Kellä jäi hiustenkuivaaja viikoksi päälle? Länsi-Suomi, töpseli irti seinästä. Idässä heiluu häntäjouhet! 🌬
Prkl tätä tuulta!
70
140
Vastaukset
- Disse
Eläpä muuta virka...
Jäi lautakasa polttamatta juuri tuulen takia... vaikka maa tuntuu kostealta, silti sellaiseen heikkoon äkkiä tuuliaisella leviää, kun on siinä tulella sellainen voima...
Tuuli ja tuli on huono yhdistelmä... jossain tapauksessa ainakin..- Anonyymi
No mun olis pitänyt viedä kans lyhtyihin ihan elävät tulet niin päättelin, että turvallisuusriski. En sytytä. Pszkat tuulta on nykysin liikaa. Aina kun on vapaa tai loma tai mikä hyvään niin täällä on itun ittu tornaado paikalla.
- Anonyymi
Järkevää, odotellaan tyyntyvää.
- Disse
Anonyymi kirjoitti:
Järkevää, odotellaan tyyntyvää.
No tuntuu näitä tuulia ja myrskyjä vaan tulevan toinen toisensa perään..😤
- Anonyymi
Disse kirjoitti:
No tuntuu näitä tuulia ja myrskyjä vaan tulevan toinen toisensa perään..😤
Niin on ja kohta tulee tiestysti kolme metriä lunta. Ensin fööni ja sitten tuprakka. Itsenäisyyspäivähän on esim.tunnettu ajankohta lumimyrskylle. Ylipäätään koiranilmalle sekä huonolle ajokelille.
- Anonyymi
Nyt selkenee, mutta villahousut vilpattaa.
- Disse
Anonyymi kirjoitti:
Niin on ja kohta tulee tiestysti kolme metriä lunta. Ensin fööni ja sitten tuprakka. Itsenäisyyspäivähän on esim.tunnettu ajankohta lumimyrskylle. Ylipäätään koiranilmalle sekä huonolle ajokelille.
No kunhan kerkeis polttamaan noi puut pois, ennenkuin tulee hirmu kinokset. Sellainen 10 cm lunta oliskin hyvä. Sitten ei haittais pikku tuuliaisetkaan polttohommaa. 😀
Kissa lens naapurin pihalle..fiuuuh. ja ämpärit perässä..
- Anonyymi
No se oli karma, siitä telkusta :)...
- Anonyymi
Käy haje pois :))
- Anonyymi
Poljin pyörällä tunnelissa alamäkeen melkein paikoillaan kun tuulen suunta sopivasti minua kohti. Oli kyllä urakka päästä tunnelista ulos.
- Anonyymi
😂😂
- Anonyymi
Olisit laittanu pressun tunnelin ulostulo reiän päälle, niin olisit pääsyt polkemaan tunnelissa ilman vastatuulta.
Katselee taivaalle. Siellä jossain se Pönttis lentää tuulen mukana.
- Anonyymi
Miksi vitussa tuot sen akan joka kohtaan?
- Anonyymi
Partakaweri kirjoitti:
Koska se on ap.
Ja perusteet taas tähän?
Anonyymi kirjoitti:
Ja perusteet taas tähän?
Lähteenäni on pro gradu Kuinka bongaat Pönttiksen.
- Anonyymi
Partakaweri kirjoitti:
Lähteenäni on pro gradu Kuinka bongaat Pönttiksen.
Oletko aikuinen vai alle 18 v.?
Anonyymi kirjoitti:
Oletko aikuinen vai alle 18 v.?
Miksi kysyt? Oletko kiinnostunut pienistä pojista?
- Anonyymi
Partakaweri kirjoitti:
Miksi kysyt? Oletko kiinnostunut pienistä pojista?
Puhut satuhahmoista, jotka lentävät taivaalla.
Anonyymi kirjoitti:
Puhut satuhahmoista, jotka lentävät taivaalla.
Missä sadussa esiintyy Pönttis?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Puhut satuhahmoista, jotka lentävät taivaalla.
Ehkä tuo nimimerkki sekoittaa Lumiukkoon? Jouluna tulee se tarina. Snowman.
- Anonyymi
Partakaweri kirjoitti:
Missä sadussa esiintyy Pönttis?
Peter Panissa.
- Anonyymi
Miksi et pysy luukussasi, jossa ei tuule?
- J-76
Päijä-Hämeessä heiluu partajouhet ja tramboliini lentää kylää kohti. 🤥
- FAlTH.HOPE.LOVE
Taidat liiotella? Muuten kysyit aiemmin, että lämmittääkö parta? Kyllä se lämmittää, jos on enemmän kuin sänkiparta. Minulla on vain vähän yli sänkiparta yleensä, joten se ei kovassa tulessakaan lämmitä juurikaan. Täällä Joensuussakin huomaa, että tuuli puhaltaa ulkona vähän voimakkaammin.
- J-76
FAlTH.HOPE.LOVE kirjoitti:
Taidat liiotella? Muuten kysyit aiemmin, että lämmittääkö parta? Kyllä se lämmittää, jos on enemmän kuin sänkiparta. Minulla on vain vähän yli sänkiparta yleensä, joten se ei kovassa tulessakaan lämmitä juurikaan. Täällä Joensuussakin huomaa, että tuuli puhaltaa ulkona vähän voimakkaammin.
Nojoo, tramboliini ei lennä, mutta kaikki sitä kevyempi pyörii pitkin takapihaa puhurin tullessa. Lähinnä kevyet muoviset kuten ämpärit ja kukkapurkit. Aika kova puhuri kyllä nyt täytyy sanoa.
Partajouhet lämmittää, silloin niillä on oltava tarkoitus. - FAlTH.HOPE.LOVE
J-76 kirjoitti:
Nojoo, tramboliini ei lennä, mutta kaikki sitä kevyempi pyörii pitkin takapihaa puhurin tullessa. Lähinnä kevyet muoviset kuten ämpärit ja kukkapurkit. Aika kova puhuri kyllä nyt täytyy sanoa.
Partajouhet lämmittää, silloin niillä on oltava tarkoitus.Joka lääkärit ottivat yhteyttä vaivoista tai voitko jo paremmin?
Itse sorruin tänään leivoksiin ja Ben&Jerry-jäätelöön. Pitäisi tyydyä yhteen sokeripäivään viikossa. On vähän vaikeaa, mutta ehkä se tästä alkaa huomisesta lähtien. Olen nyt ilmeisesti tiukkana herkuttelulle diabeteksen pelossa. - FAlTH.HOPE.LOVE
FAlTH.HOPE.LOVE kirjoitti:
Joka lääkärit ottivat yhteyttä vaivoista tai voitko jo paremmin?
Itse sorruin tänään leivoksiin ja Ben&Jerry-jäätelöön. Pitäisi tyydyä yhteen sokeripäivään viikossa. On vähän vaikeaa, mutta ehkä se tästä alkaa huomisesta lähtien. Olen nyt ilmeisesti tiukkana herkuttelulle diabeteksen pelossa.Joka vaan joko lääkärit ottivat yhteyttä vaivoistasi? Selvisivätkö syyt?
- J-76
FAlTH.HOPE.LOVE kirjoitti:
Joka lääkärit ottivat yhteyttä vaivoista tai voitko jo paremmin?
Itse sorruin tänään leivoksiin ja Ben&Jerry-jäätelöön. Pitäisi tyydyä yhteen sokeripäivään viikossa. On vähän vaikeaa, mutta ehkä se tästä alkaa huomisesta lähtien. Olen nyt ilmeisesti tiukkana herkuttelulle diabeteksen pelossa.Mulla on parin viikon päässä aika, eikä kuulemma ilmoittele mitään ennen sitä.
