Elikkäs..Ajatus lähti kun lueskelin pentujen teetämisestä. Sanotaan että sekarotuiset ovat useasti terveempiä kuin puhtaat rotukoirat. Rotukoirilla voi olla rotukohtaisia sairauksia tms, mutta jos kaksi eri rotuista koiraa yhdistää, eikö mahdollisuudet saada näiden rotujen sairaudet ovat melko suuret? Varsinkin kun olen saanut sen kuvan, ettei sekarotuisia käytetä tutkimuksissa ennen pentujen teettämistä? Olenko kuinka vinossa käsityksineni?
Samalla tavalla kuin rotujen kasvattajat käyttävät nartut/urokset eläinlääkärissä ja näyttelyissä että saavat "hyväksynnän" pennutukseen, miksei sekaisten omistajat tee samoin? Eihän Kasvattajatkaan teetä pentuja rahan takia vaan sen takia että rotu säilyisi mahdollisimman terveenä ja hyvinvoivana..
samalla tavallahan sekaiset "coktailit" voivat olla sairaita jos ei tiedetä mitä taustalla olevilla koirilla mahdollisesti on.
En nyt halua että tästä ihmiset ottaa itseensä, vaan haluan keskustelua tästä aiheesta kaikkien näkökulmista! Täällä kun on tapana että hyökätään..
Ps. en sorsi sekaisia..itsellä sekaisia sekä rotuisia hauvoja ja yhtä ihania kaikkia ovat =D
Samalla tavalla kuin rotujen kasvattajat käyttävät nartut/urokset eläinlääkärissä ja näyttelyissä että saavat "hyväksynnän" pennutukseen, miksei sekaisten omistajat tee samoin? Eihän Kasvattajatkaan teetä pentuja rahan takia vaan sen takia että rotu säilyisi mahdollisimman terveenä ja hyvinvoivana..
samalla tavallahan sekaiset "coktailit" voivat olla sairaita jos ei tiedetä mitä taustalla olevilla koirilla mahdollisesti on.
En nyt halua että tästä ihmiset ottaa itseensä, vaan haluan keskustelua tästä aiheesta kaikkien näkökulmista! Täällä kun on tapana että hyökätään..
Ps. en sorsi sekaisia..itsellä sekaisia sekä rotuisia hauvoja ja yhtä ihania kaikkia ovat =D
Vastaukset 22
Vanhimmat
että jos sekoitusten kasvattajat oikeasti panostaisivat 'jalostustyöhönsä' samoin kuin rotukoirienkin kasvattajat, he näkisivät miten paljon työtä/rahaa/perehtymistä yms. kasvatustyö on.
Tosiasia, jota ei voi kukaan kieltää, on se että monet nykyiset rodut ovat saaneet alkunsa kahden tai jopa useamman rodun risteytyksistä, joko tahallisesti tai vahingossa. Mutta näiden kohdalla on alettu panostaa jalostustyöhön: on karsittu pois jalostuksen jatkamiseen tavalla tai toisella sopimattomat yksilöt jne. Nykyisin pevisalla pyritään ehkäisemään jo tiedossa olevia vikoja ja sairauksia koirilla.
Jos sekoitusten kasvattajat tietäisivät yhdistelemiensä koirien taustat hyvin, eivätkä laittaisi yhteen mitä sattuu, osaisivat neuvoa pennunostajaa hoidossa, ruokinnassa, sairauden-ja terveydenhoidossa ja kantaisivat vastuunsa myös jatkossa kun pennut ovat jo maailmalla, voisi olla huomattavasti hyväksyttävämpää tällainen harrastaminen.
Joskus näkee todella onnistuneen näköisiä seropeja.
Minä voisin olla valmis maksamaan seropipennusta enemmänkin kuin tuon suositellun 100 e, jos saisin minua viehättävän pennun paikasta, jossa pennuista todella välitetään vielä senkin jälkeen kun rahat on saatu.
Tällä en tarkoita yllyttää ketään omin nokkineen tekemään risteytyksiä tieten tahtoen, vaan se on pelkästään mielipide.
jo iso edistysaskel, kun molemmat niin uros kuin narttu Seropikin tutkittaisiin lonkkien kyynärien,polvien ,sekä silmien osalta. Vaikka ei niitä taustoja ei tietäisikään. Ainakin häviäisi se tyhjänpäiväinen keskustelu siitä kummat ovat terveempiä.
