Matkalainen

Saisinko Rakkaani vielä takaisin?
Jumalani, rukoilen.

Matkalainen

Kurkistellen taivaisiin
ja puristaen tyhjyyttä sormien lomaan,
kaukaisuutta kuunnellen
ja toiveita tuudittaen tähtöseen omaan.
Kaukana jossakin,
lähes äärettömän takaa tuttu,
kai sinne kirjattu myös on miten jatkuvi juttu.

Rakkaani
minun mieleni ei suostu
unohtamaan...
Annatko vielä
minun olla sinua
täyttyä kokonaan

Matkalainen

Valkeana maa lumosi,
siniseksi taivaan tahtoi,
illan tummuudelle silti mitään mahtoi.
Revontulten läiskyessä,
tähtitaivas säihkyensä saaden,
luonnonvoimain kanssa kahden.

Matkalainen

Kun päivän aurinko luo kultaa ja yön kuu hopeaa,
ajan kulku on silloin niin nopeaa.
Hetket kiitävät ja joskus valot häipyvät syyspilvien taa,
lämmön kaipaus silloin mukaansa saa.
Meni minne vaan kohti arkea tai juhlaa,
tunne kuin vain yksin aikaansa tuhlaa.

laulan sulle
Rakkaani,
aamussa avarassa
laulan valosta
joka
tänään
levottomassa tuulessa
minuakin kantaa,
yksinäisen yön väistyessä
usvassa selkenevässä,
sielumme toisiimme
laulan

Matkalainen

Laula vaan laulusi niin soreat,
tunnen kuinka säihkyvät silmäsi soreat.
Hyräilen silloin kanssasi iltojemme iloksi,
matkan tummuuskin muuttuu päivien kiloksi.
Tiedäthän miten jokin hehkuna herää,
kainostellen kun se purppuran poskipäihin kerää.

tiedänhän minä
hehkun,
joka
läikehtivänä lämpönä
kuin hiillos hengittävä nyt
takassa tuossa,
aavistus uusi ihmeellinen
viipyilevänä
suloisena kipuna
valtaamassa olemuksen

tule lähemmäs, Rakkaani,
hehku minuun

Matkalainen

Mistä tietäisin matkani hintaa,
kai sen totuus varjostaa peilin pintaa.
Siinä hetki vierähtää haaveiden varassa,
vaikka summa lasketaan muistojen janassa.
Untako lienee tuo pinnan kuvajainen,
tuokioko vain tuo päivä ihanainen.

unessa eilen
tummina tunteina aamuyön
löysin sinut
varrella pitkän matkan,
hetken sain
aistia sinua, Rakkaani
hengittää välillämme
virtaa sanatonta
mutta
sitten katosit

Hyvää Joulua!

Kauniisti katsoit kun yön tummana tulin,
unen uinuvan hetkellä viereltä sulin.
Valoa päivän vielä niin vähän,
mutta kulku ei vielä päätyne tähän.
Aika kun varjoista kirkkauteen kulkee,
haaveet ympyrän sulkee.

hei
Rakkaani,
olet olemassa :)
hyvää joulua meille
katso
joulukuusi kaunis
käpyjä täynnä
metsän tuoksua
ja tähden valo
hämärässä
tien valaisee
haluan matkalle taas
tulisitko uneeni uudelleen

Matkalainen

Minä unessa kuljen,
silmäsi monin suudelmin suljen.
Tuon yön haihtuvan hetken,
syvälle sydämeeni kätken,
Olen silti onnekas siitä,
vaikka aika ihana iltaan ei riitä.

Matkalainen

Aamu saapuu vielä varoen,
kuin jotakin etsien ja viereltä haroen.
Onko se sitä jonka unen lävitse kuulin,
heräävänä hetkenä ainakin niin luulin.
Uusi aika kera toiveiden vuoden,
varjosta valoon mahdollisuuksia luoden.

niin odotan
aamun sarastusta
säveltä uuden kevään
kyselen
usein kun olen
kauan eksyksissä
rukoillut
missä polkuni avartuu
aikaan alkavaan,
sitten kun löydyt,
niin sitten
otatko
syliisi, Rakkaani

Itse en osaa/harrasta loppusointuja:

Pesäkolon kutsu(viimeinen säkeistö:

Vuode on päälle puettava
lepäät sen alla.
Asut ohikulkevien raiteiden
metelissä.

Mies on naitava.
Sijoitettava soittimen sisään
tukkaa myöten.
Jos soi
niin on kannel
jos sammuu
on aamu

Matkalainen

Matkat maailman tiedät ilot ja surut tuoneen,
toiveet kaikkialla, kuinka täyttäisi onnella huoneen.
Kadoksissa ja kaukana kaukana poissa,
lämpö tuo elää mukana muistoissa.
Viileät päivät ja illan kylmyys kalvaa mieltä,
unhoituksen sylistä ei toivoa löydy sieltä.

päivän kulussa
hetket toistuu
ilmeettä
vaihtuu tuokiot
arjen nauhassa
harmaassa niin monia
eri sävyjä
onkohan talvea kuin kauan, Rakkaani

Matkalainen

Valosta varjoon, hetkestä toiseen tietämme kuljemme,
päivästä toiseen, aamusta iltaan silmämme suljemme.
Ilot ja riemut niin kauniin kirkkaat,
hämärän hyssyssä tummia lankoja virkkaat.
Elämän langat ovat siinä käsillä sulla,
anna niihin myös kirkkaiden värien tulla.

hämärä ei erota
värejä
niiden kirkkautta
vielä ajatuksiin piiloutuvaa
avautuu
kärsivällisyydellä solmuja
kun on aika

langat sormieni lomassa, Rakkaani
kuin kielet
hyväiltävät
puhtaan kvintin välein
viritettäviksi tarkoitetut
sointukudelmaan
meidät
se vuorille vie

Tien tehtävä on tehdä tutuksi,
matkan määrän tarinaksi, uudeksi jutuksi.
Viivasuorana ja polveillen monin tavoin,
kuin nuottien tekijällä on maailma silloin avoin.
Siksi kulkee teitä sinne tänne,
matka suuri ystävänne.

tuulettuvat ajatukset
päivän kuulaudessa
hiljaisuus
lumipuiden katveessa
annatko
kartan tarinaan,
vielä pakkanen
pitää otteessaan
ja varpaissa palelee

Matkalainen

Vieno tuuli tuudittaa iltaa raukeaa,
päivän sinitaivaalle yön tähtikartta aukeaa.
Maailman ääriin johtaa kaunis Joutsenen maitotie,
kaukaisuudesta takaisin perille se vie.
Matka kulkee läpi koko tumman yön,
määränpäässä kohtaat kauniin Orionin tähtivyön.

näetkö sinäkin
samat tähdet
kaikkeuden ihmeet
kuin peitto yllämme
yön hopeassa
lempeä kajo
sinä siellä
minä täällä

hyvää ystävänpäivää, Rakkaani

Matkalainen

Pehmeä hanki kuin puhtaan valkea lakana,
kirkas tähtitaivas loistaa sen takana.
Vielä kauniimpaa, kai tunnet illoin sen,
myös tähtikuvion hyväenteisen.
Siellä matkalaiset maan kulkevat tietään,
milloin perille ystävyyteen viekään.

talven uinuessa
tähtien alla
ystävyys etsii
polkuaan
aiemmin kulkematonta
uuteen tarinaan
yön sylissä
mietin
millainen olet
matkalainen

Matkalainen

Olen linnunradan tuikkeen tuomaa,
osa tähtimeren ääretöntä huomaa.
Nuo ovat matkalaisen kultaa,
vaikka kotirannassa varpaissa on multaa.
Siellä elän pienien haaveideni tähden,
siksi taas matkaani lähden.

kulkiessa maailmoissa
askeleistasi tähtipölyä
viereeni varisee
palanen haaveista
unien unelmiin
haluan tuikkeesi
jossakin olet, Rakkaani
äärettömyydessä
kevään aavistus

Matkalainen

Sinä siellä, minä täällä,
matkallaan kuin taivaan linnut pilven päällä.
Miten kauaksi sieltä katse kantaakaan,
kuinka kirkas valo uutta toivoa antaakaan.
Missä nuo kauniit säteet hohtaa,
siellä kahden katseet kohtaa.

