Rakastava kohtaaminen rohkaisee

Pu­he­lin vä­räh­tää tas­kus­sa saa­pu­neen vies­tin mer­kik­si. Sana “tsemp­piä” ja peu­ka­lon kuva roh­kai­se­vat. Tie­dän, et­tä mi­nua muis­te­taan ja roh­kais­taan. En ole yk­sin.

Jo­kai­nen kai­paa toi­si­naan roh­kai­sua. Var­mas­ti kaik­ki myös tie­tä­vät, mil­tä tun­tuu saa­da ys­tä­väl­tä roh­kai­se­va vies­ti ar­ki­sen elä­män tai ras­kai­den ko­et­te­le­mus­ten kes­kel­le. Ju­ma­lan sana ke­hot­taa roh­kai­se­maan toi­nen toi­si­am­me päi­vit­täin (Hepr. 3:15). On tär­ke­ää, et­tä roh­kai­see ja kan­nus­taa toi­sia mo­nin eri ta­voin, mut­ta pa­ras­ta roh­kai­sua on kuul­la omal­le koh­dal­le evan­ke­liu­mia.

Olet­ko py­säh­ty­nyt miet­ti­mään, mil­loin ih­mi­nen tar­vit­see eni­ten roh­kai­sua ja rak­kaut­ta? Ei­kö sil­loin, kun hän on hei­koim­mil­laan ja Ju­ma­lan lah­joit­ta­ma elä­mä tun­tuu lii­an ras­kaal­ta? Juu­ri sil­loin ih­mi­nen kai­paa rak­kaut­ta, roh­kai­sua ja ym­mär­tä­viä aja­tuk­sia.

On­ko si­nus­ta jos­kus tun­tu­nut, et­tä juu­ri näis­sä ti­lan­teis­sa roh­kai­sun sa­nat ka­to­a­vat? So­pi­via sa­no­ja ei löy­dy. Ha­lu­ai­sit roh­kais­ta ja sa­noa jo­tain, mikä kan­taa, mut­ta aja­tus on tyh­jä ja sa­nat ovat hu­kas­sa.

Eh­kä tär­kein­tä ei ole­kaan sa­nat, vaan ai­to rak­kau­den sä­vyt­tä­mä koh­taa­mi­nen ja rin­nal­le aset­tu­mi­nen. Näis­sä­kin ti­lan­teis­sa saa luot­taa, et­tä Ju­ma­la an­taa oi­ke­at sa­nat ajal­laan.

Eräs ih­mi­nen to­te­si kau­niis­ti: ”Kun ih­mi­sen sa­nat lop­pu­vat, al­kaa Tai­vaan Isä pu­hua.” Toi­saal­ta on hyvä muis­taa, et­tä myös kuun­te­le­mi­nen aut­taa ja roh­kai­see.

Jos­kus käy niin, et­tä roh­kai­suk­si tar­koi­te­tut sa­nat sa­tut­ta­vat. Eri­tyi­ses­ti ras­kaan elä­män­ko­ke­muk­sen kes­kel­lä mie­li on herk­kä ja ys­tä­vän roh­kai­suk­si tar­koit­ta­mat sa­nat saat­ta­vat sa­tut­taa. Ar­mol­li­suus ja an­teek­si­an­ta­va mie­li aut­ta­vat eh­kä myö­hem­min nä­ke­mään sa­no­jen taak­se, sii­hen aja­tuk­seen, joka ys­tä­väl­lä oli.

Myös Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­sä tar­vi­taan roh­kai­sua. Kan­nus­ta­vat sa­nat keit­ti­ö­vuo­roa te­ke­väl­le tai roh­kai­se­va pa­lau­te py­hä­kou­lun pi­tä­jäl­le saa­vat sy­dä­mes­sä läi­käh­tä­mään läm­pi­män tun­teen. Myön­tei­nen pa­lau­te roh­kai­see jän­nit­ty­nyt­tä, eh­kä pe­lo­kas­ta­kin miel­tä ja mo­ti­voi jat­ka­maan työ­tä. Työ on ar­vo­kas­ta ja Ju­ma­lan lah­jaa.

Raa­mat­tu roh­kai­see mo­nin eri ta­pah­tu­min ja sa­noin us­ko­maan ja luot­ta­maan. Eräs täl­lai­nen ta­pah­tu­ma on Jee­suk­sen kii­ras­tors­tai-il­ta­na pi­tä­mä jää­hy­väis­pu­he ope­tus­lap­sil­le, jon­ka roh­kai­se­va sa­no­ma ki­tey­tyy pu­heen vii­mei­siin sa­noi­hin: ”Olen pu­hu­nut teil­le tä­män, jot­ta teil­lä oli­si mi­nus­sa rau­ha. Maa­il­mas­sa te olet­te ah­taal­la, mut­ta py­sy­kää roh­kei­na: minä olen voit­ta­nut maa­il­man.” (Joh. 16:33.)

Tär­kein­tä on roh­kais­ta ja in­nos­taa toi­nen tois­taan us­ko­maan, luot­ta­maan ja tur­vaa­maan Ju­ma­lan huo­len­pi­toon. Voi tur­val­li­ses­ti luot­taa lu­pauk­seen: ”Lu­jas­ti mie­leen pai­na ja älä unoh­da: on lap­sil­len­sa ai­na lau­pi­as Ju­ma­la. Hän us­ko­vai­si­aan ei hyl­kää mil­loin­kaan, vaan huo­len heis­tä kan­taa, on hei­dän suo­ja­naan.” (VK 389:3.)

