Sanoit,
hei!
Ja painoit oven kii.
Laahustin ikkunan ääreen,
lattiaan jäi varmaan urat,
niin raskaaksi jalkani muuttuivat.
Tuijotin järkyttyneenä, kaikkoavia askeliasi.
Silmäni vuosivat katkeruuden kyyneleensä,
kaktuksen ruukkuun...
Kun perävalosi oli haihtuneet nousevaan aamuun,
havahduin lattialta,
tuijotin laipion rypyläistä pintaa.
Enää en tiennyt, olisinko iloinen vai surullinen.
Ajattelin elämän kerrankin tehneen ratkaisun minun puolestani.
Mikäpä minulla olisi hätänä valmiissa maailmassa.
Otin asian vastaan kuin spagettiwesternin kovapintaisin gringo.
Ratsastaisin uljaalla Jopollani kohti auringonlaskua.
Samalla heräsin taas unestani ja oksensin..
Oksensin kunnes sisälmykseni kääntyivät ylösalaisin...
Olin niin kova gringo...
Kyyneleilläni pesin olohuoneenlattian , ja osan keittiönkin puolta.
Kunnes yhtäkkiä kyyneleeni loppuivat, niitä ei vain enää tullut.
Olin jäätynyt....
hei!
Ja painoit oven kii.
Laahustin ikkunan ääreen,
lattiaan jäi varmaan urat,
niin raskaaksi jalkani muuttuivat.
Tuijotin järkyttyneenä, kaikkoavia askeliasi.
Silmäni vuosivat katkeruuden kyyneleensä,
kaktuksen ruukkuun...
Kun perävalosi oli haihtuneet nousevaan aamuun,
havahduin lattialta,
tuijotin laipion rypyläistä pintaa.
Enää en tiennyt, olisinko iloinen vai surullinen.
Ajattelin elämän kerrankin tehneen ratkaisun minun puolestani.
Mikäpä minulla olisi hätänä valmiissa maailmassa.
Otin asian vastaan kuin spagettiwesternin kovapintaisin gringo.
Ratsastaisin uljaalla Jopollani kohti auringonlaskua.
Samalla heräsin taas unestani ja oksensin..
Oksensin kunnes sisälmykseni kääntyivät ylösalaisin...
Olin niin kova gringo...
Kyyneleilläni pesin olohuoneenlattian , ja osan keittiönkin puolta.
Kunnes yhtäkkiä kyyneleeni loppuivat, niitä ei vain enää tullut.
Olin jäätynyt....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olin kuin jäätynyt lattiaan kiinni
sinä olit mennyt ja en voinut sitä tosiasiaa muuttaa
tunteeni olivat jähmettyneet kiinni sydänalaani
pallean seudulle kasvoi mitääntuntematon möykky
tuli aamu ja verhon raosta kurkisti pieni säde
se alkoi pikkuhiljaa sulattamaan minua irti
lattiasta, missä olin maannut jo kauan, en tiedä
kuinka kauan, en tiedä, itkin, sinä menit pois...
olit mennyt pois, nyt sen huomasin. tajusin
kaiken muuttuneen. elämäni oli kulkenut
ohitseni, jättänyt kaipauksensa ja lopulta vain
lähtenyt. ikävöin yhä sinua, vaikka mursit
sydämeni. sait minut jäätymään, itkusta ja
kylmyydestä. mitäpä olisi elämäni enää ilman
sinua? miksi lähdit ja jätit minut siihen
lattialle yksin itkemään?
jäin yksin itkemään lattialle. nukahdin vihdoinkin
nykivään nyyhkytykseeni. näin unta saaresta ja
kivestä, jonka päällä olin istunut kanssasi kesällä.
se kivi oli auringosta lämmin vielä. heräsin kun
vesi kasteli varpaitani, luulin aaltojen
kutittelevan paljaita varpaitani. se olikin kyynelvirtani...
oli hieno, tykkäsin paljon!