Rakkaani
katseessasi
sulaa jää sydämestäni
soljuu säveliä
piirtäen kevättä
haaveista
silta
väliimme rakentuu

Matkalainen

Puhui taivas pilvet ylle kevään,
varjon valoon hiljaa etenevään.
Toiveen tunteessa silti mitään väärää,
ajan kulkua ei aina kellot määrää.
Laulavat lintuset jo pienen merkin,
sen viestin ymmärtää vain mieli herkin.

aamu jäätyneenä
ympärilleen ihmettelee
ei kevättä vielä näe
tuulen kyyneleet
himmeässä
ikävä
ei löydä sanoja

Matkalainen

Räystäät itkevät jo menneen talven kyyneleitä,
lämmön tunne herättelee kylmään eksyneitä.
Kotiin halajavat nyt kaukaa kaivattujansa,
kun ensimmäiset herkistelevät kevätsointujansa.
Ovat kaikki sanoja joita sydän kuulee,
lämmin henkäys kun poskipäihin tuulee.

tänään
kevät itkee
kasvun kipua
kaipuussaan
talvi viimein havahtuu
väistymään
ja kuu verhoutuu
illassa
etsin sinua, Rakkaani

olen auki
vaihtuvan vuodenajan
lumen haihtuessa
sarastaa
paljastuva luonto
versoen uutta
kuin sydän
avaisi oven
valolle sisimpään
oletko lähellä vai kaukana, matkalainen

Matkalainen

Ilma jota hengität, vettä mitä juot,
kaikkialla minne katseesi vain luot.
Hetki toive ja sen tarkoitus,
siellä kulkee kuin suuri arvoitus.
Lieneekö vain matka toisenlainen,
kuulet kuinka kuiskii hengenheimolainen.

sinä minussa
kannattelemassa tietämättäsi
sieluni valo, Rakkaani
mukanani kaikkialla
ajatuksien jatkumo
voimakseni
näinä päivinä
nytkin

Matkalainen

Vaikka pinta oli jäässä vielä juuri,
tahto nousta valoa kohden on niin suuri.
Kutsuu taivas, katsoo sitä myöskin kuu,
se lämmin tunne, mikäs muu.
Saa vihertämään nurmen ja orasmaan,
mielenkin kukoistamaan kuin kesän kukkahaan.

erämaa on väsynyt
pitkän pimeän jälkeen
ihminen sen laidalla
myrskyää
keskellä kevättä
antaa vaan heitellä aaltojen
kasvattaa
naisen
rakastamaan

Matkalainen

Hiirenkorvien sen kaiken jo kuullessa,
kevään tuoksujen raikkaasti tuullessa.
Pikkulinnutkin sen laulavat nyt ääneen,
tunteet jotka luulit muistoiksi jääneen,
Kaikki kuorossa sallivat ne salat,
nuo niin tärkeät elämän palat.

Rakkaani
on vaikeaa
ja samalla helppoa
olla keväässä yksin
silti kaksin
jos olet kanssani
puiden lehtien vihreässä
iltayön niityllä
kesä

Matkalainen

Hyvällä mielellä,
laulu kaunis kuin kesän satakielellä.
Tunnetko kuinka tuuleen vastaan,
illan tullessa soinnuissa mustarastaan.
Montako kertaa käki nyt kukkuu,
siinä haaveet liitävät kun väki jo nukkuu.

Hento vaalea kellokukka soma,
lehdon kaunokki, metsän varjon oma.
Keskikesään aukeaa norjan varren varaan,
perhosen lentäessä niityn saraan.
Sirkat siellä soittavat kedon kukkasille,
kyyhkyjen huilut tuo juhlan kauneimmille.

Matkalainen

vieläkö
Matkalainen
olet.
Näetkö, kevät tänäkin vuonna
olemassa
hiirenkorvissa
lempeys tuulen
ja lokit hyörimässä myöskin
pihalla minä
miettinyt monta vuotta
joutunut kasvamaan
-seireeni

Matkalaunen

Mikä nauraa, jossain laulaa, syliin kukkaset käärii,
paisteessa, lintujen soinnuissa, varvuilla lukkina häärii.
Näin näkee sen ken kuulee kutsun ja seitin sulkee,
yöhön valoisaan reitti kohtalon kulkee.

kesän iltaa
jos nyt kuuntelet
niin kielon kellot
hiljaa hymyilee

herkkyys
luo hiljaisuuden

jossa puhuvat
aistit

tuhansilla kielillä

-seireeni

Matkalainen

Lehväin alta kuin kauneuttaan häpeillen,
katsoo kukka tuo puhtaan valkoinen.
Lehdon varjoon kätkee suven salat,
kuiskii siitä tuuleen hennot sananjalat.
Suviyöhön vaipuu rastaan soinnut huudellen,
kielon kukka sudenmarjaa suudellen.