Lääkäripulaa neurolla, joten pari viikkoa on lyhyt aika odotella, vaikka minulle se tuntuu pitkältä ajalta. Ei yhtään mukavempaa tänäänkään, vaivoja on laidasta toiseen. Yritän lähinnä keskittyä tekemään jotain millä saisin huomioni niistä mahdollisimman paljon pois. Kivut nyt tuntuu ihan sama miten paljon koittaa miettiä muuta, mutta se on vaan kestettävä.
Valittaminen ei auta, eikä hermostuminen.
Juu, no mullakin oli paastosokeri verikokeessa 7.1 mmol/L. Viitearvot on 4.0-6.0 mmol/L
Hidastunut sokerin palaminen edelleen. Sormenpää mittauksissa kuitenkin ihan normaalit tulokset. Viitteissä tulkiten siis. - J-76
J-76 kirjoitti:
Mulla on parin viikon päässä aika, eikä kuulemma ilmoittele mitään ennen sitä.
Lääkäripulaa neurolla, joten pari viikkoa on lyhyt aika odotella, vaikka minulle se tuntuu pitkältä ajalta. Ei yhtään mukavempaa tänäänkään, vaivoja on laidasta toiseen. Yritän lähinnä keskittyä tekemään jotain millä saisin huomioni niistä mahdollisimman paljon pois. Kivut nyt tuntuu ihan sama miten paljon koittaa miettiä muuta, mutta se on vaan kestettävä.
Valittaminen ei auta, eikä hermostuminen.
Juu, no mullakin oli paastosokeri verikokeessa 7.1 mmol/L. Viitearvot on 4.0-6.0 mmol/L
Hidastunut sokerin palaminen edelleen. Sormenpää mittauksissa kuitenkin ihan normaalit tulokset. Viitteissä tulkiten siis.Tuossa yhden tutun kanssa vaihdoin kuulumisia ja jäi vähän höntti olo. Hänellä oli samanlaisia oireita aikoinaan sairastuttuaan MS-tautiin. Niinpä se lääkäriaika jännittääkin, kynnet syöty ennen lääkärin tapaamista.
J-76 kirjoitti:
Mulla on parin viikon päässä aika, eikä kuulemma ilmoittele mitään ennen sitä.
Lääkäripulaa neurolla, joten pari viikkoa on lyhyt aika odotella, vaikka minulle se tuntuu pitkältä ajalta. Ei yhtään mukavempaa tänäänkään, vaivoja on laidasta toiseen. Yritän lähinnä keskittyä tekemään jotain millä saisin huomioni niistä mahdollisimman paljon pois. Kivut nyt tuntuu ihan sama miten paljon koittaa miettiä muuta, mutta se on vaan kestettävä.
Valittaminen ei auta, eikä hermostuminen.
Juu, no mullakin oli paastosokeri verikokeessa 7.1 mmol/L. Viitearvot on 4.0-6.0 mmol/L
Hidastunut sokerin palaminen edelleen. Sormenpää mittauksissa kuitenkin ihan normaalit tulokset. Viitteissä tulkiten siis.Sokerirasitus kantsis tehdä. Tai pitäisi. Se kertoo enempi kuin tuo paastosokeri. Avopuolen DM-hoitajalle soittele.
Kärsivällisyyttä toveri-hyvä! Onneksi nyt kuitenkin tutkitaan. Tiedän että on pirullista odottaa.
*kohtalotoveri tsemppaa*- FAlTH.HOPE.LOVE
J-76 kirjoitti:
Mulla on parin viikon päässä aika, eikä kuulemma ilmoittele mitään ennen sitä.
Lääkäripulaa neurolla, joten pari viikkoa on lyhyt aika odotella, vaikka minulle se tuntuu pitkältä ajalta. Ei yhtään mukavempaa tänäänkään, vaivoja on laidasta toiseen. Yritän lähinnä keskittyä tekemään jotain millä saisin huomioni niistä mahdollisimman paljon pois. Kivut nyt tuntuu ihan sama miten paljon koittaa miettiä muuta, mutta se on vaan kestettävä.
Valittaminen ei auta, eikä hermostuminen.
Juu, no mullakin oli paastosokeri verikokeessa 7.1 mmol/L. Viitearvot on 4.0-6.0 mmol/L
Hidastunut sokerin palaminen edelleen. Sormenpää mittauksissa kuitenkin ihan normaalit tulokset. Viitteissä tulkiten siis.J-76: "Juu, no mullakin oli paastosokeri verikokeessa 7.1 mmol/L. Viitearvot on 4.0-6.0 mmol/L"
Mulla taisi olla 8 ja jotain - sen takia on aika 20.11. perjantaina diabeteshoitajalle. Itsekään en saanut sen lähemmäs aikaa kuin viikko sitten kolmen viikon päähän. Toivottavasti molemmilla asiat selviää! Ei muuta kuin tsemppiä lääkärinodotusajalle! - J-76
elisakettu kirjoitti:
Sokerirasitus kantsis tehdä. Tai pitäisi. Se kertoo enempi kuin tuo paastosokeri. Avopuolen DM-hoitajalle soittele.
Kärsivällisyyttä toveri-hyvä! Onneksi nyt kuitenkin tutkitaan. Tiedän että on pirullista odottaa.
*kohtalotoveri tsemppaa*Juu, se on pitänyt tehdä jo monet kerrat. Aina sitä on vaan lykätty. Ja on ollut useamman kerran rasituskokeissa litkun juomisen jälkeen korkeita arvoja, mutta prediabetes luokitukseen jääviä.
Isällä on tyypin 2 diabetes.
Muutenkin täytyy tarkistaa verenpainetaudin lääkityksiä ja kolesterolit. :)
Tattista. - J-76
FAlTH.HOPE.LOVE kirjoitti:
J-76: "Juu, no mullakin oli paastosokeri verikokeessa 7.1 mmol/L. Viitearvot on 4.0-6.0 mmol/L"
Mulla taisi olla 8 ja jotain - sen takia on aika 20.11. perjantaina diabeteshoitajalle. Itsekään en saanut sen lähemmäs aikaa kuin viikko sitten kolmen viikon päähän. Toivottavasti molemmilla asiat selviää! Ei muuta kuin tsemppiä lääkärinodotusajalle!Kiitti. Odottavan aika on pitkä.
Onneksi kuitenkin sentäs pääsee vastaanotoille. Sullakin on kohonnut tuo arvo, jos on 12h paastoarvo, kuten mulla oli.
Hyvä pitää silmällä niitä arvoja. Mulla on verensokerimittari kotona millä seuraan nyt aamulla ennen aamupalaa ja 2h ruokailujen jälkeen sokereita. Verenpaineita toiseen vihkoon. Oli viime viikolla hoitajan mittaamana 167/118 ja silleen korkeimmillaan verenpaine. Ei tuntunut jännittävälle, mutta saattohan siinä jännitystä olla tiedostamatta. J-76 kirjoitti:
Juu, se on pitänyt tehdä jo monet kerrat. Aina sitä on vaan lykätty. Ja on ollut useamman kerran rasituskokeissa litkun juomisen jälkeen korkeita arvoja, mutta prediabetes luokitukseen jääviä.
Isällä on tyypin 2 diabetes.
Muutenkin täytyy tarkistaa verenpainetaudin lääkityksiä ja kolesterolit. :)
Tattista.Onko isälläsi myös sepelvaltimotauti?
Oikeen geeniperimä-taudit, sullakin.
RR-arvot oli turhan korkeita. Lääkitykseen lisäystä. Siis noin mielipiteenä. Mutta tosin sulla on myös kova stressi, johtaa kortisolituotantoon ja just noi tyyppitaudit heräilee siinä henkiin tai pahenee herkästi. Mutta miten stressin saa pois? Noi ei vttu millään, kivuilla ja kaikella.- J-76
elisakettu kirjoitti:
Onko isälläsi myös sepelvaltimotauti?
Oikeen geeniperimä-taudit, sullakin.
RR-arvot oli turhan korkeita. Lääkitykseen lisäystä. Siis noin mielipiteenä. Mutta tosin sulla on myös kova stressi, johtaa kortisolituotantoon ja just noi tyyppitaudit heräilee siinä henkiin tai pahenee herkästi. Mutta miten stressin saa pois? Noi ei vttu millään, kivuilla ja kaikella.Joo on. Sepelvaltimotauti, 2 tyypin diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta.
Äitillä on sitten taas verenpainetauti, ITP ja kilpirauhasen liikatoimintaa ja struuma. Mullakin on struumaa oikealla puolella.
Mutsi kävelee kuin vaivaiset konköttöen, niin minäkin. Spastiset pohkeet ja jalat ylipäänsä, jalkaterien sietämätöntä särkyä, kosketusarkuutta ja turvotusta.
Kyllä ne kaikki kökkö meinaa periytyä.
Joo, nyt menee 100mg pilleri ja 2,5mg pillerit verenpaineeseen. Masennuslääkettä vielä fibroon.. 😜
Stressi onkin ihmisen vihollinen. Vielä kun luonne on yli jämpti. 😛 - J-76
J-76 kirjoitti:
Joo on. Sepelvaltimotauti, 2 tyypin diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta.
Äitillä on sitten taas verenpainetauti, ITP ja kilpirauhasen liikatoimintaa ja struuma. Mullakin on struumaa oikealla puolella.
Mutsi kävelee kuin vaivaiset konköttöen, niin minäkin. Spastiset pohkeet ja jalat ylipäänsä, jalkaterien sietämätöntä särkyä, kosketusarkuutta ja turvotusta.
Kyllä ne kaikki kökkö meinaa periytyä.
Joo, nyt menee 100mg pilleri ja 2,5mg pillerit verenpaineeseen. Masennuslääkettä vielä fibroon.. 😜
Stressi onkin ihmisen vihollinen. Vielä kun luonne on yli jämpti. 😛Noi masennuslääkkeet jätän pois, ei niistä ole mitään hyötyä. Ainakaan kyseisestä tuotteesta.
Musiikkia käytän terapiana, kun meinaa käydä ylirasittavaksi elämä. Lepoa ja musiikkia. Erakoidun kovaa vauhtia, kun en jaksa ottaa ihmisiä vastaan enkä selitellä miksi välillä olen ihan romussa kunnossa. Kroppa pysähtyy ja nitisee liitoksissaan.
Vaikka luonnekin on introverttiyteen taiouvainen, ambivertti oikeasti.. Niin nämä kipusairaudet on tehneet minusta introvertin. En lähtis kotoa mihkään, enkä jaksa tapailla ketään. 🙄 J-76 kirjoitti:
Joo on. Sepelvaltimotauti, 2 tyypin diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta.
Äitillä on sitten taas verenpainetauti, ITP ja kilpirauhasen liikatoimintaa ja struuma. Mullakin on struumaa oikealla puolella.
Mutsi kävelee kuin vaivaiset konköttöen, niin minäkin. Spastiset pohkeet ja jalat ylipäänsä, jalkaterien sietämätöntä särkyä, kosketusarkuutta ja turvotusta.
Kyllä ne kaikki kökkö meinaa periytyä.
Joo, nyt menee 100mg pilleri ja 2,5mg pillerit verenpaineeseen. Masennuslääkettä vielä fibroon.. 😜
Stressi onkin ihmisen vihollinen. Vielä kun luonne on yli jämpti. 😛Voi paskuliini :(
Sun pitäisi alkaa heittäytyä niinsanotulle vapaalle. Mistä keino? Hmm.....
Onks se depr-lääke mennyt pitkään? Joillakin niillä on se etu, että auttavat myös stressinhallinnassa, kuten niitä korkeita tunnepiikkejä ei tule. Esitalopraami esim.
Mun piti tuosta ylisuorittamisesta opetella kerta kaikkiaan eroon työuupumuksen jälkeen. Olen opetellut luvan kanssa viimeisen päälle laiskaksi. Hommia ei enää tehdä hampaat irvessä, vaan sillon kun huvittaa. Ymmärrän että muksut pitää hoitaa, heidän etu tärkein, mutta kaikki muu.... onko se oikeasti tärkeää?
Niin ja verenpaineet ovat nykyisin luokkaa 110-120/60-70. No sokerit 4-8, mutta johtunee osittain elämäntavoista. Niistä huonoista.- J-76
elisakettu kirjoitti:
Voi paskuliini :(
Sun pitäisi alkaa heittäytyä niinsanotulle vapaalle. Mistä keino? Hmm.....
Onks se depr-lääke mennyt pitkään? Joillakin niillä on se etu, että auttavat myös stressinhallinnassa, kuten niitä korkeita tunnepiikkejä ei tule. Esitalopraami esim.
Mun piti tuosta ylisuorittamisesta opetella kerta kaikkiaan eroon työuupumuksen jälkeen. Olen opetellut luvan kanssa viimeisen päälle laiskaksi. Hommia ei enää tehdä hampaat irvessä, vaan sillon kun huvittaa. Ymmärrän että muksut pitää hoitaa, heidän etu tärkein, mutta kaikki muu.... onko se oikeasti tärkeää?
Niin ja verenpaineet ovat nykyisin luokkaa 110-120/60-70. No sokerit 4-8, mutta johtunee osittain elämäntavoista. Niistä huonoista.No mä olen vapaa työelämästä vielä toistaiseksi, mikä on suorastaan tässä tilanteessa hyvä asia. Ei minusta olis juoksemaan kellon kanssa kilpaa nyt.
Mianseriini on mennyt pian 2 kk. En huomaa eroa edes mielialassa, lihon vaan kun sika tuolla kuurilla. 😞
Joku muu rohto täytyy löytyä.
Oonhan minäkin nykyään laiska entiseen elämään verraten. Tosi laiska! Ihan tarkoituksella, mutta otan henkisesti kierroksia senkin eestä minkä fyysisesti jätän ottamatta.
Verenpaineet on hyvät, eikä sokeritkaan huolestuttavat sulla. 👍
Vaikeinta on luonteen muuttaminen, kun on kierroksille lähtevää sorttia silloin, kun asiat alkaa laahata. Mä otan helposti liikaa vastuuta voimavaroihini nähden, koska olen tunnollinen. Paha tapa.
Ja sä, miten siitä oppii irti tuosta henkisestä ylisuorittamisesta? J-76 kirjoitti:
No mä olen vapaa työelämästä vielä toistaiseksi, mikä on suorastaan tässä tilanteessa hyvä asia. Ei minusta olis juoksemaan kellon kanssa kilpaa nyt.
Mianseriini on mennyt pian 2 kk. En huomaa eroa edes mielialassa, lihon vaan kun sika tuolla kuurilla. 😞
Joku muu rohto täytyy löytyä.
Oonhan minäkin nykyään laiska entiseen elämään verraten. Tosi laiska! Ihan tarkoituksella, mutta otan henkisesti kierroksia senkin eestä minkä fyysisesti jätän ottamatta.
