Kun olen lueskellut tälläkin palstalla ex-vaimojen tai melkein ex-vaimojen kirjoittamia kosto-inho-katkeruus-itsesääli-viestejä, siitä miten ”uusperheet ovat perseestä” ja ”jos joku nainen joskus veisi mieheni ja lapseni” tai miten kamalaa on kun Minun Lapseni joutuvat kestämään sitä Isän Uutta Naikkosta tai Etten Tunne Olevani Enää Äiti, ihmettelen ja edelleen ihmettelen sitä vihan ja katkeruuden määrää, joka varmasti syö mukavaa/kivaa tekemisen ja välittämisen tunnetta aikuisten riitojen väliin jäävältä lapselta.
Olen itse seurustellut avomieheni kanssa vuoden verran, enkä ole koskaan halunnut (edellisissäkään suhteissani) lapsia enkä niitä tähänkään suhteeseen toivo. Avopuolisollani on Tytär Ex-Vaimonsa kanssa, enkä haluaisi (enkä tule sitä onneksi kokemaankaan) oman lapseni näkevän/kokevan/tuntevan sitä inhoa ja katkeruutta, jonka keskelle hän syntyessään joutuisi ja ettei hänen sisarpuolensa tod.näköisesti edes hyväksyisi häntä, johtuen Ex-Vaimon tehokkaasta manipuloinnista. En tosiaankaan ole tämän Ex-Vaimon paikkaa Hänen Tyttärensä elämässä ottamassa saati sitä haluamassa. Pidän toki Hänen Lapsestaan ja aikuisena ihmisenä tunnen ilman muuta vastuuta siitä millä tavalla Hänen seurassaan käyttäydyn ja minkälaista esimerkkiä tekemisilläni näytän, mutta minkään tasoista velvollisuudentunnetta tai äidillisiä tunteita Hänen Lastaan kohtaan en tunne, enhän ole hänen äitinsä.
Mikä hemmetti siinä sitten on NIIN pelottavaa/v****tavaa, että Isillä on Uusi Nainen, kun ei edes tarvitse pelätä menettävänsä Lastaan Vieraalle Naiselle ja Isikin on lähtenyt perheestä jo ajat sitten omin avuin? Onko kyse… niin mistä? Mistä katkeruus? Mistä inho? Mistä kostonhimo?
Olen itse seurustellut avomieheni kanssa vuoden verran, enkä ole koskaan halunnut (edellisissäkään suhteissani) lapsia enkä niitä tähänkään suhteeseen toivo. Avopuolisollani on Tytär Ex-Vaimonsa kanssa, enkä haluaisi (enkä tule sitä onneksi kokemaankaan) oman lapseni näkevän/kokevan/tuntevan sitä inhoa ja katkeruutta, jonka keskelle hän syntyessään joutuisi ja ettei hänen sisarpuolensa tod.näköisesti edes hyväksyisi häntä, johtuen Ex-Vaimon tehokkaasta manipuloinnista. En tosiaankaan ole tämän Ex-Vaimon paikkaa Hänen Tyttärensä elämässä ottamassa saati sitä haluamassa. Pidän toki Hänen Lapsestaan ja aikuisena ihmisenä tunnen ilman muuta vastuuta siitä millä tavalla Hänen seurassaan käyttäydyn ja minkälaista esimerkkiä tekemisilläni näytän, mutta minkään tasoista velvollisuudentunnetta tai äidillisiä tunteita Hänen Lastaan kohtaan en tunne, enhän ole hänen äitinsä.
Mikä hemmetti siinä sitten on NIIN pelottavaa/v****tavaa, että Isillä on Uusi Nainen, kun ei edes tarvitse pelätä menettävänsä Lastaan Vieraalle Naiselle ja Isikin on lähtenyt perheestä jo ajat sitten omin avuin? Onko kyse… niin mistä? Mistä katkeruus? Mistä inho? Mistä kostonhimo?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ehkäpä kyse on siitä, ettei eroa käydä läpi avoimesti. Jos mies on lähtenyt pois perheensä luota siihen tyyliin, ettei enää mikään hänen asiansa millään tavoin kuulu ex-vaimolle, epäluuloisuudelle luodaan otollinen kasvupohja.
Isä ei esittele uutta puolisoaan entiselleen, eikä siksi äiti voi tietää, mihin lapsensa lähettää viikonlopuiksi. Kyllä normaalit lapsen kanssa toimivat aikuiset keskustelevat nokatusten toistensa kanssa. Lastentarhanopettajat ja opettajat käyvät läpi kahdenkeskiset keskustelut vanhempien kanssa, samoin urheiluseurat pitävät vanhempainillat ja pelisääntökeskustelut ja mikäli lapsi käy puhe-, toiminta-, psykoterapiassa tms. terapeutti kertoo myös vanhemmille, mitä terapiassa tehdään. Normaalit vanhemmat tutustuvat ainakin jollakin tasolla myös lastensa hyvien ystävien vanhempiin. On luonnotonta lähettää oma lapsi perheeseen, jonka jäsenistä ei tiedä yhtään mitään, ei edes uusperheen rouvan nimeä.