Usein tuntuu että se jolla on rotukoira vannoo sen terveyden ja paremmuuden nimiin, ja taas sama juttu Seropi omistajan kanssa, mutta oletteko huomanneet vai olenko täysin hakoteillä, ketkä mielestäni ne fanaattisemmat riitelijät ovat, ne ovat näitä paperittoman ns."rotukoiran" omistajia.Ja usein se on pahin mahdollinen asia terveyden kustannuksella. Eivät rotupuhtaiden kasvattajat myy "priima tavaraa" rekisteröimättöminä ilman todella painavaa syytä.
Kaikki perinnölliset sairaudet ei välttämättä näy pentuna. Monasti käy niin, että kun halutaan korostaa jotakin tiettyä hyvää ominaisuutta jalostuksessa, niin jokin huono ominaisuus voi jäädä huomaamatta ja se korostuu sitten myöhemmin.
näe pennusta vielä niitä perinnöllisiä sairauksia. Lonkkien suositus kuvaus ikä vaihtelee roduittain ja silmistä mm. kaihien osalta saadaan lopullinen lausunto vasta aikojen päästä. Siitä huolimatta minkä ikäisinä ne puhkeaa, niin ne ovat jo olemassa siinä pennussa. Roduttain tiedetään jo nykyään melko hyvin mitkä sairaudet rasittavat rotua ja niitä vastustetaan.Toki uusiakin joskus ilmenee mutta on huomioitava etteivät ne kaikki ole perinnöllisiä juttuja.
En oikein ymmärtänyt pointtiasi Musdina, sillä ajatukseni eivät ole näin aamuisin vastaan otto tuulella.
se Pevisa-ohjelma.
Mitä enemmän sairauksia saadaan pevisan piiriin, sen parempi. Mitä enemmän tiedetään sairauksista, niiden periytymistavoista, on listattu sairaat koirat, kantajat jne. sen paremmin osaamme jalostaa terveempiä koiria.
Ikävä kyllä on niinkin, että joskus joudutaan tekemään valintoja jonkun erityisen hyvän ominaisuuden vuoksi, jolloin sairauksien periytyvyys jätetään vähemmälle huomiolle.
Tai käänteisesti: vältetään sairauksien periyttämista jonkun todella hyvän ominaisuuden kustannuksella.
Näissä törmäillään aina siihen kasvattajan moraaliin.
Toisaalta, voiko pevisa edesauttaa paperittomien rotukoirien teettämistä? Kyllä.
On tosi, että sellainen tavallinen "piski" ei kuvasta oikeastaan ollenkaan jalostusta, kyse on lähinnä monistamisesta. Mutta valitettavasti myös rotukoirien omistajat tyytyvät yleensä monistamaan omaa rekkuaan. Varsinaisesta jalostamisesta voidaan puhua vasta sitten kun materiaalia aletaan karsia !
Eli huonot yksilöt tapetaan ja vain parhaat jätetään eloon, se vasta on oikeaa jalostusta ja siinä päästään nopeasti eteenpäin.
Juuri siksi taitavat seropi-kasvattajat ja käyttökoira-kasvattajat saavat aikaan hienoja yksilöitä, koska vain lupaavimmat pennut jätetään eloon. Siksi ne ovat myös terveempiä kuin rotukoirat.
Jos rotukoira saa pentuja, niin eihän kenenkään kannata hävittää yhtään pentua vaan jokaikinen niistä jää jatkamaan sukua, olivat ne sitten kuinka huonoja tahansa (koska kuitenkin joku typerys ostaa sen). Sellainen ei ole mitään jalostamista vaan monistamista !
Näin se on.
vaan sitä, ettei jotain yksilöä käytetä jalostukseen.
Rotukoirien kasvattaja voi rekisteröidä ej-rekisteriin.
Kaikki 'huonot' jälkeläiset myydään lemmikeiksi kyllä, mutta ei jalostuskäyttöön!
En oikein käsittänyt edes mitä ajoit takaa.
Kuka lopettaa osan pennuista?
