Jumala on oikeudenmukainen

Olet eh­kä jos­kus kes­kus­tel­lut ih­mi­sen kans­sa, joka on syyt­tä­nyt Ju­ma­laa ko­ke­mis­taan vas­toin­käy­mi­sis­tä. Voi­ko Ju­ma­la ol­la epä­oi­keu­den­mu­kai­nen?

Joku us­kos­ta luo­pu­nut on saat­ta­nut sa­noa, et­tä hän on jät­tä­nyt us­kon­sa sen vuok­si, et­tä hä­nen mie­les­tään oi­kea Ju­ma­la ei voi ol­la niin epä­oi­keu­den­mu­kai­nen. Eräs nuo­ri syyt­ti Ju­ma­laa sii­tä, et­tä hän ei lä­päis­syt yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­sia. Toi­nen ei us­ko oi­keu­den­mu­kai­seen Ju­ma­laan sen vuok­si, et­tä maa­il­mas­sa on niin pal­jon kär­si­mys­tä.

Ih­mi­nen ei ym­mär­rä Ju­ma­lan aja­tuk­sia

Suur­ten luon­non­ka­tast­ro­fien ja -mul­lis­tus­ten jäl­keen moni on ky­sel­lyt, on­ko Ju­ma­laa edes ole­mas­sa. He epäi­le­vät, et­tä jos Ju­ma­la oli­si ja hän oli­si oi­keu­den­mu­kai­nen ja kaik­ki­val­ti­as, hän ei oli­si an­ta­nut täl­lais­ten asi­oi­den ta­pah­tua.

Ih­mi­sen on ai­na ol­lut vai­kea ym­mär­tää kär­si­mys­tä ja epä­oi­keu­den­mu­kai­suut­ta elä­mäs­sä. On hel­pos­ti alet­tu syyt­tää Ju­ma­laa niis­tä. Voin­ko syyt­tää Ju­ma­laa epä­oi­keu­den­mu­kai­suu­des­ta sil­lä pe­rus­teel­la, et­tä en ym­mär­rä hä­nen sal­li­mus­taan ja joh­da­tus­taan?

Raa­ma­tun Ju­ma­la on kaik­ki­val­ti­as ja oi­keu­den­mu­kai­nen. Hän on myös van­hurs­kas ja ar­mah­ta­va. Ih­mi­nen ei usein­kaan voi ym­mär­tää Ju­ma­lan töi­tä ja aja­tuk­sia. Je­sa­jan mu­kaan Ju­ma­lan teot ja aja­tuk­set ovat yh­tä pal­jon ylem­pä­nä ih­mi­sen aja­tuk­sia kuin on tai­vas maan ylä­puo­lel­la. Ih­mi­nen ei voi­kaan ym­mär­tää Ju­ma­lan aja­tuk­sia ja tar­koi­tuk­sia.

Ju­ma­la on yli­ver­tai­nen

Ju­ma­la on teh­nyt ih­mi­sen. Hän on an­ta­nut ih­mi­sel­le myös jär­jen, ym­mär­ryk­sen. Sen ym­mär­tä­mi­nen, et­tä Ju­ma­la on ih­mi­sen luo­ja, an­taa oi­ke­an nä­kö­kul­man Ju­ma­lan ja ih­mi­sen suh­tee­seen. Daa­vid sa­noo: ”Kun minä kat­se­len tai­vas­ta, si­nun kät­te­si työ­tä, kuu­ta ja täh­tiä, jot­ka olet aset­ta­nut pai­koil­leen – mikä on ih­mi­nen. Kui­ten­kin sinä hän­tä muis­tat. Mikä on ih­mis­lap­si! Kui­ten­kin pi­dät hä­nes­tä huo­len.” (Ps. 8:3–4.) Toi­ses­sa psal­mis­sa Daa­vid myös to­te­aa: ”Mie­le­tön se, joka ajat­te­lee: ei Ju­ma­laa ole” (Ps. 53:1).

Kris­tit­tyi­nä olem­me jou­tu­neet ko­ke­maan ah­dis­tus­ta, hal­vek­sun­taa ja vai­no­a­kin us­kom­me vuok­si. Kun kui­ten­kin kes­täm­me kär­si­mys­ten­kin kes­kel­lä us­kos­sam­me, se to­dis­taa Paa­va­lin mu­kaan Ju­ma­lan oi­keu­den­mu­kai­suu­des­ta. Ju­ma­la hy­väk­syy mei­dät täl­lai­se­na val­ta­kun­taan­sa. (2. Tess. 1:5.)

Ar­mol­li­suus saa ai­kaan ar­mol­li­suut­ta

Ah­dis­tet­tu­jen Ju­ma­lan las­ten osa muut­tuu ker­ran, kun Kris­tus saa­puu en­ke­lei­den­sä kans­sa. Osat vaih­tu­vat täy­del­li­ses­ti. It­ses­sään hei­kot ja vai­vaa kär­si­neet kil­voit­te­li­jat pää­se­vät täy­del­li­seen iloon. Nii­den osa­na, jot­ka ei­vät tun­ne Her­raa, on ikui­nen ka­do­tus, ero Ju­ma­las­ta (2. Tess. 1:7–9).

”Pa­rem­pi on ol­la vää­ryyt­tä kär­si­mäs­sä kuin sitä te­ke­mäs­sä”, opet­ti vaa­ri­ni elä­es­sään. Olen­ko minä ar­mol­li­nen ja oi­keu­den­mu­kai­nen lä­him­mäi­si­ä­ni koh­taan?

Ju­ma­la on myös ar­mol­li­nen ja ra­kas­ta­va. Sen ovat Ju­ma­lan lap­set saa­net ko­kea. Syn­ti­set ovat saa­neet us­koa Kris­tuk­sen an­si­os­ta it­sen­sä Ju­ma­lan edes­sä täy­sin so­pi­vik­si ja puh­taik­si. Tä­män ar­mon omis­ta­mi­nen ja ko­ke­mi­nen on myös vai­kut­ta­nut ar­mol­li­suut­ta ja an­teek­si­an­ta­vai­suut­ta toi­sia ih­mi­siä koh­taan.

Tero Pit­kä­lä