Miksi mikrosuorittimelle annetaan kellotaajuuden alaraja?
Eikö kyseessä ole logiikkapiiri, joka toimisi vaikka 1Hz taajuudella.
Eikö kyseessä ole logiikkapiiri, joka toimisi vaikka 1Hz taajuudella.
Alikellotus.
Anonyymi
7168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nykytilanteesta en aivan varma, mutta käyttömuistin rakenne ainakin rajoitti. Staattinen selviää periaatteessa tasavirtaan saakka, mutta dynaamisen RAM-muistin kanssa ollaa ongelmissa kun sitä tarttee muistuttaa jatkuvasti.
Joku vastaava tilanne siellä jos alaraja on asetettu.
Tässä oli tarkoituksena tutkia prosessorin toimintaa alkutilanteessa RESET
ohjauksen jälkeen. Logiikka-analysaattoria ei ole. On vain muistipiirturi,
jonka nopeus ei riitä prosessorin nopeuteen. Kytkin ulkopuolisen kellosignaalin
prossulle, jonka taajuus on alkuperäinen jaettuna arvolla 64. Nyt piirturin
nopeus riittää. Prosessori suorittaa ohjelmaa vaikka jakoarvolla 256.
Prosessori toimii huomattavasti alle sen luvatun alataajuuden.
Hanki joku sellainen prosessori jolla ei ole mitään alarajataajuutta.
Helppoa kuin heinänteko.
Voi riippua siitä, kondensaattorien tekniikasta ja muistin tyypistä että onko staattista vai dynaamista se tekniikka jnee...
Varmaan helppoa vaihtaa prosessori ja tehdä kaikki ohjelmat uudelleen.
Tuo alarajataajuuden asettaminen johtuu prosessorin sisäisistä vuotovirroista. Aiemmin oli paljon TTL-tekniikalla tehtyjä prosessoreita ja niiden pnp/npn tyyppiset transistorit tuppasi vuotamaan virtoja vähän liikaa - saattoi bitti kääntyä jos ihan DC:tä ajettiin kellotaajuutena. Piirien logiikka siis piti resetoida ennen käyttöä säännöllisesti nollatilaan, sitten saattoi vähän ajaa logiikkaa, ennen kuin virtatynnyrit tuli taas täyteen ja täytyi tyhjentää. Tämä toiminta oli sidottu kellopulsseihin ja yleensä osa "normaalia" logiikan toimintaa. Nyt jos kellon sitten pysäytti, saattoi vuotovirta pilata prosessorin tilan jossakin vaiheessa, kun sitä ei mitenkään erityisesti oltu mihinkään talletettu. Erityisesti, jos prosessori oli ajamassa komentoa, joka vie useamman kellojakson, voi olla ettei kellojaksojen välillä saanut olla liian pitkiä taukoja ettei 'välitulos' huku kohinaan. Tällaisiakin prosessoreita saatettiin saada nukutettua ajamalla ne erityiseen tilaan, josta heräämisen yhteydessä tehtiin tarvittavat kommervenkit.
Sitten tuli CMOS-teknologia, jolla vuotovirroista päästiin käytännössä eroon ja kellotaajuus saatettiin vetää nollille. Ja eiköhän nykyisillä ttl-tyyppisilläkin aika usein pystytä jo kellot poistamaan? Tekniikka kehittyy..
Minä en muista koskaan nähneeni TTL-piiriä, jonka toimintaa haittaisi liian pieni kellotaajuus. Kyllä nuo olivat MOS-piirien ongelmia. Kun sitten tuli CMOS-piirit, niin päästiin ongelmasta eroon.