Surullista luettevaa on tämä palsta. Väkivaltaisia, juoppoja ja pahimmillaan seksuaalisesti hyväksikäyttäviä vanhempia. Toki nämä nipottavat ja kyttäävät vanhemmatkin osaavat ärsyttää.
Mutta onko kellään ihania vanhempia? Tai edes kelvollisia? Sellainen voisi piristää tässä välissä =)
Minulla on ollut oman ongelmani isukkikullan kanssa ja suhteemme onkin nykyään (kun asumme eri osoitteissa) aika heppoinen... kohteliaat "moi, mitä kuuluu" ja "no, mites koulussa" kommentit vaihdetaan kun nähdään, ja se riittää minulle ja olen hyvin tyytyväinen. Äitini sen sijaan onkin aivan omaa luokkaansa, ihana tyyppi!! Äidille voi puhua surut ja ilot, melkein kuin sydänystävälle, mutta äiti osaa olla myös äiti silloin kun tilanne sitä vaatii... halusi ehdottomasti lähteä kanssani ruokaostoksille ylioppilaskirjoitusten aikaan että "en sitten syö mitään pullamössöä vaan saan kunnon eväät!".
Mutta onko kellään ihania vanhempia? Tai edes kelvollisia? Sellainen voisi piristää tässä välissä =)
Minulla on ollut oman ongelmani isukkikullan kanssa ja suhteemme onkin nykyään (kun asumme eri osoitteissa) aika heppoinen... kohteliaat "moi, mitä kuuluu" ja "no, mites koulussa" kommentit vaihdetaan kun nähdään, ja se riittää minulle ja olen hyvin tyytyväinen. Äitini sen sijaan onkin aivan omaa luokkaansa, ihana tyyppi!! Äidille voi puhua surut ja ilot, melkein kuin sydänystävälle, mutta äiti osaa olla myös äiti silloin kun tilanne sitä vaatii... halusi ehdottomasti lähteä kanssani ruokaostoksille ylioppilaskirjoitusten aikaan että "en sitten syö mitään pullamössöä vaan saan kunnon eväät!".
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla on. Vietän usein heidän kanssaan vapaa-aikani, koska he ovat minulle kuin ystäviä. Nauramme, suremme, iloitsemme ja teemme kaiken yhdessä perheen kanssa! Mitään ongelmaa ei ole ollut..
Paitsi vanhemmat erosivat pari vuotta takaperin, mutta palasivat yhteen. Meillä kaikki on hyvin, eikä mitään ongelmaa ole ollut tähän asti, ainakaan.
Teillähän menee sitten isäs kanssa aika hyvin, ku asutte eri osoitteissa ja kuitenki puhutte kaikki noi "moi, mitä kuuluu" jutut.
Me asutaa isän kans käytännössä kahestaa, (mitä nyt sisko käy välillä) äiti muutti pois vuosia sitten. Me ei puhuta sen kans mitää, hiippaillaan vaan isossa talossa hiljaa ihan ku ei ees tunnettais. Joskus ollaa päiviä oltu näkemättäkin toisiamme, vaikka molemmat ollaan oltu paikalla.
Meillä oli kans tuollaista kun asuin vielä kotona. Tosin meillä asui neljä muutakin ihmistä, mutta jos jostain syystä oltiin kahdestaan niin se oli just tollasta hiippailua. Ja kun muut oli kotona, me kuitenkin elettiin niin kuin ei huomattais toisiamme.
Kun muutin pois niin se vähän helpotti.
En nyt siis tarkoittanut sanoa että muuta äkkiä pois, vaan kerroin vaan että etäisyys sitten joskus saattaa helpottaa tilannetta.
Mhiih, juups, eli tällä tytöllä täällä on ihanat vanhemmat. Ne on ymmärtäväiset, tosi reilut vaikkakin tottakai aina sillon tällön ärsyttävät (mutta sehän kuuluu niiden tehtävään).
