Nainen, ajatukseni pysäytit, sinua kaipailin.
Mietin kuka oikeasti oot, ja sinusta haaveilin.
Aikani pyörin tunteissain, kunnes tajusin sen;
Oot mulle haavekuva vain,
Peilikuva toiveistain.
Pakotien sinusta päähäni loin,
Peitteeksi murheen kudoin.
Sen lopulta kerran käsitin,
Kivulla hitaasti hyväksyin.
Voisin päästää irti,
Se reilua olis jo niin.
Silti niin pitää tahtoisin,
Sinut lähellä sydäntäin,
Vaikka haaveissa mun,
Jos et kädessä sun,
Sä tahdo pitää kättäin mun.
Oot silti aina mielessäin,
Kerrasta sinne upoten,
Ja aikani pysäyttäen.
Sä tiedät kai jo sen,
Oot voimana sydämen.
Member of Dead Poet Society?
Mietin kuka oikeasti oot, ja sinusta haaveilin.
Aikani pyörin tunteissain, kunnes tajusin sen;
Oot mulle haavekuva vain,
Peilikuva toiveistain.
Pakotien sinusta päähäni loin,
Peitteeksi murheen kudoin.
Sen lopulta kerran käsitin,
Kivulla hitaasti hyväksyin.
Voisin päästää irti,
Se reilua olis jo niin.
Silti niin pitää tahtoisin,
Sinut lähellä sydäntäin,
Vaikka haaveissa mun,
Jos et kädessä sun,
Sä tahdo pitää kättäin mun.
Oot silti aina mielessäin,
Kerrasta sinne upoten,
Ja aikani pysäyttäen.
Sä tiedät kai jo sen,
Oot voimana sydämen.
Member of Dead Poet Society?
Vastaukset 76
Vanhimmat
Ette tunne toisianne?
Tunnemme kyllä,
Vain pinnalta, aaltojen yltä.
Totuus piilee syvemmällä,
Vesien tummien sylissä.
Myrskytuuli tyyntyi
Ennen tummia vesiä
Turvallisesti purjehditaan
Ei mennä enään vesille?
(,sivusta)
Vain syvillä vesillä selviää,
kuka ihminen onkaan tää;
Tuttu hahmo peilissä,
toinen kiiltokuvana mielessä.
Jätän vesien kyntämisen,
katson valoon tähtien.
Oli mikä oli, ne samoin silti loistaa,
pimeyttä aina halkoen,
valaisten pintaa merien.
-M. of DPS
Joo, mä oon sun sydämen virta. Tuulivoima. Se on mun mieleen.
Vähä - ääninen ja aikas luomu.
Sun täytyy vaan pitää piuhat kunnossa, ettei yhteys katkea.
No senhän sä taidat.
Tuulivoimala pyörii,
Se kääntyy ja hyörii.
Mun siipeni suuntaa yhteen,
Mieltä kuljettaa vaan.
Ihan Ace Venturana kaapelit hoidan,
yhteyspiuhat kyllä taidan.
Kunhan kuulet viestini mun,
ne sulje sisääsi hehkuun sun.
Näitä lisää kirjoitan kyllä,
Jos sallit kaiken hymyllä.
Sulle kuun ja taivaan kirjoitan,
lämmölläs eetteriin sähkötän.
Kaunista. Leffaa en kylläkään ole nähnyt ;)
juu, eihän me
=) =)
Haavekuva, niin hauras ja haavoittuva.
Niin olit minullekin mies.
Haaveisiin on helppo rakastua,
Aitoon ihmiseen helppo pettyä.
Silti vain aito ihminen virheineen,
On uniikki lahja sydämen.
Siinä hyvää asiaa tiiviisti koottuna.
Aitous on se hienoin juttu
siihen keiju tahtoo luottaa
olipa vieras taikka tuttu
keiju haluaa vain hyvää tuottaa
Punoa ystävyyden seppeleitä
rakastaa, luottamuksen voittaa
nähdä kaikissa enkeleitä
uskoa että uusi aamu aina koittaa
Rakastua voi ei tuntemattomaan
Tykästyä voi siihen haavekuvaan
Tahtoisin kohdata sen todellisen
Kaipauksen kohteen, ihmisen
Se olisi ollut katasrofi
Katastrofi oli väistämätön
Tunne sisällä pitelemätön
Monta kohtaamista pintapuoleista
Mysteerimiestä ei voi ratkaista
Ei ollut oma kommentti, mutta kysy miksi katastrofi? Ihmisen tunteminen virheineen vai koko kohtaaminen seurauksineen?
Mitä väärä on kohdata, toista sanoilla ja käsillä halata, ja lähellä ihonsa tuoksu tuntea?