Monelle ex vaimolle on ihan sama onko miehellä uusi naikkonen tai ei eron jälkeen! Mutta kysymys on siitä, että monet naiset häpeilemättä käyvät naimisissa olevan miehen kimppuun ja useasti vielä tietäen että hän on naimisissa. Eli siis tulevat ja rikkovat perheen. Ja jos avioliitossa on ongelmia, sen helpompi saalis on mies. Monessa tapauksessa moni avioliitto kestäsi pienet ongelmat, jos nämä uudet naiset eivät tulisi väliin. Se on eri asia sitten, kun mies on tosiaan vapailla markkinoilla, ja ero on yhteinen päätös.
Mitä tälläinen menettely voi muuta saada aikaan, kuin katkeruutta, kostonhimoa ja vihaa ja inhoa!
Kenelläkään ei ole oikeus koskea toisen omaan.
Se että tämä ns. uusi naikkonen vie miehen, monissa tapauksessa yrittää "lounastaa" vielä lapsetkin. On törkeää että tämä naikkonen yrittää saada vieraat lapset vielä puolelleen, ja leikkiä heidän kanssaan kotia! Haukkumalla heidän äitiään kuinka huono ihminen hän on, samalla inhoten lapsia.
Siinä vaiheessa jokainen järkeävä äiti joka lapsistaan välittää, asettuu väliin ja pitää lapsiensa puolia enemmiltä kolhuilta. Kukaan äiti toivottavasti ei hyväksy lapsiinsa kohdistuvaa vihamielistä käytöstä vieraalta ihmiseltä. Lapset ovat äidin, ei sen vieraan naisen, joten en näe mitään syytä, miksi sen naisen ja lasten pitäisi tavata tai olla tekemisissä toistensa kanssa. Se ei mene jakeluun.
Minä en tunne,en tiedä,enkä ole täällä palstallakaan nähnyt yhtä ainutta tarinaa siitä kuinka jonkun uusperhe elämä olisi alkanut niin että nainen olisi rikkonut perheen?
Ja en ole myöskään kuullut tapauksesta että "uusi nainen" olisi haukkunut lasten kuullen lasten äitiä? Useammin taitaa olla toisinpäin että lasten äiti puhuu "uudesta naisesta" lapsilleen pahaa.
Luulisi lapsiaan rakastavan isän olevan sen verran vastuuntuntoinen ettei ketä tahansa noita akkaa päästä lastensa kanssa tekemisiin.Tosin poikkeuksia varmasti on."kukaan äiti ei toivottavasti hyväksy lapsiinsa kohdistuvaa vihamielistä käytöstä".Ehkäpä ne isätkin osaa pitää siitä huolen ettei niin ole?
Esimerkiksi minä pidän mieheni lapsista ja tullaan hyvin toimeen.Koskaan kukaan muu ei ole ollut vihamielinen ketään kohtaan kun miehen ex minua kohtaan.Mieheni ja hänen exän ero oli jo selvä ja he olivat eri osoitteissa asuneet jo vuoden kun minä tulin kuvioihin.Exä mustamaalasi minua lapsilleen.No lasten suusta sitten aina kuulin mitä ihmeellisempiä asioita mitä heidän äitinsä heille minusta puhui.Ihmettelin vain silloin mikä sai hänet tekemään niin koska en todellakaan ole ollut mikään perheenrikkoja,olen kohdellut lapsia hyvin ja tästä ex naisestakaan en ole sanonut sanallakaan lasten kuullen.Mene ja tiedä.
Nyt on rauhoittunut tilanne,kun tässä ollaan kolmisen vuotta yhdessä pyöritty ja exäkin löytänyt itselleen miehen :)
Jos lasten isä menee naimisiin uudelleen ja saa naisensa kanssa esim yhteisen lapsen,eikö siinä ole muka syytä lasten nähdä miehen "uutta naista" ja sisar puoltaan. Miksi ei lapset voisi nähdä isälleen tärkeää ihmistä?
Ja enpä usko että kukaan nainen haluaa "lounastaa" toisen lapsia. Kyllä ne lapset on kivoja ja ihania ja niiden kanssa on kiva viettää aikaa mutta luulempa että se on ihan mukavaa myös kun ne palaavat välillä äitinsäkkin luo :)
Eipä tässä muuta..Kaikenlaisia ääripäitähän löytyy mutta tuskin ne uudet naiset loppupeleissä on niin kamalia kun täällä palstalla annetaan ymmärtää.Enkä minäkään perheenrikkomista hyväksy,mutta en kyllä myöskään usko siihen että siitä voi pelkästään sitä perheenrikkoja naista syyttää,luulempa että on miehelläkin osansa.
Moni uusperhe on varmasti saanut alkunsa eron jälkeen.ja tuskin siihen ihan suinpäin on hypätty.
Aurinkoista kevättä :)
... että kukaanhan EI VIE ketään toiselta eikä KUKAAN omista täällä ketään! En ole ainakaan nähnyt että ketään miestä tai naista retuutettaisiin korvasta omasta kodista ulos... Jos edellä mainitsemasi tilanne tapahtuu on se vain ja ainoastaan peiliin katsomisen paikka - kaikilla!!
Niin...mistä on peräisin sinun kirjoituksesi?? Kuulosti katkeran/kateellisen/vihamielisen ihmisen??? kirjoittajalta. Mistä katkeruus? Mistä inho? Vastaappa niihin ensin itse.
..hmm.. taitaa olla jälleen asialla yksi katkera Ex-Vaimo :o) ? Turha yrittää löytää rivien välistä jotakin mitä siellä ei ole. Huono yritys, et saa minua provosoitumaan, kun aihetta siihen ei ole.
....taisin osua arkaan paikkaan? Voi sinua ressukkaa. Ehei, olen viiden lapsen ÄITI. Ja ONNELLISESTI naimisissa. Hanki nyt se ensimmäisesikin, että tiedät mistä puhut.
Tällä palstalla törmää käsittämättömän yksoikoiseen ajatteluun.
"minä olen ex, ja lasten äiti. MINÄ AINOaSTAAN tiedän mikä lapsilleni on hyväksi, minä päätän, onko isä hyvä ja MINUN mielipiteeni pitäisi ratkaista ja vaikuttaa ottaako exäni=lasteni isä uudenpuolison"
"minä olen nyxä ja vihaan exää, joka tekee elämämme vaikeaksi. Exän täytyy olla vähintään hullupsykopaatti, kateellinen lehmä ja plaaplaa"
"exäni uusi vei mieheni, ja lapsiltani isän!"
"exä voisi itse katsoa peiliin ja ymmärtää, että mies lähti aikoinaan, koska ei enää kestänyt sitä hullua akkaa!"
Haloo.
Monet existä ovat jonkun nyxiä. Nyxät taas. Niin. Hekin ovat usein jonkun exiä. Liittoja päättyy mitä moninaisimmista syistä. Kolmannen niskaan syyn kaataminen on vastuunpakoilua. rikkoutuneesta liitosta on vastuussa vain ja ainoastaan kyseisen liiton osapuolet.
Moni exä mollaa entisenpuolisonsa nykyistä, eläen itse jonkun eronneen nykyisenä.
Moni nyxä kohentaa keinotekoisesti egoaan koettamalla murskata puolisonsa exä, ja sivussa kaikki exät, unohtaen olevansa itsekin jonkun exä.
Varastaa lapset?? Naurettavaa.
Ei kukaan kenenkään lapsia voi varastaa. Kaapata voi, estää kotiintulon, pahimmassa skenaariossa viedä maasta ja kadota banaanisaarelle.
Mutta uusi puoliso. Enpä usko. "haluaa viedä isän lapsilta" tai jopa lapset exältä. Kerta kaikkiaan naurettavaa.
"mikä se luulee olevansa, leikkii äitiä MINUN lapsilleni"
Voi elämä.
Uusperheet on perseestä.
Joskus ovatkin. Siinä missä ydinperheetkin.
Uusperheet ovat ongelmallisia.
Usein ovatkin. Eikä vähiten lyhytnäköisten aikuisten takia. Näillä aikuisilla en tarkoita pelkästään uuspuolisoita.
Äitipuolet ovat pahoja.
Kyllä. Varsinkin äitien mielestä siinä vaiheessa, kun kieltäytyvät elämästä elämäänsä bioäidin määräysten ja aikataulun mukaan.
Äidit on sekoja.
Totta sekin. Varsinkin joutuessaan toteamaan, että joskus on todella aika luovuttaa entisestä elämästä ja puolisosta.
Lapset voivat huonosti.
Lapset voivat useinmiten huonosti ympärillään olevien aikuisten käyttäytymisen vuoksi. Ei yksiselitteisesti uusperheen.
Voiko uusperhe onnistua?
Voi.
Kun jokainen koettaa parhaansa mukaan kunnioittaa toistaan. Kuvio ei koskaan ole niin yksinkertainen, kuin ydinperheessä. Mutta kuviossa voi tulla toimeen ja elää jokainen täyttä elämää. Oman kokoonpanonsa kanssa.
Uusperheessä tai siihen liittyvässä kuviossa ei pitkälle pääse minäminäminä ajattelulla.
Parhaaseen tulokseen pääsee, kun todella puhutaan lasten eduista, ja tilanteet, lomat yms. koetetaan ratkaista jokainen osapuoli huomioon ottaen parhaalla mahdollisella tavalla.
Suuren luokan neuvottelu- ja diplomatiataitoja vaativaa hommaa.
silti tässä pärjää. Ja olen onnellinen.
"rooleiltani" olen exä, nyxä, lähiäiti, etä "äp", yhteisiä lapsia puolisoni kanssa meillä ei ole.
Perheeseemme kuuluu kiistatta neljä lasta ja kaksi aikuista, kokoonpano läsnä erimuodoissa.
