Pitkä päivä

teillä.

Meillä päiväkodit on auki klo 17.00 saakka, mutta viimeisen vuoro päättyy vartin yli. Sitähän ei vanhemmille ole kerrottu, tietenkään.

Meidän kunnassa on päivähoitoa tarjottava klo 18 asti. Päiväkoti meillä menee kyllä kiinni klo 17, mutta tarvittaessa on mahdollisuus lapsensa pitää päivähoidossa klo 18 asti!

Sitä kauemmin hoitoa tarvitsevat lapset ohjataan erikoishoidon piiriin ja sieltä ymppäreihin.

Miiisukka kirjoitti:

Sitä kauemmin hoitoa tarvitsevat lapset ohjataan erikoishoidon piiriin ja sieltä ymppäreihin.

Enhän muuta väittänytkään. Eli viestissäni sanoin, että kaikkein pienimmät ovat pk:ssa 9-10 h/pvä.

Minulla on ollut hoidossa eräs lapsi alle 1-vuotiaasta ja hänen hoitoaikansa on ollut ma-pe klo 06.30-16.45! Äidillä on työpäivät 08.00- 16.00, perjantait vapaat kun tekee kuusituntista työpäivää. Isällä on vuorotyö ja on säännöllisesti viikollakin vapaana arkisin, mutta ei suostu hoitamaan lastansa yksin vapaapäivinään! Viikonlopun alkaessa lapsi kuskataan säännöllisesti mummojen ja pappojen hoiviin. Lapsi tunnistaakin jo paremmin omat isovanhempansa ja minut kuin omat vanhempansa! Ikinä äitikään ei halua pitää lastaan kotona pekkas-, eikä muinakaan vapaapäivinään. Seurustelee tiiviisti uuden miehensä kanssa ja sulho inhoaa ko. lasta. Minä joudun näin tekemään ylitöitä, joita en edes haluaisi vastoin tahtoani tehdä. Pyysin näin syntyneitä ylitöitä vapaanakin, mutta siihenkään ei esimieheni suostunut. Ainoastaan rahalliseen korvaukseen suostutaan.

Minunkin oma perhe-elämäni tästä kärsii välillä kun on aina vieras lapsi kotonamme. Mihinkään asioilleni en pääse ilman, että tämä lapsi ei olisi mukanani!Toiset hoitajat eivät halua ottaa tätä lasta hoidettavakseen juuri näiden pitkien hoitopäivien takia. Toisilla hoitolapsillani on huomattavasti lyhyemmät hoitopäivät vaikka vanhemmat käyvätkin kokopäivätyössä ja lapset saavat olla kotonaan vanhempiensa vapaapäivinä.

Lapselle ei opeteta mitään kotonaan ja minä ja isovanhemmat saadaan tehdä kaikkemme lapsen kanssa. Nyt vanhempana on lapsi alkanut kysellä minulta, että miksi hänen pitää olla hoidossa aina kun kaveritkin pääsevät välillä päiviksikin kotiinsa. Välillä lapsi ei halua lähteä ollenkaan kotiinsa kun äitinsä tulee häntä hakemaan. Samoin jättää mielenosoituksella sanomatta äidilleen näkemiin aamulla ja juoksee vain minun selän taakse piiloon. Voin vain kuvitella miten pitkiltä hoitopäivät lapsesta tuntuvat, vaikka hän mielellään meillä onkin.

Olen keskustellut asiasta lapsen äidin kanssa ja hänen mielestään lapsen kuuluukin olla hoidossa aina kuin suinkin mahdollista! Syyksi sanotaan, että he kun maksavat täyttä hintaakin hoidosta! Isän kanssa keskustellessa isä vain alkaa myöhästellä lapsen hakemisessa mielenosoituksellisesti ja näin saavat suuni tukittua! Onpa isä kerran tuonut lapsensa hoitoon puoliksi väkipakolla, vaikka minulla oli vapaapäivä ja heille oli ilmoitettu asiasta kasvotusten! Pakko oli sekin päivä lasta hoitaa ja kiitokseksi sain laihan anteeksipyynnön omasta mokastaan! Lasta ja minua ei tunnuta ajattelevan yhtään ja arvostavat minua yhtä paljon lapsensa hoitajana kuin entisajan piikaa! Näin ainakin koen asian ja nyt vain mietin tekosyytä minkä varjolla voisin purkaa koko tämän hoitosuhteen! Toivoisin tästäkin aiheesta asiallista keskustelua.