-M. of DPS
Miksi juuri minä? Tarpeeksi haastetta vai mitä? Eikö muut naiset kelpaa vai ovatko liian helppoja?
Kuka minä? Jokaisella on omat syynsä ihastua, kaivata ja haaveilla jotain tiettyä ihmistä.
Minäkään en osaa tarkalleen sanoa miksi juuri hän. Sen vetovoiman vain tuntee, heti tai nopeasti.
-M.of DPS
Eihän sille mitään voi kun sydän vie johonkin suuntaan ilman mitään järkevää selistystä. Itse en osaa kertoa miksi miestä kaipaan mutta kaipaan vain. Haastetta siinä miehessä kyllä oli ja on joka myös kiehtoo jollain tavalla minua. Ei helppo, pitää päänsä eikä todellakaan ole yksinkertainen.
-sivusta
Et saa kaivata täällä. Mene kasvotusten krskustelemaan hänen kanssaan.
Sehän on tämän koko palstan idea.. kaipailla "salassa". keskustelisin mutta aikaa ei yleensä ole muuhun kuin tervehtimiseen. Tietää että ehkä vähän kaipailen mutta se ei ole ns. tervetullutta. Sen takia palsta.
Sopivan ajan ja tilanteen puutteen vuoksi minäkin tänne kirjoittelen. Toki se on vain puolitotuus: Pelkään myös ettei hän ymmärrä mitä yritän sanoa. Siksi käytän palstaa varoventtiilinä.
Omien tunteiden ilmaisu on mahdoton jos toista ei ole tuntenut vuosia, oppinut tämän kantapään kautta. Se on melkein parempi päästää paineet pihalle tänne palstalle niin ei tule sekoiltua irl.
Sitä sekoilua on tullut jo tarpeeksi tehtyä. Siksi on parempi purkaa tänne ja järjestellä ajatuksia, ennen niiden kertomista toiselle. Jos siihen saa vielä tilaisuuden...
Kai siihen aina tilaisuuden saa jos viitsii järjestää.
Toivottavasti. Se vaatii myös häneltä uskallusta kuunnella minua. Voisi helpottaa jos hän lukisi näitä. Ja tunnistaisi anonyymin kahjon tekstiensä takaa... ei varmaankaan.
Eiköhän hän aina ole kuunnellut jos siihen on ollut mahdollisuus? Tai sekottaisi päätä enemmän jos lukisi?
Oma kaivattuni tuskin näin kirjoittelisi
Meistä anonyymipalstalle muistomerkiksi
Varmaan riimaavat sanat hän osaa
Jos nainen sellainen joka kiinnostaa
Pieni kahjous on aina hyvä
Ehkä siinä pilee sun onnenjyvä?
Kuuntelee nainen kyllä aina,
mutta vastaus ei pitkä raina.
Kerran hälle hieman avauduin,
Hämilleen veti se naisen,
kysyi miksi juuri hänenlainen.
Sanoin olet aito ja hieman erilainen,
siksi sinuun ihastuin,
ja sisälleni arkistoin.
Etten hukkaisi koskaan,
vaan tuntisin niin aina vaan.
Kiinnostus minusta,
Oli yllätys mut ei kuitenkaan
Luulin sen valheeksi,
En täydeksi totuudeksi ainakaan.
Taisi hänen arkisto,
Johonkin matkalla hukkua.
En ollutkaan täydellinen,
Saan vaan haavekuvassa roikkua.
Ei arkisto ole hukkunut,
ei kiinnostus hänestä sammunut.
Valehtelisin jos väittäisin,
kertomani valheeksi.
Ehkä olen monimutkainen,
mies vaikea kalevalainen.
Lauloin ehkä itseni jo suohon,
vaik' hänelle osoitin sen tehon.
Täydellistä en häneltä odota,
Parasta kun on hyviä vikoja.
Ne oman särmän meihin tuovat,
Ja toisille paremmiksi luovat.
-DPS poet
Viat ne luovat, oikean ihmisen
Toisille kelpaan, toisille en
Meidän liekki, sammunut on
Hetken olen siis, onneton
Yhteys joka oli, väliltämme kiellettiin
Jotain ehkä kaunista, siinä menetettiin
Tiedä sitten, jospa kipinä roihahtaa
Kiinnostus minusta, enempää voi lopahtaa
Hämmennyin niin helposti. En oikein tiedä, mitä ajattelit siitä. Siksi kysyin.
Hämmennys ei ole paha juttu.
Onhan se aina yllättävää,kun joku avautuu tunteistaan. Ja hämmennys kertoo myös, ettei toinen ole toiselle yhdentekevä.
