Mitä ihmettä tehdä 5-v pojalle,joka ei juuri muuta tee,kuin kiukuttelee?? Ellei heti paikalla kaikki mene oman mielen mukaan,kun saa jotain päähänsä,potkii,huutaa ja raivoaa! Mahtaisiko tukistus ja pieni luunappi olla tässä tapauksessa suurikin vääryys?? Pojan äidiltä menee pian hermot,kun mikään ei suju,vaikka kuinka yrittäisi järjestää asiat parhain päin! Neuvoja ja hyviä sellaisia,kiitos!
5-vuotias
vikuroi!
322149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Hei kuule, nyt tulee sun tehdä jotain ja äkkiä. EI tuolaista pidä kauan kattoa. Nyt sanot pojale että se on kerrasta loppu,ja että jos se jatkuu niin haetaan risu. Jos se ei auta niin ota poika polven pääle ja laske housut alas ja läpsi vähä peffalle niin eiköhän tilane rauhoitu. Lapsen pitää tiettä kuka on pomo. Lapsihan kokeilee rajojansa tietyssä iässä. Rakkautta ja kuria.
Hyvää jatkoa.
pieni luunappi yms, mikä ei kuitenkaan satu, on ihan hyvä "kurituskeino"
kokeileppa myös tehdä näin; kun hän jossain,vaikka kaupassa, rupeaa kiukuttelemaan, anna kiukutella ja huutaa ja potkia. nosta vaikka kärryihin. älä välitä vaikka muut katsovat. vanhemmat ihmiset tietävät mistä on kyse. jos kiukuttelu menee kovin pahaksi missä vain, ota poika syliisi, paina kätesi ristiin hänen ympäri ja ota pojan käsistä kiinni. pidä kiinni niin kauan että rauhoittuu. kun poika rauhoittuu, selitä hänelle miksi ei saa juuri nyt ja miksi noin ei saa tehdä. vaikka julkisella paikalla, sillä ei ole mitään väliä. äläkä vain anna pojalle kaikkea periksi!!!!
poika kokeilee että kuinka helposti annat periksi! voi mennä kuukausi, puoli vuotta, niin hän tajuaa että äiti/isä on se joka ei anna periksi, jos hän huomaa että saa kiukuttelulla kaiken periksi, voit odottaa murrosikää kauhulla.
lapsi kyllä oppii olemaan kiukuttelematta, jos sinä pystyt olemaan järkkymätön periksiantamisen suhteen!
onnea yritykselle. kyllä se siitä lutviutuu.
Jos penska on koko ikänsä saanu touhuta mielensä
mukaan, niin miksi kuvitellaan, että se miksikään
muuttuis. Miksi tehdään lapsia jos ei ole selvyyttä
siitä, miten lasta kasvatetaan.
Toivonpa vaan, että penskasi pieksee sitten sinua
vastapalvelukseksi kunhan kasvaa, jos nyt pahoin-
pitelet kokonsa vuoksi puolustuskyvytöntä lasta.
Jos on kiva hakata pienempiään, niin mee nyrkkei-
leen. Sieltä voi tulla vastaan semmonen, että
sitten tiedät itsekin miltä tuntuu kun hakataan.
Minut vanhemmat pahoinpiteli, uhkaili ja kiristi
ja se ei koskaan unohdu. Vihaan tätä yhteiskuntaa,
joka jätti huostaanoton tekemättä ja rankaisen
vanhempiani ja yhteiskuntaa jos vaan pystyn.
Ihminen voi ulkopuolisen näkökulmasta vaikuttaa
onnelliseltä ja menestyvältä, mutta silti on paha
olla.
Täytyy olla täysi paska, jos ainoa keino on pahoin-
pidellä oma lapsi, kun pää ei kestä edes lapsen
kiukuttelua. Oisko homma menny jo aiemmin pieleen.
...jos olet päättänyt jatkaa siitä mihin vanhempasi jättivät. Olisiko mahdollista jos vaikka korjaisit tilanteen omalta osaltasi?
Kiukuttelua kyllä riittää oli penska minkä ikäinen tahansa. Kukapa se on luvannut, että lasten kanssa on helppoa. Niitä on vielä niin erilaisilla temperamenteilla varustettuinakin.