hämärän hiipiessä
lehdon kutsu
yön maistaa

iholla kielon ilo
sudenmarjaa vasten

kuin hämmästys
puiden varjojen väreessä

ympärillä ilta viipyillen
ensikosketusta hengittää

Matkalainen

Hämyn tullen vaipui lehdon tuuli,
läpi yön rastaan huilun kukka kuuli.
Lehden pintaan pienet kastehelmet nousi,
lammen pintaa valkolinnut soisi.
Piirtyi pintaan kaunis kuvajainen,
se yö oli satumainen.

mistä sinut tunnen, Matkalainen
oletko tuo sudenmarjani
se mustarastaan laulu

ehkä ”Ilma jota hengitän”
tai ”vettä mitä juon”
kenties ”se minne katseeni luon”

oletko lehden kastehelmeni

voiko ihminen
joskus löytää
toisen ihmisen

kesä meitä rakastaa

Matkalainen

Valkolinnut lammen pinta kantaa,
suunta niillä kohti Kotiranta.
Vaikka vapaana voisi lentää maailman tuulet,
samaan paikkaan parin tulleen kuulet.
Lehdon kukka puhdas kaunokainen,
sanoin saattaa yöhön muuan mukainen.

kielonkellon vivahteikkuus
on kaipauksen päättymättömyys

kuin tuulen vireen odotus
ja minän sielun
taivasnäky

ja rakkauden jano

joutsenparin lammessa
veden solina

jossain ihminen
samoja unia
uneksii

-seireeni

Matkalainen

Lehväin alle taipui kaunis lehdon kukka,
sinisilmin etsiskellen toivoi kukka hukka.
Saniaiset sananjaloin kuiskutellen puhui,
kyyhkyläiset maito suussa kuulumiset huhui.
Sammalmättään suloutta syleili nyt kielo tovin,
sudenmarjaa lentosuukoin toivoi samaa kovin.

susiko seireenin söi vaiko toisinpäin
se hukkaan vei
vaiko hukan hukkas tai haukkas

vaellatko missä, matkalainen nyt
matkaas aattelen

ja kevättä hengität sinäkin
kuulet tätä iltaa
kun kuuta ei näe
eikä kuutta kuule kaipaustaan

-seireeni

Matkalainen

Päivät melkein pääksytyksin, yö vain hetken nukkuu,
jossain lehdon kätköissä kevään ensisäveliään käki kukkuu.
Kuu se kulkee kulkuansa pitkin omaa tietä,
ajanpyörä mukanansa se ei lomaa vietä.
Kuin siemen pieni maan povesta nyt herää,
matkalainen maailmansa pienistä murusista kerää.

https://www.youtube.com/watch?v=RsB7r5ssttE

Sanat kerääntyvät sihtiin,
suolavedessä keitetyt paloitellut sanat
ja vesi huuhtoutuu ja mausteet,
Sanat jäävät ja kertovat elämän.
- sivusta, C.G -

matkaansa maalaillen
matkalainen murusiaan

seireeni simpukankuoriaan
solisevia selvitellen

kohinassa aaltojen asuu elämä

kevään viileydessä
silmua viivytellyt

onko koivujen katveessa
siniset kaiut unelmilla vaiko vihreät
tiedätkö matkalainen

Matkalainen

Alkukesän niitty nostaa esiin keltaiset kukat,
laulun lahjat ja vilahtaa mustat sukat.
Tummaa säihkyvä lintu kuin joku muinainen aave,
valkokyljen luokse odotettu kaukainen haave.
Sinisen munan siellä muotoili soman,
suojassa vehreän hunnun alla kotinsa oman.
Aamun kultaiset säteet valmisti elannon soukan,
vielä illanrusko soi pienille kirjavan toukan.

https://www.youtube.com/watch?v=pZFmRSaP5kA

kesä,
syliisi päästätkö
kuin pesään lämpöiseen

kuohujen kohinan kudelmaan
kietoutuneena tuulen laulu
lumoutunut

istutaanko vieretysten, matkalainen
kosken rantakivellä

kaikkialla kuin siunaus
on vihreys
väri elämän

-seireeni