Verenpaineet on hyvät, eikä sokeritkaan huolestuttavat sulla. 👍
Vaikeinta on luonteen muuttaminen, kun on kierroksille lähtevää sorttia silloin, kun asiat alkaa laahata. Mä otan helposti liikaa vastuuta voimavaroihini nähden, koska olen tunnollinen. Paha tapa.
Ja sä, miten siitä oppii irti tuosta henkisestä ylisuorittamisesta?Lääkkeen vaihto, suosittelen. Tosin joissakin menee tosi pitkä aika kun alkaa vaikutus, mutta kyllä kahdessa kk:ssa jo pitäisi tuntua. Annosnostossa onko sitten järkeä, jos paino nousee? Se. että miten sen vaikuttaa fibron kanssa (auttaako osaltaan kiputiloihin?) niin on tietysti merkityksellistä lääkkeen valinnan kannalta. Mulla meni esitalopraamin kanssa jokunen viikko kun alkoi auttaa, Ei vaikuta painoon.
Huomasin jo monta vuotta (ML) sitten että olet tunnollinen suorittaja. Ja varoittelin jo silloin :) En voi sanoa itseäni asiantuntijaksi, en ainakaan ole koulutukseen tai kirjallisuuteen hyvin perehtynyt. Mutulla...
Mutta kyllä mä tiedän, että omaa luonnettaan, persoonallisuuttaan, arvoja on vaikea muuttaa. Ensiksi se tarvitsee hyväksyvän ilmapiirin. Että siis kumppani, perhe jne "antaa myös luvan" tarkoitukselliselle laiskuudelle. Mutta herkästihän tulee huono omatunto siitä. Kyllä minä sen tiedän :)
Se helkatin huono omatunto on vain opittava ravistamaan sieltä olkapäältä; minun hyvinvointini (alleviivaa ja kirjoita tämä sana isolla itsellesi, tee siitä oman näköisesti taulu) on tärkeämpi kuin tämä tehtävä, jonka jätän nyt tekemättä.
Merkittävässä roolissa on oma käsitys itsestä: Mikä olet. miksi haluat tulla, miten toteutat sen? Tämän perässähän me juoksemme. Gloriaa siitä, miksi tulen ja olen ja toteutamme sitä niiden arvojen perusteella joita joko osaamme tai arvostamme.
Siitä seuraa vaikeampi vaihe: Onko haluamani päämäärä todella siitä, mitä haluan? Miksi haluan sitä? Onko sen sijalla kuitenkin jotain tärkeämpää kuin nykyinen ihanteeni?
Esimerkkinä: mulla on ollut työelämässä valtavasti vastuutehtäviä ja erityisosaamisalueita. Työuupmus sai siis otteensa jo aikoja sitten. Vaihdettuani työpaikkaa tuli sitten jatkuvan suorittamisen, aikataulun ja osaamisen noidankehä.
Väsähtämisen jälkeen mun piti miettiä tarkkaan, mitä oikein haluan ja tarvitsen: mulla ei ole enää vastuualuita tms. on vain eri pisteitä jotka ovat osaamisalueita. Mun ei tarvitse päteä. Teen työni siinä ajassa kuin on ja huolimatta siitä että joku on kesken, jätän seuraavalle. Mun ei tarvitse kommentoida asiaa kuin sanomalla että aika on käytetty kuitenkin tarkasti, tärkeimpään minkä olen nähnyt parhaaksi.
Siviilissä: no teisit ehkä kolmesta (asuin)paikasta? No nut on yksi kokonaan tauolla. Aika ei riitä, keskitytään pitämään kunnossa nuo kaksi. Ajan, huvotuksen, kunnon ja rahatilanteen mukaan. Ei oteta stressiä. On se kevät, kesä, syksy ensi vuonnakin. Vähän päivässä/viikossa/kuussa -> silti paljon vuodessa. Ei tarvii olla tiptop. Ja yhdistelemällä työ ja huvi -> tekemällä niistä mielekkäimpiä.
Lastenhoitovastuuta ei ole, se tietysti helpottaa. Mutta jonkin verran on vastuuta, huolehtimatta muista ihmisistä. No on minimoitu sellaisiksi, että aikuiset pärjää, tuetaan vain tarvittaessa ja kuka ei pärjää hankitaan ulkopuolista apua. Kotityöt tehdään milloin huvittaa, ketä huvittaa. Vieraita ei juuri kutsuta.
Kaikessa a ja o on se, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Vaikka keskeneräisenä. "Hei, mä olen tälläinen koira" "Millainen koira sä olet?" *heiluttaa häntää*
Eikä kaiken tarvitse olla tiptop. Ihan ensimmäiseksi tulee (SE) minun hyvinvointini. Sitten muu siinä järjestyksessä, mikä Oikeasti on tärkeätä.
Onhan mulla nytkin huono omatunto sairaslomasta. Mutta olen paukuttanut päähäni, että jos en ole, kun tämä nyt yritetään konservatiivilla tavalla hoitaa, niin pahempaa on, jos joudun neurokirurgin alle. Tai halvaannun. Minun hyvinvointini.
Hyvin voiva ihminen jaksaa paremmin myös huomioida toista. Kumma juttu.
En sanoisi sen olevan hnelppoa. Vaatii opettelua. Ja mitä sanoin siitä itsensä roolista, sitä kannattanee miettiä. Me useimmat ylisorittajat kun emme tee asioita pelkästään itsemme hyväksi, vaan toisten. Pitää kysyä sekin rehellisesti, miksi?- J-76
elisakettu kirjoitti:
Lääkkeen vaihto, suosittelen. Tosin joissakin menee tosi pitkä aika kun alkaa vaikutus, mutta kyllä kahdessa kk:ssa jo pitäisi tuntua. Annosnostossa onko sitten järkeä, jos paino nousee? Se. että miten sen vaikuttaa fibron kanssa (auttaako osaltaan kiputiloihin?) niin on tietysti merkityksellistä lääkkeen valinnan kannalta. Mulla meni esitalopraamin kanssa jokunen viikko kun alkoi auttaa, Ei vaikuta painoon.
Huomasin jo monta vuotta (ML) sitten että olet tunnollinen suorittaja. Ja varoittelin jo silloin :) En voi sanoa itseäni asiantuntijaksi, en ainakaan ole koulutukseen tai kirjallisuuteen hyvin perehtynyt. Mutulla...
Mutta kyllä mä tiedän, että omaa luonnettaan, persoonallisuuttaan, arvoja on vaikea muuttaa. Ensiksi se tarvitsee hyväksyvän ilmapiirin. Että siis kumppani, perhe jne "antaa myös luvan" tarkoitukselliselle laiskuudelle. Mutta herkästihän tulee huono omatunto siitä. Kyllä minä sen tiedän :)
Se helkatin huono omatunto on vain opittava ravistamaan sieltä olkapäältä; minun hyvinvointini (alleviivaa ja kirjoita tämä sana isolla itsellesi, tee siitä oman näköisesti taulu) on tärkeämpi kuin tämä tehtävä, jonka jätän nyt tekemättä.
Merkittävässä roolissa on oma käsitys itsestä: Mikä olet. miksi haluat tulla, miten toteutat sen? Tämän perässähän me juoksemme. Gloriaa siitä, miksi tulen ja olen ja toteutamme sitä niiden arvojen perusteella joita joko osaamme tai arvostamme.
