Ennen vanhaan hirvenmetsästäjät piti meteliä metsässä.

Vai harrastettiin ennen metsästystä,ajomiehillä.
Nyky aikana Metsästysseurat harrastaa Kennelitoimintaa,tehden kimppakivaa
metsästyskoiria kouluttavan kennelin kanssa. Ennen oli vielä metsästyskoiria jotka
kyllä pitivät hirvieläimet paikoilaan "Meteliä pitämällä"Nyky koirat viedään autolla passimiesten keskelle ja koiramies ajelee sen jälkeen autollaan seuraillen koiraansa,
jolloin tienvarsi passit saavat kokea metsästyshäirintää.Vieläpä saataa selostaa koiransa liikeitä jolloin metsästyksestä katoaa metsästyksen viehätys kokonaan.Saatetaan ottaa sama alue kolmeenkin kertaan. Ajomiehillä seurumetsästyksessä oli sentään vuoroperiaateet jolloin alueet tuli tutkittua kerralla,harrastuksesta ei ollut kyllä mitenkään kyse täyttä työtä se oli metsästyskin.

Niin, metsästys rikoksia tehdään monessa jahtiporukassa kun liian korkealla koirilla ajatetaan hirveä.

Paras tapaus minkä tiedän kun hirvenmetsästäjä oli ollut niin päissään ettei muistanut mihin oli kiväärinsä jättänyt!

No hilijaa olemallakos ne suset väistää ihmistä, vaikka metsään menijöitä ohjeistetaan susien sekä karhujen mahollisesta kohtaamisessa tälviistee, että pitäkkee kovvoo pölinnee esm. marjametässä tms, nii pyssyyt kauvempana, eevätkä pakkaavu kintuille kuseksimaan.

Anonyymi kirjoitti:

No hilijaa olemallakos ne suset väistää ihmistä, vaikka metsään menijöitä ohjeistetaan susien sekä karhujen mahollisesta kohtaamisessa tälviistee, että pitäkkee kovvoo pölinnee esm. marjametässä tms, nii pyssyyt kauvempana, eevätkä pakkaavu kintuille kuseksimaan.

Lue lisää

Ei uskalla hirvimiehet pitää meteliä, pelkäävät susia että susi kuulee ja hyökkää kimppuun.

Lumisemmat oli maisemat jo syksyisin,Suksessa mentiin ja metsissä palottin.
Hevos uria hevosilla tuotiin lähi taloihin nylettäväksi.Kylät oli silloin tarkoja seurojen
toiminnasta,paikallinen "Nimismies ja Vouti valvoi ette rankakuorman alla piilossa olis ollut salakaatoja.Saalis oli silloiseen aikaan tärkeä ravinnonlähde.Jalan metsästettiin miehissä,tiedettiin tarkat hirvireitit.Koiriakin oli taloista mukana/hyviäkin.Jälkiä seuraamalla
jalan ja äätelemällä saatiin porukalla yleensä kaato.Saapaatkin oli sekä niissä hyvin voidellut varret,ei tullut hiertymiä jalkoihin marssiessa metsissä.
Nyky aikana metsästäjät istuu metsästysmajan penkeillä katsellen Hirvikoiran suoritusta isolta
kuvaruudulta.koiran lähestyessä metsäteitä ryntää metsästäjät ralli-autoihin ja kilvan ajavat
koiran tuloreitin eteen.Pollisi ja metsästysvartijan valvoessa,satunnaisesti.
(Toiminta hirvestyksen aikana on ollut määräysten mukaista.)
Nyky harrastus on kaupallista,eikä paljoakaan eroa silloisista metsästyksestä.

Hirven pyynti alkoi 1950-luvulla lokakuun 16 pnä ja se päättyi marraskuun viimeisenä päivänä.
Aseen piti olla vähintään 8mm. kaliberiltaan. Pohjois-Suomessa piti olla valmius yöpyä yötulilla ja hirvenjäljen löytymistä voi verrata lottovoittoon. Ja sen vuoksi piti varautua olemaan metsässä pitempi aika, joten kirves oli repussa tai vyön alla. Ja evästä useammaksi päiväksi. Jos jälkeä ei löytynyt, hommahan tehtiin lumikelillä, iltapäiväällä ammuttiin yöksi syäömälintu. Ja etsittiin yötulipuuta ja sitten kärvisteltiin yö, honka tai juurakkotulilla. Ja aamulla etsimään hirvenjälkeä. Kun jälki löytyi, siitä alkoi sen sitkeä seuraaminen.
Jälkiä seuratessa oli tuulen allapuolella olemisella varmistaa ettei hirvi karkotu. Hirven makuupaikka kertoi sitä jälkiä suraavalle pyytäjälle sen että onko hirvi vielä kauempana tai sitten, hirvi on noussut vasta syönnöksilleen ja saattaisi olla lähistöllä. oli harvalla.
Ampumistilanne avotähtäimellä ja joskus iltahämärissä saattoi epäonnistua joten homma sai jatkua vielä sitä seuraavina päivinä!

Kyllähän toi viina on passiporukoita karsiutunut pois, aika tarkkaan. Kaadolla pieni, kielenkärjen kostutus väkevämmästä. Yksisyy on, kun porukat tulevat jahteihin autoillaan.

No raittiitahan ne nykyajan hirvenmetästäjät ovat. Siitä pittää moniaanni kerran akat huolen, jos ovat hankalalla tuulella ja varsinnii, jos on 'se aika kuusta'. Jotta ukot eivät tosiaankaan örvellä kännissä ennen mehtuulle lähtöä, eivätkä edes haise vanahalle kaljallekaan. Ja aamuhämärissä kiltisti vaan starttaavat pirssinsä kotipihassaan ja selevimpäin ajelevat metästysmajalleen. Ja kun passipaikat on arvottu, niin ite kukin ajjaa kurrauttaa autosa ampumatornin viereen ja nousee torniin. Ja siinäpä se on mukava istuksia tuulensuojassa ja juua horasta vaikka aamupäivän kahvit ja syyä metwurstivoileivät hiukopalaksi, mahollista hirven ampumahollille juoksemista odotellessa..

Ja kun hirvi aikanaan on kellistetty, niin metästyksen johtajahan se yleensä tarjoaa konjamiininäkäräiset ampujalle. Ja kyllä se sellainen pieni näkäräinen ehtii haihtua verestä, kun hirven vetohommassa teluaa pari tuntia risukossa..