Eikö ole hassua, että olemme antaneet vallan päättää asioistamme "kennelklubilaisille"

Kennelklubilaisia on varmaan 10% väestöstä. Sen verran suomalaisista harrastaa myös puoluepolitiikkaa. He itse uskovat omaan toimintaansa. Sen voi arvioida siitä, että tutkimusten mukaan noin 10% suomalaisista uskoo poliitikkoihin. Kuka nyt itseään soimaisin.

Eikö ole kummallista, että ne 90%, jotka eivät harrasta politiikkaa ja eivät usko poliitikkoihin, antavat kuitenkin poliitikkojen hoitaa asioitaan. Ja sitten läykyttää siitä ihan loputtomiin asti. Eikö se ole energian tuhlausta? Resurssien väärää käyttöä?

Eikö ole ihmeellistä kannattaa vaan osatotuutta elämästä? Jokainen puolue esittää osatotuuden, jolla se yrittää saada ihmisiä äänestämään puoluepelissään juuri heitä päättämään kaikkien asioista. He kuitenkin ajavat omaa osatotuuden asiaa. Eikö se ole ristiriitaista?

Tuo osatotuuden puolue äänestää ryhmäpäätöksen mukaan oman totuuden puolesta. Pakottaa itse asiassa kaikkia jäseniään äänestämään osatotuuden puolesta, vaikka jäsen olisi eri mieltä. Eikö se ole kummallista? Eikö tietyllä tavalla äänestämään pakottaminen ole sananvapauden rajoittamista? Eikös meillä ole sananvapaus perustuslain mukaan? Ryhmäpäätökset ja oman mielipiteen unohtaminen johtavat siihen, että valtuuston kaikki "sitä toista mieltä olevat", vaikka olisivat enemmistö, saattavat jäädä vähemmistöksi. Se ei kai ole demokratiaa? Siihen ryhmäpäätökset ja oman mielipiteen kieltäminen saattavat joskus johtaa? Mikä oli enemmistön mielipide? Ei voi tietää, Tuloksissa näkyy vain äänestyskäyttäytyminen. Enemmistön mielipide on voinut olla toinen. Eikö se ole veronmaksajien halveksuntaa? Sen takia usein tulee ristiriitaa, koska enemmistö kaupunkilaisista on eri mieltä kuin päätös, joka oli myös päättäjien vähemmistön mielipide, mutta kun pakotettiin äänestämään... eikun "porukalla päätettiin"...

Eikö olisi parempi valita sellaisia ihmisiä päättämään asioistamme, jotka kannattavat kaikkia totuuksia eikä vain osatotuutta! Ihmiset ajattelevat. Cogito ergo sum, ajattelen, olen siis olemassa. Olemassa olo, läsnäolo asioiden edessä ja päätökset kaikkien parhaaksi, eikä vaan osatotuuden kannattajien parhaaksi.

Sitoutumattomat eivät sitoudu osatotuuteen. Pitää olla läsnä ja ajatella, mikä on parasta kaikkien kannalta, päättää ja äänestää omantunnon mukaan. Sitä on järkevä päätöksenteko. Osatotuus on murtoluku, ei kokonaisluku. Pitää olla kokonainen. Valtuustossa pitää olla kaikkien asialla. Sitä äänestäjien valtakirja edellyttää. Kun valitaan ja astutaan johonkin elimeen, niin ovella siirrytään kaikkien edustajaksi. Sitä osatotuuden edustajat eivät tee, he kirjoituttavat nimensä perään puoluenimen, osatotuuden merkin.

Äänestän seuraavissa vaaleissa sitoutumatonta järkevää ihmistä, joka on valmis ajattelemaan omilla aivoilla ja äänestämään vapaasti omantunnon mukaan parhain päin. Osatotuus on murtoluku. Kannatan kokonaista maailmaa.