pph kirjoitti:

Minulla on ollut hoidossa eräs lapsi alle 1-vuotiaasta ja hänen hoitoaikansa on ollut ma-pe klo 06.30-16.45! Äidillä on työpäivät 08.00- 16.00, perjantait vapaat kun tekee kuusituntista työpäivää. Isällä on vuorotyö ja on säännöllisesti viikollakin vapaana arkisin, mutta ei suostu hoitamaan lastansa yksin vapaapäivinään! Viikonlopun alkaessa lapsi kuskataan säännöllisesti mummojen ja pappojen hoiviin. Lapsi tunnistaakin jo paremmin omat isovanhempansa ja minut kuin omat vanhempansa! Ikinä äitikään ei halua pitää lastaan kotona pekkas-, eikä muinakaan vapaapäivinään. Seurustelee tiiviisti uuden miehensä kanssa ja sulho inhoaa ko. lasta. Minä joudun näin tekemään ylitöitä, joita en edes haluaisi vastoin tahtoani tehdä. Pyysin näin syntyneitä ylitöitä vapaanakin, mutta siihenkään ei esimieheni suostunut. Ainoastaan rahalliseen korvaukseen suostutaan.

Minunkin oma perhe-elämäni tästä kärsii välillä kun on aina vieras lapsi kotonamme. Mihinkään asioilleni en pääse ilman, että tämä lapsi ei olisi mukanani!Toiset hoitajat eivät halua ottaa tätä lasta hoidettavakseen juuri näiden pitkien hoitopäivien takia. Toisilla hoitolapsillani on huomattavasti lyhyemmät hoitopäivät vaikka vanhemmat käyvätkin kokopäivätyössä ja lapset saavat olla kotonaan vanhempiensa vapaapäivinä.

Lapselle ei opeteta mitään kotonaan ja minä ja isovanhemmat saadaan tehdä kaikkemme lapsen kanssa. Nyt vanhempana on lapsi alkanut kysellä minulta, että miksi hänen pitää olla hoidossa aina kun kaveritkin pääsevät välillä päiviksikin kotiinsa. Välillä lapsi ei halua lähteä ollenkaan kotiinsa kun äitinsä tulee häntä hakemaan. Samoin jättää mielenosoituksella sanomatta äidilleen näkemiin aamulla ja juoksee vain minun selän taakse piiloon. Voin vain kuvitella miten pitkiltä hoitopäivät lapsesta tuntuvat, vaikka hän mielellään meillä onkin.

Olen keskustellut asiasta lapsen äidin kanssa ja hänen mielestään lapsen kuuluukin olla hoidossa aina kuin suinkin mahdollista! Syyksi sanotaan, että he kun maksavat täyttä hintaakin hoidosta! Isän kanssa keskustellessa isä vain alkaa myöhästellä lapsen hakemisessa mielenosoituksellisesti ja näin saavat suuni tukittua! Onpa isä kerran tuonut lapsensa hoitoon puoliksi väkipakolla, vaikka minulla oli vapaapäivä ja heille oli ilmoitettu asiasta kasvotusten! Pakko oli sekin päivä lasta hoitaa ja kiitokseksi sain laihan anteeksipyynnön omasta mokastaan! Lasta ja minua ei tunnuta ajattelevan yhtään ja arvostavat minua yhtä paljon lapsensa hoitajana kuin entisajan piikaa! Näin ainakin koen asian ja nyt vain mietin tekosyytä minkä varjolla voisin purkaa koko tämän hoitosuhteen! Toivoisin tästäkin aiheesta asiallista keskustelua.

Meidän tyttö meni tarhaan vähän vajaa 3-vuotiaana. Hoidossa oli pääasiassa silloin, kun olin töissä. Välillä tein ylitöitä, jolloin hain tytön tarhasta ja mummu tuli meille hoitamaan loppuillaksi. Sitten kun pidin näitä ylityövapaita pois, niin muutamana päivänä vein tytön tarhaan, yleensä oli kotona. Kerran olin sairaslomalla 3 viikkoa, ja joka aamu vein tytön kahdeksaksi tarhaan, koska en olisi yksin jaksanut kotona hoitaa.

pph kirjoitti:

Minulla on ollut hoidossa eräs lapsi alle 1-vuotiaasta ja hänen hoitoaikansa on ollut ma-pe klo 06.30-16.45! Äidillä on työpäivät 08.00- 16.00, perjantait vapaat kun tekee kuusituntista työpäivää. Isällä on vuorotyö ja on säännöllisesti viikollakin vapaana arkisin, mutta ei suostu hoitamaan lastansa yksin vapaapäivinään! Viikonlopun alkaessa lapsi kuskataan säännöllisesti mummojen ja pappojen hoiviin. Lapsi tunnistaakin jo paremmin omat isovanhempansa ja minut kuin omat vanhempansa! Ikinä äitikään ei halua pitää lastaan kotona pekkas-, eikä muinakaan vapaapäivinään. Seurustelee tiiviisti uuden miehensä kanssa ja sulho inhoaa ko. lasta. Minä joudun näin tekemään ylitöitä, joita en edes haluaisi vastoin tahtoani tehdä. Pyysin näin syntyneitä ylitöitä vapaanakin, mutta siihenkään ei esimieheni suostunut. Ainoastaan rahalliseen korvaukseen suostutaan.

Minunkin oma perhe-elämäni tästä kärsii välillä kun on aina vieras lapsi kotonamme. Mihinkään asioilleni en pääse ilman, että tämä lapsi ei olisi mukanani!Toiset hoitajat eivät halua ottaa tätä lasta hoidettavakseen juuri näiden pitkien hoitopäivien takia. Toisilla hoitolapsillani on huomattavasti lyhyemmät hoitopäivät vaikka vanhemmat käyvätkin kokopäivätyössä ja lapset saavat olla kotonaan vanhempiensa vapaapäivinä.

Lapselle ei opeteta mitään kotonaan ja minä ja isovanhemmat saadaan tehdä kaikkemme lapsen kanssa. Nyt vanhempana on lapsi alkanut kysellä minulta, että miksi hänen pitää olla hoidossa aina kun kaveritkin pääsevät välillä päiviksikin kotiinsa. Välillä lapsi ei halua lähteä ollenkaan kotiinsa kun äitinsä tulee häntä hakemaan. Samoin jättää mielenosoituksella sanomatta äidilleen näkemiin aamulla ja juoksee vain minun selän taakse piiloon. Voin vain kuvitella miten pitkiltä hoitopäivät lapsesta tuntuvat, vaikka hän mielellään meillä onkin.

Olen keskustellut asiasta lapsen äidin kanssa ja hänen mielestään lapsen kuuluukin olla hoidossa aina kuin suinkin mahdollista! Syyksi sanotaan, että he kun maksavat täyttä hintaakin hoidosta! Isän kanssa keskustellessa isä vain alkaa myöhästellä lapsen hakemisessa mielenosoituksellisesti ja näin saavat suuni tukittua! Onpa isä kerran tuonut lapsensa hoitoon puoliksi väkipakolla, vaikka minulla oli vapaapäivä ja heille oli ilmoitettu asiasta kasvotusten! Pakko oli sekin päivä lasta hoitaa ja kiitokseksi sain laihan anteeksipyynnön omasta mokastaan! Lasta ja minua ei tunnuta ajattelevan yhtään ja arvostavat minua yhtä paljon lapsensa hoitajana kuin entisajan piikaa! Näin ainakin koen asian ja nyt vain mietin tekosyytä minkä varjolla voisin purkaa koko tämän hoitosuhteen! Toivoisin tästäkin aiheesta asiallista keskustelua.

puhu esimiehellesi tästä, lapsenparas ei toteudu! Voiko äiti pitää noin pitkään jos työmatkoihin ei mene aikaa. markkinoi lyhyempää hoitoaikaa maksuken alenemisena.
Jos konstit ei auta, pyydä bossilta siirtoa lapselle päiväkotiin.
Tätä se subjektiivinen oikeus tuoda hoitoon teettää, lapsilla on ylipitkät päivät, eikä vapaata, näitä osataan käyttää hyväksi. Maksut pitäisi porrastaa niin, että lyhyttä päivää tekeminen olisi todella edullista.

pph kirjoitti:

Minulla on ollut hoidossa eräs lapsi alle 1-vuotiaasta ja hänen hoitoaikansa on ollut ma-pe klo 06.30-16.45! Äidillä on työpäivät 08.00- 16.00, perjantait vapaat kun tekee kuusituntista työpäivää. Isällä on vuorotyö ja on säännöllisesti viikollakin vapaana arkisin, mutta ei suostu hoitamaan lastansa yksin vapaapäivinään! Viikonlopun alkaessa lapsi kuskataan säännöllisesti mummojen ja pappojen hoiviin. Lapsi tunnistaakin jo paremmin omat isovanhempansa ja minut kuin omat vanhempansa! Ikinä äitikään ei halua pitää lastaan kotona pekkas-, eikä muinakaan vapaapäivinään. Seurustelee tiiviisti uuden miehensä kanssa ja sulho inhoaa ko. lasta. Minä joudun näin tekemään ylitöitä, joita en edes haluaisi vastoin tahtoani tehdä. Pyysin näin syntyneitä ylitöitä vapaanakin, mutta siihenkään ei esimieheni suostunut. Ainoastaan rahalliseen korvaukseen suostutaan.

Minunkin oma perhe-elämäni tästä kärsii välillä kun on aina vieras lapsi kotonamme. Mihinkään asioilleni en pääse ilman, että tämä lapsi ei olisi mukanani!Toiset hoitajat eivät halua ottaa tätä lasta hoidettavakseen juuri näiden pitkien hoitopäivien takia. Toisilla hoitolapsillani on huomattavasti lyhyemmät hoitopäivät vaikka vanhemmat käyvätkin kokopäivätyössä ja lapset saavat olla kotonaan vanhempiensa vapaapäivinä.

Lapselle ei opeteta mitään kotonaan ja minä ja isovanhemmat saadaan tehdä kaikkemme lapsen kanssa. Nyt vanhempana on lapsi alkanut kysellä minulta, että miksi hänen pitää olla hoidossa aina kun kaveritkin pääsevät välillä päiviksikin kotiinsa. Välillä lapsi ei halua lähteä ollenkaan kotiinsa kun äitinsä tulee häntä hakemaan. Samoin jättää mielenosoituksella sanomatta äidilleen näkemiin aamulla ja juoksee vain minun selän taakse piiloon. Voin vain kuvitella miten pitkiltä hoitopäivät lapsesta tuntuvat, vaikka hän mielellään meillä onkin.

Olen keskustellut asiasta lapsen äidin kanssa ja hänen mielestään lapsen kuuluukin olla hoidossa aina kuin suinkin mahdollista! Syyksi sanotaan, että he kun maksavat täyttä hintaakin hoidosta! Isän kanssa keskustellessa isä vain alkaa myöhästellä lapsen hakemisessa mielenosoituksellisesti ja näin saavat suuni tukittua! Onpa isä kerran tuonut lapsensa hoitoon puoliksi väkipakolla, vaikka minulla oli vapaapäivä ja heille oli ilmoitettu asiasta kasvotusten! Pakko oli sekin päivä lasta hoitaa ja kiitokseksi sain laihan anteeksipyynnön omasta mokastaan! Lasta ja minua ei tunnuta ajattelevan yhtään ja arvostavat minua yhtä paljon lapsensa hoitajana kuin entisajan piikaa! Näin ainakin koen asian ja nyt vain mietin tekosyytä minkä varjolla voisin purkaa koko tämän hoitosuhteen! Toivoisin tästäkin aiheesta asiallista keskustelua.

Hei. Muistutat ihan poikani perhepäivähoitajaa, joka odotti minua kärsimättömänä pihalla autossa, että pääsee lähtemään kauppaan. Vaikka hoitoaika oli sovittu klo 17, ehdin useimmiten hakea poikani klo 16.30. Mutta joskus työstälähtö pakosti viivästyi 10 minuuttia tai juna meni nenän alta, jolloin ehdin vasta klo 16.30 jälkeen, kuitenkin ennen klo 17. Hoitaja tiesi työaikani ja juna-aikataulut. Myöhästyminen tiesi ylimääräistä 20 minuuttia.
Todellista minuutti-aikataulua siis. Elin ainaisessa stressissä, että minua odottaa taas närkästynyt naama. Juoksin junalle kieli vyön alla ja muutaman kerran jouduin ottamaan taksin.

Koskaan hänellä ei ollut mitään positiivista sanottavaa, ei päivästä, ei lapsesta, ei työstään, ei mistään.

Lapsia haettaessa hän istui penkillä (tai siis autossa) ja lapset istuivat hiekkalaatikossa.

