Jos julkkis on myynyt koko elämänsä myynyt yksityiselämäänsä lehdille

K-H on teennäinen tyhjäpää, ei kiinnosta pätkääkään.

Lukee sitten sydämellään. https://youtu.be/1MrwsOSgvbM

Kuka noita frederikien, helunoitten ynnämuitten kirjoja ostaa ja lukee ?
Mitä mielenkiintoista voi olla lavalta lavalle kiertävien ihmisten elämässä,
jotka ei osaa edes laulaa, Helunakin onneton piipittäjä, joka saa kiittää paria
säveltäjää ja hyvää sanoittajaa menestyksestään, ei ääntään.

Ihmisen elämässä täytyisi olla joku sisältö, jolla on merkitystä, että se kiinnostaisi.
Ei millään pahalla ...jos ei niin hyvälläkään....mutta ne on kyllä ihan eri
elämänkerrat, jotka kiinnostaa.

Mitä laulajiin tulee, niin esimerkiksi Luciano Pavarottin elämänkerta
oli avartava ja kaikin puolin mukava lukukokemus "suuresta maailmasta".
Myös Maria Callas-elämäkerta oli hyvä, vaikka molemmat heistäkin ovat
oman lajinsa kliseisiä edustajia niin myös huippuja.

Kuka lukee vanhoja lehtiä?

Nykyään julkaistaan hitosti muistelmia, painokustannukset ja yleensä julkaiseminen on halpaa. Halpuukin jatkossa, kun pikkuhiljaa kaikki siirtyy digiksi.

Toinen syy lie, paljon jengiä, millä elettyä elämää takana ja sen verran elossa, että yleensä pystyy mitään muisteleen.

Ja tottakai, jos kirja myy hyvin, saa siitä massiakin.

Muistelmissa hyviä puolia, voi tuoda esiin asioita eri kantilta, kuin mitä lööpeissä ollut. Lisäks tietenkin voi paljastella asioita, mitä ei lehtiin ole ennen päässyt. Ja tottakai, voi muokata menneitä mieleisekseen :D

Mutta ainakaan mulla ei kutrihelunasta ole oikein mitään varsinaisempaa tietoa, eipä ole asiansa kiinnostaneet. Enkä ehkä kovin lue juorulehtiä, tai yleensäkään iskelmää koskevaa materiaalia. Siinä mielessä vois olla ihan kiintoisa lukaista kirja, kyllä kai silläkin ollut melkoisesti tapahtumaa elon ja uran aikana. Ja jotenkin niinkuin jäsennetysti, ei mitään sattumalta silmiin osuneita otsikoita.

Kyllä muistelmille sijansa on, Ei kutriakaan nykyisin paljoa kukaan edes tunne nimeltäkään, että onhan se palanen kotimaista viihdemusiikin historiaa. Jos sellaisesta on kiinnostunut, monet voi ollakkin.

Mutta paljon juu tulee muisteloita. Mainittava tietysti korona. Koska karanteenit, sun muut päällä, ihmsillä aikaa kirjallisille projekteille ja toisaalta paljon ihmsiä, jotka nyt tekemisen puutteessaan saattaapi niitä lueskella.

Mua tosin enepi kiinnostais eka lukaista frederikin muistelmat, niissä todennäköisesti enenpi äksöniä :D

=DW=

En ole lukenut yhdenkään julkkiksen kirjaa enkä aio lukea,

Edith Piafin elämänkertaa pariinkin otteeseen lukeneena en millään lailla viitsi vaivata Katri Helenalla itseäni

Minua ei ole koskaan kiinnostanut "julkkisten" yksityiselämä. En ole lukenut Seiskaa tai muutakaan lehteä, jossa he elämästään kertovat.

Minä olen lähinnä kiinnostunut musiikista. Heidän yksityisyytensä ei kiinnosta minua tippaakaan.

Barack Obaman kirjan saatan ostaa, mutta sekin on vielä harkinnassa.
Mikään tavallinen julkkis hän ei ole.

kylmätotuus

ei kiinnosta lukea lehdistä eikä kirjoista kenenkään julkun elämä.

Ihan sama keneltä ilmestyy elämäkerta, ei se minulta pois ole. Ei kiinnosta toisten elämät, julkkiksia tai ei. Tässä omassa elämässäkin ihan riittävästi.

Tuli mieleen.

Elämänkertojakin monenlaisia. Tollanen yksiin kansiin puristettu plätty voi olla tehokas ja kattavakin, mutta siitä joutuu jättämään paljon poiskin. Se mitä jää sitten pois, se voi aika paljonkin vaikuttaa koko elon kulkuun. Siks kai muistelmissa usein tehdään niitä "paljastuksia", että sais jootenkin kerrottua taustaa kaikenlaisiin asioihin. Ja niitähän ei lööppilehdistöstä ole käytettävänä.

