Herätessäni aamulla lähestulkoon ensimmäisenä ajatuksena tuli että vietänkö loppuelämän yksin. Ajatus jysähti mieleen sellaisella voimalla että hetkeksi tuli kylmä olo ja ihokarvat tuntui nousevan pystyyn. Sieluni silmin näin itseni vanhenemassa yksin ja mieleen tuli oliko nainen josta joitain aikoja sitten erosin viimeinen kenen kanssa nauroin, riitelin, rakastelin...
Onko teillä muilla yksinasuvilla miehillä samankaltaisia ajatuksia, kuinka suhtaudutte niihin?
Onko teillä muilla yksinasuvilla miehillä samankaltaisia ajatuksia, kuinka suhtaudutte niihin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ite en oo mies, mutta ajatus on tuttu. Mitäs sitä etukäteen suremaan! Tulee mitä tulee ja kaikki vastaan otetaan.
Niinhän sitä sanotaan, että parempi yksin kuin huonon kaverin kanssa!
(Mä vihaan tota sanontaa niin paljon!)
älä sinä mies hyvä jää yksin sinne seinien sisälle:))
Tosin olen niihin jo niin tottunut että, moisista ajatuksista vois kirjoitaa romaani, niin loputtomilta ne tutnuu.
juice laulu " ... yksinäisyys siinä on sen seuraus,, siinä on sen syy..."
No joinakin aamuina ihan vilpittömästi olen myös kokenut outoa vaputta ettei siinä sitten ole sitä iki positiivista naista hätyyttämässä.
Tuo voi kyllä olla petolinen selitys, että jaksas omaan tahtiin nousta ;)
KAPAKKAAN, TANSSIRAVINTOLAAN, PUBIIN, KEILAAMAAN, GOLFAAMAAN, LAVATANSSEIHIN, KAUPUNGILLE, SINKKUILTAAN, TANSSIKURSSEILLE, KUTSUILLE, TYÖPORUKOIDEN PIPPALOIHIN ...YM... MAAILMA ON KUULE NAISIA TÄYNNÄ, OTAT VAIN UUDEN, SE ON NIIN YKSINKERTAISTA, YKSINKIN VOI OLLA JONKINAIKAA...