Moi!
Mulla on tosi paha ongelma...Muija tuli raskaaksi vähän aika sitten ja ei tiedä haluaako hän abortin....(kättänyt e-pillereitä koko ajan..)
En itse halua vielä skidiMoi!
Mulla on tosi paha ongelma...Muija tuli raskaaksi vähän aika sitten ja ei tiedä haluaako hän abortin....(kättänyt e-pillereitä koko ajan..)
En itse halua vielä skidiä, koska opiskelen ja siihen menee vielä 4 vuotta , kuten muijallanikin... joten miten voin saada hänet ymmärtämään asia hienovaraisesti, ilman että hänelle tulee paha mieli siitä etten halua lasta.....
Haluan vain opiskella ja saada opiskelun jälkeen hyvä duuni ja sitten hankki lapsia, nyt opiskelut menevät pieleen jos saamme lapsen...
kiitos kaikille mahtavista vastauksista!
, koska opiskelen ja siihen menee vielä 4 vuotta , kuten muijallanikin... joten miten voin saada hänet ymmärtämään asia hienovaraisesti, ilman että hänelle tulee paha mieli siitä etten halua lasta.....
Haluan vain opiskella ja saada opiskelun jälkeen hyvä duuni ja sitten hankki lapsia, nyt opiskelut menevät pieleen jos saamme lapsen...
kiitos kaikille mahtavista vastauksista!
Mulla on tosi paha ongelma...Muija tuli raskaaksi vähän aika sitten ja ei tiedä haluaako hän abortin....(kättänyt e-pillereitä koko ajan..)
En itse halua vielä skidiMoi!
Mulla on tosi paha ongelma...Muija tuli raskaaksi vähän aika sitten ja ei tiedä haluaako hän abortin....(kättänyt e-pillereitä koko ajan..)
En itse halua vielä skidiä, koska opiskelen ja siihen menee vielä 4 vuotta , kuten muijallanikin... joten miten voin saada hänet ymmärtämään asia hienovaraisesti, ilman että hänelle tulee paha mieli siitä etten halua lasta.....
Haluan vain opiskella ja saada opiskelun jälkeen hyvä duuni ja sitten hankki lapsia, nyt opiskelut menevät pieleen jos saamme lapsen...
kiitos kaikille mahtavista vastauksista!
, koska opiskelen ja siihen menee vielä 4 vuotta , kuten muijallanikin... joten miten voin saada hänet ymmärtämään asia hienovaraisesti, ilman että hänelle tulee paha mieli siitä etten halua lasta.....
Haluan vain opiskella ja saada opiskelun jälkeen hyvä duuni ja sitten hankki lapsia, nyt opiskelut menevät pieleen jos saamme lapsen...
kiitos kaikille mahtavista vastauksista!
Vastaukset 10
Vanhimmat
et voi sanoa loukkaamatta naistasi että et halua lasta!!!!!
jos hän sen päättää pitää, et voi muuta kun olla hyvä isä lapselle!!!!
ota vastuu teostasi, lapsen tekoon tarvitaan kaksi!voi olla että olette nuoria, mutta kummankin opiskelu voi sujua mutkatta lapsesta huolimatta! valtio avustaa enemmän, naisesi voi opiskella kotona yms yms. ja oletko ehkä n.20? ajattele, kun lapsesi on 18, olet vasta 38, nuori vielä!!!!!! ajattele positiivisesti!
On se kumma juttu, että nainen saa päättää, haluaako
lapsen vai ei ja mies on vastuuton jos ei halua.
Varsinkin kun tuossakin on aina mahdollisuus, että
se nainen ei enää syö pillereitä tai "unohti" kertoa,
että jäipä muutama ottamatta.
Kun kerran lapsen tekoon tarvitaan kaksi, niin
luulisi myös naisella olevan vastuuta asiasta ja
kyllä melkoista vastuuntunnottomuutta ja itsek-
kyyttä osoittaa,kun tekee lapsen vastentahtoiselle
isälle ja keskelle epävarmoja olosuhteita.
Yhteiskunta haluaa yleisesti aina ajaa naisen etua,
koska yhteiskunta tarvitsee sotilaita ja veron-
maksajia ja naiset voivat kiristää elatusmaksuja,
jotka enemmän ja vähemmän käytetään muuhun kun
lapsen tarpeisiin.
Kyllä se vastuu lapsesta aina jää viimekädessä äidille! Mies voi lähteä lätkimään, jos haluaa, mutta nainen ei lapsestaan eroon pääse. Nainen sen lapsen kantaa sisällään ja sen synnyttää. Odotusaikana äidin ja lapsen välille kehittyy sellainen tunneside, ettei sitä voi edes ääliömäinen isä katkaista!
Ei se ole vastuunottoa, että synnyttää lapsen.
Sun on turha mulle selitellä tunnesiteistä, koska
olen itse kodista, jossa äiti esim. vaati isää
pahoinpitelemään mua, joten tiedän kyllä mistä
kirjoitan.
Ehkä olet itse juuri niitä, jotka selittää omina
mielipiteinä niitä mahdollisimman hyvin yleisesti
hyväksyttyjä kliseitä elämän antamisesta lapselle
ja muuta samantyylista paskaa.
Sitten kun tulee esim. fyysistä uhkaa tai nk.
kasvojen menettämisen uhka niin syy on aina
lapsen. Kun ei äiti uskalla ottaa vastuuta omista
tekemisistäänkään.
Miten vastuunottoa osoittaa esim. se, että lapselle
selitetään isän lähtiessä tapaamiseta, että "isi
ei tuu koskaan takasin" ja "et nää isää enää koskaan".
Osoittaako tuollainen käytös mielestäsi todellakin
vastuunottamista. Sanat on lapsen biologiselta äi-
diltä.
