Ei kavereita :(

Ensinnäkin älä vertaa ittes muihin. Ei niiden muidenkaan elämä oo niin täydellistä miltä se ehkä päällepäin näyttää.

Toiseksi oot varmasti tosi kaunis ja mahtava persoona joten yritä vaan tutustua ihmisiin vaikka snäpin kautta.

Kolmanneksi ei sillä oo ulkosesti mitään merkitystä minkälaisia vaatteita käytä tai mikä puhelin siulla on. Ei se määritä sitä pitääkö ihmiset siusta vai ei.

Oon ihan varma että viimeistään lukiossa/amiksessa saat kavereita kun piirit muuttuu.

Harvoin ne yläaste ajan kaverit on pysyvyä anyway.. Kuten täällä jo sanottiin, että usein kavereita tulee parhaiten sitten kun on lukiossa tai muussa toisenasteen koulussa. Osa syy siihen voi olla se, että vihdoin on paremmin kehittynyt sosiaalisesti kun on hieman vanhempi ja koska usein toisen tutkinnon tasolla on paljon enemmän yhteisiä kiinnostuksen aiheita. Varsinkin jos opiskellaan jotain alaa mikä tulevaisuudessa kiinnosta.

Se jos kaveruutta/ystävyyttä katsotaan joidenkin vaatteiden, puhelimien ja yms pinnallisten asioiden kautta - se ei ole oikeaa kaveruutta/ystävyyttä vaan statuksen näyttämistä. Sellaiset kaverit ei todellakaan ole pysyviä ja pahimmillaan aiheuttaa vain draamaa sekä kiusaamista.
Parasta on se, että selvittää asiat mistä itse tykkää ja yrittää löytää sen kuinka itsellä on hyvä olla niin pysyvät kaverit sitten jotenkin vain harrastuksien, koulun tai muun kautta tulee sinut kohtaamaan ja jää luoksesi.

Selvitä esim. alueesi nuorisotoimintaa ja mitä kaikkea valvotusti nuorille tarjotaan ja mene sellaisiin juttuihin mitkä sinua kiinnostaa. Ei haittaa vaikka juttelisit siellä vain ohjaajien ja aikuisien kanssa, kunhan osallistut, jos sellaista on tarjolla. Eikä kavereiden aina tarvitse olla oman ikäisiä, niin kauan kun ovat turvallisia ja hyviä ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa.
Monet minun kaverit tulivat kuvaan vasta tosiaan myöhemmin ja ovat minua noin 5 vuotta vanhempia. Muutamat heistä ovat lähempänä 80 vuotiaita ja silti ollaan kavereita kun löytyy vanhemmistakin sukupolvista kivoja tyyppejä, jotka ei ole niin kapeamielisiä ja ajassa mukana.

Kaveruus ja ystävyys osaksi vain tapahtuu ja sitä ei voi pakottaa, eikä aina ehkä oman ikäisten kanssa. On ehkä hyvä tulevaa työelämää varten opetella, että koulu (työ) on erikseen vapaa-ajasta, eli kun ollaan töissä niin ollaan työkavereita ja työn ulkopuolella voidaan sitten olla parhaita ystäviä tai verivihollisia.
Kun ihmiset oppivat tällaisen ajoissa niin se vähentää omaa stressiä myöhemmin ja helpottaa myös työpaikoilla, ettei satu mitään työhön liittymättömiä riitoja.

Ota siis hyödyt irti tilanteestasi ja myöhemmin elämässä pärjäät paremmin kuin osa näistä "täydellisistä" henkilöistä, jotka oppivat vain, että ulkonäöllä, statuksella ja rikkauksilla on merkitystä.

No mä oon 15v poika ja aikanaan ajattelin itsekin, että voi perkele, kun naapurissa asuu rikasta porukkaa ja me vain pystyyn lahoavan rintamamiestalomme seinien sisällä syödään halpisruokia joista niistäkin jo monesti mennyt päiväys. Ajattelin myös, että noilla naapureilla kaikki on aivan saatana hyvin ja tuskin ikinä huonoja päiviä ja, että varmaan nauravat meille. No sitten kävi ilmi, että perheen isä oli ihan veloissa jopa tahoille jotka eivät toimineet laillisesti ja, että hänellä oli paha päihdeongelma ja peliriippuvuus. Erosi akastaan ja huoltajuuskiistoja taitaa olla edelleen ja eivät enää asu hulppeessa talossa naapurissa vaan jossain läävässä mihin hädin tuskin rahat riitti. Tosin eri asunnoissa jos olen oikein nykytilanteen ymmärtänyt. Ei se jos sun kaverien elämä näyttää hyvältä ulos päin tarkoita sitä että heillä menisi paremmin kuin sulla.