No niin lapset, on aika avata joulukalenterin ensimmäinen luukku. Joko teitä jännittää, mitähän sieltä mahtaa löytyä?
-Isi isi, avaa äkkiä se luukku!
-Ei isi avaa, saat itse tehdä sen. Vaihtakaa sitten avaajaa joka päivä, siten jokainen saa tehdä sen vuorollaan.
-Minäpä avaan tämän nyt jännää..(ähinää, kinastelua, lopulta luukku aukeaa)
-Isi..mikä tämä on?
-Se on kuivunut lepakonnahka.
-Voi isi voi, meillä ei olekaan vielä kuivunutta lepakonnahkaa. Me lähdetään heti näyttämään tätä kavereille, saadaanko isi?
-Menkää vain. Isi avaa sillä aikaa oman kalenteriluukun kellarissa!
-Isi isi, avaa äkkiä se luukku!
-Ei isi avaa, saat itse tehdä sen. Vaihtakaa sitten avaajaa joka päivä, siten jokainen saa tehdä sen vuorollaan.
-Minäpä avaan tämän nyt jännää..(ähinää, kinastelua, lopulta luukku aukeaa)
-Isi..mikä tämä on?
-Se on kuivunut lepakonnahka.
-Voi isi voi, meillä ei olekaan vielä kuivunutta lepakonnahkaa. Me lähdetään heti näyttämään tätä kavereille, saadaanko isi?
-Menkää vain. Isi avaa sillä aikaa oman kalenteriluukun kellarissa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joulunsanoma selvisi kyllä!
Jaa, pienistäkin asioista voi lapsi olla iloinen. Tuo isän joulukalenteri sinällään huolestuttaa, sellainen kuuluu monenkin nykyaikaiseen jouluun. Lapset eivät ainakaan ole pois pilattuja kaiken krääsän keskellä. Aloitus ei ole vitsi, siinä on sanomaa.