Lapsen tekeminen vastentahtoiselle isälle pitäisi
välittömästi kriminalisoida. Niinkuin todettu jo
aiemmin, lapsen tekoon tarvitaan kaksi ja nainen
kin voi kieltäytyä yhdynnästä. Raiskauksen seurauksena
syntyvä lapsi on kai aika harvinainen paitsi sota-
olosuhteissa.
Siis kysymys on siitä, että äitien lässytys vastuun
ottamisesta ei vastaa alkuunkaan tekoja. Lasta
kohdellaan niinkun se ois joku lelu, jota saa
määräillä ja terrorisoida mielensä mukaan.
Julkikuvaa ylläpidetään ja omaa asemaa korotetaan
ja kerjätään sääliä ja vaaditaan muilta, mutta itse
ollaan olevinaan niin eriomaisia äitejä, kun
lapsella on ostettu ainakin 10 karvaleluakin.
Sinua on siis kohdeltu kotonasi julmasti äitisi toimesta. Entä isä, joka on sinua äidin käskystä pahoinpidellyt, hän on huipputyyppi vai? Eikö aikuinen mies voinut sinua äidin kynsistä pelastaa tai ainakin jättää pahoinpitelyt äidin itsensä tehtäviksi, ehkä olisit sitten selvinnyt ehjin nahoin.
Ehkäpä elämäni sitten on pelkkiä kliseitä, mutta minä en lapsestani luopuisi!
Hyvä 20v,
Mielestäni sinulla ei ole oikeus teettää aborttia (lue suomen kielellä: tappaa lastasi) vain siksi, että nyt ei satu olemaan sopiva elämäntilanne. Mikään ehkäisy ei ole 100% varma, joten toivoisin, että pystytte siksi myös kantamaan vastuun siitä mitä nyt on tapahtunut... Kyseessä on nyt myös kolmas osapuoli, jonka elämä ja tulevaisuus on tässä pelissä, ei vain teidän. Abortissa ei ole kyse vain "pienestä" fyysisestä operaatiosta, vaan ks. toimenpide jättää usein naiselle myös pitkäaikaista henkistä tuskaa, surua ja myös syyllisyyttäkin.
Koittakaa jaksaa!! Se pieni ihminen voi tuoda vielä teidän elämäänne sellaista iloa ja uusia ihmeellisiä asioita, joita ette tienneet olevan olemassakaan.
Jos naisesi vähänkin tajuaa itse jotain niin tekee kyllä abortin itse. Mutta painostaa ei saa. Opiskelut kärsii lapsesta. Abortti ei ole niin iso juttu jos sen heti tekee. Voi se alkaa kaduttaa myös myöhemmin jos lapsen pitää vaikka ei todellakaan olisi halunnut. Miettikää asiaa yhdessä. Ei kannata sotkea loppuelämää ja opiskeluja. E-pillerit on muutenkin perseestä.
olen samaa mieltä, että asiasta täytyy keskustella yhdessä. olla rehellinen ja kertoa mielipiteensä. pahoitat enemmän toisen mieltä jos "muijasi myöhemmin saa selville, huomaa ja tajuaa, mitä mieltä nyt olet.
sinulle rita, lapsi haittaa opiskelua? aika karua tekstiä eikä edes totta. toinen mikä ei aina myöskään pidä paikkaansa, että abortti olisi helppo mitä aiemmin sen tekee... ymmärrän kuitenkin siihen päätökseen päätymisenkin. itse en osaa sitä tuomita, olen samaa mieltä, kansanne, että jokainen lapsi on oikeutettu rakastaviin vanhempiin ja hyvään elämään.
luulen, että olet valmiimpi lapseen kuin uskotkaan. tulet rakastamaan sitä ja opiskelutkin sujuu siinä samalla.
opiskelen samalla tyttäreni kanssa ja pystyin tekemään niin myös odotusajan etäopiskeluna. kyllä miehet käy töissäkin samaan aikaan kun naiset odottaa ja hoitaa vauvaa kotona. sitäpaitsi opiskeluaika on huomattavasti joustavampaa kuin työelämän aikaan hankkia lapsia... taloudellisuus asia erikseen, mutta syyllisyys avusta muilta korjaantuu varmasti myöhemmin veroina takaisin. eikä lapsen saanti, sellainen onni voi olla rahasta ja itsekkäistä opiskelusyistä kiinni. kyllä sinä jaksat ja selviät molemmista jos haluat!
tsemppiä!
hei oon 18v ja kuulin just et odotan. mul on vakituinen suhde mut kumminkin me kummatkin opiskellaan. millai se onnistuu synnytyksen jälkeen olis tosi kiva jos vastaisit äiti =)
Rohkeutta ottaa asia puheeksi! Kuulostele varovasti, mitä ajatuksia ehdotuksesi hänessä herättää. Musta on ihan fiksua ajatella monelta kantilta asiaa. Lapsia tehdään nuorina, kun ei edes ymmärretä, mitä lapsen kasvatus on (en tarkoita sinua) ja olis hyvä miettiä, onko tosiaan aikaa, resurssia, intoa ja rakkautta ottaa lapsi vastaan juuri nyt. Niitä surullisia esimerkkiä on paljon (tietenkin myös hyviä).
Sain oman ainokaiseni 17-vuotiaana, aivan liian tietämättömänä, vastuuttomana ja lapsena! Lapsesta olen onnellinen, nykyään reippaan ekaluokkalaisen äiti. Surullisena mietin vain sitä aikaa, paria ekaa vuotta lapsen kanssa..olin hukassa, avuton ja kaipasin "tavallista nuoren elämää."
Musta on fiksua ajatella asiaa myös sun kannalta ja suunnitella omaakin elämää.