Kuvioissamme vaikuttaa ja heidän kanssaan pyrimme asiat kaikkia tyydyttävästi sovittamaan;
Mieheni ex-vaimo, tämän avopuoliso, avopuolison ex-perheineen (koska avokkeella lapsi myös edellisestä liitosta)
Minun exäni (tällä erää sinkku)
Me kuvion naiset emme ole vieneet kenenkään miehiä, emmekä riistäneet isiä mistään. Sen enempää emme yritä viedä kenenkään toisen lapsia.
Aina ei ole helppoa, muttei ole ydinperheissäkään. Surullista on aina, kun perhe hajoaa. Mutta siitä huolimatta. Jokaisella on oikeus pyrkiä elämään hyvää elämää myös eron jälkeen. Elämää, joka on tyydyttävää ja turvallista myös lapselle. Erosta huolimatta.
Tosi hyvin ilmaisit asian. Siinä oli ytimekäs ajattelu.
Tässä Alli täti ajattelee itse yksipuolisesti!
Katkeruutesi näkyy ja paistaa hyvin läpi. Olet katkera omasta elämäsäsi mitä sinulle on tapahtunut.
Jokainen perhe ja ihminen on erilainen, myös perheessä. Samoista asioista puhuvat ihmiset ajattelevat niistä aina erilailla. Mielipiteet eivät aina käy yksiin, ei perheessäkään.
Jos jonkun mielestä erot ovat hyväksyttyjä, toisen mielestä ei, joten miksi siitä raivota ihmisen joka ajattelee toisin?
Nämä uusjutut ovat todella perseestä!! Jos entinen perhe ei onnistunut, ei se onnistu uusikaan. uudella on vielä huonommat edellytykset onnistua, koska se on niin sekaisin kuin Jokisen eväät, että kukaan ei ajattele siinä samalla tavalla. Kaikkien olisi opitteva uusi elämä. Se on esim. 14 vuotiaasta todella vaikeaa. On vaikea muuttaa käsityksiä siitä mihin paremmassa perheessä on tottunut. Eikä jumatsuikka sitä voi vaatiakkaan. Siinä uusilla ämmillä ei saa olla sananvaltaa, lapsi toimii niinkuin hänen äitinsä on häntä opettanut, ei niin, miten joku uusi haluaa.
Siksi on järkyttävää, että ylipäätänsä tälläisiä kukaan tekeekään. Olen onnellinen että mun mies ei meitä ole vaihtanut, eikä ole suunnitelmissakaan. Olisi järkyttävää jos lapset menettäisivät isänsä, ja eivät näkisi häntä enää koskaan! Luulepa etteivät hevin anteeksi hylkäämistä antaisi, ja varsinkaan jos tietäisivät että on vaihtanut heidät johonkin uuteen!
Tuollainen ajattelutapa toimii ihmisillä, joille avioliitto, ja lapset eivät merkitse mitään.
Heille mies ja lapset ovat kauppatavaraa ja kertakäyttötuotetta.
Kun kyllästyy vaihdetaan uuteen kunnes taas kyllästyy.
Samalla pääsee lapsiin että pääsee kitisevistä kakaroistansa eroon, eikä ne enää rasita kun on lahjoittanut ne eteenpäin. Jos ihminen ajatelee noin, että on hyvä piristää avioliittoansa uudistamalla mies ja lapset tai hylkäämällä heidän kokonaan tai edes osittain, ei hänen koskaan pitäisi uudestaan ottaa sitä riskiä. Avioliitosta ja perheestä on nykyisin tehty väliaikainen elämä itselle ja toisille. Elämässä avioliitto ja lapset pitäisi olla ainoa pysyä asia. Kaiken muun voi vaihtaa, mutta perhettä ei!
Minun perheeni on minun ja lapset ovat minun, heistä en pystyisi, huom! pystyisi luopumaan koskaan, en kokonaan enkä osittain. Jos en minä saa nähdä lasteni kasvavan, ei kyllä kukaan muukaan. Niin kuka sitten?????
Äläpäs Salli nuolaisen ennenkuin tipahtaa...KOSKAAN EI TIEDÄ MITÄ ELÄMÄSSÄ tapahtuu, ei se niin vaan varmaan ole ettei miehesi sinua jätä! Onhan niitä 40, 50 villityksiä. Kirjoitit että "miehelläsi ei ole suunitelmissakaan vaihtaa sinua ..." Anna mun nauraa. Tuskimpa kenenkään ero on SUUNNITELTUA??? Vai että joku suunnittelee eronsa? Ihanko jo silloin suunnitellut kun papille on sanonut tahdon? Niinkö aattelet. Kaipa miehesikin sitten? mistäs tiedät etteikö oliskin. Ja miten niin lapsesi eivät näkisi isäänsä enää koskaan? Haloo, kyllä he sitten isänsä näkisivät esim joka toinen viikonloppu tai muualla tavalla sovittuna. Tai ties vaikka lapset jäisivätkin isälleen eikä sinulle? Taidat olla aikas päällepräsmäri siellä kotonasi!!! Minä MINÄ -tyyppi. Sinä se vasta siellä yksipuolisesti ajattelet. Usko nyt vaan että kyllä ne uusperheet todella onnistuvat ja ovat onnellisia, ONNELLISEMPIA kuin edellisessä suhteessa. Etkö tiedä ensinnäkään uusperheestä mitään...vielä. Kuulostaa siltä että Teillä siellä ei todellakaan ole kaikki hyvin. Eli puhu vasta sitten kun tiedät asiasta. Piste.