Niin itse kokeilin tämmöistä. Kun 5-vuotiaani suosikki on pikkukakkonen, niin kiristin sillä.
Jos ei olla kunnolla/ei totella, niin pikkukakkonen jää katsomatta siltä illalta. Telkkari irti seinästä ja vaikka seison penskan ja TV:n välissä. Olen joskus myös joutunut ottamaan syliin rauhoittumaan. Raivoavalla lapsella on ihmeesti voimaa, mutta mulla on vielä enemmän. Jos tilanteessa itse suuttuu, niin se menee plorinäksi. Pitäisi jaksaa vaan olla rauhallinen. Suuttua voi sitten muissa yhteyksissä, ei tossa holdingissa. Pitäisi jaksaa myös kehua lasta, kun se on fiksusti.
(sinä olet niin iso ja viisas jo, että ymmärrät olla hienosti jne. nämä tehosivat meillä)
Joo, taistelu vasta on elämää... Meillä on ollutkin monta kuukautta ihmeen rauhallista. Saa nähdä milloin seuraava uhmakausi iskee.
"Lapseen kohdistunut pahoinpitely on useiden tutkimusten mukaan selvästi yhteydessä myöhempään aggressiiviseen käyttäytymiseen. Tämä yhteys säilyy myös silloin, kun tunnettujen biologisten ja ekologisten riskitekijöiden sekä lapsen temperamentin ja terveysongelmien vaikutus tuloksiin eliminodaan. Pahoinpideltyjen lasten on todettu omaksuvan poikkeavan tavan kokea ympäröivä maailma. Lapset tulkitsevat toisten ihmisten tarkoitusperät vääristyneen vihamielisiksi eivätkä opi taitoja, joilla ratkaista ihmissuhdeongelmia rakentavasti vaan turvautuvat väkivaltaan. Nuoruusiässä koettu fyyisten rangaistusten määrä on yhteydessä rikollisuuden lisäksi masennusoireisiin, itsemurha-alttiuteen ja ihmissuhdeongelmiin. Jo muutamat ruumiilliset rangaistukset lisäsivät aikuisiän ongelmien todennäköisyyttä. (Hämäläinen, M. & Haapasalo, J. 1994) Runsas ruumiillinen kuritus on myös yhteydessä lapsen heikkoihin sosiaalisiin taitoihin. (Pulkkinen, L. 1996)" Karppinen, Korhonen, Littow. Sosio-emotionaalinen häiriökäyttäytyminen, Oulun Yliopisto, 2000.
Jos et todellakaan pysty itse vastaamaan, ole mieluummin hiljaa. Antamasi vastaus on tyypillinen "sosiaalitantan" löpinä. Ikävä kyllä ymmärsin, että olet vielä miespuolinen. Loistava kannanottosi saa ihon kananlihalle, tai kukon...
Pystyn toki itsekin vastaamaan. Lainaus oli tarkoitettu lyhyeksi esimerkiksi siitä, mitä tutkimukset kertovat lasten lyömisestä ja sen seurauksista.
"Sosiaalitantan löpinä?" Olisihan se aina mieluisampaa lukea omia uskomuksia tukevaa satua, kuin todellisuuteen herättävää tieteellistä asiatekstiä.
Asian pitäisi olla ilman tutkimuksiakin päivänselvä: lasta ei lyödä. Fyysinen kurittaminen johtaa (tilapäiseen) käytöksen parantumiseen, mutta samalla lapsen henkinen elämä voi vaurioitua pahasti.
Kuvittele itse, että ihailemasi, palvomasi ja rakastamasi henkilö löisi sinua. Muuttuisiko sinun käsityksesi hänestä mitenkään?
Yksikin ruumiillinen rangaistus voi tuhota lapsen ja vanhemman välisen suhteen. Yksikin ruumiillinen rangaistus voi johtaa aikuisiän ongelmiin. Tätä ei moni haluaisi uskoa, mutta näin se vain on. Asiaa tukevat tilastot ja tutkimukset.
No nyt saan kommentteja tyyliin: "Tilastot ja tutkimukset ei tiedä mittää, kun ei meidän Markostakaan mitään rikollista tullut, vaikka remmillä vähän annettiinkin ryhtiä." Markosta ei tullut ehkä rikollista (oli tuuria), mutta ei tullut onnellista ja tasapainoista aikuistakaan.
...aivoituksillasi. Se olisi mukavampaa luettavaa, kuin pelkkä tilastotieto ja kirjoista luetut lauseet.
Miksi siis et vieläkään vastannut itse!!!
Suurin osa tänne kirjoittavista ihmisistä ovat melko normaalijärjellä varustettuja ja tietävät ilman lainausta mistään kirjasta, että väkivalta ei ole kasvatuskeino. Mutta en voi ymmärtää miten voi kenenkään mieleen juolahtaa kirjoittaa itsemurha-aikeista ja masennuksista kun kyse on viisivuotiaan pojan normaaliin kasvuun liittyvät asiat. Olisit mieluummin kirjoittanut siitä, miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa.
Hyvät hyssykät sentään millaisessa maailmassa me eläisimmekään, jos kaikki olisivat oppineet elämään pelkästään kirjojen avulla. Ei ole satuihin uskomisesta kyse jos ei lue pelkästään tutkimuksia vaan luottaa omaan terveeseen järkeen, elämänkokemukseen ja myös itseään oikeasti viisaampiin. Tutkimustieto on vain ja ainoastaan tutkimustietoa. Vastauksesi ei antanut varmasti kysyjälle mitään mitä hän kaipasi. Helppo on sanoa mitä ei saa tehdä, olisit kertonut mitä saa ja pitää tehdä.
Kerro mitä tekisit esim. opettajana koulun pihalla, jossa välitunnilla olevat pojat tappelevat rajuin ottein keskenään. Haluan kuulla oman rehellisen vastauksesi, en muuta.
Älä yliarvioi ihmisten älykkyyttä ja "normaalijärjellä" tehtäviä oivalluksia...
Jos et ole huomannut, monet tänne kirjoittavista todellakin ovat sitä mieltä, että pieni läpsäytys tai tukkapölly ovat hyviä kasvatuskeinoja. Näinhän siis ei ole, ja kaikkien "normaalijärkisten" pitäisi se jo pikkuhiljaa ymmärtää.
Voi olla vaikea tajuta, miten lapsena koetut vääryydet (kuritus, nöyryytys, alistaminen) voisivat vaikuttaa aikuisen ihmisen elämään millään lailla. Mutta sanoohan sen jo järkikin, että kun vanhemmat ja aikuiset menettävät luottamuksensa lapsen silmissä, epäluottamus säilyy koko iän.
Tämä keskustelupalsta on vapaa keskustelupalsta, jossa voi kommentoida muiden kirjoittamia viestejä. Hyviä ja asiallisia vastauksia joko tulee tai sitten ei tule. Eiköhän ensimmäisen kysyjänkin olisi helpointa soittaa tutulle neuvolan tädille, ja kysyä neuvoa ammattilaiselta suoraan puhelimessa.
Jos neuvolan tädille ei jostain syystä voi soittaa, niin tässä pari maalaisjärkistä toimintatapaa tilanteen laukaisemiseksi.
Raivoava lapsi käy joskus myös vanhempien hermoille. Silti olisi syytä säilyttää oma maltti. Lapselle tulee turvallinen olo, kun aikuinen jaksaa välittää hänestä ja rakastaa häntä, vaikka hän kiukutteleekin. Kiukkuista lasta tulee tyynnytellä ja hänelle tulee sanoa selkeästi miksi kiukuttelu ei tule tuottamaan tulosta. Hänelle tulee myös kertoa miten kuuluisi oikeasti tehdä. Lapsen voi ottaa syliin ja rauhoittaa häntä rauhallisella puheella. Lasta voi myös yrittää harhauttaa naurattamalla, jolloin kiukun alkuperäinen syy mahdollisesti unohtuu. 5-vuotias lapsi osaa tehdä jo joitain omiakin valintoja. Kiukun syy voi olla tunne omien toiveiden sivuuttamisesta. Yksi keino hillitä kiukkua on keskustella ennen kiukkutilanteiden syntyä, miten asiassa edettäisiin niin että kaikki olisivat tyytyväisiä.
Koulun pihalla tappelevat pojat yksinkertaisesti erotetaan toisistaan. Aikuisen miehen on helppo vain kävellä poikien väliin. Tärkeää on, että tappelun syntyä käydään rauhallisesti läpi, esimerkiksi opettajien huoneessa. Tappelevia osapuolia on kumpaakin kuultava, lisäksi voidaan kysellä tappelun silminnäkijöiltä heidän mielipiteitään tapahtumien kulusta. Tappelun vakavuudesta riippuen seuraa jatkotoimia, mahdollisesti jälki-istuntoa ja/tai ilmoitus kotiin. Tässäkin tilanteessa on tärkeää, että opettajan auktoriteetti säilyy, ja ratkaisusta tulee oikeudenmukainen ja reilu. Kelpaako?
Vastaustasi lukiessani tuli vääjäämättä silmiini näky, jossa istut se kirja kädessäsi lattialla ja plaraat sivuja läpi "keskustellessasi" tasavertaisena viisivuotiaan naperon kanssa. Onnea valitsemallesi tielle!!!
Mitä tulee koulun pihalla tapahtuvaan tappeluun, niin ole hyvä ja kävele aikuisena miehenä väliin. Se varmasti riittääkin.
Siis menet ja kävelet heidän väliinsä ja he vain kiltisti lopettavat???
Entäpä jos sivuuttavat sinut ja käyvät uudestaan kiinni toisiinsa???
Käveletkö taas seisomaan heidän väliinsä???
Käveletkö kenties niin kauan kuin välitunti kestää vai kunnes tappelu vaan itsestään loppuu???
Jaa jaa... Ilmeisesti haluat minun kirjoittavan, että otan voitolla olevaa poikaa olkapäästä kiinni ja estän siten tappelun jatkumisen. No se täytyy tehdä jos pojat eivät käskystä tappeluaan lopeta. On totta, ettei opettaja saa käydä oppilaisiin "käsiksi", mutta opettajan velvollisuus on myös huolehtia oppilaiden hyvinvoinnista. Opettaja saa lopettaa tappelun erottamalla osapuolet fyysistä voimaa käyttäen. Tässä tulee tietysti ottaa huomioon oppilaan koko, ikä ja voimat jne.
Mitä tulee lasten kasvattamiseen puhumalla, se muuten toimii ihan hyvin. Kannattaa kokeilla.
..on pahoinpitelyä??
Mikä lasketaan lain rajoissa suositeltavaksi kuritukseksi?
Lapset joutuvat kokemaan väkivaltaa kotonaan, mutta suurin osa näistä ei ole mitenkään sidoksissa kuritukseen. Asia on aivan sama jos mieheni löisi minua, joku olisi hänet siihen ajanut. Alkoholi, huume, stressi ym. mutta perimmäinen syyllinen en olisi minä. Sama pätee lapsen suhteen, jos lapsella selvä käsitys oikeasta ja väärästä niin pahaa tehdessään tukistus ei olisi väkivaltaa!
Täällä pitäisi tehdä selvä raja että tottakai lyöminen, potkiminen, vyöllä läimiminen on väkivaltaa. Tukistaminen ja napautus ei ole sitä!
Tälläkään en aja takaan sitä että tukistus jokapäiväisenä olisi hyvä, vaan tämä olisi se viimeinen toimi mihin ryhdytään.
sinulla ei varmastikaan ole omia lapsia/sinä et varmastikaan KASVATA!!! lapsiasi. Oikeasti. Tätä tämä ns. vapaa kasvatus on. annetaan lasten riehua ja kitistä ja sitten vaan rauhallisesti keskustellaan. Älä viitsi. Minä en mistään kirjoita rupea tietoa tutkimaan, tai tituleeraa jotain hienostokieltä, kuten sinä. Jos lapsi ränää ja kiukuttelee se kiukuttelee sen takia, ettei saa tahtoaan läpi tai sitä yksinkertaisesti vituttaa. Sille on laitettava stoppi. Tukkapöllyssä ja/tai luunapissa ei ole mitään pahaa. Lyöminen on eri juttu. "Älä vaan lyö.." elämä ei todellakaan ole noin mustavalkoista. Lyömisen ja lellmisen välimuotojakin on.
Minua, siskoani, suurin piirtein kaikkia tuttuja ihmisiäni on kuritettu tukistamalla tai luunapilla. Ja vaikka itse sanonkin, ei meistä hassumpia ole tullut.
