....ette tule puolin ja toisin toimeen sijoitetun lapsenne kanssa, tarkoitan, että lapsessa jotain sellaista, mikä pistää "vihaksi"....ärsyttää käytöksellään jne...eli vaikka kuinka tahtoisi ymmärtää häntä, niin sisällä jokin on toista mieltä, oletteko huomanneet reakoiko lapsi siihen, vaikka yritätte peitellä sitä mitä itsellä on sisällä.
Mitä lapsella on sellaista, mikä ärsyttää?
Meillä on lapsi josta ei tiedä puhuuko totta vaiko valehteleeko, kirkkain silmin puhuu aivan toista mitä tarkoittaa, yrittää huijata ketä vain ja sairautensa kanssa ollaan välillä ihan hukassa.
Meiltä katosi kesällä tavaroita ja kuulusteltiin kuka ne oli vienyt, ei kukaan, epäilys kuitenkin tätä nuorta kohtaan, mutta hän kielsi jyrkästi ja oli uhmaa täynnä, mutta sitten joutui myöntymään, kun kaikki tiesivät totuuden.
Hän saattaa yllyttää nuorempia pahuuteen, kun silmä välttää, mutta samalla kieltää, ettei niin saa tehdä, olen monasti saanut hänet tälläisestä kiinni.
Koulussa ei oikein tahdo oppia mitään, hänellä on FAS ja muitakin, mutta voiko ihminen kasvaa noin "kieroksi", onko muilla vastaavaa.
Olisipa hänestä paljonkin kerrottavaa....
Mitä lapsella on sellaista, mikä ärsyttää?
Meillä on lapsi josta ei tiedä puhuuko totta vaiko valehteleeko, kirkkain silmin puhuu aivan toista mitä tarkoittaa, yrittää huijata ketä vain ja sairautensa kanssa ollaan välillä ihan hukassa.
Meiltä katosi kesällä tavaroita ja kuulusteltiin kuka ne oli vienyt, ei kukaan, epäilys kuitenkin tätä nuorta kohtaan, mutta hän kielsi jyrkästi ja oli uhmaa täynnä, mutta sitten joutui myöntymään, kun kaikki tiesivät totuuden.
Hän saattaa yllyttää nuorempia pahuuteen, kun silmä välttää, mutta samalla kieltää, ettei niin saa tehdä, olen monasti saanut hänet tälläisestä kiinni.
Koulussa ei oikein tahdo oppia mitään, hänellä on FAS ja muitakin, mutta voiko ihminen kasvaa noin "kieroksi", onko muilla vastaavaa.
Olisipa hänestä paljonkin kerrottavaa....
Vastaukset 9
Vanhimmat
kyllä olisi vaikka kuinka paljon. Juuri tänä iltana kovat keskustelut siitä miksi valehtelee, pettää, varastaa ym. ym ym. Hän nääs joutui kiinni ei hyväksytystä teosta ja oli levittänyt valheet jo äidilleen täytenä totena. Sehä piti selvitellä heti eikä jättää yhtään viivyttelemään. Silloin se ei olisi enään ollut häne ajatus maaimassaan sama kuin nyt tänään. Mikä soppa siitä tuleekaan huomenna.
Sijaisisä, hakeudu ammattiauttajalle, ihan itsesikin vuoksi. Pahoinpitelet sijaislapsia, henkisesti ja ruumiillisesti. Kirjoituksesi ei jätä tulkinnanvaraa.
jotakuinkin päiväjärjestyksessä. Tyttö sai luokka kaverin vanhemmilta kovat uhkaukset eli vaatimukset. Joko he ottavat poikansa pois ja laittavat toiseen kouluun. Tai tytölle oma kouluavustaja joka on kuin vahti joka paikassa.
Kannatti ottaa asia heti esiin ennen kui seurasi pahempaa. Tyttö vaan ei ymmärrä tekojaan.
Tyttö käy kyllä jo terapiassa joten se puoli on hoidettu jo vuosia sitten. Samoin me saamme työohjausta.
Rohkenen reilusti sanomaan, että monet pelihousut on revitty ja kaikki paidat ovat hihattomia.
Päreet palaa omienkin kanssa välillä, mutta totta on, että joku sijaislapsista voi alkaa ärsyttämään siinä määrin, ettei sitä meinaa kestää.
Meillä on myös valhetelu, salaa tekeminen, uhmailu ja taantunut käytös jotka pitävät hengissä tätä ärsytystä, vaikka käytös on ymmärrettävää ja lasta ymmärtää niin ei sitä näköjään aina jaksa olla ärsyyntymättä ja tämä saattaa kestää joskus useita päviäkin. Meillä kuitenkin tästä kärsii ainoastaan minä itse, minä joka tunnen sen tunteen, en osoita sitä lapselle muuten kun kavatus mielessä..mielestäni minulla on lupa väsyä joskus ja näyttää se.
Ei tää aina helppoo oo, välillä miettii miks tähän lähti, mut sit kun aurinko taas paistaa muistaa todelliset syyt : lähimäisen rakkaus.
jemmailee toisten tavaroita,sotkee vanhempien lasten koulukirjat ripsivärillä,piirtelee mustekynillä sohvat,pöydät,seinät,naarmuttaa cd- levyt,ottaa kaverin kotoa tämän rahoja ja tekee kaikkea mahdollista kun silmä välttää.
Tyttö on 7-vuotias fas-lapsi ja kyllä pelottaa mitä tulevaisuus oikein tuo tullessaan.
