Tjaa, liekö tämä ihan oikea foorumi tälle mielipiteelleni; mutta missä mielestänne menee kirjailijan julkisuuden raja...itse pidän jotakin Arno Kotroa täysin julkisuudenkipeänä pellenä, jolla ei mitkään lahjat(saatika ulkonäkö) luoneet edellytyksiä julkkisstatukseen, joten hän päätti kirjoittaa vähän runoja... ja on nyt aivan kohtuuttomasti ollut esillä kirjallisiin ansioihinsa nähden ja tehnyt itsensä naurettavaksi. Katri Manninen yritteli julkkikseksi, mutta on kyllä kirjoittajana parempi kuin julkkuna, onneksi hän itsekin sen ymmärsi. Pirjo Hassinen on hoitanut julkisuuden tyylikkäimmin, juuri sopivasti. Välillä juttuja lehtiin yms. kohtuudella. Ihmiset tuntevat hänet tarpeeksi kiinnostuakseen kirjoistaan, Pirjo on hienosti hyödyntänyt Finlandia-ehdokkuuksiaan. Turhaan suree, ettei Finlandia-palkinto ole vielä kohdalle osunut.
Julkisuudenkipeät
Kirjailijat
3391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sama ilmiö ärsyttää täälläkin. Ironista kyllä, ne pahimmat mediahaukat ovat yleensä niitä huonoimpia ammatissaan... Katja Kallio, joka yhteen aikaan tunki aktiivisesti itseään joka tuuttiin, herättää minussa ärsytystä snobimaisen ja itseään jalustalle nostavan asenteensä takia, eivätkä hänen kirjalliset "ansionsa" todellakaan oikeuta tällaiseen käytökseen. En jaksanut lukea Kuutamolla-kirjaa loppuun.
Katri Manninen, luojan kiitos, ymmärsi astua vähin äänin takavasemmalle.
Yleisesti ottaen suomalaiset (suositutkin) kirjailijat ovat kiitettävän yksityistä porukkaa.
Kotron suosio ihmetyttää minua valtavasti. Rasittavaa, että noinkin epämiellyttävä ihminen näkyy joka paikassa, kohta ei uskalla enää tv:tä avata.
Omahyväiset mitättömyydet sysätään usein pois julkisuudesta, koska yleisö kyllästyy heihin.
Julkisuus on kirjailijalle jonkinlainen väline teostensa mainostamiseen. Toiset kustantamot tavallaan sitovat kirjailijan mainostamaan eri medioissa, mutta jokainenhan valitsee julkisuuteen lausumansa sanat itse. Ymmärrän hyvin mitä ajat takaa, joten sanon oman mielipiteeni asiasta. Minulla on ollut sekä hyviä että huonoja kokemuksia julkkiksista ja julkkiskirjailijoista, joten tiivistettynä:
Mitä huonompi teos, sitä enemmän roikutaan toimittajien lahkeissa ja poseerataan iltapäivälehdille. Yleensä tavoitteena on julkinen hölynpöly, jossa lausuntoja annetaan kaikesta muusta kuin tehdystä työstä. En lähde nimeämään ketään, koska ei ole reilua puukottaa ketään selkään. Valitettavasti toisille on tärkeämpää pyllistellä palstoilla, joten ihmettelen että missä välissä he tekevät varsinaisen kirjoitustyön. Onneksi valtaosa suomalaisistakin kirjailijoista suhtautuu järkevästi saamaansa huomioon, joten ylilyöntejä tapahtuu harvemmin.
Tuli on hyvä renki mutta huono isäntä. Sama pätee julkisuuteen. Ne jotka ovat menestyksensä ansainneet, sen saakoot. On vain oikein, että hyvät kirjailijat saavat hiukan taskuntäytettä ja kiitosta työstään. Siinä ei ole mitään kummallista, joten näin se pitää mennäkin. Mutta jos ei ole meriittejä, siellä palstoilla roikkuminen voi olla yhtä tyhjän kanssa. Saman tien sitä menisi naimisiin missin kanssa ja esittelisi kotiaan Eeva-lehdessä, matkustaisi Kanarialle seiskan kustannuksella kuhertelemaan ja ajaisi sponsoriautolla aina kun kankkunen ei iske päälle tai ei ole kiire hutkia porukkaa turpaan kantabaarissa. Tarvitseeko siihen kuplaan lisätä mainosta, että on joskus kirjoittanut jotain tai että tulee ehkä joskus kirjoittamaan jotain? No, niin kauan kuin julkisuus mielletään erikoiseksi ja sillä glamourmainen kolina ihmisten korvienvälissä, niin kauan on myös ylilyöntejä ja perselaskuja. Niille joille julkisuus on jonkinlaista työtä, nosta kuitenkin hattua. Ei ole helppo rooli, vaikkakin itse valittu.