Arto Tölli
152
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

1 Neljätoista vuotta myöhemmin menin uudelleen Jerusalemiin Barnabaksen kanssa ja otin mukaan myös Tituksen.
2 Menin sinne kokemani ilmestyksen johdosta. Tein siellä selkoa evankeliumista, jota julistan kansojen keskuudessa; puhuin yksityisesti seurakunnan arvohenkilöille. Tahdoin varmistautua siitä, ettei kaikki vaivannäköni menisi hukkaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Pu­he­lin vä­räh­tää tas­kus­sa saa­pu­neen vies­tin mer­kik­si. Sana “tsemp­piä” ja peu­ka­lon kuva roh­kai­se­vat. Tie­dän, et­tä mi­nua muis­te­taan ja roh­kais­taan. En ole yk­sin.

Jo­kai­nen kai­paa toi­si­naan roh­kai­sua. Var­mas­ti kaik­ki myös tie­tä­vät, mil­tä tun­tuu saa­da ys­tä­väl­tä roh­kai­se­va vies­ti ar­ki­sen elä­män tai ras­kai­den ko­et­te­le­mus­ten kes­kel­le. Ju­ma­lan sana ke­hot­taa roh­kai­se­maan toi­nen toi­si­am­me päi­vit­täin (Hepr. 3:15). On tär­ke­ää, et­tä roh­kai­see ja kan­nus­taa toi­sia mo­nin eri ta­voin, mut­ta pa­ras­ta roh­kai­sua on kuul­la omal­le koh­dal­le evan­ke­liu­mia.

Olet­ko py­säh­ty­nyt miet­ti­mään, mil­loin ih­mi­nen tar­vit­see eni­ten roh­kai­sua ja rak­kaut­ta? Ei­kö sil­loin, kun hän on hei­koim­mil­laan ja Ju­ma­lan lah­joit­ta­ma elä­mä tun­tuu lii­an ras­kaal­ta? Juu­ri sil­loin ih­mi­nen kai­paa rak­kaut­ta, roh­kai­sua ja ym­mär­tä­viä aja­tuk­sia.

On­ko si­nus­ta jos­kus tun­tu­nut, et­tä juu­ri näis­sä ti­lan­teis­sa roh­kai­sun sa­nat ka­to­a­vat? So­pi­via sa­no­ja ei löy­dy. Ha­lu­ai­sit roh­kais­ta ja sa­noa jo­tain, mikä kan­taa, mut­ta aja­tus on tyh­jä ja sa­nat ovat hu­kas­sa.

Eh­kä tär­kein­tä ei ole­kaan sa­nat, vaan ai­to rak­kau­den sä­vyt­tä­mä koh­taa­mi­nen ja rin­nal­le aset­tu­mi­nen. Näis­sä­kin ti­lan­teis­sa saa luot­taa, et­tä Ju­ma­la an­taa oi­ke­at sa­nat ajal­laan.

Eräs ih­mi­nen to­te­si kau­niis­ti: ”Kun ih­mi­sen sa­nat lop­pu­vat, al­kaa Tai­vaan Isä pu­hua.” Toi­saal­ta on hyvä muis­taa, et­tä myös kuun­te­le­mi­nen aut­taa ja roh­kai­see.

Jos­kus käy niin, et­tä roh­kai­suk­si tar­koi­te­tut sa­nat sa­tut­ta­vat. Eri­tyi­ses­ti ras­kaan elä­män­ko­ke­muk­sen kes­kel­lä mie­li on herk­kä ja ys­tä­vän roh­kai­suk­si tar­koit­ta­mat sa­nat saat­ta­vat sa­tut­taa. Ar­mol­li­suus ja an­teek­si­an­ta­va mie­li aut­ta­vat eh­kä myö­hem­min nä­ke­mään sa­no­jen taak­se, sii­hen aja­tuk­seen, joka ys­tä­väl­lä oli.

Myös Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­sä tar­vi­taan roh­kai­sua. Kan­nus­ta­vat sa­nat keit­ti­ö­vuo­roa te­ke­väl­le tai roh­kai­se­va pa­lau­te py­hä­kou­lun pi­tä­jäl­le saa­vat sy­dä­mes­sä läi­käh­tä­mään läm­pi­män tun­teen. Myön­tei­nen pa­lau­te roh­kai­see jän­nit­ty­nyt­tä, eh­kä pe­lo­kas­ta­kin miel­tä ja mo­ti­voi jat­ka­maan työ­tä. Työ on ar­vo­kas­ta ja Ju­ma­lan lah­jaa.

Raa­mat­tu roh­kai­see mo­nin eri ta­pah­tu­min ja sa­noin us­ko­maan ja luot­ta­maan. Eräs täl­lai­nen ta­pah­tu­ma on Jee­suk­sen kii­ras­tors­tai-il­ta­na pi­tä­mä jää­hy­väis­pu­he ope­tus­lap­sil­le, jon­ka roh­kai­se­va sa­no­ma ki­tey­tyy pu­heen vii­mei­siin sa­noi­hin: ”Olen pu­hu­nut teil­le tä­män, jot­ta teil­lä oli­si mi­nus­sa rau­ha. Maa­il­mas­sa te olet­te ah­taal­la, mut­ta py­sy­kää roh­kei­na: minä olen voit­ta­nut maa­il­man.” (Joh. 16:33.)

Tär­kein­tä on roh­kais­ta ja in­nos­taa toi­nen tois­taan us­ko­maan, luot­ta­maan ja tur­vaa­maan Ju­ma­lan huo­len­pi­toon. Voi tur­val­li­ses­ti luot­taa lu­pauk­seen: ”Lu­jas­ti mie­leen pai­na ja älä unoh­da: on lap­sil­len­sa ai­na lau­pi­as Ju­ma­la. Hän us­ko­vai­si­aan ei hyl­kää mil­loin­kaan, vaan huo­len heis­tä kan­taa, on hei­dän suo­ja­naan.” (VK 389:3.)

Arto Tölli

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu