä pitäis ensiksi tietää lapsen ikä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millä oikeudella kukaan yksipuolisesti määrittää uusia lapselle kuuluvia tehtäviä? Lähes jokaisessa lapsiperheessä lapselle on jo määritelty ne asiat, jotka hänen kuuluu tehdä. Kyseessä on aikuisten välinen ongelma, johon lapsella ei ole osaa eikä arpaa. Aikuisten kuuluu ensiksi käydä keskenään keskustelu siitä, mitä uusia tehtäviä lapselle laitetaan. Ei niin, että toinen tuosta noin vaan alkaa komentelemaan. Noin ei pitäisi tehdä edes kahden biologisen vanhemman perheessä. Voidakseen sanoa jotain noista varsinaisista tehtävistä pitäis ensiksi tietää lapsen ikä.

        Parempi siis kun pysytte vain yksinhuoltajina naiset... buahahamuahaha


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Parempi siis kun pysytte vain yksinhuoltajina naiset... buahahamuahaha

        Todellakin. Varsinkin jos toinen vaihtoehto olisi ottaa talouteen lapsille kiukutteleva miesvauva.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Millä oikeudella kukaan yksipuolisesti määrittää uusia lapselle kuuluvia tehtäviä? Lähes jokaisessa lapsiperheessä lapselle on jo määritelty ne asiat, jotka hänen kuuluu tehdä. Kyseessä on aikuisten välinen ongelma, johon lapsella ei ole osaa eikä arpaa. Aikuisten kuuluu ensiksi käydä keskenään keskustelu siitä, mitä uusia tehtäviä lapselle laitetaan. Ei niin, että toinen tuosta noin vaan alkaa komentelemaan. Noin ei pitäisi tehdä edes kahden biologisen vanhemman perheessä. Voidakseen sanoa jotain noista varsinaisista tehtävistä pitäis ensiksi tietää lapsen ikä.

        Jos se on sen miehen koti ja omaisuus ja siihen tulee eronnut vanhempi lapsineen asumaan, kyllä se mies kuule pitää siellä kuria ja järjestystä. Oli varmasti miehelle parasta, että nainen lapsineen lähti, jos eivät vastuita hoida. Kukaan ulkopuolinen kenellekään vapaaehtoiseksi elättäjäksi ja hotellinpitäjäksi ala.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jos se on sen miehen koti ja omaisuus ja siihen tulee eronnut vanhempi lapsineen asumaan, kyllä se mies kuule pitää siellä kuria ja järjestystä. Oli varmasti miehelle parasta, että nainen lapsineen lähti, jos eivät vastuita hoida. Kukaan ulkopuolinen kenellekään vapaaehtoiseksi elättäjäksi ja hotellinpitäjäksi ala.

        Harvemmin kai äiti lapsineen muuttaa ihan jo tilan suhteen takia, kuin uusi mies äipän luo..


      • Anonyymi
        Wwuwuw kirjoitti:

        Harvemmin kai äiti lapsineen muuttaa ihan jo tilan suhteen takia, kuin uusi mies äipän luo..

        Vielä kummallisempaa jos lapsia revitään kodistaan asumaan vieraan ihmisen nurkkiin. Ei kuulosta lainkaan vastuullisen vanhemman toiminnalta. Tuossa on pistetty oma itse ja se uusi parisuhde ykköseksi. Lapsen etua ei ajatella yhtään. Kyse ei siis ole naisesta, jolle lapsi olis ykkösenä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vielä kummallisempaa jos lapsia revitään kodistaan asumaan vieraan ihmisen nurkkiin. Ei kuulosta lainkaan vastuullisen vanhemman toiminnalta. Tuossa on pistetty oma itse ja se uusi parisuhde ykköseksi. Lapsen etua ei ajatella yhtään. Kyse ei siis ole naisesta, jolle lapsi olis ykkösenä.

        Jotkut sinkkuäidit tekee tuota eri syistä. Tietysti lapsettomat sinkutkin voi muuttaa miehen omistamaan asuntoon. Harvemmin mies muutta naisen omistus- tai vuokra-asuntoon mutta kyllä sitäkin varmaan joskus tapahtuu.

        Jos sinkkuäidin tausta on sellainen, että on ollut edellisessä suhteessakin elätetty, sille voidaan haluta jatkoa uudessakin suhteessa jossain muodossa. Siinähän sitten saa itselleen ja kersoilleen parhaassa tapauksessa ilmaisen asumisen. Tuollaisessa tapauksessa kannattaa kuitenkin joitakin laskuja maksaa (sähkö tms) ja tehdä kotitöitä ilmaisen asumisen vastineeksi. Jos aikuinen ihminen saa parisuhteessa toiselta jotain etuja, ne pitäisi sitten reilusti hyvittää vaikka huolehtimalla siitä kodista, ruoanlaitosta jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jotkut sinkkuäidit tekee tuota eri syistä. Tietysti lapsettomat sinkutkin voi muuttaa miehen omistamaan asuntoon. Harvemmin mies muutta naisen omistus- tai vuokra-asuntoon mutta kyllä sitäkin varmaan joskus tapahtuu.

        Jos sinkkuäidin tausta on sellainen, että on ollut edellisessä suhteessakin elätetty, sille voidaan haluta jatkoa uudessakin suhteessa jossain muodossa. Siinähän sitten saa itselleen ja kersoilleen parhaassa tapauksessa ilmaisen asumisen. Tuollaisessa tapauksessa kannattaa kuitenkin joitakin laskuja maksaa (sähkö tms) ja tehdä kotitöitä ilmaisen asumisen vastineeksi. Jos aikuinen ihminen saa parisuhteessa toiselta jotain etuja, ne pitäisi sitten reilusti hyvittää vaikka huolehtimalla siitä kodista, ruoanlaitosta jne.

        Varsin yleistä on miehen muuttaa naisen omistusasuntoon, jos mies itse on asunut vuokralla.
        Ei myöskään ole millään mittarilla harvinaista miehen muuttaa vuokra-asunnostaan naisen vuokra-asuntoon, mutta ylivoimaisesti eniten käy sitä että muutetaan pois omista vuokra-asunnoista isompaan, yhteiseen vuokra-asuntoon.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Jotkut sinkkuäidit tekee tuota eri syistä. Tietysti lapsettomat sinkutkin voi muuttaa miehen omistamaan asuntoon. Harvemmin mies muutta naisen omistus- tai vuokra-asuntoon mutta kyllä sitäkin varmaan joskus tapahtuu.

        Jos sinkkuäidin tausta on sellainen, että on ollut edellisessä suhteessakin elätetty, sille voidaan haluta jatkoa uudessakin suhteessa jossain muodossa. Siinähän sitten saa itselleen ja kersoilleen parhaassa tapauksessa ilmaisen asumisen. Tuollaisessa tapauksessa kannattaa kuitenkin joitakin laskuja maksaa (sähkö tms) ja tehdä kotitöitä ilmaisen asumisen vastineeksi. Jos aikuinen ihminen saa parisuhteessa toiselta jotain etuja, ne pitäisi sitten reilusti hyvittää vaikka huolehtimalla siitä kodista, ruoanlaitosta jne.

        No kyllä ne parit mitä mä tiedän on menneet nimenomaan niin että mies on muuttanut sen lapsiperheen luo. Ihan jo käytännön syistä johtuen, kun äidillä ja lapsilla on isompi asunto kuin yksinään elävällä miehellä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Varsin yleistä on miehen muuttaa naisen omistusasuntoon, jos mies itse on asunut vuokralla.
        Ei myöskään ole millään mittarilla harvinaista miehen muuttaa vuokra-asunnostaan naisen vuokra-asuntoon, mutta ylivoimaisesti eniten käy sitä että muutetaan pois omista vuokra-asunnoista isompaan, yhteiseen vuokra-asuntoon.

        Monellako yksinään elävällä miehellä löytyy vapaita huoneita lapsille?


      • Anonyymi
        Wwuwuw kirjoitti:

        Monellako yksinään elävällä miehellä löytyy vapaita huoneita lapsille?

        En puhunut nyt vain ja ainoastaan lisääntyneistä ihmisistä.

        "Harvemmin mies muutta naisen omistus- tai vuokra-asuntoon mutta kyllä sitäkin varmaan joskus tapahtuu."

        Tuota lausetta kommentoin.


      • Anonyymi
        Wwuwuw kirjoitti:

        Monellako yksinään elävällä miehellä löytyy vapaita huoneita lapsille?

        Hyvin toimeentulevilla miehillä on kyllä neliöitä, ei ne yksiöissä usein asu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvin toimeentulevilla miehillä on kyllä neliöitä, ei ne yksiöissä usein asu.

        Neliöt ei useinkaan tarkota suurta määrää vapaita huoneita.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hyvin toimeentulevilla miehillä on kyllä neliöitä, ei ne yksiöissä usein asu.

        Sama koskee hyvin toimeentulevia naisia.


      • Anonyymi
        Wwuwuw kirjoitti:

        Sama koskee hyvin toimeentulevia naisia.

        Pk-seudulla yksinasuvat tai yksin maksavat keskituloisetkin asuvat usein ahtaalla, koska vuokrat ovat korkeita. Kaikki keskituloisetkaan eivät osta omistusasuntoa ainakaan yksin. Keskituloinenkaan ei välttämättä hanki yksin kuin korkeintaan omistuskaksion tai yksiön Pk-seudulla. Kaikki eivät sitäkään, koska vuokra-asuminen on niin kätevää eikä sido mihinkään. Suuremmat kämpätkin usein vuokrataan ja mennään asumaan kaupunginasuntoon, joissa asuu myös keskituloisia. Kolmion saa kaupungilta vuokrattua aika edullisesti. Todella hyvätuloiset ja rikkaat on sitten asia erikseen.

        Harvempi taloa tai isoa asuntoa Pk-seudulla omistaa tai ehkä juuri vain ne todella hyvätuloiset omistaa. Onhan niitä yksinasuvia miehiäkin, jotka asuu yksin omakotitalossa mutta harvemmin. En tiedä, kuinka yleistä on, että nainen asuisi omistamassaan omakotitalossa lastensa kanssa. Ehkä yleisempää pikkupaikkakunnilla, jossa asunnot halpoja. Luulen, että erittäin harvinaista pk-seudulla.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pk-seudulla yksinasuvat tai yksin maksavat keskituloisetkin asuvat usein ahtaalla, koska vuokrat ovat korkeita. Kaikki keskituloisetkaan eivät osta omistusasuntoa ainakaan yksin. Keskituloinenkaan ei välttämättä hanki yksin kuin korkeintaan omistuskaksion tai yksiön Pk-seudulla. Kaikki eivät sitäkään, koska vuokra-asuminen on niin kätevää eikä sido mihinkään. Suuremmat kämpätkin usein vuokrataan ja mennään asumaan kaupunginasuntoon, joissa asuu myös keskituloisia. Kolmion saa kaupungilta vuokrattua aika edullisesti. Todella hyvätuloiset ja rikkaat on sitten asia erikseen.

        Harvempi taloa tai isoa asuntoa Pk-seudulla omistaa tai ehkä juuri vain ne todella hyvätuloiset omistaa. Onhan niitä yksinasuvia miehiäkin, jotka asuu yksin omakotitalossa mutta harvemmin. En tiedä, kuinka yleistä on, että nainen asuisi omistamassaan omakotitalossa lastensa kanssa. Ehkä yleisempää pikkupaikkakunnilla, jossa asunnot halpoja. Luulen, että erittäin harvinaista pk-seudulla.

        Niin ja mitä sitten?

        Ihan kuin naisia olisi vain pk- seudulla.. Ja jos täällä joku yh saa kunnan halvan ja ison asunnon, niin aika hönö on että jättää sen ja lasten kaikki kaverit yms muuttaakseen jonkun ukon kämppään, jolla tuskin edes on tarpeeksi huoneita.

        Ihan piip aihekin..😄


      • Anonyymi
        Wwuwuw kirjoitti:

        Niin ja mitä sitten?

        Ihan kuin naisia olisi vain pk- seudulla.. Ja jos täällä joku yh saa kunnan halvan ja ison asunnon, niin aika hönö on että jättää sen ja lasten kaikki kaverit yms muuttaakseen jonkun ukon kämppään, jolla tuskin edes on tarpeeksi huoneita.

        Ihan piip aihekin..😄

        Ei varmaan kaikki muutakaan mutta joku voi muuttaa. Tässä ketjussa oli joku vastaava esimerkki. Lapsen etu on se, että koti, koulut ja kaverit ei muutu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Todellakin. Varsinkin jos toinen vaihtoehto olisi ottaa talouteen lapsille kiukutteleva miesvauva.

        Tuossa yllä olevassa esimerkissä mies oli ottanut talouteensa "naisvauvan" ja siihen päälle vielä naisvauvan kersat, jotka eivät olleet valmiita laittamaan tikkua ristiin yhteisen hyvän eteen. Kyllä se noinkinpäin menee.

        Jos lapseton nainen tai eronnut ottaa miehen, kyllä sille miehellekin pitää antaa aikaa ja huomiota. Tuo miesvauva tuo erilaisia mielleyhtymiä mutta olen ainakin itse sitä mieltä, että se mies varmasti kaipaa, että sekin otetaan syliin, silitetään ja annetaan sitä tittiäkin tarvittaessa. Ei kannata ottaa miestä, jos ei ole valmis antamaan sille aikaa ja läheisyyttä. Ei kaikki naisetkaan kaipaa mieheltä läheisyyttä eikä tarvitsekaan. Jokainen miettii, mitä kaipaa ja tarvitsee. Läheisyyttä on erilaista ja muissakin ihmissuhteissa voi saada rakkautta ja läheisyyttä, naisen ja miehen suhteessa se intiimiläheisyys on vain erilaista. Silloin ei voi sitä tittiäkään pantata. :)


    • Anonyymi

      Sanon vaan että reette on jännämiehen käyttämä ja mies joutuu aina elättämään myös naisen lapsia koska ei se mene niin että suhteessa lapsi jää huomioitta. Miehen on vahdittava lasta, koulutettava sitä vaikka epäilen ettei jännämiehen siittämästä lapsesta voi tulla kunnollista niin silti. Mies on nalkissa tuollaisen naisen kanssa, ei ole vapautta mennä ja tulla kuten haluaa, et voi lähteä treeneihin kello seitsämän torstai iltana koska nainen haluaa mennä kaverinsa synttäreille joten sun pitää vahtia kakaraa joten ehdottaisin että ette sekaannu naisiin jolla on lapsia.

      • Anonyymi

        Jos miehelle on tärkeätä mennä ja tulla kuten itse haluaa, hänen on parasta pysyä sinkkuna. Parisuhteessa (oli lapsia tai ei) joutuu myös mies tekemään kompromisseja. Ei hän voi touhuta piittaamatta muista samassa taloudessa elävistä Ei siis kannata pariutua, jos kompromissit eivät onnistu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos miehelle on tärkeätä mennä ja tulla kuten itse haluaa, hänen on parasta pysyä sinkkuna. Parisuhteessa (oli lapsia tai ei) joutuu myös mies tekemään kompromisseja. Ei hän voi touhuta piittaamatta muista samassa taloudessa elävistä Ei siis kannata pariutua, jos kompromissit eivät onnistu.

        Mies saa mennä ja tulla sellaisessa suhteessa, jossa molemmilla omat taloudet, sekä suhteessa lapsettoman sinkkunaisen kanssa. En minä ainakaan estäisi toisen harrastuksia tai ystävätapaamisia. Sitten jos tulee yhteisiä lapsia, sitten sitä vastuuta tietysti tulee miehelle niistä OMISTA lapsista. Tietysti oma osansa taloustöistä pitää hoitaa, jos toisen kanssa asuu. Jos suhteeseen haluaa, kai nyt haluaa sen toisenkin kanssa aikaa viettää. Kummallekin kuuluu kuitenkin oma vapaa-aika.


    • Anonyymi

      Sinkkuäidille, siis eronneelle vanhemmalle, sopii parhaiten sinkkuisä, siis toinen eronnut vanhempi. Hyvä, että nainen on itse ymmärtänyt tuon.

    • Minä pistän lapset isänsä edellekin ja itsenikin.

      • Anonyymi

        Hienoa! Noinhan se pitäisi mennäkin. Molempien biologisten vanhempien tulisi toimia noin, että lapset menee etusijalle ja lapsen tarpeet. Lapset on siis tärkein asia biologisille vanhemmilleen, ei kuitenkaan uusille kumppaneille.

        Kaikki vanhemmat eivät laita lapsiaan ykköseksi, vaan voivat laittaa itsensä ykköseksi ja lapsensa kakkoseksi tai ykköseksi itsensä rinnalle. Eronneen vanhemman tärkeysjärjestys on siis: 1. tai 2. itse, 1. tai 2. omat ja 3. uusi kumppani. Jos ihminen eroaa, hän laittaa siis itsensä ja lapset ensimmäiseksi ja sen jälkeen vasta uuden kumppanin. Eronneet vanhemmat priorisoivat usein samalla tavalla, joten ovat kaikkein tasaveroisemmassa asemassa suhteessa toisiinsa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa! Noinhan se pitäisi mennäkin. Molempien biologisten vanhempien tulisi toimia noin, että lapset menee etusijalle ja lapsen tarpeet. Lapset on siis tärkein asia biologisille vanhemmilleen, ei kuitenkaan uusille kumppaneille.

        Kaikki vanhemmat eivät laita lapsiaan ykköseksi, vaan voivat laittaa itsensä ykköseksi ja lapsensa kakkoseksi tai ykköseksi itsensä rinnalle. Eronneen vanhemman tärkeysjärjestys on siis: 1. tai 2. itse, 1. tai 2. omat ja 3. uusi kumppani. Jos ihminen eroaa, hän laittaa siis itsensä ja lapset ensimmäiseksi ja sen jälkeen vasta uuden kumppanin. Eronneet vanhemmat priorisoivat usein samalla tavalla, joten ovat kaikkein tasaveroisemmassa asemassa suhteessa toisiinsa.

        *omat=omat lapset


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa! Noinhan se pitäisi mennäkin. Molempien biologisten vanhempien tulisi toimia noin, että lapset menee etusijalle ja lapsen tarpeet. Lapset on siis tärkein asia biologisille vanhemmilleen, ei kuitenkaan uusille kumppaneille.

        Kaikki vanhemmat eivät laita lapsiaan ykköseksi, vaan voivat laittaa itsensä ykköseksi ja lapsensa kakkoseksi tai ykköseksi itsensä rinnalle. Eronneen vanhemman tärkeysjärjestys on siis: 1. tai 2. itse, 1. tai 2. omat ja 3. uusi kumppani. Jos ihminen eroaa, hän laittaa siis itsensä ja lapset ensimmäiseksi ja sen jälkeen vasta uuden kumppanin. Eronneet vanhemmat priorisoivat usein samalla tavalla, joten ovat kaikkein tasaveroisemmassa asemassa suhteessa toisiinsa.

        Lapsen kuuluu olla ykkösenä vanhemman prioriteeteissa. Ne lapset, joiden vanhemmat pistävät uudet parisuhteet ykkösiksi löytyvät notkumasta tuolta kaduilta ja sairaalasta vatsahuuhtelusta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lapsen kuuluu olla ykkösenä vanhemman prioriteeteissa. Ne lapset, joiden vanhemmat pistävät uudet parisuhteet ykkösiksi löytyvät notkumasta tuolta kaduilta ja sairaalasta vatsahuuhtelusta.

        Olet täysin väärässä. Vatsahuuhteluihin joutuvat ne lapset joilla ei ole mitään sääntöjä eikä kuria.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olet täysin väärässä. Vatsahuuhteluihin joutuvat ne lapset joilla ei ole mitään sääntöjä eikä kuria.

        Eli ne joista ei välitetä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet täysin väärässä. Vatsahuuhteluihin joutuvat ne lapset joilla ei ole mitään sääntöjä eikä kuria.

        Ja ihminen jolla lapset ovat prioriteeteissa ykkösenä pitää lapsilleen kuria. Mikään ei olisi helpompaa, kuin olla vaatimatta kuria ja olla asettamatta rajoja. Juuri se rajojen asettaminen, vaatii lapsen pistämistä ensimmäiselle sijalle. Rajojen asettaminen ja kasvattaminen ovat niitä asioita, jotka vievät aikaa.

        Kun lasta harmittaa ja lapsi kiukuttelee voi joko pistää parisuhteen ykköseksi, jatkaa sohvalla kuhertelua ja antaa lapsen oppia, että huutaa saa ja kiukutella saa ... tai voi tehdä niinkuin kunnon vanhempi tekee, pistää lapsen ykköseksi, selvittää kiukuttelyn syyn ja kasvattaa lastaan. Syyn ja tilanteen selvittämiseen todellakin voi mennä aikaa ja sen kyllä tietää jokainen vanhempi.


      • Anonyymi
        valtakunta kirjoitti:

        Eli ne joista ei välitetä.

        Ne jotka "asetetaan ykkösiksi" määräämään koko talouden kuinka ja mitenkä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ne jotka "asetetaan ykkösiksi" määräämään koko talouden kuinka ja mitenkä.

        Ne joita välitetään ja joita kasvatetaan ovat ykkösiä. Ne joista ei välitetä pistetään jonnekin sinne äidin uuden miehen ja kaikkien sen kotkotusten alapuolelle.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ne jotka "asetetaan ykkösiksi" määräämään koko talouden kuinka ja mitenkä.

        vaan aikuiset määrää se on lapsen edunmukaista pitää rajat lapselle että ne on turvassa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ne joita välitetään ja joita kasvatetaan ovat ykkösiä. Ne joista ei välitetä pistetään jonnekin sinne äidin uuden miehen ja kaikkien sen kotkotusten alapuolelle.

        Aivan oikein🥰


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ne joita välitetään ja joita kasvatetaan ovat ykkösiä. Ne joista ei välitetä pistetään jonnekin sinne äidin uuden miehen ja kaikkien sen kotkotusten alapuolelle.

        En ole koskaan nähnyt miehiä joilla olisi kotkotuksia


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole koskaan nähnyt miehiä joilla olisi kotkotuksia

        Minä tunnen montakin. En tunne kovin montaa ihmistä, joilla ei jotain kotkotuksia olisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja ihminen jolla lapset ovat prioriteeteissa ykkösenä pitää lapsilleen kuria. Mikään ei olisi helpompaa, kuin olla vaatimatta kuria ja olla asettamatta rajoja. Juuri se rajojen asettaminen, vaatii lapsen pistämistä ensimmäiselle sijalle. Rajojen asettaminen ja kasvattaminen ovat niitä asioita, jotka vievät aikaa.

        Kun lasta harmittaa ja lapsi kiukuttelee voi joko pistää parisuhteen ykköseksi, jatkaa sohvalla kuhertelua ja antaa lapsen oppia, että huutaa saa ja kiukutella saa ... tai voi tehdä niinkuin kunnon vanhempi tekee, pistää lapsen ykköseksi, selvittää kiukuttelyn syyn ja kasvattaa lastaan. Syyn ja tilanteen selvittämiseen todellakin voi mennä aikaa ja sen kyllä tietää jokainen vanhempi.

        Kannattaa sen eronneen vanhemman asua niiden lastensa kanssa keskenään, että saa rauhassa kasvattaa eikä toinen joudu sellaiseen vastuuseen, koska ei ole lapsen biologinen, adoptio eikä yhteiskunnan palkkaama kasvatti-isä. Jos kumppaniksi löytyy toinen eronnut vanhempi, joka ymmärtää sen kasvatusvastuun ja kasvattaa siinä samassa perheessä omia biologisia lapsiaan ja jaksaa kuunnella vielä sen toisen lasten kitinät, sehän on hyvä.

        Ensisijaisesti tietysti paras, että perheet eivät menisi rikki ja että isä ja äiti huolehtisivat arjessa niistä omista lapsistaan ja heidän kasvatuksestaan yhdessä eikä sysäisi sitä kenellekään ulkopuoliselle, jota ei oikeasti kiinnosta ja joille se vastuu ei myöskään kuulu.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Hienoa! Noinhan se pitäisi mennäkin. Molempien biologisten vanhempien tulisi toimia noin, että lapset menee etusijalle ja lapsen tarpeet. Lapset on siis tärkein asia biologisille vanhemmilleen, ei kuitenkaan uusille kumppaneille.

        Kaikki vanhemmat eivät laita lapsiaan ykköseksi, vaan voivat laittaa itsensä ykköseksi ja lapsensa kakkoseksi tai ykköseksi itsensä rinnalle. Eronneen vanhemman tärkeysjärjestys on siis: 1. tai 2. itse, 1. tai 2. omat ja 3. uusi kumppani. Jos ihminen eroaa, hän laittaa siis itsensä ja lapset ensimmäiseksi ja sen jälkeen vasta uuden kumppanin. Eronneet vanhemmat priorisoivat usein samalla tavalla, joten ovat kaikkein tasaveroisemmassa asemassa suhteessa toisiinsa.

        Olen samaa mieltä tästäkin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaa sen eronneen vanhemman asua niiden lastensa kanssa keskenään, että saa rauhassa kasvattaa eikä toinen joudu sellaiseen vastuuseen, koska ei ole lapsen biologinen, adoptio eikä yhteiskunnan palkkaama kasvatti-isä. Jos kumppaniksi löytyy toinen eronnut vanhempi, joka ymmärtää sen kasvatusvastuun ja kasvattaa siinä samassa perheessä omia biologisia lapsiaan ja jaksaa kuunnella vielä sen toisen lasten kitinät, sehän on hyvä.

        Ensisijaisesti tietysti paras, että perheet eivät menisi rikki ja että isä ja äiti huolehtisivat arjessa niistä omista lapsistaan ja heidän kasvatuksestaan yhdessä eikä sysäisi sitä kenellekään ulkopuoliselle, jota ei oikeasti kiinnosta ja joille se vastuu ei myöskään kuulu.

        Ei kai kukaan pakota ketään sinkkua lähtemään mukaan lapsiperhe-elämään? En ymmärrä miksi puhutte kuin joku jotenkin aseella uhaten raahaisi kauhusta kiljuvan ja potkivan miehen kotiinsa. Älkää menkö, ei ole pakko.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei kai kukaan pakota ketään sinkkua lähtemään mukaan lapsiperhe-elämään? En ymmärrä miksi puhutte kuin joku jotenkin aseella uhaten raahaisi kauhusta kiljuvan ja potkivan miehen kotiinsa. Älkää menkö, ei ole pakko.

        En koe sinkkumiehen osaavan lapsen kasvatusta kun se vaatiin myös ymmärrystä ensimmäisen lapsen raivon kohdatessa mies juoksee ovesta ja manaa, ihan hullu kuriton.

        Oman lapsen kohdalla kun on kasvanut siihen Tai on kokemusta ymmärtää paremmin lasta ja lapsi ei niin paljon saa raivokohtauksia ja nekin kuuluu uhmaa tai kokea eriarvoisuutta, jännä kun yksi lelu voi tuottaa kismaa isompienkin lasten välille.

        jokainen lapsi on erilainen vaikka on sisatuksia ja toiset kasvaa eritavoin eri vahvuuksien kera.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kai kukaan pakota ketään sinkkua lähtemään mukaan lapsiperhe-elämään? En ymmärrä miksi puhutte kuin joku jotenkin aseella uhaten raahaisi kauhusta kiljuvan ja potkivan miehen kotiinsa. Älkää menkö, ei ole pakko.

        Tämä! Tämä on aina ihmetyttänyt. Ei kukaan yksinhuoltaja/ yhteishuoltaja huijaa vuosikausia kumppaniehdokasta tyylillä "eeei mulla mittää lapsia oo". Eiköhän ne mukelot tule kohtuu aikaisessa vaiheessa puheisiin mukaan. Sitä voi sitten ihan itte valita haluaako lähteä osa-aikaisesti, kokonaan tai laisinkaan mukaan lapsiperhearkeen.

        Jos ei ole valmis siihen että lisääntyneellä ihmisellä elämän ykkösprioriteetti on omasta jälkikasvusta huolehtiminen, niin sitten soppii ettiä seuraksi lisääntymättömiä versioita. Pakko ei ole lisääntyneitä deittailla. Lasten kuuluu olla vanhempiensa elämän ykkösprioriteetteja.

        Vaikka en haluaisi kumppaniksi naista jolla jo on lapsia, niin vielä vähemmän haluaisin naista jonka jo hankitut lapset eivät olisi hänelle prioriteetti. Kertoisi mielestäni melkoisen kieroutuneesta luonteesta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei kai kukaan pakota ketään sinkkua lähtemään mukaan lapsiperhe-elämään? En ymmärrä miksi puhutte kuin joku jotenkin aseella uhaten raahaisi kauhusta kiljuvan ja potkivan miehen kotiinsa. Älkää menkö, ei ole pakko.

        No todellakin.. 🙄


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tämä! Tämä on aina ihmetyttänyt. Ei kukaan yksinhuoltaja/ yhteishuoltaja huijaa vuosikausia kumppaniehdokasta tyylillä "eeei mulla mittää lapsia oo". Eiköhän ne mukelot tule kohtuu aikaisessa vaiheessa puheisiin mukaan. Sitä voi sitten ihan itte valita haluaako lähteä osa-aikaisesti, kokonaan tai laisinkaan mukaan lapsiperhearkeen.

        Jos ei ole valmis siihen että lisääntyneellä ihmisellä elämän ykkösprioriteetti on omasta jälkikasvusta huolehtiminen, niin sitten soppii ettiä seuraksi lisääntymättömiä versioita. Pakko ei ole lisääntyneitä deittailla. Lasten kuuluu olla vanhempiensa elämän ykkösprioriteetteja.

        Vaikka en haluaisi kumppaniksi naista jolla jo on lapsia, niin vielä vähemmän haluaisin naista jonka jo hankitut lapset eivät olisi hänelle prioriteetti. Kertoisi mielestäni melkoisen kieroutuneesta luonteesta.

        Äiti/isä, jolle parisuhde tulee ykkösenä jättää lapsensa yksin kotiin ja lähtee kuhertelemaan kumppaninsa kanssa.. Juu ei.


    • Anonyymi

      Koomista poistattaa edellinen ketju samasta aiheesta, kun siihen kertyi liikaa argumentteja, joita vastaan et voinut enää vängätä.

      • Anonyymi

        En tiedä kuka on poistattanut mutta tavoite saavutettu kun sain Wwuwuwille ruohonleikkausviestin perille. Just kun lähetin se aiemmin oli pahus viesti perään.
        Omasta puolestani tämä oli tässä.


    • Tuokin nainen tuossa huomautti, että pitää myös muistaa itsensä. Eli ensin itse, lapset ja uusi mies.

      Mutta eihän se tarkoita sitä, että antaisi lastensa hyppiä itsensä silmille.

      Samahan koskee miestä, kyllä hänkin saa ajatella itseään, jos naisen lapset tulee aina väliin, voi hän nostaa kytkintä.

      Ihme vouhuamusta...

      • Anonyymi

        Ei se oikein toimi reilusti, jos parisuhteessa olevilla on eri prioriteetit. Eronneet vanhemmat yhteen uusperheisiin prioriteetteineen ja lapsettomat sinkut yhteen. Olen yrittänyt tätä avata monta kertaa eri keskusteluissa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei se oikein toimi reilusti, jos parisuhteessa olevilla on eri prioriteetit. Eronneet vanhemmat yhteen uusperheisiin prioriteetteineen ja lapsettomat sinkut yhteen. Olen yrittänyt tätä avata monta kertaa eri keskusteluissa.

        No ksnnattaa jutells ne prioriteetit kohilleen js sillä siisti. Eikös tuokin nainen ole fiksu kun oikeen julistaa lehdessä mitkä on prioriteetit?

        Mitä sä siitä vouhkaat, etsi sellainen jolle parisuhde on jumalasta seuraava ja sillä siisti...


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        No ksnnattaa jutells ne prioriteetit kohilleen js sillä siisti. Eikös tuokin nainen ole fiksu kun oikeen julistaa lehdessä mitkä on prioriteetit?

        Mitä sä siitä vouhkaat, etsi sellainen jolle parisuhde on jumalasta seuraava ja sillä siisti...

        Kyllä. Hyvä, että sanoo sen ääneen. Tuossa tilanteessa olevalle paras vaihtoehto on eronnut isä eli sinkkuisä, joka priorisoi omia lapsiaan. Molemmat priorioivat itseään ja omia lapsiaan ja sitten vasta toisiaan.


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        No ksnnattaa jutells ne prioriteetit kohilleen js sillä siisti. Eikös tuokin nainen ole fiksu kun oikeen julistaa lehdessä mitkä on prioriteetit?

        Mitä sä siitä vouhkaat, etsi sellainen jolle parisuhde on jumalasta seuraava ja sillä siisti...

        Enpä oikein ymmärtänyt tuota viimeistä lausetta tuosta kommentistasi. Jokaisen kannattaa etsiä sellainen, joilla on samat sijat toisiinsa nähden prioriteettilistoillaan. Sellainen lista on reilu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä. Hyvä, että sanoo sen ääneen. Tuossa tilanteessa olevalle paras vaihtoehto on eronnut isä eli sinkkuisä, joka priorisoi omia lapsiaan. Molemmat priorioivat itseään ja omia lapsiaan ja sitten vasta toisiaan.

        Voisin kuvitella että tuollaisessa asetelmassa ei suhteet kestä kuukautta kauempaa, jos edes kuukauttakaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voisin kuvitella että tuollaisessa asetelmassa ei suhteet kestä kuukautta kauempaa, jos edes kuukauttakaan.

        Tuo on kuitenkin ainoa reilu kuvio, jossa molemmat ovat samoilla sijoilla suhteessa toisiinsa. Voihan sitä eronnut vanhempi olla yksinkin tai pitää oman taloutensa. Luulen, että eronneen vanhemman kannattaa pitää se oma talous, jos siinä asuu alaikäisiä hänen kanssaan. Sitten voi tavata uutta kumppania ja viettää laatuaikaa eikä kummallekaan tule epäreiluja vastuita toisen asioista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voisin kuvitella että tuollaisessa asetelmassa ei suhteet kestä kuukautta kauempaa, jos edes kuukauttakaan.

        Eli sekään ei ole hyvä, että yh:t löytävät toisensa. " Ei tule kestämään". Yllättävän moni on kestänyt. Jostain syystä lapsettomia v***taa, jos lapsia saanut löytää uuden kumppanin. Korostaa varmaan entisestään lapsettomien epäonnistumista, ei ole lapsia eikä kerta kaikkiaan mitään. Paitsi oma kuihtuva ja mitätön elämä, josta kukaan ei kiinnostu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on kuitenkin ainoa reilu kuvio, jossa molemmat ovat samoilla sijoilla suhteessa toisiinsa. Voihan sitä eronnut vanhempi olla yksinkin tai pitää oman taloutensa. Luulen, että eronneen vanhemman kannattaa pitää se oma talous, jos siinä asuu alaikäisiä hänen kanssaan. Sitten voi tavata uutta kumppania ja viettää laatuaikaa eikä kummallekaan tule epäreiluja vastuita toisen asioista.

        En vaan ymmärrä tätä "reiluus" argumenttia. Ei kai ne kenenkään lapset tule toiselle osapuolelle yllätyksenä? Kuinka usein samassa taloudessa asuvat lapset salataan? Jos niistä lapsista tietää, niin eikö siitä voi ihan itsekin pysyä poissa? Miten lapseton on muka jotenkin vähemmän vastuussa niistä omista päätöksistään? Onko sinkku jotenkin syyntakeettomassa tilassa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli sekään ei ole hyvä, että yh:t löytävät toisensa. " Ei tule kestämään". Yllättävän moni on kestänyt. Jostain syystä lapsettomia v***taa, jos lapsia saanut löytää uuden kumppanin. Korostaa varmaan entisestään lapsettomien epäonnistumista, ei ole lapsia eikä kerta kaikkiaan mitään. Paitsi oma kuihtuva ja mitätön elämä, josta kukaan ei kiinnostu.

        En ole tuo, jolle vastasit mutta hän oli vastannut minun kommenttiini. Minun mielestä siis juuri kaksi eronnutta vanhempaa ovat reiluimmassa asetelmassa keskenään. Heillä on samat prioriteetit: laittavat ensin itsensä ja omat lapsensa tärkeimmäksi ja sitten vasta uuden kumppanin ja tämän lapset. Tuo on reilu yhtälö.

        Olen itse lapseton nainen ja en lähtisi äitipuoleksi koskaan uusperhekuvioon, koska en katso, että minulle kuuluu kasvatus- tai huoltovastuu kenenkään toisen huoltajan lapsista. Sellainen kuvio ei vaan minua kiinnosta. En voisi kokea myöskään samanlaista tunnesidettä kuin se eronnut vanhempi omaan lapseensa. En myöskään halua sellaiseen suhteeseen, jossa pahimmassa tapauksessa kumppanin ex häärää taustalla ja kodista tulee läpikulkupaikka kumppanin lasten sukulaisille (mummot, ukit ja muut, jotka kuuluu heidän elämään ilman muuta mutta jotka ei liity minun elämään millään tavalla). Tästä syystä moni lapseton sinkku ei halua eronneen vanhemman kanssa suhteeseen. Kyse ei ole kateudesta, kyse on siitä, että kokee tilanteen epämukavana ja epäreiluna. Usein myös liian vaativana. Helpommallakin pääsee. :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En vaan ymmärrä tätä "reiluus" argumenttia. Ei kai ne kenenkään lapset tule toiselle osapuolelle yllätyksenä? Kuinka usein samassa taloudessa asuvat lapset salataan? Jos niistä lapsista tietää, niin eikö siitä voi ihan itsekin pysyä poissa? Miten lapseton on muka jotenkin vähemmän vastuussa niistä omista päätöksistään? Onko sinkku jotenkin syyntakeettomassa tilassa?

        No minäpä selitän. Olen itselleni tärkein ihminen, olen ensimmäisellä sijalla elämässäni. Jokainen terveitsetuntoinen ajattelee noin. Haluan antaa toiseksi tärkeimmän sijan kumppanilleni ja haluan, että olen kumppanille tärkein hänen itsensä jälkeen. Olemme samanarvoisessa asemassa toisiimme nähden. Hän antaa minulle sen, minkä minä annan hänelle. Tämä on reiluutta priorisoinnin näkökulmasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No minäpä selitän. Olen itselleni tärkein ihminen, olen ensimmäisellä sijalla elämässäni. Jokainen terveitsetuntoinen ajattelee noin. Haluan antaa toiseksi tärkeimmän sijan kumppanilleni ja haluan, että olen kumppanille tärkein hänen itsensä jälkeen. Olemme samanarvoisessa asemassa toisiimme nähden. Hän antaa minulle sen, minkä minä annan hänelle. Tämä on reiluutta priorisoinnin näkökulmasta.

        Et ilmeisesti ymmärtäänyt pointtia. Et varmaankaan ajattele olevasi itse kykenemätön tekemään päätöksiä. Jos itse valitsee jotakin, niin turha siinä on reiluudesta tai sen puutteesta valittaa. Ainoa tilanne, jossa voisi valittaa epäreiluudesta on, jos ei tiedä jostakin asiasta. Kukaan ei pakota "epäreiluun" tilanteeseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et ilmeisesti ymmärtäänyt pointtia. Et varmaankaan ajattele olevasi itse kykenemätön tekemään päätöksiä. Jos itse valitsee jotakin, niin turha siinä on reiluudesta tai sen puutteesta valittaa. Ainoa tilanne, jossa voisi valittaa epäreiluudesta on, jos ei tiedä jostakin asiasta. Kukaan ei pakota "epäreiluun" tilanteeseen.

        Tärkeät päätökset tulee tehdä huolella. Kaikkea ei etukäteen voi aina tietää. Moni lapseton sinkku ei välttämättä tiedä, mitä uusperheen arki vaatii. Osaan itse ennakoida ja tunnen itseni ja tiedän, mitä haluan ja tiedän, mitä en ainakaan halua. Uusperhekuvioissakin sitä vastuuta voidaan hivuttaa vähitellen. Olen noistakin tarinoista kuullut ja jossain vaiheessa voi alkaa koko kuvia tuntumaan vastenmieliseltä. Tunnen itseni sen verran hyvin, että tuohon kuvioon en lähtisi. Lähteköön ne, jotka tietää, mitä se tuo tullessaan ja sitä haluaa. Tietysti voihan sitten erotakin, jos tuntuu kohtuuttomalta uusperheen arki tai yllättää negatiivisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En vaan ymmärrä tätä "reiluus" argumenttia. Ei kai ne kenenkään lapset tule toiselle osapuolelle yllätyksenä? Kuinka usein samassa taloudessa asuvat lapset salataan? Jos niistä lapsista tietää, niin eikö siitä voi ihan itsekin pysyä poissa? Miten lapseton on muka jotenkin vähemmän vastuussa niistä omista päätöksistään? Onko sinkku jotenkin syyntakeettomassa tilassa?

        Tuo on näissä nurinoissa aina jännittävä puoli. Jokainen on joskus ollut lapsi, joten jokainen tietää millaista elämä lapsiperheessä on. Se ei ole vain helppoa, kivaa ja mukavaa. Se on myös haastavaa, ärsyttävää ja hermoja raastavaa. Lapset osaavat olla ihania ja he osaavat olla kamalia.

        Jokainen lapsetonkin aikuinen on joutunut jollain tasolla elämässään olemaan lasten kanssa tekemisissä. Lapsetonkin aikuinen tietää etteivät lapset ole mitään tamagotcheja, jotka voi halutessaan napsauttaa offline-tilaan kun ei huvita niitä katsella ja kuunnella. Pienet ihmiset eivät kykene kontrolloimaan tunteitaan senkään vertaa mitä aikuiset, vaan väsymys, kiukku, turhautuminen, halu jne puskevat kaikki pintaan heti kun sellainen tunne tulee. Esim keskenkasvuisen nälkäkiukkuun ei auta mikään määrä järkeilyä tai vuoropuhelua.

        Jokainen joka deittailee lapsia hankkinutta ihmistä on ihan itse hakeutunut siihen tilanteeseen. Lapsia hankkineet miltei poikkeuksetta kertovat jälkikasvustaan ensihetkistä alkaen. Siinä on sitten varaa lapsettoman valita että ei, en lähde tähän mukaan syystä X, Y tai Z. Eivät lapsia hankkineet vaani missään ansojen kera nappaamassa pahaa-aavistamattomia lapsettomia lapsiperhearki-haaviinsa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on näissä nurinoissa aina jännittävä puoli. Jokainen on joskus ollut lapsi, joten jokainen tietää millaista elämä lapsiperheessä on. Se ei ole vain helppoa, kivaa ja mukavaa. Se on myös haastavaa, ärsyttävää ja hermoja raastavaa. Lapset osaavat olla ihania ja he osaavat olla kamalia.

        Jokainen lapsetonkin aikuinen on joutunut jollain tasolla elämässään olemaan lasten kanssa tekemisissä. Lapsetonkin aikuinen tietää etteivät lapset ole mitään tamagotcheja, jotka voi halutessaan napsauttaa offline-tilaan kun ei huvita niitä katsella ja kuunnella. Pienet ihmiset eivät kykene kontrolloimaan tunteitaan senkään vertaa mitä aikuiset, vaan väsymys, kiukku, turhautuminen, halu jne puskevat kaikki pintaan heti kun sellainen tunne tulee. Esim keskenkasvuisen nälkäkiukkuun ei auta mikään määrä järkeilyä tai vuoropuhelua.

        Jokainen joka deittailee lapsia hankkinutta ihmistä on ihan itse hakeutunut siihen tilanteeseen. Lapsia hankkineet miltei poikkeuksetta kertovat jälkikasvustaan ensihetkistä alkaen. Siinä on sitten varaa lapsettoman valita että ei, en lähde tähän mukaan syystä X, Y tai Z. Eivät lapsia hankkineet vaani missään ansojen kera nappaamassa pahaa-aavistamattomia lapsettomia lapsiperhearki-haaviinsa.

        Tientenkin sinkku tietää, mitä on olla parisuhteessa sellaisen kanssa, jolla on lapsia. Mutta jos toinen osapuoli asettaa lähtökohdin lapset etusijalle, sillä parisuhteella ei ole mitään tulevaisuutta. Mikään parisuhde ei toimi tuolla tavoin kestävästi, olipa lapsia tai ei.

        Tästä syystä myös monet sellaiset suhteet, joissa molemmilla osapuolilla on omia lapsia, epäonnistuvat. Näistä kuulee jatkuvasti ja usein tällaiset vanhemmat itsekin välttävät ryhtymästä uusioperhekuvioihin, koska tietävät kokoonpanon olevan ylivoimaista pitää yllä pitempään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tientenkin sinkku tietää, mitä on olla parisuhteessa sellaisen kanssa, jolla on lapsia. Mutta jos toinen osapuoli asettaa lähtökohdin lapset etusijalle, sillä parisuhteella ei ole mitään tulevaisuutta. Mikään parisuhde ei toimi tuolla tavoin kestävästi, olipa lapsia tai ei.

        Tästä syystä myös monet sellaiset suhteet, joissa molemmilla osapuolilla on omia lapsia, epäonnistuvat. Näistä kuulee jatkuvasti ja usein tällaiset vanhemmat itsekin välttävät ryhtymästä uusioperhekuvioihin, koska tietävät kokoonpanon olevan ylivoimaista pitää yllä pitempään.

        Lapsia ei pidä hankkia ellei aio nostaa niitä elämänsä ykkösprioriteetiksi. Lapsista huolehtiminen ja heidän kasvattaminen on tärkeintä vanhempiensa elämässä. Jos erotaan niin ei niitä uusia kumppaneita todellakaan nosteta omia lapsia tärkeämmäksi. Lapset ovat pieniä vain hetken ja tarvisevat vanhempiaan. Ellei uusi kumppani tätä ymmärrä niin etsikööt lapsettoman siipan.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei se oikein toimi reilusti, jos parisuhteessa olevilla on eri prioriteetit. Eronneet vanhemmat yhteen uusperheisiin prioriteetteineen ja lapsettomat sinkut yhteen. Olen yrittänyt tätä avata monta kertaa eri keskusteluissa.

        "Olen yrittänyt tätä avata monta kertaa eri keskusteluissa."

        Miksi? Jokainen päättää kuitenkin nuo asiat ihan itse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lapsia ei pidä hankkia ellei aio nostaa niitä elämänsä ykkösprioriteetiksi. Lapsista huolehtiminen ja heidän kasvattaminen on tärkeintä vanhempiensa elämässä. Jos erotaan niin ei niitä uusia kumppaneita todellakaan nosteta omia lapsia tärkeämmäksi. Lapset ovat pieniä vain hetken ja tarvisevat vanhempiaan. Ellei uusi kumppani tätä ymmärrä niin etsikööt lapsettoman siipan.

        Kyllä molempien eronneiden vanhempien tulee se ymmärtää asuipa lastensa kanssa vai ei. Laillisille huoltajille kuuluu laillisien huoltajien vastuut olipa lähi- tai etävanhempi.

        Lapsettomalle sinkulle ei tulisi koskaan kuulua mitään vastuuta eronneen vanhemman lapsista. Jokainen voi ottaa tuon reilusti esiin, jos suhdetta miettii. "Voin lähteä suhteeseen, jos minulla ei ole koskaan mitään vastuita ja velvotteita sinun lapsistasi, koska ne ei kuulu minulle, koska en ole niiden laillinen huoltaja". Tuollahan se on selvä. Sitten molempien kannattaa säilyttää omat taloudet, jos välttämättä haluaa suhteeseen eronneen vanhemman kanssa, jolla on alaikäisiä lapsia, ettei tule mitään ylimääräistä taakkaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lapsia ei pidä hankkia ellei aio nostaa niitä elämänsä ykkösprioriteetiksi. Lapsista huolehtiminen ja heidän kasvattaminen on tärkeintä vanhempiensa elämässä. Jos erotaan niin ei niitä uusia kumppaneita todellakaan nosteta omia lapsia tärkeämmäksi. Lapset ovat pieniä vain hetken ja tarvisevat vanhempiaan. Ellei uusi kumppani tätä ymmärrä niin etsikööt lapsettoman siipan.

        Lapsia ei pidä hankkia, jos ei kanna niistä täyttä vastuuta yhdessä toisen biologisen vanhemman/laillisen huoltajan kanssa kestipä se suhde tai ei tai viime kädessä yksin, jos toinen laillinen huoltaja ei hoida tehtäväänsä tai kuolee tms. Kaikkeen tulee varautua.

        Jotkut yksinhuoltajat tai yksin asuvat yhteishuoltajat tekeytyvät marttyyriksi, jotta saisi sitä itselleen kuuluvaa vastuuta sälytettyä uusille kumppaneille. Sitten on niitäkin, jotka hoitaa sen yksinhuoltajuuden yksin ja erinomaisesti eivätkä he etsi toista kumppania vaan ne lapset ja työ riittää elämänsisällöksi. Ei ne todelliset arjensankarit näillä palstoilla nillitä. Ne on kokopäivätyössä ja hoitavat lapsensa ihan itse sen työn ja kaiken muun ohella, eivät etsi aisureita vierelleen eivätkä lapsilleen uusia isiä ja äitejä, vaikka se oma suhde kariutuikin. Heille minä nostan hattua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo on näissä nurinoissa aina jännittävä puoli. Jokainen on joskus ollut lapsi, joten jokainen tietää millaista elämä lapsiperheessä on. Se ei ole vain helppoa, kivaa ja mukavaa. Se on myös haastavaa, ärsyttävää ja hermoja raastavaa. Lapset osaavat olla ihania ja he osaavat olla kamalia.

        Jokainen lapsetonkin aikuinen on joutunut jollain tasolla elämässään olemaan lasten kanssa tekemisissä. Lapsetonkin aikuinen tietää etteivät lapset ole mitään tamagotcheja, jotka voi halutessaan napsauttaa offline-tilaan kun ei huvita niitä katsella ja kuunnella. Pienet ihmiset eivät kykene kontrolloimaan tunteitaan senkään vertaa mitä aikuiset, vaan väsymys, kiukku, turhautuminen, halu jne puskevat kaikki pintaan heti kun sellainen tunne tulee. Esim keskenkasvuisen nälkäkiukkuun ei auta mikään määrä järkeilyä tai vuoropuhelua.

        Jokainen joka deittailee lapsia hankkinutta ihmistä on ihan itse hakeutunut siihen tilanteeseen. Lapsia hankkineet miltei poikkeuksetta kertovat jälkikasvustaan ensihetkistä alkaen. Siinä on sitten varaa lapsettoman valita että ei, en lähde tähän mukaan syystä X, Y tai Z. Eivät lapsia hankkineet vaani missään ansojen kera nappaamassa pahaa-aavistamattomia lapsettomia lapsiperhearki-haaviinsa.

        Olen itse yksinhuoltajan lapsi. Nostan äidilleni hattua siitä, että minun lapsuudenkotiin ei tuotu uusia isäehdokkaita eikä äiti tarvinnut koskaan ketään miestä aisuriksi. Äiti hoiti yksinhuoltajuutensa kunnialla ja hyvin. Teki kokoaikaista työtä yksinhuoltajuuden ohella. Lapsuudenkotini oli turvallinen. Isä tietysti maksoi elatusmaksuja lapsistaan ja hyvin maksoikin ja suhde isään säilyi erosta huolimatta.

        Nostan silti hattua äidilleni, joka teki kaiken yksin ilman mitään tukiverkkoja. Vahva ihminen. Hänen nuoremmat lapsensa olivat n. 5-7-vuotiaita, kun hän jäi yksinhuoltajaksi. Ei hän ole koskaan valittanut omaa asemaansa. Usein suurimmat nillittäjät on ne, joilla erosta ole kauaa aikaa ja pitäisi saada heti se aisuri tai äiti- tai isäpuoli perheeseen, kun se toinen laillinen vanhempi ei oikein hoida hommiaan. Ihan säälittää tuollaisissa perheissä elävät lapset. Jos lapset on tärkeitä, voi hoitaa niihin liittyvät vastuut hyvin vaikka yksin, jos se toinen laillinen huoltaja häipyy kuvioista. Yksinhuoltajien marttyyriutta en ymmärrä koskaan, koska olen nähnyt esimerkin vahvasta yksinhuoltajasta, joka ei keneltäkään sääliä kaipaa ja hoiti oman osansa todella hyvin. Siinä on kaikille nillittäjillekin esimerkkiä. Pois palstalta ja hoitamaan niitä omia lapsia! :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lapsia ei pidä hankkia ellei aio nostaa niitä elämänsä ykkösprioriteetiksi. Lapsista huolehtiminen ja heidän kasvattaminen on tärkeintä vanhempiensa elämässä. Jos erotaan niin ei niitä uusia kumppaneita todellakaan nosteta omia lapsia tärkeämmäksi. Lapset ovat pieniä vain hetken ja tarvisevat vanhempiaan. Ellei uusi kumppani tätä ymmärrä niin etsikööt lapsettoman siipan.

        Minun mielestäni on hyvä kysyä, miksi eronnut vanhempi haluaa ylipäätään uuteen suhteeseen? Olen itse tullut siihen johtopäätökseen, että syy usein on:
        1. seksi (eli kepakkoa on saatava tai koloja on päästävä tilkitsemään)
        2. haluaa siirtää omia vastuitaan ja/tai sen toisen laillisen huoltajan vastuuta ulkopuoliselle ihmiselle, koska ei itse halua hoitaa vastuitaan ja/tai se toinen ei hoida vastuitaan.

        Edelleen kysyisinkin, onko ajatus ilman uutta suhdetta ja seksiä täysin poissuljettu? Ehkä parin vuoden jälkeen alkaisi helpottaa, jos niitä himojaan ei ruoki ja keskittyy arkielämään ja lastenkasvatukseen. Kannattaa myös vaatia siltä lasten toiselta vanhemmalta eli lailliselta huoltajalta ottamaan vastuu omalta osaltaan lapsistaan ja niiden huollosta ja kasvatuksesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun mielestäni on hyvä kysyä, miksi eronnut vanhempi haluaa ylipäätään uuteen suhteeseen? Olen itse tullut siihen johtopäätökseen, että syy usein on:
        1. seksi (eli kepakkoa on saatava tai koloja on päästävä tilkitsemään)
        2. haluaa siirtää omia vastuitaan ja/tai sen toisen laillisen huoltajan vastuuta ulkopuoliselle ihmiselle, koska ei itse halua hoitaa vastuitaan ja/tai se toinen ei hoida vastuitaan.

        Edelleen kysyisinkin, onko ajatus ilman uutta suhdetta ja seksiä täysin poissuljettu? Ehkä parin vuoden jälkeen alkaisi helpottaa, jos niitä himojaan ei ruoki ja keskittyy arkielämään ja lastenkasvatukseen. Kannattaa myös vaatia siltä lasten toiselta vanhemmalta eli lailliselta huoltajalta ottamaan vastuu omalta osaltaan lapsistaan ja niiden huollosta ja kasvatuksesta.

        Miksi sinkku haluaa suhteeseen? Vain lapsia tehdäkseenkö?

        On erittäin helppo sanoa, että: "Kannattaa myös vaatia siltä lasten toiselta vanhemmalta eli lailliselta huoltajalta ottamaan vastuu omalta osaltaan lapsistaan ja niiden huollosta ja kasvatuksesta". Kerropa sitten seuraavaksi, että miten tämä käytännössä tehdään. Miten aikuinen ihminen pakotetaan tekemään jotakin ja miten hänet pakotetaan tekemään se kunnolla?


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minun mielestäni on hyvä kysyä, miksi eronnut vanhempi haluaa ylipäätään uuteen suhteeseen? Olen itse tullut siihen johtopäätökseen, että syy usein on:
        1. seksi (eli kepakkoa on saatava tai koloja on päästävä tilkitsemään)
        2. haluaa siirtää omia vastuitaan ja/tai sen toisen laillisen huoltajan vastuuta ulkopuoliselle ihmiselle, koska ei itse halua hoitaa vastuitaan ja/tai se toinen ei hoida vastuitaan.

        Edelleen kysyisinkin, onko ajatus ilman uutta suhdetta ja seksiä täysin poissuljettu? Ehkä parin vuoden jälkeen alkaisi helpottaa, jos niitä himojaan ei ruoki ja keskittyy arkielämään ja lastenkasvatukseen. Kannattaa myös vaatia siltä lasten toiselta vanhemmalta eli lailliselta huoltajalta ottamaan vastuu omalta osaltaan lapsistaan ja niiden huollosta ja kasvatuksesta.

        Minä taas arvostan sellaisia puritaaneja mitkä pakenee vuorille mietiskelemään, eikä vingu kokoajan pitkin ja poikin valittamassa miten muut ihmiset elää.


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Minä taas arvostan sellaisia puritaaneja mitkä pakenee vuorille mietiskelemään, eikä vingu kokoajan pitkin ja poikin valittamassa miten muut ihmiset elää.

        Älä viitsi. Minä tuon näkökulmaa ja esitän tärkeitä huomioita. Ei ole hyvätapaista nimitellä toisia kirjoittajia. Jos ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, ei kannata vastata ollenkaan. ;)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun mielestäni on hyvä kysyä, miksi eronnut vanhempi haluaa ylipäätään uuteen suhteeseen? Olen itse tullut siihen johtopäätökseen, että syy usein on:
        1. seksi (eli kepakkoa on saatava tai koloja on päästävä tilkitsemään)
        2. haluaa siirtää omia vastuitaan ja/tai sen toisen laillisen huoltajan vastuuta ulkopuoliselle ihmiselle, koska ei itse halua hoitaa vastuitaan ja/tai se toinen ei hoida vastuitaan.

        Edelleen kysyisinkin, onko ajatus ilman uutta suhdetta ja seksiä täysin poissuljettu? Ehkä parin vuoden jälkeen alkaisi helpottaa, jos niitä himojaan ei ruoki ja keskittyy arkielämään ja lastenkasvatukseen. Kannattaa myös vaatia siltä lasten toiselta vanhemmalta eli lailliselta huoltajalta ottamaan vastuu omalta osaltaan lapsistaan ja niiden huollosta ja kasvatuksesta.

        On varsin luonnollista ihmisen kaivata kumppania rinnalleen. Kyllähän moni sinkkukin viettää vuosia ilman uusia suhteita ja seksiä, ei se tietenkään mikään mahdottomuus ole. Moni ei kaipaa suhdetta lainkaan, moni ei himoitse seksiä lainkaan. Mutta moni myös kaipaa aikuista seuraa, jotakuta kenen kanssa jakaa aikuisen elämää. Meitä ihmisiä on varsin moneen junaan - toiset viihtyvät paremmin yksin, toiset taas kaipaavat kumppania kovastikin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi sinkku haluaa suhteeseen? Vain lapsia tehdäkseenkö?

        On erittäin helppo sanoa, että: "Kannattaa myös vaatia siltä lasten toiselta vanhemmalta eli lailliselta huoltajalta ottamaan vastuu omalta osaltaan lapsistaan ja niiden huollosta ja kasvatuksesta". Kerropa sitten seuraavaksi, että miten tämä käytännössä tehdään. Miten aikuinen ihminen pakotetaan tekemään jotakin ja miten hänet pakotetaan tekemään se kunnolla?

        Sinkut eivät ole mikään yksi heterogeeninen ryhmä. Kullakin on ne omat syynsä, miksi haluavat suhteeseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On varsin luonnollista ihmisen kaivata kumppania rinnalleen. Kyllähän moni sinkkukin viettää vuosia ilman uusia suhteita ja seksiä, ei se tietenkään mikään mahdottomuus ole. Moni ei kaipaa suhdetta lainkaan, moni ei himoitse seksiä lainkaan. Mutta moni myös kaipaa aikuista seuraa, jotakuta kenen kanssa jakaa aikuisen elämää. Meitä ihmisiä on varsin moneen junaan - toiset viihtyvät paremmin yksin, toiset taas kaipaavat kumppania kovastikin.

        Totta. Moni ihminen kaipaa läheisyyttä ja rakkautta ja moni joutuu myös elämään ilman sitä. Rakkautta voi ihminen saada muutenkin kuin parisuhteesta. Hyvistä ja läheisistä ihmissuhteista voi sinkkukin saada rakkautta osakseen. Usein on kovin vääristävää, että vain parisuhde olisi ainoa ihmissuhteen muoto, jossa voisi saada osakseen rakkautta, koska rakkaus ymmärretään niin kapea-alaisesti. Rakkaus on muutakin kuin eros-rakkaus eli eroottinen rakkaus.

        Ihmisen kyky kestää sinkkuuttaa ja seksittömyyttä on paljon suurempi kuin moni uskoo. Kannattaa keskustella aiheesta etenkin sellaisten kanssa, jotka ovat olleet koko elämänsä tai vuosikymmeniä ilman suhdetta. Tuohon tulisi kannustaa eronneitakin enemmän. Voi elää hyvän elämän, vaikka jää eron jälkeen yksin. Se ei tarkoita rakkaudetonta elämää. Ilman seksiäkin voi oppia elämään, jos haluaa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Älä viitsi. Minä tuon näkökulmaa ja esitän tärkeitä huomioita. Ei ole hyvätapaista nimitellä toisia kirjoittajia. Jos ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, ei kannata vastata ollenkaan. ;)

        Ei se mitään nimittelyä ole.

        https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Puritanismi

        Saa harjoittaa sitä tiukkaa linjaustaan yksin vuorilla, eikä häiritse/häiriinny muista.

        Annoin todella oivallisen tavan elää, ettei tarvitse pahastua muitten tavoista elää elämää. ☝️


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi sinkku haluaa suhteeseen? Vain lapsia tehdäkseenkö?

        On erittäin helppo sanoa, että: "Kannattaa myös vaatia siltä lasten toiselta vanhemmalta eli lailliselta huoltajalta ottamaan vastuu omalta osaltaan lapsistaan ja niiden huollosta ja kasvatuksesta". Kerropa sitten seuraavaksi, että miten tämä käytännössä tehdään. Miten aikuinen ihminen pakotetaan tekemään jotakin ja miten hänet pakotetaan tekemään se kunnolla?

        Eikö tuohon voi ottaa jo lakimiehet mukaan, jos se toinen ei kanna vastuuta? Eikö esim. elatustuet ole ihan pakolliset, jotka pitää hoitaa. Jos toinen ei osaansa hoida, voi yksinhuoltaja hoitaa kyllä tarvittaessa molempien tehtävät. Kyllä ne lapset sitä lähivanhempaa, joka hoiti homman, myöhemmin arvostaa.


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Ei se mitään nimittelyä ole.

        https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Puritanismi

        Saa harjoittaa sitä tiukkaa linjaustaan yksin vuorilla, eikä häiritse/häiriinny muista.

        Annoin todella oivallisen tavan elää, ettei tarvitse pahastua muitten tavoista elää elämää. ☝️

        Mene sinä vaan sinne vuorille, jos et kestä eriäviä mielipiteitä. Ei toisen mielipiteitä saa tukahduttaa. Tuon lapsettoman sinkkunaisen arvokkaan mielipiteen ja haastan eronneita vanhempia vähän ajattelemaan. ;)


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mene sinä vaan sinne vuorille, jos et kestä eriäviä mielipiteitä. Ei toisen mielipiteitä saa tukahduttaa. Tuon lapsettoman sinkkunaisen arvokkaan mielipiteen ja haastan eronneita vanhempia vähän ajattelemaan. ;)

        No toki minä kestän ja olen tässä tuonut itsekin jos minkälaista näkökulmaa myös esille.

        Tosiasiassa vaan muut ihmiset elää elämäänsä ja tekevät aikapitkälti miten parhaaksi näkevät. Ja minusta se on hyvä niin. 😊


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Minä taas arvostan sellaisia puritaaneja mitkä pakenee vuorille mietiskelemään, eikä vingu kokoajan pitkin ja poikin valittamassa miten muut ihmiset elää.

        😁👌(heh-heh..)

        Tämäpä se.

        xLiner


      • Anonyymi kirjoitti:

        😁👌(heh-heh..)

        Tämäpä se.

        xLiner

        Näppärä konsti jota ah... niin lämpimästi suosittelen aloittajan kaltaisille pahastujille. 😁


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        No toki minä kestän ja olen tässä tuonut itsekin jos minkälaista näkökulmaa myös esille.

        Tosiasiassa vaan muut ihmiset elää elämäänsä ja tekevät aikapitkälti miten parhaaksi näkevät. Ja minusta se on hyvä niin. 😊

        Toki noin on. Jokainen tekee toivottavasti itse elämäänsä koskevat päätökset niin, ettei niitä tarvitse katua ja että on niihin tyytyväinen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Toki noin on. Jokainen tekee toivottavasti itse elämäänsä koskevat päätökset niin, ettei niitä tarvitse katua ja että on niihin tyytyväinen.

        Juu..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Totta. Moni ihminen kaipaa läheisyyttä ja rakkautta ja moni joutuu myös elämään ilman sitä. Rakkautta voi ihminen saada muutenkin kuin parisuhteesta. Hyvistä ja läheisistä ihmissuhteista voi sinkkukin saada rakkautta osakseen. Usein on kovin vääristävää, että vain parisuhde olisi ainoa ihmissuhteen muoto, jossa voisi saada osakseen rakkautta, koska rakkaus ymmärretään niin kapea-alaisesti. Rakkaus on muutakin kuin eros-rakkaus eli eroottinen rakkaus.

        Ihmisen kyky kestää sinkkuuttaa ja seksittömyyttä on paljon suurempi kuin moni uskoo. Kannattaa keskustella aiheesta etenkin sellaisten kanssa, jotka ovat olleet koko elämänsä tai vuosikymmeniä ilman suhdetta. Tuohon tulisi kannustaa eronneitakin enemmän. Voi elää hyvän elämän, vaikka jää eron jälkeen yksin. Se ei tarkoita rakkaudetonta elämää. Ilman seksiäkin voi oppia elämään, jos haluaa.

        Moni vaan ei halua elää koko elämäänsä ilman kumppania ja seksiä. Tottakai on mahdollista elää hyvä elämä ilmankin, mutta monen mielestä siitä jää puuttumaan pahasti jotain ettei löydy kumppanuutta ja intiimejä hetkiä sen rakkaan kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moni vaan ei halua elää koko elämäänsä ilman kumppania ja seksiä. Tottakai on mahdollista elää hyvä elämä ilmankin, mutta monen mielestä siitä jää puuttumaan pahasti jotain ettei löydy kumppanuutta ja intiimejä hetkiä sen rakkaan kanssa.

        Tuon ymmärrän, että moni haluaa kokea sen jossain vaiheessa. Sitä en välttämättä ymmärrä, että se yksi kierros ei riitä, onhan se parempi kuin ei mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuon ymmärrän, että moni haluaa kokea sen jossain vaiheessa. Sitä en välttämättä ymmärrä, että se yksi kierros ei riitä, onhan se parempi kuin ei mitään.

        Jos on saanut vaikka "huilutella ja viulutella" jo 15-20 vuotta yhden kanssa, kyllähän siinä on jo seksi koettu ja useilla lapset tehty, jos ero tulee. En tiedä, mikä on suomalaisen avioliiton keskimääräinen pituus mutta luultavasti jotain tuollaista. Monella vaan heti sen asumuseron jälkeen alkaakin se himo nostaa päätään ja eikun uudelle kierrokselle. Ei osata olla ilman seksiä. Ehkä seksikeskeisillä ihmisillä on juuri noin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinkut eivät ole mikään yksi heterogeeninen ryhmä. Kullakin on ne omat syynsä, miksi haluavat suhteeseen.

        Miksi siis "lapselliset" ihmiset olisivat homogeeninen ryhmä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos on saanut vaikka "huilutella ja viulutella" jo 15-20 vuotta yhden kanssa, kyllähän siinä on jo seksi koettu ja useilla lapset tehty, jos ero tulee. En tiedä, mikä on suomalaisen avioliiton keskimääräinen pituus mutta luultavasti jotain tuollaista. Monella vaan heti sen asumuseron jälkeen alkaakin se himo nostaa päätään ja eikun uudelle kierrokselle. Ei osata olla ilman seksiä. Ehkä seksikeskeisillä ihmisillä on juuri noin.

        Ei kaikki eronneet vanhemmat oikeasti lastensa etua mieti vaan sitä, millainen parisuhdekuvio olisi heille kaikkein edullisin eron jälkeen ja miten saavat itse omat tarpeensa tyydytettyä. Jotkut saattaa verhota tuon "lasteneduksi" ja leikkimällä marttyyriä. Tuo on huomattavissa joillakin jo avioerotilanteessa, jossa puoliso (ja perhe) jätetään, ja/tai siinä, että heti pitää lähteä uudelle kierrokselle kepakkoa ja hyvänolon koloa etsimään. Kovin ikävää. "Seksi vie ja taksi tuo..."
        https://www.youtube.com/watch?v=uC5X60Ujoyg


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö tuohon voi ottaa jo lakimiehet mukaan, jos se toinen ei kanna vastuuta? Eikö esim. elatustuet ole ihan pakolliset, jotka pitää hoitaa. Jos toinen ei osaansa hoida, voi yksinhuoltaja hoitaa kyllä tarvittaessa molempien tehtävät. Kyllä ne lapset sitä lähivanhempaa, joka hoiti homman, myöhemmin arvostaa.

        Laista ei ole hyötyä missään muussa kuin rahassa. Ei ole olemassa lakia, joka pakottaisi edes tapaamaan lastaan ja vielä vähemmän kasvattamaan lastaan. Lapsella on toki lain suoma oikeus tavata vanhempaansa, mutta se koskeevain vanhempaa, joka vapaaehtoisesti tekee sen. Vanhempaa tapaamisiin pakotavaa lakia ei ole olemassakaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi siis "lapselliset" ihmiset olisivat homogeeninen ryhmä?

        Käytin vahingossa väärää sanaa. Sinkut eivät ole homogeeninen joukko. Ei lapsettomat sinkut eikä myöskään sinkkuvanhemmat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Laista ei ole hyötyä missään muussa kuin rahassa. Ei ole olemassa lakia, joka pakottaisi edes tapaamaan lastaan ja vielä vähemmän kasvattamaan lastaan. Lapsella on toki lain suoma oikeus tavata vanhempaansa, mutta se koskeevain vanhempaa, joka vapaaehtoisesti tekee sen. Vanhempaa tapaamisiin pakotavaa lakia ei ole olemassakaan.

        Ok. Kiitos vastauksesta. Toivottavasti kaikki hoitaisivat vastuunsa ja todella ikävää niissä tilanteissa, joissa ei hoida. Olipa se lasten biologisten vanhempien/laillisten huoltajien suhde ja välit eron jälkeen mitä tahansa, lasta ei saisi koskaan hylätä ja jättää hoitamatta.


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Näppärä konsti jota ah... niin lämpimästi suosittelen aloittajan kaltaisille pahastujille. 😁

        Aika monesti asian saa tiivistettyä muutaman lauseeseen.

        Tässäkin maratonketjussa lapsettomat paasaavat asiasta mistä eivät ilmiselvästi mitään tiedä, tai sitten ihmisyys on hukasssa.. 🙄

        Realistisimmat ja aidoimmat kuvaukset lapsiperheen arjesta on sulla ja Jiillä. Aikaisemmista keskusteluista olen lukenut. Oli pakko tunkea toi toteamus tähän, se oli kehu vaikkei ehkä siltä kuulosta 😁

        Siihen nähden AV ja Valtis voivat tosiaan olla trolleja. Haukionkala-mantralla kun ei eläminen luonnu.

        Tänkin olis voinu tiivistää.. Töks! Ja eikun töihin....

        xLiner


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aika monesti asian saa tiivistettyä muutaman lauseeseen.

        Tässäkin maratonketjussa lapsettomat paasaavat asiasta mistä eivät ilmiselvästi mitään tiedä, tai sitten ihmisyys on hukasssa.. 🙄

        Realistisimmat ja aidoimmat kuvaukset lapsiperheen arjesta on sulla ja Jiillä. Aikaisemmista keskusteluista olen lukenut. Oli pakko tunkea toi toteamus tähän, se oli kehu vaikkei ehkä siltä kuulosta 😁

        Siihen nähden AV ja Valtis voivat tosiaan olla trolleja. Haukionkala-mantralla kun ei eläminen luonnu.

        Tänkin olis voinu tiivistää.. Töks! Ja eikun töihin....

        xLiner

        No kiitos ja kumarrus. Niks..

        Joo, ei enää itse oikeen lähde noihin huudatuksiin taipumaan edes... vähän trollaukselta kuullostaa joks suuntaan. 😀

        Ei ookaan tälläistä ketjua aikoihin ollut. 😀


      • Anonyymi
        Wwuwuw kirjoitti:

        "Olen yrittänyt tätä avata monta kertaa eri keskusteluissa."

        Miksi? Jokainen päättää kuitenkin nuo asiat ihan itse.

        Äänestän tätä ☝


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä molempien eronneiden vanhempien tulee se ymmärtää asuipa lastensa kanssa vai ei. Laillisille huoltajille kuuluu laillisien huoltajien vastuut olipa lähi- tai etävanhempi.

        Lapsettomalle sinkulle ei tulisi koskaan kuulua mitään vastuuta eronneen vanhemman lapsista. Jokainen voi ottaa tuon reilusti esiin, jos suhdetta miettii. "Voin lähteä suhteeseen, jos minulla ei ole koskaan mitään vastuita ja velvotteita sinun lapsistasi, koska ne ei kuulu minulle, koska en ole niiden laillinen huoltaja". Tuollahan se on selvä. Sitten molempien kannattaa säilyttää omat taloudet, jos välttämättä haluaa suhteeseen eronneen vanhemman kanssa, jolla on alaikäisiä lapsia, ettei tule mitään ylimääräistä taakkaa.

        "Lapsettomalle sinkulle ei tulisi koskaan kuulua mitään vastuuta eronneen vanhemman lapsista. "

        Oletko nyt ihan viisas? Tuo asia ei ole sinun päätettävissä ollenkaan. Ei kuulu sinulle pätkääkään miten toiset ihmiset toisaalla jakavat vastuuta lapsista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lapsia ei pidä hankkia, jos ei kanna niistä täyttä vastuuta yhdessä toisen biologisen vanhemman/laillisen huoltajan kanssa kestipä se suhde tai ei tai viime kädessä yksin, jos toinen laillinen huoltaja ei hoida tehtäväänsä tai kuolee tms. Kaikkeen tulee varautua.

        Jotkut yksinhuoltajat tai yksin asuvat yhteishuoltajat tekeytyvät marttyyriksi, jotta saisi sitä itselleen kuuluvaa vastuuta sälytettyä uusille kumppaneille. Sitten on niitäkin, jotka hoitaa sen yksinhuoltajuuden yksin ja erinomaisesti eivätkä he etsi toista kumppania vaan ne lapset ja työ riittää elämänsisällöksi. Ei ne todelliset arjensankarit näillä palstoilla nillitä. Ne on kokopäivätyössä ja hoitavat lapsensa ihan itse sen työn ja kaiken muun ohella, eivät etsi aisureita vierelleen eivätkä lapsilleen uusia isiä ja äitejä, vaikka se oma suhde kariutuikin. Heille minä nostan hattua.

        Kaikkeen tulee varautua. Kyllä. Myös siihen, ettei toinen biologinen vanhempi kanna vastuutaan lapsesta - ennen eroa tai sen jälkeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun mielestäni on hyvä kysyä, miksi eronnut vanhempi haluaa ylipäätään uuteen suhteeseen? Olen itse tullut siihen johtopäätökseen, että syy usein on:
        1. seksi (eli kepakkoa on saatava tai koloja on päästävä tilkitsemään)
        2. haluaa siirtää omia vastuitaan ja/tai sen toisen laillisen huoltajan vastuuta ulkopuoliselle ihmiselle, koska ei itse halua hoitaa vastuitaan ja/tai se toinen ei hoida vastuitaan.

        Edelleen kysyisinkin, onko ajatus ilman uutta suhdetta ja seksiä täysin poissuljettu? Ehkä parin vuoden jälkeen alkaisi helpottaa, jos niitä himojaan ei ruoki ja keskittyy arkielämään ja lastenkasvatukseen. Kannattaa myös vaatia siltä lasten toiselta vanhemmalta eli lailliselta huoltajalta ottamaan vastuu omalta osaltaan lapsistaan ja niiden huollosta ja kasvatuksesta.

        Ihmisen ikävä toisen luo.


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Minä taas arvostan sellaisia puritaaneja mitkä pakenee vuorille mietiskelemään, eikä vingu kokoajan pitkin ja poikin valittamassa miten muut ihmiset elää.

        Samat sanat 👌


      • Anonyymi
        Disse kirjoitti:

        Ei se mitään nimittelyä ole.

        https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Puritanismi

        Saa harjoittaa sitä tiukkaa linjaustaan yksin vuorilla, eikä häiritse/häiriinny muista.

        Annoin todella oivallisen tavan elää, ettei tarvitse pahastua muitten tavoista elää elämää. ☝️

        Näin on. "Elä ja anna toisten elää" ☝


      • Anonyymi kirjoitti:

        Näin on. "Elä ja anna toisten elää" ☝

        Joo, näinhän se on. Ja kun ei ikinä voi tietää, eikä tarvitsekaan tietää miten ja mitä toisen elämässä tapahtuu....ihmiset tietää toisistaan yllättävän vähän... :o)

        En mäkään rupee Nasan äijiä neuvomaan, että miten se raketti tehdään, vaikka osaisinkin vähän alaa. :oD


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Lapsettomalle sinkulle ei tulisi koskaan kuulua mitään vastuuta eronneen vanhemman lapsista. "

        Oletko nyt ihan viisas? Tuo asia ei ole sinun päätettävissä ollenkaan. Ei kuulu sinulle pätkääkään miten toiset ihmiset toisaalla jakavat vastuuta lapsista.

        Mielestäni edustan reiluusnäkökulmaa, kun sanon, että kasvatus- ja huoltovastuu kuuluu vain ja ainoastaan laillisille huoltajille olivatpa he sitten etä- tai lähivanhemmille.

        Ei tietenkään ole minun päätettävissä toisten kuviot. Tuon tähän keskusteluun vain reiluuden näkökulmaa. Tiedän, että erityisesti eronneet vanhemmat, jotka etsivät lapsetonta kumppania vierelleen ja/tai eivät muutenkaan halua tarkastella perhemallia reiluunden näkökulmasta, eivät tykkää tästä puheesta. ;) :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikkeen tulee varautua. Kyllä. Myös siihen, ettei toinen biologinen vanhempi kanna vastuutaan lapsesta - ennen eroa tai sen jälkeen.

        Niin. Se on kykenemätön biologinen vanhempi tai kykenemätön laillinen huoltaja sitten. Ymmärrän, että ihmisen omat ongelmat voi olla niin suuret, että ne vie kaiken fokuksen elämässä eikä jää voimia hoitaa esim. vastuita omiin lapsiin. Silloin vanhempi tarvitsee kaiken tuen omaan elämäänsä, että voi ehkä joskus tehdä oman osansa omiin lapsiinsa nähden.


    • Anonyymi

      Lapset ovat ykkösiä tärkeissä asioissa (äiti määrittelee). Tietysti äidin pitää ajatella itseään, ja miestäänkin.

      Miksi taas vaahdotaan ihan tyhjästä. Ei mene perille millään, että jokaisella on oma elämänsä ja he ajattelevat mitä haluavat.

      • Anonyymi

        Jos autossa on kesärenkaat alla ja ulkona luvattu tulevan aamulla lunta, äitikö määrittelee ajetaanko kesärenkailla seuraava päivä loskassa?


      • Anonyymi

        Ne sinkkuäidin/eronneen äidin lapset ei ole kuitenkaan ykkösiä koskaan sille uudelle kumppanille, olipa se sitten lapseton mies tai sinkkuisä/eronnut isä. Sinkkuisä/eronnut isä priorisoi omia biologisia lapsiaan, ei sen sinkkuäidin/eronneen äidin lapsia.

        Jos ottaa lapsettoman sinkkumiehen, ei tule olettaa että sinkkuäidin lapset tulisi lapsettoman sinkkumiehen prioriteettilistalla samalla tavalla. Voi olla, että lapseton mies haluaa vaihtaa aina vapaalle, kun sinkkuäiti priorisoi lapsiaan. Parisuhteessa oma aika onkin ihan hyvä asia ja sellainen aika, jolloin molemmat voi priorisoida niitä omia prioriteettejään.


      • Anonyymi

        Se lapseton sinkkumies määrittelee ja saa määritellä, mikä on hänelle missäkin asiassa tärkein. Se tärkein ei suinkaan ole sinkkuäidin lapset. Ihan sama, jos uutena kumppanina sinkkuisällä on lapseton nainen. Sinkkuisän lapset eivät ole lapsettoman naisen prioriteettilistan kärkisijalla. Jokainen voi ihan rauhassa priorisoida omia asioitaan (kuten omia lapsiaan ja ajankäyttöään heihin), kunhan ei pakota uudelta kumppaniltaan samoja prioriteettejä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos autossa on kesärenkaat alla ja ulkona luvattu tulevan aamulla lunta, äitikö määrittelee ajetaanko kesärenkailla seuraava päivä loskassa?

        Mistä lähtien alaikäiset ylipäänsä ovat tehneet yhtään ainutta todellista päätöstä? Lapsen asettaminen etusijalle on mm. sitä, että häntä ei pistetä ikätasoonsa nähden mahdottoman päätöksen eteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos autossa on kesärenkaat alla ja ulkona luvattu tulevan aamulla lunta, äitikö määrittelee ajetaanko kesärenkailla seuraava päivä loskassa?

        Kannattaa miettiä tarkkaan, lähteekö "justiinan" kanssa kimppaan! :)
        https://www.youtube.com/watch?v=GKyK4bNsf_M


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se lapseton sinkkumies määrittelee ja saa määritellä, mikä on hänelle missäkin asiassa tärkein. Se tärkein ei suinkaan ole sinkkuäidin lapset. Ihan sama, jos uutena kumppanina sinkkuisällä on lapseton nainen. Sinkkuisän lapset eivät ole lapsettoman naisen prioriteettilistan kärkisijalla. Jokainen voi ihan rauhassa priorisoida omia asioitaan (kuten omia lapsiaan ja ajankäyttöään heihin), kunhan ei pakota uudelta kumppaniltaan samoja prioriteettejä.

        Mielenkiinoinen näkökulma kääntää nainen lapsettomaan osaan. Todellakin, en usko että yhdellekään naiselle olisi miehen lapset millään tavalla millään listalla. Miehen kanssa on tultu viihtymään, ja kun alkaa "ahistaa" on helppo sipsutella korkokenkät kopisten kevyesti niskojaan nakellen tiehensä.
        Näin nainen toimii.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä lähtien alaikäiset ylipäänsä ovat tehneet yhtään ainutta todellista päätöstä? Lapsen asettaminen etusijalle on mm. sitä, että häntä ei pistetä ikätasoonsa nähden mahdottoman päätöksen eteen.

        Ei tuo kirjoittaja varmaan tuota tarkoittanut. Ehkä tuo oli vain ironinen viittaus siihen, että äitimuori sitten kaulimen kanssa pitää jöötä ja päättää ja määrittelee sen lapsettoman sinkkumiehenkin puolesta tärkeät asiat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielenkiinoinen näkökulma kääntää nainen lapsettomaan osaan. Todellakin, en usko että yhdellekään naiselle olisi miehen lapset millään tavalla millään listalla. Miehen kanssa on tultu viihtymään, ja kun alkaa "ahistaa" on helppo sipsutella korkokenkät kopisten kevyesti niskojaan nakellen tiehensä.
        Näin nainen toimii.

        Olen lapseton nainen ja tietysti mietin asiaa lapsettomien naisten ja miesten näkökulmasta vastaavissa tilanteissa. Usein muuten ne sinkkuäidit eivät priorisoi sinkkuisien lapsia. Äitiys tai isyys ei tarkoita universaalia äitiyttä tai isyyttä muihin nähden. Ihminen on itsekäs. Moni sinkkuäiti toivoo löytävänsä lapsettoman miehen, joka venyy ja paukkuu omiin prioriteetteihin. Moni sinkkuisä myös toivoo löytävänsä lapsettoman sinkkunaisen, joka venyy ja paukkuu. No, itse en tuohon kyllä lähtisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tuo kirjoittaja varmaan tuota tarkoittanut. Ehkä tuo oli vain ironinen viittaus siihen, että äitimuori sitten kaulimen kanssa pitää jöötä ja päättää ja määrittelee sen lapsettoman sinkkumiehenkin puolesta tärkeät asiat.

        Hehe.. Juuri näin. T: talvirengasasia.


      • Anonyymi

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielenkiinoinen näkökulma kääntää nainen lapsettomaan osaan. Todellakin, en usko että yhdellekään naiselle olisi miehen lapset millään tavalla millään listalla. Miehen kanssa on tultu viihtymään, ja kun alkaa "ahistaa" on helppo sipsutella korkokenkät kopisten kevyesti niskojaan nakellen tiehensä.
        Näin nainen toimii.

        Lapset ovat ykkösenä, se on itsestään selvää. Ei ole väliä onko kyseessä niiden lasten isä vai äiti. Siinä ole oikeassa, että yhtä vaikea tätä asiaa on monien lapsettomien naistenkin tajuta. Ei todellakaan ole sukupuolikysymys.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tuo kirjoittaja varmaan tuota tarkoittanut. Ehkä tuo oli vain ironinen viittaus siihen, että äitimuori sitten kaulimen kanssa pitää jöötä ja päättää ja määrittelee sen lapsettoman sinkkumiehenkin puolesta tärkeät asiat.

        Ketä kiinnostas mitkä renkaat siellä änkyrän auton alla mahtaa olla? Ite pidän ainakin huolen ihan vaan oman autoni renkaista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lapset ovat ykkösenä, se on itsestään selvää. Ei ole väliä onko kyseessä niiden lasten isä vai äiti. Siinä ole oikeassa, että yhtä vaikea tätä asiaa on monien lapsettomien naistenkin tajuta. Ei todellakaan ole sukupuolikysymys.

        Minä kyllä lapsettomana naisena tajuan täysin. Toivon, että kaikki eronneet vanhemmat, jotka etsii uutta suhdetta, myös ymmärtäisivät, että heidän jälkikasvunsa ei ole koskaan prioriteettilistan kärkisijoilla uusille kumppaneille, olipa he lapsettomia sinkkuja tai eronneita vanhempia. En ymmärrä, miten tuo ei mene eronneille vanhemmille jakeluun. Ei voi vaatia uudelta kumppanilta samanlaista tunnesidettä eikä huolto- ja kasvatusvastuuta kuin itseltä omiin lapsiin. Ne kuuluu biologiselle vanhemmille, olipa sitten lähi- ja etävanhempi (tai adoptiovanhemmille. Huolto- ja kasvatusvastuu kuuluu yhteiskunnan palkkaamille kasvattivanhemmille perhekodeissa.)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos autossa on kesärenkaat alla ja ulkona luvattu tulevan aamulla lunta, äitikö määrittelee ajetaanko kesärenkailla seuraava päivä loskassa?

        Asian vierestä ...

        Mikä ihmeen tarve (joillakin) miehillä on ottaa autonrenkaat aiheena esiin ihan missä tahansa yhteydessä? Saa toki, mutta miksi? Mikä ihme niissä autonrenkaissa ja niiden vaihdattamisessa on niin erityisen erinomaisen maskuliinista?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ketä kiinnostas mitkä renkaat siellä änkyrän auton alla mahtaa olla? Ite pidän ainakin huolen ihan vaan oman autoni renkaista.

        Kuitenkin se änkyrä jossain mielessä sitten kiinnostaa? Jos ei kiinnostaisi, nainen jäisi eron jälkeen yksin. Moni eronnut nainen ei halua elää ilman miestä ja seksiä. Siitä siinä uudelleen pariutumisessa on kysymys. Siitä siinä miehen ja naisen välisessä suhteessa on kysymys.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Asian vierestä ...

        Mikä ihmeen tarve (joillakin) miehillä on ottaa autonrenkaat aiheena esiin ihan missä tahansa yhteydessä? Saa toki, mutta miksi? Mikä ihme niissä autonrenkaissa ja niiden vaihdattamisessa on niin erityisen erinomaisen maskuliinista?

        Se auto voi olla sille lapsettomalle miehelle olla sen prioriteettilistalla kärkilistoilla. Saahan se määritellä sen oman prioriteettilistansa ilman sitä justiinaa. Jos naisella lapset tulee itsensä jälkeen tärkeimpänä, se voi miehelle olla vaikka auto tai lemmikki tai työ tai mitä tahansa miehen itsensä jälkeen. Ei se ole yhtään huonompi. Se on vain priorisointia, johon myös lapsettomalla sinkkumiehellä on täysi oikeus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se auto voi olla sille lapsettomalle miehelle olla sen prioriteettilistalla kärkilistoilla. Saahan se määritellä sen oman prioriteettilistansa ilman sitä justiinaa. Jos naisella lapset tulee itsensä jälkeen tärkeimpänä, se voi miehelle olla vaikka auto tai lemmikki tai työ tai mitä tahansa miehen itsensä jälkeen. Ei se ole yhtään huonompi. Se on vain priorisointia, johon myös lapsettomalla sinkkumiehellä on täysi oikeus.

        Minua ainakin lapsettomana sinkkunaisena kiehtoo ne lapsettomat sinkkumiehet, joille se oma menopeli on ainakin semitärkeä. Ei minä minkään kotteron kyytiin lähde. ;) ;D ;)
        https://www.youtube.com/watch?v=nQf7WGVVP8E


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Asian vierestä ...

        Mikä ihmeen tarve (joillakin) miehillä on ottaa autonrenkaat aiheena esiin ihan missä tahansa yhteydessä? Saa toki, mutta miksi? Mikä ihme niissä autonrenkaissa ja niiden vaihdattamisessa on niin erityisen erinomaisen maskuliinista?

        Jos mies huoltaa autoaan hyvin, hän huoltaa myös naista hyvin. Söpöä. ;)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuitenkin se änkyrä jossain mielessä sitten kiinnostaa? Jos ei kiinnostaisi, nainen jäisi eron jälkeen yksin. Moni eronnut nainen ei halua elää ilman miestä ja seksiä. Siitä siinä uudelleen pariutumisessa on kysymys. Siitä siinä miehen ja naisen välisessä suhteessa on kysymys.

        Juu, mutta ei hänen autonsa renkaista. En mene myöskään mittaamaan niiden urasyvyyttä, enkä laskemaan nastoja. En myöskään tarkista huoltokirjaa, enkä koska on katsastettu vai onko. Kyllä kai nyt herranjestas aikunen ihminen ihan itekin kykenee autostaan huolehtimaan? Tosin lastani en kovin helposti muiden autoihin laita. Eipähän tarvii hankkia toista istuinta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Asian vierestä ...

        Mikä ihmeen tarve (joillakin) miehillä on ottaa autonrenkaat aiheena esiin ihan missä tahansa yhteydessä? Saa toki, mutta miksi? Mikä ihme niissä autonrenkaissa ja niiden vaihdattamisessa on niin erityisen erinomaisen maskuliinista?

        Veikkaan psykologisesti kahta asiaa. Auto kuvastaa vapautta, vapautta liikkua,
        Halutaan korostaa sitä miten tärkeässä roolissa toisen elämässä olisi. Et voi liikkua jos en vaihda renkaita. Voi olla myös ettei moni tykkää vaihtaa autoon renkaita mut onhan rengasliikkeitä olemassa.

        Itselläni ei ollut tuota ongelmaa kun oli apuri mukana.
        Laiton tunkin kohdilleen ja avasin mutterit vähän löysemmälle, apuri hoiti taas hyvin loput työt renkaiden nostelua lukuunottamatta. Isänä opetan omat tyttäret vaihtamaan renkaansa ihan itse, vieläpä iloisin mielin.

        AsianVierestä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se auto voi olla sille lapsettomalle miehelle olla sen prioriteettilistalla kärkilistoilla. Saahan se määritellä sen oman prioriteettilistansa ilman sitä justiinaa. Jos naisella lapset tulee itsensä jälkeen tärkeimpänä, se voi miehelle olla vaikka auto tai lemmikki tai työ tai mitä tahansa miehen itsensä jälkeen. Ei se ole yhtään huonompi. Se on vain priorisointia, johon myös lapsettomalla sinkkumiehellä on täysi oikeus.

        Kyse ei nyt ole millään tasolla prioriteettilistasta. Kyse on siitä miten auton renkaat ja niiden vaihdattaminen on jotenkin miehisyyden mitta. Autosta puhumisen ymmärrän kyllä, mutta en auton renkaiden vaihtamisen jatkuvaa korostamista. Luulisi, että se auto käytetään pesussakin useammin, kuin renkaiden vaihdossa. Ei auton pesettämisestä silti puhuta samalla paatoksella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyse ei nyt ole millään tasolla prioriteettilistasta. Kyse on siitä miten auton renkaat ja niiden vaihdattaminen on jotenkin miehisyyden mitta. Autosta puhumisen ymmärrän kyllä, mutta en auton renkaiden vaihtamisen jatkuvaa korostamista. Luulisi, että se auto käytetään pesussakin useammin, kuin renkaiden vaihdossa. Ei auton pesettämisestä silti puhuta samalla paatoksella.

        No ei, miehet vievät autonsa pesuun ihan mielellään:)
        https://www.youtube.com/watch?v=NMxu6ZMIitM

        AsianVierestä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Veikkaan psykologisesti kahta asiaa. Auto kuvastaa vapautta, vapautta liikkua,
        Halutaan korostaa sitä miten tärkeässä roolissa toisen elämässä olisi. Et voi liikkua jos en vaihda renkaita. Voi olla myös ettei moni tykkää vaihtaa autoon renkaita mut onhan rengasliikkeitä olemassa.

        Itselläni ei ollut tuota ongelmaa kun oli apuri mukana.
        Laiton tunkin kohdilleen ja avasin mutterit vähän löysemmälle, apuri hoiti taas hyvin loput työt renkaiden nostelua lukuunottamatta. Isänä opetan omat tyttäret vaihtamaan renkaansa ihan itse, vieläpä iloisin mielin.

        AsianVierestä

        Juuri se siinä minusta onkin niin koomista, kun hyvin harva mies(kään) niitä renkaita omin kätösin vaihtaa. Joku toki niinkin tekee ja joku siitä varmaan myös tykkää. Se, joka ei tykk ja silti vaihtas itse, on usein (ei aina, eikä kaikki) kuin olisi tehnyt isonkin urotyön. Juu ja okei, olisi ne voinut siellä liikkeessäkin vaihdattaa. Miksi se on miehisyyden mittari?

        Ja tosiaan omakin isäni opetti vaihtamaan renkaat jo ala-asteikäisenä. Enkä todellakaan koe siinä olevan mitään ihmeellistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu, mutta ei hänen autonsa renkaista. En mene myöskään mittaamaan niiden urasyvyyttä, enkä laskemaan nastoja. En myöskään tarkista huoltokirjaa, enkä koska on katsastettu vai onko. Kyllä kai nyt herranjestas aikunen ihminen ihan itekin kykenee autostaan huolehtimaan? Tosin lastani en kovin helposti muiden autoihin laita. Eipähän tarvii hankkia toista istuinta.

        Ihan varmasti osaa. Moni mies ei halua naiselta minkäänlaisia neuvoja autonsa huoltoon. Ihan itse osaavat ja haluavat huoltaa. Se autorengaskommentin kirjoittajahan kirjoitti, että se oli vitsi. Ei tarvitse kirjaimellisesti kaikkea ottaa ja vetää hernettä nenään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyse ei nyt ole millään tasolla prioriteettilistasta. Kyse on siitä miten auton renkaat ja niiden vaihdattaminen on jotenkin miehisyyden mitta. Autosta puhumisen ymmärrän kyllä, mutta en auton renkaiden vaihtamisen jatkuvaa korostamista. Luulisi, että se auto käytetään pesussakin useammin, kuin renkaiden vaihdossa. Ei auton pesettämisestä silti puhuta samalla paatoksella.

        Ymmärsin kyllä itse eri tavalla sen rengaskommentin. Se nimenomaan oli pilke silmäkulmassa kirjoitettu ikään kuin nainen sitten määrittelisi, mitä sen miehenkin kuuluisi pitää tärkeänä.

        Lapsettomalla sinkkumiehellä on oikeus priorisointiin niin kuin sinkkuäidilläkin. Sinkkuäidin kersat ei ole lapsettomalle sinkkumiehelle henki ja elämä niin kuin sinkkuäidille. Kannattaa vain hyväksyä asia ja ottaa reilusti se sinkkuisä, joka ehkä on priorisoinut samalla tavalla elämänsä asiat mutta hänenkään listallaan sinkkuäidin lapset eivät tule ennen itseä ja omia lapsia niin kuin ei tule sinkkuäidillä sinkkuisänkään lapset.


      • Anonyymi

        Kyllä ne lapset on ykkösiä tärkeissä asioissa myös lasten isän mielestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä ne lapset on ykkösiä tärkeissä asioissa myös lasten isän mielestä.

        Maailma olisi oikeasti paljon parempi paikka, jos vanhemmat hoitasivat vastuunsa lastensa hoidossa ja kasvatuksessa ja pitäisivät parisuhteensa kunnossa. Monelta erolta vältyttäisiin ja lapset saisivat elää ehjissä perheissä. Kunpa ne vanhemmat oikeasti priorisoisivat lapsensa ja parisuhteensa eivätkä olisi omien himojensa vietävissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan varmasti osaa. Moni mies ei halua naiselta minkäänlaisia neuvoja autonsa huoltoon. Ihan itse osaavat ja haluavat huoltaa. Se autorengaskommentin kirjoittajahan kirjoitti, että se oli vitsi. Ei tarvitse kirjaimellisesti kaikkea ottaa ja vetää hernettä nenään.

        Kysymyshän ei ollut muuten kuin vain välillisesti hänen kommentistaan. Hänen kommenttinsa syillä ei ollut tuon taivaallista väliä vaan sillä, että mikä ihme miehiä niissä autonrenkaissa kiehtoo. Tuntuvat olevan monille paljon tärkeämmät, kuin se itse auto.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysymyshän ei ollut muuten kuin vain välillisesti hänen kommentistaan. Hänen kommenttinsa syillä ei ollut tuon taivaallista väliä vaan sillä, että mikä ihme miehiä niissä autonrenkaissa kiehtoo. Tuntuvat olevan monille paljon tärkeämmät, kuin se itse auto.

        Ihan hyvin olisi voinut sanoa vaikka, minkä värinen sohva ostetaan, mitä perjantai-iltana tv:stä katsotaan tms. Tuo vastaus tietysti osoittaa, että jollain tavalla tärkeä asia mutta saattoi myös olla ensimmäinen mieleen tullut asia. Kysymys oli vain esimerkistä. Ei kannata liikaa lähteä ruotimaan ja filosofoimaan.

        Monille miehille pelit ja vehkeet on tärkeitä. Se on tietyllä tavalla jopa söpöä. Ainakin minua hymyilyttää. Haluankin lähettää kaikille palstan hyvännäköisille, lapsettomille sinkkumiehille, joille menopeli on tärkeä (muttei kuitenkaan tärkein asia elämässä) erittäin paljon haleja ja suukkoja. ;) ;) ;)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan hyvin olisi voinut sanoa vaikka, minkä värinen sohva ostetaan, mitä perjantai-iltana tv:stä katsotaan tms. Tuo vastaus tietysti osoittaa, että jollain tavalla tärkeä asia mutta saattoi myös olla ensimmäinen mieleen tullut asia. Kysymys oli vain esimerkistä. Ei kannata liikaa lähteä ruotimaan ja filosofoimaan.

        Monille miehille pelit ja vehkeet on tärkeitä. Se on tietyllä tavalla jopa söpöä. Ainakin minua hymyilyttää. Haluankin lähettää kaikille palstan hyvännäköisille, lapsettomille sinkkumiehille, joille menopeli on tärkeä (muttei kuitenkaan tärkein asia elämässä) erittäin paljon haleja ja suukkoja. ;) ;) ;)

        Vaan ei sanonut. Ensimmäisenä tuli mieleen auton renkaat. Toi on niin outo miehinen pakkomielle :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Maailma olisi oikeasti paljon parempi paikka, jos vanhemmat hoitasivat vastuunsa lastensa hoidossa ja kasvatuksessa ja pitäisivät parisuhteensa kunnossa. Monelta erolta vältyttäisiin ja lapset saisivat elää ehjissä perheissä. Kunpa ne vanhemmat oikeasti priorisoisivat lapsensa ja parisuhteensa eivätkä olisi omien himojensa vietävissä.

        Mieluummin kaksi onnellista kotia kuin yksi onneton. Ellei vanhemmilla ole hyvä suhde yhteisessä kodissa, siitä kärsii lapsetkin. Jos vanhemmat pitäisi väkisin hajoilevan suhteensa kasassa ja kodissa olisi "ydinperheen yhdessä pitämisen" vuoksi kylmä ja välinpitämätön tunnelma niin ei se lapsille hyväksi ole.

        Huomattavasti parempi kuin toisiinsa kyllästyneet vanhemmat muuttaa erilleen. Riitaisa, välinpitämätön, vihamielinen, nälvivä jne/ all of the above koti ei ole lapselle hyvästä. Tyhmäkin lapsi tajuaa ajan kanssa jos vanhemmat vain esittävät suhteensa olevan eheä. Riidaton, asiallisesti hoidettu ero on lähes aina lapsillekin parempi, kuin väkisin ylläpidetty pahoinvoiva ydinperhe-kulissi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan hyvin olisi voinut sanoa vaikka, minkä värinen sohva ostetaan, mitä perjantai-iltana tv:stä katsotaan tms. Tuo vastaus tietysti osoittaa, että jollain tavalla tärkeä asia mutta saattoi myös olla ensimmäinen mieleen tullut asia. Kysymys oli vain esimerkistä. Ei kannata liikaa lähteä ruotimaan ja filosofoimaan.

        Monille miehille pelit ja vehkeet on tärkeitä. Se on tietyllä tavalla jopa söpöä. Ainakin minua hymyilyttää. Haluankin lähettää kaikille palstan hyvännäköisille, lapsettomille sinkkumiehille, joille menopeli on tärkeä (muttei kuitenkaan tärkein asia elämässä) erittäin paljon haleja ja suukkoja. ;) ;) ;)

        "Haluankin lähettää kaikille palstan hyvännäköisille, lapsettomille sinkkumiehille, joille menopeli on tärkeä (muttei kuitenkaan tärkein asia elämässä) erittäin paljon haleja ja suukkoja. ;) ;) ;)"

        Aivan ihanaa miehen ymmärtämistä! Minulle sinkkumiehenä auto on tärkeä ja todellakin sen pesettäminen ja vahaaminen on se juttu. Talvirenkaita en edes koskaan vaihda, koska autoni on tallissa marraskuusta maaliskuun loppuun. En ajele sillä suomen kuraislilla teillä talvisin (sehän menisi pilalle!!).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Haluankin lähettää kaikille palstan hyvännäköisille, lapsettomille sinkkumiehille, joille menopeli on tärkeä (muttei kuitenkaan tärkein asia elämässä) erittäin paljon haleja ja suukkoja. ;) ;) ;)"

        Aivan ihanaa miehen ymmärtämistä! Minulle sinkkumiehenä auto on tärkeä ja todellakin sen pesettäminen ja vahaaminen on se juttu. Talvirenkaita en edes koskaan vaihda, koska autoni on tallissa marraskuusta maaliskuun loppuun. En ajele sillä suomen kuraislilla teillä talvisin (sehän menisi pilalle!!).

        Ihanan fiksu mies, jolle renkaidenvaihto ei ole maskimaalisen maskuliinisuuden mittari.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mieluummin kaksi onnellista kotia kuin yksi onneton. Ellei vanhemmilla ole hyvä suhde yhteisessä kodissa, siitä kärsii lapsetkin. Jos vanhemmat pitäisi väkisin hajoilevan suhteensa kasassa ja kodissa olisi "ydinperheen yhdessä pitämisen" vuoksi kylmä ja välinpitämätön tunnelma niin ei se lapsille hyväksi ole.

        Huomattavasti parempi kuin toisiinsa kyllästyneet vanhemmat muuttaa erilleen. Riitaisa, välinpitämätön, vihamielinen, nälvivä jne/ all of the above koti ei ole lapselle hyvästä. Tyhmäkin lapsi tajuaa ajan kanssa jos vanhemmat vain esittävät suhteensa olevan eheä. Riidaton, asiallisesti hoidettu ero on lähes aina lapsillekin parempi, kuin väkisin ylläpidetty pahoinvoiva ydinperhe-kulissi.

        Jokainen voi mennä itseensä ja miettiä, miksi oma suhde on mennyt rikki. Usein ne ongelmat myös siirtyy suhteesta toiseen, koska ihminen itse ei näe muutoksen tarvetta. Sitten taas erotaan. Toki ero voi olla sellaisissa suhteissa järkevää, missä toisen henkeen ja terveyteen kohdistuu uhka toisesta. Ei väkivaltaista tai pettävää puolisoa tarvitse toisen puolison kestää. Päihteiden käyttö voi olla myös uhka, jos se saa ihmisen käyttäytymään väkivaltaisesti ja saa perheen muut jäsenet voimaan huonosti tms. Ikävä kyllä muissa tapauksissa en oikein avioeroa ymmärrä.

        Kyllä ne avioeron syyt suomalaisilla on aika heppoiset ja toisen jättäminen ja hylkääminen on helppoa. Sitten kuitenkin seksin perässä uutta kumppania etsimään eron jälkeen tai ennen kuin avioero on edes astunut voimaan. Kyllä sanoisin, että vanhempien himot ne on niitä, jotka usein saa heidät rikkomaan liittonsa. "Seksi vie ja taksi tuo" liian monessa suomalaisessa perheessä. Siitä kärsii sitten ennen kaikkea lapset, koska vanhemmille on ne omat tarpeet ja himojen perässä juokseminen niin tärkeää. Kannattaa ehkä jäävätä itsensä toiselta kierrokselta, jos eron syy oli pettäminen tai entisen puolison jättäminen muuten heppoisin perustein.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Haluankin lähettää kaikille palstan hyvännäköisille, lapsettomille sinkkumiehille, joille menopeli on tärkeä (muttei kuitenkaan tärkein asia elämässä) erittäin paljon haleja ja suukkoja. ;) ;) ;)"

        Aivan ihanaa miehen ymmärtämistä! Minulle sinkkumiehenä auto on tärkeä ja todellakin sen pesettäminen ja vahaaminen on se juttu. Talvirenkaita en edes koskaan vaihda, koska autoni on tallissa marraskuusta maaliskuun loppuun. En ajele sillä suomen kuraislilla teillä talvisin (sehän menisi pilalle!!).

        Onpa kiva, että osui ja upposi johonkin. Vaikka itselläni on ajokortti, en ole koskaan omistanut omaa autoa, en ole tarvinnut huoltaa enkä siis ymmärrä yhtään mitään autoista. Ymmärrän kuitenkin, että monelle miehelle se menopeli on hyvin rakas. Voihan se tietysti olla joillekin autoileville naisillekin tärkeä asia. Joillekin miehille myös moottoripyörä voi olla hyvin tärkeä, ainakin bikereille. ;) ;) ;)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihanan fiksu mies, jolle renkaidenvaihto ei ole maskimaalisen maskuliinisuuden mittari.

        Tuo oli kyllä autottoman sinkkunaisen kommentti, joka pyrkii ymmärtämään (sinkku)miehiä, joille auto on tärkeä. Olen ehkä sitten ymmärtänyt joitakin naisia (ja joitakin miehiä) paremmin (lapsettomien) (sinkku)miesten sielunmaailmaa. Ihan vinkkinä sanon, että jos kyytiä etsii, kannattaa pyrkiä ymmärtämään ja kunnioittamaan sitä kyydinantajaa. Voi saada elämänsä, jopa loppuelämänsä, kyydit. ;) ;) ;)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jokainen voi mennä itseensä ja miettiä, miksi oma suhde on mennyt rikki. Usein ne ongelmat myös siirtyy suhteesta toiseen, koska ihminen itse ei näe muutoksen tarvetta. Sitten taas erotaan. Toki ero voi olla sellaisissa suhteissa järkevää, missä toisen henkeen ja terveyteen kohdistuu uhka toisesta. Ei väkivaltaista tai pettävää puolisoa tarvitse toisen puolison kestää. Päihteiden käyttö voi olla myös uhka, jos se saa ihmisen käyttäytymään väkivaltaisesti ja saa perheen muut jäsenet voimaan huonosti tms. Ikävä kyllä muissa tapauksissa en oikein avioeroa ymmärrä.

        Kyllä ne avioeron syyt suomalaisilla on aika heppoiset ja toisen jättäminen ja hylkääminen on helppoa. Sitten kuitenkin seksin perässä uutta kumppania etsimään eron jälkeen tai ennen kuin avioero on edes astunut voimaan. Kyllä sanoisin, että vanhempien himot ne on niitä, jotka usein saa heidät rikkomaan liittonsa. "Seksi vie ja taksi tuo" liian monessa suomalaisessa perheessä. Siitä kärsii sitten ennen kaikkea lapset, koska vanhemmille on ne omat tarpeet ja himojen perässä juokseminen niin tärkeää. Kannattaa ehkä jäävätä itsensä toiselta kierrokselta, jos eron syy oli pettäminen tai entisen puolison jättäminen muuten heppoisin perustein.

        Ymmärränkö oikein että mielestäsi pariskuntien tulisi sietää toisiltaan henkistä väkivaltaa, välinpitämättömyyttä, pettämistä ymv p-skaa, ihan vaan siksi koska kun nyt kerran on yhteen menty niin ei sovi ikinä erotakaan, ellei toinen iske veistä kurkulle?

        Miksiköhän luulet että ne suhteet väkivaltaisiksi äityy? Mielestäsi ei ole siis parempi erota ennen kuin väkivalta tulee kuvioihin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärränkö oikein että mielestäsi pariskuntien tulisi sietää toisiltaan henkistä väkivaltaa, välinpitämättömyyttä, pettämistä ymv p-skaa, ihan vaan siksi koska kun nyt kerran on yhteen menty niin ei sovi ikinä erotakaan, ellei toinen iske veistä kurkulle?

        Miksiköhän luulet että ne suhteet väkivaltaisiksi äityy? Mielestäsi ei ole siis parempi erota ennen kuin väkivalta tulee kuvioihin?

        Luitkohan tuon viestini kokonaan ennen kuin aloit vastaamaan? Luepa uudelleen. Luepa vaikka ääneen tavaten useamman kerran, että ymmärrät, mitä kirjoitin. Opettele lukemaan ennen kuin alat vaahdota toiselle.

        Henkinen väkivalta on väkivaltaa. Tuossa kommentissani mainitsin väkivallan. En itsekään suostuisi minkäänmuotoisen väkivallan uhriksi. Pettämisenkin mainitsin asiana, jota ei tarvitse kestää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo oli kyllä autottoman sinkkunaisen kommentti, joka pyrkii ymmärtämään (sinkku)miehiä, joille auto on tärkeä. Olen ehkä sitten ymmärtänyt joitakin naisia (ja joitakin miehiä) paremmin (lapsettomien) (sinkku)miesten sielunmaailmaa. Ihan vinkkinä sanon, että jos kyytiä etsii, kannattaa pyrkiä ymmärtämään ja kunnioittamaan sitä kyydinantajaa. Voi saada elämänsä, jopa loppuelämänsä, kyydit. ;) ;) ;)

        Olisit avannut sen, niin olisit nähnyt mihin vastattiin.

        ""Haluankin lähettää kaikille palstan hyvännäköisille, lapsettomille sinkkumiehille, joille menopeli on tärkeä (muttei kuitenkaan tärkein asia elämässä) erittäin paljon haleja ja suukkoja. ;) ;) ;)"

        Aivan ihanaa miehen ymmärtämistä! Minulle sinkkumiehenä auto on tärkeä ja todellakin sen pesettäminen ja vahaaminen on se juttu. Talvirenkaita en edes koskaan vaihda, koska autoni on tallissa marraskuusta maaliskuun loppuun. En ajele sillä suomen kuraislilla teillä talvisin (sehän menisi pilalle!!)."

        Erikoinen autottoman sinkkunaisen kommentti ☺


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisit avannut sen, niin olisit nähnyt mihin vastattiin.

        ""Haluankin lähettää kaikille palstan hyvännäköisille, lapsettomille sinkkumiehille, joille menopeli on tärkeä (muttei kuitenkaan tärkein asia elämässä) erittäin paljon haleja ja suukkoja. ;) ;) ;)"

        Aivan ihanaa miehen ymmärtämistä! Minulle sinkkumiehenä auto on tärkeä ja todellakin sen pesettäminen ja vahaaminen on se juttu. Talvirenkaita en edes koskaan vaihda, koska autoni on tallissa marraskuusta maaliskuun loppuun. En ajele sillä suomen kuraislilla teillä talvisin (sehän menisi pilalle!!)."

        Erikoinen autottoman sinkkunaisen kommentti ☺

        Ei, nyt meni pieleen. Luulin, että vain minun viestiin viitattiin epäröiden eikä tuohon viestiin, jossa kirjoittaja oli viitannut minun viestiin. ;) ;) ;)

        Olisi tosiaan pitänyt avata se viesti ennen kuin vastaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luitkohan tuon viestini kokonaan ennen kuin aloit vastaamaan? Luepa uudelleen. Luepa vaikka ääneen tavaten useamman kerran, että ymmärrät, mitä kirjoitin. Opettele lukemaan ennen kuin alat vaahdota toiselle.

        Henkinen väkivalta on väkivaltaa. Tuossa kommentissani mainitsin väkivallan. En itsekään suostuisi minkäänmuotoisen väkivallan uhriksi. Pettämisenkin mainitsin asiana, jota ei tarvitse kestää.

        "... jos eron syy oli PETTÄMINEN tai entisen puolison jättäminen muuten HEPPOISIN perustein."

        Kovasti pyrit selittelemään sanomisiasi, josko sitten kirjoittaisit kerralla mitä tarkoitat niin ei jäisi epäselvyyksiä. Kyllä tuosta sun vinkumisesta tuli sellainen kuva että mm. pettämistä ja henkistä väkivaltaa tulisi vaan sietää, muuten on luovuttaja ja hylkää suhteen "heppoisin perustein".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "... jos eron syy oli PETTÄMINEN tai entisen puolison jättäminen muuten HEPPOISIN perustein."

        Kovasti pyrit selittelemään sanomisiasi, josko sitten kirjoittaisit kerralla mitä tarkoitat niin ei jäisi epäselvyyksiä. Kyllä tuosta sun vinkumisesta tuli sellainen kuva että mm. pettämistä ja henkistä väkivaltaa tulisi vaan sietää, muuten on luovuttaja ja hylkää suhteen "heppoisin perustein".

        Tässäpä kommenttini ensimmäinen kappale. Olet lainannut kommenttini toista kappaletta.

        "Jokainen voi mennä itseensä ja miettiä, miksi oma suhde on mennyt rikki. Usein ne ongelmat myös siirtyy suhteesta toiseen, koska ihminen itse ei näe muutoksen tarvetta. Sitten taas erotaan. Toki ero voi olla sellaisissa suhteissa järkevää, missä toisen henkeen ja terveyteen kohdistuu uhka toisesta. Ei väkivaltaista tai pettävää puolisoa tarvitse toisen puolison kestää. Päihteiden käyttö voi olla myös uhka, jos se saa ihmisen käyttäytymään väkivaltaisesti ja saa perheen muut jäsenet voimaan huonosti tms. Ikävä kyllä muissa tapauksissa en oikein avioeroa ymmärrä."


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässäpä kommenttini ensimmäinen kappale. Olet lainannut kommenttini toista kappaletta.

        "Jokainen voi mennä itseensä ja miettiä, miksi oma suhde on mennyt rikki. Usein ne ongelmat myös siirtyy suhteesta toiseen, koska ihminen itse ei näe muutoksen tarvetta. Sitten taas erotaan. Toki ero voi olla sellaisissa suhteissa järkevää, missä toisen henkeen ja terveyteen kohdistuu uhka toisesta. Ei väkivaltaista tai pettävää puolisoa tarvitse toisen puolison kestää. Päihteiden käyttö voi olla myös uhka, jos se saa ihmisen käyttäytymään väkivaltaisesti ja saa perheen muut jäsenet voimaan huonosti tms. Ikävä kyllä muissa tapauksissa en oikein avioeroa ymmärrä."

        Sanot siis että pettämistä ei tarvitse kestää, mutta pidät sitä silti heppoisena syynä eroon. Loogista.

        Henkinen väkivalta on monessa suhteessa syy eroon, sekin ilmeisesti sun mielestä heppoinen peruste.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanot siis että pettämistä ei tarvitse kestää, mutta pidät sitä silti heppoisena syynä eroon. Loogista.

        Henkinen väkivalta on monessa suhteessa syy eroon, sekin ilmeisesti sun mielestä heppoinen peruste.

        En tajua, miksi sinulle pitää vääntää rautalangasta kaikki. On olemassa painavia syitä (pettäminen, väkivalta, joka sisältää kaikenlaisen väkivallan, rankka päihteiden käyttö, toisen terveyteen ja henkeen kohdistuva uhka) eroon ja sitten on olemassa "heppoisia perusteita".

        Mielestäni "heppoinen" peruste on se, että kumppani ei ole pettänyt, ei ole ollut väkivaltainen, ei ole rankasti päihdeongelmainen eikä aiheuta toiselle hengen ja terveyden uhkaa, mutta silti se toinen jättää toisen. Lähtemisen syy voi olla, että esim. etsii "jotain muuta ja haluaa kokemuksia", kyllästyy toiseen ja avioliittoon, haluaa elää villinä ja vapaana jne. Kyllä myös osa eroista päättyy niin, että siellä ei ole ollut mitään vakavaa syytä eroon ja se toinen vaan lähtee kevyin syin. Usein siellä on jätetty ja jättäjä. Jätetty ei välttämättä ole syyllistynyt mihinkään vakavaan vaan voi olla kevyin perustein jätetty. Minä en ymmärrä toisen ihmisen hylkääjää, joka jättää aviopuolison kevyin perustein. Myös se, että toisen jättää sairastumisen vuoksi, on raukkamaista. Jättää toisen silloin, kun toinen tarvitsee toista kaikkein eniten. Voi olla, ettei se jättäjä myöskään löydä koskaan parempaa tilalle. Se jätetty voi kuitenkin löytää sitoutumiskykyisemmän ja paremman puolison, joka ymmärtää, mitä se avioliiton "tahdon" oikeasti tarkoittaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tajua, miksi sinulle pitää vääntää rautalangasta kaikki. On olemassa painavia syitä (pettäminen, väkivalta, joka sisältää kaikenlaisen väkivallan, rankka päihteiden käyttö, toisen terveyteen ja henkeen kohdistuva uhka) eroon ja sitten on olemassa "heppoisia perusteita".

        Mielestäni "heppoinen" peruste on se, että kumppani ei ole pettänyt, ei ole ollut väkivaltainen, ei ole rankasti päihdeongelmainen eikä aiheuta toiselle hengen ja terveyden uhkaa, mutta silti se toinen jättää toisen. Lähtemisen syy voi olla, että esim. etsii "jotain muuta ja haluaa kokemuksia", kyllästyy toiseen ja avioliittoon, haluaa elää villinä ja vapaana jne. Kyllä myös osa eroista päättyy niin, että siellä ei ole ollut mitään vakavaa syytä eroon ja se toinen vaan lähtee kevyin syin. Usein siellä on jätetty ja jättäjä. Jätetty ei välttämättä ole syyllistynyt mihinkään vakavaan vaan voi olla kevyin perustein jätetty. Minä en ymmärrä toisen ihmisen hylkääjää, joka jättää aviopuolison kevyin perustein. Myös se, että toisen jättää sairastumisen vuoksi, on raukkamaista. Jättää toisen silloin, kun toinen tarvitsee toista kaikkein eniten. Voi olla, ettei se jättäjä myöskään löydä koskaan parempaa tilalle. Se jätetty voi kuitenkin löytää sitoutumiskykyisemmän ja paremman puolison, joka ymmärtää, mitä se avioliiton "tahdon" oikeasti tarkoittaa.

        "... jos eron syy oli PETTÄMINEN tai entisen puolison jättäminen muuten HEPPOISIN perustein."

        Itsehän sinä tuolla olet sanonut että pettäminen on mielestäsi heppoinen syy eroon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "... jos eron syy oli PETTÄMINEN tai entisen puolison jättäminen muuten HEPPOISIN perustein."

        Itsehän sinä tuolla olet sanonut että pettäminen on mielestäsi heppoinen syy eroon.

        Siis tarkoitin, että jos ihminen itse on ollut JOKO pettäjä edellisessä suhteessa TAI heppoisin perustein jättänyt suhteen jättäjänä, ei ehkä kannata mennä sellaisen uudelle kierrokselle, sitä tarkoitin.

        Pettäminen ei ole heppoinen syy. Pettäminen on väärin ja vakavaa. Pettäjä harvoin muuttuu, jos ei tajua muutoksen tarvetta. Jos ihminen ei muutu, hän toistaa samoja virheitään, vaikka puoliso muuttuisi.

        Oletko nyt tyytyväinen? Nyt olet saanut monen viestin mittaisen selvityksen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis tarkoitin, että jos ihminen itse on ollut JOKO pettäjä edellisessä suhteessa TAI heppoisin perustein jättänyt suhteen jättäjänä, ei ehkä kannata mennä sellaisen uudelle kierrokselle, sitä tarkoitin.

        Pettäminen ei ole heppoinen syy. Pettäminen on väärin ja vakavaa. Pettäjä harvoin muuttuu, jos ei tajua muutoksen tarvetta. Jos ihminen ei muutu, hän toistaa samoja virheitään, vaikka puoliso muuttuisi.

        Oletko nyt tyytyväinen? Nyt olet saanut monen viestin mittaisen selvityksen.

        Erikoinen tuo sun näkemys ettet soisi ihmisille elämässään kuin yhden suhteen. Esim nuorena yhteen menneet usein kasvavat erilleen, kun aikuistuessa sitä muuttuu varsin erilaiseksi kuin mitä oli vaikkapa lukiossa. Oli eron syy mikä tahansa, ei se ihmisen kaipuu toisen luo pääty siihen että yhden ihmisen kanssa suhde ei toiminut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Erikoinen tuo sun näkemys ettet soisi ihmisille elämässään kuin yhden suhteen. Esim nuorena yhteen menneet usein kasvavat erilleen, kun aikuistuessa sitä muuttuu varsin erilaiseksi kuin mitä oli vaikkapa lukiossa. Oli eron syy mikä tahansa, ei se ihmisen kaipuu toisen luo pääty siihen että yhden ihmisen kanssa suhde ei toiminut.

        Kyllähän "väärin" perustein tai liian kevyin perustein jätetty ja hylätty ihminen ansaitsee löytää jonkun, jolle sillä "tahdon" sanalla on oikeasti merkitystä. Samoin ne, joita on petetty ja suhteessa kaltoin kohdeltu. (Nekin voivat olla jättäjiä mutta he tekevät siinä oikein, että lähtevät itsensä takia.) Olen tässä asiassa petettyjen, kaltoin kohdeltujen, kevyesti jätettyjen ja hylättyjen puolella. Pettäjät, kaltoin kohtelijat, kevyin perustein toisen jättäjät ja hylkääjät menköön menojaan. Ehkä se oli sille väärin perustein jätetylle, petetylle ja/tai kaltoin kohdellulle elämän paras asia, että pääsi eroon.

        Lukioikäinen on aika nuori solmimaan mitään suhdetta. Ehkä kannattaa kasvaa oikeasti aikuiseksi ja etsiä se kumppani vasta sitten. Hoitaa toisen asteen koulutus, armeijat jne. Moni löytää opiskeluvuosina kumppanin, toiset työelämässä, toiset samoista harrastuspiireistä jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllähän "väärin" perustein tai liian kevyin perustein jätetty ja hylätty ihminen ansaitsee löytää jonkun, jolle sillä "tahdon" sanalla on oikeasti merkitystä. Samoin ne, joita on petetty ja suhteessa kaltoin kohdeltu. (Nekin voivat olla jättäjiä mutta he tekevät siinä oikein, että lähtevät itsensä takia.) Olen tässä asiassa petettyjen, kaltoin kohdeltujen, kevyesti jätettyjen ja hylättyjen puolella. Pettäjät, kaltoin kohtelijat, kevyin perustein toisen jättäjät ja hylkääjät menköön menojaan. Ehkä se oli sille väärin perustein jätetylle, petetylle ja/tai kaltoin kohdellulle elämän paras asia, että pääsi eroon.

        Lukioikäinen on aika nuori solmimaan mitään suhdetta. Ehkä kannattaa kasvaa oikeasti aikuiseksi ja etsiä se kumppani vasta sitten. Hoitaa toisen asteen koulutus, armeijat jne. Moni löytää opiskeluvuosina kumppanin, toiset työelämässä, toiset samoista harrastuspiireistä jne.

        Moni elää sen kaipuun kanssa vuosia tai vuosikymmeniä ja ihan hyvin pärjäävät, vaikka sitä ensimmäistä kierrostakaan ei koskaan tulisi. Sitten eronneissa on niitäkin, jotka nillittävät parin kuukauden, vuoden tai parin vuoden päästä erosta yksinäisyyttään. Siinä sitä ei ole kasvettu henkisesti aikuiseksi sitten koskaan. Ei osata olla yksin. Ehkä ei koskaan opeteltukaan olemaan yksin. En minä kyllä sellaisia sääli tippaakaan. Kyllä aikuisen ihmisen kuuluu kyetä elämään myös yksin ja sietämään yksinoloa ja elämää ilman parisuhdetta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moni elää sen kaipuun kanssa vuosia tai vuosikymmeniä ja ihan hyvin pärjäävät, vaikka sitä ensimmäistä kierrostakaan ei koskaan tulisi. Sitten eronneissa on niitäkin, jotka nillittävät parin kuukauden, vuoden tai parin vuoden päästä erosta yksinäisyyttään. Siinä sitä ei ole kasvettu henkisesti aikuiseksi sitten koskaan. Ei osata olla yksin. Ehkä ei koskaan opeteltukaan olemaan yksin. En minä kyllä sellaisia sääli tippaakaan. Kyllä aikuisen ihmisen kuuluu kyetä elämään myös yksin ja sietämään yksinoloa ja elämää ilman parisuhdetta.

        Kun kaikkien ei tarvitse kituuttaa yksin tahtomattaan. Useimmilla normaaleilla aikuisilla on tarpeita, sekä tavalliset sosiaaliset kyvyt jotta tapaa uusia ihmisiä. Ei se ole mikään meriitti että omista toiveista huolimatta kitkuttelee yksin elämässä eteenpäin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun kaikkien ei tarvitse kituuttaa yksin tahtomattaan. Useimmilla normaaleilla aikuisilla on tarpeita, sekä tavalliset sosiaaliset kyvyt jotta tapaa uusia ihmisiä. Ei se ole mikään meriitti että omista toiveista huolimatta kitkuttelee yksin elämässä eteenpäin.

        Ei ihmisen status määrittele normaaliutta tai ihmisen tarpeita. Kyllä varmasti suurimmalla osalla aikuisista ihmisistä on tarpeet, jotka odottaa täyttymystä. Ei seksuaalisuus ole sellainen tarve, että jos sitä ei pääse toteuttamaan (jatkuvasti), ihminen lakkaisi elämästä kuolisi. Se ei kuuluu perustarpeisiin sillä tavalla kuin muut elämää ylläpitävät perustarpeet ja niiden täyttäminen. Yksinkin voi elää "rikkaan" elämän.

        Sinkuissa on paljon niitä, joilla on korkeat kriteerit kumppanivalintaan ja jos ne ei täyty tai mielenkiintoista kumppania löydy, sittenmielummin jäädään ja ollaan yksin, vaikka se etsintä jatkuu. Se yksinjääminen ei tarkoita, että niitä tarpeita ei olisi mutta sen kanssa pystyy kuitenkin elämään, että jotkut tarpeet ei täyty. Parisuhteettomuuteen ja seksittömään elämään ei kuole. Ehkä joku yliseksuaalinen seksihullu voi ajatella niin, että ei voi elää ilman tiettyä määrää säännöllistä seksiä. Terve aikuinen ei kuitenkaan ajattele noin, sillä terve aikuinen kykenee tarvittaessa elämään ilman seksiä ja parisuhdetta. Eri asia sitten on, onko ihminen onnellinen, jos haave parisuhteesta itseään miellyttävän kumppanin kanssa ei täyty.

        Kyllä se minun mielestä kertoo kestävyydestä ja vahvuudesta, jos kykee elämään ilman parisuhdetta. Se kertoo henkisestä itsenäisyydestä kestää ja jaksaa arkea yksin ilman parisuhteen henkistä ja taloudellista turvaa ja joutuu tekemään arjessa vuosien tai vuosikymmenien ajan kaiken yksin. Se siis kertoo hyvistä henkisistä ominaisuuksista ihmisessä. Siinä mielessä se on meriitti kuin mikä tahansa muu meriitti. Eri ihmiset määrittelee meriitit eri tavoin. Jostain syystä ilman parisuhdetta pärjääville sinkuille tai eronneille vanhemmille (vahvoille yksinhuoltajille, jotka ei hanki aisureita ja jotka jää eron jälkeen loppuelämäksi yksin,) voidaan olla joskus myös kateellisia. Ymmärrän hyvin, olen saanut joskus sitä itsekin kokea. En ole tarvinnut ukkoa vuokrien ja laskujen maksuun ja itseäni elättämään, en kokoamaan Ikean huonekaluja enkä mihinkään muuhunkaan. Harmi, kun tuota meriittiä ei voi laittaa omaan cv:een.

        En minä kyllä meriittinä sitä pidä, että ihmisellä on kepakko tai hyvänolonkolo jatkuvasti mielessä ja että pitää sitä edellytyksenä hyvälle elämälle ja että sitä pitää saada läpi elämän. Yleensähän se näkyy siinä, että kun on suhde ohi, pitää alkaa itselleen heti asumuseron jälkeen sitä kepakkoa tai hyvänolonkoloa etsimään, koska koetaan, että siihen on "oikeus" itsellä ja että sitä on saatava, että arki taas rullaa. Seksuaalisuus on vahva vietti mutta sitä voi oppia hallitsemaan ja hillitsemään niin, ettei se hallitse ihmistä. Seksuaalisuus on myös hyvä asia terveissä rajoissa ja oikeassa kontekstissa, kun siihen liittyy rakkaus ja sitoutuminen. Joidenkin mielestä meriitti voi se, kuinka paljon sitä kepakkoa tai hyvänolonkoloa on elämässään saanut tai onko ylipäätään saanut ja millaisilta yksilöiltä. Minä henk.koht. arvostan muita asioita, kuten niitä hyviä henkisiä ominaisuuksia. :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärränkö oikein että mielestäsi pariskuntien tulisi sietää toisiltaan henkistä väkivaltaa, välinpitämättömyyttä, pettämistä ymv p-skaa, ihan vaan siksi koska kun nyt kerran on yhteen menty niin ei sovi ikinä erotakaan, ellei toinen iske veistä kurkulle?

        Miksiköhän luulet että ne suhteet väkivaltaisiksi äityy? Mielestäsi ei ole siis parempi erota ennen kuin väkivalta tulee kuvioihin?

        Kun lapsen etu on edellä ei ole väkivaltaa olemassakaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri se siinä minusta onkin niin koomista, kun hyvin harva mies(kään) niitä renkaita omin kätösin vaihtaa. Joku toki niinkin tekee ja joku siitä varmaan myös tykkää. Se, joka ei tykk ja silti vaihtas itse, on usein (ei aina, eikä kaikki) kuin olisi tehnyt isonkin urotyön. Juu ja okei, olisi ne voinut siellä liikkeessäkin vaihdattaa. Miksi se on miehisyyden mittari?

        Ja tosiaan omakin isäni opetti vaihtamaan renkaat jo ala-asteikäisenä. Enkä todellakaan koe siinä olevan mitään ihmeellistä.

        Miespolot miettivät vain autorenkaita (vaikka kyse oli lapsista). Eiköhän tule mieleenkään, että Suomessa on naisautoilijoita vaikka kuinka paljon - jotka vaihtavat autonrenkaansa itse tai vievät ne huoltoon vaihdettavaksi. Miesautoilijat tekevät samalla tavalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Maailma olisi oikeasti paljon parempi paikka, jos vanhemmat hoitasivat vastuunsa lastensa hoidossa ja kasvatuksessa ja pitäisivät parisuhteensa kunnossa. Monelta erolta vältyttäisiin ja lapset saisivat elää ehjissä perheissä. Kunpa ne vanhemmat oikeasti priorisoisivat lapsensa ja parisuhteensa eivätkä olisi omien himojensa vietävissä.

        Maailma tosiaan olisi paljon parempi ilman sotia, nälänhätää, mielenterveysongelmia, alkoholiongelmia, peli- ymriippuvuuta, rahaongelmia...jne. On kuitenkin hyvä nähdä, että ihmisillä on kaikenlaisia ongelmia ja ne vaikuttavat vääjäämättä myös parisuhteeseen ja lapsiin.


    • Anonyymi

      Jaahas, jos oikein tarkaan nyt mietin niin tärkein ihminen itselleni on nuorin lapseni. Aikuisemmat pärjäävät jo mutta tämä prinsessa ei ja tarvitsee ohjausta, huolenpitoa.
      Kuka on kenellekin tärkeä...tuskin yksikään nainen yltää samaan henkiseen luottamussuhteeseen mitä oma tytär isänsä kanssa. Vanhemmat naiset pärjäävät itsekin, mitäpä heitä liikaa paijaamaan.

      Miehen tulee ansaita asemansa äidin ja lasten silmissä. Äiti ei käskyttele eikä lapsi jos mies osaa heitä oikein käsitellä. Oivaltaa, mistä on kysymys kolmen eri ihmisen ihmissuhteissa. Kyllä naiset pitävät lapsiaan tärkeämpinä mitä miestä, selvähän tuo on.

      AsianVierestä

      • Anonyymi

        Ei varmaan pidä paikkaansa kaikkien kohdalla, mutta kyllä isä on yleensä tyttärelleen se elämän tärkein aikuinen roolimalli. Vaikka olen aikuinen nainen ja iät ja ajat omillani asunut, niin isäni kuolema muutama vuosi sitten oli jotain ihan käsittämättömän kamalaa. Se kipu ei taatusti koskaan häviä, eikä sitä aukkoa pysty mikään täyttämään. Ainoa kipu, jonka voin kuvitella samalle tasolle, olisi oman lapsen kuolema.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei varmaan pidä paikkaansa kaikkien kohdalla, mutta kyllä isä on yleensä tyttärelleen se elämän tärkein aikuinen roolimalli. Vaikka olen aikuinen nainen ja iät ja ajat omillani asunut, niin isäni kuolema muutama vuosi sitten oli jotain ihan käsittämättömän kamalaa. Se kipu ei taatusti koskaan häviä, eikä sitä aukkoa pysty mikään täyttämään. Ainoa kipu, jonka voin kuvitella samalle tasolle, olisi oman lapsen kuolema.

        Meidän täytyy hyväksyä elämän kiertokulku. Isäsikin haluaisi sinun keskittyvän iloisena omaan elämääsi ja toivoisi vain että olisi ollut riittävänä tukena nuoruusvuosinasi.
        Aikansa kutakin.

        AsianVierestä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meidän täytyy hyväksyä elämän kiertokulku. Isäsikin haluaisi sinun keskittyvän iloisena omaan elämääsi ja toivoisi vain että olisi ollut riittävänä tukena nuoruusvuosinasi.
        Aikansa kutakin.

        AsianVierestä

        Niinhän se menee, mutta ei se kipua poista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinhän se menee, mutta ei se kipua poista.

        Ei niin, totta kirjoitat.

        AsianVierestä


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei varmaan pidä paikkaansa kaikkien kohdalla, mutta kyllä isä on yleensä tyttärelleen se elämän tärkein aikuinen roolimalli. Vaikka olen aikuinen nainen ja iät ja ajat omillani asunut, niin isäni kuolema muutama vuosi sitten oli jotain ihan käsittämättömän kamalaa. Se kipu ei taatusti koskaan häviä, eikä sitä aukkoa pysty mikään täyttämään. Ainoa kipu, jonka voin kuvitella samalle tasolle, olisi oman lapsen kuolema.

        Meillä vanhempi tytär on ollut ihan vauvasta asti enemmän ns. isäntyttö ja isän perään. Isän kanssa on jokin yhteys, toki minäkin olen hänelle tärkeä ja rakas äitinä, mutta iskä on se jonka perään tulee itkuhuuto, jos ei pääse hyvästelmään.

        Ja jonka puoleen kääntyy ensin, kun kaipaa kainaloa tms. Nuorempi tytär taas on ihan mun tyttö, siinä määrin että hänellä on napanuora minussa edelleen kiinni, samoin kuten isompi on isäänsä kallellaan hän on minuun. Mutta iskä on tottakai nuoremmallekin tärkeä ja rakas. Molemmat ollaan tärkeitä heille molemmille ja he kumpikin on yhtä tärkeitä ja rakkaita meille. Vaikka on selkeästi leimautuminen toiseen vanhemapan enempi, niin ainakin mulle he molemmat tyttäret on ihan uniikkeja ja yhtä tärkeitä omina perooninaan. En kyllä pysty sanomaan, että kumpikaan olisi vähemmän tai enemmän mitään kun toinenkaan.

        Persoonalliset erot on sitten ne mitkä huomaa, muttei ne tunteisiin vaikuta mulla.

        Toinen vanhemmista vaan on ehkä enemmän oman luonteen kannalta omanlainen enemmän, kun toinen?


      • Anonyymi
        J-76 kirjoitti:

        Meillä vanhempi tytär on ollut ihan vauvasta asti enemmän ns. isäntyttö ja isän perään. Isän kanssa on jokin yhteys, toki minäkin olen hänelle tärkeä ja rakas äitinä, mutta iskä on se jonka perään tulee itkuhuuto, jos ei pääse hyvästelmään.

        Ja jonka puoleen kääntyy ensin, kun kaipaa kainaloa tms. Nuorempi tytär taas on ihan mun tyttö, siinä määrin että hänellä on napanuora minussa edelleen kiinni, samoin kuten isompi on isäänsä kallellaan hän on minuun. Mutta iskä on tottakai nuoremmallekin tärkeä ja rakas. Molemmat ollaan tärkeitä heille molemmille ja he kumpikin on yhtä tärkeitä ja rakkaita meille. Vaikka on selkeästi leimautuminen toiseen vanhemapan enempi, niin ainakin mulle he molemmat tyttäret on ihan uniikkeja ja yhtä tärkeitä omina perooninaan. En kyllä pysty sanomaan, että kumpikaan olisi vähemmän tai enemmän mitään kun toinenkaan.

        Persoonalliset erot on sitten ne mitkä huomaa, muttei ne tunteisiin vaikuta mulla.

        Toinen vanhemmista vaan on ehkä enemmän oman luonteen kannalta omanlainen enemmän, kun toinen?

        Kilpailulla voi olla tuossa myös oma vaikutuksensa. Kun se toinen vanhempi on tavallaan jo varaatu, niin huomiota voi saada helpommin kääntymällä sen toisen vanhemman puoleen. Vielä jos luonne ei ole sellainen, että kilpaileminen tuntuu omalta. Eihän lapsi tietenkään noita juttuja tietoisesti päätä. Eikä se mitenkään vähennä sidettä vaikka syy olisikin tuo. Sitä on mahdoton sanoa miten tuo asia olisi, jos lapset vaikka olisivatkin syntyneet eri järjestyksessä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kilpailulla voi olla tuossa myös oma vaikutuksensa. Kun se toinen vanhempi on tavallaan jo varaatu, niin huomiota voi saada helpommin kääntymällä sen toisen vanhemman puoleen. Vielä jos luonne ei ole sellainen, että kilpaileminen tuntuu omalta. Eihän lapsi tietenkään noita juttuja tietoisesti päätä. Eikä se mitenkään vähennä sidettä vaikka syy olisikin tuo. Sitä on mahdoton sanoa miten tuo asia olisi, jos lapset vaikka olisivatkin syntyneet eri järjestyksessä.

        Tottahan tuokin on mahdollista, mutta jotenkin luonteet vaan tuntuu istuvan noin päin muutenkin paremmin.

        Juu, ei sen väliä. Pääasia on, että kumpikin saa tukeutua siihen vanhempaan johon kulloinkin tuntee tarvetta tukeutua ja saa vastineeksi sitä tukea kulloinkin vanhemmalta jolta sitä hakeekin. Ettei kumpaakaan lasta torjuta, kumpikaan vanhempi siis ei torju.

        Mä itse olin lapsena aina isäni perään ja tukeuduin häneen, nyt aikuisena olen paljon enemmän äitini kanssa yksimielinen ja puhun hänelle mielummin asioistani ensimmäiseksi. Eli se on tässä vuosien kuluessa itselläni vaihtunut se isin tytärestä äidin tyttäreksi. Jos näin kärjistäen esitän asian vaikka molempien tytär tietysti yhtä paljon olen edelleen. :)

        Jotenkin vaan äitini on enemmän nykyään kanssani samoilla aallonpituuksilla ja isäni ei niinkään. Helpompaa se äidin kanssa asioiden läpi käyminen ja tuntuu, että ymmärretään toisiamme muutenkin tosi hyvin, mikä nuoruudessa ja lapsuudessa oli toisin.


    • Anonyymi

      Lapsi voi olla etisijalla koska nainen teki lapsen jännämiehen kanssa ja haluaa lapselle toisen kasvattajan koska jännämies oli paska ja tyhmä. Naiset ei tee lapsia kunnollisten miesten kanssa. Siitä tuossa on kyse, Reetta mainostaa itseään että on tinderissä jotta top 10 miehet ottais yhteyttä. Se jännämies ei kelvannut isäksi.

      • Anonyymi

        Jännämies otetaan siittäjäksi ja kiltti ja kunnollinen (insinöörintylsimys) maksajaksi, ja kun lapsi tulee aikuiseksi voi nainen todeta että eron paikka, ja nyt on aika alkaa elämään "sitä omaakin elämäänsä".
        Näitä lauseita on tullut seuranhakuilmoituksissa nähtyä "elämään sitä omaakin elämäänsä".
        Jaahas ja kas vain, se insinööri ei ollutkaan muuta varten kuin maksaja.
        On tapauksia joissa ottavat suoraan tuon "tylsimyksen" isäksi, ja samalla on rinnalla jännämies jonka luona vieraillaan säännöllisesti salaa tai vähemmän salaa.
        Mies on altavastaaja koska erotapauksessa lapsi tuomitaan aina äidille ja mies on aina maksaja. Aina.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jännämies otetaan siittäjäksi ja kiltti ja kunnollinen (insinöörintylsimys) maksajaksi, ja kun lapsi tulee aikuiseksi voi nainen todeta että eron paikka, ja nyt on aika alkaa elämään "sitä omaakin elämäänsä".
        Näitä lauseita on tullut seuranhakuilmoituksissa nähtyä "elämään sitä omaakin elämäänsä".
        Jaahas ja kas vain, se insinööri ei ollutkaan muuta varten kuin maksaja.
        On tapauksia joissa ottavat suoraan tuon "tylsimyksen" isäksi, ja samalla on rinnalla jännämies jonka luona vieraillaan säännöllisesti salaa tai vähemmän salaa.
        Mies on altavastaaja koska erotapauksessa lapsi tuomitaan aina äidille ja mies on aina maksaja. Aina.

        Paitsi komea mutta varaton ja työtön hulttiomies jolta ei edes ulosottomies voi mitään saada varaton ja rahaton kun on. Hulttiomiehiä vihervasemmisto haluaa haalia maahan ihan ulkomaita myöten tänne siittäjiksi ja elätettäviksi.


      • Anonyymi

        Vaan Suomen laki on sellainen että siittäjä (esittämässäsi skenaariossa "jännämies") on velvollinen elättämään siittämäänsä lasta tämän täysi-ikäisyyteen asti. Siispä "jännämies" makselee elareita 18vuotta, halusi tai ei.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaan Suomen laki on sellainen että siittäjä (esittämässäsi skenaariossa "jännämies") on velvollinen elättämään siittämäänsä lasta tämän täysi-ikäisyyteen asti. Siispä "jännämies" makselee elareita 18vuotta, halusi tai ei.

        Ulkomailta tullut paperiton luku ja kirjoitustaidoton joka elää itsekin luukun tuilla?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ulkomailta tullut paperiton luku ja kirjoitustaidoton joka elää itsekin luukun tuilla?

        Voit ihan itsekin opetella googlettamaan ellei maalaisjärki yhtään leikkaa. Suomessa lapsen vanhemmilla on jälkikasvustaan elatusvastuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voit ihan itsekin opetella googlettamaan ellei maalaisjärki yhtään leikkaa. Suomessa lapsen vanhemmilla on jälkikasvustaan elatusvastuu.

        Varaton ja paperiton luukun tuillaeläjä, siltä ei ulosottomies pysty periä mitään. Oli tapaus jossa naiselle tuli lapsia afrikkalaisen miehen kanssa. Mies poistui afrikkaan ja nainen sekä lapset jäi suomalaisten veronmaksajien taakaksi. Niin tyypillistä suvakkilandiassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Varaton ja paperiton luukun tuillaeläjä, siltä ei ulosottomies pysty periä mitään. Oli tapaus jossa naiselle tuli lapsia afrikkalaisen miehen kanssa. Mies poistui afrikkaan ja nainen sekä lapset jäi suomalaisten veronmaksajien taakaksi. Niin tyypillistä suvakkilandiassa.

        Jankutat yhdestä lukemastasi tapauksesta ja yrität vääntää siitä jotain yleispätevää sääntöä :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jankutat yhdestä lukemastasi tapauksesta ja yrität vääntää siitä jotain yleispätevää sääntöä :D

        Suomessa on kaikki tuhannet tapaukset, jokainen on aina "yksittäistapaus". Kyllähän tämän jokainen on jo nähnyt.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa on kaikki tuhannet tapaukset, jokainen on aina "yksittäistapaus". Kyllähän tämän jokainen on jo nähnyt.

        "Oli tapaus jossa naiselle tuli lapsia afrikkalaisen miehen kanssa. Mies poistui afrikkaan..."

        Kyllä tuossa ihan vaan yhdestä tapauksesta näytetään puhuvan :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Oli tapaus jossa naiselle tuli lapsia afrikkalaisen miehen kanssa. Mies poistui afrikkaan..."

        Kyllä tuossa ihan vaan yhdestä tapauksesta näytetään puhuvan :D

        Tiedän tapauksen jossa noin on käynyt itäkeskuksessa asuvalle naiselle. Onko lehtiartikkelisi nainen sama? Asuuko itäkeskuksessa. Ellei, niin tapauksia on monia joista kaikista ei vaivauduta aina kirjoittamaan lehtiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän tapauksen jossa noin on käynyt itäkeskuksessa asuvalle naiselle. Onko lehtiartikkelisi nainen sama? Asuuko itäkeskuksessa. Ellei, niin tapauksia on monia joista kaikista ei vaivauduta aina kirjoittamaan lehtiin.

        Kaksi on siis mielestäsi "monta" tapausta :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaksi on siis mielestäsi "monta" tapausta :D

        Kun ei virallisesti kaikkia tapauksia lehdissä julkaista tapauksia ei ole olemassakaan. Asia selvä. Vain ne väkivaltatapauksetkin ovat olemassa jotka julkaistaan lehtiin. Suomessa todella vähän sitten mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun ei virallisesti kaikkia tapauksia lehdissä julkaista tapauksia ei ole olemassakaan. Asia selvä. Vain ne väkivaltatapauksetkin ovat olemassa jotka julkaistaan lehtiin. Suomessa todella vähän sitten mitään.

        Älä venkoile, itse puhut yhdestä tietystä tapauksesta ja yrität epätoivoisesti yleistää siitä jotain sääntöä :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä venkoile, itse puhut yhdestä tietystä tapauksesta ja yrität epätoivoisesti yleistää siitä jotain sääntöä :D

        Älä leiki tyhmää, trolli.


    • Anonyymi

      Ei nyt syyllistetä miehiä eikä naisia, se ei ole rakentavaa.
      Elämässä tulee kriisejä ja sellaisena aikana ihmisten elämänarvot voivat kierähtää päin häränpyllyä. Tunne-eläimiä olemme.

      AsianVierestä

    • Anonyymi

      Parempi kai kuitenki noin, kuin että rankaista lapsia heidän olemassaolostaan, siitä että ovat este uuden suhteen tiellä. Tai sitten marttyyrimainen uhrautuminen lastensa eteen, lapsille raskas taakka kannatella ripustautujaa. Ja onhan sitte ääritapauksia, joissa lapsi tapettu, että voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä,

    • Anonyymi

      Oma rakkaani sanoi, minun olevan ykkönen. Vastasin: lapsesi menevät edelleni, mutta se ei ole minulta pois mitenkään.
      Rakkaani sanoi: Kasvatan ja koulutan lapseni niin pitkälle kuin on tarpeen. Päästän heidät aikanaan kuitenkin maailmalle. Sinua en päästä koskaan.

      Isompi onkin jo perustanut oman perheen, ollen varsin hyvässä ammatissa.

      Nuorempi 14v. On oikea herrasmies. Pukeutuu ikäisekseen tyylikkäästi, on ystävällinen, kohtelias ja hauska. Koulu sujuu loistavasti. Heidän kahden toistensa kunnioitus, on jotain mitä en ole koskaan nähnyt. Selvästikin poikakin on tyytyväinen, äitinsä rakkaudesta minuun.

      Meillä kaikilla on selvä paikkamme tässä kombinaatiossa. Jokainen on ykkönen paikallaan. Jokainen osaltaan huolehtii myös jokaisesta.

      Usein kuulen sanottavan: *Siellä sentään, lapset kunnioittavat vanhempiaan* . Vastaan siihen: * Myös vanhemmat kunnioittavat lapsiaan* .

      Mielestäni se kunnioituksen opettaminen jo lapsille, puuttuu suomessa. Toisten ihmisten kunnioittamisesta saa itsekin kunnioitusta. Kaikilla on hyvä olla.

    • Anonyymi

      Paljon vaiettu aihe ydinperheissäkin on lasten asema. Itsekin puolisolle olen todennut, että lapset on tärkeimmät eli ero tulossa, koska ei tuu toimeen lasten kanssa edes kotoa pois muuttaneiden.

    • "Naisen tulisi käsittää perusasia, jossa aikuisten parisuhde on se ykkönen, ja lasten tehtävä on totella aikuisia."

      Minusta nuo ovat eri asioita.

      Jos aikuisella on lapsia, niin lasten tuleekin olla ykkösenä. Sillä tavalla, että heidän tarpeet otetaan aina ensimmäisenä huomioon.

      Edellinen ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita, että lasten tulisi olla pomoja. Monesti asia menee niin, että lapsen asema huomioidaan nimen omaan niin, että tehdään kuten aikuinen päättää. Näin siitä huolimatta, että lyhytjänteisesti paljon helpommalla pääsisi antamalla kakaralle periksi.

      • Anonyymi

        Täällä kummallisesti kuvitellaan, että lasten asettaminen etusijalle tarkoittaisi sitä että lapsen päähänpistojen mukaan pyörii koko talous.


      • Anonyymi

        Tuossa lainaamassasi kohdassa minua häiritsee eniten tuo "lapsen tehtävä on totella aikuista". Luulenpa, että lähes jokainen, jolla on lapsia, hymähtää tuolle silleen hyväntahtosesti, tyyliin "niinhän sitä luulis ja taisin luulla itsekkin sillon joskus ennen lapsia". Lapsen tehtävä kun tuntuu pikemmin olevan kyseenalaistaa, haastaa ja testata ihan kaikessa, missä vähänkään voi. Pelkällä käskyttämisellä harvoin pääsee puusta pitkään, eikä lopputulos ole toivotunlainen. Tarvitaan paljon monimutkaisempaa lähestymistapaa ja joskus suorastaan juonimista, että toivotut opit saadaan menemään perille 😀


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täällä kummallisesti kuvitellaan, että lasten asettaminen etusijalle tarkoittaisi sitä että lapsen päähänpistojen mukaan pyörii koko talous.

        Lapsen ollessa ykkönen on lapsen käsissä antaako manipuloiva lapsi äitinsä tavata äidin miesystävää. Lapsi sanoo, ei kun nyt viet minut linnanmäelle. Lapsi ykkösenä ja aina ensin määrää että nyt äidillä ei ole aikaa miesystävälleen vaan vie lapsen minne lapsi haluaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lapsen ollessa ykkönen on lapsen käsissä antaako manipuloiva lapsi äitinsä tavata äidin miesystävää. Lapsi sanoo, ei kun nyt viet minut linnanmäelle. Lapsi ykkösenä ja aina ensin määrää että nyt äidillä ei ole aikaa miesystävälleen vaan vie lapsen minne lapsi haluaa.

        Ei noin. Lapsen ollessa ykkösenä, äiti ajattelee lapsen hyvinvointia eikä omaa napaansa. Tällöin äiti ei mene siitä missä aita on matalin ja anna lapselle periksi. Lapsensa ykköseksi laittanut äiti näkee vaivaa ja kasvattaa sekä opettaa lastaan.

        Manipulointi taas on todennäköisempää juuri sellaisissa tilanteissa, joissa lapsi ei ole ensimmäisenä prioriteettilistalla. Tällöin vanhempi ei jaksa/halua viettää aikaa lapsen kanssa ja kiinnittää huomiota lapsen tekemisiin. Ykkösenä oleva lapsi ei esim. voi selittää äidille olevansa isällä ja isälle olevansa äidillä. Lapsen priorisoiva vanhempi kyllä varmistaa missä jälkikasvu liikkuu. Ykköseksi laitetun lapsen ei myöskään tarvitse manipuloida äidin uuden miesystävän tapauksessa. Hän tietää, että hänet huomioidaan ja hän tietää, että häntä rakastetaan. Lapsi voi yrittää manipuloida jos hän ei saa huomiota ja jos hänet laitetaan kilpailuasetelmaan (lue ei aseteta ensimmäiseksi).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei noin. Lapsen ollessa ykkösenä, äiti ajattelee lapsen hyvinvointia eikä omaa napaansa. Tällöin äiti ei mene siitä missä aita on matalin ja anna lapselle periksi. Lapsensa ykköseksi laittanut äiti näkee vaivaa ja kasvattaa sekä opettaa lastaan.

        Manipulointi taas on todennäköisempää juuri sellaisissa tilanteissa, joissa lapsi ei ole ensimmäisenä prioriteettilistalla. Tällöin vanhempi ei jaksa/halua viettää aikaa lapsen kanssa ja kiinnittää huomiota lapsen tekemisiin. Ykkösenä oleva lapsi ei esim. voi selittää äidille olevansa isällä ja isälle olevansa äidillä. Lapsen priorisoiva vanhempi kyllä varmistaa missä jälkikasvu liikkuu. Ykköseksi laitetun lapsen ei myöskään tarvitse manipuloida äidin uuden miesystävän tapauksessa. Hän tietää, että hänet huomioidaan ja hän tietää, että häntä rakastetaan. Lapsi voi yrittää manipuloida jos hän ei saa huomiota ja jos hänet laitetaan kilpailuasetelmaan (lue ei aseteta ensimmäiseksi).

        Tämän kirjoittajalla on ihanan herttaisia lapsia. Kyllähän noiden kanssa sinkkumieskin pärjäisi helposti. Tosielämässä tietenkin toisin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämän kirjoittajalla on ihanan herttaisia lapsia. Kyllähän noiden kanssa sinkkumieskin pärjäisi helposti. Tosielämässä tietenkin toisin.

        Tosielämässä se menee juuri noin. Ei tuo tosin tee lapsista mitään "ihanan herttaisia". Aika koominen ajatuskin. Lapset ovat keskenkasvuisia, heillä ei vielä ole aikuisen impulssikontrollia eikä järkeilykykyä. Kun pientä ihmistä todella harmittaa, väsyttää tai iskee kiljuva nälkä, niin järkeilyt ja neuvottelut ovat aivan turhia. Varmasti menee suurimmalla osalla lapsettomista sinkuista sormi suuhun. Niin se on mennyt aluksi heilläkin, joilla lapsia on. Siihen touhuun oppii. Lapset kasvattaa vanhempiaan ihan yhtä lailla kun vanhemmat lapsiaan.

        P.S. Minun poikani on välillä suoranainen pikkupiru. Valtavan vahvalla tahdolla varustettu pieni ihminen. Rakastaa voimalla ja myös vihaa voimalla. Säikyttäisi varmasti pois suurimman osan sinkkumiehistä 😂


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei noin. Lapsen ollessa ykkösenä, äiti ajattelee lapsen hyvinvointia eikä omaa napaansa. Tällöin äiti ei mene siitä missä aita on matalin ja anna lapselle periksi. Lapsensa ykköseksi laittanut äiti näkee vaivaa ja kasvattaa sekä opettaa lastaan.

        Manipulointi taas on todennäköisempää juuri sellaisissa tilanteissa, joissa lapsi ei ole ensimmäisenä prioriteettilistalla. Tällöin vanhempi ei jaksa/halua viettää aikaa lapsen kanssa ja kiinnittää huomiota lapsen tekemisiin. Ykkösenä oleva lapsi ei esim. voi selittää äidille olevansa isällä ja isälle olevansa äidillä. Lapsen priorisoiva vanhempi kyllä varmistaa missä jälkikasvu liikkuu. Ykköseksi laitetun lapsen ei myöskään tarvitse manipuloida äidin uuden miesystävän tapauksessa. Hän tietää, että hänet huomioidaan ja hän tietää, että häntä rakastetaan. Lapsi voi yrittää manipuloida jos hän ei saa huomiota ja jos hänet laitetaan kilpailuasetelmaan (lue ei aseteta ensimmäiseksi).

        Laspsi kuitenkin määrää koska äitillä on aikaa miehelleen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tosielämässä se menee juuri noin. Ei tuo tosin tee lapsista mitään "ihanan herttaisia". Aika koominen ajatuskin. Lapset ovat keskenkasvuisia, heillä ei vielä ole aikuisen impulssikontrollia eikä järkeilykykyä. Kun pientä ihmistä todella harmittaa, väsyttää tai iskee kiljuva nälkä, niin järkeilyt ja neuvottelut ovat aivan turhia. Varmasti menee suurimmalla osalla lapsettomista sinkuista sormi suuhun. Niin se on mennyt aluksi heilläkin, joilla lapsia on. Siihen touhuun oppii. Lapset kasvattaa vanhempiaan ihan yhtä lailla kun vanhemmat lapsiaan.

        P.S. Minun poikani on välillä suoranainen pikkupiru. Valtavan vahvalla tahdolla varustettu pieni ihminen. Rakastaa voimalla ja myös vihaa voimalla. Säikyttäisi varmasti pois suurimman osan sinkkumiehistä 😂

        Juuri näin, siis lapset tosiaan kasvattaa myös vanhempiaan. Tai riippuu vanhemmasta, osa ihmisistähän ei osaa kuunnella ketään, ei puolisoa, ei lapsia. Parhaimmillaan lapsia kuuntelemalla kyllä oppii paljon, kuten ylipäätään asioita kyseenalaistamalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Laspsi kuitenkin määrää koska äitillä on aikaa miehelleen.

        Ei lapsi sitä määrää. Ei sillä tavalla, kuin sinä sen ajattelet. Ei niin, että lapsi sanoo "et mene". Lapsi ei ole miniaikuinen, joka ajattelisi ja järkeilisi aikuisen tavalla. Edes teini-ikäiset eivät ole miniaikuisia. Lapsen tarpeet toki määrävät monia asioita. Pientä lasta ei voi jättää yksin ja lapsi tarvitsee ruokaa ja hänet pitää hoitaa nukkumaan oikeaan aikaan ja lapsi voi tarvita apua läksyissään ja lapsellakin voi olla huono päivä ja harmittaa ja lapsi pitää hakea päiväkodista ja lapsella voi olla harrastuksia ja lapsen kanssa pitää viettää aikaa ja suuri osa vanhemmista jopa tahtoo viettää aikaa lastensa kanssa, jne. Lapsen kasvatukseen kuuluu myös se, että vanhempi ei ole aina paikalla. Myös pettymyksiä tulee joskus ja niihinkin lapsen pitää tottua. Lapsen pitää myös tottua siihen, että muut ihmiset tekevät joskus sellaisia asioita, joita he tahtovat tehdä. Myös vanhemmat tekevät niin. Ne hetket vaan todellakin luodaan lapsen ehdoilla, ihan lapsen iästä ja tarpeista riippuen.

        Mikä ihme siinä on, että pitää vänkääville lapsettomille pitää lapsen tarpeiden huomioon ottamisen boot camppiä? Jos te ette tajua mitä lapsen priorisoiminen tärkeimmäksi tarkoittaa, niin teidän ongelmannehan se lopulta on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei lapsi sitä määrää. Ei sillä tavalla, kuin sinä sen ajattelet. Ei niin, että lapsi sanoo "et mene". Lapsi ei ole miniaikuinen, joka ajattelisi ja järkeilisi aikuisen tavalla. Edes teini-ikäiset eivät ole miniaikuisia. Lapsen tarpeet toki määrävät monia asioita. Pientä lasta ei voi jättää yksin ja lapsi tarvitsee ruokaa ja hänet pitää hoitaa nukkumaan oikeaan aikaan ja lapsi voi tarvita apua läksyissään ja lapsellakin voi olla huono päivä ja harmittaa ja lapsi pitää hakea päiväkodista ja lapsella voi olla harrastuksia ja lapsen kanssa pitää viettää aikaa ja suuri osa vanhemmista jopa tahtoo viettää aikaa lastensa kanssa, jne. Lapsen kasvatukseen kuuluu myös se, että vanhempi ei ole aina paikalla. Myös pettymyksiä tulee joskus ja niihinkin lapsen pitää tottua. Lapsen pitää myös tottua siihen, että muut ihmiset tekevät joskus sellaisia asioita, joita he tahtovat tehdä. Myös vanhemmat tekevät niin. Ne hetket vaan todellakin luodaan lapsen ehdoilla, ihan lapsen iästä ja tarpeista riippuen.

        Mikä ihme siinä on, että pitää vänkääville lapsettomille pitää lapsen tarpeiden huomioon ottamisen boot camppiä? Jos te ette tajua mitä lapsen priorisoiminen tärkeimmäksi tarkoittaa, niin teidän ongelmannehan se lopulta on.

        Moni lapseton sinkku ei halua osallistua toisen ihmisen lapsen kasvatukseen. Moni lapseton sinkku haluaa kyllä omia lapsia ja haluaa ottaa heistä täyden kasvatus- ja huoltovastuun. Moni lapseton sinkku ei halua silti eronneen vanhemman lapsista mitään vastuuta, jos alkaisikin kimppaan eronneen vanhemman kanssa. Moni eronnut vanhempikaan, ei sinkkuisä tai sinkkuäiti, ei halua ottaa uuden kumppanin, jos hän on myös eronnut vanhempi, lapsista minkäänlaista vastuuta. Usein ihminen haluaa hoitaa vain omat biologisiin jälkikasvuun kuuluvat vastuut, ei mitään muuta.

        Mikä ihme siinä on, että eronneille vanhemmille täytyy pitää toisten ihmisten huomioon ottamisen, reiluuden ja ihmisen itsekkyyden intensiivikurssi. Jos olette hankkineet lapsia ja olitpa sitten yksinhuoltaja tai yhteishuoltaja lähi- tai etävanhempi. Hoida vastuusi äläkä kaada niitä muille. Muita ei oikeasti kiinnosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moni lapseton sinkku ei halua osallistua toisen ihmisen lapsen kasvatukseen. Moni lapseton sinkku haluaa kyllä omia lapsia ja haluaa ottaa heistä täyden kasvatus- ja huoltovastuun. Moni lapseton sinkku ei halua silti eronneen vanhemman lapsista mitään vastuuta, jos alkaisikin kimppaan eronneen vanhemman kanssa. Moni eronnut vanhempikaan, ei sinkkuisä tai sinkkuäiti, ei halua ottaa uuden kumppanin, jos hän on myös eronnut vanhempi, lapsista minkäänlaista vastuuta. Usein ihminen haluaa hoitaa vain omat biologisiin jälkikasvuun kuuluvat vastuut, ei mitään muuta.

        Mikä ihme siinä on, että eronneille vanhemmille täytyy pitää toisten ihmisten huomioon ottamisen, reiluuden ja ihmisen itsekkyyden intensiivikurssi. Jos olette hankkineet lapsia ja olitpa sitten yksinhuoltaja tai yhteishuoltaja lähi- tai etävanhempi. Hoida vastuusi äläkä kaada niitä muille. Muita ei oikeasti kiinnosta.

        Miksi ihmeessä tämä sinkku olisi sitten hinkumassa parisuhteeseen juuri sellaisen ihmisen kanssa, jolla on lapsia? Tämäkin ketjun alussa on linkattuna artikkeli, jossa äiti-ihminen yrittää VÄLTELLÄ lapsettomia sinkkuja. Silti tässä alla on rivitolkulla sinkkuja tunkemassa väkipakolla suhteeseen juuri niiden jo lapsia tehneiden kanssa ja sitten yllätyäen ahdistumassa niiden lapsien olemassa olosta. Miksi? Onko teillä päässänne jotakin vikaa, vai mitä vttua? Onko lapseton sinkkuus nykyään joku mielenterveydellinen diagnoosi? Ovatko kaikki lapsettomat sinkut syyntakettomia ja pakkohoidon tarpeessa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi ihmeessä tämä sinkku olisi sitten hinkumassa parisuhteeseen juuri sellaisen ihmisen kanssa, jolla on lapsia? Tämäkin ketjun alussa on linkattuna artikkeli, jossa äiti-ihminen yrittää VÄLTELLÄ lapsettomia sinkkuja. Silti tässä alla on rivitolkulla sinkkuja tunkemassa väkipakolla suhteeseen juuri niiden jo lapsia tehneiden kanssa ja sitten yllätyäen ahdistumassa niiden lapsien olemassa olosta. Miksi? Onko teillä päässänne jotakin vikaa, vai mitä vttua? Onko lapseton sinkkuus nykyään joku mielenterveydellinen diagnoosi? Ovatko kaikki lapsettomat sinkut syyntakettomia ja pakkohoidon tarpeessa?

        Tuohon voi olla eri syitä. Kumppaninvalintaan on eri syitä. Voi olla, että suostuu eikä suostumukseen ole taivuteltu, sitten voi suostua, jos on manipuloitu, voi suostua, jos ei tiedä, mihin suostuu, voi suostua, jos ei usko löytävänsä jotain parempaa ja helpompaa. Sitten voi pitää ihmistä kiinnostavana, että tekee sen kompromissin, että hyväksyy toisen lapset, koska välttämättä haluaa juuri sen toisen ihmisen.

        Tuon linkin sinkkuäiti on erittäin viisas, kun on ymmärtänyt, että kannattaa sinkkuäidin toden totta etsiä kumppanikseen sinkkuisää. Moni sinkkuäiti taas ei ole viisas, koska yrittää saada kumppanikseen usein erityisesti sen lapsettoman sinkkumiehen, koska se on niin paljon helpompaa, kun sillä ei ole omia lapsia, joista sen pitäisi pitää huolta, eikä sen sinkkuäidinkään siis myöskään tarvitse huomioida uuden kumppaninsa lapsia. Niinhän se kuvio USEIN menee. Olen tuonkin kuullut sinkkuäitien suusta. "Onneksi sillä ei ole omia lapsia."


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuohon voi olla eri syitä. Kumppaninvalintaan on eri syitä. Voi olla, että suostuu eikä suostumukseen ole taivuteltu, sitten voi suostua, jos on manipuloitu, voi suostua, jos ei tiedä, mihin suostuu, voi suostua, jos ei usko löytävänsä jotain parempaa ja helpompaa. Sitten voi pitää ihmistä kiinnostavana, että tekee sen kompromissin, että hyväksyy toisen lapset, koska välttämättä haluaa juuri sen toisen ihmisen.

        Tuon linkin sinkkuäiti on erittäin viisas, kun on ymmärtänyt, että kannattaa sinkkuäidin toden totta etsiä kumppanikseen sinkkuisää. Moni sinkkuäiti taas ei ole viisas, koska yrittää saada kumppanikseen usein erityisesti sen lapsettoman sinkkumiehen, koska se on niin paljon helpompaa, kun sillä ei ole omia lapsia, joista sen pitäisi pitää huolta, eikä sen sinkkuäidinkään siis myöskään tarvitse huomioida uuden kumppaninsa lapsia. Niinhän se kuvio USEIN menee. Olen tuonkin kuullut sinkkuäitien suusta. "Onneksi sillä ei ole omia lapsia."

        *Moni sinkkuäiti taas ei ole viisas=siis pelaa omaan pussiinsa.

        Näinhän se usein menee. Eihän näistä asioista sille lapsettomalle sinkkumiehelle koskaan sanota mutta kavereiden kesken puhutaan kyllä. Tämän vuoksi pidän lapsettomien sinkkumiesten ja -naisten puolta, vaikka se ärsyttääkin eronneita vanhempia. ;D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuohon voi olla eri syitä. Kumppaninvalintaan on eri syitä. Voi olla, että suostuu eikä suostumukseen ole taivuteltu, sitten voi suostua, jos on manipuloitu, voi suostua, jos ei tiedä, mihin suostuu, voi suostua, jos ei usko löytävänsä jotain parempaa ja helpompaa. Sitten voi pitää ihmistä kiinnostavana, että tekee sen kompromissin, että hyväksyy toisen lapset, koska välttämättä haluaa juuri sen toisen ihmisen.

        Tuon linkin sinkkuäiti on erittäin viisas, kun on ymmärtänyt, että kannattaa sinkkuäidin toden totta etsiä kumppanikseen sinkkuisää. Moni sinkkuäiti taas ei ole viisas, koska yrittää saada kumppanikseen usein erityisesti sen lapsettoman sinkkumiehen, koska se on niin paljon helpompaa, kun sillä ei ole omia lapsia, joista sen pitäisi pitää huolta, eikä sen sinkkuäidinkään siis myöskään tarvitse huomioida uuden kumppaninsa lapsia. Niinhän se kuvio USEIN menee. Olen tuonkin kuullut sinkkuäitien suusta. "Onneksi sillä ei ole omia lapsia."

        Eli lapseton sinkku on jotenkin heikko ja lapsenkaltainen? Vedätettävissä, manipuloitavissa ja vietävissä kuin litran mitta. Vailla omaa tahtoa ja kykyä ajatella omaa parastaan. Hommatkaa nyt hyvät ihmiset ajoissa holhooja itellenne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuohon voi olla eri syitä. Kumppaninvalintaan on eri syitä. Voi olla, että suostuu eikä suostumukseen ole taivuteltu, sitten voi suostua, jos on manipuloitu, voi suostua, jos ei tiedä, mihin suostuu, voi suostua, jos ei usko löytävänsä jotain parempaa ja helpompaa. Sitten voi pitää ihmistä kiinnostavana, että tekee sen kompromissin, että hyväksyy toisen lapset, koska välttämättä haluaa juuri sen toisen ihmisen.

        Tuon linkin sinkkuäiti on erittäin viisas, kun on ymmärtänyt, että kannattaa sinkkuäidin toden totta etsiä kumppanikseen sinkkuisää. Moni sinkkuäiti taas ei ole viisas, koska yrittää saada kumppanikseen usein erityisesti sen lapsettoman sinkkumiehen, koska se on niin paljon helpompaa, kun sillä ei ole omia lapsia, joista sen pitäisi pitää huolta, eikä sen sinkkuäidinkään siis myöskään tarvitse huomioida uuden kumppaninsa lapsia. Niinhän se kuvio USEIN menee. Olen tuonkin kuullut sinkkuäitien suusta. "Onneksi sillä ei ole omia lapsia."

        Onhan se mielenkiintosta tajuta, että lapsettomat sinkut sitten kuitenki oikeesti pitää itteään noin säälittävinä tapauksina.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli lapseton sinkku on jotenkin heikko ja lapsenkaltainen? Vedätettävissä, manipuloitavissa ja vietävissä kuin litran mitta. Vailla omaa tahtoa ja kykyä ajatella omaa parastaan. Hommatkaa nyt hyvät ihmiset ajoissa holhooja itellenne.

        Lapsettomissa sinkuissakin on monenlaisia ihmisiä. Ei kaikki kaikkeen mukaan lähde ja ilmoittaa sen kyllä heti alkuun. Selvät pelisäännöt heti, ettei tarvitse kenenkään pahoittaa mieltä myöhemmin. En ymmärrä, miksi lähdit haukkumislinjalle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan se mielenkiintosta tajuta, että lapsettomat sinkut sitten kuitenki oikeesti pitää itteään noin säälittävinä tapauksina.

        Jotkut voi sellaisia ollakin, että ei ajattele pidemmälle. Ei se kaikkia lapsettomia sinkkuja koske. Kyllä viisas osaa ennakoida.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lapsettomissa sinkuissakin on monenlaisia ihmisiä. Ei kaikki kaikkeen mukaan lähde ja ilmoittaa sen kyllä heti alkuun. Selvät pelisäännöt heti, ettei tarvitse kenenkään pahoittaa mieltä myöhemmin. En ymmärrä, miksi lähdit haukkumislinjalle.

        Kysymyshän siinä oli, eikä mitään haukkumista. Kysymys oli täysin relevantti siihen viestiin, johon se esitettiin. Viestissä annettiin selvästi ymmärtää, että noin olisi. Kysymys oli siis tuon viestin kirjoittajan esittämistä mielipiteistä, joihin pyysin selvästikin vahvistusta.

        Minusta itsestäni ihmiset lähtökohtaisesti ovat yksilöitä, eivätkä minkään viiteryhmän jäseniä. Toisin kuin moni muu täällä tuntuu ajattelevan.


    • Jaa, kyllä mä ymmärrän Reettaa oikein hyvinkin. Aika kummallinen on äiti, joka syrjäyttää lapset jonkun miehen/naisen vuoksi minun mielestäni. Tottahan uutta suhdetta haluavan täytyy myös aidoisti olla kiinnostunut ja antaa aikaa sille kumppani ehdokkaalleen, mutta ei sillä kustannuksella, että lapset ja heidän tarpeet jää jalkoihin. Aikuisten lasten kanssa on jo helpompaa, kun heillä on tavallisesti jo omakin elämä missä ei vanhemmat muutenkaan ole enää niin tärkeässä roolissa, mitä lapsena ja nuorena aikuisenakin vielä saattaa olla.

      Saati erityislasten vanhemmat, jotka voivat olla hyvinkin tiiviisti lapsensa elämässä, koska lapsi ei ilman vanhempaa pärjää tai joutuisi jäämään viereiden hoteisiin ja vastuulle.

      Hienoa, jos ne voi kulkea sovussa rinnakkain, lasten tarpeet ja uuden kumppanin tarpeet. :)

      Tottakai vaatii kumppanilta valtavasti ymmärrystä ja myötämielisyyttä silloin etenkin, kun alkaa tapailla äiti-ihmistä tai isi-ihmistä. Mutta jos ei ole siihen valmis, että lapset on aina äitinsä ja isänsä numero yksi, niin ei kannata silloin alkaa tapailemaankaan ihmistä jolla on lapsia.

      • Anonyymi

        Näin.
        Siksihän tuokin artikkelin nainen nimenomaan etsi vierelleen isi-ihmistä.

        Palstalla usein kuulee valituksen että yh-äidit metsästävät lapsettomia miehiä. Nyt riittää valitusta siitäkin että yh-äiti etsii lapsia hankkinutta miestä. Ei se näköään ole ikinä hyvä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Näin.
        Siksihän tuokin artikkelin nainen nimenomaan etsi vierelleen isi-ihmistä.

        Palstalla usein kuulee valituksen että yh-äidit metsästävät lapsettomia miehiä. Nyt riittää valitusta siitäkin että yh-äiti etsii lapsia hankkinutta miestä. Ei se näköään ole ikinä hyvä.

        Heh, eihän sellaista miestä/naista yksinkertaisesti voi ottaa kumppaniksi, joka ei ymmärrä mikä on lapsen asema vanhemman elämässä tai joka alkaa kipailemaan siitä asemasta kateellisena.

        Voihan joku lapseton ihminen asian ymmärtää hyvin, kuten Partis tuntuu ymmärtävän. Ja vastaavasti kaikki isitkään/äiditkään ei ole olleet läsnä lapsensa elämässä eikä oikein osaa laittaa lasta tärkeysjärjestyksessä itsensä edelleen.

        Ei kaikki vanhemmatkaan pysty siihen, ihmekkö jos ei lapseton välttämättä ymmärrä ja ole sisäistänyt mitä se tarkoittaa ja miksi niin.

        Itse peräänkuuluttaisin ymmärrystä, en niinkään sitä onko ihmisellä itsellään lapsia vai ei. vaikka todennäköisyys on ehkä parempi, kun vastapuolellakin on kokemusta vanhemmuudesta.


      • Anonyymi
        J-76 kirjoitti:

        Heh, eihän sellaista miestä/naista yksinkertaisesti voi ottaa kumppaniksi, joka ei ymmärrä mikä on lapsen asema vanhemman elämässä tai joka alkaa kipailemaan siitä asemasta kateellisena.

        Voihan joku lapseton ihminen asian ymmärtää hyvin, kuten Partis tuntuu ymmärtävän. Ja vastaavasti kaikki isitkään/äiditkään ei ole olleet läsnä lapsensa elämässä eikä oikein osaa laittaa lasta tärkeysjärjestyksessä itsensä edelleen.

        Ei kaikki vanhemmatkaan pysty siihen, ihmekkö jos ei lapseton välttämättä ymmärrä ja ole sisäistänyt mitä se tarkoittaa ja miksi niin.

        Itse peräänkuuluttaisin ymmärrystä, en niinkään sitä onko ihmisellä itsellään lapsia vai ei. vaikka todennäköisyys on ehkä parempi, kun vastapuolellakin on kokemusta vanhemmuudesta.

        Kyllä lapsetonkin voi ymmärtää ja ennakoida ja voi tehdä pohdinnan jälkeen sen päätöksen, ettei lähde mukaan uusperhekuvioihin, koska se voi lapsettoman sinkun mielestä tuntua epäreilulta ja monin tavoin epämukavalta asetelmalta. Peräänkuulutan ymmärrystä molemmille puolille: eronneille vanhemmille ymmärrystä lapsettoman sinkun näkökulmasta ja lapsettomien sinkkujen näkökulmaa eronneiden vanhempien näkökulmasta ja hahmottamaan realisistisesti heidän tilanteensa. Jos osaa ennakoida ja ymmärtää, mikä on biologisten vanhempien tai laillisten huoltajien vastuu lapsistaan, ei lähde aisuroimaan sellaisiin asioihin, jotka ei itselle yksinkertaisesti kuulu millään tavalla ja mistä voi jäädä hyväksikäytetty olo ja mielipaha.

        Ei kai kukaan vapaaehtoisesti ota itselleen kasvatus- ja huoltovastuuta, jos ymmärtää, kenelle se oikeasti kuuluu tai tulisi kuulua (laillisille huoltajille). Mikä saa ihmisen ryhtymään vapaaehtoiseksi elättäjäksi ja kasvattajaksi toisen lapsille (tai kenellekään muullekaan), joiden laillillinen huoltaja ei ole? (En tarkoita tässä nyt palkkatyötä varhaiskasvatuksessa tai kasvatustehtävissä enkä adoptiovanhemmuutta enkä työtä kasvattivanhempina, josta yhteiskunta maksaa).


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä lapsetonkin voi ymmärtää ja ennakoida ja voi tehdä pohdinnan jälkeen sen päätöksen, ettei lähde mukaan uusperhekuvioihin, koska se voi lapsettoman sinkun mielestä tuntua epäreilulta ja monin tavoin epämukavalta asetelmalta. Peräänkuulutan ymmärrystä molemmille puolille: eronneille vanhemmille ymmärrystä lapsettoman sinkun näkökulmasta ja lapsettomien sinkkujen näkökulmaa eronneiden vanhempien näkökulmasta ja hahmottamaan realisistisesti heidän tilanteensa. Jos osaa ennakoida ja ymmärtää, mikä on biologisten vanhempien tai laillisten huoltajien vastuu lapsistaan, ei lähde aisuroimaan sellaisiin asioihin, jotka ei itselle yksinkertaisesti kuulu millään tavalla ja mistä voi jäädä hyväksikäytetty olo ja mielipaha.

        Ei kai kukaan vapaaehtoisesti ota itselleen kasvatus- ja huoltovastuuta, jos ymmärtää, kenelle se oikeasti kuuluu tai tulisi kuulua (laillisille huoltajille). Mikä saa ihmisen ryhtymään vapaaehtoiseksi elättäjäksi ja kasvattajaksi toisen lapsille (tai kenellekään muullekaan), joiden laillillinen huoltaja ei ole? (En tarkoita tässä nyt palkkatyötä varhaiskasvatuksessa tai kasvatustehtävissä enkä adoptiovanhemmuutta enkä työtä kasvattivanhempina, josta yhteiskunta maksaa).

        Juu toki, tiedän joitakin lapsettomia miehiä, joille naisen lapset ovat mahdollisuus saada oma perhe. Kyseessä on siis miehestä johtuva hedelmättömyys tai terveydentilaan liittyvät asiat miksi lapsia ei mies saisi tai haluaisi hankkia biologisesti. Näinhän voi olla myös naisella, ettei omia biologisia lapsia saa tai halua, mutta puolison lapset sopii mukaan ja muodostelmaan.

        Näin ollen se perheen perustusvietti kuitenkin saattaa olla lapsettomalla sen verran iso, että ne uusioperhekuviot tuntuu varsin hyville ideoille, kun vaan kuvio toimii muuten hyvin. Ja onhan niitä niin lapsirakkaita miehiä ja naisia, joille esimerkiksi puolison edellisistä suhteista syntyneet lapset on iloinen asia. Menee siinä samassa, vaikka yhteisiäkin tekisivät. :)

        Se on niin ihmsistä aina kiinni, kuinka asiat ottaa ja ajattelee.

        Nimenomaan varhaiskasvatuksessa työskennelleenä olen törmännyt monenlaisiin perhe kokoonpanoihin. :)


      • J-76 kirjoitti:

        Juu toki, tiedän joitakin lapsettomia miehiä, joille naisen lapset ovat mahdollisuus saada oma perhe. Kyseessä on siis miehestä johtuva hedelmättömyys tai terveydentilaan liittyvät asiat miksi lapsia ei mies saisi tai haluaisi hankkia biologisesti. Näinhän voi olla myös naisella, ettei omia biologisia lapsia saa tai halua, mutta puolison lapset sopii mukaan ja muodostelmaan.

        Näin ollen se perheen perustusvietti kuitenkin saattaa olla lapsettomalla sen verran iso, että ne uusioperhekuviot tuntuu varsin hyville ideoille, kun vaan kuvio toimii muuten hyvin. Ja onhan niitä niin lapsirakkaita miehiä ja naisia, joille esimerkiksi puolison edellisistä suhteista syntyneet lapset on iloinen asia. Menee siinä samassa, vaikka yhteisiäkin tekisivät. :)

        Se on niin ihmsistä aina kiinni, kuinka asiat ottaa ja ajattelee.

        Nimenomaan varhaiskasvatuksessa työskennelleenä olen törmännyt monenlaisiin perhe kokoonpanoihin. :)

        Niin jäi sanomatta, että ymmärrän hyvin jos joku ei halua suhteeseen isi tai äiti ihmisen kanssa. En itsekään olisi aikoinaan lapsettomana halunnut. Niin erilaiset lähtökohdat ja en usko, että olisin osannut kasvatus ammattilaisenakaan ottaa toisen lapsia omikseni.

        Joskus aikoinaan pohdin adoptiotakin, kun vuosia halusin omia lapsia, mutta olin saanut lapsettomuustuomion hedelmällisyyteni ollessa aika heikoissa kantimissa terveydellisistä syistä. Sekä sen aikaisen kumppanin kanssa molemminpuolisten hedelmällisyysongemien kanssa lapsettomuus oli todennäisempää, kun saada niitä omia lapsia.

        Mutta siis en sitä adoptiotakaan kokenut omakseni, olin ajatellut että joko minä saan niitä omia biologisia lapsia tai sitten minä en niitä saa ja elän sen mukaan. Onhan mulla elämä elettävänä itsellänikin joka tapauksessa. Niin isoa vimmaa ei ollut äidiksi ryhtyä, että olisin vaihtoehtoisiin ratkaisuihin päätynyt, vaan olisin siis jäänyt ilman lapsia, jos luontoäiti ei olisi niitä minulle nykyisen kumppanini kanssa suonut saataviksi.


        Ymmärrän hyvin senkin siis, ettei jonkun toisen tekemät lapset tunnu omalta, eikä välttämättä halua ryhtyä parisuhteeseen lapsia omaavan ihmisen kanssa. Ettei se vain tunnu omalta ja hyvältä. :)


      • Anonyymi
        J-76 kirjoitti:

        Juu toki, tiedän joitakin lapsettomia miehiä, joille naisen lapset ovat mahdollisuus saada oma perhe. Kyseessä on siis miehestä johtuva hedelmättömyys tai terveydentilaan liittyvät asiat miksi lapsia ei mies saisi tai haluaisi hankkia biologisesti. Näinhän voi olla myös naisella, ettei omia biologisia lapsia saa tai halua, mutta puolison lapset sopii mukaan ja muodostelmaan.

        Näin ollen se perheen perustusvietti kuitenkin saattaa olla lapsettomalla sen verran iso, että ne uusioperhekuviot tuntuu varsin hyville ideoille, kun vaan kuvio toimii muuten hyvin. Ja onhan niitä niin lapsirakkaita miehiä ja naisia, joille esimerkiksi puolison edellisistä suhteista syntyneet lapset on iloinen asia. Menee siinä samassa, vaikka yhteisiäkin tekisivät. :)

        Se on niin ihmsistä aina kiinni, kuinka asiat ottaa ja ajattelee.

        Nimenomaan varhaiskasvatuksessa työskennelleenä olen törmännyt monenlaisiin perhe kokoonpanoihin. :)

        Itse olen lapseton sinkkunainen ja moni lapseton sinkkunainen haluaa omia biologisia lapsia eikä niitä korvaa ne eronneen vanhemman lapset, jos lapseton sinkku jää lapsettomaksi. Moni lapseton sinkkunainen ajattelee noin. Olen asiasta jonkin verran lukenutkin. Äidiksi haluava haluaa olla laillinen huoltaja, usein kokea raskauden, synnytyksen ja kaiken muun äityyteen liittyvän.

        Vaikka itse jäisin lapsettomaksi, ottaisin siltikin parisuhteeseen vain lapsettoman sinkkumiehen, koska en halua elää uusperheen arkea. On tietysti niitäkin, jotka ajattelee eri tavoin ja jotka haluaa uusperhekuvioon mukaan. Itse en kuitenkaan halua.

        Joillekin adoptio voi olla biologisen lapsen korvike. Jotkut ajattelee, että ryhtyy kasvattivanhemmaksi, jos jää lapsettomaksi. Itse kuitenkin ajattelen, että nuokaan ei korvaa biologista vanhemmuutta ja kaikkea sitä, mitä siihen liittyy. Olen jonkin verran aiheesta lukenut. Jos ei saa omia biologisia lapsia, moni ei sitten halua lapsia ollenkaan. Voi keskittyä kahden aikuisen suhteeseen ilman lapsia. Sekin riittää monelle. Lapsi ei ole onnen edellytys. Hyvä parisuhde tulisi olla edellytys lapsen hankkimiselle. Moni lapseton elää hyvää elämää. Elämä ei pääty lapsettomuuteen.

        Lapsiahan voi tukea eri tavoin, vaikka ei olisi biologinen, kasvatti- tai adoptiovanhempi. Olen itse ollut kuukausilahjoittajana eri järjestöille ja pidän asiaa tärkeänä. Itsekin olen toiminut kasvatustehtävissä työ- ja vapaa-aikana. Itsekin olen täti ja kummitäti usealle, jotka ovat vähän kuin omia mutta ei sittenkään omia. Jos noita kokemuksia ei olisi ollut, en tiedä, muuttaisiko se ajattelutapaani. Ei välttämättä. Biologinen lapsi ja biologinen äityys ja isyys on aina jotain erityistä, mitä ei korvaa mikään muu. En itse ainakaan löydä sille mitään korviketta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse olen lapseton sinkkunainen ja moni lapseton sinkkunainen haluaa omia biologisia lapsia eikä niitä korvaa ne eronneen vanhemman lapset, jos lapseton sinkku jää lapsettomaksi. Moni lapseton sinkkunainen ajattelee noin. Olen asiasta jonkin verran lukenutkin. Äidiksi haluava haluaa olla laillinen huoltaja, usein kokea raskauden, synnytyksen ja kaiken muun äityyteen liittyvän.

        Vaikka itse jäisin lapsettomaksi, ottaisin siltikin parisuhteeseen vain lapsettoman sinkkumiehen, koska en halua elää uusperheen arkea. On tietysti niitäkin, jotka ajattelee eri tavoin ja jotka haluaa uusperhekuvioon mukaan. Itse en kuitenkaan halua.

        Joillekin adoptio voi olla biologisen lapsen korvike. Jotkut ajattelee, että ryhtyy kasvattivanhemmaksi, jos jää lapsettomaksi. Itse kuitenkin ajattelen, että nuokaan ei korvaa biologista vanhemmuutta ja kaikkea sitä, mitä siihen liittyy. Olen jonkin verran aiheesta lukenut. Jos ei saa omia biologisia lapsia, moni ei sitten halua lapsia ollenkaan. Voi keskittyä kahden aikuisen suhteeseen ilman lapsia. Sekin riittää monelle. Lapsi ei ole onnen edellytys. Hyvä parisuhde tulisi olla edellytys lapsen hankkimiselle. Moni lapseton elää hyvää elämää. Elämä ei pääty lapsettomuuteen.

        Lapsiahan voi tukea eri tavoin, vaikka ei olisi biologinen, kasvatti- tai adoptiovanhempi. Olen itse ollut kuukausilahjoittajana eri järjestöille ja pidän asiaa tärkeänä. Itsekin olen toiminut kasvatustehtävissä työ- ja vapaa-aikana. Itsekin olen täti ja kummitäti usealle, jotka ovat vähän kuin omia mutta ei sittenkään omia. Jos noita kokemuksia ei olisi ollut, en tiedä, muuttaisiko se ajattelutapaani. Ei välttämättä. Biologinen lapsi ja biologinen äityys ja isyys on aina jotain erityistä, mitä ei korvaa mikään muu. En itse ainakaan löydä sille mitään korviketta.

        Tässä on mielestäni toinen erinomainen syy, juuri tuohon alussa linkatussa artikkelissa olevaan sinkkumiesten välttelyyn. Siinä ovat miehiä, mutta sopii ihan yhtä hyvin myöskin naisiin. En nyt kuitenkaan jaksa joka välissä korostaa, että myös naiset.

        Sen, jolla on jo lapsia, lapsiluku voi olla ns. täynnä. Jos ei halua lisää lapsia, niin lapseton sinkku voi olla aika riskaabeli valinta. Sinkkumies, joka näpsästi solahtaa lapsiperheen arkeen, voi hyvin todennäkösesti haluta omiakin. Kannattaisi siis tosiaan puhua näistä jutuista.

        Edelleen tosin ihmettelen ... miksi artikkeli, jossa vanhempi haluaa VÄLTELLÄ parisuhdetta lapsettoman sinkun kanssa, ahdistaa niin tolkuttomasti juuri niitä lapsettomia sinkkuja, jotka eivät sanomansa mukaan halua suhdetta jossa olisi "vieraiden" lapsia? Miksi tuollainen lapseton sinkku haluaa ehdottomasti suhteen juuri ihmisen kanssa, jolla on lapsia? Ei mene mun jakeluun ei.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä on mielestäni toinen erinomainen syy, juuri tuohon alussa linkatussa artikkelissa olevaan sinkkumiesten välttelyyn. Siinä ovat miehiä, mutta sopii ihan yhtä hyvin myöskin naisiin. En nyt kuitenkaan jaksa joka välissä korostaa, että myös naiset.

        Sen, jolla on jo lapsia, lapsiluku voi olla ns. täynnä. Jos ei halua lisää lapsia, niin lapseton sinkku voi olla aika riskaabeli valinta. Sinkkumies, joka näpsästi solahtaa lapsiperheen arkeen, voi hyvin todennäkösesti haluta omiakin. Kannattaisi siis tosiaan puhua näistä jutuista.

        Edelleen tosin ihmettelen ... miksi artikkeli, jossa vanhempi haluaa VÄLTELLÄ parisuhdetta lapsettoman sinkun kanssa, ahdistaa niin tolkuttomasti juuri niitä lapsettomia sinkkuja, jotka eivät sanomansa mukaan halua suhdetta jossa olisi "vieraiden" lapsia? Miksi tuollainen lapseton sinkku haluaa ehdottomasti suhteen juuri ihmisen kanssa, jolla on lapsia? Ei mene mun jakeluun ei.

        Silmiinpistävintä täs ketjus on just toi mitä sanot. Täs ei oo ollu yhtään vanhemmaks ittensä nimeävää, joka puolustelis tarvetta just lapsettomaan sinkkukumppaniin. Siis ei yhen yhtään sellasta viestii. Täs kuitenki on tolkuttomasti lapsettomaks sinkuks ittensä nimeäviä, jotka vaatii oikeutta parisuhteeseen sellasen kans, jolla on lapsia. Ainoo vaan, että ne lapset ja lapsen suhde vanhempaansa on niille jokaselle ongelma. Osa näist lapsettomist sinkuista vaatii saada täysin määritellä miten ne lapset kasvatetaan ja osa taas vaatii saada olla kokonaan piittaamatta niistä lapsista. En oo nähny täs yhtään lapsettoman sinkun kommenttia, jossa niistä lapsista olis puhuttu ku ihmisistä. Tää ketju kyl antaa lapsettomist sinkuist kuvan ihan lataamovalmiina tapauksina. Ei kai kukaan vois tollasia päästää lasten lähelle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Silmiinpistävintä täs ketjus on just toi mitä sanot. Täs ei oo ollu yhtään vanhemmaks ittensä nimeävää, joka puolustelis tarvetta just lapsettomaan sinkkukumppaniin. Siis ei yhen yhtään sellasta viestii. Täs kuitenki on tolkuttomasti lapsettomaks sinkuks ittensä nimeäviä, jotka vaatii oikeutta parisuhteeseen sellasen kans, jolla on lapsia. Ainoo vaan, että ne lapset ja lapsen suhde vanhempaansa on niille jokaselle ongelma. Osa näist lapsettomist sinkuista vaatii saada täysin määritellä miten ne lapset kasvatetaan ja osa taas vaatii saada olla kokonaan piittaamatta niistä lapsista. En oo nähny täs yhtään lapsettoman sinkun kommenttia, jossa niistä lapsista olis puhuttu ku ihmisistä. Tää ketju kyl antaa lapsettomist sinkuist kuvan ihan lataamovalmiina tapauksina. Ei kai kukaan vois tollasia päästää lasten lähelle.

        Monikaan meistä ketjuun kommentoineista ei ole määrittänyt lisääntymistilannettaan. Tylsämielistä olettaa että vain ne puolustavat lasten oikeuksia jotka ovat jo itse lisääntyneet.

        Ei myöskään ole osunut omaan silmään tuommoista kommentointia että lapsettomat sinkut erityisen innokkaasti hamuaisivat kumppanikseen jo lapset hankkinutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä on mielestäni toinen erinomainen syy, juuri tuohon alussa linkatussa artikkelissa olevaan sinkkumiesten välttelyyn. Siinä ovat miehiä, mutta sopii ihan yhtä hyvin myöskin naisiin. En nyt kuitenkaan jaksa joka välissä korostaa, että myös naiset.

        Sen, jolla on jo lapsia, lapsiluku voi olla ns. täynnä. Jos ei halua lisää lapsia, niin lapseton sinkku voi olla aika riskaabeli valinta. Sinkkumies, joka näpsästi solahtaa lapsiperheen arkeen, voi hyvin todennäkösesti haluta omiakin. Kannattaisi siis tosiaan puhua näistä jutuista.

        Edelleen tosin ihmettelen ... miksi artikkeli, jossa vanhempi haluaa VÄLTELLÄ parisuhdetta lapsettoman sinkun kanssa, ahdistaa niin tolkuttomasti juuri niitä lapsettomia sinkkuja, jotka eivät sanomansa mukaan halua suhdetta jossa olisi "vieraiden" lapsia? Miksi tuollainen lapseton sinkku haluaa ehdottomasti suhteen juuri ihmisen kanssa, jolla on lapsia? Ei mene mun jakeluun ei.

        Onko sinulle ongelma, että lapseton sinkku haluaa kumppanikseen lapsettoman sinkun? Viittaat viestiini, jossa edustan tuollaista näkemystä. Kaikissa viesteissäni edustan tuota näkemystä. En todellakaan ymmärrä, miksi se on sinulle ongelma. Olen itse tuonut viesteissäni koko ajan ilmi, että en haluaisi koskaan suhteeseen eronneen vanhemman eli sinkkuisän kanssa. Haluan suhteeseen vain ja ainoastaan lapsettoman sinkkumiehen kanssa. Toivottavasti nyt ymmärrät tuon kantani.

        Olen jo ketjun aiemmissa viesteissäni sanonut, että tuo linkin nainen on viisas, kun ymmärtää etsiä toista eronnutta vanhempaa, jonka tilanne on tasavertainen ja samanlainen. Kunpa kaikki eronneet vanhemmat oivaltaisivat tuon. En ole itse huomannut tässä ketjussa ketään, jota ahdistaisi se, että sinkkuäiti etsii sinkkuisää. Sellainen sinkkuäiti on oikeasti fiksu ja miettinyt asiaa pitkälle.

        Kun asia menee sinulla noin tunteisiin, mahdatko itse olla sinkkuäiti, joka haluaisi kelvata (myös) lapsettomille sinkkumiehille? Jos et kelpaa, etsi joku, joka on samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä eli eronnut vanhempi eli sinkkuisä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko sinulle ongelma, että lapseton sinkku haluaa kumppanikseen lapsettoman sinkun? Viittaat viestiini, jossa edustan tuollaista näkemystä. Kaikissa viesteissäni edustan tuota näkemystä. En todellakaan ymmärrä, miksi se on sinulle ongelma. Olen itse tuonut viesteissäni koko ajan ilmi, että en haluaisi koskaan suhteeseen eronneen vanhemman eli sinkkuisän kanssa. Haluan suhteeseen vain ja ainoastaan lapsettoman sinkkumiehen kanssa. Toivottavasti nyt ymmärrät tuon kantani.

        Olen jo ketjun aiemmissa viesteissäni sanonut, että tuo linkin nainen on viisas, kun ymmärtää etsiä toista eronnutta vanhempaa, jonka tilanne on tasavertainen ja samanlainen. Kunpa kaikki eronneet vanhemmat oivaltaisivat tuon. En ole itse huomannut tässä ketjussa ketään, jota ahdistaisi se, että sinkkuäiti etsii sinkkuisää. Sellainen sinkkuäiti on oikeasti fiksu ja miettinyt asiaa pitkälle.

        Kun asia menee sinulla noin tunteisiin, mahdatko itse olla sinkkuäiti, joka haluaisi kelvata (myös) lapsettomille sinkkumiehille? Jos et kelpaa, etsi joku, joka on samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä eli eronnut vanhempi eli sinkkuisä.

        Ei, nimenomaan se olisi normaalimpaa. Aivan kuten päivänselvästi käy myös viestistäni ilmi. On TODELLA outoa haluta suhdetta ihmisen kanssa, jolla on lapsia, jos ne lapset ovat ongelma. Suorastaan sairaalloisen outoa. Varsinkin kun niitä lapsettomia sinkkuja löytyy pilvin pimein tästä maasta. Vielä oudompaa on, että tuollaisia lapsettomia sinkkuja on tässä ketjussa lukemattomia suorastaan väkipakolla tunkemassa itseään suhteeseen ihmisten kanssa, joilla on lapsia. Päinvastaisia näkemyksiä ei ole yhtään ainutta. Yksikään vanhempi, ei ole tunkemassa väkipakolla suhteeseen juuri lapsettoman sinkun kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monikaan meistä ketjuun kommentoineista ei ole määrittänyt lisääntymistilannettaan. Tylsämielistä olettaa että vain ne puolustavat lasten oikeuksia jotka ovat jo itse lisääntyneet.

        Ei myöskään ole osunut omaan silmään tuommoista kommentointia että lapsettomat sinkut erityisen innokkaasti hamuaisivat kumppanikseen jo lapset hankkinutta.

        Et siis ole lukenut ketjua ajatuksella. Ihan ok sekin, onhan tää tosi pitkä ketju. Olis tietysti vähän kannattavampaa kommentoida jos ensin olis lukenu ☺


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei, nimenomaan se olisi normaalimpaa. Aivan kuten päivänselvästi käy myös viestistäni ilmi. On TODELLA outoa haluta suhdetta ihmisen kanssa, jolla on lapsia, jos ne lapset ovat ongelma. Suorastaan sairaalloisen outoa. Varsinkin kun niitä lapsettomia sinkkuja löytyy pilvin pimein tästä maasta. Vielä oudompaa on, että tuollaisia lapsettomia sinkkuja on tässä ketjussa lukemattomia suorastaan väkipakolla tunkemassa itseään suhteeseen ihmisten kanssa, joilla on lapsia. Päinvastaisia näkemyksiä ei ole yhtään ainutta. Yksikään vanhempi, ei ole tunkemassa väkipakolla suhteeseen juuri lapsettoman sinkun kanssa.

        Et vastannut kysymykseeni mutta taisin arvata oikein.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et vastannut kysymykseeni mutta taisin arvata oikein.

        En näe kaikkiin kysymyksisi vastaamista lainkaan olennaisena. Vastasin niihin, joilla oli oikeasti väliä käsitellyn aiheen kannalta. Lopuista saat kuvitella vapaasti ihan mitä tahdot 😀


      • Anonyymi kirjoitti:

        Itse olen lapseton sinkkunainen ja moni lapseton sinkkunainen haluaa omia biologisia lapsia eikä niitä korvaa ne eronneen vanhemman lapset, jos lapseton sinkku jää lapsettomaksi. Moni lapseton sinkkunainen ajattelee noin. Olen asiasta jonkin verran lukenutkin. Äidiksi haluava haluaa olla laillinen huoltaja, usein kokea raskauden, synnytyksen ja kaiken muun äityyteen liittyvän.

        Vaikka itse jäisin lapsettomaksi, ottaisin siltikin parisuhteeseen vain lapsettoman sinkkumiehen, koska en halua elää uusperheen arkea. On tietysti niitäkin, jotka ajattelee eri tavoin ja jotka haluaa uusperhekuvioon mukaan. Itse en kuitenkaan halua.

        Joillekin adoptio voi olla biologisen lapsen korvike. Jotkut ajattelee, että ryhtyy kasvattivanhemmaksi, jos jää lapsettomaksi. Itse kuitenkin ajattelen, että nuokaan ei korvaa biologista vanhemmuutta ja kaikkea sitä, mitä siihen liittyy. Olen jonkin verran aiheesta lukenut. Jos ei saa omia biologisia lapsia, moni ei sitten halua lapsia ollenkaan. Voi keskittyä kahden aikuisen suhteeseen ilman lapsia. Sekin riittää monelle. Lapsi ei ole onnen edellytys. Hyvä parisuhde tulisi olla edellytys lapsen hankkimiselle. Moni lapseton elää hyvää elämää. Elämä ei pääty lapsettomuuteen.

        Lapsiahan voi tukea eri tavoin, vaikka ei olisi biologinen, kasvatti- tai adoptiovanhempi. Olen itse ollut kuukausilahjoittajana eri järjestöille ja pidän asiaa tärkeänä. Itsekin olen toiminut kasvatustehtävissä työ- ja vapaa-aikana. Itsekin olen täti ja kummitäti usealle, jotka ovat vähän kuin omia mutta ei sittenkään omia. Jos noita kokemuksia ei olisi ollut, en tiedä, muuttaisiko se ajattelutapaani. Ei välttämättä. Biologinen lapsi ja biologinen äityys ja isyys on aina jotain erityistä, mitä ei korvaa mikään muu. En itse ainakaan löydä sille mitään korviketta.

        Totta. Moni haluaa tehdä ne lapset yhdessä toisen lapsettoman kanssa, niin myös minäkin halusin. Ja tein. :)

        Sitten, kun ne lopulta ihmeen kaupalla ilmoitti tulostaan.

        Olin kyllä jo tottunut ajatukseen lapsettomuudesta ja siitä nykyiselle kumppanilleni jo kertonutkin. Myös sanoin, että jos hän haluaa omia lapsia, niitä tuskin minun kanssa saa, koska endometrioosi on arpeuttanut sisäsynnyttimiä ja pcos aiheuttaa omat ongelmansa, kuten sekin että mulla on vain yksi munanjohdin jäljellä.

        Mutta se oli hälle ok, tulee jos tulee tai ei tule, yhdessä kuitenkin möllötellään. Kuten sanoit, ilman lapsiakin voi elää hyvän elämän. Niin minäkin ajattelen ja ajattelin, toki nyt kun he tossa on en enää luopuisi millään ilveellä heistä. Vaikka ei tämä vanhemmuus pelkkää juhlaa ja kivaa olekkaan. Totista hommaa toisinaan..

        En kanssa lapsettomana olis äitipuolena kyennyt olemaan, enkä tiedä kykenisinkö välttämättä nytkään. Uusioperhe kuvio ei kauheesti nappaa edes ajatuksena.

        Joku erillissuhde toisen vanhemman kanssa joo olis ehkä ihan jees, mutta asumaan yhdessä sun ja mun lasten kanssa, niin en lämpene ajatukselle.

        Joo, ymmärrän.


      • Anonyymi
        J-76 kirjoitti:

        Totta. Moni haluaa tehdä ne lapset yhdessä toisen lapsettoman kanssa, niin myös minäkin halusin. Ja tein. :)

        Sitten, kun ne lopulta ihmeen kaupalla ilmoitti tulostaan.

        Olin kyllä jo tottunut ajatukseen lapsettomuudesta ja siitä nykyiselle kumppanilleni jo kertonutkin. Myös sanoin, että jos hän haluaa omia lapsia, niitä tuskin minun kanssa saa, koska endometrioosi on arpeuttanut sisäsynnyttimiä ja pcos aiheuttaa omat ongelmansa, kuten sekin että mulla on vain yksi munanjohdin jäljellä.

        Mutta se oli hälle ok, tulee jos tulee tai ei tule, yhdessä kuitenkin möllötellään. Kuten sanoit, ilman lapsiakin voi elää hyvän elämän. Niin minäkin ajattelen ja ajattelin, toki nyt kun he tossa on en enää luopuisi millään ilveellä heistä. Vaikka ei tämä vanhemmuus pelkkää juhlaa ja kivaa olekkaan. Totista hommaa toisinaan..

        En kanssa lapsettomana olis äitipuolena kyennyt olemaan, enkä tiedä kykenisinkö välttämättä nytkään. Uusioperhe kuvio ei kauheesti nappaa edes ajatuksena.

        Joku erillissuhde toisen vanhemman kanssa joo olis ehkä ihan jees, mutta asumaan yhdessä sun ja mun lasten kanssa, niin en lämpene ajatukselle.

        Joo, ymmärrän.

        En minä itse ole huolissani tulevista lapsista tai lapsettomuudesta enkä mistään muustakaan. Olen itse marginaali-ihminen monen asian suhteen. Kriteerini on myös korkealla. Haluan olla itselleni rehellinen kaikessa. Säälistä en ota ketään. Enkä lähde sellaiseen, mikä ei tunnu omalta ja oikealta itselleni.

        Inhimillinen rakkaus on sitä, että hyväksyy toisen kokonaisuudessaan ja että toinen hyväksyy sinut kokonaisuudessaan, mikä on mielestäni edellytys suhteelle. Ilman kokonaisvaltaista intohimoa toiseen en lähtisi suhteeseen.


      • Anonyymi
        J-76 kirjoitti:

        Totta. Moni haluaa tehdä ne lapset yhdessä toisen lapsettoman kanssa, niin myös minäkin halusin. Ja tein. :)

        Sitten, kun ne lopulta ihmeen kaupalla ilmoitti tulostaan.

        Olin kyllä jo tottunut ajatukseen lapsettomuudesta ja siitä nykyiselle kumppanilleni jo kertonutkin. Myös sanoin, että jos hän haluaa omia lapsia, niitä tuskin minun kanssa saa, koska endometrioosi on arpeuttanut sisäsynnyttimiä ja pcos aiheuttaa omat ongelmansa, kuten sekin että mulla on vain yksi munanjohdin jäljellä.

        Mutta se oli hälle ok, tulee jos tulee tai ei tule, yhdessä kuitenkin möllötellään. Kuten sanoit, ilman lapsiakin voi elää hyvän elämän. Niin minäkin ajattelen ja ajattelin, toki nyt kun he tossa on en enää luopuisi millään ilveellä heistä. Vaikka ei tämä vanhemmuus pelkkää juhlaa ja kivaa olekkaan. Totista hommaa toisinaan..

        En kanssa lapsettomana olis äitipuolena kyennyt olemaan, enkä tiedä kykenisinkö välttämättä nytkään. Uusioperhe kuvio ei kauheesti nappaa edes ajatuksena.

        Joku erillissuhde toisen vanhemman kanssa joo olis ehkä ihan jees, mutta asumaan yhdessä sun ja mun lasten kanssa, niin en lämpene ajatukselle.

        Joo, ymmärrän.

        P.S. Kiitos ymmärtävästä vastauksesta. Ajattelet monesta asiasta samalla tavalla kuin minä, vaikka olet jo vanhempi. :)


      • Anonyymi kirjoitti:

        En minä itse ole huolissani tulevista lapsista tai lapsettomuudesta enkä mistään muustakaan. Olen itse marginaali-ihminen monen asian suhteen. Kriteerini on myös korkealla. Haluan olla itselleni rehellinen kaikessa. Säälistä en ota ketään. Enkä lähde sellaiseen, mikä ei tunnu omalta ja oikealta itselleni.

        Inhimillinen rakkaus on sitä, että hyväksyy toisen kokonaisuudessaan ja että toinen hyväksyy sinut kokonaisuudessaan, mikä on mielestäni edellytys suhteelle. Ilman kokonaisvaltaista intohimoa toiseen en lähtisi suhteeseen.

        Ihan oikein ajatella mitä oikeasti tarvitsee ollakseen onnellinen ja muodostaakseen suhteen.

        Kaikenlainen saarnaaminen muiden valinnoista on minusta usein aika rasittavaa luettavaa ja kuunneltaa, kun jokainen valitsee itselleen ja elämälleen, arvoilleen oikealta tuntuvia valintoja. Minusta siihen jokaisella on oikeus.

        Mistä tulee mieleen iän ikuiset jankkaukset, mikset sä tee lapsia, miksei sulla ole jo puolisoa jne. Ihan turhia jankutuksia ja jopa syyllistyksiä. Minusta sellaisia ei tarvita ollenkaan, eikä tulis mieleenkään kellekkään mitään tuollaista edes sanoa saati kyseenalaistaa mikset sinä jo ole... kun minäkin. :)


      • J-76 kirjoitti:

        Ihan oikein ajatella mitä oikeasti tarvitsee ollakseen onnellinen ja muodostaakseen suhteen.

        Kaikenlainen saarnaaminen muiden valinnoista on minusta usein aika rasittavaa luettavaa ja kuunneltaa, kun jokainen valitsee itselleen ja elämälleen, arvoilleen oikealta tuntuvia valintoja. Minusta siihen jokaisella on oikeus.

        Mistä tulee mieleen iän ikuiset jankkaukset, mikset sä tee lapsia, miksei sulla ole jo puolisoa jne. Ihan turhia jankutuksia ja jopa syyllistyksiä. Minusta sellaisia ei tarvita ollenkaan, eikä tulis mieleenkään kellekkään mitään tuollaista edes sanoa saati kyseenalaistaa mikset sinä jo ole... kun minäkin. :)

        Mun toinen tytär on jo hyvän aikaa sanonut, vaikka vasta lapsi onkin ettei aio aikuisena tehdä lapsia. Koska ei halua hoidettavakseen ketään ja lapsista tulee aina vaivaa. :D

        Mieli tietysti voi muuttua, mutta voi olla että hän jo tiedostaa ettei kaipaa sitouttavia ihmisiä elämäänsä. Miehestäkin on sanonut, että en kai minä välttämättä mitään miestäkään tarvitse. :P

        Sanoin kyllä, että mielesi saattaa isommaksi tultua muuttua ja saakin muuttua, mutta että ihan hänen oma asiansa haluaako lapsia tai kumppania itselleen. En aio mitenkään koskaan niistä hiillostaa tai patistaa. Kunnioitan omaa valintaansa mitä se sitten onkaan. Kunhan itse on onnellinen valintojensa kanssa, ja itsehän sen parhaiten tietää jos kuka tietää mikä tekee onnelliseksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et siis ole lukenut ketjua ajatuksella. Ihan ok sekin, onhan tää tosi pitkä ketju. Olis tietysti vähän kannattavampaa kommentoida jos ensin olis lukenu ☺

        Laitahan sitten lainauksin kaikki ne kohdat ketjusta, jossa lapsettomat sinkut ehdottomasti mankuvat haluavansa lapsia jo hankkineen kumppanin.

        Minä en niitä parinkaan läpilukukerran jälkeen ole huomannut, mutta sulla näyttää olevan muistissa mistä kohtaa löytyvät!
        Mulle tulee pitkä odotus kun sellaisiahan täältä ketjusta ei tosiaan yhtään ainoaa löydy, joten et pysty moisia lainauksia tähän laittamaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Laitahan sitten lainauksin kaikki ne kohdat ketjusta, jossa lapsettomat sinkut ehdottomasti mankuvat haluavansa lapsia jo hankkineen kumppanin.

        Minä en niitä parinkaan läpilukukerran jälkeen ole huomannut, mutta sulla näyttää olevan muistissa mistä kohtaa löytyvät!
        Mulle tulee pitkä odotus kun sellaisiahan täältä ketjusta ei tosiaan yhtään ainoaa löydy, joten et pysty moisia lainauksia tähän laittamaan.

        Siitähän tuliskin lyhyt viesti, kun lähtis lainaan n.1/3 ketjun viesteistä 😂


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siitähän tuliskin lyhyt viesti, kun lähtis lainaan n.1/3 ketjun viesteistä 😂

        ...eli et löydä yhtäkään etkä siksi pysty lainaamaan, olihan tuo jokaiselle ketjun ajatuksen kanssa lukeneelle selvää :)


    • Anonyymi

      Jännämiehet on aina ykkösenä naisille. Ei edes lapsi tule siihen väliin.

    • Anonyymi

      Tyttöhän flirttailee, sillä hän arvostaa puutarhanhoitoa. Hän tietää mitä työkalua käytetään oikeassa vaiheessa. Mädät ojat hävitetään.

    • Anonyymi

      Isä: nin ainakin tuollaz pojlla on käteisrahoja, on kyllä itselläkin, mutta tuolla on ainakin...

    • Anonyymi

      Näistä kirjoituksista hyvinkin selvästi näkee, miksi suomessa erotilastot on järkyttäviä. Ei osata olla vanhempia eikä puolisoita.

      Vaikka äidit kuinka paapoisivat pikkuisiaan, lapset kyllä vaistoavat, mikä fiilis kotona on? Koti pitäisi olla jokaisen *turvapaikka* . Ei kukaan toistaan tärkeämpi. Kyllä lapsikin oppii huolehtimaan toisista ihmisistä, jos on esimerkki. Miten vanhemmat kohtelevat toisiaan ja lastaan.

      Lapsilla on tietenkin erityistarpeensa, jotka otetaan huomioon. Kenenkään ei pitäisi kuitenkaan opettaa lapsilleen, jonkun toisen olevan vähempiarvoinen, esimerkillään. Se voi olla ymmärtämättömyyttä, mutta silti se on järkyttävää.

      Jos siihen vielä lisätään uhriutuminen *lasten hyväksi* ollaan vaarallisilla vesillä. Lapsi kyllä huomaa, vaikkei ymmärrä. Lapsi ei ole tullut maailmaan omasta tahdostaan. Kauheaa kaataa lasten päälle, uhriutumisen taakka. Lapset luonnostaan yrittävät miellyttää vanhempiaan. Aikuiset vaan tuhoavat sen usein, omilla virheillään.

      Lapsi kyllä viihtyy rakastavassa kodissa kodissa paremmin, kuin marttyyrikodissa.

    • Anonyymi

      Mitä enemmän näitä lukee, niin sitä vähemmän ihmettelee miksi nämä tyypit ovat edelleen sinkkuja. Jotain on mennyt pahasti pieleen, jos ei kykene tajuamaan lapsen ja aikuisen tarpeiden eroja.

      • Anonyymi

        Äänestän tätä ☝


      • Anonyymi

        Sama 👍


    • Anonyymi

      Tajuanhan mä, että te provoilette. Tajuan myös, että harva lapseton tietää millasta lasten kanssa oikeesti on. Enhän mä itekkään sitä tajuunu, vaikka sukulaismuksuja onki pilvin pimein.

      Miksi te puhutte lapsista niin oudolla tavalla? Joko niistä puhutaan jonain määräilevinä ja manipuloivina hirviöinä tai sit ne on jotain koneita, jotka vois jotenki vaan ohjelmoida haluamallaan tavalla. Todellisuudessa lapsilla on yleensä ihan omakin ja vanhemmasta riippumaton tahto. Jo yllättävän pienelläki lapsella on oma tahto. Sen oman tahdon kanssa sit täytyy tasapainoilla ja yrittää ohjata sitä oikeeseen suuntaan. Mitä isommaksi se lapsi kasvaa, niin sitä vaikeempaa sitä tahtoa olis täysin hallita. Turha oikeestaan ees yrittää. Parempi olis yrittää päästä jotenki yhteistyöhön ja yhteisymmärrykseen. Mut joo, ei siitä enempää.

      Moni puhuu tässä ikäänkuin se lapsen vanhempi vois täysin määrittää lapsensa suhteen siihen uuteen kumppaniin. News Flash, sitä ei pysty kukaan muu täysin määrittämään. Jos esim. ei halua mitään vastuuta lapsesta, niin oikeestaan ainoo varma keino on, ettei ole missään tekemisissä niiden lasten kanssa. Sanotaan tollanen alle 10 vuotias todennäkösesti ihan ite, omatoimisesti tulee tukeutumaan myös siihen uuteen kumppaniin, jos hän siinä elämässä on. Jos aattelen vaikka omaa 6 vuotiasta, niin kyseessä on sen verran joviaali tyyppi, että taatusti olis jo muutamassa minuutissa sylissä kiipeilemässä ja juttelemassa jne. Ei olis lasta kohtaan kovin reilua komeentaa sitä aina pois ja torua. Tähän ei siis todellakaan voi tulla, jos ei kestä myös lasta. Se ei ole mahollista, eikä mulla todellakaan ole siihen mitään täyttä päätösvaltaa.

      Toisessa ääripäässä sitte olis joku teini. Jos teini päättää, ettei se sitä uutta kumppania hyväksy, käyttäytyy huonosti, haistattelee jne. niin siinä saa vanhempi huutaa ja hyppiä tasajalkaa, eikä se siltikään välttämättä auta. Ei auta välttämättä uhkailut, ei kiristykset, ei lahjonnat, eikä järkevämmätkään kasvatuskeinot. Pahimmillaan siinä rikkoo vaan ne omatkin välit siihen teiniin. Siinä kohtaa voi vaan yrittää auttaa ja neuvoa sitä toista joko kestämään tai koettamaan luoda jotain kontaktia siihen lapseen. Taas ainoo varma keino välttää, on olla olematta missään tekemisissä.

      • Anonyymi

        Oma tahto lapsella on myös ehdottoman hyvä juttu. Sillä sitä lapsi tulee tarvitsemaan iän karttuessa. Samoin ymmärrystä siitä, ettei kaikkea saa mitä tahtoo. Edes aikuiset ei saa kaikkea mitä tahtoo. Pienikin lapsi ymmärtää tämän, jos aikuinen vaivautuu selittämään.

        Lasten kasvatuksen nyrkkisääntö on rakkaus ja rajat. Niillä onnistuu, jos millä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oma tahto lapsella on myös ehdottoman hyvä juttu. Sillä sitä lapsi tulee tarvitsemaan iän karttuessa. Samoin ymmärrystä siitä, ettei kaikkea saa mitä tahtoo. Edes aikuiset ei saa kaikkea mitä tahtoo. Pienikin lapsi ymmärtää tämän, jos aikuinen vaivautuu selittämään.

        Lasten kasvatuksen nyrkkisääntö on rakkaus ja rajat. Niillä onnistuu, jos millä.

        Nimenomaan ja lapsen tahtoa pitää myös kunnioittaa, niissä rajoissa kun sen kussakin iässä on mahdollista. Sitä oman tahdon ilmaisemista kannattaa opettaa ja siihen rohkaista. Oma tahto on hyvä ja tärkeä asia. Toki täytyy myös rajottaa ja opettaa, että kaikkea ei voi saada. Monesti siinä vaan unohtuu sitten sen positiivisen tahdon ilmaisemisen kiittäminen.


      • Anonyymi

        Lapselle voi ja pitäisikin opettaa esimerkillään, kunnioittamaan toisia ihmisiä. Ei siis niin että sä olet tärkein, vaan jokainen ihminen on arvokas. Jos kotona opetetaan kunnioittamaan toisia ihmisiä, ei esim. koulukiusaaminen olisi jokaisen koulun ongelma suomessa. Jos suomessa kasvatettaisiin lapsesta saakka, toisen ihmisten kunnioittaminen, ei 400 000 suomalaista söisi mielialalääkkeitä. Näillä palstoillakin näkee huonon kasvatuksen seurauksia, sitä ei voine kukaan kiistää.

        Rakkaallani on teini-ikäinen poika. Itsekin kuvittelin vastassa odottavan Suomiteinin kaltainen. Äiti vakuutti pojan olevan *helppo* . Olin epäileväinen. Vastassa oli kuitenkin todellinen nuori herrasmies. Hän puhuu äidilleen hyvin kunnioittavasti, kuitenkaan yhtään teeskentelemättä. Samoin äiti puhuu hänelle kunnioittavaan sävyyn. Tunnelma kotona on rento ja rakastava. Siellä vaan on niin hyvä olla. Jos tulee vieraita, poikakin ottaa vieraat huomioon, on kyseessä tyttöjä, poikia, nuorempia, samanikäisiä, vanhempia. Esim. pienet tytöt kiipeilee hänen syliinsä, hän ottaa ne luontevasti vastaan. Ehkä pieniä juttuja, mutta merkityksellisiä. En usko sen olevan sattumaa, vaan määrätietoisen, aidosti rakastavan, välittämisen ja kasvatuksen tulos.

        Itsellä kokemusta myös suomalaisesta tavasta toimia. 30v avioliitto, jonka seuraukset on helposti havaittavissa. Syyllistäminen ja uhriutuminen (kuitenkin tehden vain kuten itse halusi) jääneen mieleen.

        Lapsuudenkodissa taas vähättely ja rankaisu, oli pääasiallinen kasvatusmetodi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lapselle voi ja pitäisikin opettaa esimerkillään, kunnioittamaan toisia ihmisiä. Ei siis niin että sä olet tärkein, vaan jokainen ihminen on arvokas. Jos kotona opetetaan kunnioittamaan toisia ihmisiä, ei esim. koulukiusaaminen olisi jokaisen koulun ongelma suomessa. Jos suomessa kasvatettaisiin lapsesta saakka, toisen ihmisten kunnioittaminen, ei 400 000 suomalaista söisi mielialalääkkeitä. Näillä palstoillakin näkee huonon kasvatuksen seurauksia, sitä ei voine kukaan kiistää.

        Rakkaallani on teini-ikäinen poika. Itsekin kuvittelin vastassa odottavan Suomiteinin kaltainen. Äiti vakuutti pojan olevan *helppo* . Olin epäileväinen. Vastassa oli kuitenkin todellinen nuori herrasmies. Hän puhuu äidilleen hyvin kunnioittavasti, kuitenkaan yhtään teeskentelemättä. Samoin äiti puhuu hänelle kunnioittavaan sävyyn. Tunnelma kotona on rento ja rakastava. Siellä vaan on niin hyvä olla. Jos tulee vieraita, poikakin ottaa vieraat huomioon, on kyseessä tyttöjä, poikia, nuorempia, samanikäisiä, vanhempia. Esim. pienet tytöt kiipeilee hänen syliinsä, hän ottaa ne luontevasti vastaan. Ehkä pieniä juttuja, mutta merkityksellisiä. En usko sen olevan sattumaa, vaan määrätietoisen, aidosti rakastavan, välittämisen ja kasvatuksen tulos.

        Itsellä kokemusta myös suomalaisesta tavasta toimia. 30v avioliitto, jonka seuraukset on helposti havaittavissa. Syyllistäminen ja uhriutuminen (kuitenkin tehden vain kuten itse halusi) jääneen mieleen.

        Lapsuudenkodissa taas vähättely ja rankaisu, oli pääasiallinen kasvatusmetodi.

        Kaikkien tutkimusten mukaan pienen ihmisen kehitykselle on hyvin tärkeää kokea nimenomaan olevansa se tärkein, eikä vain yksi arvokas muiden joukossa. Ei tietenkään aina ja joka sekunti. Useamman pienen kanssa olisi aika mahdotonta. Lapsi tarvii niitä kokemuksia, joissa hän yksin siinä hetkessä on se tärkein. Pieni lapsi ei onneksi käsitä aikaa samalla tavalla kuin aikuinen. Lapsi ei laske kellosta sitä aikaa, joka häneen on "uhrattu".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikkien tutkimusten mukaan pienen ihmisen kehitykselle on hyvin tärkeää kokea nimenomaan olevansa se tärkein, eikä vain yksi arvokas muiden joukossa. Ei tietenkään aina ja joka sekunti. Useamman pienen kanssa olisi aika mahdotonta. Lapsi tarvii niitä kokemuksia, joissa hän yksin siinä hetkessä on se tärkein. Pieni lapsi ei onneksi käsitä aikaa samalla tavalla kuin aikuinen. Lapsi ei laske kellosta sitä aikaa, joka häneen on "uhrattu".

        Jokaiselle ihmiselle tulee tulla sellainen tunne, että on tärkeä ja tarkoitettu. Se riittää, että se lapsi kokee olevansa edes yhdelle aikuiselle ihmiselle se tärkein. Ei se lapsi itselleen koko maailmaa tarvitse eikä tule koskaan saamaankaan. Sen tärkeyden tunteen synnyttäminen lapselle on niillä biologisilla vanhemmilla/adoptiovanhemmilla/laillisilla huoltajilla. Vain huono laillinen huoltaja ei hoida tuota tehtävää oikein ja sälyttää sen muille lapsen parhaan varjolla.

        Ei kannata tuota tuotakaan kehitystehtävää sälyttää uuden lapsettoman kumppanin harteille, joka ei ole vastuussa siitä, että jonkun "pieni ihminen" on saanut alkunsa ja joka ei ole kenenkään adoptiovanhempi tai yhteiskunnan palkkaama kasvatusvanhempi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikkien tutkimusten mukaan pienen ihmisen kehitykselle on hyvin tärkeää kokea nimenomaan olevansa se tärkein, eikä vain yksi arvokas muiden joukossa. Ei tietenkään aina ja joka sekunti. Useamman pienen kanssa olisi aika mahdotonta. Lapsi tarvii niitä kokemuksia, joissa hän yksin siinä hetkessä on se tärkein. Pieni lapsi ei onneksi käsitä aikaa samalla tavalla kuin aikuinen. Lapsi ei laske kellosta sitä aikaa, joka häneen on "uhrattu".

        Vai oikein "kaikkien tutkimusten".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jokaiselle ihmiselle tulee tulla sellainen tunne, että on tärkeä ja tarkoitettu. Se riittää, että se lapsi kokee olevansa edes yhdelle aikuiselle ihmiselle se tärkein. Ei se lapsi itselleen koko maailmaa tarvitse eikä tule koskaan saamaankaan. Sen tärkeyden tunteen synnyttäminen lapselle on niillä biologisilla vanhemmilla/adoptiovanhemmilla/laillisilla huoltajilla. Vain huono laillinen huoltaja ei hoida tuota tehtävää oikein ja sälyttää sen muille lapsen parhaan varjolla.

        Ei kannata tuota tuotakaan kehitystehtävää sälyttää uuden lapsettoman kumppanin harteille, joka ei ole vastuussa siitä, että jonkun "pieni ihminen" on saanut alkunsa ja joka ei ole kenenkään adoptiovanhempi tai yhteiskunnan palkkaama kasvatusvanhempi.

        "Se riittää, että se lapsi kokee olevansa edes yhdelle aikuiselle ihmiselle se tärkein"

        Itse en sanoisi ihan noinkaan. Tärkein tilalle laittaisin vaikka "rakas" (voi olla myös mm "turvallinen", "arvostettu"). Lapselle on tärkeintä olla rakastettu. Vähintään yhden aikuisen taholta. Jos rakastavia aikuisia on enemmän, ei haittaa yhtään. Rakastamisessa on sekin hyvä puoli, että ihminen voi rakastaa monia ihmisiä. Esim. omia lapsia, puolison lapsia, ystävän lapsia, kummilapsia, lastenlapsia jne samaan aikaan (kuten myös aikuisia, mutta siitä ei tässä kirjoituksessa enempää). Tietysti eritavalla. Itselläni on kaksi sisarusta, mutta siitä huolimatta tunsin että erityisesti äiti rakastaa meitä kaikkia. Tämä ei silti ole itsestäänselvyys. Joissain perheissä, aika monissakin on sisarusten suosimista, suorastaan törkeääkin, mutta se on vain tosiasia.

        "Vain huono laillinen huoltaja ei hoida tuota tehtävää oikein ja sälyttää sen muille lapsen parhaan varjolla."

        Vain jäykästi ajatteleva, toisia tuomitseva ihminen sanoo noin. Uskonnon opettajamme aikoinaan sanoi, että vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan. Se tarkoittaa myös sitä, että jos vanhempi ei kykene osaa tai jotain hoitamaan lasta itse. hän hankkii lapselle hoitajan.

        Usein esim. lasten isän uusi puoliso hoitaa lapsia enemmän kuin isä itse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Se riittää, että se lapsi kokee olevansa edes yhdelle aikuiselle ihmiselle se tärkein"

        Itse en sanoisi ihan noinkaan. Tärkein tilalle laittaisin vaikka "rakas" (voi olla myös mm "turvallinen", "arvostettu"). Lapselle on tärkeintä olla rakastettu. Vähintään yhden aikuisen taholta. Jos rakastavia aikuisia on enemmän, ei haittaa yhtään. Rakastamisessa on sekin hyvä puoli, että ihminen voi rakastaa monia ihmisiä. Esim. omia lapsia, puolison lapsia, ystävän lapsia, kummilapsia, lastenlapsia jne samaan aikaan (kuten myös aikuisia, mutta siitä ei tässä kirjoituksessa enempää). Tietysti eritavalla. Itselläni on kaksi sisarusta, mutta siitä huolimatta tunsin että erityisesti äiti rakastaa meitä kaikkia. Tämä ei silti ole itsestäänselvyys. Joissain perheissä, aika monissakin on sisarusten suosimista, suorastaan törkeääkin, mutta se on vain tosiasia.

        "Vain huono laillinen huoltaja ei hoida tuota tehtävää oikein ja sälyttää sen muille lapsen parhaan varjolla."

        Vain jäykästi ajatteleva, toisia tuomitseva ihminen sanoo noin. Uskonnon opettajamme aikoinaan sanoi, että vanhemmat ovat vastuussa lapsistaan. Se tarkoittaa myös sitä, että jos vanhempi ei kykene osaa tai jotain hoitamaan lasta itse. hän hankkii lapselle hoitajan.

        Usein esim. lasten isän uusi puoliso hoitaa lapsia enemmän kuin isä itse.

        Tietysti lapsen elämässä on usein enemmän kuin yksi aikuinen: aikuiset sukulaiset, lastentarhanopettajat, harrastuspiirien ohjaajat yms. Ajattelen silti, että lapsella ja lapsen vanhemmilla on erityinen tunneside, jota ei esiinny muilla. Kyllä se voi adoptiovanhemmallakin kehittyä adoptiolapseen, onhan se lapsi tosiaan sitten laillisesti omakin ja sen saamiseen on tehty pitkä adoptioprosessi ja oikeasti odotettu sitä lasta. Kasvattivanhemmillakin voi jonkinlainen side muodostua lapsiin mutta usein heillekin ne biologiset lapset, jos niitä on, on niitä omia ja erityisiä.

        Tunnesidettä ei voi edellyttää tai vaatia uudelta kumppanilta omiin lapsiin. Lapsillahan on usein isä ja äiti, jolla on se erityinen tunneside heihin. Uusperhekuvioissa riittää, jos sellaiseen haluaa lähteä, että lapset ja uudet kumppanit tulee jotenkin toimeen keskenään. Tuskin siinä mitään suuria tunteita tai tunnesidettä syntyy tai vain erityistapauksissa. Monelle lapsellekin se tunneside omiin vanhempiin riittää eivätkä he koe tarvetta muodostaa läheistä tunnesidettä aikuiseen ihmiseen, joka ei ole heidän biologinen vanhempi ja jos heillä elämässä on tai on ollut läsnä biologinen vanhempi tai vanhemmat ja jompikumpi ainakin niistä on hoitanut tai hoitaa vanhemmuuteen liittyvät tehtävät hyvin.

        Vanhemmat tai lailliset huoltajat on vastuussa lapsistaan. Jos toinen vanhempi ei pysty hoitamaan tehtäväänsä, sitten se jää sen yhden vanhemman varaan. Jos kummatkaan vanhemmat ei pysty kasvatus- ja huoltovastuuseen, sitten tehtävä kuuluu yhteiskunnalle.

        Ihmettelen tuollaista kuviota, että lapseton nainen lähtee aisuroimaan sinkkuisän lapsia eli hoitamaan sinkkuisän lapsia enemmän kuin isä itse. Ei oikein reilulta kuulosta. En ainakaan itse lähtisi tuollaiseen mukaan. Herää heti kysymys, miksi isä ei hoida hommaansa. Vetääkö lonkkaa jossain, kun uusi kumppani joutuu hoitamaan isälle kuuluvat asiat?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tietysti lapsen elämässä on usein enemmän kuin yksi aikuinen: aikuiset sukulaiset, lastentarhanopettajat, harrastuspiirien ohjaajat yms. Ajattelen silti, että lapsella ja lapsen vanhemmilla on erityinen tunneside, jota ei esiinny muilla. Kyllä se voi adoptiovanhemmallakin kehittyä adoptiolapseen, onhan se lapsi tosiaan sitten laillisesti omakin ja sen saamiseen on tehty pitkä adoptioprosessi ja oikeasti odotettu sitä lasta. Kasvattivanhemmillakin voi jonkinlainen side muodostua lapsiin mutta usein heillekin ne biologiset lapset, jos niitä on, on niitä omia ja erityisiä.

        Tunnesidettä ei voi edellyttää tai vaatia uudelta kumppanilta omiin lapsiin. Lapsillahan on usein isä ja äiti, jolla on se erityinen tunneside heihin. Uusperhekuvioissa riittää, jos sellaiseen haluaa lähteä, että lapset ja uudet kumppanit tulee jotenkin toimeen keskenään. Tuskin siinä mitään suuria tunteita tai tunnesidettä syntyy tai vain erityistapauksissa. Monelle lapsellekin se tunneside omiin vanhempiin riittää eivätkä he koe tarvetta muodostaa läheistä tunnesidettä aikuiseen ihmiseen, joka ei ole heidän biologinen vanhempi ja jos heillä elämässä on tai on ollut läsnä biologinen vanhempi tai vanhemmat ja jompikumpi ainakin niistä on hoitanut tai hoitaa vanhemmuuteen liittyvät tehtävät hyvin.

        Vanhemmat tai lailliset huoltajat on vastuussa lapsistaan. Jos toinen vanhempi ei pysty hoitamaan tehtäväänsä, sitten se jää sen yhden vanhemman varaan. Jos kummatkaan vanhemmat ei pysty kasvatus- ja huoltovastuuseen, sitten tehtävä kuuluu yhteiskunnalle.

        Ihmettelen tuollaista kuviota, että lapseton nainen lähtee aisuroimaan sinkkuisän lapsia eli hoitamaan sinkkuisän lapsia enemmän kuin isä itse. Ei oikein reilulta kuulosta. En ainakaan itse lähtisi tuollaiseen mukaan. Herää heti kysymys, miksi isä ei hoida hommaansa. Vetääkö lonkkaa jossain, kun uusi kumppani joutuu hoitamaan isälle kuuluvat asiat?

        Kyllä lapsen biologisen vanhemman uusperheessä tietenkin kuuluu ottaa se ykkösvastuu lapsista, mutta jos perheenä elää niin kyllä kumpaisellakin saa ja kuuluu olla kasvatusvastuu. Samoin vahva rakkaudellinen suhde voi muodostua uuteen vanhempaan vaikkei tämä olekaan biologinen vanhempi. Väheksytte monia adoptio-ja sijaisperheitä ja heidän tunnepiiriä ihan niinkuin uusperheitäkin. Joskus voi eron jälkeen olla, että biologiken vanhempi isä tai äiti kokee uuden äiti-tai isäpuolen uhaksi ja yrittää heikentää lapsensa välejä uuteen vanhempaan. Tätä en ymmärrä. Jokainen lastaan rakastava vanhempi ajattelee lapsensa parasta ja itekin sitä, että jokainen hyvä ja rakastava ihminen lapsen elämässä on vain pelkkää plussaa. Tottakai uuden ihmisen tulee silloin olla hyvä lapselle. Mutta ei me lapsia omisteta, tämä olisi hyvä muistaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä lapsen biologisen vanhemman uusperheessä tietenkin kuuluu ottaa se ykkösvastuu lapsista, mutta jos perheenä elää niin kyllä kumpaisellakin saa ja kuuluu olla kasvatusvastuu. Samoin vahva rakkaudellinen suhde voi muodostua uuteen vanhempaan vaikkei tämä olekaan biologinen vanhempi. Väheksytte monia adoptio-ja sijaisperheitä ja heidän tunnepiiriä ihan niinkuin uusperheitäkin. Joskus voi eron jälkeen olla, että biologiken vanhempi isä tai äiti kokee uuden äiti-tai isäpuolen uhaksi ja yrittää heikentää lapsensa välejä uuteen vanhempaan. Tätä en ymmärrä. Jokainen lastaan rakastava vanhempi ajattelee lapsensa parasta ja itekin sitä, että jokainen hyvä ja rakastava ihminen lapsen elämässä on vain pelkkää plussaa. Tottakai uuden ihmisen tulee silloin olla hyvä lapselle. Mutta ei me lapsia omisteta, tämä olisi hyvä muistaa.

        Olen itse vakaasti sitä mieltä, että se kasvatusvastuu, siis VASTUUNA, kuulu aina vain ja ainostaan laillisille huoltajille, jotka ovat usein biologisia vanhempia tai sitten adoptiovanhempia tai yhteiskunnan palkkaamia kasvattivanhempia. Itse en ole kyllä missään viestissä väheksynyt tai aliarvioinut adoptio- tai kasvatusvanhemmuutta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat adoptoineet ja saaneet sitä kautta lapsen. Tiedän myös kasvatusvanhempina toimivia.

        Vaikka se kasvatus on vastuuna laillisilla huoltajilla, toki se uusi kumppani esimerkillään kasvattaa mutta ei se kasvatustehtävä kuulu hänelle velvollisuutena eikä häntä siihen voi myöskään velvoittaa. Kyllä se äitin tai isän tulee ne lapsensa siellä kasvattaa, vaikka koko lössi asuisi yhdessä. Ehkä helpompi niissä tapauksissa tuo kasvatus rajata kokonaan sille lailliselle huoltajalla, että pitää erillistaloudet ja muuttaa vasta sitten yhteen, kun lapset on lentäneet pesästä, jos toista ne toisen lapset häiritsee.

        Tiedän ihmisiä, joiden vanhemmilla on uusia kumppaneita tai ihmisiä, joiden kumppaneilla on lapsia, mutta en tiedä ketään, kenellä olisi kehittynyt rakkaudellinen suhde niihin puolison lapsiin enkä myöskään lapsia (nyt aikuisia), joilla olisi rakkaudellinen tai erityisen lämmin suhde vanhemman uuteen kumppaniin. Ikävä sanoa näin. Kyllä välit voi olla hyvät, asialliset tai viileät tai huonotkin mutta tuosta rakkaudellisuudesta en ole kuullut kertaakaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen itse vakaasti sitä mieltä, että se kasvatusvastuu, siis VASTUUNA, kuulu aina vain ja ainostaan laillisille huoltajille, jotka ovat usein biologisia vanhempia tai sitten adoptiovanhempia tai yhteiskunnan palkkaamia kasvattivanhempia. Itse en ole kyllä missään viestissä väheksynyt tai aliarvioinut adoptio- tai kasvatusvanhemmuutta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat adoptoineet ja saaneet sitä kautta lapsen. Tiedän myös kasvatusvanhempina toimivia.

        Vaikka se kasvatus on vastuuna laillisilla huoltajilla, toki se uusi kumppani esimerkillään kasvattaa mutta ei se kasvatustehtävä kuulu hänelle velvollisuutena eikä häntä siihen voi myöskään velvoittaa. Kyllä se äitin tai isän tulee ne lapsensa siellä kasvattaa, vaikka koko lössi asuisi yhdessä. Ehkä helpompi niissä tapauksissa tuo kasvatus rajata kokonaan sille lailliselle huoltajalla, että pitää erillistaloudet ja muuttaa vasta sitten yhteen, kun lapset on lentäneet pesästä, jos toista ne toisen lapset häiritsee.

        Tiedän ihmisiä, joiden vanhemmilla on uusia kumppaneita tai ihmisiä, joiden kumppaneilla on lapsia, mutta en tiedä ketään, kenellä olisi kehittynyt rakkaudellinen suhde niihin puolison lapsiin enkä myöskään lapsia (nyt aikuisia), joilla olisi rakkaudellinen tai erityisen lämmin suhde vanhemman uuteen kumppaniin. Ikävä sanoa näin. Kyllä välit voi olla hyvät, asialliset tai viileät tai huonotkin mutta tuosta rakkaudellisuudesta en ole kuullut kertaakaan.

        Itse tiedän ihmisiä, joilla on rakkautta lapseen, joka ei ole hänen biologinen lapsi vaan uusperheessä vanhemman myötä tullut. Julkisuudessa saa myös väliin lukea kuinka jotkut kiittää äiti-tai isäpuoltaan rakkaudesta. Siis hommahan menee melko varmasti vikaan, jos uusperhe asuu saman katon alla ja toisella vanhemmalla ei ole mitään oikeuksia puuttua kasvatukseen tai hän ei halua siihen puuttua. Ei se ole todellista elämää, se vain sekavoittaa lapsenkin elämää. Miettikää nyt vähän. Eikö kyseessä ole myös lapsen etu ja se on selkeät rajat ja rakastavia ihmisiä ympärillä ja näin ei toki aina ole ydinperheessäkään. Mutta turha näustä on keuhkota, jokainen sopii yhteiset pelisäännöt itse, ei ole olemassa yhtä ja ainoaa ratkaisua, joka sopii kaikille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä lapsen biologisen vanhemman uusperheessä tietenkin kuuluu ottaa se ykkösvastuu lapsista, mutta jos perheenä elää niin kyllä kumpaisellakin saa ja kuuluu olla kasvatusvastuu. Samoin vahva rakkaudellinen suhde voi muodostua uuteen vanhempaan vaikkei tämä olekaan biologinen vanhempi. Väheksytte monia adoptio-ja sijaisperheitä ja heidän tunnepiiriä ihan niinkuin uusperheitäkin. Joskus voi eron jälkeen olla, että biologiken vanhempi isä tai äiti kokee uuden äiti-tai isäpuolen uhaksi ja yrittää heikentää lapsensa välejä uuteen vanhempaan. Tätä en ymmärrä. Jokainen lastaan rakastava vanhempi ajattelee lapsensa parasta ja itekin sitä, että jokainen hyvä ja rakastava ihminen lapsen elämässä on vain pelkkää plussaa. Tottakai uuden ihmisen tulee silloin olla hyvä lapselle. Mutta ei me lapsia omisteta, tämä olisi hyvä muistaa.

        En minä kyllä edelleenkään väheksy adoptio- ja kasvatusvanhemmuutta vaan pidän niitä suuressa arvossa. On suorastaan manipuloimista väittää tuollaista. Se, että pitää biologista vanhemmuutta erityisenä, ei tarkoita muiden vanhemmuusmallien väheksymistä. Se, jos kritisoi sitä, että eronnut vanhempi odottaa ja/tai vaatii samanlaista tunnesidettä lapsiinsa uudelta kumppanilta kuin itseltään, on omituista ja outoa ja kovin epäreilua. Eihän se uusi kumppani ole saattanut sitä lasta millään tavoin maailmaan ja ollut mukana raskausaikana, vauva-aikana ja ei välttämättä pikkulapsiaikanakaan. Ei se uusi kumppani välttämättä aina edes pidä eronneen vanhemman lapsista (moni ei sitä ääneen sano) tai ne lapset eivät välttämättä pidä vanhempansa uudesta kumppanista. Tiedän monta tuollaista tapausta.

        Eronkaan jälkeen lapselta ei saa viedä toista vanhempaa tietenkään. Tottakai ne molemmat biologiset vanhemmat, jos lapsi on saanut viettää suuren osaan elämästä heidän kanssa, on niitä tärkeimpiä ja lapsella muodostuu tunneside heihin. On myös sitä uutta kumppania kohtaan tärkeää, että sitä kasvatus- ja huoltovastuuta ei sälytetä hänelle, koska se kuuluu niille laillisille huoltajille, olipa ne lähi- tai etävanhempia ja olipa niitä syystä tai toisesta yksi tai kaksi. Joka omalla toimellaan saattaa lapsen maailmaan, on myös velvollinen ensisijaisesti hänestä huolehtimaan.

        Yhteiskunnan tulee auttaa niitä, joista ei huolehdita. Yhteiskunnan tulee ottaa vastuu orvoista, joilla ei ole kumpaakaan vanhempaa, joka pystyisi ottamaan ensisijaista vastuuta, etsimällä lapselle hyvät vanhemmat ja kodin. Yhteiskunta auttaa myös niitä, joiden kumpikaan elossa oleva biologinen vanhempi ei pysty oman elämäntilanteensa vuoksi huolehtimaan lapsistaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen itse vakaasti sitä mieltä, että se kasvatusvastuu, siis VASTUUNA, kuulu aina vain ja ainostaan laillisille huoltajille, jotka ovat usein biologisia vanhempia tai sitten adoptiovanhempia tai yhteiskunnan palkkaamia kasvattivanhempia. Itse en ole kyllä missään viestissä väheksynyt tai aliarvioinut adoptio- tai kasvatusvanhemmuutta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat adoptoineet ja saaneet sitä kautta lapsen. Tiedän myös kasvatusvanhempina toimivia.

        Vaikka se kasvatus on vastuuna laillisilla huoltajilla, toki se uusi kumppani esimerkillään kasvattaa mutta ei se kasvatustehtävä kuulu hänelle velvollisuutena eikä häntä siihen voi myöskään velvoittaa. Kyllä se äitin tai isän tulee ne lapsensa siellä kasvattaa, vaikka koko lössi asuisi yhdessä. Ehkä helpompi niissä tapauksissa tuo kasvatus rajata kokonaan sille lailliselle huoltajalla, että pitää erillistaloudet ja muuttaa vasta sitten yhteen, kun lapset on lentäneet pesästä, jos toista ne toisen lapset häiritsee.

        Tiedän ihmisiä, joiden vanhemmilla on uusia kumppaneita tai ihmisiä, joiden kumppaneilla on lapsia, mutta en tiedä ketään, kenellä olisi kehittynyt rakkaudellinen suhde niihin puolison lapsiin enkä myöskään lapsia (nyt aikuisia), joilla olisi rakkaudellinen tai erityisen lämmin suhde vanhemman uuteen kumppaniin. Ikävä sanoa näin. Kyllä välit voi olla hyvät, asialliset tai viileät tai huonotkin mutta tuosta rakkaudellisuudesta en ole kuullut kertaakaan.

        Noinko pahasti tässäkin yläpuolella monilla menee täysin puurot ja vellit sekasin? Moni jauhaa vaan jostain vastuusta ja kenellä on vastuu sitä ja tätä. Entäs se LAPSI? Onko sillä LAPSELLA oikeutta oikeutta yhtään mihinkään? Onko se LAPSI teille edes ihminen? Ihan täysin riippumatta kenen vastuu mitä, missä ja milloin, niin se LAPSI myös tuntee ja ajattelee. Mitä nuorempi lapsi, niin sitä takuuvarmemmin se lapsi, ihan ITSE, hakee turvaa ja leimautuu myös siihen uuteen aikuiseen. Lapsi ei ymmärrä jotain juridista vastuuta ja kaikkea muuta aikuisten jargonia. Eikä lapsen tarvikkaan niitä ymmärtää. Aikuisen (myös sen uuden kumppanin) vastuu AIKUISENA IHMISENÄ on tajuta tämä. Lapsiperheen elämään ei tungeta mukaan, jos ei ole valmis tajuamaan mitä se tarkottaa. Lasten ei todellakaan tarvitse omassa kodissaan kokea torjutuksi tulemista sen uuden aikuisen taholta. Lapsen elämää ja kaikkea mihin hän on tottunut ei ole oikeutta myllätä ylösalaisin, vain koska uusi aikuinen nyt sattuu haluamaan niin. Lapsi tarvitsee turvallisuutta ja pysyvyyttä. Lapsen ei tarvitse yrittää käsittäö kenellä sattuu olemaan mitäkin velvollisuuksia hänen suhteensa. Ne eivät ole lasten asioita.

        Enkä nyt tarkoita, että KAIKKI lapselliset sinkut nyt olisivat niin täydellisen erinomaisia näissä jutuissa. Aivan varmasti monesti ja monessa asiassa on parantamisen varaa. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen ja aikuisella on AINA suurempi ja painavampi VASTUU.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse tiedän ihmisiä, joilla on rakkautta lapseen, joka ei ole hänen biologinen lapsi vaan uusperheessä vanhemman myötä tullut. Julkisuudessa saa myös väliin lukea kuinka jotkut kiittää äiti-tai isäpuoltaan rakkaudesta. Siis hommahan menee melko varmasti vikaan, jos uusperhe asuu saman katon alla ja toisella vanhemmalla ei ole mitään oikeuksia puuttua kasvatukseen tai hän ei halua siihen puuttua. Ei se ole todellista elämää, se vain sekavoittaa lapsenkin elämää. Miettikää nyt vähän. Eikö kyseessä ole myös lapsen etu ja se on selkeät rajat ja rakastavia ihmisiä ympärillä ja näin ei toki aina ole ydinperheessäkään. Mutta turha näustä on keuhkota, jokainen sopii yhteiset pelisäännöt itse, ei ole olemassa yhtä ja ainoaa ratkaisua, joka sopii kaikille.

        Se eronneen vanhemman uusi kumppani ei ole vanhempi niille eronneen vanhemman lapsille. Se on vanhemman uusi kumppani. Sellaisia tilanteita voi olla, että eronneen vanhemman uusi kumppani adoptoi lapsen, jos esim. lapsen isästä ei ole tietoa tai isyyttä ei ole vahvistettu eikä merkitty rekisteriin. Joskus myös sellainen uusi kumppani voi adoptoida, jos lapsen biologinen isä tai äiti on kuollut.

        Jos uusperheessä on kaksi eronnutta vanhempaa ja molempien lapset asuu saman katon alla ainakin osan ajasta, tietysti auttaa, jos ne pelisäännöt on samat. Se biologinen vanhempi kuitenkin uusperheessäkin vastaa omien lastensa kuluista (esim. harrastukset, viikkorahat ja muut, ruokamenot), ne ei kuulu sille uudelle kumppanille, olipa sillä lapsia tai ei.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se eronneen vanhemman uusi kumppani ei ole vanhempi niille eronneen vanhemman lapsille. Se on vanhemman uusi kumppani. Sellaisia tilanteita voi olla, että eronneen vanhemman uusi kumppani adoptoi lapsen, jos esim. lapsen isästä ei ole tietoa tai isyyttä ei ole vahvistettu eikä merkitty rekisteriin. Joskus myös sellainen uusi kumppani voi adoptoida, jos lapsen biologinen isä tai äiti on kuollut.

        Jos uusperheessä on kaksi eronnutta vanhempaa ja molempien lapset asuu saman katon alla ainakin osan ajasta, tietysti auttaa, jos ne pelisäännöt on samat. Se biologinen vanhempi kuitenkin uusperheessäkin vastaa omien lastensa kuluista (esim. harrastukset, viikkorahat ja muut, ruokamenot), ne ei kuulu sille uudelle kumppanille, olipa sillä lapsia tai ei.

        Juuri näin. Toki perheitä on monenlaisia, jotkut yhteisestä sopimuksesta jakavat myös toistensa lasten kulut keskenään tai jopa niin että toinen elättää koko porukan. Mutta se on tosiaan yhteisesti sovittava ja siihen on molemmilta oltava suostumus, vaatimus se ei voi olla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se eronneen vanhemman uusi kumppani ei ole vanhempi niille eronneen vanhemman lapsille. Se on vanhemman uusi kumppani. Sellaisia tilanteita voi olla, että eronneen vanhemman uusi kumppani adoptoi lapsen, jos esim. lapsen isästä ei ole tietoa tai isyyttä ei ole vahvistettu eikä merkitty rekisteriin. Joskus myös sellainen uusi kumppani voi adoptoida, jos lapsen biologinen isä tai äiti on kuollut.

        Jos uusperheessä on kaksi eronnutta vanhempaa ja molempien lapset asuu saman katon alla ainakin osan ajasta, tietysti auttaa, jos ne pelisäännöt on samat. Se biologinen vanhempi kuitenkin uusperheessäkin vastaa omien lastensa kuluista (esim. harrastukset, viikkorahat ja muut, ruokamenot), ne ei kuulu sille uudelle kumppanille, olipa sillä lapsia tai ei.

        Kuinka niille lapsille tulee tehdä selväksi, että uudella kumppanilla ei ole mitään vastuuta heidän suhteensa? Sehän on aivan sama mitä aikuiset sopivat keskenään, jos tätä asiaa ei tehdä selväksi myös lapsille. Kysymyshän ei ole läheskään ainoastaan jostakin taloudellista vastuusta.

        Mietitään muutamaa käytännön esimerkkiä.

        Saako pieni lapsi tulla yksinään huoneeseen, jossa uusikko on? Hänhän saattaisi joutua vaikka kieltämään lasta tekemästä jotakin tai vastaavaa. Lapsi saattaisi alkaa puhumaan uusikolle tai pyytää lukemaan tai leikkimään tai pitää liian kovaa meteliä, tmv.

        Saako lapsi tulla pihaalle yksinään, jos uusikko on jo siellä vai pitääkö lapsen odottaa, että oma vanhempi saa nuoremman sisaruksen valmiiksi? Onko tilanne eri, jos piha on aidattu ja uusikko voi vaikka seisoa silmät kiinni, eikä lapsi silti juokse ajotielle.

        Pitäisikö pienet lapset ja lemmikit sitoa kiinni aina kun uusikko on tulossa ovesta sisään? Hänhän saattaisi vaikka estämään niitä menemästä ovesta ulos.

        Pitääkö anoppi ja/tai appi kutsua aina Suonenjoelta viikoksi yökylään jos lasten vanhempi sairastuu? Uusikkohan ei missään tapauksessa ole vastuussa auttamaan ja näin ollut aina aiemminkin tapana. Vai olisiko auttaminen tässä kohtaa kuitenkin pienempi riesa, kuin ne appivanhemmat?

        Teini tulee koulusta kotiin ja uusikko on siellä. Lapsi ei ota uusikkoa huomioon, vaan metelöi ja huudattaa vääränlaista musiikia jne. Uusikko ei voi häntä komentaa. Hänhän ei ota lapsista vastuuta, eikä kehitä minkäänlaista suhdetta heihin. Hänellä ei siis ole lainkaan auktoriteettia lasten suhteen. Ei auta muu kun kestää tai lähteä ovet paukkuen ulos?

        "Ei ole vastuuta" kuulostaa helpolta, mutta todellen elämä on tuolle periaatteelle hyvin vieras. Lapset eivät ole koneita, vaan eläviä olentoja. Eläviä olentoja on mahdoton koskaan täysin hallita ja elämä on arvaamatonta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noinko pahasti tässäkin yläpuolella monilla menee täysin puurot ja vellit sekasin? Moni jauhaa vaan jostain vastuusta ja kenellä on vastuu sitä ja tätä. Entäs se LAPSI? Onko sillä LAPSELLA oikeutta oikeutta yhtään mihinkään? Onko se LAPSI teille edes ihminen? Ihan täysin riippumatta kenen vastuu mitä, missä ja milloin, niin se LAPSI myös tuntee ja ajattelee. Mitä nuorempi lapsi, niin sitä takuuvarmemmin se lapsi, ihan ITSE, hakee turvaa ja leimautuu myös siihen uuteen aikuiseen. Lapsi ei ymmärrä jotain juridista vastuuta ja kaikkea muuta aikuisten jargonia. Eikä lapsen tarvikkaan niitä ymmärtää. Aikuisen (myös sen uuden kumppanin) vastuu AIKUISENA IHMISENÄ on tajuta tämä. Lapsiperheen elämään ei tungeta mukaan, jos ei ole valmis tajuamaan mitä se tarkottaa. Lasten ei todellakaan tarvitse omassa kodissaan kokea torjutuksi tulemista sen uuden aikuisen taholta. Lapsen elämää ja kaikkea mihin hän on tottunut ei ole oikeutta myllätä ylösalaisin, vain koska uusi aikuinen nyt sattuu haluamaan niin. Lapsi tarvitsee turvallisuutta ja pysyvyyttä. Lapsen ei tarvitse yrittää käsittäö kenellä sattuu olemaan mitäkin velvollisuuksia hänen suhteensa. Ne eivät ole lasten asioita.

        Enkä nyt tarkoita, että KAIKKI lapselliset sinkut nyt olisivat niin täydellisen erinomaisia näissä jutuissa. Aivan varmasti monesti ja monessa asiassa on parantamisen varaa. Tämä ei kuitenkaan poista sitä, että lapsi on lapsi ja aikuinen on aikuinen ja aikuisella on AINA suurempi ja painavampi VASTUU.

        Lapsella on kyllä oikeuksia niin kuin on jokaisella ihmisellä iästä riippumatta. Lapsen OIKEUKSIEN TOTEUTUMISESTA ON VASTUUSSA ensisijaisesti LAILLINEN HUOLTAJA. Laillisen huoltajan on tehtävä kaikkensa, että lapsella olisi hyvät eväät elämään: rakastaa, asettaa rajat, turvata kehitys, huolehtia ja kasvattaa. Jos laillinen huoltaja ei tuota asiaa hoida, hän laiminlyö huoltajan vastuun ja tehtävät. Tietysti ympärillä olevat on myös sillä tavalla vastuussa, että jos huomaa, että lasta kaltoinkohdellaan tai lasta ei hoideta kunnolla, tulee tehdä huomioiden perusteella lastensuojeluilmoitus eli lasu. Kyllähän tuollaisia tehdään sekä tuttujen että tuntemattomien aloitteesta sellaisille perheille, joissa lapsi tai lapset on jostain syytä vakavasti hunningolla. Jos laillinen huoltaja ei tee lasun perusteella korjausliikettä epäkohtiin, voi edessä olla lasten huostaanotto. Kannattaisi siis laillisten huoltajien todella pitää niistä lasten oikeuksien ja perustarpeiden täyttämisestä ja perusasioista kiinni, ettei joudu siihen pisteeseen, että laillinen huoltajuus puretaan. En tiedä, kuinka monta lasua pitää yhden ihmisen saada, että lapset huostaanotetaan ja miten vakavia niiden laiminlyöntien pitää olla. Lasten laiminlyönti on ymmärtääkseni myös sitä, että siirtää vastuun omasta velvollisuuksistaan sellaisille, joille se ei kuulu.

        Kyllä lapsi pitää tärkeänä myös muita kuin vanhempia tai niitä laillisia huoltajia. Monelle lapselle esim. lastenhoitaja, opettaja, täti, setä tai eno on tärkeä. Omat vanhemmat on silti erityisiä ja tärkeimpiä. Minä ainakin koin lapsena niin ja aikuisenakin koen, että biologiset vanhemmat ovat olleet itselleni tärkeimpiä. Itselläni on ollut lisäksi joissakin yhteyksiä tärkeitä esikuvia muistakin vanhempieni ikäisistä ihmisistä mutta ei kukaan ole minusta huolehtinut niin kuin biologiset vanhemmat koskaan. Tunneside velvoittaa vanhempia usein silloinkin, kun oma lapsi on täysi-ikäinen. Oma jälkeläinen on äidille lapsi aina olipa se lapsi minkä ikäinen tahansa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri näin. Toki perheitä on monenlaisia, jotkut yhteisestä sopimuksesta jakavat myös toistensa lasten kulut keskenään tai jopa niin että toinen elättää koko porukan. Mutta se on tosiaan yhteisesti sovittava ja siihen on molemmilta oltava suostumus, vaatimus se ei voi olla.

        Taitaa olla aika harvassa ne, jotka haluaisivat elättää tai edes osittain elättää uuden kumppanin, joka on eronnut ja jolla on kersat. Tietysti ihmisen oma päätös, jos lähtee tuollaiselle lössille vapaaehtoiseksi elättäjäksi tai edes osittaiseksi elättäjäksi. Herää vain kysymys, miksi. Kyllä uusperheessä eronnut vanhempi vastaa pääsääntöisesti omista ja lastensa kuluista ja se uusi kumppani, olipa sillä lapsia tai ei, vastaa pääosin omista kuluistaan.

        Kyllä ruokamenotkin ja laskut voi järkevästi puolittaa ja jakaa oikeudenmukaisesti, jos halutaan. Suosittelen tuota kyllä ja varmaan noin toimitaankin monessa uusperheessä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuinka niille lapsille tulee tehdä selväksi, että uudella kumppanilla ei ole mitään vastuuta heidän suhteensa? Sehän on aivan sama mitä aikuiset sopivat keskenään, jos tätä asiaa ei tehdä selväksi myös lapsille. Kysymyshän ei ole läheskään ainoastaan jostakin taloudellista vastuusta.

        Mietitään muutamaa käytännön esimerkkiä.

        Saako pieni lapsi tulla yksinään huoneeseen, jossa uusikko on? Hänhän saattaisi joutua vaikka kieltämään lasta tekemästä jotakin tai vastaavaa. Lapsi saattaisi alkaa puhumaan uusikolle tai pyytää lukemaan tai leikkimään tai pitää liian kovaa meteliä, tmv.

        Saako lapsi tulla pihaalle yksinään, jos uusikko on jo siellä vai pitääkö lapsen odottaa, että oma vanhempi saa nuoremman sisaruksen valmiiksi? Onko tilanne eri, jos piha on aidattu ja uusikko voi vaikka seisoa silmät kiinni, eikä lapsi silti juokse ajotielle.

        Pitäisikö pienet lapset ja lemmikit sitoa kiinni aina kun uusikko on tulossa ovesta sisään? Hänhän saattaisi vaikka estämään niitä menemästä ovesta ulos.

        Pitääkö anoppi ja/tai appi kutsua aina Suonenjoelta viikoksi yökylään jos lasten vanhempi sairastuu? Uusikkohan ei missään tapauksessa ole vastuussa auttamaan ja näin ollut aina aiemminkin tapana. Vai olisiko auttaminen tässä kohtaa kuitenkin pienempi riesa, kuin ne appivanhemmat?

        Teini tulee koulusta kotiin ja uusikko on siellä. Lapsi ei ota uusikkoa huomioon, vaan metelöi ja huudattaa vääränlaista musiikia jne. Uusikko ei voi häntä komentaa. Hänhän ei ota lapsista vastuuta, eikä kehitä minkäänlaista suhdetta heihin. Hänellä ei siis ole lainkaan auktoriteettia lasten suhteen. Ei auta muu kun kestää tai lähteä ovet paukkuen ulos?

        "Ei ole vastuuta" kuulostaa helpolta, mutta todellen elämä on tuolle periaatteelle hyvin vieras. Lapset eivät ole koneita, vaan eläviä olentoja. Eläviä olentoja on mahdoton koskaan täysin hallita ja elämä on arvaamatonta.

        Kyllä se uusi kumppani kasvattaa aikuisena, esimerkkinä ja auktoriteettinä, jos se suostuu asumaan eronneen vanhemman kanssa, jolla on lapsia, mutta ei se sen lapsen elämä ja kasvatus sen vastuulla ole. Tilanteisiin voi puuttua, jos on tilanteissa läsnä, etenkin, kun se lasten vanhempi ei ole läsnä. Itse ymmärrän kasvatuksen laajemmin kuin yksittäisinä arjen tapahtumina tai yksittäisinä tilanteisiin puuttumisena, se on arvojen siirtoa, sääntöjä ja niiden selittämistä, rajojen asettamista jne.

        Toivottavasti uusperheissä keskustellaan siitä, mikä tuntuu oikeudenmukaiselta. Jos ei halua ottaa mitään vastuuta toisten lasten kasvatuksesta, ei lähde koskaan uusperhekuvioihin. Helppoa. Jos ei halua kasvattaa toisen lapsia arjessa, ei muuta yhteen eronneen vanhemman ja tämän lapsien kanssa. Paljon helpompaa. Jos lähtee uusperhekuvioon, sitten keskustellaan, miten se kasvatus ja vastuu siitä ymmärretään ja kenelle se viime kädessä kuuluu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä lapsen biologisen vanhemman uusperheessä tietenkin kuuluu ottaa se ykkösvastuu lapsista, mutta jos perheenä elää niin kyllä kumpaisellakin saa ja kuuluu olla kasvatusvastuu. Samoin vahva rakkaudellinen suhde voi muodostua uuteen vanhempaan vaikkei tämä olekaan biologinen vanhempi. Väheksytte monia adoptio-ja sijaisperheitä ja heidän tunnepiiriä ihan niinkuin uusperheitäkin. Joskus voi eron jälkeen olla, että biologiken vanhempi isä tai äiti kokee uuden äiti-tai isäpuolen uhaksi ja yrittää heikentää lapsensa välejä uuteen vanhempaan. Tätä en ymmärrä. Jokainen lastaan rakastava vanhempi ajattelee lapsensa parasta ja itekin sitä, että jokainen hyvä ja rakastava ihminen lapsen elämässä on vain pelkkää plussaa. Tottakai uuden ihmisen tulee silloin olla hyvä lapselle. Mutta ei me lapsia omisteta, tämä olisi hyvä muistaa.

        Niinpä. Käytännössähän kasvatusvastuu menee biologisen vanhemman ykkösvastuun yläpuolelle. Aika reippaastikin. Uusperheissä eletään ihan normaalia perhe-elämää, vaikka niissä voi olla minun, sinun ja meidän lapsia.

        "biologiken vanhempi isä tai äiti kokee uuden äiti-tai isäpuolen uhaksi ja yrittää heikentää lapsensa välejä uuteen vanhempaan."

        Jos näin on, se todella osoittaa epätervettä narsismia - ei rakkautta. Vanhempi osoittaa rakkautta lapseensa, jos hän sallii lapsen rakastavan myös "bonusvanhempaansa" (tai -vanhempiaan).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä se uusi kumppani kasvattaa aikuisena, esimerkkinä ja auktoriteettinä, jos se suostuu asumaan eronneen vanhemman kanssa, jolla on lapsia, mutta ei se sen lapsen elämä ja kasvatus sen vastuulla ole. Tilanteisiin voi puuttua, jos on tilanteissa läsnä, etenkin, kun se lasten vanhempi ei ole läsnä. Itse ymmärrän kasvatuksen laajemmin kuin yksittäisinä arjen tapahtumina tai yksittäisinä tilanteisiin puuttumisena, se on arvojen siirtoa, sääntöjä ja niiden selittämistä, rajojen asettamista jne.

        Toivottavasti uusperheissä keskustellaan siitä, mikä tuntuu oikeudenmukaiselta. Jos ei halua ottaa mitään vastuuta toisten lasten kasvatuksesta, ei lähde koskaan uusperhekuvioihin. Helppoa. Jos ei halua kasvattaa toisen lapsia arjessa, ei muuta yhteen eronneen vanhemman ja tämän lapsien kanssa. Paljon helpompaa. Jos lähtee uusperhekuvioon, sitten keskustellaan, miten se kasvatus ja vastuu siitä ymmärretään ja kenelle se viime kädessä kuuluu.

        Kasvattaminen on just niitä arjen pieniä ja isompia tapahtumia. Niissä niitä arvoja siirretään, sääntöjä selitetään ja rajoja asetetaan. Ei lapsia viedä mihinkään koulutuskentälle ja aleta sitten kasvattaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen itse vakaasti sitä mieltä, että se kasvatusvastuu, siis VASTUUNA, kuulu aina vain ja ainostaan laillisille huoltajille, jotka ovat usein biologisia vanhempia tai sitten adoptiovanhempia tai yhteiskunnan palkkaamia kasvattivanhempia. Itse en ole kyllä missään viestissä väheksynyt tai aliarvioinut adoptio- tai kasvatusvanhemmuutta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat adoptoineet ja saaneet sitä kautta lapsen. Tiedän myös kasvatusvanhempina toimivia.

        Vaikka se kasvatus on vastuuna laillisilla huoltajilla, toki se uusi kumppani esimerkillään kasvattaa mutta ei se kasvatustehtävä kuulu hänelle velvollisuutena eikä häntä siihen voi myöskään velvoittaa. Kyllä se äitin tai isän tulee ne lapsensa siellä kasvattaa, vaikka koko lössi asuisi yhdessä. Ehkä helpompi niissä tapauksissa tuo kasvatus rajata kokonaan sille lailliselle huoltajalla, että pitää erillistaloudet ja muuttaa vasta sitten yhteen, kun lapset on lentäneet pesästä, jos toista ne toisen lapset häiritsee.

        Tiedän ihmisiä, joiden vanhemmilla on uusia kumppaneita tai ihmisiä, joiden kumppaneilla on lapsia, mutta en tiedä ketään, kenellä olisi kehittynyt rakkaudellinen suhde niihin puolison lapsiin enkä myöskään lapsia (nyt aikuisia), joilla olisi rakkaudellinen tai erityisen lämmin suhde vanhemman uuteen kumppaniin. Ikävä sanoa näin. Kyllä välit voi olla hyvät, asialliset tai viileät tai huonotkin mutta tuosta rakkaudellisuudesta en ole kuullut kertaakaan.

        " en tiedä ketään, kenellä olisi kehittynyt rakkaudellinen suhde niihin puolison lapsiin enkä myöskään lapsia (nyt aikuisia), joilla olisi rakkaudellinen tai erityisen lämmin suhde vanhemman uuteen kumppaniin"

        Minä tiedän, todella monta. Hyvän ystäväni vanhemmat erosivat hänen ollessa 7v. Äidillä aika pian uusi kumppani. Pian he muuttivat yhteen. Tämä isäpuoli on todella tärkeä. Myöhemmin (20v) ystävän äiti ja isäpuoli erosivat. Nyt kummallakin ollut uusi kumppani pitkään. He kaikki , tulevat usein samoilla autoilla, ovat ystäväni lasten juhlissa.

        Yksi tuttavaperheen vanhemmat erosivat aikanaan. Lapsi vietti paljon aikaa isänsä ja tämän uuden puolison kanssa (äidillä vuorotyö). Jossain vaiheessa lapsi oli kysynyt äidiltään, mitä mieltä äiti on jos hän sanoisi isänsä vaimoa myös äidiksi. Äiti antoi luvan, tottakai. Myös äitien välit ovat enemmän kuin asialliset. Joissain uusioperheissä vietetään joulua yhdessä - ex-puolisot, nykyiset puolisot ja lapset.

        Mitä tiedän myös on lasten kärsimys biologisesta vanhemmasta/vanhemmista. Puuttuu se rakkaus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse tiedän ihmisiä, joilla on rakkautta lapseen, joka ei ole hänen biologinen lapsi vaan uusperheessä vanhemman myötä tullut. Julkisuudessa saa myös väliin lukea kuinka jotkut kiittää äiti-tai isäpuoltaan rakkaudesta. Siis hommahan menee melko varmasti vikaan, jos uusperhe asuu saman katon alla ja toisella vanhemmalla ei ole mitään oikeuksia puuttua kasvatukseen tai hän ei halua siihen puuttua. Ei se ole todellista elämää, se vain sekavoittaa lapsenkin elämää. Miettikää nyt vähän. Eikö kyseessä ole myös lapsen etu ja se on selkeät rajat ja rakastavia ihmisiä ympärillä ja näin ei toki aina ole ydinperheessäkään. Mutta turha näustä on keuhkota, jokainen sopii yhteiset pelisäännöt itse, ei ole olemassa yhtä ja ainoaa ratkaisua, joka sopii kaikille.

        Saman katon alla kun asutaan, on aivan välttämätöntä elää todellista elämää :). Tottakai osallistutaan kasvatukseen ja ollaan vastuussa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kasvattaminen on just niitä arjen pieniä ja isompia tapahtumia. Niissä niitä arvoja siirretään, sääntöjä selitetään ja rajoja asetetaan. Ei lapsia viedä mihinkään koulutuskentälle ja aleta sitten kasvattaa.

        On se niitä nopeita tapahtumia mutta on se myös sitä, että asioista oikeasti keskustellaan (tietysti sillä tasolla, mikä lapsen iän ja kehityksen kannalta mielekästä) pitkään ja siihen annetaan aikaa. Joitakin asioita joutuu selittämään tarkastikin etenkin ala- ja yläasteikäiselle.

        Jos lapsen hankkii, kannattaa miettiä sitä kumppanivalintaa tarkkaan ja sitä, kenestä tulisi mahdollisimman hyvä kasvattaja omalle biologiselle lapselleen. Ei se lapsen syy tietenkään ole, jos isä tai äiti tai kumpikaan ei kykene hoitamaan heille lähtökohtaisesti kuuluvia vastuita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " en tiedä ketään, kenellä olisi kehittynyt rakkaudellinen suhde niihin puolison lapsiin enkä myöskään lapsia (nyt aikuisia), joilla olisi rakkaudellinen tai erityisen lämmin suhde vanhemman uuteen kumppaniin"

        Minä tiedän, todella monta. Hyvän ystäväni vanhemmat erosivat hänen ollessa 7v. Äidillä aika pian uusi kumppani. Pian he muuttivat yhteen. Tämä isäpuoli on todella tärkeä. Myöhemmin (20v) ystävän äiti ja isäpuoli erosivat. Nyt kummallakin ollut uusi kumppani pitkään. He kaikki , tulevat usein samoilla autoilla, ovat ystäväni lasten juhlissa.

        Yksi tuttavaperheen vanhemmat erosivat aikanaan. Lapsi vietti paljon aikaa isänsä ja tämän uuden puolison kanssa (äidillä vuorotyö). Jossain vaiheessa lapsi oli kysynyt äidiltään, mitä mieltä äiti on jos hän sanoisi isänsä vaimoa myös äidiksi. Äiti antoi luvan, tottakai. Myös äitien välit ovat enemmän kuin asialliset. Joissain uusioperheissä vietetään joulua yhdessä - ex-puolisot, nykyiset puolisot ja lapset.

        Mitä tiedän myös on lasten kärsimys biologisesta vanhemmasta/vanhemmista. Puuttuu se rakkaus.

        Ei se, että joku saa lapsen, tarkoita sitä, että hän olisi välttämättä hyvä vanhempi. Kaikenlaiset ihmiset saa lapsia ja lapsia asuu perhemallista riippumatta hyvissä ja huonoissa perheissä. Ei niistä lastensuojeluilmoituksista (lasu) varmaan mikään ole turhaan tehty. En tiedä, kuinka paljon lasuja tehdään Suomessa vuosittain mutta sellainen mutu on, että on kasvamaan päin luvut.

        Kaikista lapsista ja nuorista jopa 20% voi huonosti Suomessa. Kuulin nuo luvut tänään, kun katsoin ja kuuntelin tv:stä lasten- ja nuorten psykiatrian ammattilaisen haastattelua. Tuo on oikeasti suuri määrä. En tiedä, miten suuri määrä noista lapsista ja nuorista asuu minkäkinlaisissa perheissä mutta määrä on aivan liian suuri.

        Joskus sijaisperhe on lapselle paras vaihtoehto, jos biologiset vanhemmat ei kykene ja pysty kasvattamaan ja huolehtimaan. Joskus lastenkoti on parempi paikka kuin ongelmakoti biologisten vanhempien kanssa. Moni lapsi saa mahdollisuuden adoptioperheessä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saman katon alla kun asutaan, on aivan välttämätöntä elää todellista elämää :). Tottakai osallistutaan kasvatukseen ja ollaan vastuussa.

        Kannattaa valita tarkkaan, kenen kanssa sitä todellista elämää haluaa siellä saman katon alla. Mitä se hyvä elämä sitten kenenkin näkökulmasta on, voi vaihdella. :)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On se niitä nopeita tapahtumia mutta on se myös sitä, että asioista oikeasti keskustellaan (tietysti sillä tasolla, mikä lapsen iän ja kehityksen kannalta mielekästä) pitkään ja siihen annetaan aikaa. Joitakin asioita joutuu selittämään tarkastikin etenkin ala- ja yläasteikäiselle.

        Jos lapsen hankkii, kannattaa miettiä sitä kumppanivalintaa tarkkaan ja sitä, kenestä tulisi mahdollisimman hyvä kasvattaja omalle biologiselle lapselleen. Ei se lapsen syy tietenkään ole, jos isä tai äiti tai kumpikaan ei kykene hoitamaan heille lähtökohtaisesti kuuluvia vastuita.

        No enpä tiedä yhtään lapsiperhettä, jossa käytäisiin jotain kasvatuskeskusteluja. Kuuluu sitten varmaan joidenkin kasvattamisen ammattilaisten työkalupakkiin. Kyllä ne isotkin asiat yleensä tulevat vastaan siellä arjen keskellä. Toki niitä saatetaan sitten vauikka ruokapöydässä tai nukkumaan mennessä kerrata. Kuitenkin jos aikuinen lapsen elämässä mukana, niin hänen kohdalleen saattaa joku hankala kysymys osua. Ei lapsi kysy ensiksi, että olikos sinulla kasvatuksellinen vastuu minusta.

        Mitenpä sitä voisi (tai tarvitsisi) miettiä kuka voisi kasvatusvastuuta ottaa. Näyttää tämän ketjun pohjalta olevan täysin sopimaton ajatus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No enpä tiedä yhtään lapsiperhettä, jossa käytäisiin jotain kasvatuskeskusteluja. Kuuluu sitten varmaan joidenkin kasvattamisen ammattilaisten työkalupakkiin. Kyllä ne isotkin asiat yleensä tulevat vastaan siellä arjen keskellä. Toki niitä saatetaan sitten vauikka ruokapöydässä tai nukkumaan mennessä kerrata. Kuitenkin jos aikuinen lapsen elämässä mukana, niin hänen kohdalleen saattaa joku hankala kysymys osua. Ei lapsi kysy ensiksi, että olikos sinulla kasvatuksellinen vastuu minusta.

        Mitenpä sitä voisi (tai tarvitsisi) miettiä kuka voisi kasvatusvastuuta ottaa. Näyttää tämän ketjun pohjalta olevan täysin sopimaton ajatus.

        No kasvattajia on moneen junaan. Minä olen ainakin tätinä ja kummitätinä jne käynyt pitkiäkin keskusteluja ala- ja yläasteikäisten kanssa erilaisista asioista. Sen kasvattajan tulisi antaa aikaa ja läsnäoloa ja luulisi, että ennen kaikkea ne biologiset vanhemmat tai lailliset huoltajat ymmärtäisivät ja haluaisivat niitä antaa. Ei sitä kasvatusvastuuta tosiaan kaikki biologiset vanhemmatkaan hyvin hoida.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niinpä. Käytännössähän kasvatusvastuu menee biologisen vanhemman ykkösvastuun yläpuolelle. Aika reippaastikin. Uusperheissä eletään ihan normaalia perhe-elämää, vaikka niissä voi olla minun, sinun ja meidän lapsia.

        "biologiken vanhempi isä tai äiti kokee uuden äiti-tai isäpuolen uhaksi ja yrittää heikentää lapsensa välejä uuteen vanhempaan."

        Jos näin on, se todella osoittaa epätervettä narsismia - ei rakkautta. Vanhempi osoittaa rakkautta lapseensa, jos hän sallii lapsen rakastavan myös "bonusvanhempaansa" (tai -vanhempiaan).

        "Lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä", vaikka kasvatusVASTUU on laillisilla huoltajilla. On eri asia puhua kasvatukseen osallistumisesta kuin kasvatusVASTUUSTA.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä", vaikka kasvatusVASTUU on laillisilla huoltajilla. On eri asia puhua kasvatukseen osallistumisesta kuin kasvatusVASTUUSTA.

        KasvatusVASTUU on jokaisella lapsen läheisellä. Aina siellä missä lapsi on. Osallistuminen on juuri suurinta vastuuta. Mitä enemmän osallistumista kasvatukseen, sitä enemmän vastuuta, luonnollisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        KasvatusVASTUU on jokaisella lapsen läheisellä. Aina siellä missä lapsi on. Osallistuminen on juuri suurinta vastuuta. Mitä enemmän osallistumista kasvatukseen, sitä enemmän vastuuta, luonnollisesti.

        Olen tuosta eri mieltä ja teen eron vastuun ja osallistumisen välillä. KasvatusVASTUU eli erityinen kasvatustehtävä on tehtävä, joka uskotaan laillisille huoltajille, jotka useimmiten on lapsen biologiset vanhemmat (tai adoptiovanhemmat tai yhteiskunnan palkkaamat kasvattivanhemmat). Muut kuin lailliset huoltajat OSALLISTUVAT KASVATUKSEEN tilanteen mukaan joko ammatin kautta (opettajat, lastenhoitajat jne) tai lähiympäristössä (naapurit, tädit, sedät, sattumanvaraiset ihmiset) jne.


    • Anonyymi

      Tuo on sellainen asia, ettei sitä tarvitse "ilmoittaa". Sen pitää olla automaattiasetuksena suhteessa, jossa on lapsia. Siis ei vain naisen lapsia, vaan myös miehen lapsia.

      Ja taas kerran sekoitetaan pahasti asioita keskenään.

      "nainen peesaa manipuloivaa lastansa miestä vastaan?"
      "Kersa väittää miehen olevan ulkopuolinen"

      Se että lapsi on etusijalla (mitä pienempi lapsi, sitä tärkeämpää huolenpito) ei tarkoita ollenkaan, että hän saa käyttäytyä rumasti. Äidin uusi puoliso eikä äitikään saa käyttäytyä rumasti.

    • Anonyymi

      Omat lapset ovat äidille aina ykkösasemassa. Onpa ikää kuinka paljon tahansa.

      • Anonyymi

        Ehkä tuo on kuitenkin liian vahvasti sanottu "aina".


      • Anonyymi

        Surullisen moni ei pysty pistämään lapsiaan etusijalle. Uskon kyllä siihen, että ainakin lähes kaikki äidit rakastavat lapsiaan. Myöskin he, jotka eivät pysty sitä rakauttaan mitenkään osottamaan.


      • Anonyymi

        Hyvä, että on, tulisikin olla. Samoin isille tulisi omat lapset olla aina ykkösasemassa. Äideille ja isille ei kuitenkaan muiden lapset ole ykkösasemassa, menipä muiden lapsilla hyvin tai ei. Harvemmin vanhempi tai eronnut vanhempi auttaa huonosti voivia lapsia yhteiskunnassa, ellei nyt työn puolesta tee lastensuojelutyötä tai vastaavaa. Ei myöskään uuden kumppanin lapset ole sinkkuäideille ja -isille ykkösasemassa eikä välttämättä edes kovin tärkeässä asemassa. Silti eronneella vanhemmalla on usein oletus, että uuden kumppanin joko toisen eronneen vanhemmat tai lapsettoman sinkun, tulisi priorisoida hänen lapsiaan, vaikka hän ei itse ole valmis samaan. Tätä ihmettelen suuresti. Hirveä ristiriita. Tästä pitäisi oikeasti puhua ihan avoimesti.

        Jos sinkkuäiti tai -isä vaatii huomiota omille lapsilleen uudelta kumppaniltaan eikö hänenkin tulisi huomioida ne uuden kumppanin lapset, jos niitä on? Ja edelleen: eikö hänenkin tulisi kumppanivalinnassa huomioida mahd. reilu tilanne, joka yhdistää molempia, ja suosia eronnutta vanhempaa niin kuin tuo aloituksen linkin viisas sinkkuäiti?


    • Anonyymi

      A-puoli on singlejen parempi puoli.

    • Anonyymi

      Miksiköhän muuten palstalla(kin) eronneet julistaa niin kovasti tuota "lapset on aina ykkösenä", kun niiden omat toimet selvästikin on jättäneet lapset ilman toista vanhempaa. En ole varmaan koskaan nähnyt/kuullut erovanhemmasta joka ei tärkeänä olisi julistanut tuota miten lapset ja lasten etu on hänelle tärkeimmät maailmassa. Väitän että 100% eronneista ja karanneista julistaa sitä mantraa.

      Kuinkas sitten on käytännössä mahdollista kun sadalle prosentille eronneista lasten etu on tärkein, että kuitenkin sitten pitää erota? Luulisi että jos kaksi täysin lasten etuun sitoutunutta vanhempaa ajattelisi lasten etua ne pysyisi yhdessä omasta mukavuudestaan joustaen vaikka väkisin koska se lasten etu, sitä luulisi sietävän sitä vähän tylsääkin kumppania edes niin kauan kun lapset ovat aikuisia.

      Päätelmä: Eronneet ja karanneet, vähintään puolet (50%) niistä on itsekkäitä ja valehtelevia, pelkästään omaa napaansa tuijottavia p...isia joille laset ovat ain kakkosia. Niin se vaan täytyy olla koska ei muuten olisi eroja yhtään.

      -harmiseikirj-

      • Anonyymi

        Olet mitä luultavimmin oikeassa. Tuskinpa kaikki avioerot ovat lasten kannalta paras ratkaisu. Osa taas taatusti on. Prosentteihin en lähde ottamaan kantaa.

        Kaikki yksinään lapsen kanssa olevathan taas eivät ole eronneita tai karanneita. Kaikilla ei ole, eikä välttämättä ole koskaan ollutkaan minkäänlaista ihmissuhdetta lapsen toisen vanhemman kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet mitä luultavimmin oikeassa. Tuskinpa kaikki avioerot ovat lasten kannalta paras ratkaisu. Osa taas taatusti on. Prosentteihin en lähde ottamaan kantaa.

        Kaikki yksinään lapsen kanssa olevathan taas eivät ole eronneita tai karanneita. Kaikilla ei ole, eikä välttämättä ole koskaan ollutkaan minkäänlaista ihmissuhdetta lapsen toisen vanhemman kanssa.

        Sitähän ne aina tosiaan selittää että lapsille parempi, no tuskinpa jos lähdetään siitä että olisi kaksi aikuista ihmistä jotka kaikissa toimissaan asettaa lapset etusijalle. Ei semmoisissa perheissä aikuiset keskenään riitelisi ja tappelisi, eivät dokaisi eivätkä mokaisi, mutta kun todellisuus on raadollisempaa kuin puheet niitä eroja on ja lapset aina kärsii erossa jos verrataan ihannetilaiseen vanhempien suhteeseen.

        Juu ei ole, mutta suurin osa kuitenkin on kumppanista eronnut ja osa niistä sitten melkoisia narraajia puheissaan. Vähän sitä odottaisi rehellisyyttä tuossakin asiassa, itseasiassa varmaan semmoinen joka myöntäisi ettei ollut riittävän hyvä vanhempi, ajatteli itseään ja omaa mukavuuttaan enemmän kuin lapsiaan varmaan olisikin sitten loppupelissä melko hyvä vanhempi kun oikeasti varfmaan ottaisi vastuuta tekemisistään ja pyrkisi niitä lapsille korvaamaan olemalla se hyvä vanhempi.

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitähän ne aina tosiaan selittää että lapsille parempi, no tuskinpa jos lähdetään siitä että olisi kaksi aikuista ihmistä jotka kaikissa toimissaan asettaa lapset etusijalle. Ei semmoisissa perheissä aikuiset keskenään riitelisi ja tappelisi, eivät dokaisi eivätkä mokaisi, mutta kun todellisuus on raadollisempaa kuin puheet niitä eroja on ja lapset aina kärsii erossa jos verrataan ihannetilaiseen vanhempien suhteeseen.

        Juu ei ole, mutta suurin osa kuitenkin on kumppanista eronnut ja osa niistä sitten melkoisia narraajia puheissaan. Vähän sitä odottaisi rehellisyyttä tuossakin asiassa, itseasiassa varmaan semmoinen joka myöntäisi ettei ollut riittävän hyvä vanhempi, ajatteli itseään ja omaa mukavuuttaan enemmän kuin lapsiaan varmaan olisikin sitten loppupelissä melko hyvä vanhempi kun oikeasti varfmaan ottaisi vastuuta tekemisistään ja pyrkisi niitä lapsille korvaamaan olemalla se hyvä vanhempi.

        -harmiseikirj-

        Paha sanoa kumpia enemmän ja kumpia vähemmän. On niitä eroja, joissa molemmat vilpittömästi ajattelee sen eroamisen paremmaksi vaihtoehdoksi. Sitten on niitä, joissa molemmat haluaa erota omista itsekkäistä syistään. Sitten on niitäki, joissa se toinen lähtee ja toinen haluaisi jatkaa. Enpä kuinka oleellista on hyvien ja huonojen väliset prosentit. Noin yleisellä tasolla itse uskon, että lasten on parempi eron jälkeen, kuin jatkuvassa huonossa ilmapiirissä. Sen, olisko sellanen ilmapiiri ollut jotenkin korjattavissa, tietävät vain osapuolet itse.

        Mulla itselläni ei ole eroista kokemusta, ei vanhempana, eikä myöskään lapsena. Ne ystäväni, joiden vanhemmat erosivat, olivat tyytyväisiä siihen. Vanhempien riitaisa yhteiselo oli heille kivuliaampaa, kuin vanhempien ero. Aivan varmasti osa lapsista ajattelee toisin.

        Mistäs tiedät, ettei monella yritys eron jälkeen ole juurikin tuo? Olla se mahdollisimman hyvä vanhempi nyt, kun ei pystynyt sitä aiemmin olemaan.


      • Anonyymi

        Tässä on täräytetty kissa pöydälle niin rajusti, että tämä kommentti jos olisi ollut näkyvissä heti alussa, olisi luultavasti nämä "lapsen etu on aina ykkönen" valehtelijat nousseet kunnolla takajaloilleen.
        Nyt kun tämä raaka totuus on täällä satojen viestien seassa, tämä kannanotto ei luultavasti tule huomatuksi sillä laajudella mitä kyseinen kannaotto ansaitsisi tulla julki.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä on täräytetty kissa pöydälle niin rajusti, että tämä kommentti jos olisi ollut näkyvissä heti alussa, olisi luultavasti nämä "lapsen etu on aina ykkönen" valehtelijat nousseet kunnolla takajaloilleen.
        Nyt kun tämä raaka totuus on täällä satojen viestien seassa, tämä kannanotto ei luultavasti tule huomatuksi sillä laajudella mitä kyseinen kannaotto ansaitsisi tulla julki.

        Koskee siis 27.10, 21:57, _harmiseikirj_ viestiä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä on täräytetty kissa pöydälle niin rajusti, että tämä kommentti jos olisi ollut näkyvissä heti alussa, olisi luultavasti nämä "lapsen etu on aina ykkönen" valehtelijat nousseet kunnolla takajaloilleen.
        Nyt kun tämä raaka totuus on täällä satojen viestien seassa, tämä kannanotto ei luultavasti tule huomatuksi sillä laajudella mitä kyseinen kannaotto ansaitsisi tulla julki.

        Harmis komppaa itseään täällä yön pimeydessä :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä on täräytetty kissa pöydälle niin rajusti, että tämä kommentti jos olisi ollut näkyvissä heti alussa, olisi luultavasti nämä "lapsen etu on aina ykkönen" valehtelijat nousseet kunnolla takajaloilleen.
        Nyt kun tämä raaka totuus on täällä satojen viestien seassa, tämä kannanotto ei luultavasti tule huomatuksi sillä laajudella mitä kyseinen kannaotto ansaitsisi tulla julki.

        Eli jos joskus ei ole pystynyt pistämään lasta etusijalle, niin ei kannata tätä pyrkiä koskaan tekemäänkään? Olisi tekopyhää enää koskaan sen jälkeen pyrkiäkään priorisoimaan ketään muuta kuin itseään? Eipä sitten kannata koskaan kenenkään yhtään lasta tehdäkään. Jokainen kun on varmasti josasain kohtaa toiminut itsekkäästi. Suurin osa eroperheiden vanhemmista yrittää vähän liiankin kovasti kompensoida sitä omaa paskuuttaan ja riittämättömyyttään. En ole nähnyt tässä ketjussa kenenkään väittävän olleensa aina ja kaikessa täydellinen vanhempi. En ole nähnyt kenenkään myöskään sanoneen aina menneisyydessä tehneensä nämä jutut täydellisesti. Menneisyydessä on se ikävä puoli, että sitä ei voi muuttaa. Siitä voi vain yrittää ottaa opikseen ja tehdä tulevaisuudesta paremman.

        Olen täydellinen ja erehtymätön ... olen aina tehnyt kaiken täydellisesti ... sitähän tuo kommentti vaatisi. Synnitön heittäköön sen ensimmäisen kiven.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä on täräytetty kissa pöydälle niin rajusti, että tämä kommentti jos olisi ollut näkyvissä heti alussa, olisi luultavasti nämä "lapsen etu on aina ykkönen" valehtelijat nousseet kunnolla takajaloilleen.
        Nyt kun tämä raaka totuus on täällä satojen viestien seassa, tämä kannanotto ei luultavasti tule huomatuksi sillä laajudella mitä kyseinen kannaotto ansaitsisi tulla julki.

        On varmasti rankkaa ja yksinäistä olla maailman ainoa täydellinen ja virheistä vapaa ihminen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä on täräytetty kissa pöydälle niin rajusti, että tämä kommentti jos olisi ollut näkyvissä heti alussa, olisi luultavasti nämä "lapsen etu on aina ykkönen" valehtelijat nousseet kunnolla takajaloilleen.
        Nyt kun tämä raaka totuus on täällä satojen viestien seassa, tämä kannanotto ei luultavasti tule huomatuksi sillä laajudella mitä kyseinen kannaotto ansaitsisi tulla julki.

        Harkitsin tuosta tosiaan laittaa oman avauksensa mutta kun oli tämä asiaan liittyvä tässä jo valmiiksi laitoin tänne, vielähän tuosta ehtisi laittaa tosiaan, saataisiin palstan eronneet ja karanneet ynisemään vastalauseitaan totuuksille.

        -harmiseikirj-


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli jos joskus ei ole pystynyt pistämään lasta etusijalle, niin ei kannata tätä pyrkiä koskaan tekemäänkään? Olisi tekopyhää enää koskaan sen jälkeen pyrkiäkään priorisoimaan ketään muuta kuin itseään? Eipä sitten kannata koskaan kenenkään yhtään lasta tehdäkään. Jokainen kun on varmasti josasain kohtaa toiminut itsekkäästi. Suurin osa eroperheiden vanhemmista yrittää vähän liiankin kovasti kompensoida sitä omaa paskuuttaan ja riittämättömyyttään. En ole nähnyt tässä ketjussa kenenkään väittävän olleensa aina ja kaikessa täydellinen vanhempi. En ole nähnyt kenenkään myöskään sanoneen aina menneisyydessä tehneensä nämä jutut täydellisesti. Menneisyydessä on se ikävä puoli, että sitä ei voi muuttaa. Siitä voi vain yrittää ottaa opikseen ja tehdä tulevaisuudesta paremman.

        Olen täydellinen ja erehtymätön ... olen aina tehnyt kaiken täydellisesti ... sitähän tuo kommentti vaatisi. Synnitön heittäköön sen ensimmäisen kiven.

        Ensin ei laitettu lapsen etua ykköseksi ja nyt uudessa suhteessa sitten uuden kumppanin kustannuksella häpeää kokeva ja katuva itsekäs maksattaa omat virheensä. Kun kumppanin kanssa suunniteltiin Kanarian matkaa onkin se peruttava kun lapsi kieltäytyy olemasta mummolassa. Tästähän on kyse. Uuden kumppanin on alistuttava lapsen tahtoon ja äiti komppaa aina lasta kun se lapsen etu.
        Mitään ei koskaan siis voi suunnitella kun lapsi saattaa päättää että ei noin.


    • Anonyymi

      No joo ja morjensta taas. Suhteen pitäisi perustua rakkauteen niin parisuhteen kuin suhde lapsiin. Jos on kimpassa tai menee kimppaan ihmisen kanssa, jolla on jo lapsia niin tämä pitää hyväksyä kummankin puolin ja kyllä arvot olisi hyvä olla molemminpuolisesti lähellä toisiaan, jotta lapset kasvatetaan yhdessä. Lapset on tottakai ykkösiä, mutta ei pompottaen muita. Samoin samassa taloudessa asuvilla pitää olla kasvatusoikeus ja jonkinmoinen kasvatusvastuukin lapsiin, riippumatta siitä kenen ne ovat. Monesti nämä voidaan kieltää uusiovanhemmalta tai uusiovanhempi kieltäytyy tästä. En ymmärrä miksi, jos sovitaan pelisäännöt. Jos joku muuttaa kimppaan jonkun kanssa, jolla on vaikkapa koira niin ei voi olettaa, että tämä kimppaan muuttanut ei millään lailla osallistu koiran hoitoon ja kasvatukseen. Mutta lapset, nehän jopa saattaa oppia elämänsä aikana enemmän kuin koirat. Ei elämän tartte aina olla kivaa ja vaikeuksia uusperheessä varmasti tulee, mutta monet ongelmat johtuu kyllä puuttellisista pelisäännöistä. Mitä tulee rakkauteen, kun jotkut ihmiset sanovat etteivät pysty rakastamaan toisen lapsia. Mitenkäs teillä on lähimmäisen rakkaus ja yhdistätte rakkauden siis vain omistamiseen, omat lapset. Toisena on hyödyn tavoittelu, pitääkö asioista olla aina hyötyä. Itse olen joutunut tekemään kipeitäkin ratkaisuja lasten kanssa ja rakkaudesta lapsiin tekisin aina niin minkä näen heidän parhaaksi, vaikka he eivät sitä arvostaisi, vaikkapa jopa huonontaisi välejä minuun, sillä minulle tärkeintä on lapseni hyvinvointi, sydämeni on tällöin puhdas. Mutta pystyisin kyllä rakastamaan jonkun toisenkin lapsia, ylipäätään lähimmäisiä.

    • Anonyymi

      Ei ydinperheissä elävillä ole tarvetta kailottaa ovatko lapset vai parisuhde ykkösenä. Useammin ollaan lasten vuoksi yhdessä, kuin erotaan lasten parhaaksi. Lapsettoman ei kannata ryhtyä suhteeseen yksinhuoltajan kanssa, sillä joko hän on toisen lapsille vahingollinen itsekäs kusipää tai alistuva aisuri, joka ei koskaan saa normaalia suhdetta missä lapset ovat yhteisiä. Ongelma ei siis ole, että lapset ovat ykkösiä yksinhuoltajalle, vaan että lapseton sekaantuu yksinhuoltajaan.

      • Anonyymi

        Rivien välistä luen, että mielestäsi lapseton on vain JOKO "itsekäs kusipää" silloin, kun on ihan oikein oikein oivaltanut, mikä ei kuulu hänelle (eli mikä kuuluu laillisille huoltajille eli kasvatus- ja huoltovastuu) ja ei sen vuoksi lähde aisuroimaan TAI AISURI, joka ottaa sellaisia vastuita, jotka ei kuuluisi hänelle oikeasti, koska hän ei ymmärrä, että häneltä ei oikeasti voisi vaatia laillisten huoltajien vastuuta, eikä siksi kritisoi tai pidä puoliaan. Aika kapea-alainen tulkinta sinulla lapsettomista. Unohdit muuten ne lapsettomat, jotka eivät halua uuspehekuvioihin mukaan ollenkaan vaan etsivät toista lapsetonta sinkkua vierelleen.

        Ongelma on, että kaikki eronneet vanhemmat eivät tajua, mikä kuuluu vain ja ainoastaan laillisille huoltajille ja mikä on reilua. Se käy tunteisiin, jos muita eivät kiinnosta vastuu heidän lapsistaan. (Miksi pitäisikään kiinnostaa? Usein muuten eronneita vanhempiakaan ei kiinnosta uuden kumppaninsa lapset niin paljon kuin omat lapset.) Usein eronneet vanhemmatkin ovat olleet ensimmäisissä suhteissaan niitä, jotka ovat myös halunneet lapsettoman kumppanin ensimmäiseksi kumppanikseen (ihan ymmärrettävää) ja se sama toive voi olla myös useilla eronneilla vanhemmilla (ei ole oikein ymmärrettävää ja reilua).

        Se tilanne kuitenkin on täysin eri, kun se perhe on jo perustettu. Se voi joskus olla vaikea hyväksyä ja voi harmittaa, että se rajaa kumppaniehdokkaita. Siksi edelleen ihmettelen, miksi eronnut vanhempi ei toimi yhtä viisaasti kuin aloituksessa linkitetty nainen ja suosiolla etsi toista eronnutta vanhempaa vierelleen, koska se on niin paljon reilumpaa ja tasavertaisempaa?


    • Anonyymi

      Pienimuotoista seurustelua kenties.
      T: a-puolen käyttäjä

    • Anonyymi

      Käsitteistä. Sinkkuäiti tai sinkkuisä on suhteellisen uusi käsite. Olen itse kuullut tuon ensimmäisen kerran vuosi tai pari sitten. Itse käytän usein käsitettä eronnut vanhempi mutta sekään ei välttämättä kuvaavin käsite, sillä on niitä vanhempia, jotka eivät ole olleet suhteessa (tai välttämättä muussa kuin seksisuhteessa) ja silti tulleet vanhemmiksi. Ihminen on myös saattanut itse adoptoida lapsen ilman puolisoa tai hankkia lapsen yksin keinohedelmöityksellä.

      Ennen puhuttiin paljon yksinhuoltajaäideistä tai -isistä tai lähi- ja etävanhemmasta kyseessä ollessa yhteishuoltajuus. Mikä palstaväen mielestä on paras käsite vanhemmalle, joka ei ole suhteessa? Onko sinkkuäiti ja -isä hyviä käsitteitä? Miten yksin lasten kanssa asuva vanhempi määrittelee itsensä tai haluaa itsensä määriteltävän?

      • Anonyymi

        Sen jälkeen kun on kerrankin pariutunut ja eronnut, ei ole enää koskaan sinkku. Sen jälkeen on vain ja ainoastaan ERONNUT!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen jälkeen kun on kerrankin pariutunut ja eronnut, ei ole enää koskaan sinkku. Sen jälkeen on vain ja ainoastaan ERONNUT!

        Eronnut voi periaatteessa tarkoittaa avio- tai avoliitosta eronnutta. Avoliitossakin ollessa on voinut perustaa perheen ja voinut erota siitä avoliitosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen jälkeen kun on kerrankin pariutunut ja eronnut, ei ole enää koskaan sinkku. Sen jälkeen on vain ja ainoastaan ERONNUT!

        Sinkkuhan tarkoittaa vain ja ainoastaan henkilöä, joka ei ole parisuhteessa. Ihan sama miten sinä sen päässäsi määrittelet, se ei muuta termin todellista luonnetta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinkkuhan tarkoittaa vain ja ainoastaan henkilöä, joka ei ole parisuhteessa. Ihan sama miten sinä sen päässäsi määrittelet, se ei muuta termin todellista luonnetta.

        En ole tuo, jolle vastasit mutta nuo kaksi muuta kommenttia yllä kirjoitin. Aina kun virallisia papereita täyttää, useimmissa on se statusvalikko ja siellä on vaihtoehdot:
        naimaton, naimisissa tai eronnut, voi olla myös avio-/avoliitossa.

        Sinkku ei tarkoita nykyään ainoastaan naimatonta. Sinkku-käsite ei oikeastaan kerro vielä mitään sen ihmisen parisuhdehistoriasta. Sinkku on varatun vastakohta. Jos haluaa tarkentaa omaa statustaan, kertoo, onko eronnut tai naimaton, vanhempi tai lapseton jne. Kyllä esimerkiksi eronnut, parisuhdetta etsivä isä tai äiti kuvaa ihmisen tilannetta ja parisuhdehistoriaa ja ihmisen elämäntilannetta kuin sinkku.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinkkuhan tarkoittaa vain ja ainoastaan henkilöä, joka ei ole parisuhteessa. Ihan sama miten sinä sen päässäsi määrittelet, se ei muuta termin todellista luonnetta.

        Asiaa käsiteltiin parikymmentävuotta sitten joissain naistenlehdissä. Tulos oli että sinkku ollaan vain kunnes ensimmäinen pariutuminen on tapahtunut. Sen jälkeen ei voi enää olla sinkku. Vain eronnut. Sinkuksi ei pääse takaisin kun joskus on suhteessa ollut.
        Tämä oli hyvä määritelmä tältä naistenlehdeltä. Saattoi olla myös City lehti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinkkuhan tarkoittaa vain ja ainoastaan henkilöä, joka ei ole parisuhteessa. Ihan sama miten sinä sen päässäsi määrittelet, se ei muuta termin todellista luonnetta.

        Jep jep. Juuri näin. Ei luulisi olevan liian vaikeaa kenellekään ymmärtää tuota.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Asiaa käsiteltiin parikymmentävuotta sitten joissain naistenlehdissä. Tulos oli että sinkku ollaan vain kunnes ensimmäinen pariutuminen on tapahtunut. Sen jälkeen ei voi enää olla sinkku. Vain eronnut. Sinkuksi ei pääse takaisin kun joskus on suhteessa ollut.
        Tämä oli hyvä määritelmä tältä naistenlehdeltä. Saattoi olla myös City lehti.

        Sinkku ei ole koskaan tarkoittanut naimatonta, vaan pelkästään parisuhdestatusta. Sinkulla ei ole parisuhdetta. Jos parisuhde on = varattu. Onko sinkku vai varattu: tätä ei tiedustella missään virallisissa papereissa.

        Viralliset statukset ovat: naimaton, avio-/avoliitossa, eronnut, leski. Näistä vaihtoehdoista annetaan se mikä pätee juuri tällä hetkellä. Ja syy miksi asiaa tiedustellaan on juridiset.

        On huomioitava, ettei avoliitto ole siviilisääty. Avoliitossa elää jokaisen siviilisäädyn edustajia, myös virallisesti edelleen naimisissa olevia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sen jälkeen kun on kerrankin pariutunut ja eronnut, ei ole enää koskaan sinkku. Sen jälkeen on vain ja ainoastaan ERONNUT!

        Sinkku ei ole koskaan tarkoittanut naimatonta, vaan pelkästään parisuhdestatusta. Sinkulla ei ole parisuhdetta. Jos parisuhde on = varattu. Onko sinkku vai varattu: tätä ei tiedustella missään virallisissa papereissa.


    • Anonyymi

      Niin? ? Oliko se sinulle epäselvää? Sinunko ,uuden tuttavuuden, pitäis jotenki tärkeämmäksi tulla kun lapsi jota olet vatsassasi kantanut ja hänet tänne puskenut.josta olet vastuun ottanut. Tai kissan tai koiran joka oli ennen sua jo monta vuotta. Narskuko olet? Jos ei ukosta ole naisen entistä elämää arvostamaan ja sitä hyväksymään ja osaksi omaa elämää täysillä ottamaan niin se on siinä. Heippa💎

      • Anonyymi

        Ensin ei laitettu lapsen etua ykköseksi ja nyt uudessa suhteessa sitten uuden kumppanin kustannuksella häpeää kokeva ja katuva itsekäs eronnut maksattaa omat virheensä. Kun kumppanin kanssa suunniteltiin Kanarian matkaa onkin se peruttava kun lapsi kieltäytyy olemasta mummolassa. Tästähän on kyse. Uuden kumppanin on alistuttava lapsen tahtoon ja äiti komppaa aina lasta kun se lapsen etu.
        Mitään ei koskaan siis voi suunnitella kun lapsi saattaa päättää että "ei noin".

        Sadalle prosentille eronneista lasten etu on tärkein, kuitenkin sitten pitää erota? Luulisi että jos kaksi täysin lasten etuun sitoutunutta vanhempaa ajattelisi lasten etua ne pysyisi yhdessä omasta mukavuudestaan joustaen vaikka väkisin koska se lasten etu, sitä luulisi sietävän sitä vähän tylsääkin kumppania edes niin kauan kun lapset ovat aikuisia.

        Päätelmä: Eronneet ja karanneet, vähintään puolet (50%) niistä on itsekkäitä ja valehtelevia, pelkästään omaa napaansa tuijottavia p...isia joille laset ovat vain kakkosia. Niin se vaan täytyy olla koska ei muuten olisi eroja yhtään.

        Lisäksi nämä "lapsen etua" julistavat piiloutuvat lastensa selän taakse, ja käyttävät keppihevosena "kiireitään" lasten takia, kun todellisuudessa ne kiireet ovat tinderöintejä ja useiden miesten tapaamisia saman aikaisesti.

        Kyllä nämä naistyypit tunnetaan. Turha tulla tänne tai minnekään selittämään mistään "lasten eduista" ja lasten etujen mukaan menemisistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ensin ei laitettu lapsen etua ykköseksi ja nyt uudessa suhteessa sitten uuden kumppanin kustannuksella häpeää kokeva ja katuva itsekäs eronnut maksattaa omat virheensä. Kun kumppanin kanssa suunniteltiin Kanarian matkaa onkin se peruttava kun lapsi kieltäytyy olemasta mummolassa. Tästähän on kyse. Uuden kumppanin on alistuttava lapsen tahtoon ja äiti komppaa aina lasta kun se lapsen etu.
        Mitään ei koskaan siis voi suunnitella kun lapsi saattaa päättää että "ei noin".

        Sadalle prosentille eronneista lasten etu on tärkein, kuitenkin sitten pitää erota? Luulisi että jos kaksi täysin lasten etuun sitoutunutta vanhempaa ajattelisi lasten etua ne pysyisi yhdessä omasta mukavuudestaan joustaen vaikka väkisin koska se lasten etu, sitä luulisi sietävän sitä vähän tylsääkin kumppania edes niin kauan kun lapset ovat aikuisia.

        Päätelmä: Eronneet ja karanneet, vähintään puolet (50%) niistä on itsekkäitä ja valehtelevia, pelkästään omaa napaansa tuijottavia p...isia joille laset ovat vain kakkosia. Niin se vaan täytyy olla koska ei muuten olisi eroja yhtään.

        Lisäksi nämä "lapsen etua" julistavat piiloutuvat lastensa selän taakse, ja käyttävät keppihevosena "kiireitään" lasten takia, kun todellisuudessa ne kiireet ovat tinderöintejä ja useiden miesten tapaamisia saman aikaisesti.

        Kyllä nämä naistyypit tunnetaan. Turha tulla tänne tai minnekään selittämään mistään "lasten eduista" ja lasten etujen mukaan menemisistä.

        Suomessa tulisi olla vain yksipuoluejärjestelmä ja kaikkien ihmisten olla samaa mieltä.
        Nielisivät vain omaa mukavuuttaan yhteistä hyvää ajatellen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa tulisi olla vain yksipuoluejärjestelmä ja kaikkien ihmisten olla samaa mieltä.
        Nielisivät vain omaa mukavuuttaan yhteistä hyvää ajatellen.

        Venäjällähän siihen pyritään, Pohjois-Koreassa toteutuu....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ensin ei laitettu lapsen etua ykköseksi ja nyt uudessa suhteessa sitten uuden kumppanin kustannuksella häpeää kokeva ja katuva itsekäs eronnut maksattaa omat virheensä. Kun kumppanin kanssa suunniteltiin Kanarian matkaa onkin se peruttava kun lapsi kieltäytyy olemasta mummolassa. Tästähän on kyse. Uuden kumppanin on alistuttava lapsen tahtoon ja äiti komppaa aina lasta kun se lapsen etu.
        Mitään ei koskaan siis voi suunnitella kun lapsi saattaa päättää että "ei noin".

        Sadalle prosentille eronneista lasten etu on tärkein, kuitenkin sitten pitää erota? Luulisi että jos kaksi täysin lasten etuun sitoutunutta vanhempaa ajattelisi lasten etua ne pysyisi yhdessä omasta mukavuudestaan joustaen vaikka väkisin koska se lasten etu, sitä luulisi sietävän sitä vähän tylsääkin kumppania edes niin kauan kun lapset ovat aikuisia.

        Päätelmä: Eronneet ja karanneet, vähintään puolet (50%) niistä on itsekkäitä ja valehtelevia, pelkästään omaa napaansa tuijottavia p...isia joille laset ovat vain kakkosia. Niin se vaan täytyy olla koska ei muuten olisi eroja yhtään.

        Lisäksi nämä "lapsen etua" julistavat piiloutuvat lastensa selän taakse, ja käyttävät keppihevosena "kiireitään" lasten takia, kun todellisuudessa ne kiireet ovat tinderöintejä ja useiden miesten tapaamisia saman aikaisesti.

        Kyllä nämä naistyypit tunnetaan. Turha tulla tänne tai minnekään selittämään mistään "lasten eduista" ja lasten etujen mukaan menemisistä.

        Meitä on moneen lähtöön. Joskus se ero on lapsen parhaaksi. Se että matka perutaan että lapsi kiukuttelee on eri asia. Vanhemmatkin tarvii omaa aikaa ja lapsi on turvassa mummolassa. Aikuinen määrää,lapsi tottelee.aikuinen on turvallinen auktoriteetti. Se että asettaa rajat ja on aidosti aikuinen tuo lapselle turvallisuutta. Maalaisjärkeä ihmiset!💎


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meitä on moneen lähtöön. Joskus se ero on lapsen parhaaksi. Se että matka perutaan että lapsi kiukuttelee on eri asia. Vanhemmatkin tarvii omaa aikaa ja lapsi on turvassa mummolassa. Aikuinen määrää,lapsi tottelee.aikuinen on turvallinen auktoriteetti. Se että asettaa rajat ja on aidosti aikuinen tuo lapselle turvallisuutta. Maalaisjärkeä ihmiset!💎

        Eli lapsi ei kuitenkaan olekaan se ykkönen. Nyt asetettiin äidin mukavuusalue ykköseksi, kun äiti halusi lähteä miesystävän kanssa.
        Kun kiinnostavampaa on oman miesystävän yli joku tindertuttu, kerrotaan miehelle kuinka se lapsi nyt onkin yhtäkkiä ykkönen ja pinnalla ja että miesystävän kanssa olevat asiat pitää perua. Nainen menee toisten kanssa hurvittelemaan käyttäen lasta verukkeena.

        Nainen joka julistaa lapsen olevan aina se ykkönen yrittää kuljettaa sekä entistä että nykyistä miestään kuin pässejä narussa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Meitä on moneen lähtöön. Joskus se ero on lapsen parhaaksi. Se että matka perutaan että lapsi kiukuttelee on eri asia. Vanhemmatkin tarvii omaa aikaa ja lapsi on turvassa mummolassa. Aikuinen määrää,lapsi tottelee.aikuinen on turvallinen auktoriteetti. Se että asettaa rajat ja on aidosti aikuinen tuo lapselle turvallisuutta. Maalaisjärkeä ihmiset!💎

        Niin. Määritelkää siis mitä se tarkoittaa kun sanotte lapsen olevan AINA ykkönen?
        Eihän se edellisessäkään ollut ykkönen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin. Määritelkää siis mitä se tarkoittaa kun sanotte lapsen olevan AINA ykkönen?
        Eihän se edellisessäkään ollut ykkönen.

        Lapsi on aina ykkönen. Jos jonku on poppoosta lähdettävä se on mies. Ei lapsi tai lemmikki. Lapsi ei silti ylitä vallassaan omaa vanhempaansa joka hänen parhaan tietää asiassa jos toisessa. Älkää yrittäkö vääntää valkoista mustaksi kun ei vaan onnistu.💎


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lapsi on aina ykkönen. Jos jonku on poppoosta lähdettävä se on mies. Ei lapsi tai lemmikki. Lapsi ei silti ylitä vallassaan omaa vanhempaansa joka hänen parhaan tietää asiassa jos toisessa. Älkää yrittäkö vääntää valkoista mustaksi kun ei vaan onnistu.💎

        """Anonyymi
        Tänään 19:57"""

        Eihän se ollut ykkönen tuossakaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lapsi on aina ykkönen. Jos jonku on poppoosta lähdettävä se on mies. Ei lapsi tai lemmikki. Lapsi ei silti ylitä vallassaan omaa vanhempaansa joka hänen parhaan tietää asiassa jos toisessa. Älkää yrittäkö vääntää valkoista mustaksi kun ei vaan onnistu.💎

        Lapsen tai lemmikin rakkaus on puhdasta.aitoa.tahratonta. ei satuta. Ymmärrätkö? Pystytkö miehenä samaan? Niinpä..💎


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lapsen tai lemmikin rakkaus on puhdasta.aitoa.tahratonta. ei satuta. Ymmärrätkö? Pystytkö miehenä samaan? Niinpä..💎

        Pystytkö naisena olla menemättä lasten selän taakse ja käyttää lasta verukkeena eri tilanteisiin? Niinpä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pystytkö naisena olla menemättä lasten selän taakse ja käyttää lasta verukkeena eri tilanteisiin? Niinpä.

        Tottakai pystyn. En ole noin toiminut enkä koe mitään tarvetta moiseen. 💎


    • Anonyymi

      Edellen olen sitä mieltä, että puoliso on oltava ykkösijalla. Silloin sitä eroakaan ei olisi lapsen vanhemmille tullut, koska olisi pidetty parisuhteesta hyvää huolta.

      Mutta sitten kun ei osattu pitää parisuhdetta kunnossa, niin nyt sitten eronnut äiti/isä pitää lapsen etua ykkösenä ja epäonnistuu taas parisuhteessaan. Näin se menee!

      • Anonyymi

        Se on hyvä sun olla täydellinen ja pysyä aina muuttumattomana.

        Me kuolevaiset valitettavasti olemme viallisia ja muutumme. Ihmiset saattavat kasvaa erilleen vaikka suhde olisi miten hyvä. Niin se elämä meitä kuolevaisia heittelee.

        Ole onnellinen ettet ole normaali ihminen vaan ylivertainen olento!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on hyvä sun olla täydellinen ja pysyä aina muuttumattomana.

        Me kuolevaiset valitettavasti olemme viallisia ja muutumme. Ihmiset saattavat kasvaa erilleen vaikka suhde olisi miten hyvä. Niin se elämä meitä kuolevaisia heittelee.

        Ole onnellinen ettet ole normaali ihminen vaan ylivertainen olento!

        Se voi heitellä jos olet päättämätön ja haahoilet sinne tänne ja mielialasi vaihtelee koko ajan. Leiki sinä vain kuinka se lapsen etu on se ykkönen. Sillä verukkeella yrität saada itse itsellesi kontrollia tuohon alituisesti ailahtelevaiseen olemukseesi.
        Ikävä kyllä tuollaiseen et löydä ketään kumppaniksi. Ehkä et edes halua ketään.


      • Anonyymi

        Narsku olet


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se voi heitellä jos olet päättämätön ja haahoilet sinne tänne ja mielialasi vaihtelee koko ajan. Leiki sinä vain kuinka se lapsen etu on se ykkönen. Sillä verukkeella yrität saada itse itsellesi kontrollia tuohon alituisesti ailahtelevaiseen olemukseesi.
        Ikävä kyllä tuollaiseen et löydä ketään kumppaniksi. Ehkä et edes halua ketään.

        Lapsen etu on aina ykkössijalla kaikilla vastuullisilla vanhemmilla. Jos sinä et pidä lastasi ykkösprioriteettinasi, et ole hyvä vanhempi. Niin yksinkertaista se on.


    • Anonyymi

      Äidinrakkaus on se mitä lapsi eniten tarvitsee. Rakkauteen kuuluu myös rajat.

      Myös isä voi tarvittaessa antaa lapselle äidinrakkautta.

    • Anonyymi

      Entä jos lapsi on jollakin tavoin vammainen? Annetaanko siinäkin tapauksessa lapsen päättää kaikesta, vai ottaako vanhempi vastuun ja tekee päätökset, joka asia tarkoittaa että lapsi ei ole se ykkönen, vaan vanhempi on se ykkönen, joka toki päättää asioista lapsen etua ajatellen, omaa, ja "uuden" puolisonsa etuja polkematta.
      Jos vammainen lapsi pitää laittaa hoitoon, lapsi laitetaan, ja itkupotkuhuutaminen ei auta. Näin lapsi ei enää olekaan se ykkönen, vaan vastuunsa kantava vanhempi hoitaa itse sitä ykkösen asemaa?

      • Anonyymi

        Montako kertaa näissä keskusteluissa pitää vielä käydä läpi sama itsestäänselvyys...

        Se että lapsi on ykkönen, ei tarkoita että lapsi tekisi päätöksiä. Se tarkoittaa vain että vanhemmat tekevät päätökset siten, että lapsen etu on päällimmäisenä mielessä.


    • Anonyymi

      Aihealue on käännetty lasten kasvattamispuolelle vaikka aloitus koski naisen törkeää käytöstä ja piilotumista lapsen selän taakse valehtelemalla ympäristölle kuinka nainen muka toimii lasten edun nimissä vaikka toimii omien etujensa nimissä ja omat vietit ja halut ovat ne mitkä naista vie eikä lasten etu ja samaa nainen valehtelee sekä uudelle että entiselle miehelleen

      • Anonyymi

        Luitko edes linkin juttua?

        Siellä asiasisältö oli, että lapsia elättävä yh-äiti ei lähde treffeille lapsettomien miesten kanssa. Ymmärrän hyvin, itsekin aikanaan lapsettomat kandidaatit menivät suoraan roskiin, koska itsellä (olen siis mies) oli lapsia. Ilman omia lapsia et vain voi ymmärtää sitä sidettä, joka lapsen ja vanhemman välillä on. Ihan turha kiukutella treffien peruuntumista jos lapsi on sairas ja pitää mennä lääkäriin. Sinne mennään ja treffit tulevat sitten joskus taas.

        Aloittajalla taitaa itsetunto olla aika heikoilla. Normaali mies ei noin paljon pelkää kumppanin nuoria lapsia tai hänen sanomisiaan joskus ennen suhteen alkamista. Aikuiset ihmiset juttelevat asioista, eivätkä toimi tuollaisten oletusten pohjalta kysymättä toisen osapuolen näkökantaa.


      • Anonyymi

        Kylläpä on tämä Anonyymi 12:39 mielensä pahoittanut tästä aiheesta kun jokaiseen aihepiiriä etäisestikään sivuavaan aloitukseen pitää tuo sama ulina copypasteta :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kylläpä on tämä Anonyymi 12:39 mielensä pahoittanut tästä aiheesta kun jokaiseen aihepiiriä etäisestikään sivuavaan aloitukseen pitää tuo sama ulina copypasteta :D

        Hauska välimerkitön tyyli. Olemassa myös kokopitkä aloitus ja kaikki välimerkittöminä.
        Yleensä juristeilla on tapana kirjoittaa hyvin pitkiä lauseita ilman välimerkkejä.
        Onko sitten tavoite siinä, että viestiä voi tulkita monella tavalla, kun välimerkkejä ei ole.


    • Anonyymi

      Lasten "ylihuomioiminen" ja etusijalle laittaminen näkyy nyt omatoimisuutena Helsingin keskustassa, jossa "kaikkitietävät" itsetunto kohdillaan olevat omia vanhempiaankin käskyttävät penikat ovat päättäneet että ottavat ohjat kokonaan käsiinsä, ja alkoivat terä asein hankkia itselleen mitä haluavat.
      Apple puhelimia ja merkkitakkeja alkuun. Kun ei ole niitä rajoja, kasvaa kuritta, ja kuolee kunniatta.
      Vanhempien on käskytettävä ja määrättävä miten toimitaan, ja lapsen mukavuusalue ei saa olla aina se ykkönen.
      Nyt kun lapsen mukavuus on ollut pääasia näillä maahantunkeutuneiden lapsilla, näkyy tulokset tuolla kaduilla.
      Keneköhän asia korjata nyt jälkikäteen tämäkin. Poliisin varmaankin. Sotilasvoimien avittamana.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Porvarimediat paniikissa demareiden huiman kannatuksen vuoksi

      Piti sitten keksiä "nimettömiin lähteisiin" perustuen taas joku satu. Ovat kyllä noloja, ja unohtivat sen, että vaalit
      Maailman menoa
      89
      6082
    2. KATASTROFI - Tytti Tuppurainen itse yksi pahimmista kiusaajista!!!

      STT:n lähteiden mukaan SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen on käyttäytynyt toistuvasti epäasiallisesti
      Maailman menoa
      347
      5470
    3. Huono päivä

      Tänään on ollut tosi raskas päivä töissä. Tekis mieli itkeä ja huutaa. En jaksa just nyt mitään. Minä niin haluaisin ja
      Ikävä
      22
      2737
    4. Mikä siinä on ettei persuille leikkaukset käy?

      On esitetty leikkauksia mm. haitallisiin maataloustukiin, kuin myös muihin yritystukiin. Säästöjä saataisiin lisäksi lei
      Maailman menoa
      52
      2629
    5. Lääppijä Lindtman jäi kiinni itse teosta

      Lindtman kyselemättä ja epäasiallisesti koskettelee viestintäpäällikköä. https://www.is.fi/politiikka/art-2000011780852
      Maailman menoa
      102
      1982
    6. Juuri nyt! Tytti Tuppurainen on käyttäytynyt toistuvasti epäasiallisesti

      Ai että mä nautin, Tytti erot vireille! "Käytös on kohdistunut avustajia ja toisia kansanedustajia kohtaan, uutisoi STT
      Maailman menoa
      107
      1738
    7. Onko kaivattusi

      liian vetovoimainen seksuaalisesti?
      Ikävä
      114
      1601
    8. Puolen vuoden koeaika

      Voisi toimia meillä. Ensin pitäis selvittää "vaatimukset" puolin ja toisin, ennen kuin mitään aloittaa. Ja matalalla pro
      Ikävä
      18
      1573
    9. seurakunnan talouspäällikön valinta meni perseelleen

      Nyt on ihan pakko kyseenalaistaa tuo Kemijärven seurakunnan päätös talouspäälliköstä. Valitulla ei ole talouspuolen osaa
      Kemijärvi
      124
      1474
    10. Olen ihmetellyt yhtä asiaa

      Eli miksi naiset ovat niin pelokkaan tai vaitonaisen oloisia minun seurassani. Se sai minut ajattelemaan, että olen epäm
      Ikävä
      135
      1433
    Aihe