Meinaan vaan, Kalle Päätalo kirjoittanut kaiketi maailmanluokassakin ällistyttävän kattavat muistelmat. Öf, yhteensä jotain 39 hiton paksua kirjaa.

Mä olen lukenut niitä aika paljon. Alkoi kyllästyttämään teoksessa "Nuorikkoa näyttämässä" puolessa välin, kirja puolessa ja matka kesken....

Mutta niissä hitosti historiaa, koillismaata ja silleen. ajankuvaa, jota ei muuten olisi jäänyt jälkipolville, tai tutkijoille, historiasta kiinnostuneille.

Mun mielestä nämät reetut, kutrihelunat jne tallentaa oman aikansa kuvaa. Jo nykypolville net toimii jonkinaisina aikakapseleina. Mutta tuleville polville myös kiintoisina tietolähteinä nienomaan populaarimusan ensiaskelten ajoista suomessa ja siihen liittyneestä kulttuurillisesta ja kenties laajemmastakin murroksesta. Kun sitä tolleen viiskytluvulta kasarille tapahtui hurjasti niissäkin kuvioissa.

Kirjoitetaanhan sitä muistelmien tapaisia teoksia postyymistikkin, nimenomaan kirjallisten lähteiden pohjalta, mutta muistelijan eläessään tekemässä mukana olevissa on nimenoamaan näitä asioita, mitä ei kirjallisista lähteistä voisi löytää.

Mainos. Meitsikin muuten kirjoitellut, kai pian parikymmentä vuotta muistelmiani. Koska kaikenlaista on sattunut jne. Mutta kun mä en ole mitenkään erikoinen heppuli, eikä mun elon tapahtumat nyt niin kovin erikoisia ole, otin aikoinani oman tapani lähestyä asiaa. Mä en kehu suorituksiani, saavutuksiani(koska niitä nyt ei pahemmin ole). mä sen sijaan haukun kaikki persereiät, joihin olen elämässäni törmäännyt. Teitä kyllä piisaa :D

Ehkä se on kuitenkin parasta julkaista postyymisti, sen verran paljon siitä ihmiset tulee veteleen hernemaissipaprikoita neesuihinsa. Vaan kukapa sen tietää, tietsikoissa entteri ja sitä näpsäsemällä koko skeidan saa hetkessä internettiin....

=DW=

Niin kauan kuin raato vielä kiinnostaa, on myytävä viimeiseen häpykarvaan saakka. Tiedä vaikka posliiniakin paljastuisi.

Henkilöllä, joka ovat aikaansaanut jotain merkittävää elämässään on
edellytyksiä kertoa siitä ja ne fiksut henkilöt, jotka kertovat,
kertovat enemmän omasta alastaan ja sen kehityksestä,
oman aikansa/alansa tutkimuksista, historiasta, politiikasta jne.
ei niinkään henkilö itse vain ole pääaosassa.

Maitolaiturien ja lavojen kiertäjät ei kiinnosta.
Rahaa ne kai yrittää vielä viimeisimmillään ja yliarvioivat kansan kiinnostuksen heihin.
Syksyllä ilmestyneitä kirjoja myydään jo helmikuussa ale-korissa.

Katri-Helenena on urallaan elättänyt itsensä, a siinä sivussa ison joukon muitakin, kyllä minä hänen uraansa arvostan, vaikka musiikkimakuni poikkeaa hnen esittmästään.
Eikai se sen tyhmempää ole lukea Katri-Helenan elämänkertaa, kun kirjoitella tänne.
Puhelinlangat ensimmäinen ja tähtitaivas tais olla viimeisiä isojs hittejä, hyviä kappaleita.

Minäkin olen kirjoittanut elämänkertani mutta sitä ette pääse lukemaan ettekä arvostelemaan. Sen saa lukea vain harvat ja valitut. Mutta arvostella ei kukaan sillä se on minun elämäni ja olen tehnyt kaiken niinkuin olen itse parhaaksi nähnyt.
Ne on minun valintoja ja jokainen tekee ne itse tai on nössykkä ja tekee kaiken niinkuin muut sanoo. Ja kitisee täällä ja kitisee täällä ja kitisee täällä jne jne

Ei kiinnosta toisten ihmisten elämä yhtään, hyvä että saa oman elämänsä pysymään raiteilla.
Jatkuvalla syötöllä tulee elämäkertoja melkein kaksikymppisistä, ihmettelen onko ne jo elämää nähneet...
Antikvariaattiin kauppasin vanhoja ja vähän uusia kirjoja, ei ottanut vastaan, käski viedä vaikka kaatopaikalle.