Nykylapsista kyllä huomaa (käytöstavoista, räkimisestä jne), ettei niille ole rajoja asetettu.
Löytyipä joku joka on samoilla aalloilla kanssani.
Lyömisen ja lellimisen välimuotoja on toden totta olemassa. Eletty ja koettu on monin verroin parempi kuin pelkästään kirjoista luettu. Kirjat ovat varmasti joskus hyvä apu, muttei kannettu vesi kaivossa pysy...
Joopa joo. Eli koska en ole tukistanut lastani tai antanut luunappia, en ole kasvattanut häntä!? Voisin ehkä kuitenkin korjata tilanteen tukistamalla poikaani ensi tilassa...
Tee samanlainen stoppi kiukuttelevalle työkaverille. Tukista pomoa tai anna luunappi vieressä istuvalle vittuuntuneelle kollegalle. Mitäs oikuttelevat, pitäisi nyt aikuisten osata käyttäytyä.
Mikähän olisi sellainen taho, jota sinunlaiset ihmiset uskoisivat? Hmm... No, esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliitto on useiden ihmisten mielestä oikealla asialla. Kannattaa tutustua MLL:n kasvatusvihjeisiin (www.mll.fi/vihjeet) ja artikkeliin raivon tunteesta (www.mll.fi/raivo.htm).
Asiallista tekstiä!
Tätähän edellinen kirjoittaja oli juuri tekstissään hakenut. Ei muuta kuin suoraan töistä kotiin ja hutkit tenavaasi turpaan. Hieno homma! Mitäs jos laittaisit sen kirjan välillä sivuun ja katsoisit ympärillesi.
Näkyykö ketään???
"sinulla ei varmastikaan ole omia lapsia/sinä et varmastikaan KASVATA!!! lapsiasi. Oikeasti. Tätä tämä ns. vapaa kasvatus on. annetaan lasten riehua ja kitistä ja sitten vaan rauhallisesti keskustellaan."
Ööh. Tätähän keskustelija todellakin haki. Koska minun ei ole KOSKAAN tarvinnut tukistaa tai antaa luunappia, kirjoittajan mukaan minä en ole voinut kasvattaa lastani. Kirjoittaja esittää minun olevan ns. vapaakasvattaja, joka antaa lapsien kitistä ja riehua. Kirjoittajan mielestä keskustelemalla kasvattaminen ei onnistu, eikä se oikeastaan ole edes kasvattamista. Jotta minä "kasvattaisin" lastani, minun siis täytyy koventaa otteitani! Todellakin, juuri tätä kirjoittaja tarkoittaa.
Väkivalta on samaa väkivaltaa (fyysistä tai henkistä), riippumatta siitä onko kohteena aikuinen työkaveri tai oma lapsi.
voi hellanlettas teitä "kirjanoppineita". Tiedät vallan mainiosti, mitä tarkoitan. Etkö muka itse ole huomannut räkänokkia, jotka haistattavat vitut kaikille, räkivät päin, menevät ensimmäisenä kahvipöytään, kun vieraillaan. Tarkoitan lapsia, jotka olisivat todella TARVINNEET sitä luupnappia joskus. Mutta ei, kun me vaan keskustellaan lasten kanssa ja kaikki on hyvin. Kuritus EI ole väkivaltaa. Hienoa, jos sinun ei ole tarvinnut tukkapöllyttää lastasi. Hienoa, jos lapsesi ovat totelleet ja niistä ei tule noita räkiksiä sitten. Ihan mainiota! Me muut emme ole niin "onnekkaita". Joillain oikeesti on ns. vaikeita lapsia.
Ihmettelen todellakin tätä alkuperäisen kirjeen kirjoittajaa, joka pohtii, että jos kaikki on tehty lapselle mieleiseksi ja silti se vaan kiukuttelee. En tiedä, onko nyt jo myöhäistä ruveta mitään tekemään, kun lapsi on viiden vanha.
No, palkitsetko työkaverisi samalla tavalla kuin lapsesi, jos hän on tehnyt oikein? Otatko työkaverisi syliisi ja hellit? Joitain asioita ei vaan voi vertailla aikuisten ja lasten kesken. Vaihdatko työkaverilta vaipat?syötätkö pullosta? Menikö vähän yli? : )
Kiitos Aqua näkemysteni puolustamisesta.. tai samojahan ne meillä vissiinkin on.. : )
enivei. hauskaa kevättä!!
Hirveästi ei konkreettisia neuvoja tullut!Eikä vastattu kysymykseen,olisiko tukistus ja pieni luunappi suuri vääryys tässä tapauksessa!?!? Lyömisestä ei ollut ollenkaan kysymys!!Ja ne neuvot,millä tilannetta parannettaisi,ovat edelleen tervetulleita!!
..lapsesi sinua koettelee juuri niin kuin muutkin 5 vuotiaat. tietysti tempperamentti aiheuttaa oman lisänsä asiassa. Täällä neuvottu kovasti ottamaan syliin kun "kohtaus" tulee, meillä lapset ei rauhoitu sylissä. Paras tapa on antaa heidän raivota raivonsa loppuun paikassa jossa ovat. Kotona useasti siirretään kiljuva, rimpuileva lasi huoneeseen jonka ovi suljetaan. sitä ennen kuitenkin ilmoitetaan että pois saap tulla heti kun on rauhoittunut. Jos ollaan kaupassa tms. kannetaan taas kainalossa kiljuvaa lasta pois, vaikka autoon.
Jos kohtaus aiheuttaa väkivaltaista (tätä nimikettä en kyllä mielellään käyttäisi) käyttäytymistä kokeilisin edelleenkin tätä rauhoittumista omissa oloissaan, mutta minulle ainakin jopa neuvolassa sanottu ettei tukistus ole väkivaltaa, tämä tietysti tarkoittaa sitä että sinulla ei ole tuppoa hiuksia nyrkissäsi :)
entäpä nappaus, minä käytin nuorimmaisella kun puri vanhempaa, nappasin hampaille, olenko pahoinpidellyt lastani, EN! Joskus riekkuvan lapseen on pakko käyttää "järeämpiä" aseita ja koen että tukistus ja näpäytys ovat niitä jolla herätellään lapsi ajattelemaan syytä ja seurausta!
Toivottavasti sait tästä joitakin vinkkejä!
Kun sinä kävelet tietoisesti päin punaisia valoja tai ajat ylinopeutta tai teet muuta "pientä rikettä", josta tiedät, että että se on väärin, toivon, että poliisi tulisi ja napauttaisi sinua kintuille tai silmille tai tukistaisi kevyesti. Saisitpahan kokea, miltä sellainen tuntuu ruumiissasi ja sielussasi.
napautetaan silmille?
Minkä takia lait on säädetty? ehkäpä siksi että niistä on hyötyä ja niitä pitää noudattaa. Jos tietoisesti teen väärin olen ansainnut tukistuksen tai napautuksen kintuille!!! Mutta pollarit tahtovat kirjoittaa sakkoja ja suurin aika heillä meneekin jahdatessaan teinejä ja nuorempia jotka eivät tiedä oikean ja väärän eroa vaan tappavat ihmisiä kaduilla!
Ehkäpä ajatuksesi olikin erittäin oiva ja sitä voitaisiin käyttää nykyajan nuorisoon!!!
Mutta kuten sinäkin tiedät meihin aikuisiin se ei toimisi, olisi liian "heikko" kuritus!
Älä anna lapsellesi periksi aina ja kaikessa. Jos annat periksi, viestität lapsellesi ettet todella välitä. Hän haluaa että näytät olevasi vahva ja turvallinen ja että pystyt rajoittamaan häntä jos hän ei itse osaa.
En suosittele kiinnikäymistä, vaan väsyttämistä. Maailmaan mahtuu huutoa ja raivoa, ei se ole vaarallista. Kun hän aloittaa raivoamisensa, hän tietää jo etukäteen että saa tahtonsa periksi kun tarpeeksi huutaa. Eli anna tenavan huutaa ihan rauhassa, ja ilmoita hänelle ihan rauhallisesti että hänen haluamansa asia ei nyt onnistu, ja että siitä päätät sinä eikä hän. Jos hän potkii sinua tai hajottaa paikkoja, pidä hänestä kiinni lujasti kunnon painiotteella. Ei poika mene rikki tästä, vaan ennenpitkää huomaa ettei kiukkuamisesta seuraa kuin vain tukala olo. Samalla viestität että et salli potkimista missään muodossa.
