muisto

manfin kirjoitti:

astun rappuset ylös olohuoneeseen,
huone on täynnä iloista puheen sorinaa,
katson ympärilleni,
huomaan sen,
tuon maailman kauneimman hymyn,
katsetta en irti siitä saa,
tuo hymy on kuin seireenien laulu,
kun sen kerran näkee,
se vie mukanaan,
Hymyn omistaa kaunis tyttö,
tyttö jonka tunnen,
mutta en muista mistä,
hän huomaa katseeni,
nousee sohvalta minua kohti,
kohdallani sanoo minulle jotakin,
en kuule mitä,
ja jatkaa ulko ovelle,
pyydän häntä jäämään,
mutta suustani ei tule ääntä,
ovelta hän vielä hymyilee minulle kauniisti,
avaa sen ja sulkee perässään,
yritän juosta perään,
jalkani eivät kuitenkaan suostu liikkumaan,
huomaan katsovani kattoa,
näin unta,
tuo hymy palaa mieleeni,
tytön kauniit kasvot piirtyvät sen ympärille,
muistan mistä tunnen hänet,
sain hänet lainaksi kerran,
hetkeksi,
liian lyhyeksi,
mielessäni kuulen hänen naurun,
kurkuani alkaa ahistaa,
kaipaus ja suru valtaa mieleni,
tunnen kyyneleen valuvan poskella,
häntä en enää takasin saa,
sydämmessäni hän kuitenkin on,
paikassa josta en löydä,
paikasta mistä mieleeni välillä palaa,
muistuttaa ajasta jolloin olin onnellinen,
ajasta joka meni liian nopeasti,
ajasta jota en koe uudelleen,
käännyn sängyllä,
huomaan tyynyn olevan märkä,
kyynelistä jotka vuotavat hänen vuokseen,
nukahdan uudelleen,
väsyneenä,
surullisena,

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä