Viime viikkoina sosiaalisessa mediassa on levinnyt psykoterapeutti Whitney Hawkins Goodmanin kuva, jossa todellista välittämistä ja toksista positiivisuutta vertaillaan keskenään. Kuvassa todellista välittämistä on avun tarjoaminen ja kuuntelu, kun taas toksiseen positiivisuuteen kuuluvat yksinkertaiset hokemat: ajattele iloisia asioita, älä ole negatiivinen.
Toksisen positiivisuuden käsite kuvaa haitallista positiivisuuspuhetta, jossa ainoastaan myönteiset tunteet ovat hyväksyttyjä. Sen mukaan meidän kaikkien pitäisi olla hyvää oloa säteileviä pikkuaurinkoja. Jopa syöpäsairailta odotetaan jatkuvaa positiivisuutta – ikään kuin se parantaisi heidät.
Toksisen positiivisuuden käsite kuvaa haitallista positiivisuuspuhetta, jossa ainoastaan myönteiset tunteet ovat hyväksyttyjä. Sen mukaan meidän kaikkien pitäisi olla hyvää oloa säteileviä pikkuaurinkoja. Jopa syöpäsairailta odotetaan jatkuvaa positiivisuutta – ikään kuin se parantaisi heidät.
Vastaukset 158
Vanhimmat
Tositiivisuus voi olla poksista
Ihan sama minkä akan kuva leviää missä
Toksisuus tarkoittaa myrkyllistä.
Toksinen positiivisuus...muodikas hokema jonka tarkoitus on hämärä
Jos kopioi, olisi kohteliasta kertoa mistä kopioi.
https://moreenimedia.uta.fi/2019/02/20/aaro-immosen-kolumni-ala-kannusta-kavereitasi-hyvantahtoisilla-hokemilla-toksinen-positiivisuus-estaa-oikeista-tunteista-puhumisen/
savikiekkoko alkoi taas rahista
Näennäis-psykologiaa tehdään tarkoituksella, että "vastaamot" saa lisää asiakkaita.
Amerikasta tuota sössöä tulee erikoisen paljon, koska siellä jokaisella
on oma terapeutti ja uusia ongelmia on keksittävä, ettei terapeuteilta lopu asiakkaat.
Eiköhän nuo pakkoposiivisuusjutut ole jo mennyttä aikaa.
Jaxu haleja kaikkialle
Minun Asioilla on tapana järjestyä, vaikka jyräämällä ja lyttäämällä muut.
Meillä taas pätöö. Halit hyviksille, edes virtuaalinen potku persiille > pahiksille, notta.
Normaalihemmot käyttäytyisivät ihan normaalin luonnollisesti tilanteitten ja tunteittensa mukaan
jos eivät psykiatrit olisi alkaneet diagnosoisa kaikkea, ongelmien, kriisien,
tappioitten tai surun kohtaamista jne. ja alkaneet neuvoa miten toimitaan
o i k e i n. Onko olemassa joku yksi ja sama o i k e a tapa kaikille ?
Ensin meille yritetään syöttää, että näin tulee toimia
ja seuraavan aallon psykiatrit kumoavat sen ja tuovat oman metodinsa.
Sillä aikaa miljoonat ihmiset ovat ihan luonnollisesti käyneet läpi
vaikeita asioita ja toipuneet tolalleen.
Voi tarvita psyykenlääkitystä ja terapiaa, jos ongelma pitkittyy,
mutta luonnollista paranemista ei pidetä enää luonnollisena paranemisena.
Mitä enemmän lukee "goodmaneja", sen tyhjänpäiväisemmiltä ne alkavat tuntua
eli pseudo-psykologialta.
Voi kun en tiennytkään, että saatan olla toksisesti positiivinen
vai olenkohan toksisesti negatiivinen vai erityisherkkä.....
Luonnollinen paraneminen on nykyään pikemminkin "pillereitä nuppiin",
joka voi jopa hidastaa ja vaikeuttaa paranemista.
Itsensä tarkkailijoille "goodmanit" ovat herkkupaloja.
Niitten ohjeet harvoin tositilanteessa toimivat.
Kyllähän se niin on, että nykyisin niin yleisesti hyväksytyksi noussut yltiöpositiivisuus ja yltiösuvaitsevaisuus tukahduttavat realismin.
Ihminen ei enää osaa ajatella realistisesti asioita, jos niitä katsoo jatkuvasti niitten vaaleanpunaisten silmälasien läpi.
Näillä palstoilla on hyvin nähtävissä etenkin yltiösuvaitsevaisuutta ja herkkähipiäisyyttä toisten puolesta loukkaantumista.
Katsotaan asioita värillisten lasien läpi, eikä suostuta millään ilveellä näkemään asioissa väärää.
Nuo yltiösanat kuvaavat hyvin sitä, että taas mennään laidasta laitaan.
Nykymaailman ilmiö on juuri se, että on asia mikä hyvänsä, vaikka kuinka hyväkin asia, äärilaidalle menijät saavat suuremman äänen. (homokeskustelut, metoo)
Positiivisuus on hyvä asia, muttei se synny kieltämällä, eikä käskemällä.
Esimerkkinä voisi olla vaikka suru poismenneen rakkaan jälkeen.
Siitäkin on jo likipitäen tehty sairaus, jota tarvitsee lääkitä.
Suru pitää surra pois, vain siten voi taas nähdä valoa.
Pahin mitä masentuneelle voi sanoa, on käskeä ryhdistäytyä.
Vähemmän tarvitaan sanoja, enemmän läsnäoloa ja kuuntelua.
"Vähemmän tarvitaan sanoja, enemmän läsnäoloa ja kuuntelua", kiteyttää Eliaana.
Niin helppoa - ja niin vaikeata se on, lähimmäisyys, jota jokainen meistä voisi osoittaa toisille - ellei olisi niin kiire kertoa, miten hyvin MINULLA menee ja vakuuttaa, että jos olisit enemmän minun kaltaiseni homma olisi hyvin hanskassa..))
Aloitus on kaikesta päätellen toksisen savikiekon jostain kopioima,
joka toksisuuttaan täällä levittää.
" Jopa syöpäsairailta odotetaan jatkuvaa positiivisuutta – ikään kuin se parantaisi heidät. "
No jos ei parannakaan, niiin ainakin helpottaa ja parantaa olotilaa. Ajatuksilla on voimaa ja jos ne ovat märehtimistä ja vellomista itsesäälissä yms. muoaliman murehissa, niiin olo ei satavarmasti muutu paremmaksi. Tai edes siedettävämmäksi. - Nm. Alitajunnan voimalla
Syöpäsairas jos kukaan tarvitsee positiivista ajattelua. Itse sairauden läpikäyneenä olen samaa mieltä. Olin onnellinen, että rinnallani seisoi kumppanini, joka valoi uskoa paranemiseeni. Näin jälkikäteen tuo aika sairaalassa, kaksi leikkausta ja sädehoitojaksot, upeat gynekologi-kirurgit ja jälkihoidot olivat positiivisin kokemus elämässäni.
Miten paljon onkaan paitsi jäänyt kun ei ole syöpää saanut.Kuten upeita gynegolokeja. Ihan tavallisen näköisiä vaan mutta ammattitaitoisia lääkäreitä sattunut kohdalle.
Kokemukseni positiivisuuden painotus
negatiivisien tunteiden ohella ei merkinnyt toksista positiivisuutta, mutta positiivinen asenne auttoi menemään läpi pettymykset ja takapakit hoitojen yhteydessä.
Samoihin aikoihin ystävättäreni sisar vetäytyi yksinäisyyteen ja eristäytyi kaikista läheisistään hän ei selvinnyt.
Vielä sinulla on aikaa kokea sama kuin minä koin. Neuvo, älä vaivu synkkyyteen. Itse en haluaisi enää kokea samaa.
Olen huomannut yhden toistuvan yhtälön.
Nimimerkki Demeter yhtyy mielipiteisiin, jotka ilkkuvat mielipiteilleni. Hän alkaa korostamaan vaatimattomuuden, pahanolon ja masennuksien vaikutusta eheyttävästi ihmiseen. "Tyynet" ihminen elävät vuoristoradalla. Positiivisuus on itsensä korostusta. Nöin olen puska/demeterin kommentit sisäistänyt. No, jokainen tavallaan.
Korppis
Päälleliimattu positiivisuutesi on täysin keinotekoista, joka liukenee samantien, kun
jonkun mielipide ei sinua miellytä ja alat mollata ja haistatella ja poistaa kommentteja.
Korppis, sinä ja Demeter painitte ihan eri sarjassa; arvostelusi alentaa vain sinua itseäsi!
Sanos muuta.
Kyllä nyt pitää sanoa, että ihan kateeksi käy, kun on sitä avartavaa kokemusta vailla.
Pinupmalli siniariell kertoo miten talonrakentaminen jalisääntyminen veivätpanohalut Parisuhdetta ei ollut miltei kolmeen vuoteen. Nukuimme eri huoneissa. Minä vauvan kanssa, hän rankan työrytmin vuoksi vierashuoneessa. Emme keskustelleet kuin välttämättömät, Ariell paljastaa kirjoituksessaan.
Yhteinen aika ja jaksaminen oli niin vähissä, että se näkyi myös parin makuuhuoneessa.
– Seksiä oli kaikkineen ehkä 6 kertaa kolmen vuoden aikana. Syitä oli monia, mutta suurin oli varmasti molemminpuolinen väsymys, uupumus, vitutus ja loppuunpalo, Ariell kuvailee
Tommonen nainen vaatii harvatahtisen miehen tai muuten lähtee muualle kalaan.
Wikistä luettua, koska sana oli outo minulle.
”Toksisen positiivisuuden käsite kuvaa haitallista positiivisuuspuhetta, jossa ainoastaan myönteiset tunteet ovat hyväksyttyjä. Sen mukaan meidän kaikkien pitäisi olla hyvää oloa säteileviä pikkuaurinkoja. Jopa syöpäsairailta odotetaan jatkuvaa positiivisuutta – ikään kuin se parantaisi heidät.”
Kuinka tämän nyt rinnastaisi itseensä, koska ole joskus hyvän tuulinen, siis positiivinen ja joskus on taas "joku" asia, joka ärsyttää suunattomasti ja silloin en siedä ketään ihmistä lähelleni, vaikka ärsytys ei koskisikaan ihmistä.
Liian positiivinen kuvaa mielestäni näitä "omaan napaansa" samaistuvia, että kun minulla menee hyvin, niin miksi ei sinullakin, ..paitsi, että unohtavat kertoa, että on heilläkin ollut se "paha päivä", joka voisikin,...niin...kuka ketäkin auttaa?
Hyvä havainto tuo, Ano, 8.37. Yltiöpositiivisuus sulkee usein pois vertaisuuden, aidon kohtaamisen ihmisten välillä.
Hyvä kirjoitus. Alkaa jo kyllästyttää tuo positiivisen asenteen tarjoaminen kun sitä kaupataan ratkaisuksi kaikkiin elämän ongelmiin - anteeksi "haasteisiin" - ikäänkuin se olisi tuote jonka voi valita ja liimata oman julkikuvansa kansilehdelle. Julkikuvan taakse se tuskin yltää, mutta eihän sitä tarvitse nähdä eikä siitä tarvitse muille mainita..))
Julkikuva (= se kuva minkä itsestään tarjoaa muille) ratkaisee, sillä mennään lukuun otettavien listalle. Luusereista ei tarvitse välittää muutoin kuin astinlautana oman näkyvyyden foorumille.
En tietenkään väitä, etteikö aitoa positiivisuutta olisi olemassa, mutta se syntyy mielestäni negaation kautta, siitä että näkee ja tunnustaa myös vastakohdan. Vai onko maailma/elämä ainoastaan ongelmaton, kaunis ja eheä?
Se, että kaikkea negatiivisuutta kavahdetaan voi johtua vain siitä, ettei nähdä sitä tietyn prosessin, kehityskulun, osana. Siihen ei tarvitse jäädä, eikä sitä ruokkia, mutta mielestäni sen olemassaoloa ei myöskään pidä kieltää.
Juurikin näin demeter ! Takarivityyneille kelpaa rumakin lekuri mutta eturiviEETLALLE pitää olla upea kirurki.
Mun kaihin vasemmasta silmästä leikkasi kreikkalainen lääkäri, nuori ja komea kuin adonis. Kuuden kuukauden päästä tämä sama lääkäri leikkasi toisenkin silmäni. Silloin näin jo paremmin.
En tiedä teillä siellä Suomessa mutta ei me saada täällä valita lekureita ulkonäön perusteella, mutta positiivinen, ystävällinen suhtautuminen potilaaseen yhdistettynä hyvään ammattitaitoon on voittamaton yhdistelmä, joka se jos mikään tekee lääkäristä upean.
Tällaiselle keskiväliolennollekin :))
Niin ,"demeretr1" pakenin anonyymiksi, koska aihe on aika arkaluonteinen, sillä emme täällä erottele, kuka kirjoittaa kotioloistaan ja kuka omista mielikuvistaan.
Olisi paljonkin mielipiteitä, mutta en niitä tohdi julkaista.
Tuotahan tarkoitin upeudella mitä sinäkin. Ymmärtäväisiä, taitavia ja ystävällisia lääkäreitä. Minua hoiti lääkäritiimi, jotka olivat gynekologeja. He olivat erikoistuneet rintakirurgiaan.
Näin taas nimimerkki demeter vetää tyynet köyden perään. No, keskustelun aihe on myrkyllinen positiivisuus, sitäkö edustanevat.
Korppis
En yhtään ihmettele, Kristiina23, ettet juuri kirjoittele tunnistettuna, pääsyynhän me tiedämme. Älä kuitenkaan sulje sanaista arkkuasi, omalla mielipiteellämme voimme (myös) palvella muita, eivätkä Anot ole yhtään huonompia siinä...
Kiitos sinulle "demeter1"! kannustuksesta, koska harvoin kirjoittelen anonyymina, vaikka "joku" ounasteleekin sitä, että olen kaikkien aikojen palstahäirikkö, joka "päivystän" täällä yötäpäivää.
Sitä en todellakaan ole.
Aamulla avaan koneeni, koska luen päivän uutiset netistä, kunnes naapurini tuo paikkakuntamme lehden, josta on vain mielenkiintoisinta se "lukijan palsta", josta "kylän kuulumiset" selviytyy".
Minullahan on nuo kirjat, jotka tuovat "uusia uloittavuuksia", jot.
jaaa, nyt viestini on boikotettu
Muistan, että olet innokas lukija, Kristiina23. "Lukeminen kannattaa aina"..))
Minullakin on kirja kesken ja kolme odottamassa...
Jaa...
Ei ole mun kuppi pontikkaa...
Myrkyt muille.
Myrkyllistä musiikkia: Britney Spears Toxic: https://www.youtube.com/watch?v=LOZuxwVk7TU
Odotus on aina kovaa heitäkin kohtaan, jotka jaksavat niin koko elämänsä. Elämä on ihanaa, jos sitä oivaltaa.
Sitä on kaikenlaista "positiivisuutta" kuten "päälleliimattua positiivisuutta",
joka näkyy liukenevan hyvin nopeasti, kun joku mielipide ei miellytä
jotakin ihmistä
hän alkaa mollata, haistatella ja poistamaan kommentteja..
Monet vanhemmat lääkärit terveyskeskuksissa ovat melko kyynisiä, sekä sosiaaliset taidot heikohkot. Tuijotetaan tietsikan ruutua, ja murahdetaan jotain oraakkelimaista.
Näinhän se usein on, siksi jääkin mieleen ne lääkärit joiden sosiaalinen kompetenssi on hyvä ja joka näkee potilaan kokonaisvaltaisesti, ihmisenä, jolla on joku ongelma johon hän voi etsiä ratkaisua. Positiivisuus on lähes aina pelkkä hyve ihmisten välisissä kontakteissa.
Päälleliimattua positiivisuutta esiintyy harvoin aikuisten ihmisten arkielämässä, joku somevaikuttaja tai tv-julkkis tai nuori, esiintyvä, pinnalle yrittävä tähtönen joka tavoittelee kaupallista menestystä tulee mieleen. Ylisanojen käyttö, hehkuttaminen jne. ei ole kuin kulissia, tyypillistä norille ja nuorehkoille jotka kuvittelevat sellaista heiltä odotettavan.
Oikeanlainen perusmyönteisyys on luonteenpiirre, joka auttaa kantamaan raskaitakin taakkoja. Nauru pidentää ikää.
"Päälleliimattua positiivisuutta esiintyy harvoin aikuisten ihmisten arkielämässä,"kirjoittaa Paloma.
Näin minäkin asian koen. Ainakaan omassa ystävä/tuttavapiirissäni en sellasta näe.
Tai no. Nuorille saattaa joskus ammattirooli jäädä päälle mutta eipä haittaa kun heistä tuntee myös ne toiset kasvot. Eikä "oma itsensä tahdo kaikille olla" (Eeva Kilpi)..))
Mediassa ja somessa tuota toksista positiivisuutta mielestäni kyllä esiintyy, runsaastikin ja jos siitä median avulla tehdään jonkinlainen kansalaishyve, voidaan ehkä kysyä sitäkin, missä se suvaitsevaisuus, tasa-arvo silloin luuraa ?
Kyllä esimerkiksi syövän hoidossa pitää olla pitkälle erikoistunut asiantuntija, joka keskittyy syövän hoitoon, ei ihmisen kokonaisuuteen ja positiiviseen ympäripyöreään tsemppaukseen. Vertaistuki on erikseen, psyyken hoito erikseen, ei huippuasiantuntijan aikaa pidä sellaiseen tuhlata.
En ole samaa mieltä. Tai siis, tottakai, on oltava erikoistunut asiantuntija se on itsestäänselvyys, mutta tuo kokonaisvaltainen ihmisen parantumiseen ja hyvinvointiin kohdistuva huomio on aivan yhtä tärkeää. Kumpikaan ei sulje pois toisiaan. Onkologi joka osaa asiansa ja samalla hoitaa ihmistä ei vain jotain kasvainta tai syöpäpesäkettä on ideaalinen. Ei ole kysymys auton korjaamisesta, vaan ihmisen .
Sinulle siis pitää olla onkologin ja psykiatrin ja toimintaterapeutin koulutuksen saanut komea nuori mieslääkäri?!
Jos se onkologi alkaa kokonaisvaltaisesti sinua hoitelemaan, jää 10 muuta syöpäpotilasta hoitamatta. Et sinä sentään niin tärkeä ihminen ole.
Täällä kirjoitetaan ja luetaan kuin piru raamattua. Näin tuon sananvaihdon koen tällä hetkellä.
Länsimaisen lääketieteen yksi suurimmista kompastuskivistä on juuri se, ettei se ota huomioon kokonaisuutta. Koska ihminen on no. ja eritoten sitä; kokonainen eikä vain kasa erinimisiä elimiä plus mieli. - Nm. Kokonaisuus ratkaisee ihmisessäkin
Koettua....
Yksi päälleliimatusti positiivinen "hehkuttaa" 60 plussassa sydämenkuvin
tulevaisuuden matkailuhaaveistaan.
Pakkomielle. Aina jossain pitää yrittää tuoda itseään esiin.
No, kun ei kiinnosta muiden asiat. Omat on päällimmäisenä.
Tosin mietin josko alakaisin kertomaan lukemistani muiden nimimerkillisten elämän käänteistä.
Alkaa olla jo niin paksua, että jos ei vittuilut lopu otan kovemmat aseet käyttöön. Kaivan arkistoa ja alan tietovuotaa😎
Korppis
Etkö olekaan enää positiivinen ? Vain toksinen.
Sinähän uhkailet, aihetta viestittää ylläpidolle.
Kyllä!
Tuollaiset nettiuhkailijat ja hymiöautomaatit heti tarkkailun alaiseksi.
Jos se onkin sellainen positoksinen?
En kyllä ymmärrä, mitä se sana tarkoittaa, mutta eiköhän Paloma sen kohta jo ilmoita.
poksista...joo.
Minua ei kiinnosta nämä yli-imelät aforismit tyyliin: "tämä päivä voi muuttaa elämäsi, ota se hymyillen vastaan"..
Oikein toivon ettei muuta, sillä se muutos voisi olla ikävään suuntaan.
Olen täysin kolumnin kirjoittajan kannalla, aitous on tärkeintä, mennään tilanteen mukaan, ei kaikki aina ole niin onnellista oloa.
Hyvä kirjoitus "palomalta2"!
Harmi, että en voi sisäistää tuntemuksiasi .
Ei kaikkea voi aina sisäistää. Minäkään en sisäistä läheskään kaikea, tuskin puoltakaan tähänkään ketjuun kommentoitua.
Maailma muuttuu ja minä en taida ehtiä mukaan.
"Bedside manners" on kaikille lääketiedettä opiskeleville kai vieläkin kurssiohjelmassa?
***
Toisessa elämässäni, kauan kauan sitten kun mieheni oli sairasvuoteellaan Chicagossa hoitava, osaston lääkäri antoi minulle Bhagavad Gita-kirjan. Että ymmärtäisin että kuolema ei ole viimeinen luku, vaan vasta alkua. En pystynyt sisäistämään hindujen pyhän kirjan sanomaa, mutta ymmärsin että se oli tarkoitettu antamaan minulle voimaa ja lohtua.
Hinduilla on jälleensyntymis oppi. Voidaan olla seuraavassa elämässä lehmiä tai sitsontiaisia.
Nuo metaforat muuttuvat nopeasti kliseiksi ja alkavat ärsyttää. Tässä positiivisuudessa tuo "päälle liimattu" on kyllä hyvin kuvaavaa.
"Missihymy", joka näyttää hyvältä ja piilottaa taakseen.
Minusta on hyvin epäinhimillistä syöpäsairaalle sanoa, että pysy positiivisena, niin selviät.
Kyllä ne tummat tunteet pitää saada myös tulla ulos. Jokainen syöpä on erilainen vaikka ne luokitellaan esim. eturauhas-, rinta-, imusolmukesyöpiin jne. Ihan on erilaiset solut ja geeniperimät jokaisella yksilöllä.
Tiiminä syöpäosastoilla hoidetaan. Jokaisella tiimin jäsenellä on oma toimenkuvansa. Ei kirurgi jää tsemppaamaan potilasta, minkä nyt kertoessaan leikkauksen kulusta toivottelee hyvät jatkot jne. Se on sitten koulutettu erikoissairaanhoitaja, joka ohjaa siitä eteenpäin. Näin ainakin suurissa sairaanhoitopiireissä.
Media käyttää mielestäni hyvin harkitsemattomasti julkisuuden henkilöiden yhteydessä "selätti syövän". Ei hitossa! Kyllä se oli se leikkaus ja muut hoitotoimenpiteet ja lääkitys.
Jotka eivät ole selvinneet syövästään eivät ole syyllisiä, että olisivat luovuttaneet. Leikkaukset, hoitotoimenpiteet, lääkitys eivät vain tehonneet juuri heidän kohdallaan.
Mielenvireys tietenkin edesauttaa kulkemaan raskaissa hoidoissa. Ja se hyvä mielenvireys saavutetaan kohtaamalla faktat.
'peruspositiivinen, heh heh'
Niin. Meillä taitaa olla iso houkutus antaa "sairaudelle kasvot" ja tietysti sen turvin vetää pisteet kotiin, vaikka oma osuutemme selviämiseen olisi mitättömän pieni.
Monet julkkikset osaavat hyödyntää tätä, ehkä rahastaakin sillä kun ovat "selättäneet" milloin diabeteksen, milloin päihdeongelmansa.
Media voidaan kutsua paikalle, kun voidaan hyvin, mutta ei silloin kun tapahtuu retkahdus tai kun kaikki ei ollutkaan niin hyvin kuin tahtoi nähdä ja vakuuttaa muille.
Joku osaa muka sairastaakkin paremmin kuin toiset, saa upeammat lääkärit ja kumppani seisoo rinnalla. Ikäänkuin kaikille ei olisi ainakaan julkisella puolella yhtä hyvää hoito ja kyllä kaikkien lähipiiri ja ystävät ovat tukena, ilman että siitä numeroa palstoilla tehdään. Faktat on kerrottava ja hyväksyttävä, itkut itkettävä. Kyllä ihminen on välillä heikoilla, miksi se on joillekkin niin vaikea myöntää?
"Täydelliset" eivät pysty kohtaamaan totuutta eivätkä myöntämään
olevansa heikkoja siinä missä kuin muutkin.
"Täydelliset" levittävät positiivisuus-soopaa, kun itse pakonomaisesti tukeutuvat siihen.
"Korttitaloa" on pidettävä pystyssä hinnalla millä hyvänsä.
Esimerkki pariskunta. Toinen paranee puolison muussaamista mössöistä. Toinen paranee syövästä puolison seistessä vieressä ja antaessa positiivisuutta. Eläköön!
Joko sinä olet päässyt omaishoitojaksostasi eroon.
Positiiviset ajatukset ovat kortilla kun vastoinkäymisiä tulee.
Mutta kuten joku tuolla kirjoitti paranin syövästä kun rinnallani oli positiivinen ihminen ja kumppanini parantui kun minä muusasin mössöjä. Kyllä hän olisi aliravitsemukseen kuollut ilman sitkeää hoivaamistani. Kiitos ja kunnioitukseni hänelle rinnallani kulkemisesta silloin vaikeina vuosina.
Otatko kunniaa itsellesi omaishoitojaksostasi?
Korppis
Jep. Täydelliset joutuvat kuolemaansa asti pitämään kulisseja pystyssä
ja viimeisenä Täydellisiä kirvelee se kun he eivät pääse komeaa ja ainutlaatuista
kuolemaansa kehumaan ja ylistämään kuinka positiivinen se oli,
(ennenkuin muuttui toksiseksi)
Toivottavasti helvetti armahtaa. Siellä voi päästä Täydellisyydestä.
Kunniaako siitä tulee antaa, jos ruokkii sairasta vanhusta. Eikö se ole itsestään selvyys, että huolehditaan. Heitteille jättö, jos ei avusta ravinnon saannissa ja nesteytyksessä.
Eikö sinä tilassa olisi kuulunut sairaalaan ravintoliuoksen tiputukseen , kun vaarassa kuolla ravinnon puutteeseen?
Demeterin mies on 10-vuotta nuorempi. Putosi katolta ja jalat meni katki poikki. Kai hän hoiti miestään. Ei kuuskymppinenkäämn tietty nuori ole
.Kysyin ottiko hän kunniaa itselleen hoitaessaan miestään.
Sinun mielestä ei tarvinnut. No, pakko oli se.piti tehdä, mitä tuota itseään korostamaan.
Korppis, huomenta!
Tuota en olisi sinulta(kaan) odottanut, korppis. Vaikka olisin tuosta joskus kirjoittanut, en ole halunnut tehdä siitä numeroa enkä tekisi nytkään.
Sitä paitsi infosi on summittainen. Pyydän poistoon vai pyydätkö sinä ?
Noin epätoivoinenko on tilanteesi, että pitää noinkin alhaisin keinoin osoittaa, että hallitset palstaa koska "tiedät kaikkien kirjoittajien elämäntarinat" ?
Olkoon tämä esimerkkinä arvostamistasi kirjoituksista nimimerkkiäni kohtaan.
Yksi ihailijasi 60-palstalta (tiedät kuka) hämmentää täällä ja sinä lyöt löylyä kiville.
Loukkasiko lukea yksityiselämästäsi?
En pyydä poistoa, en yleensä pyydä poistoja koska kommentoinnit jäävät Suomi24 arkistoon ja niihin voi palata jos näkee tarpeelliseksi.
Kirjoitit..."Niin. Meillä taitaa olla iso houkutus antaa "sairaudelle kasvot" ja tietysti sen turvin vetää pisteet kotiin, vaikka oma osuutemme selviämiseen olisi mitättömän pieni"
Kommenttini liityi tähän lauseesi. Oliko miehesi selviytyminen kiinni muiden kuin hänen itsensä toimesta. Otitko edes pienen osuuden hänen selviytymisestään?
Vaikka en tiedäkään selvisikö hän elävien kirjoihin.
Korppis
Etkö edes häpeä, Korppis? Teit kyllä pohjanoteerauksen kommentoinnissasi. Tosin olethan aikaisemmin kutsunut omaishoidettavaa zombieksi ja kirjoittajia olmeiksi.
Demeter vastasi minun kommenttiini koskien toimittajien usein käyttämää "selätti syövän" haastatellessaan syövän sairastanutta julkkista. Kirjoittaessani tuon ajattelin niitä julkkiksia ja taviksia jotka eivät ole syövästä selvinneet. Heidän vanhempiaan.Niitä lapsia joihin hoidot eivät purreet.
Mielestäni Demeter vastasi osuvasti noista julkkiksien "antamista kasvoista". Useinhan siinä on, valitettavasti, julkisuushakuisuus rahastamiseen.
Olen surullinen.
Iljettävän ala-arvoista jopa Korppikselta. Huomionhakuisuutta ja lapsellista mustasukkaisuutta, kun joku josta hän ei pidä on saanut huomiota.
Jääköön tämä huomio viimeiseksi ainakin minulta.
Kyllä ploma varmaan tuonkin koittaa kääntää korppiksen eduksi. Kun se on muka niin PERUSpositiivinen.
Kateellinen se on Demeterille ihan selvästi. D onkin ihan eri tasolla.
No ei minua omasta puolestani harmita kuin se, että palstalle kuulumaton henkilö ja hänen tilanteensa tuli esille juuri tuossa hengessä, minkä ainakin sinä aistit, Ano 14.37 , ja koit asiattomana. Olkoonkin että olen joskus voinut asiasta sivumennen mainita, sopivassa asiayhteydessä.
Olkoon tämä esimerkki siitä, että täällä ei pidä "avautua", niin luontevalta kuin se joskus voisi tuntuakin, "tuttujen kesken". Uutta tämä oli tietysti minullekin. Yleensä, ellei nyt puhuta näistä varsinaisista riitaketjuista, ihmiset kyllä aistivat, mitä voi sanoa, mitä ei ja osoittavat riittävää hienotunteisuutta ja tilannetajua keskusteluissa.
Olen pyytänyt viestiä poistoon, en tiedä miten siihen suhtaudutaan.
Kiitos sinulle, myötämielestä, Ano. Ehkä asiasta ei pidä tehdä liian isoa numeroa.
Tuli vielä lisääkin myötämiehen osoituksia, kiitos niistä, mutta kuten sanottu:
ei tehdä tästä nyt enempää numeroa.
"No ei minua omasta puolestani harmita kuin se, että palstalle kuulumaton henkilö ja hänen tilanteensa tuli esille juuri tuossa hengessä,"
Nyt voit samaistua tunteisiini kun puolisostani kirjoitetaan törkeitä oletuksia ja huomautellaan, että itse olet elämääsi palstalle levitellyt. Olen kertonut, mutta ne kertomani on vääristelty härskisti.
Sinäkin olet tuon miehesi onnettomuuden ja omaishoihoitosi palstalla kertonut.
Mitä tulee takariviläisiin, törkeää porukkaa. Kristiinakin, omalla nimerkillään paljastunut Hyasintin luojaksi.
Jokainen ottakoon tästä jotain opiksi.
"En yleensä pyydä poistoa".
Sanoo itse "superpoistaja".
Se sama kommenttien superpoistaja tulee yhä vainoharhaisemmaksi.
ihmeitten aika ei ole ohitse...tai parapsykologian tai hihhuloinnin.
Siitä ei pääse mihinkään, että on eri synnynnäisiä luonteita, mutta tuskin kukaan on sataprosenttisesti positiivinen tai negatiivinen. Jo nuo sanat ovat epämääräisiä, esimerkiksi positiivinen laboratoriokokeen tulos voi olla hyvinkin negatiivinen asia. Puhun itse mieluummin myönteisyydestä ja kielteisyydestä, valoisuudesta ja synkkyydestä. Valoisuus ei tarkoita sitä, että hymyilee kaiken aikaa aurinkoisesti, vaan myös sitä, että valossa näkee tarkemmin asian eri puolet. Presidentti Mauno Koiviston kuolinilmoituksessa hänen omat sanansa kuvaavat tätä :
"Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin."
Kaikki tunteet ovat luonnollisia ja sallittuja, niin rakkaus, viha, luottamus, pelko, ilo ja suru. Aikuisuuteen kuuluu hallita tunteitaan, ei kuitenkaan tarvitse eikä pidä tukahduttaa. Mihinkään tunteeseen ei ole hyvä jäädä vellomaan, kuluneesti sanottuna tuleen makaamaan. Joskus sekin pitää paikkansa, että kadottaessaan löytää ja kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Näillä fraaseilla ei tosin pidä pintapuolisesti lohdutella ja kenties lisätä toisen taakkaa. Monesta viestistä saa lukea juuri kuuntelemisen ja rinnalla olon tärkeyden.
Uskon myös, että omia asenteitaan voi tarkistella, avartaa näkökulmiaan vaikka kirjallisuuden parissa. Itse olen ihan mielelläni ollut Marian osassa, kuunnellut kokeneita ja viisaita, vaikka ei nyt ihan konkreettisesti jalkojen juuressa, eikä ole vaikeaa myöntää olleensa väärässä tai tietämätön. Myös Itse Mestarin monet sanat ovat olleet avuksi selvitä ja toipua. Kaikella on määräaikansa : syntyä ja kuolla, rakastaa ja vihata, rakentaa ja purkaa, puhua ja olla vaiti, itkeä ja nauraa. Myötäelämiseen löytyy neuvo : iloitkaa iloitsevien kanssa ja surkaa surevien kanssa. Siinäkin on rajansa, ei tarvitse aina olla energiaa ja tukea antava osapuoli. Aikansa on vaikka aidan vitsaksena...tai ainakin ohimenevän hetken.
Demeterin tapaan minua ärsyttää sana haaste. Mikään ei ole enää kurjaa, vaikeaa, pahaa tai mahdotonta, on vain haasteita ja haasteellisuutta. Sairaalasta on aikoja sitten tullut terveyskeskuksen vuodeosasto ja kohta on vain hyvinvointikeskuksia. Koulu on oppimiskeskus. Lukiossa ei ole oppilaita vaan opiskelijoita, opettajat ohjaajia - näin korostetaan itsenäistä oppimista. Juopporenttuja ei ole, on vain sosiaalirajoitteisia, joille työnsaanti on haasteellista.
minä koetan saada vähän erimielisyyttä kaverien kans, se piristää ja ei ole tylsää koskaan :)
Joo, kyllä vaihtelu virkistää. Sano pässi kun päätä leikattiin.
Terveyskeskuksissa on kylläkin vieläkin vuodeosastoja.
Kyllä se vaihtelu oli kissa jolla pöytää pyyhittiin.
Minä olen kuullut sen niin, että "Kaikkeen tottuu sanoi pässi kun päätä leikattiin".
Minäkin luen itseni Mariaksi. Usein asetun Ramoonan "jälkojen juureen" ja luen hänen vastauksensa suurella hartaudella..)) Viisasta, painavaa puhetta josta voi oppia paljon. Kun vastaukset ovat myös kielellisesti ansiokkaita ei tarvitse pinnistellä ymmärtääkseen tarkoituksen.
Hyviä kirjoituksia ja kirjoittajia on tietysti useitakin täällä eikä heitä tietenkään tarvitsisi edes listata tai arvottaa. Myös se "negatiivinen", kielteinen viesti, voi palvella. Ellei heti niin myöhemmin..))
Täällä ilmottautuu vielä yksi Maria.
Kuuntelen mielelläni minua viisaampia. (nyt puuttuu vain se joka on olevinaan nokkela ja sanoo että sen ei pitäisi olla vaikeaa...hohhohhoijaa).
Marttojahan täällä on paljon, perunansurvimilla paukuttavat päähän.
Kolmas naoskategoria, Salomét, loistavat poissaolollaan. kuuskymppisissä on ainakin yksi, mutta täällä ei taida olla ketään.
Minä istun mielelläni teidän "Marioitten" jalkain juurella :)
On ilo lukea teidän tekstejänne. Hyvin perusteltuja ajatuksia ja mielikuvia maalaavia.
(kesäajassa elävä, usein vain lukijana)
Kiitos sinulle palautteestasi, Ano 6.33. Otin niistä osani..)) Tosin epäilen, että marioita on enemmänkin kuin me ilmoittautuneet. Taidat itsekin olla yksi heistä päätelleen tuosta, "usein lukijana"..))
Tervetuloa marioiden joukkoon vain ja voihan täällä marttanakin olla ! En laittaisi heitä mihinkään arvojärjestykseen. Ja aika usein tuota meidän perinnettä on arvosteltukin siitä, että Martta olisi vähäarvoisempi. Mitenkähän mekin olisimme, vaikka sodan keskellä, selvinneet ilman marttoja ?
"Ja aika usein tuota meidän perinnettä on arvosteltukin siitä, että Martta olisi vähäarvoisempi"
kirjoittaa Demeter1 tuossa ylempänä.
Tapanani ei ole ollut olla eri mieltä Maaäidin kanssa mutta tässä kyllä näkemyksemme erkanevat suuresti. En tiedä miten nykyisin, mutta kyllä viisikymmentäluvulla ainakin maaseudulla oli tavallista että tyttäristä haluttiin kasvattaa nimenomaan marttoja. Toimelias, dynaaminen, aktiivi ja aikaansaapa martta kelpasi emännäksi suuriinkin taloihin. Martta oli agraariyhteiskunnan naisihanne ja me mariat kirjoinemme ja haihatuksimme opintiestä emme olleet välttämättä niin kehuttuja. Useimmat meistä ovat kuitenkin vähän mariaa ja enemmän marttaa, tai päinvastoin. Molemmat ovat toki tarpeellisia ja käytäntö ja teoria täydentävät toisiaan ja en laittaisi minäkään heitä arvojärjestykseen.
Oikeastaan olen Sheherazade.
Tuo Sehera oli se sulttaanin noin sadas naikkonen joka vältti kaulan katkaisun sepittämällä juttuja. Tosi hieno esikuva onkin. Se oli muuten tumma ja kaunis, tuolla ulkonäöllä et pärjäisi.
"En tiedä miten nykyisin, mutta kyllä viisikymmentäluvulla ainakin maaseudulla oli tavallista että tyttäristä haluttiin kasvattaa nimenomaan marttoja."
Melkoinen yleistys, mutta kaiketi tiedät tuonkin. (minä en tuota allekirjoita)
ps. luuletko nyt, että ne sinun mielestäsi kasvatetut Martat tietävät, mikä on Sheherazade?
Kukaan ei ole puhtaasti Martta eikä puhtaasti Maria ja kyllä martatkin sen verran kävivät koulua että lukemaan saivat oppia :)).
Leikki sikseen, nämä raamatulliset (ja muista kulttuureista lainatut) stereotypiat kuvaavat mitä ominaisuuksia ja mikä naisen rooli on kulloinkin ollut toivottava eri kulttuureissa. Sodanjälkeinen jälleenrakennus ja kansallinen eheytyminen tarvitsi marttoja, vahvoja, solidaarisia, osaavia käytännön naisia. Mariat saivat harrastaa tyttökirjojen lukemista ullakon hämärässä, jos oli tarpeeksi marttoja talossa. Salomé oli patriarkaatin ylimystöä ja tanssi seitsemän hunnun tanssia Johannes Kastajan pää lautasella ja Sheherazade oli sulttaanin suosikkivaimo joka onnistui pysymään hengissä sepittämällä jatkokertomuksia. Mutta koska Shehe oli fiktiivinen henkilö niin hänet saa maalata ja piirtää minkä näköiseksi haluaa. Ei tulisi mieleenikään kilpailla vaatimattomalla ulkonäölläni persialaisen prinsessan kanssa :))
(Olen katsellut viime aikoina uudelleen Roomaa ja miettinyt näitä senajan naisten roolihahmoja)
Martat ovat nykyisin urbaaneja. On itämaisia kokkauskursseja, villiyrttikursseja, sienineuvontaa ja ihan mitä vaan joku keksii ehdottamaan käsitöistä arkea helpottaviin vinkkeihin.
Marttojen keski-ikä taitaa olla nuorentunut aikalailla nuorten kiinnostuttua kotoilusta. Uusavuttomuus kuolemassa sukupuuttoon.
Korona vaan rajoittaa nyt toimintaa.
Kyllä tuo taisi olla -50-luvulla hyvinkin yleinen arvoasetelma. Martta oli arvostettu, Mariaa ei ehkä oikein ymmärretty, parhaassa tapauksessa hänen vain "annettiin olla".
Jäänteitä tuosta taitaa olla maailla vieläkin. Ainakin eräs ystäväni, 82 v, pitää kirjojen lukemista ajan hukkaamisena..)) Siskoni oli martta mutta meillä kyllä vallitsi keskinäinen kunnioitus, sen jälkeen kun sisarkateus oli tunnustettu ja hyväksytty.
Ja kuten sanottu, kai meissä kaikissa on sekä marttaa että mariaa, tilanteen mukaan.
Sheherazadesta (mikä nimi, eihän tuota osaa kirjoittaa..)) minullakin oli vain hämärä aavistus, mutta tarinankertoja ? Heitä ei taida naisten keskuudessa kovasti ollakaan, ehkä meillä on jo muita selviytyskeinoja, henkemme pitimiksi..))
Sheherazade oli se joka fiktiivisesti sepitti Tuhannen ja yhden yön tarinat. Tarinan mukaan Persiankuningas oli niin pettynyt naisiin että hän teloitutti kaikki morsiamensa hääyön jälkeen, mutta kaunis ja oppinut Shere keksi kertoa sille jännittäviä jatkokertomuksia joita kuningas halusi kuunnella loppuun saakka ja niin visiirin tytär kertoi satujaan kuninkaalle ja sisarelleen joka ilta tuhat ja yksi yötä ja sen jälkeen kuningas oli rakastunut Shereen ja teki hänestä kuningattaren pysyvällä vakanssilla.
Naispuolisia tarinankertojia on todella paljon, mutta historiassa he ovat jääneet miesten varjoon. Naiset kirjoittivat jopa salanimillä, miehenä, että heidän kirjansa ylittäisivät kustannuskynnyksen. Minä pidän erityisesti naisten kirjoittamasta proosasta, johon on helppo samaistua ja elää mukana.
"Toimettomat kädet ovat paholaisen työkalu" kuten vanha sananlasku sanoo. Naisten vapaa-ajanvietto kulkee syklisiä uria ja nyt on paljon alettu taas harrastaa käytännön monitoimisuutta pelkän ajanhaaskauksen sijasta. Hyvä trendi, sinänsä. Kaikkein nuorimmat eivät ole oikein vielä saaneet inspistä, vaan näpräävät puhelimiaan tai ovat facetimessä kavereiden kaa, mutta jospa heistäkin vielä joskus "ihmisiä" tulee. Tulihan meistäkin.
Koronaa on kuulemma luvassa vielä ainakin pari vuotta, joten ehtii kasvaa melkein uusi sukupolvi joka hallitsee nää käden taidot sosiaalisen kanssakäymisen kustannuksella.
Nyt kun kerrot, Paloma, niin tuttu tarinahan tuo on pääpiirteissään. Oma tietämykseni on puutteellinen tuossa kun ei tule mieleen ainottakaan naispuolista tarinankertojaa.
Minulla taitaa mennä niin, että proosan kohdalla en tee eroa, nainen tai mies, mutta runoilijoina naiset ovat lähempänä omaa mielenmaisemaa.
Onhan meilläkin kuuluisia naisia tarinoiden kertojina. Naisten luomus naisten elinpiiristä on Kanteletar, joka on koottu runonlaulajilta ja itkijänaisilta. Mateli Kuivalatar on eräs kuuluisimmista . Larin Paraske on tuotteliain, 32 000 säettä tallennettu, raskaan elämän elänyt, valtavan henkisen voiman ja muistin omaava inkerikkonainen.
Anu Kaipainen on kirjoittanut hienon kirjan Larin Paraskesta, nimikin kuin runoa : Poimisin heliät hiekat. Kaipaisen kieli on lyyristä, aivan unenomaista. Se vie mukaansa tuon lahjakkaan kansannaisen elämään karuissa oloissa, raskaan työn raatajana, lasten synnyttäjänä ja hautaan saattajana, vieraidenkin lasten hoitajana. Hän oli ilmiömäinen muistinero, sai onneksi elämänsä lopulla helpotusta elämäänsä ja pääsi Sibeliuksen, Järnefeltin ja Edelfeltin kanssa karelianismin aatteen juhlatilaisuuksiin kunniavieraana, oli näiden taiteilijoiden mallinakin.
Ajelimme Runon ja rajan tietä muutama vuosi sitten Uukuniemen Papinniemen leirintäalueelle , joka on kapeassa niemessä, toisella puolen häämötti Venäjän Karjala, ja sinne aurinko laski, niemen toiselta puolelta aamulla nousi. Uimavesi oli kirkasta ja lempeää, hiekka niin heliää, Olin juuri lukenut tuon Kaipaisen kirjan...
Kantelettaressa naisten ja lasten muinainen elämä näyttäytyy : itkijänaiset, työn raskaan raatajat, lasten synnyttäjät ja emot, vaimot, sisaret, miniät ja anopit. Loitsut, rukoukset, lorut , häälaulut, poikien ja tyttöjen , morsiamen laulut. Koko elämän murheineen ja välillä iloineenkin.
Aivan Ramoona. Runonlaulajat tulivat minunkin mieleeni meidän kerrontaperinteestä, ajattelin ehkä tätä meidän nuorempaa kertojasukupolvea.
Kanteletarkin on itselleni aika tuntematon mikä tietysti on suuri aukko omassa tietämyksessä, sen ja Kalevalan tuntemuksesta pitäisi tietysti lähteä ymmärtääkseen suomalaisuuden syntyä, kulttuurin ydintä.
En lukenut tuota Kaipaisen kirjaakaan Larin Paraskesta, vaikka siitä paljon puhuttiin...
Ei ollut hyvä asia, että aluesairaaloita lakkautettiin aikoinaan säästösyistä.
Nyt sairaala voi olla niin kaukana, että voi olla vaikeaa käydä omaistaan katsomassa
niin usein kuin haluaisi.
Hyvinvointi-sana oli Urpilaisen keksintö ?
Joka on ivaa niille monille, joille Suomi ei ole hyvinvointivaltio.
Terveiset raikkaasta metsästä. Ajoin mökille, peittelin ulkokalusteita ja vein suojaan ruohonleikkurin. Vesi oli korkealla laiturin rajassa.
Läheisestä metsästä keräsin oranssiin emalisankkoon naavaa, kanervia, marjanvarpuja, sammalta ja kuusen-, katajan- ja männynoksia.
Kivikkopuutarhasta napsin kukkia ja sisällä olevasta mansikka-amppelista viimeiset mansikat.
Palasin positiivisin mielin kotiin. Illalla jos tokenen asettelen valmiiseen kranssin pohjaan
metsästä tuomia oksia ja varpuja.
Voihan sitä tietty olla kuten "muut" ja motkottaa, että eräs.
Korppis
Toisen metsästä ei saa ilman lupaa repiä sammaleita, varpuja eikä muutakaan eikä oksia elävistä puista. Veitkö vastalahjaksi ne paskat huussisi alta sinne? Mitkä kukat on elossa, vaikka kainuussa on ollut pakkasia?
Netissähän sinä olit pullamössöpalstaasi pitämässä.
Näen kaksi vaihtoehtoa olet höynäytettävissä, tai itse sen ketjun alkuun pannut.
Valitse, kumpi on faktaa.
Korppis
Ethän sinä pysty höynäyttämään ketään muita kuin itseäsi.
No jo pääsit taas napauttamaan! On se hyvä, kun on noin toksisen positiivinen kansalainen täällä kommentoimassa. Eihän tästä palstasta tulisi muuten mitään, vai mitä ano18:18??
Ja sinua.
Kaikki tietävät mikä on fakta. Ei ole vaihtoehtoja.
Ehei, ei-ei, tiedosta ja faktoista näillä saiteilla ei ole mitään tietoa saatika käsitystä. Vaihtoehtoja no. olisi, jos niitä ymmärtäisi ajatella ja hakea. - Nm. Ja eikun etsimään
Yrittää alibia kyhätä itselleen :DDD
Positiivista seksuaalisuutta voi ylikäsittää, joka näkyy pari kertaa vuodessa sikiöidenlähdetyksenä. Ei se niin hyvää ole se.
Eilen sivuutin aiheen, kun en ollut kuullut Toksisesta positiivisuudesta. Nyt HSssä oli pitkä juttu, Perehdyin. Uskokoon ken tahtoo, en ole koskaan ollut toksisesti positiivinen (enkä teeskennellyt orgasmia).
Jos on paha olla, märehdin sydämeni pohjasta, saatan vetaista alkoa vähintään viisi annosta ja parkua. Nuorempana hain vielä paksun sikarin. Jos on pakko käydä ihmisten ilmoilla, saan asetettua naamani peruslukemille. Jos joku kysyy miten menee, sanon ettei hyvin, mutten jaksa nyt kertoa. Pakko aikanaan oli töinin mennä itku kurkussa ja sielu mykkyrällä, mutta tein vain rutiininomaisesti tehtävät.
Pahin poteminen kestää pari päivää aiheesta riippuen. Sitten jo tulee valon pilkahduksia, mutta usein vielä vaivun käsittelemään jonkin aikaa vastoinkäymistä. Tässä vaiheessa käsittelen asiaa läheisten kesken, varsinkin heidän joiden tiedän samantyyppisen asian kokeneen. Se auttaa ratkaisevasti. Sitten se vähitellen käsittelyjen myötä paha haalenee, kunnes siirtyy menneisyyteen.
Ja aito positiivisuus tulee tilalle, ei tarvitse teeskennellä mitään. Kun ei ole käsittelemättömiä asioita, ilo ja kiitollisuus ovat aitoja ja ne näkyvät olemuksessani. Läheiseni näkevät minusta suoraan, miten menee.
Hyvä Ano 10:05,
Luettuani tekstisi "nostan henkistä hattuani" konstailemattomalle ja rehelliselle "omalle kuvallesi". Tuollaisia ihmisiä, kun olisi ripoteltu ympärillemme, niin antaisi uskoa, että "kyllä tästäkin selvitään" Salen sanoin.
Sinulla on kyllä loistava huumorintaju ja tunnet itsesi. Onnekkaita ovat läheisesi.
Onneksi olkoon ! Olet yksi niistä, joka et ole antanut "maarit kallioitten" ja "tommy hellestenien"
aivopestä itseäsi miten kuuluisi missäkin tilanteessa "tuntea ja kokea" ja käyttäytyä
"ohjeen mukaisesti".
Heh, sillä lailla, Ano 10.05. Että pohjanmaan kautta..)) Tuolla menolla meidän terapeutit jäävät työttömiksi ja positivistit vaille yleisöä...
Psykoterapeutti Whitney Hawkins Goodman on amerikkalaisten pintapuolisen mielen asiantuntija.
Maarit Kallio jaTommy Hellsten ovat taas suomalaisten masennuksiin taipuvaisten luonteiden asiantuntijoita.
Whitny Hawkins Goodman painottaa positiivisuuden haitoista.
Jos Hellsten ja Kallio noudattaisivat amerikkalaisen kollegansa linjaa voisi se johtaa ikäviin seurauksiin. Ennestään masentuneet menettäisivät senkin pienen positiivisuuden kipinän.
Voi pyhä yksinkertaisuus.
Pinnallisuus ja se "päälle liimattu positiivisuus" ovat haitallista. Sehän on selvää. Hyasintti on hyvä esimerkki pinnallisuudesta ja siitä, kun fasadi putoaa.
Sen näkee naamasta, ja se onkin parasta just siinä.
Minkä? - Nm. Kun lakkaa saamasta
Miten tähänkin ketjuun on saatu mahtumaan 5 sopimatonta viestiä. Eniten ihmettelen että omanikin poistettiin. Kiitin siinä teitä muutamia siitä että kivasti huomioitte omakohtaisen viestini. Eilen 10:05
Joku jyrämörssäri kiertää ketjuja 24/7 ja poistaa mielivaltaisesti (oman mielensä mukaan)
itselleen jostain syystä epämiellyttäviä, mutta ihan asiallisia kommentteja
Jyräämisen sivuoire on vainoharhaisuus.
Kaamea kateus sillä on Demeteriä kohtaan.
Hyasintit haluavat kaiken huomion itselleen eli kadehdittavaa riittää.
Ketään muuta ei saa kiittää kuin jyrämörssäriä, muuten nyrkki heiluu ja kalkkarokäärmeen myrkky pistää. Oikein pitää arkistoja pöyhiä kun kateus niin korventaa.
Näen kyllä sivulla anonyymin kommentin 29.10.2020 klo 10:05, - Nm. Ei ole poistettu
Kalkkarokäärmeeltä irtoaa tämän tästä uhkailua ja haistattelua.
Uhkailusta kannattaa tehdä ilmoitus ylläpitoon.
Eikä vain Demeteriä kohtaan, vaan myös Kristiinaa kohtaan.
Kateus on kamalaa, kun se noin hallitsemattomasti tulee julki.
Ai kalkkarokäärmeelle vai ?
"En yhtään ihmettele, Kristiina23, ettet juuri kirjoittele tunnistettuna, pääsyynhän me tiedämme. Älä kuitenkaan sulje sanaista arkkuasi, omalla mielipiteellämme voimme (myös) palvella muita, eivätkä Anot ole yhtään huonompia siinä..."
Kirjoittaa Demeter.
Niin ,"demeretr1" pakenin anonyymiksi, koska aihe on aika arkaluonteinen, sillä emme täällä erottele, kuka kirjoittaa kotioloistaan ja kuka omista mielikuvistaan.
Olisi paljonkin mielipiteitä, mutta en niitä tohdi julkaista.
Komppaa kristiina.
Onko sama ihminen noiden nikkien takana, onko tietoo .?
"Juurikin näin demeter ! Takarivityyneille kelpaa rumakin lekuri mutta eturiviEETLALLE pitää olla upea kirurki."
Tästä kristiinan puskakommentista oli kysymys !
Demeter tietää miksi kristiina menee puskaan : D
Tarkoitatko, että onko Demeter ja Kristiina sama ihminen?
Ei todellakaan ole.
Ja Korppis LUULEE tietävänsä mitä Demeter tietää.
Voi pyhä yksinkertaisuus!
Rahiseva savikiekko on ihan pihalla vainoharhoineen.
He ovat tietenkin eri ihmisiä, molemmat vaan joutuneet raatelijan hampaisiin ja kateuden kohteiksi.
Kiitokseni kivoista kommenteista on poistettu. Tuo mikä on, on varsinainen kirjoitukseni. Kirjoitin sitten kiitoksen uudestaan. 29.10.2020 klo 10:05
"Kristiina23
Kieltämättä tuli mieleeni tämä Karibian risteily, kuinka meidän oma "hyasintti/ämpäri" oli Kapteenin pöydässä ruokailemassa, mutta vain hän ja tämä P oli kuvissa, mutta ei sitä Kapteenia ja missä olisi ollut kuvat vaikka vain Hjalliksesta?
Sekin on jäänyt selittämättä, että tämän salaperäisen P, Petze,Paul sukujuuret ovat jääneet vihjailuihin, että P. lapsilla(isovanhemilla) on joku perintötila siellä Kainuussa ja poika asuu Tampereella ja tytär ilmeisesti jossain lähellä, joka vierailee koiransa kanssa siellä, jota "ämpärikin" on joutunut sietämään.
Aivan uskomatontakin olisi, että niin fiksu mies ja etenkin hänen lapsensa, jotka asuvat Suomessa, että eivät osaisi mukamas kommunikoida, kuin Hollanniksi ja Englanti olisi teidän "kotikieli"???
Kai sieltä Kirkkokadulta Kainuusta löytyisi joku tuttava, joka voisi kertoa enemmänkin?"
Vastauskseni.
No, tässä Kristiina pyytämäsi ote kommentistasi, jonka kiellät kirjoittaneesi.
Kerroit stalkkaavasi minua facessa ja lukevasi blogiani. Blogini on avoin kaikille ja kertoo elämästäni siten kuin sitä elän.
Facessa esiinnyit Arja Kuusistona, yksinäisenä ja arkana, halusit minun ystäväkseni. Tarkistin Arja Kuusiston faceprofiilin. En yllättynyt, Arjalla oli yli 900 ystävää. Kun en hyväksynyt Arjaa ystäväkseni, lyöttäydyit yhden facekaverini kaveriksi ja seurasit hänen kirjoituksia. Jos otin osaa hänen kommentointeihin näit kommenttini. Niinpä kerroit Suomi24 palstalla mitä olin vastannut tälle kaverilleni. Otin häneen yhteyden ja hän poisti sinut heti kaverilistalta.
Tuntuuko tutulta?
Demeter ymmärtää, että kristiina piiloutuu puskaan tottakai, minäkin ymmärrän, mutta kuten inhimillistä joskus sattuu, että kirjautuminen jää poistamatta ja kommentti ilmestyy rekatulla nimimerkillä.
Hyvää nousuviikkoa 🎭
Kristiina12.01. 14.40
"No, hitsinvisti, täytyykö nyt käydä hakemassa tuolta tyttären luota se hulavanne, jota osasin sillon nuorena kieputtaa vaikka kuinka paljon.
Tuskin jaksaisin mitään uutta umaa sillä saada tässä lopun elämässäni, koska onhan minulla nytkin viellä se "uuma" ja mielestäni aivan sopusuhtainen vartalo, joskaan ei sellainen teinivuosien. Painokin on pysynyt kohtuudela samoissa lukemisissa jo 20 -v ja en aijo laihduttaa, vaikka tuolla antoikin ohjeita " joku", nimeten oikein nikit, mutta oneksi ei mnun.
Siitä olenkin hieman surullinen, että tänne on tullut "röhnöttämään" Noja-tuoliin henkilö (70 ), joka itsekkin tietää, että häntä seurataan ilkeyksillä, mutta onko pakko tulla tännekkin jakamaan niitä? Mielestäni se on jo hänen taholtaan pientä lkeyttä, että tuhotaampa tämäkn Noja-tuoli, kun sain Kahvipirtin kaadettua ystäväni Paloman avustuksella."
--------
Näitähän löytyy kristiinan omalla nimimerkillä kirjoitettuja ja ymmärrystä riittää niin nikillä kirjoitettuihin- kuin puskaherjoihin.
Liekö syynä se, että menin röhnöttämään noja-tuoliin, joka on kummankin "ystäväni"
kirjoitusalustoja. Nyt skillan saa tuta herjoja koska on hyväksynyt minut tasaveroisena kirjoittajana ketjuunsa.
Kumpi nieli kumman, korppikotka kalkkarokäärmeen vai kalkkarokäärme
korppikotkan, kun jutut tulevat aina vain paksummiksi ?
Mietitään sitä.
5 kommenttia poistettu.
Viimeiset kommentit menevät yli ymmärrykseni. En ymmärrä mitä halutaan sanoa.
KKK eli kaunainen ja kade kalkkiskalkkaro lajityypillisesti vanhetessaan
sekoaa yhä pahemmin, ei riitä uudet ilkeilykierrokset, vanhoja kaunojakin pitää kaivella esiin ja stalkata vainoharhaisesti kirjoittajia.
Negatiivisuus on kyllä paljon toksisempaa kuin positiivisuus. Hah hah.
Negatiivisuus ja epäoikeudenmukaisuus on tosiaan paljon toksisempaa kuin positiivisuus.
Ainakin se "positiivinen syrjintä" jota harjoitetaan maahantulleiden tunnetusti vähä-älyisten afrikkalaisten eduksi on teoksista suomalaisia kohtaan.
Kommenttisi perusteella kehoitan tutkimaan - jos mahdollista - omaa älyäsi. Tarkasti.
Mutta niin se vaan on. Eniten epäilen oman älykkyytensä käyttämisen mahdollisuuksia
suvaitsevialla henkilöllä, koska kuvatun laista kuitenkin tapahtuu.
Vähä-älyisen persun ei kannata arvostella itseään fiksumpia esimerkiksi
afrikkalaisia.
.......
Taas "väläytti"sitä suvakin ikiomaa kuvitelmaa, eipä tuostakaan kommentista juuri älykkyys paista...
'Kuivuudesta kasvaa uusi elämä.'
Varmasti, jos muistaa kastella sen.
Toksista syntyy myös koksista, jos polttaa sitä.
Koksihiilta yhä poltetaan.
Jos on kuin otsikko ilmoittaa, niiin tooodella väärin on positiivisuus ymmärretty. Miksi hemmetissä ihmiset ymmärtävät kaiken väärin? Aina.