Robert Plant

Jep. Mutta olen lukenut, että Freddien ykkössuosikki artisteista, josta hän sai myös inspiraatiota oli Paul Rodgers. Mitä taas tulee äänien monipuolisuuteen, niin Rob Halford on tai ainakin nuorena oli siinäkin mestari. Plant on toki erittäin hyvä laulaja ja yks mun suosikeista ja arvostan häntä (arvostan esim. siinä että on tehnyt yhä jatkuvalla soolourallaan monipuolista musiikkia ja laajentanut genrevalikoimaa ja aina sen hetkisen äänensä ehdoilla).

Plant oli nuorena huippu oman osaamisalueensa sisällä ja omassa äänialassaan, mutta esim. David Coverdale oli nuorena (ainakin ennen vuotta 1987) ehkä kuitenkin hieman monipuolisempi, koska hänelle kävi monen eri tyyppiset kappaleet (esim. Purplen ja Snaken välissä tehdyillä soololevyillä "White snake" ja "Northwinds" hän todistaa tämän). Hänelle kävi niin rock, soul/funk kuin gospeltyylinenkin musiikki ja balladit ja kaikki hän handlasi upeasti. Hänestä olisi voinut tulla, jos ei olisi ryhtynyt rocklaulajaksi vaikka countrylaulaja tai soul/funk laulaja tai miksei vaikka gospellaulajakin tai ihan vaan pelkkä blueslaulaja. Hänen tummasävyinen äänensä olisi upeasti sopinut näihin kaikkiin tyyleihin. No, soolourallaan Plant on näyttänyt, että voi esittää muunkin tyylistä musiikkia kuin rockia ja ihan hyvin menee.

Yksi selkein ero kuitenkin näiden Plantin, Coverdalen ja Rodgersin välillä on se, että siinä misä Plant joskus keskittyi enemmän poseeraamiseen ja siihen kuinka seksikkäältä lavalla näytti, niin Coverdale ja Rodgers keskittyivät enemmän laulamiseen ja itse esitykseen. Plantilla oli aikoinaan ja etenkin Zeppelinissä ollessaan aika iso ego lavalla ja lopulta se johti siihen, että hän ajatteli olevansa kaikista suurin rockjumala ja kaikkein seksikkäin mies tai jopa kaikista seksikkäin ihminen. Muutenkin Zepissä oli näitä isommalla egolla varustettuja tyyppejä, jotka kaikki halusivat olla se pääjehu esityksessä kuten John Bonham ja Jimmy Page, kun taas Rodgersilla ja Coverdalella ei ollut (Coverdalella ei ainakaan Snaken alkuvuosina, tosin Purplessa oli kuten Richie Blackmore) ja nämä ei kukkoilevat muusikotkin hillitsivät Rodgersin ja Coverdalen kukkoilua ja poseerausta lavalla, tosin ei heillä varmaan muutenkaan olisi siihen ollut kauheasti tarvetta aikoinaan kun ei ole vieläkään. Plantin olisi kannattanut ehkä vähän enemmän keskittyä itse laulamiseen aikoinaan ja vähän vähemmän rockjumalana oloon. Freddie Mercurykin yleensä vaan lauloi eikä sen kummemmin esitellyt lavalla seksikkyyttään ja samoin teki Rob Halfordkin aikoinaan (toki seksikkyydessä ei mitään pahaa ja olihan Plant nuorena hyvännäköinen, mutta hänen upea ulkonäkönsä olisi jo voinut puhua puolestaan, monethan näki jo muutenkin ja näkee nykyäänkin kuvia katsoessa, että hän oli nuorena tyrmäävä ilmestys). Ja kaikella kunnioituksella Plantia kohtaan, en sanonut näitä huomioita hänen pienistä miinuspuolistaan pahalla. Kaikki ovat vain huomoita, joita olen tehnyt, kun olen katsonut liveversioita ja musiikkivideoita eri artistien ja bändien kappaleista ja keikoilta ja kuunnellut heidän musiikkiaan.

Laulamisessa on kyse kuitenkin muustakin kuin vain siitä, että osaako varioida äänellään ja kuinka laaja ääniala on. Minulle yksi tärkein seikka on se, että koskettaako ääni ja laulajan tulkinta mun sisintä ja kuinka sielukkaasti laulaja parhaimmillaan laulaa. Vaikka pidänkin Zeppelinistä ja Plantin soolomusiikista (ainakin joidenkin levyjen kappaleista) ja arvostan Plantin ja Pagen ja kumppaneiden panosta musiikkiin ja heidän kykyjään muusikoina, niin silti joskus jotkut Plantin tulkinnat jäävät ehkä vähän kylmäksi, koska hän ei kuitenkaan pääse ihan siihen sielukkuuden tasoon kuin esim. Rodgers, Coverdale, Halford ja ehkä Mercury parhaimmillaan ja myös jotkut muiden tyylilajien laulajat kuten esim. Roy Orbison, John Denver, Nana Mouskouri.

Norppa83 kirjoitti:

Laulamisessa on kyse kuitenkin muustakin kuin vain siitä, että osaako varioida äänellään ja kuinka laaja ääniala on. Minulle yksi tärkein seikka on se, että koskettaako ääni ja laulajan tulkinta mun sisintä ja kuinka sielukkaasti laulaja parhaimmillaan laulaa. Vaikka pidänkin Zeppelinistä ja Plantin soolomusiikista (ainakin joidenkin levyjen kappaleista) ja arvostan Plantin ja Pagen ja kumppaneiden panosta musiikkiin ja heidän kykyjään muusikoina, niin silti joskus jotkut Plantin tulkinnat jäävät ehkä vähän kylmäksi, koska hän ei kuitenkaan pääse ihan siihen sielukkuuden tasoon kuin esim. Rodgers, Coverdale, Halford ja ehkä Mercury parhaimmillaan ja myös jotkut muiden tyylilajien laulajat kuten esim. Roy Orbison, John Denver, Nana Mouskouri.

Lue lisää

Jotkut Zeppelinin aikaiset tulkinnat jäävät ehkä vähän kylmiksi tai ei aina tule ihan samanlaista tunnetta kuin kuunnellessani esim. Freetä, Whitesnakea (varsinkin alkuaikojen Snakea) ja Coverdalen kahta soololevyä "White snake" ja "Northwinds" vuosilta 1976-77 (vai oliko 77-78), Purplen levyä "Burn", Priestiä, John Denveriä, Roy Orbisonia, Nana Mouskouria ja vaikka K.D Langia. "Stairway to heaven" on kuitenkin tosi hieno kappale ja samoin pidän Zepiltä myös esim. kappaleista "Thank you" (ihana akustinen kitarasoolo) ja "Black dog". Yhteen aikaan "Kashmir" oli mun ehdoton Zeppelin suosikki, mutta nyt en ole sitä vähään aikaan kuunnellut (toki pidän yhä, ainakin jonkun verran).