Siitä seuraa vaikeampi vaihe: Onko haluamani päämäärä todella siitä, mitä haluan? Miksi haluan sitä? Onko sen sijalla kuitenkin jotain tärkeämpää kuin nykyinen ihanteeni?
Esimerkkinä: mulla on ollut työelämässä valtavasti vastuutehtäviä ja erityisosaamisalueita. Työuupmus sai siis otteensa jo aikoja sitten. Vaihdettuani työpaikkaa tuli sitten jatkuvan suorittamisen, aikataulun ja osaamisen noidankehä.
Väsähtämisen jälkeen mun piti miettiä tarkkaan, mitä oikein haluan ja tarvitsen: mulla ei ole enää vastuualuita tms. on vain eri pisteitä jotka ovat osaamisalueita. Mun ei tarvitse päteä. Teen työni siinä ajassa kuin on ja huolimatta siitä että joku on kesken, jätän seuraavalle. Mun ei tarvitse kommentoida asiaa kuin sanomalla että aika on käytetty kuitenkin tarkasti, tärkeimpään minkä olen nähnyt parhaaksi.
Siviilissä: no teisit ehkä kolmesta (asuin)paikasta? No nut on yksi kokonaan tauolla. Aika ei riitä, keskitytään pitämään kunnossa nuo kaksi. Ajan, huvotuksen, kunnon ja rahatilanteen mukaan. Ei oteta stressiä. On se kevät, kesä, syksy ensi vuonnakin. Vähän päivässä/viikossa/kuussa -> silti paljon vuodessa. Ei tarvii olla tiptop. Ja yhdistelemällä työ ja huvi -> tekemällä niistä mielekkäimpiä.
Lastenhoitovastuuta ei ole, se tietysti helpottaa. Mutta jonkin verran on vastuuta, huolehtimatta muista ihmisistä. No on minimoitu sellaisiksi, että aikuiset pärjää, tuetaan vain tarvittaessa ja kuka ei pärjää hankitaan ulkopuolista apua. Kotityöt tehdään milloin huvittaa, ketä huvittaa. Vieraita ei juuri kutsuta.
Kaikessa a ja o on se, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Vaikka keskeneräisenä. "Hei, mä olen tälläinen koira" "Millainen koira sä olet?" *heiluttaa häntää*
Eikä kaiken tarvitse olla tiptop. Ihan ensimmäiseksi tulee (SE) minun hyvinvointini. Sitten muu siinä järjestyksessä, mikä Oikeasti on tärkeätä.
Onhan mulla nytkin huono omatunto sairaslomasta. Mutta olen paukuttanut päähäni, että jos en ole, kun tämä nyt yritetään konservatiivilla tavalla hoitaa, niin pahempaa on, jos joudun neurokirurgin alle. Tai halvaannun. Minun hyvinvointini.
Hyvin voiva ihminen jaksaa paremmin myös huomioida toista. Kumma juttu.
En sanoisi sen olevan hnelppoa. Vaatii opettelua. Ja mitä sanoin siitä itsensä roolista, sitä kannattanee miettiä. Me useimmat ylisorittajat kun emme tee asioita pelkästään itsemme hyväksi, vaan toisten. Pitää kysyä sekin rehellisesti, miksi?Jep. Minusta tuntuu, että olen ollut jo vuosia koekaniini lääkkeiden suhteen. Tietysti kipu on sellainen hankalasti hoidettava asia, jos iihen ei oikein löydy täysin selkeitä syitä ja hoitomuotoja. Haetaan lääkkeitä mitkä saattaa auttaa, jos hyvin käy tai sitten ei auta.
Reakoin herkästi lääkkeisiin, mutta niin päin että tulee lisää oireita eli haittavaikutukset on todennäköisempiä mitä hyötyvaikutukset. Ja kun lääkäri vaihtuu, vaihtuu näkemyksetkin sen mukana miten kannattaa tilannetta lähteä hoitamaan ja purkamaan. Kyllä tässä koekaniini olotila on aika usein.
Kai sitä on jo alistunut sille kohtalolleen, että kannan elämäni loppuun saakka erinäisiä oireita mukanani, eikä niihin auta mikään mitenkään. Täytyy vaan muistaa nauttia niistä hetkistä ja päivistä, kun on helpompaa. Niitä huonoja päiviä kyllä riittää loputtomasti taino päättyyhän ne joskus....
Joo, vaikken aina suorita, niin olen kuitenkin luonteeltani aika pedantti. Tykkään, että asiat hoidetaan ajallaan, kunnolla ja kannetaan vastuu joka on saatu ja vastaan otettu. vaikka se tarkoittaisi, että pungerran persesuoli pitkänä. :)
Tietyllä tavalla en ole ollenkaan luovuttajatyyppiä. Niin kauan, kun pää toimii menen eteenpäin vaikka ryömien. Eikä se ole edes sitä, että mua tippaakaan kiinnostaisi mikään gloria joltakin toiselta ihmiseltä, kehuminen tms. Se on vaan mulla sisäänrakennettu ominaisuus, että hoidan osuuteni sen enempää miettimättä kiittääkö siitä kukaan tai ei.
Mulle itselleni tulee siitä hyvä olo. Etten vaan matkusta kyydissä toisten taakkana. Se on vaan itsestäänselvyys mulle, että niin se toimii. Siksi siitä voi olla vaikeaa päästä koskaan eroon, ilman aivovaurioita etten enää tajua ajatella mikä on mun velvollisuuteni tai osuuteni kuorman purkamisessa. :)
Toisekseen en nauti yhtään vaan lojumisesta, palkkatyötä en janoa ollenkaan. raha vaan on siitä kelju keksintö, että sitä on kaikkien pakko tavoitella, jos mielii elää yhteiskunnassa missä rahalla saa vastinetta. Muuten mua ei kiinnosta tippaakaan mikään uraelämä tai rahan tienaaminen. Mun itsetunto ei ole riippunvainen kuitenkaan mistään työyhteisöstä tms.
Mikä taas monelle suorittajalle on elinehto.
Mä suoritan silti, vaikken olisi ikinä töissä ja hoidan velvollisuuteni vinkumatta tai kyseenalaistamatta täytyykö mun, tottakai mun täytyy jos meinaan elää yhteisössä missä on muitakin ihmisiä. Erakkona toki ja yhteiskunnan ulkopuolisena saa vapaammin hummailla oman päänsä mukaan.
Mutta perhe on jo sellainen yhteisöllinen porukka, missä ei voi vaan saada antamatta takaisin.
Sulla on ollut liikaa vastuukohteita?
Kyllä se kaiken tuon ajatteluprosessin vaatii, että osaa hellittää. Mutta toisaalta lähteekö se ikinä pois ihmisestä, niin en usko. Se on tiukassa se vastuuntunto muun muassa. :)
Paljon oot sinäkin asiaa puntaroinut, mutta edelleen koet sairastelun sellaisena heikkolenkki tyyppisenä, kun muille jää sitä työtä mitä et ole tekemässä? Niinhän se on, sairaana ei vaan pitäisi rehkiä, pahenee vaan tilanne. Lopulta ei kykene mihkään, kun tarpeeksi pahasti sairastuu. Sitten se onkin synkkä paikka.
Mä olen toisaalta tottunutkin siihen, että vedän jatkuvasti vajaakuntoisena, kun ei mulla ole 7 vanhasta ollut muuta mahdollisuutta kipujen kanssa kroonisesti elävänä. On vaan pakko sopeutua siihen, että minuun sattuu jatkuvasti, mutta kukaan ei anna armoa, eteenpäin on mentävä tai jäätävä maahan makaamaan.