Alli on hyvä ja puhuu vain omasta puolestaan, eikä kuvittele että muut tekevät samoin!
Meitä on varmasti vähemmistö ihmisiä, joille perhe on ykkönen, suurinosa on valmis uhraaman miehenja lapset ja eletyn yhteiselämän jonkun hunsvotin takia! Onko se sitten parempaa kuin ennen, epäilen. Meillä on takana niin paljon yhteiselämää, että tuskin eroamme, ellei kukaan nainen siihen sekaan yritä tuppautua!. Mutta sori, ei mahdu!
Meillä ei ole nuoruuskivaa, eikä huumaa enää, meillä en elämää jota kaksin olemme yhdessä rakentaneet, ja jota lapsemme ovat kruunanneet! Me emme kaipaa uudistumista ja uutta elämää, mei ollaan kuin paita ja peppu! Onnelliset kuin pulmuset! Meillä on kivaa, vielä vuoskymmenien jälkeen, ja toiset mokomat edessä! meidän rakkaus ei lopu.
Niin, jos mies uuden eukon löytäisi, lapset jäisivät minulle tietenkin. Miksi heidän pitäisi minusta luopua, joka en olisi uutta miestä halunnut! Isästähän se on silloin luovuttava, joka muutoksen halusi.
Me emme hyväksy viikonloppuvanhempia, me olemme kokoviikkovanhempia,joten mikään tuollainen juttu ei tulisi kysymykseenkään. Lapset sille vanhemmalle, joka olisi jätetty, ja uuden etsijä tehkööt kokonaan uuden elämän, me emme siihen kuulu mitenkään.
Uusperheet onnistuvat vain kovalla hampaiden kiristykseellä, mistään rakkaudesta siinä ei ole kysymys. Vain entisen suhteen epäonnistumisen korvaamana! Pitää löytää elämälle edes takertumispiste, ettei jää tuleen makaamaan. Elämässä ei ole kuin yksi ainoa perhe, se alkuperäinen, muut ovat korvikkeita ja tyhjyyden täyttämistä varten kasaan kerätty! Ei sen kummempaa, Alli!
Ja vielä kerran höpön. Pelkäät että miehesi jättää sinut...löytää nuoremman ? ehkä. Niinhän voi käydäkkin, sitä ei voi tietää mitä kohtalo tuo tullessaan, elämä ei ole pelkkää suoraa viivaa, se on välillä vuoristorataa, halia, pusuja, kinaa, vihaakin. Älä koskaan ole varma toisesta ihmisestä. Koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sinullekkin. Itse en olisi noin TAKUUvarma loppuelämästäni. Minusta on myös hienoa etten edes tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sinä väität että näin on?! Ja puhut omasta puolestasi, et voi puhua miehesi puolesta, vaikka niin olette paitaa ja peppua. Ja miten niin mies löytäisi uuden suhteen, se voit olla jopa sinä. Mikä ihmeen hampaidenkiristys? Uusperheessä se rakkaus vasta kukoistaa. Ja uusperhe on mahdollisuus uuteen mielenkiintoiseen elämään kun se vanha perhe on elämän tuhonnut puolin toisin. Taitaa olla kaikki sanomasi vaan haave sinulle, haave joka ei ole toteutunut. Siellä on taas nalkuttava vaimo joka puhuu miehensä puolesta. Ja se uusperhe tulee vasta paljon eron jälkeen. Ei sitä heti perusteta. Sitä vaan astuu rakkaus elämään, siis rakkaus, et taitane tietää mitä se on.
Kirjoitukseni ei ollut sen enempää ylistyslaulu uusperheille, kuin suohonhuuto ydinperheillekään.
Mutta. Se ei ollut suunnattu teille, ydinperheessä eläjät, vaan uusperheellisille.
Heille, jotka elävät tavalla, jota te ette osaa oikeastaan edes kuvitella.
Ja toivon jokaisen vuoksi, ettei tarvitsisikaan.
Toistan edelleen, että perheen hajoaminen on aina surullista.
Mutta koko elämän hajoamisen jälkeen ei tarvitse olla.
Kiinnostuneena huomioin, että jokainen hyökkääjä teistä oli ydinperheellinen nainen. Miksi teistä kukaan on tällä palstalla?
Myös asenteenne "me ei ainakaan erota" oli teille yhteistä myös. Unohtamatta ajatusta "ellei joku naikkonen tule kampeamaan itseään väliin".
Ei kukaan ulkopuolinen voi kammeta mihinkään väliin. Varsinkaan kunnossa olevaan. Siksi toisekseen, useimmat erot eivät johdu kolmansista osapuolista. Kolmatta on vain helppo syyttää. silloin ei tarvitse kohdata omia virheitään, olipa sitten jättäjän tai jätetyn roolissa. Viha kolmatta kohtaan voi syntyä, vaikka exän uusi sihde syttyisi vasta vuosia eron jälkeen.
Kirjoitukseni oli uusperheellisille, tai jollain tavoin sellaiseen kuvioon kuuluville.
Exille ja nyxille, miehille ja vaimoille, jotka koettavat rakentaa ehjää elämää, ehjää itseään eron jälkeen.
Kerran minäkin sanoin, "ettemme me ainakaan eroa".
Katkera? En. Elämäni rakentui paljon paremmaksi eron jälkeen.
Surullinen?
Kyllä. En siksi, että kaipaisin exääni, vaan siksi, että jouduin käymään sen läpi. Ja viemään lapseni sen läpi.
Katumusta?
Ei. Olen tehnyt parhaani, jotta lasteni elämä olisi hyvä ja tasapainoinen.
Perheenvaihtaja?
Kukaan eroaja ei vaihda perhettä. Uusi puoliso voi tulla, mutta lapsia ei menetetä kenellekään. Lapsista ei erota.
Minun lapsillani on kaksi rakastavaa vanhempaa, joiden yhdessäolon jatkaminen olisi ennenpitkää koitunut kohtalokkaaksi.
En ryhdy kiistelemään kenenkään teidän kanssa biovanhemman merkityksestä lapsen elämässä, enkä siitä, kuka on oikea vanhempi. Se seikka kun lienee selvää jokaiselle.
En kiistä sitäkään, etteikö ihanteellista olisi, JOS vanhemmat pysyisivät yhdessä ja osaisivat pitää myös suhteensa kunnossa. Ilman hyvinvoivia vainhempia ja näiden suhdetta, kun ei ole hyvinvoivia ydinperhelapsiakaan.
Viimeisen kerran.
Edellinen Kirjoitukseni oli exille ja nyxille.
Ei ydinperheellisille.
Kirjoitus ei ylistä uusperhettä, eikä alenna ydinperhettä.
Silti se on suunnattu vain toisentyyppisiin perheisiin.
mitä sinä salli täällä uusperheellisten palstalla teet?
Tyytyisit vain lukemaan etkä kommentoisi asioita joista sinulla ei näemmä ole omakohtaisia kokemuksia.
Eikä ne erot ole niin yksi oikoisia että aina mies vain hylkäisi perheensä.Onhan niitä naisiakin jotka haluavat eron.Ja jos sen jälkeen isä löytää uuden niin eihän se ole lapsiaan mihinkään vaihtanut.
Miksi tästä asiasta aina ja aina vaan jauhetaan!
Ei asiat todellakaan ole niin yksioikoisia että sellaiset ihmiset joilla ei ole hajuakaan uusperhe elämästä tulevat tänne huutelemaan että " uusperheet on perseestä" Se on helppo jossitella.jos tulis ero.jos mies lähtisi.jos jos ja jos.niin sitten minä kyllä kyllä tekisin niin ja näin! Kaikki ei vaan mene niinkun suunnittelee!
Toivotaan kuitenkin että sinun perheesi pysyy koossa niin ei tule sinusta kiukuttelevaa exää :)
Miten osuvasti kirjoitatkaan. Lauseesi: "surullinen, kyllä vaan siksi...että jouduin käymään sen läpi ja viemään lapseni sen läpi", "rakentaa ehjää elämää, ehjää itseään eron jälkeen" että kosketti. Ja kyllä se kirjoituksesi on ihan hyvä lukea myös "ydinperheelliset" miksi itseään kutsuvat. Että sitten jatkossa ymmärtävät. Voimia Sinulle Alli-täti :)
Hienosti kirjoitettu alli-täti!!
Osuit naulan kantaan, ja osasit kirjoituksessasi sen hienosti ilmaista.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Minä rakastan miestäni.
Mieheni lapsia en rakasta.
Olen itsekäs kakkiainen.
En jaksa useinkaan mieheni sukua.
Vaikka aika ajoin suren menetettyjä vauvojani niin saan siitä lohdutusta, että jos mieheni kuolee ensin, ei minun tarvitse olla sen jälkeen missään tekemisissä mieheni perheen kanssa, mikään, ei lapset ei mitkään sido minua enää tuohon sukuun.
Olen jonkun ex ja mieheni nyx.
Mutta onko lapset se ainoa pätevä syy pidellä vielä eron jälkeen ex-puolison suitsia tiukalla.
Tulkaa naiset viisaammiksi. Niin me nyxät kuin exätkin.
Meidän on vaan valitettavasti alistuttava siihen tosiasiaan, että lapset eivät miehen elämästä katoa. Mutta merkillisintä on, että ei ne katoa ne ex-vaimotkaan. Ja turha meidän nyxien urputtaa, uusin hyvä terveys-lehtikin tiesi kertoa, että miesten uusien puolisoiden on hyväksyttävä ja annettava eronneiden puolisoiden viettää esimerkiksi isovanhempien roolia yhdessä ja vanhempien roolia yhdessä. Me nyxät joudamme hyllylle aina aika ajoittain.
Helvetti mihin sitä päänsä aikanaan pisti-tai kuka pisti ja minkä ja mihin !
Aurinkoa meille kaikille !
Saitpahan minutkin hymyilemään tänään: niinpä "mihin sitä päänsä aikoinaan pisti- tai kuka pisti ja minkä ja mihin pisti" :) :)
Loistavaa! Vihdoinkin joku viisas ymmärtää, että nämä uusikot eivät todellakaan ole mitään miesten pelastajia! Sietäsivät vaan pysyä hiljaa, ja puhua kun lupa annetaan!
Kummallisesti olette levittäytyneet toisten perheeseen kuin omaanne.
Hyllylle joudatte loppuelämäksenne, ellette muuta tapojanne!
Olet oikeassa Alli, melkein joka suhteessa. Itse toivoisin, että voisimme avopuolisoni kanssa elää elämäämme rauhassa ilman, että kenenkään ulkopuolisen siihen tarvitsisi sekaantua. Avokumppanini Ex-Vaimo on minulle täysin vieras henkilö enkä sen kummoisempaa "suhdetta" häneen halua tai tarvitse, toisaalta ymmärrän ja tunnen myötätuntoa häntä kohtaan siitä, ettei hänellä ole valtaa Oman Lapsensa elämän jokaiseen minuuttiin, Isä on kuitenkin noiden minuuttien aikana 110% paikalla (ja jos mietin itseäni - ovat molemmat vanhempani minulle täsmälleen yhtä tärkeitä vaikka ovatkin eronneet 28 vuotta sitten. Kummallakin on tahoillaan lapsia ja avio/avoliittoja takanaan). Myötätuntoni Ex-Vaimoa kohtaan ei kuitenkaan riitä siihen, että hän toistuvasti yrittää määrätä siitä arjesta/juhlasta/ niistä asioista jotka tapahtuvat meidän kodissamme/elämässämme. Minulle täysin vieras ihminen. Omituista.
Olen toistuvasti kotona sanonut, että riidat jotka koskevat Lasta tai mitä tahansa aiheeseen liittyvää koskettavat ainoastaan Lasta sekä hänen Äitiään ja Isäänsä eivät minua, sillä koen etten kuulu heidän kolmen "yhteyteensä" millään tavalla enkä halua. Olen seurustelusuhteessa avopuolisoni kanssa en hänen Ex-Vaimonsa tai Lapsensa kanssa. Ja toistan vielä, että aikuisena ihmisenä tietenkin tunnen vastuuta OMASTA käyttäytymisestäni/esimerkistäni Lapsen ollessa paikalla, mutta mielestäni minun ei tarvitse rakastaa Lasta tai tuntea syyllisyyttä siitä etten rakasta, pitäminen ja toisen tunteista välittäminen riittää.
Niin juuri Minna. Me uusperheelliset ymmärrämme elämää. Te siellä "ydinperheessä" elätte pumpulissa. Miehet lähtee kun eivät enää kestä teitä. Minä, minä ajattelua. Ajattelette miehennekin puolesta, alistatte, nalkutatte. Onneksi on olemassa uusperheet, jotka sitten auttavat/tukevat näitä ydinperheestä pudonneita rassukoita miehiä/isiä.
Ymmärrän sinua.
Emmekä nähdäkseni ole erimieltä.
Tietysti olisi mukavaa elää elämäänsä ilman, että kukaan ulkopuolinen siihen sekaantuu. Eikä kuulu sekaantuakaan. Ei edes miehen exän.
Mitään "suhdetta" exään ei tarvitse luoda, ei, vaikka miten on synnyttänyt miehelle lapsen.
Määräysvaltaa exälle ei tarvitse antaa.
Ex on ex.
Lopputekstisi. Minusta tervejärkistä, rehellistä, mutta myös kypsää puhetta.
Siihen en kommentoi, muuhun kuin pienellä uhmalla laitettuun "rakkaus puolison lasta kohtaan"-kommenttiin.
Ei. Sinun ei tarvitse rakastaa. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan. Lapsellisen kumppanin valittuaan riittää, että hyväksyy lapsien olemassaolon. Muuta ei voi vaatia.
Minusta sinä olet kaikkinensa oivaltanut seikan hyvin.
Ei mitään syytä syyllisyyteen, eikä puolusteluun.
=)
Sinun miehesi lapsia tarvitsekaan rakastaa.
Ja kakkiainen et ole. Juurikaan edes itsekäs.
Ei suhtautumispulmat kumppaninsukuun mikään uusperheisiin liittyvä lieveilmiö ole.
En keksi ainoatakaan pätevää syytä pitää eron jälkeen vuosia eteenpäin ex-puolison suitsia tiukalla.
Lapset eivät katoa mieheni elämästä. Eikä heidän kuulukaan. Enhän minäkään halua kadottaa omiani.
Ex-puolisotkaan eivät katoa, he ovat lasten vanhempia. Lapsilla on oikeus heihin.
Mutta puolison paikalla mieheni elämässä olen minä. "Täysiarvoisena" puolisona. En kakkosena, puolikkaana tai jotenkin huonompana. Puolisonroolissa minua ei hyllytetä. Ei edes ex-puolison nimissä.