Jos meillä on kaikinpuolin erinomainen jalostusyksilö, tottakai toivomme sen mahdollisimman monen hyvän ominaisuuden periytyvän mahdollisimman moneen jälkeläiseen!! Silti ei voida puhua monistamisesta. Kloonaus on monistamista.
Seropi = 'sekarotuinen piski'
Käyttökoira = rotukoira, jolla yleensä on pitkä historia esim. metsästyskoirana, paimenkoirana jne
ja sen jalostuksessa on huomioitu siis nimenomaan käyttöominaisuudet ulkomuodon, luonteen tai terveyden siitä kärsimättä.
Rotukoira = rodunomainen, rotumääritelmän kriteerit osapuilleen täyttävä yksilö, jolla on takanaan vain itsensä kaltaisia, so. samanrotuisia yksilöitä usean sukupolven ajalta.
Älä sotke käsitteitä, eikö käyttökoira olekaan mielestäsi rotukoira? Tai eikö rotukoira voi olla käyttökoira?
Ensinnäkin onneton ressukka harvemmin tekee pentuja, yleensä menee kotikoiraksi. Näyttely tulokset ovat myös ulkomuotopuolella tärkeät, käyttöpuolella tulokset myös tärkeät.
Ja jos tarkoitat jalostuksella natsimaista käytöstä että kaivetaan kuoppa ja nirri pois olet toden teolla hakoteillä.
Pentueista loppujen lopuksi suurin osa menee kotikoiriksi ja valitettavan harvasta tulee lähes täydellinen luonteensa ,ulkomuotonsa, ja käyttöominaisuuksien löytäminen samasta koirasta ja vielä että jättäisi upeaa itseänsä parempaa jälkeä ja olisi vielä terve, niin sellainenhan olisi lottovoitto. Ja vaikka sinulla olisi miten tasainen ja hyvän oloinen pentue, niin vasta aikojen päästä näkee onko pennuista lunastamaan ne lupaukset joita siihen asetettiin. Matka on pitkä.
Ja se että mielestäsi oikeaa jalostusta olisi tappaa ei niin hyvät koirat, niin pikkuhiljaa olisi jalostuspohja rodussa niin kapea, että oltaisiin enemmän kuin pulassa.
Mistä olet nuo järjettömät ajatuksesi saanut? Ehkä siitä että sinulla on paperittomia koiria vai.
En olisi uskonut törmääväni tuollaiseen ajattelu malliin enää tällä vuosisadalla. Suututtaa tuollainen kokemattomuus joka naamioidaan kaikkitietäväisyydeksi, ja kuitenkaan ei oteta selvää tiedon helppouden aikakaudella.
Meillä on seropi ja aivan ihana sellainen, mutta en missään olomuodossa ymmärrä ihmisiä jotka tietoisesti jatkavat/jalostavat seropeja keskenään. Missähän tässä kohtaa on järki?
Se on totta, että sekarotuiset ovat terveempiä kuin jalostetut, mutta jossain kohtaa varmasti luonto tökkää ja tulee muuta kuin mukavia tuloksia... itse en voisi kuvitella että meidän seropi jatkaisi sukuaan ja siksi olemme tämän asian lääketieteellisesti varmistaneet...
totuus tulee niiden seropien terveydestä? Tiedätkö minulla on ollut monta saman rodun koiraa ja ne ovat tutkittuja. Ystävälläni on myös ollut melkein yhtä kauan. Minulla on pariin kertaan epäonni kohdannut lonkkavian muodossa, ystävälläni ei kertaakaan. Sama rotu/sama aika ja hyvin erilaiset kokemukset. Jos jommasta kummasta ottaisi niin sanotun mallin, niin joku sanoisi että uma kasvattaa sairaita koiria ja toisesta taas täysin terveet koirat ja jälkeläiset. Meillä on jopa samasta pentueesta olevia koiria.
Joten silloin vasta uskon kun yhtä laaja tutkinta materiaali Seropeista julkaistaan sairauksien osalta.
Hyvää viikonloppua
Sori. Ei ollut tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä.... mulla on ollut aikoinaan karkeakarvaisia mäyriksiä. Siitä on hirvittävästi aikaa. Jouduin luopumaan erinäisistä syistä. Silloin perehdyin enemmänkin erityisesti narttuvaivoihin ja erityisesti juuri lonkka ja selkävikoihin. Nyt meillä on ollut sekarotuinenpoika vuoden päivät. Ei niitä voi mitenkään verrata enkä kyllä tarkoittanutkaan.
Keskimäärin ottaen jalostetuissa on riskinsä... tosin niin on seropeissakin. Siitä huolimatta en hyväksy sitä seurakuntaa joka jalostaa sekaisin seropit! Vaikka ne aivan ihania lutuskoita ovatkin... Ja vielä kerran sori vaan kaikille jos loukkasin... ei ollut tarkoitus.
et sinä minun mieltäni pahoittanut mitenkään. Tuntuu kuin olisi oikein taas sellainen päivä,kuin ei osaisi edes keskustella ilman että joku luulee vihaiseksi.
Sääli noiden mäykkyjen kohdalla, on meinaan tosi symppiksia. Mitä kokoa ja karvanlaatua ja väriä mäykkysi olivat? Kamalasti kysymyksiä ja ellet halua älä vastaa en loukkaannu.
Molemmat oli karkeakarvaisia mäyriksiä. Emän hankin tutulta joka pennutti oman narttunsa. Ihan oli hyvistä vanhemmista, palkituista sellaisista. Isä oli tuontiuros Saksasta, todella palkitusta suvusta. Kasvaessa huomattiin, että hänellä oli turkkivirhe eikä siitä koskaan tullutkaan karkeakarvaista. Kukaan ei sitä meille mitenkään hyvittänyt/korvannut, eikä kyllä siitä mitään iloa olisi ollutkaan. Hän oli ihan oma tapauksensa! Hyvin oli pehmeä maitokahvin värinen turkki ja aivan ihanan suorastaan järkyttävän lujapäinen typykkä. Karvanlaadusta johtuen turkkiin ja ihoon tuli kaikenlaista ongelmaa ja osaltaan siitä syystä hänen päivänsä oli päätettävä aivan liian aikaisin. Yhdessä lääkärin kanssa päädyttiin tähän ratkaisuun. Hän oli n 8 vuotta silloin... kipeä oli ISO!!! Ja on kyllä vieläkin. Toinen typykkä oli hänen pentunsa joka oli syntymästään asti oikean mahdottoman kova taistelija enkä sitten raatsinut siitä luopua silloin pentuna. Elämäntilanteet aina muuttuu, muutin kerrostaloon, eikä hän sitten sinne sopeutunut. Onneksi sain sijoitettua hyvään koiralliseen perheeseen. Tässä tosi lyhyesti mäyris-historiaa... tästä voisi kirjoittaa vaikka kirjan! Niin paljon on vaikka mitä ihanaa näiden kanssa sattunut, välillä ikävääkin.
Silloin turkkijuttuja tutkiessa perehdyin todellakin vaikka minkälaisiin mäyrisvaivoihin. Ei pitänyt olla turkki- tai muita vaivoja kun oli "puhtaat ja hyvät" vanhemmat. Se siitä...
Kun tämä mun narttu sitten synnyttäessään teki napatyrän parille pennulle niin minun oli korvattava niistä aiheutuneet kustannukset. Otti vähän päähän kun itse en saanut mitään hyvitystä.
Eipä näistä enää sen enempää, ei jaksa enää vatvoa kipeitä asioita. Reilun 7 vuotta olin ilman koiraa ja nyt meillä on siis se seropipoika, aivan loistotyyppi! Ja terve vielä ainakin toistaiseksi ja toivottavasti myös pysyvästi. Tulipas pitkä ja sekava juttu, sori. Toivottavasti asia selvisi vähän paremmin. Mukavaa viikonloppua Sinulle! Törmäillään taas täällä palstalla... olin muuten toista päivää täällä tutustumassa...
Heippa taas lauantai ja uudet kujeet. Laitoin tuolle palstalle kommenttini myös siitä verikorva jutusta ja kirjoitin kauniisti ja ihmettelin riitaa. Melkein välittömästi viestini oli poistettu. Pistin sheriffille viestin ja kysyin onko hän poistanut vai Sakuliko.
Pitäisi olla jonkinverran maalaisjärkeä noiden poistamiseen.