Ei maailmassa paljon kukaan sääliä tunne sairasta kohtaan, toisaalta se sääli ei rohkaisekkaan, jos ei ruoskiminenkaan. Mutta on siinä puoli, että kovettuu itsekin jossain määrin, kun joutuu taistelemaan elämänsä eteenpäin ja todistamaan, että mä pystyn.
Toisaalta ymmärtää niitä joilla on asiat huonosti, koska itselläkin on kokemusta siitä mitä on taistella selvitäkseen. Mutta toisaalta tulee jonkin verran kovaksikin, erityisesti itseään kohtaan. Ole armollinen itsellesi on joku sana mikä kuulostaa utopialle. :) - J-76
J-76 kirjoitti:
Jep. Minusta tuntuu, että olen ollut jo vuosia koekaniini lääkkeiden suhteen. Tietysti kipu on sellainen hankalasti hoidettava asia, jos iihen ei oikein löydy täysin selkeitä syitä ja hoitomuotoja. Haetaan lääkkeitä mitkä saattaa auttaa, jos hyvin käy tai sitten ei auta.
Reakoin herkästi lääkkeisiin, mutta niin päin että tulee lisää oireita eli haittavaikutukset on todennäköisempiä mitä hyötyvaikutukset. Ja kun lääkäri vaihtuu, vaihtuu näkemyksetkin sen mukana miten kannattaa tilannetta lähteä hoitamaan ja purkamaan. Kyllä tässä koekaniini olotila on aika usein.
Kai sitä on jo alistunut sille kohtalolleen, että kannan elämäni loppuun saakka erinäisiä oireita mukanani, eikä niihin auta mikään mitenkään. Täytyy vaan muistaa nauttia niistä hetkistä ja päivistä, kun on helpompaa. Niitä huonoja päiviä kyllä riittää loputtomasti taino päättyyhän ne joskus....
Joo, vaikken aina suorita, niin olen kuitenkin luonteeltani aika pedantti. Tykkään, että asiat hoidetaan ajallaan, kunnolla ja kannetaan vastuu joka on saatu ja vastaan otettu. vaikka se tarkoittaisi, että pungerran persesuoli pitkänä. :)
Tietyllä tavalla en ole ollenkaan luovuttajatyyppiä. Niin kauan, kun pää toimii menen eteenpäin vaikka ryömien. Eikä se ole edes sitä, että mua tippaakaan kiinnostaisi mikään gloria joltakin toiselta ihmiseltä, kehuminen tms. Se on vaan mulla sisäänrakennettu ominaisuus, että hoidan osuuteni sen enempää miettimättä kiittääkö siitä kukaan tai ei.
Mulle itselleni tulee siitä hyvä olo. Etten vaan matkusta kyydissä toisten taakkana. Se on vaan itsestäänselvyys mulle, että niin se toimii. Siksi siitä voi olla vaikeaa päästä koskaan eroon, ilman aivovaurioita etten enää tajua ajatella mikä on mun velvollisuuteni tai osuuteni kuorman purkamisessa. :)
Toisekseen en nauti yhtään vaan lojumisesta, palkkatyötä en janoa ollenkaan. raha vaan on siitä kelju keksintö, että sitä on kaikkien pakko tavoitella, jos mielii elää yhteiskunnassa missä rahalla saa vastinetta. Muuten mua ei kiinnosta tippaakaan mikään uraelämä tai rahan tienaaminen. Mun itsetunto ei ole riippunvainen kuitenkaan mistään työyhteisöstä tms.
Mikä taas monelle suorittajalle on elinehto.
Mä suoritan silti, vaikken olisi ikinä töissä ja hoidan velvollisuuteni vinkumatta tai kyseenalaistamatta täytyykö mun, tottakai mun täytyy jos meinaan elää yhteisössä missä on muitakin ihmisiä. Erakkona toki ja yhteiskunnan ulkopuolisena saa vapaammin hummailla oman päänsä mukaan.
Mutta perhe on jo sellainen yhteisöllinen porukka, missä ei voi vaan saada antamatta takaisin.
Sulla on ollut liikaa vastuukohteita?
Kyllä se kaiken tuon ajatteluprosessin vaatii, että osaa hellittää. Mutta toisaalta lähteekö se ikinä pois ihmisestä, niin en usko. Se on tiukassa se vastuuntunto muun muassa. :)
Paljon oot sinäkin asiaa puntaroinut, mutta edelleen koet sairastelun sellaisena heikkolenkki tyyppisenä, kun muille jää sitä työtä mitä et ole tekemässä? Niinhän se on, sairaana ei vaan pitäisi rehkiä, pahenee vaan tilanne. Lopulta ei kykene mihkään, kun tarpeeksi pahasti sairastuu. Sitten se onkin synkkä paikka.
Mä olen toisaalta tottunutkin siihen, että vedän jatkuvasti vajaakuntoisena, kun ei mulla ole 7 vanhasta ollut muuta mahdollisuutta kipujen kanssa kroonisesti elävänä. On vaan pakko sopeutua siihen, että minuun sattuu jatkuvasti, mutta kukaan ei anna armoa, eteenpäin on mentävä tai jäätävä maahan makaamaan.
Ei maailmassa paljon kukaan sääliä tunne sairasta kohtaan, toisaalta se sääli ei rohkaisekkaan, jos ei ruoskiminenkaan. Mutta on siinä puoli, että kovettuu itsekin jossain määrin, kun joutuu taistelemaan elämänsä eteenpäin ja todistamaan, että mä pystyn.
Toisaalta ymmärtää niitä joilla on asiat huonosti, koska itselläkin on kokemusta siitä mitä on taistella selvitäkseen. Mutta toisaalta tulee jonkin verran kovaksikin, erityisesti itseään kohtaan. Ole armollinen itsellesi on joku sana mikä kuulostaa utopialle. :)Fibromyalgiasta tuli vielä mieleeni, kun joillekin on annettu kortisonia fibroon hoidoksi ja heillä on kivut helpottaneet. Joillan taas pahentuneet, että kun MS-tautiinkin annetaan kortisonia ihan reipaita määriä, niin oiskohan tuossa fibromyalgiassakin samanlaiset mekanismit takana ja samoissa paikoissa, hermoratojen myeliinissä.
Jospa se koko fibromyalgia onkin toisenasteista hermoratojen myeliini kadosta johtuvaa oireilua. Oireethan on kokolailla samanlaiset muutenkin mässässä ja fibrossa. - Anonyymi
J-76 kirjoitti:
Fibromyalgiasta tuli vielä mieleeni, kun joillekin on annettu kortisonia fibroon hoidoksi ja heillä on kivut helpottaneet. Joillan taas pahentuneet, että kun MS-tautiinkin annetaan kortisonia ihan reipaita määriä, niin oiskohan tuossa fibromyalgiassakin samanlaiset mekanismit takana ja samoissa paikoissa, hermoratojen myeliinissä.
Jospa se koko fibromyalgia onkin toisenasteista hermoratojen myeliini kadosta johtuvaa oireilua. Oireethan on kokolailla samanlaiset muutenkin mässässä ja fibrossa.Miten tää ketju pilattiin taas tälleen?
- J-76
Anonyymi kirjoitti:
Miten tää ketju pilattiin taas tälleen?
Se on näitä muita tuulia mitkä puhaltaa. Ei se tästä pilalle mene. Hyppää yli vaan. 😉
J-76 kirjoitti:
Jep. Minusta tuntuu, että olen ollut jo vuosia koekaniini lääkkeiden suhteen. Tietysti kipu on sellainen hankalasti hoidettava asia, jos iihen ei oikein löydy täysin selkeitä syitä ja hoitomuotoja. Haetaan lääkkeitä mitkä saattaa auttaa, jos hyvin käy tai sitten ei auta.