Siinä hetkessä vain jäin jotenkin odottamaan häneltä jotain. Se epämääräinen odotuksen tunne jatkuu vieläkin.
Millon näistä kerroit hänelle? Ja oliko ihan kasvotusten?
Kesällä 2019, eli reilu vuosi sitten.
Oli ihan kasvotusten, noin metrin päästä.
Mainitsitko enään asiasta? Jos ensimmäisiä kohtaamisia niin voi olla että puolet jäi jännityksessä kuulemmatta.
Jotain mainitsin myöhemminkin. Ei ollut ensimmäinen kerta nokakkain, intiimien keskustelujen merkeissä.
Intiimeissä merkeissä kesällä 2019?
Naisen nimi?! Tai edes sinun ?!
Toiveikas nainen kysyy!!
Intiimejä juttuja,
vaatteet päällä tuttuja,
Kesällä puhuin tunteista,
aiemmin erotiikasta.
Nimeni on vanha ja perinteinen,
hiukan jopa Massamainen.
Mies olen tavallinen,
en tunnettu tai erikoinen.
Hän puolestansa tarina värikäs,
monille kerrottu ja vaiheikas.
Alotit erotiikalla ja lopetit tunteilla?
Eri syystä puhuimme aiemmin eroottista,
paljon myöhemmin avasin tunteita.
Huti
Johan tuon arvasi valmiiksi.
Arvoton provodialogi, kuuluukin mennä huti
Miksi provo? Aloitus on ihan aito.
-DPS poet, eli se aloittaja
Kommenteista ei sitten tiedä kuka on ap? Vai allekirjoititko kaikki?
En allekirjoita aina kaikkia. Useimmiten, ja suurimman osan kuittaamattomista voi päätellä aloittajam eli minun kirjoittamikseni.
-DPS poet, ap
Jokaisella omat syynsä, mutta varokaa aiheetonta syyteryöppyä, mikä voi palstanlukijoilta syytää päällenne, vaikka ette mitään pahaa kellekään tahdo, hyvää vain.
Sanat pysäyttävä, tunteet herkistävät, tänne tuntematon saa purkaa tuntojaan.
Kun tänään sinut näin,
olin ainakin selvinpäin,
työssäni normaalisti touhuilin.
Hymysi silti huumasi jälleen mut.
Emme sanoneet sanaakaan,
tiehes livahdit jälleen vaan.
Pelkäätkö sä mua ja suutani,
olenko pelkkä kahjo stalkkeri.
Hölmö joka ei osaa käsittää.
Tämä rimmaa aika kehnosti,
Baddingin Paratiisin stemmoihin.
Kannattaa silti kuunnella,
jospa laulun sanoihin,
kätkeytyy jotain muutakin...
-M.of DPS
Mikä siinä hymyssä huumaa?
Itse en löytänyt mitään sanottavaa yhdelle, olisi ollut kyllä mukava jutella vähän aikaa.
Hymyssä huumaa silmät säkenöivät,
Miehen ajatukset pysäyttävät.
Voisin sanoa yhtä ja toista,
Puhua saappaasta tai töistä.
Kun vain saisin sut pysähtymään,
Ajatuksella mua kuuntelemaan.
Sanat hiljaa ilmaan jää
Todellisuuden vierelläin nään
Se kuiskaa "älä tänne jää"
Suruissani käännän pään
Katoan,
Miksi jäisinkään
Parempi sulla on yksinään
Kun on pakko mennä,
silloin pitää mennä.
Kun toisen yksin jättää,
asia moni silloin mättää.
Paha yksin ihmisen,
lähelle kaipaa toisen.
En halua lähteä ja paeta,
vaan hänet lähemmäs hakea.
Kuinka lähelle päästä voi,
sen vain hän sanoa voi.
-DPS member
Minä näin miehen juuri tuona päivänä. Sattumaako?
Tuolloin häntä nähnyt en
Viimeksi oli kyllä yllättäen
Ensimmäinen kaukaa tervehtien
Siinä hän oli, jälkeen kuukausien
Uusi yllätys, sekaisin löi
Pelko silloin sanani söi
Haavekuva virheellinen, laitoin pääni sekaisin
Ystävyyttä vain, jälleen itselle valehtelin
Hän ei vierelleen, tätä koskaan kelpuuta
Huutelen vaan täällä, yksipuoleista kaipuuta.
Voi hyvinkin olla. Näetkö häntä usein?
Harvoin, todella satunnaisesti. Paikka voi olla missä vaan.
Niin näin minäkin, sattumaako?
No meitä on monia,
vain yksi näki minua,
ja vielä oikeassa paikassa.
Lankarulla oli kainalossa,
vaikk' en ollut ompelemassa.
Tässä pieni vihje tunniste,
ettei moni turhaan luulottele.
looginen vaimennus elää kaipauksessa, luo uutta virtaa hetkeen
ei tykitä virheitä, ei satuta sanoissa
ei kohdista tuskaa, innostaa aina kaukaisuuteen
seikkaperäinen pakotie ohjaa saavutusten kautta näköalalle oikeaan
psykotesti menettää merkityksen, vilkaisu luo huvittavan kuvan vilkaisun
aika palaa, kuuntelen kaksi tuntia, enemmän, ei ole aikaa
eloa herkullisen suorasukaisuuden voimaa antavana hyveenä on ja pysyy
puhu miellyttävästi, kiehtovasti...kyky voimaantuu
Thunderbird
Rakkaus antaa paljon anteeksi, katsoo läpi sormien. Olen huomannut. Kiitos
Miten sitten tämä tarina etenee
Kai hän palstalaisten mieliksi kirjoittelee?
Iloksi toisten kai kirjoittelen,
silti häntä näissä aattelen.
Paljon on minulla sanottavaa,
hänelle kaikkea kerrottavaa.
Selväks täytyy välit saada,
ettei miestä enää kaada,
syvälle omaan pimeyteen,
jumittamaan epävalmiuteen.
Vauhdikkaalta ja kiireiseltä hän kuulostaa
Vai kuin peura ajovaloissa tuijottaa?
Voisitko hetkeksi hänet pysäyttää
Odota, mun on saatava kerrottua tää?
Ei taida olla kiireinen,
saati peuramainen,
enemmän tiikerinainen.
Hiljainen hiipijä,
sisällä leimuava,
itsetietoinen lumoaja.
Ei asiaa hihasta nykäistä,
tilanne rauhallinen oltava,
ilman minuuttikiireitä,
kaksin keskusteltava.
Silloin selväks ehkä saamme,
mitä toisistamme ajattelemme.
-DPS poet
Aikaa teille, ei näytä löytyvän yhteistä
Siksi ajattelin, asiasta kysäistä.
Eläimellinen kuvaus, lumoissa taidat olla
Tunne voitti järjen, kuusi nolla?
Ehkä löytyy se hetki rauhallinen
Toiveesi tapahtuu, uskon sen
Järki menee tunteen edellä,
vaikka häntä aattelen lämmöllä.
Joskus oli toisinpäin,
sulin hänen edessään.
Nyt pysyy mies jo kasassa,
vetoa vieläkin on ilmassa.
Järki se ain voiton vie
Mihin johtaakaan järjen tie?
Onko se sitten niin että tunne laantui
Kun aika ja ajatus tasaantui
Tunteesi ja ajatukset aaltoilee
Sydämen ääni joskus ehkä valkenee
Ristiriita vielä? vai ajatusten taisto
Sekoittua siinä voi toisen vaisto
Riittäkö se tunne?
Ristiriitoja mies on täynnä,
tunnetta, ajatusta ja järkeä.
Aaltoilen hieman kyllä,
onhan sydän mulla aina yllä.
Halua en toista sekoittaa,
vaan ajatusten yhteyttä ammentaa.
Pidän vielä hänestä kovin,
mutta järki voitti jo tovin.
En rakkautta aio tunnustaa,
ylettömyyttä ääneen julistaa.
Voisin häneen vain tutustua,
kultahippuja kokea ja onnistua.
Hienosti kirjoitit, tilanne haastava
Voi tilanne olla molemmille raastava
Kahden, ajatukset on helpoin tulkita
Yhteistä aikaa kannattaa harkita
Järki vai tunne taisto itselläkin
Sitä uutta tunnetta niin vierastin
Tutustu rauhassa, älä kiirehdi
Onko hän kivi vai smaragdi
Ehkä hän on smaragdi ennemmin,
tuo vihreähehkuinen jalokivi
vaikka timantiksi joskus aattelin.
Olemme kuin smaragdi ja rubiini,
joulunhehkuinen kivipari.
Yhdessä kiillottaa toisia voisimme,
pimeyden pois hehkuisimme.
Tänään sivusta hetken katselin,
"smaragdi" sormusta teki käsin näppärin.
Kultaseppä sentään ole ei,
käyttöesinettä metallista hioi.
Lopulta hänelle jotain virkoin,
ymmärrykseni jo kerroin.
Halunnut en koskaan kiusata,
naista tärkeää millään loukata.
Anteeksi häneltä kuitenkin pyysin,
tulevaisuutta mahdollista sillä varjelin.
-M. of DPS