ja se palkittiin Ruotsin tärkeimmällä kaunokirjallisuuden palkinnolla,
August-palkinnolla (vastaa Finlandia-palkintoa). Ajattelin ruotsinkieltä alkaa
treenaamaan, mutta kirjasta on jo pitkä jono. Suomennos tullee piakkoin.
August-palkinnolla (vastaa Finlandia-palkintoa). Ajattelin ruotsinkieltä alkaa
treenaamaan, mutta kirjasta on jo pitkä jono. Suomennos tullee piakkoin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ruotsalainen (uudempi) romaanikirjallisuus on jäänyt itselleni tuntemattomaksi,
sen genre rikoskirjallisuus on yleensäkin huomattavasti tunnetumpaa koko maailmassa, monille kielille käännettyä bestseller-kirjallisuutta.
(Vai lasketaanko rikoskirjallisuus ihan omaksi lajikseen?)
Mahtaako Ruotsissa romaanikirjallisuus voida vahvasti,
mietin mitä viime vuosien menestysromaaneja olisi käännetty suomeksi.
Tilasin Sandbergin kirjan vaihteluksi lukukokemuksiini.
Hävettävän vähän tulee mieleen ruotsalaisia kirjailijoita.
Vain Per-Olof Enquist, Eyvind Johnson, Henning Mankell, Alex Schulman
ja Jens Lapidus näin äkkiä ajatellen. Olen kyllä muitakin lukenut, vaikken muista...
Nykyproosasta en osaa sanoa mitään.
Joku varmaan tuntee sitä ja voisi suositellakin jotain kirjoja.
Niitä täytyy olla käännetty suomeksikin.
Olen lukenut Jonas Jonassonin esikoisteoksen Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi. Teos on ollut kansainvälinen jättimenestys ja käännetty yli 20 kielelle.
Ei lie ihme,että osui ja upposi minuun Arto Paasilinnan lukijana. Jonansson on kertonut Arto Paasilinnan tehneen vaikutuksen myös häneen
Siihen satavuotiaaseen on jatkoakin:
"Hundraettåringen som tänkte att han tänkte för mycket ".
En tiedä onko sitä käännetty suomeksi. En ole lukenut ruotsiksikaan kumpaakaan, vaan nähnyt filminä ne.
Ei ole ihme jos uppoaa sinuun. Arto Paasilinnan kirjat on aika simppeliä tavaraa.
Arto Paasilinna kirjoitti hyvin ymmärrettävää kieltä. Selkeitä lauserakenteita, mutta aiheet vaativat myös paljon taustatietoa tapahtumapaikoista. Eri paikkojen ruokakulttuuriin tutustumista pienine yksityiskohtineen oli yksi osa jokaista kirjaa.. Eläväistä kerrontaa. Luin usein kirjan päivässä tai parissa koska ne imaisivat mukaansa. "Simppelit" kirjat ovat olleet hyvin suosittuja. Elokuvia on niistä tehty ja käännetty usealle eri kielille.
Psykologiset kirjat puolestaan terapoivat. Niitä luen kun auon myhkyröitä sisälläni.
Ruotsalaiset tai suomalaiset murhamysteerit eivät tavoita minua. Sofi Oksasen kirjoja olen lukenut, niissä historia ja ihmiskohtalot politiikan pelinappuloina kiinnostivat. Tosi surullisia tarinoita. Ehkä en enää jaksaisi uusia lukea.
Olisin veikannut palomalta tai Tellukalta suosituksia ruotsalaisista romaaneista
enkä yhden kirjan lukeneelta ilmoitusta, että hän on lukenut toisenkin kirjan.
Vaikea suositella kirjoja tuntemattomille, kun en tiedä yhtään minkälainen maku toisilla on.
Rikosromaaneitten ulkopuolelta nyt voisin mainita Linda Olssonin, uusvanhan kirjailijan, joka ihan ikäihmisenä löi läpi kertaheitolla tarvitsematta turvautua omakustannuksiin.
Tunnetun häneltä lie "Nu vill jag sjunga dig milda sånger".
Muita häneltä: "Sonata för Miriam", "Hamilton Beach", "En syster i mitt hus", "I skymningen sjunger koltrasten", "Det goda inom dig". Saattaa olla muitakin...
Sanotaan sitten vielä Fredrik Backman: "En man som heter Ove" ja "Min mormor hälsar och säger förlåt".
Kunhan nuokin luette, niin kaivelen sitten hyllyjäni lisää.
Minullakin on kotona yksi kirja.
Puolet siitä on vielä värittämättä.
Onko sinultakin värikynät hukassa?
Kiitos vinkeistä ! Ei "tuntemattomuuden" kannata antaa rajoittaa suosituksia,
vastuu siirtyy "tuntemattomalle" (niinkuin kuulijalle savolaisen puhuessa)
ja "tuntematon" voi löytää uusia mielenkiintoisia alueita ja tuttavuuksia
kirjallisuudessa.
Puberteetti-ikäisenä tuli luettua Ivar Johanssonin Onni kirjaa, kun kaveri oli suositellut.
Tsekkasin kirjastosta, Linda Olssonin romaaneja on käännetty monta, nimillä:
Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
Sonaatti Miriamille
Sisar talossani
Autio ranta
Kaikki hyvä sinussa
Kun mustarastas laulaa
Ne on kuvailtu "psykologisiksi romaaneiksi".
Fredrik Backmanin kirjoja on käännetty seuraavilla nimillä:
Me vastaan te
Britt-Marie kävi täällä
Mummo sanoo hei ja anteeksi
Ahdistunutta porukkaa
Kiekkokaupunki
Mies, joka rakasti järjestystä (Ove? Jonka näytteeksi tilasin
ja Olssonilta Aution rannan, en tiedä koska saan ja 12 muutakin pitää lukea
niitä ennen, koska laina-aika päättyy)
Jotenkin on jäänyt mieleen, että "Mustarastasta" on suitsutettu kehuilla.
Luen aika vähän romaaneja enää, mutta haluan niitäkin joskus lukea
vaihteluksi.
Laitoin kirjojen nimet "näkyviin", jos joku muukin tarvitsee lukuvinkkejä.
Kun kotimaisetkin kirjauutuudet jäävät lukematta, niin vain huippu-uutuudet jaksavat ulkomaisista teoksista kiinnostaa. Hyvin valitettavaa, mutta aikaa lukemiselle ei oikein riitä.
Se on harmillista, kun ei ehdi niin paljon lukea kuin haluaisi.
Omalla kohdallani olen huomannut, että iän lisääntyessä
lukemiseni on hidastunut.
Pysyäkseen kärryillä kirjasta joutuu enemmän keskittymään,
mutta se ei niinkään koske romaaneja kuin tietokirjallisuutta.
Miksi ihmisille ei ole annettu kykyä lukea nopeasti vaikkapa kolme kirjaa
päivässä ? No, kaikki eivät voi olla Paavo Väyrysiä, joka luki Dostejevskin tuotannon
yhdessä viikonlopussa vai oliko se peräti päivässä ?