Reakoin herkästi lääkkeisiin, mutta niin päin että tulee lisää oireita eli haittavaikutukset on todennäköisempiä mitä hyötyvaikutukset. Ja kun lääkäri vaihtuu, vaihtuu näkemyksetkin sen mukana miten kannattaa tilannetta lähteä hoitamaan ja purkamaan. Kyllä tässä koekaniini olotila on aika usein.
Kai sitä on jo alistunut sille kohtalolleen, että kannan elämäni loppuun saakka erinäisiä oireita mukanani, eikä niihin auta mikään mitenkään. Täytyy vaan muistaa nauttia niistä hetkistä ja päivistä, kun on helpompaa. Niitä huonoja päiviä kyllä riittää loputtomasti taino päättyyhän ne joskus....
Joo, vaikken aina suorita, niin olen kuitenkin luonteeltani aika pedantti. Tykkään, että asiat hoidetaan ajallaan, kunnolla ja kannetaan vastuu joka on saatu ja vastaan otettu. vaikka se tarkoittaisi, että pungerran persesuoli pitkänä. :)
Tietyllä tavalla en ole ollenkaan luovuttajatyyppiä. Niin kauan, kun pää toimii menen eteenpäin vaikka ryömien. Eikä se ole edes sitä, että mua tippaakaan kiinnostaisi mikään gloria joltakin toiselta ihmiseltä, kehuminen tms. Se on vaan mulla sisäänrakennettu ominaisuus, että hoidan osuuteni sen enempää miettimättä kiittääkö siitä kukaan tai ei.
Mulle itselleni tulee siitä hyvä olo. Etten vaan matkusta kyydissä toisten taakkana. Se on vaan itsestäänselvyys mulle, että niin se toimii. Siksi siitä voi olla vaikeaa päästä koskaan eroon, ilman aivovaurioita etten enää tajua ajatella mikä on mun velvollisuuteni tai osuuteni kuorman purkamisessa. :)
Toisekseen en nauti yhtään vaan lojumisesta, palkkatyötä en janoa ollenkaan. raha vaan on siitä kelju keksintö, että sitä on kaikkien pakko tavoitella, jos mielii elää yhteiskunnassa missä rahalla saa vastinetta. Muuten mua ei kiinnosta tippaakaan mikään uraelämä tai rahan tienaaminen. Mun itsetunto ei ole riippunvainen kuitenkaan mistään työyhteisöstä tms.
Mikä taas monelle suorittajalle on elinehto.
Mä suoritan silti, vaikken olisi ikinä töissä ja hoidan velvollisuuteni vinkumatta tai kyseenalaistamatta täytyykö mun, tottakai mun täytyy jos meinaan elää yhteisössä missä on muitakin ihmisiä. Erakkona toki ja yhteiskunnan ulkopuolisena saa vapaammin hummailla oman päänsä mukaan.
Mutta perhe on jo sellainen yhteisöllinen porukka, missä ei voi vaan saada antamatta takaisin.
Sulla on ollut liikaa vastuukohteita?
Kyllä se kaiken tuon ajatteluprosessin vaatii, että osaa hellittää. Mutta toisaalta lähteekö se ikinä pois ihmisestä, niin en usko. Se on tiukassa se vastuuntunto muun muassa. :)
Paljon oot sinäkin asiaa puntaroinut, mutta edelleen koet sairastelun sellaisena heikkolenkki tyyppisenä, kun muille jää sitä työtä mitä et ole tekemässä? Niinhän se on, sairaana ei vaan pitäisi rehkiä, pahenee vaan tilanne. Lopulta ei kykene mihkään, kun tarpeeksi pahasti sairastuu. Sitten se onkin synkkä paikka.
Mä olen toisaalta tottunutkin siihen, että vedän jatkuvasti vajaakuntoisena, kun ei mulla ole 7 vanhasta ollut muuta mahdollisuutta kipujen kanssa kroonisesti elävänä. On vaan pakko sopeutua siihen, että minuun sattuu jatkuvasti, mutta kukaan ei anna armoa, eteenpäin on mentävä tai jäätävä maahan makaamaan.
Ei maailmassa paljon kukaan sääliä tunne sairasta kohtaan, toisaalta se sääli ei rohkaisekkaan, jos ei ruoskiminenkaan. Mutta on siinä puoli, että kovettuu itsekin jossain määrin, kun joutuu taistelemaan elämänsä eteenpäin ja todistamaan, että mä pystyn.
Toisaalta ymmärtää niitä joilla on asiat huonosti, koska itselläkin on kokemusta siitä mitä on taistella selvitäkseen. Mutta toisaalta tulee jonkin verran kovaksikin, erityisesti itseään kohtaan. Ole armollinen itsellesi on joku sana mikä kuulostaa utopialle. :)"Mulle itselleni tulee siitä hyvä olo. "
Minusta tämä oli ihana lause. Kyllä tuo tekeminen, vastuunkanto ja jämptiys on paremminkin sun voimavara. Ja kuten totesit, tuskin sulla olisi kivuttomampaa päivää, vaikka et tekisisi asioita kunnolla ja ajallaan.
Sä olet taistelijatyyppi :)
Tuosta kortisolin käytöstä sun pitää kysyä. FM on kuitenkin kai vissiin edelleen hieman tuntemattomampi sairaus, ja ainakin vielä kymmenen vuotta sitten vähätelty. En tiedä mistä kukin saa parhaiten apua. No uskon että olet perehtynyt kohtalotovereiden tarinoihin. Muistelen että eräs läheiseni käyttää magnesiumlisää, joka tuntuu muutenkin auttavan monella tapaa. Mutta jos se on MS, niin sittenhän asiat hieman loksahtelevat paikoilleen. Jos siinä saa paremmin lääkitystä ratkottua kohdilleen.
Lapsesta asti :(
Olet kuitenkin löytänyt joitakin elementtejä jotka voivat auttaa kivun konservatiivisessa hoidossa. Musiikki esim. Ja harrastat taiteellisia juttuja.
Itse nautin esim pehmeistä tavaroista, tyynyistä, peitoista, torkkupeitoista, miellyttävistä vaatteista. Hieronnasta, silittelystä. Ikkuna auki makkarissa öisin. Piikkimatosta. Niistä saa hyväolon tunnetta. Stressitaso laskee.- J-76
elisakettu kirjoitti:
"Mulle itselleni tulee siitä hyvä olo. "
Minusta tämä oli ihana lause. Kyllä tuo tekeminen, vastuunkanto ja jämptiys on paremminkin sun voimavara. Ja kuten totesit, tuskin sulla olisi kivuttomampaa päivää, vaikka et tekisisi asioita kunnolla ja ajallaan.
Sä olet taistelijatyyppi :)
Tuosta kortisolin käytöstä sun pitää kysyä. FM on kuitenkin kai vissiin edelleen hieman tuntemattomampi sairaus, ja ainakin vielä kymmenen vuotta sitten vähätelty. En tiedä mistä kukin saa parhaiten apua. No uskon että olet perehtynyt kohtalotovereiden tarinoihin. Muistelen että eräs läheiseni käyttää magnesiumlisää, joka tuntuu muutenkin auttavan monella tapaa. Mutta jos se on MS, niin sittenhän asiat hieman loksahtelevat paikoilleen. Jos siinä saa paremmin lääkitystä ratkottua kohdilleen.
Lapsesta asti :(
Olet kuitenkin löytänyt joitakin elementtejä jotka voivat auttaa kivun konservatiivisessa hoidossa. Musiikki esim. Ja harrastat taiteellisia juttuja.
Itse nautin esim pehmeistä tavaroista, tyynyistä, peitoista, torkkupeitoista, miellyttävistä vaatteista. Hieronnasta, silittelystä. Ikkuna auki makkarissa öisin. Piikkimatosta. Niistä saa hyväolon tunnetta. Stressitaso laskee."Kyllä tuo tekeminen, vastuunkanto ja jämptiys on paremminkin sun voimavara."
- Joo on ne. :)
"Sä olet taistelijatyypi"
- Se oli valittava kahdesta kovasta, taistelija tai luovuttaja. Päätin kokeilla tota vaihtoehtoa.
"FM on kuitenkin kai vissiin edelleen hieman tuntemattomampi sairaus, ja ainakin vielä kymmenen vuotta sitten vähätelty."
- On edelleen vähätelty, vaikka se pystytään jo toteennäyttämään mm. aivokuvannuksilla, jotka maksavat n. 15 000 euroa, jolloin Kela ei tietenkään tule vastaan muttei myöskään edelleenkään myönnä FM:aa sairaudeksi, joka aiheuttaa merkittävää haittaa mm. työssä jaksamiseen, suoriutumiseen ja ylipäänsä heikentää ihmisen elämänlaatua merkittävästi.
Vasta kun FM ihminen masentuu vaikeasti kipujensa myötä alkaa mielenkiinto ottaa ihmettelyyn mahdollinen selviytyminen arkielämässä.
"Mutta jos se on MS, niin sittenhän asiat hieman loksahtelevat paikoilleen. Jos siinä saa paremmin lääkitystä ratkottua kohdilleen."
- Jos se on mäsä, niin lääkityksiä luojan kiitos löytyy. Mutta onhan se elinikäinen ja pahimmillaan jopa invalisoiva sairaus.
Yksi poissuljettava on Arnold Chiarin oireyhtymä. Ja syringomyelia.
Lapsesta juu. Oma tyttäreni oireilee kuten minä hänen iässään, siksikin pitää saada selvitettyä mitä tämä on. Jos se kulkee perimässä, voidaan tytärtäni auttaa jos asiaa voidaan tutkia ja hoitaa tarpeen mukasn. Ettei hän joutuisi samaan kipuhelvettiin minkä minä olen läpi käynyt koko ikäni ajan tähän päivään.
Jep. :)
Mieltä virkistäviä harrastuksia on oltava, että näkee sitä valoa ja saa iloa synkkiin hetkiin vastapainoksi.
Tyynyt, peitot ja hieronta. 🤘😃 Rules täälläkin.
- Anonyymi
Savonlinnassa vasta tuuleekin niin että pelkää lähteekö linna lentoon
- Anonyymi
Se olisi jo jotain.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se olisi jo jotain.
Ei olis kivaa ei mutta kyllä täällä sitä pelätään kun niin tuulee
No mitäs täällä? Ainakin kevytpressut lenteli raadeltuina palasina pöllikuorman päältä hevon hlvettiin. Vahvemmat ei olleet moksiskaan.
Tuulikello ja ledit hakannut kuin hullu kuistilla.
Tänään ollut jo tyynempää.
Jokos sulla on talvirenkaat alla?- Anonyymi
Tuulikelloa ei saa pitää enää marraskuussa esillä.
- Anonyymi
Jo veikkonen on ketjut paikoillaan. Ollu jo lokakuun toiselta viikolta.
Anonyymi kirjoitti:
Tuulikelloa ei saa pitää enää marraskuussa esillä.
Eikö? Meillä on koko vuoden ympäri :-D
- Anonyymi
elisakettu kirjoitti:
Eikö? Meillä on koko vuoden ympäri :-D
Lokakuun loppuun loppuu pitoaika. Ota hyvä ihminen pois.
Uudelleen laittoaika 1.4. Anonyymi kirjoitti:
Jo veikkonen on ketjut paikoillaan. Ollu jo lokakuun toiselta viikolta.
Ihailtavan ajoisssa. Taitaa olla mäkistä seutua asuinpaikkasi?
Hieman hirvitti kun Päijät-Hämeestä tuli lähdettyä kesiksillä toiselle puolelle Suomea, ehtiikö lumi tulla alle.Anonyymi kirjoitti:
Lokakuun loppuun loppuu pitoaika. Ota hyvä ihminen pois.
Uudelleen laittoaika 1.4.Aha? :-D
Mitenkäs noitten ulkovalojen kanssa? Osa on jo, lisäillään niitä marras-joulukuun aikana. Miten pitkään saavat olla?- Anonyymi
elisakettu kirjoitti:
Ihailtavan ajoisssa. Taitaa olla mäkistä seutua asuinpaikkasi?
Hieman hirvitti kun Päijät-Hämeestä tuli lähdettyä kesiksillä toiselle puolelle Suomea, ehtiikö lumi tulla alle.Sama eri hahmot vaan.
- Anonyymi
elisakettu kirjoitti:
Aha? :-D
Mitenkäs noitten ulkovalojen kanssa? Osa on jo, lisäillään niitä marras-joulukuun aikana. Miten pitkään saavat olla?Poistetaan Loppiaisena sisältä (jouluiset), ulkovalot tammikuun viimeisenä.
Anonyymi kirjoitti:
Poistetaan Loppiaisena sisältä (jouluiset), ulkovalot tammikuun viimeisenä.
Mut kun helmikuussa on vielä niin pimeää....
Ja ikkunatornit saa olla tammikuun loppuun. Jämpti.- Anonyymi
elisakettu kirjoitti:
Mut kun helmikuussa on vielä niin pimeää....
Ja ikkunatornit saa olla tammikuun loppuun. Jämpti.Päivän lyheneminen loppuu 21.12.20. Tammikuussa päivä on jo kukon hyppäystä pidempi.
Ei mitään muttia. Valot veks. - Anonyymi
elisakettu kirjoitti:
Ihailtavan ajoisssa. Taitaa olla mäkistä seutua asuinpaikkasi?
Hieman hirvitti kun Päijät-Hämeestä tuli lähdettyä kesiksillä toiselle puolelle Suomea, ehtiikö lumi tulla alle.No ei niillä kitkoilla pääse vttuunkaan vaikka kun poistatte!
Anonyymi kirjoitti:
Päivän lyheneminen loppuu 21.12.20. Tammikuussa päivä on jo kukon hyppäystä pidempi.
Ei mitään muttia. Valot veks.Pannaan kalenteriin.
Tiukkana olet nyt :)Anonyymi kirjoitti:
No ei niillä kitkoilla pääse vttuunkaan vaikka kun poistatte!
:-D
Eipä taida päästä. En laittaisi minäkään.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sama eri hahmot vaan.
Samasamasamasamasamasama
Nyt on ihana ilma☝️
Taidan lähteä vähän ulos kepittelemään.. sauvakävelemään.- Anonyymi
Varo jännämiehiä. Potkivat kepit alta...👆
Anonyymi kirjoitti:
Varo jännämiehiä. Potkivat kepit alta...👆
Kepillä huitasen niiltä päät irti..
Oppiipahan.☝️
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa
Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol2724486Stefu haikailee
Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.2673615Harmi mies ettet arvostanut
Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku1621911Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!
Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde261818Lavrov väläyttelee WW3:sta
Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,2991485Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?
Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?1341031Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi
“Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe18970en vaan saa häntä pois
Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va122922Voiko hyvää omatuntoa ostaa?
Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo235883