Enhän minäkään hyllytä puolisoani oman exäni nimissä.
Vanhemmuus ja puolisous ovat kaksi täysin eri asiaa.
Sellaisia tulee lapsistakin millaisia on vanhemmat! Jos isä ja äiti juoksee vuoroin vieraissa, niin lapsi aikoinaan seuraa esimerkkiä!
Sääli.
Jos isä esittelee lapsille uuden naisen joka päivä tai viikottain, sellainen on lapsikin tulevaisuudessa.
Voi sanoa että pysyvyys tulevilla sukupolvilla on heikko. Ei omaa kotia, ei omia lapsia, ei mitään. Pankit kuihtuvat pois, kun kukaan ei enää ota talolainaa, kun kukaan ei tarvitse omaa kotia, kun se vaihtuu jokatoinen päivä.
Ihmisestä on tullut kierrätystavara, varsinkin lapsista. Sisaruksia ympäri suomea, kun vastaan tulee, ei voi kysymättä tietää onko sukua?
Vaara että sisarukset menevät keskenään naimisiin.
Kukaan ei ole enää mitään.
En sanallakaan ole puhunut vieraissa juoksemisesta.
Lue uudelleen.
Jos vielä tuntuu, että teksti puhuu vieraissakäymisestä, luetuta se jollakin, joka menestyi aikoinaan paremmin äidinkielessä.
Muutoin, mitä viikottain uuden kumppanin esittelemisestä sanoit, olen täysin samaa mieltä.
Kuten siitäkin, että aivan liikaa on myös täysin vastuuttomia ihmisiä.
Uusperhellisyys vain ei ole synonyymi vastuuttomuudelle.
Sinähän olet sekaisin kuin seinäkello kuten itse näet sen ymmärtävänkin. Oisko mitenkään jos vaikka pyytäisit apua jostain?
En viitsinyt vastata tuolle Sallille kun on niin lapsellinen, mutta sinulle muutama sana.
Epäilit, että Salli voisi löytää uuden miehen. Hmm.. Epäilenpä.. Toisella kierroksella niin miehet kuin naisetkin on paljon kriittisempiä kuin ekalla. Kuka tuon Sallin huolisi? Eipä taitaisi paljon jonoa kertyä, sori vaan hänen puolestaan.
Itse jätin 1. mieheni ja se oli todella viisas teko. Nyt olen onnellinen ja uusperheessä on eletty yli 10v. Lapset ovat tasapainoisia ja fiksuja, mikä ehkä olisi ollut uhattuna ydinperheessä.
Olen itse huomannut, että moni huonossa (kulissit juuri ja juuri pystyssä) ydinperheessä on kateellinen kun ei uskalla tehdä sitä Suurta Päätöstä. Monelle on tuskaa lähteä siitä kauniista ok-talosta mahdollisesti vuokralle, mitähän ne tututkin ajattelee? Taloudellisesti tulee useimmiten tiukempaa muutenkin.."ei ei, tänne jään vaikka hampaat irvessä" moni ajattelee.
Onneksi on myös meitä, jotka uskaltavat ottaa elämänsä käsiinsä. Niinkuin sanoit kukaan ei voi pitää ketään itsestäänselvyytenä. Siitä huomaa myös, ettei Sallin liitto ole kunnossa kun hän TIETÄÄ miehensä ajatukset. Mutta suodaan hänelle haavemaailmassa eläminen jos hän siihen tyytyy.
Hauskaa kesän odotusta kaikille!!
Terveisin maailman onnellisin uusperheen äiti
Kirjoitat, että jos et itse saa nähdä lastesi kasvavan, niin ei kyllä kukaan muukaan.
Entä jos itse kuolisit?? Tarkoittaako se sitä, että.. en edes pysty kirjoittamaan mitä haluaisit lapsillesi siinä tilanteessa tapahtuvan!
Nyt pian hakemaan apua, mieti myös jos antaisit lapsesi huostaan. Heillä on oikeus tasapainoisiin aikuisiin ympärillään, vaikkei heitä ole syntymässään sellaisilla siunattu.
Hyvänen aika kuinka kirjoituksesi järkytti!
Juuri niin, naulan kantaan ex ja nyx! sun ajatukset samat kuin mun kuten jo luitkin :) onnellinen uusperheellinen mäkin 3 omaa 2 yhdessä (ja aattele, oli vielä ennen mua... poikamies, siis nykyinen mieheni) jatkot
Poikamiehenä eleli minunkin mieheni ennenkuin kiinni sain.. ;) Itselläni oli silloin 2 lasta.
Tiedänpä erään naisen jolla oli 5 lasta ja poikamies lähti hänenkin kelkkaansa! Ovat vielä saaneet 2 yhteistä.
Hellou ex ja nyx. No jopas. Mitähän Salli sanois kun poikamiehet ollaan saatu? :) kateellinen varsti siitäkin asiasta. Katsos se kun on se rakkaus, kunnes se omalle kohdalle sattuu. Heips.