Fantasiakirja mielikuitushahmoista ilmestyy pian myyntiin

Upeaa fiktiota ja ratkiriemukas huumoripläjäys !

Siinä divertinkkelit rytkyy kun snopit ottaa ponukokteilia.

Hollandia-kirjoittaja iskee jälleen?

Elävää kerrontaa. Voi hyvin nähdä silmissään esimerkiksi tosikko-Maarian töpinöissään, kun hän tekee äärettömän teräviä ja tärkeitä analyysejaan
naisen asemasta " Seitsemän pientä kääpiötä"-teoksesta.

sori, eipä ollu kummonen juttu,,, kömpelö,,,
amatööri yritys kertoa jatain sinnepäin tositarinasta höh,

Oikein hauska fantasiatarina. Niin huvittavan absurdeja ja koomisia hahmoja,
jottei sellaisiin voi todellisuudessa törmätä, ei voi olla olemassakaan.

Meillähän on täällä fantasiakirjailijakin ennestään, jolla on oikein kirja menossa kustantamoon. Nm. Mikä mättää?

Lyyli Leväperä sopisi hyvin myös tarinaan. Ehkä hän ilmaantuu kakkososassa ?

Kade ei salli toisille sitä, minkä itselleen sallii, eli kukaan muu kuin hän ei saa kirjoittaa fiktiota eikä fantasiaa eikä kukaan saa olla suosittu. Minä kannatan tasa-arvoista vapautta.

On tosi kivaa lukea hauskoja mieltä keventäviä juttuja koronajuttujen yms. vastapainoksi.
Tulee mieleen hauskat hetket kun lapsuudessa luki "Kiljusen herrasväestä".

"Rämemetsän räjähtäneen" voi nähdä mangrovemetsässä majavien kanssa
ähertämässä. Tulee mieleen Kirsi Kunnaksen runo "Kaislikossa suhisee".
Muistatteko sitä ? Kiris Kunnaksen "Satupuuta" ?

Jäi askarruttamaan hahmo PA toiselta pallonpuoliskolta...
Onko ne nimikirjaimet vai tarkoittaako se kuvaannollisesti peeaa ?
Mut välii hei !
Tarina on vain niin kutkuttavan mielikuvitusrikas.
Se herättää paljon ajatuksia ja kysymyksiä, vaikka onkin ihan fiktiota
ja fantasiaa.

Mielestäni aloittajalla on mielikuvitusta ja huumoriakin. Osaa kertoa hyvin.
Jokin tunnistettavista nikeistä kerronta, vaikka olivatkin humoristisia, sai jotenkin kakistelemaan.
Paitsi jos kirjoittaja tekikin tahallaan, jopa itsestään.

Älykäs ja hauska tarina..)) Huumori on niin osuvaa ja hyväntahtoista
että se tarjoaa hersyvät naurut lukijalle, kiitos siitä. Iloa tässä onkin kaivattu...

Toinen fantasiakirjoittaja kertoi saaneensa inspiraatiota palstalaisista, niin kai tässäkin on käynyt ? Siksi heidän tunnistamisellaan ei pitäisi olla suurtakaan merkitystä. Kyse ei ole heistä vaan siitä innoituksesta, minkä he ovat kirjoittajalle antaneet..

Vaikea sanoa onko tämä aloitus piilov**tuilua vai kieliposkella joku vetää taas naruja.

Ylimiettinen ja paperikori.

Ylikiimingin Kinttujärveltä kotoisin oleva Ylimiettinen istui Kinttujärven Osuusliikkeen ABC-huoltamon kahviossa hörppien isosta mukista kylmää sumppia. Hän kirjoitti paperin palasille jotain, mihin ei ollut kuitenkaan tyytyväinen ja heitti rypistetyn paperipallon toinen toisensa jälkeen kuin koripalloilija ottelun tiimellyksessä kahvilan tarjottimien keräilykärryn päällä olevaan paperikoriin.

Ei lähe, hän siunaili. Hänen suuri unelmansa oli julkaista kirja mielenterveysongelmaisista ystävistään, joiksi hän Kinttujärven kyläyhteisön asukkaita nimitti. En minä, mutta muut, hän oli varma. Aivojensa mutkaisilla osin kalkkeutuneilla suonillaan hän oli ollut panevinaan merkille kuinka mm. kylän keramiikkapajan tuottelias touhuilija rouva Ämpäri jaksoi puurtaa. Naisen tarmo sai hänen verisuonensä pullistumaan kiukusta, hän pelkäsi, että romuluinen keramiikkataiteilija jyräisi hänen herkän taiteilijasielunsa maan rakoon kolistelemalla kippojaan.

Ylimiettinen kutsui itseään kirjailijaksi, olihan hän kirjoittanut novelleja Kinttujärven osuuskaupan ilmoitustaululle. Pääasiallisesti tarinoita kyläyhteisön merkkimiehistä ja kylän nuorista neitosista. Nimittipä hän itseään myös Kinttujärven keisariksi.

Ylimiettinen oli tehnyt keramiikkataiteilijasta havaintojensa perusteella diagnoosin, narsisti se on pe.kel..e. Tykkää itsestään ja nauttii saven läträyksestä. Ei ole kiinnistunut muist eikä pärjää kenenkään kanssa.

Oman navan ympärillä pyörii, köyhä, tyhmä ja leuhka. Aivän eri maata kuin minä, jolla on niin ihmiseksi kuin kirjailijaksi annettuja luonnollisia ei teennäisiä kykyjä, olen vaatimaton.

Hän muisti ikänsä kuinka keramiikkataiteilija oli loukannut hänen egoaan takavuosina nyt jo maantasalle puretussa Esson baarin pikkujoulujuhlassa, varta vasten kunniavieraille varatussa ikkunapöydässä  käydyssä keskustelussa.

Se oli kuitenkin keramiikkataiteilijalta unohtunut eikä hän muistellut menneitä iloisia keskikaljailtoja silloisten kyläläisten kanssa. Aika aikaansa kutakin kuten seksi Sulolla oli tapana sanoa saattoreissujensa jälkeen.

Kun vain pääsis alkuun, mietti Ylimiettinen . Lyhyet heitot eivät kunnianhimoista Ylimiettistä tyydyttäneet, piti saada kokoon jouhevasti etenevä kertomus, joka imaisisi lukijat mukaan skitsofrenikon, jakautuneen persoonan ja narsistin mielikuvituksillisiin  seikkailuihin. Olihan hän jo asiaa keittiön pöydän äärellä miettinyt, piirrellyt käyttäytymiskaavoja, opiskellut psykologista kirjallisuutta ja wikipediaa sekä käynyt psykoterapiassa.

Keramiikkataiteilija sai puhelun, joku oli nähnyt Ylimiettisen ABC:n baarissa heittelemässä paperipallojen roskakoriin.

Keramiikkataiteilija muisti, että joskus vuosikymmen sitten oli antanut Ylimiettiselle negatiivista palsitetta Esson Baarin jutuista, jotka leimasivat naiset seksuaaliobjekteiksi. Se taisi olla aikaa ennen METOO-kamppanjaa.

Mitä tässä nyt pitäisi tehdä, mietti keramiikkataiteilija. Kyläyhteisössä on naisia, joille Ylimiettinen ja hänen kaljakaverinsa ovat vieläkin läheisiä Esson Baarin ajoilta. Heiltä saattaisi tulla massiivista vastustusta jos Ylimiettinen yritettäisiin väkisin viedä ABC:ltä piippa-autoon.

Uskaltaisiko keramiikkataiteilija puuttua Ylimiettisen omituiseen käytökseen kun  joulukin lähestyy. Mietittyään aikansa keramiikkataiteilija huitaisi savisilla käsillään ikään kuin takaviistosti, mitäpä hyöveijjää.

Korppis

Ylimiettisen teesit.

Itsenäisyyspäivä lähestyi.Ylikiimingin Kinttujärvellä oltiin aina vietetty Suomen itsenäisyyspäivää presidentin linnan juhlia TV:stä seuraten.  Tänä vuonna juhla oli peruttu joten kyläyhteisökokous päätti pitää virtuaali-itsenäisyyspäiväjuhlat Suomi24 plus 80-palstalla.

Ikäryhmät järjestelyllä kunnioitettiin entsiä sotapoikia ja lottatyttöjä, jotka olivat olleet rakentamassa Suomea ja vielä eläkeikäisenä olivat opetelleet ja ottaneet vastaan digiajan haasteet, sosiaalisen median, tietokoneiden, tablettien ja kännyköiden käytön.

Keramiikkataiteilija valmistautui juhlaistuntoon. Hän otti jo perjantaina karderoopistaan sen ainoan juhlamekkonsa, jonka omisti. Lyhyt hijaisen, ruskealla pohjalle kultaisin kukkasin koristellun kotelomekon johon kuului musta bolero. Ainotossut saa kelvata, hän päätti, pääasia, että liikavarpaalla on tilaa ja muutkin varpaat pysyvät lämpiminä.

Keramiikkataiteilija oli tyytyväinen, ikkunoilla tuikki seitsenhaataiset ledkyntteliköt. Silmäillessään kylän raittia hän näki kaihisilla silmillään jonkun harppovan tiellä. Hän pesi silmälasinsa, ikään kuin siten näkisi paremmin raitilla liikkuvan.

Ylimiettinenhän se siellä eteni pitkin harppauksin kohti kotiaan. Oli päässyt irti pitkäaikaisesta paperipallo-addiktiostaan,  lopettanut kirjan kirjoitushaaveet. Oli päätynyt lopputulokseen, että kirjailijan ura ei ole hänen juttunsa.

Lyhyet ja ytimekkäät toistot ja heitot, niissä hän oli parhaimmillaan.

Ylimiettinen oli kuullut Kinttujärveläisten itsenäisyyspäivän etä-kokoontumisesta.Näin merkittävää juhlaa ei missään tapauksessa saanut missata.

Kotiin päästyään Ylimiettinen avasi tietokoneen ja sieltä kopioidut kansion sekä valmistautui heittämään juhlakeskusteluun lyhyitä heittoja. Hän kirjoitti valmiiksi  itsenäisyyttä korostavia iskulauseita

Kansa ei suostu enää olemaan jyrättävänä,

Emme ole kanoja emme kukkoja jyrän alla,

me olemme henkisen väkivallan uhreja.

Emme halua lukea omakustanteisia kirjoja, emme kenenkään  elämäntarinoita. Meitä ei kiinnosta, puutarhanhoito, kotiaskareet, pienet rakennusprojektit, ruuan laitto, kotimaan- ei ulkomaan matkailu, kesämökit, harrastukset, terveyspalveluoikeuksien vaatiminen, aviopuolisot, perhejuhlat, avokumppanit, emme halua lukea kenenkään jälkikasvusta lausettakaan.

Olemme asiakeskeisiä keskustelijoita.

Ylimittinen oli tyytyväinen itseensä.

Korppis

Vain pönttö yrittää tehdä parodiaa parodiasta.

Aloitus oli hyvin kirjoitettu ja todella hyvän kirjan alku. Toivottavasti kirjoittaja jatkaa kertomustaan, sillä toisten "jatkot" juttuun ovat surkeita.

Ainakin aloituksen jutussa oli hyvää se, että päättivät matkata toisaalle, kuin sinne Kiteelle/Kesälahti, missä tunnetusti olisi pontikkaa, tai oli ainakin ennen.

Olihan sinne kutsu käynyt ja porukka jo suunnitteli matkaa sinne ja kauhistuin, kun heistä oli "eräs" kirjoittanut jo nettiin, että tämä " kutsuja" työntelee sitä zompie ukkoaan siellä!
No, tämä "zompie ukko" on kuollut ja tarjolla ei ole enää sitä ihanaa rantatilaakaan, joten toivottavasti tuon porukan matka jatkuisi vaikka sinne Hollandiin. Siellä olisi myös tuhdimmat aineet heidän juhliinsa.

10 kommenttia poistettu.

harvinaisen typerä teksti

Ihan kuin kukaan muu ei olisi koskaan matkustellut missään,
mutta ei viitsi tai kehtaa tehdä siitä numeroa, koska se on niin tavallista
ja ulkosuomalaisia on lähes kaksi miljoonaa,
ulkomailla asuvia suomalaisia/suomalaisperäisiä ihmisiä.