Silloin se oli vain jotenkin siedettävä. Nykyään useamman lapsen äitinä ja varmempana lasten parhaasta olisin lopettanut hoitosuhteen.

Yksityisen perhepäivähoitajan pitäisi saada kunnalta virikkeitä ja opastusta ja tukea (ja parempaa palkkaa). On kamalaa, että ihminen tekee työtä, jossa ei viihdy ja jota ei itse arvosta. Katkeruus tulehduttaa lapsen ja hoitajan sekä vanhempien ja hoitajan suhteen ja hoitajan oman elämän.

Oikealla alalla kirjoitti:

Hei. Muistutat ihan poikani perhepäivähoitajaa, joka odotti minua kärsimättömänä pihalla autossa, että pääsee lähtemään kauppaan. Vaikka hoitoaika oli sovittu klo 17, ehdin useimmiten hakea poikani klo 16.30. Mutta joskus työstälähtö pakosti viivästyi 10 minuuttia tai juna meni nenän alta, jolloin ehdin vasta klo 16.30 jälkeen, kuitenkin ennen klo 17. Hoitaja tiesi työaikani ja juna-aikataulut. Myöhästyminen tiesi ylimääräistä 20 minuuttia.
Todellista minuutti-aikataulua siis. Elin ainaisessa stressissä, että minua odottaa taas närkästynyt naama. Juoksin junalle kieli vyön alla ja muutaman kerran jouduin ottamaan taksin.

Koskaan hänellä ei ollut mitään positiivista sanottavaa, ei päivästä, ei lapsesta, ei työstään, ei mistään.

Lapsia haettaessa hän istui penkillä (tai siis autossa) ja lapset istuivat hiekkalaatikossa.

Silloin se oli vain jotenkin siedettävä. Nykyään useamman lapsen äitinä ja varmempana lasten parhaasta olisin lopettanut hoitosuhteen.

Yksityisen perhepäivähoitajan pitäisi saada kunnalta virikkeitä ja opastusta ja tukea (ja parempaa palkkaa). On kamalaa, että ihminen tekee työtä, jossa ei viihdy ja jota ei itse arvosta. Katkeruus tulehduttaa lapsen ja hoitajan sekä vanhempien ja hoitajan suhteen ja hoitajan oman elämän.

Olen ihan samaa mieltä. Valitettavasti tälläkin alalla on ihmisiä joiden olisi paljon parempi olla ihan jollain toisella alalla, ihmisiä jotka eivät tee tätä työtä sydämestään. Mutta kuitenkin on myös meitä jotka teemme tätä työtä sydämestämme. Itse työskentelen tällä hetkellä päiväkodissa, mutta haaveilen kovasti perhepäivähoitajan työstä. Mieluiten kunnanpalveluksessa, mutta jos kunta ei palkkaa niin sitten yksityisenä... jahka omakoti saadaan niin sitten.. (=
Se miksi haluan pph:ksi on se että haluan antaa lapselle TODELLA laadukasta hoitoa, haluan tukea heidän itsetuntoaan, olla hellä, rakastava, lämmin ja luja niin että lapsella on hyvä lämmin ja turvallinen olo ja hyvä päivä... (;
Haluan antaa myös lapsille virikkeitä sillä pidän suunnittelusta ja askartelusta lastenkanssa, ja toimia hyvin lapsilähtöisesti. Haaveilen että tulevassa kodissamme olisi sitten yksi ISO huone näitä hoitolapsiani varten jossa he voisivat säilyttää omia tavaroitaan ja joissa olisi kaappeja leluja, askartelu yms.tarvikkeita varten..... ei haittaa jos hoitoaika joskus venähätäisikin sillä haluaisin luoda lastenvanhempiin hyvän, luottamuksellisen, asiallisen ja lämpimät välit. Tietenkin vanhempia on moneen lähtöön.... hankalia yms... no jospa se joskus toteutuisi....
Päiväkodissa joskus ikävää kun menee kasvatus ja ajatukset ristiin muiden hoitajien kanssa, vaikka en niitä ääneen sanokkaan.. ja silleen.. ois paljon helpompi toimia yksin ja antaa todella laadukasta hoitoa lapsille..jos joskus omiakin lapsia siunaantuisi niin olisihan se mukava myös heitä hoidella kotona.... (:

lähihoitaja-1999