Tässä hommassa voi mennä aikaa viikkojakin, mutta voin vakuuttaa että kärsivällisyys kannattaa. Jos "oireet" eivät vähene, kannattaa ottaa yhteyttä kasvatus- ja perheneuvolaan, josta saa hyviä neuvoja.
Omalla pojallani oli samanlaisia elkeitä, ja tämä konsti tepsi meillä. Tosin kyllä siinä hermot ovat oikeasti koetuksella, niin että jaksamista!!!
Olen kanssasi samaa mieltä. Varmasti ovat hermot monasti koetuksella ja kyllähän aikuiselta, vanhemmalta, saa pinna joskus palaakin. Sehän on vain inhimillistä.
tilanne kuulostaa todella tutulta. joskus tuntuu ettei mikaan tepsi- omalla 5 vuotiaalla tuntuu olevan todella paljon "rajojen kokeilua"
kaytannossa olen todennut seuraavaa:
- jos olemme menossa kauppaan, kerron mihin olemme menossa ja teen selvaksi saannot esim. tanaan ei ole karkki/lelupaiva. 5 vuotias ymmartaa yllattavan paljon. varoitan myos etta jos huuto alkaa lahdemme heti pois. en uhkaile vaan selostan asiallisesti. poika on alkanut huutaa ja mina olen jattanyt ostokset tekematta. jos olemme sopineet jotain pidan siita kiini. periksiantaminen hammentaa lasta. selvat yksinkertaiset saannot!
- "ota pois jotain mika on hanelle tarkeaa"
kuulostaa kovalta, mutta jos olen pyytanyt poikaa tekemaan jotain ja sana ei mene perille. kerron hanelle etta jos han ei tee kaskettya asiaa han ei voi leikkia lelulla, menna ulos tai vaikka katsoa tvta loppuillan tai jokin lapselle sopiva aika. ja jalleen saannot on sovittu ja niista pitavat kaikki perheenjasenet kiini
- jos tuntuu etta tilanne menee kokonaan pois kasista on meilla kaytossa "timeout" mennaan rauhoittumaan jonnekkin sovittuun paikkaan - oma huone, tuoli,jne. lapsi menee sinne tai viedaan sinne ja sopiva aika on min/ikavuosi. tama ei ole rangaistus vaan lapsi poistetaan tilanteesta, joka aiheuttaa mielenkuohumista. sen jalkeen asiasta keskustellaan - jalleen lapsen tasolla.
meilla kuohuu paivittain ja valilla vasyttaa. yritan aina vetaa henkea ja laskea kymmeneen.
koskaan ei pida mitaan tehda kun tunnekuohu on ylimmillaan. kavele pois ja palaa takaisin kun tilanne rauhoittuu. vaikka se on joskus todella vaikeaa!!
ja muista viela, etta meilla kaikilla on huonoja ja hyvia paivia. olen huomannut selvan suhteen poikani unimaaraan ja kayttaytymiseen. meilla ollaan nukkumassa klo 20.00 ja monesti seuraava paiva on hyva. olen myos huomannut etta tassa iassa tekemista pitaisi olla joka minuutille paivassa. hanelle on tarkeaa leikkia toisten lasten kanssa. olen yrittanyt jarjestaa leikkiseuraa ja puistopaivia (han on ainoa viela).
On se surullista kuultavaa, jos täytyy nettisivuilta kysyä miten kasvattaa 5 vuotiasta kiukuttelevaa lasta, jos sitä ei vielä tähän päivään mennessä keksinyt. Kyllä Mopo on jo lähtenyt käsistä...
No, jos ei todellakaan tiedä niin nimimerkillä "tiina" näyttää olevan hyviä neuvoja !!