Kirkkain silmin väittää että hän ei ole näitä juttuja tehnyt,jopa silloin kun jää itse teossa kiinni.
Kerran vanhempi poika oli lomilla ja kun tuli kotiin hänen cd-levyt oli piilotettu,jonkun ajan kuluttua ne löytyi sijaistytön "jemmasta" johon hän oli piilottanut ne kun ensin oli legolla tai muulla terävällä naarmuttanut ne käyttökelvottomaksi.Tällöinkin sanoi ettei tiedä mitä niille on tapahtunut.
Yritän ymmärtää ja ajatella että hän ei tee noita juttuja tahallaan vaan sairautensa takia mutta kyllä silti pistää vihaksi välillä ihan todella.
...olevan teillä muillakin....helpotus lukea, ettemme ole ainoita, tai kyllähän sen tietää, mutta aina tapahtuessa jotain, luulee olevansa niin yksin ja perheenä kuitenkin kaikkensa tehnyt.
Millaisiksi nuo fas-lapset mahtavat pahimmillaan tulla isoina, kun jo nyt näyttää ihan kamalalta.
Meilläkin on isoksi kasvaneita, mutta tään nuoren kanssa on kyllä jo nyt mahdotonta, vielä yhdistää toisen sairauden siihen "kylkiäisiksi", niin on aika soppa!!
meilläkin. Mitään ei koskaan tunnustanut tehneensä, vaikka kädestä löytyi. Ei tuntenut katumusta tai häpeää tekemisistään, anteeksi pyyntö oli konemainen, ei aito, vain keino päästä pois tilanteesta. Hän voi tehdä toisille melkein mitä vain, ei tuntunut missään, mutta jos saman teki joku hänelle, se oli katastrofi. Mikään ei koskaan riittänyt, aina häntä kohdeltiin omasta mielestään väärin ja epäoikeudenmukaisesti. Hän ei yksinkertaisesti suostunut näkemään sitä hyvää, mitä hänelle koitettiin tarjota. Hän keksi mitä ihmeellisimpiä tarinoita ja kertoi niitä " hyvä uskoisille" ihmisille. Otti tyytyväisenä vastaan täysin ansaitsemattomia kehuja, kiitoksia ja myötätunnon osoituksia. Ei ajatustakaan mistään lojaalisuudesta tai empatiasta ketään kohtaan. Jos joku "sisaruksista" ei pitänyt esim. samasta idollista kuin hän, se oli henkilökohtainen loukkaus ja se kostettiin rajusti. Sillä sisaruksella ei ollut enää mitään ihmisarvoa, kun ei kerran ollut samaa mieltä. Hän käytti estoitta hyväkseen kaikkia keinoja joilla sai itselleen jotain etuutta, huomiota tai jännitystä. Ja hän oli todella älykäs ja taitava keksimään keinoja " toteuttaa itseään". Murkkuikä oli jatkuvaa uhoamista ja "hanskaamista". Se tuntuu näin jälkeenpäin naurettavalta, mutta kun kiitostakin pitää jakaa, niin tätä lasta kiiteltiin niistä asioista, jotka muille olivat itsestään selvyyksiä. " Kiva kun et tänään lintsannut koulusta", " Kiitos kun menit riitelemättä pesemään hampaasi" jne.
Rehellisesti voin sanoa, etten pystynyt kauheasti rakastamaan tätä lasta, mutta välitin hänestä kyllä ja välitän edelleen.
Hän on se nuori joka meiltä lähti täysi-ikäiseksi tultuaan ovet paukkuen ja haistatti meille pitkät. Mutta joka nyt soittaa keskellä yötä ja itkee "Äiti mulla on kuumetta, voisko isä tuoda mulle mustaaviinimarja mehua?" Ja isähän pukee päälleen ja lähtee viemään.
nämä teidän kertomukset! Sijoitettu on muuttanut meiltä pois pari vuotta sitten, mutta vieläkin minä luen näitä teidän juttuja ja mietin niitä menneitä vuosia sijaisäitinä. Minulla oli todella vaikeaa sen nuoren kanssa. Hänkin valehteli, varasti jne. eikä myöntänyt koskaan virheitään. Hän osasi olla ulkopuolisten kanssa tosi "ihana lapsi". Kukaan ei oikein ymmärtänyt meitä kun luovuimme lapsesta, hänhän oli heidän mielestään niin helppo. Meidän oma elämämme alkoi vaan mennä näiden juttujen takia niin paljon pieleen, että luopuminen oli ainoa järkevä ratkaisu. Minä poden vieläkin asiasta morkkista ja tunnen epäonnistuneeni. Pidän nuoreen kyllä silloin tällöin yhteyttä ja mielestäni välimme ovat nyt hyvät, kun emme asu saman katon alla.
Meidän sijaislapsemme oli juuri tuon kaltainen. Sairaalahoito ei auttanut, vauriot olivat liian syvällä. Ongelman nimi on: persoonallisuushäiriö.
Sellaisen ihmisen kanssa on mahdoton elää, ette ole tehnyt mitään väärin. Yrittäkää päästä syyllisyydentunteestanne, ette kuitenkaan olisi voineet tehdä enempää. ajatelkaa sitä hyvää aikaa minkä saitte yhdessä viettää, sekin oli jo lapselle terapeuttisempaa kuin ettei aikaa olisi ollut ensinkään.
[email protected]