Voi kun harmi juttu. Omalla rodullani hämmästykseni oli suuri , kun otin uutta verta ja väri hävisi eli haalistui noin vuoden ikäisenä ja samalla ns. silkkiturkki. Näyttelyissä olin hämmästynyt kun koira meni läpi keski Eurooppalaisille tuomareille. Yhtä Saksalaista tuomaria haastattelin asiasta ja kertoi sen olevan yleistä siellä päin. Muuta vikaa ihottumaa tai muuta ei ole. Ja napatyrä ei johdu perinnöllisistä jutuista vaan useimmiten aiheutuu synnytyksestä.
Ikävä juttu, mutta kaikesta pääsee ylitse ja onhan sinulla muistot.
Pärjäile
Tuo edellisen jutun yläosa ei kuulu tähän juttuun ollenkaan vaan on kirjeeni alku eräälle tutulleni ja kauhukseni se nyt vain roikkuu tuossa mukana.
SORY
umalehtinen
halua loukata sinua nyt, mutta itse kk mäykkyihmisenä silmiini pisti tuo sinun selostuksesi ongelmista nimenomaan rotupuhtaiden karkeakarvaisten mäyräkoirien kohdalla. A) hentoturkkisen koirasi iho-ongelmat tuskin johtuivat karvanlaadusta. En ole koskaan kuullutkaan moisesta! Kk mäykyillä karvanlaatu todellakin vaihtelee runsaastikin, mutta että siitä seuraisi lopetuspäätökseen johtanut iho-ongelma! Anteeksi kovasti, mutta ei kuullosta uskottavalta.
B)Entäs toisen karkkarin kanssa? Ongelma oli: ei sopeutunut kerrostaloon!
Mille tahansa koiralle, rotu-tai ei-rotu, voi käydä näin!
Terveisin Terveitten karkkareitten kanssa 15 vuotta elänyt immeinen!
P.s. Ei voi mitään, mutta tulin pikkuisen vihaiseksi kirjoituksestasi...
C)Napatyrä EI ole mitenkään juuri erityisesti karkkari-ongelma, napatyrä saattaa aiheutua synnytyksessä, tai se voi olla perinnöllinen, sitä on muissakin roduissa.
Terveisin sama
Huhhuh!
Onpa todella ikävää, että kirjoitus on aiheuttanut tällaisen reaktion! Monta aihetta ja paljon asiaa kirjoitettu muutamalle riville... Ei siis todellakaan ole murto-osaakaan kokonaisuudesta! Sinä joka et tiedä asiasta yhtään mitään ja arvostelet noin kovin sanoin niin mahdatpa olla todella viisas ihminen!?
En käy asiaa enempää selittelemään enkä muutenkaan osallistu enää tämän palstan keskusteluihin jos taso on kerran tätä luokkaa.
Hyvää jatkoa teille kaikille! Ja aurinkoista kevättä.
paha keskustelu ollut. Kyllä täällä ihan fiksua porukkaa käy ja ei saa ottaa itseensä erilaisista mielipiteistä ja kokemuksista.
Itsekkin olen sitä mieltä että näitä mäykkyjä harrastetaan niin paljon ja ihmisillä on näitä lemmikkeinä ja hankkivat samaa rotua uudelleen ja uudelleen, niin ei niissä niin kovin pahoja vikoja ole. Toinen yksilö sairaampi kuin toinen. Näinhän on joka rodussa. Jos niillä niin hirveästi vikoja olisi niin kyllä paha luuta kauas lakaisee, eli juttuja olisi kuulunut paljon enemmän. Sinulle nyt sitten vain sattui huono tuuri ja satuit saamaan huonon kokemuksen koko rodusta.
Katsokaa kaikki ulos ja nautitaan keväästä ja alkavasta kesästä. Eilen jo lensi muutama kova ääninen kurkiaura tästä ylitse, ja aamuisin jo herään linnunlauluun. Hymyillään kaikki ja ajatellaan iloisia asioita, eikä anneta minkään masentaa.
Harvat tietääkseni kasvattavat ihan tarkotuksella seropi-pentuja.
Useimmitenhan nää seropit on vahinkopetuja esim. nartun karkureissun tms. seurauksena.