Mulla on 5-vee poika, joka on lapsista nuorin. Hän on tosi ihana.. kaupassa käynnit ovat helppoja, joskus tietysti tulee tilanteita ettei kaikki mene hänen mielensä mukaan, mutta silloinkaan poika ei ala terroristiksi, vaan uskoo. Minä pidän kuria, mutta meillä halataan myös paljon. Kyllähän lapsen luonteellakin on oma merkityksensä, mutta jos on ainoa lapsi ja lellitty, annetaan periksi heti kun tulee vastoinkäymisiä, niin tilanne alkaa olla poissa käsistä. Muutaman kerran pitää vain antaa pojan mekkaloida ja kun näkee ettei voita sillä mitään, niin pikkuhiljaa alkaa tajuta, että hei tämä ei toimikaan enää. Näin olen itse toiminut lasteni kanssa. Vaikka itse sanonkin olen saanut (viime vuosina vielä yksin) kasvatettua tosi fiksuja lapsia.
ennenkuin aletaan arvostella kuinka osaamattomia kasvattajia vanhemmat ovat pitaisi myos ottaa huomioon etta hyvin impulsiivisesti kayttaytyva lapsi voi olla myos hyperaktiivinen tai hanella on joku muu vastaava epatasapaino. nama ei ole kasvatuksen tulosta vaan hyvin realistinen kemikaalinen epatasapaino aivoissa. tietamattomyyttaan vanhemmat leimataan "pahoiksi" vanhemmiksi ja lapset huonosti kasvatetuiksi.
testaaminen ja ammattiavun hankinta auttaa.
oma poikani on menossa testaukseen parin viikon sisalla joten en vain puhu. elan tata itse.poika on jo todettu alykkyysosamaaraltaan keskitasoa korkeammalle, mutta sosiaalinen kypsyminen mitataan seuraavaksi.
lapsi viestii pahaa oloa kayttaytymisella koska sanat eivat riita. taytyy kysya itseltaan miten lapsen edessa kayttaydytaan. riidellaanko! arvostellaanko! kaikki heijastuu takaisin
olen erittain ylpea pojastani. tasta mennaan vain eteenpain...
Tuntuu olevan ikäkauteen liittyvä ilmiö. En tarkoita, ettei näitä ilmiöitä olisi muunkin ikäisenä, mutta kaudet vaihtelevat. Onhan hän välillä todella ihanakin? Itse yritän puhua aina muulloin kauniisti, mutta jos suutun, annan sen kyllä kuuluakin. Olenhan sentään lapsen äiti enkä ammatti-ihminen. Lapsen on tärkeää oppia myös ihmissuhdetaitoja ja näinhän se käy. En koskaan satuta lasta, nurkka on riittänyt rangaistukseksi. Täytyy vain päättäväisesti mutta rauhallisesti pitää kiinni siitä mitä sanoo ja huolehtia että asia tehdään niin kuin sanoo. Lapsi tekee mielellään asioita itse, joten lause "tuletko itse vai tulenko hakemaan" voi olla tehokas (hakeminen tapahtuu määrätietoisen epäagressiivisesti). Voit myös varoittaa:"Pitääkö äidin suuttua?" Kiukuttelu on usein huomion tarvetta. Muista varata aikaa myös lapselle, hän on tärkeimpiä asioita elämässäsi.
Itselläni on 3v.poika ja on vaikeuksia välillä. Jos tulee kiukkukohtaus, menkää ulos ja juoskaa, leikkikää, liikkukaa, riehukaa. Tai liikkukaa sisällä. Se voi joskus purkaa energioita lapseltasi. Tai vaihtakaa ympäristöä, se voi laukaista tilanteen. Jos sinulla on esimerkiksi lapsen isä tai joku muu lähellä, pyydä hänet olemaan lapsen kanssa ja lähde itse vaikka lenkille. Joskus voisit kokeilla matkia lasta, meillä on tehonnut pari kertaa, kun poika on huutanut naama vääränä, olen ottanut samanlaisen ilmeen ja homma on mennyt nauruksi.Syliin ottaminenkin voi joskus tehota.
Mitä kekseliäämpi ja jaksavampi olet, sitä parempi. Pyydä kuitenkin muiltakin apua välillä. Rajojen pitäminen ja johdonmukaisuus olisivat hyviä asioita, jos vain jaksaisi ne aina muistaa. Näistä neuvoista huolimatta itselläni menee tasaisin väliajoin hermot. Pitääpä ryhtyä noudattamaan omia konstejaan...
Vielä tuli mieleeni, että onhan kaikki perusasiat suht kunnossa: riittävä lepo, ruoka, ulkoilu, turvallisuus, rakkaus jne. Älä ota tätä "saarnana", vaan mieti ja toimi.
...kiitos monesta hyvästä neuvosta ja iloista kesänodotusta teille jokaiselle!