Ne pitää huolta, kattoo ettei mikään mee överiks tai päin v*ttua. Ne pistää mut käymään koulun kunnolla, mutta se kai liittyy osakseen siihen, kuinka mutsi ei kouluaan käynyt.Kai se sitte yrittää tavallaan elää ne ajat mun ja mun pikkusiskon kautta :D
Joops, onhan noi mun porukat myös tosi luotettavia. Ne ei koskaan valehtele, mutta saattaa jättää asioita kertomatta. Asia, joka voi olla joskus vähän hämäävää.
Joo, ja näin loppuun että tää tyttö on sitten 15-vuotias. Kun noita ikäkysymyksiä tulee aina sillon tällön.
Mehaw
Jep. Ihanat vanhemmat. Olen 17, eikä koskaan ole mitään järkyttäviä kriisejä ollut. Siis sillä tavalla tosin, että isä on pari kertaa muuttanut himasta, ja vaikka myönnän, että en ehkä ole ihan kokonaan antanut anteeksi sitä, kun viimeksi lähti (palasi tosin takaisin yhdeksän kuukauden jälkeen), ja se kyllä luo jonkinasteista kireyttä minun ja isäni välille... Mutta rakastan molempia vanhempiani silti äärettömästi ja päätin jo aikaa sitten, että jos minusta joskus tulee äiti, haluan olla samanlainen kasvattaja kuin omanikin.
Meille (neljä vuotta vanhempi siskoni) on aina ehkä annettu kaikki liian helpolla, mutta silti tiedämme, ettei raha kasva puussa. Siskolla on ehkä rahanarvo vähän hakusessa, mutta ei sekään mikään hemmoteltu kakara ole. Ja kotiruokaakin kyllä saadaan :D Eikä mitään Saarioisten muka-kotiruokaa, vaan ihan alusta asti kokattua.
Vanhemmat on aina tehnyt selväksi, että välittävät, järjestävät tilanteita, jolloin heille voi puhua ihan vaan kysymällä, "onko kaikki hyvin" tuosta vaan. Ei sillä, että ikinä käyttäisin niitä hyväkseni, en halua kertoa vanhemmille kaikista niistä ongelmista, joita minulla on.
Vanhempani eivät ikinä ole painostaneet, mutta osaavat silti kannustaa ja olla kiinnostuneita meidän asioista. Myöskään seurustelukumppaneiden suhteen ei kuumoteta, molemmat vanhemmat ottavat poikaystävät avomielen vastaan (erästä siskon poikaystävää isä kutsui Zugeksi - muistatteko sen paahtoleipämainoksen?). Tyttöystävistä en tiedä. ´Vanhempani nimittäin tietävät, että olen bi, mutta en itse oli raahannut kotiin poika- enkä tyttöystäviä vielä. Kuitenkin aika selväksi tekivät, että sama se heille on, mitä sukupuolta seurustelukumppanini ovat...
En väitä, etteikö tulisi yhteenottoja, joskus vähän isompiakin, mutta se on välttämätöntä kun asutaan saman katon alla. Silti, minulla on ollut ihana lapsuus ja turvallinen ja vapaa teini-ikä. Koska en juo enkä polta (sisko harrastaa molempia), vanhemmat luottavat minuun, eivätkä nosta meteliä jos tulen myöhäänkin yöllä (yleenä kolmen maissa) kotiin. Asiaa auttaa sekin, että lähtiessäni ilmoitan, että saa soittaa kännykkään jos tulee asiaa - harvemmin soittavat, yleensä vain jos olen esim. Stadissa, tarkistavat, että busseja kulkee jne.
Molemminpuolinen luottamus. Minä en kuumota jos vanhemmat soittavat keskellä iltaa ja pian he huomaavat, että pärjään ilman valvontaakin. Ja minä tiedän, että jos tulee hätä, voin vaikka repiä vanhemmat sängystä hakemaan autolla kotiin.